Töihin päästään järkyttävän epäreilusti :(
Valmistuin viisi vuotta sitten. Olin tietenkin tehnyt opiskeluaikana monenlaisia työprojekteja, työharjoitteluja, työhön tutustumista, verkostoitunut ja vaikka mitä. Kun paperit oli kourassa, en kelvannutkaan enää mihinkään (koska työstä olisi pitänyt maksaa!).
Tein viisi vuotta täysin ei-oman alan töitä. Varastossa, päiväkodissa, siivousta, tarjoilijana.. mitä nyt vain pätkiä jostain sain henkeni pitimiksi.
Sitten tuli lottovoitto: entinen opiskelukaverini, joka oli päässyt jo ennen valmistumistaan suhteilla töihin, muutti ulkomaille ja vinkkasi minusta pomolleen. Sain työn ilman että sitä kukaan edes haki, kävin vain haastattelussa todistamassa olevani pätevä.
Siitä lähtien olen huomannut, ettei mihinkänä työpaikkaan haeta, eikä ketään valita millään papereilla. KAIKKI työpaikat tässäkin nykyisessä työpaikassa on mennyt suhteilla. Nykyisten työntekijöiden sukulaiset, naapurit, entiset koulukaverit ja lasten kummit pääsevät aina töihin, jos on paikka auki. Muodollisuussyistä voidaan muka laittaa joku paikka hakuun, mutta pomo tuskin edes lukaisee niitä.
Ottaa päähän. Miten ihmeessä työelämä voi olla tällaista? Miten joku, jolla ei ole verkostoja, joka on ujo ja arka (mutta työssään loistava) pääsee ikinä töihin??
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ketju on vitsi. Ei työpaikkoja todellakaan millään suhteilla saada. Ehkä ensimmäiset kesätyöpaikat saadaan jonkun tutun kautta, mutta kyllä kaikki osaamista ja koulutusta vaativat työt menevät parhaalle hakijalle!
Ehkä jossain kunnan tai valtion hommissa otetaan epäpäteviä kavereita ja sukulaisia töihin, mutta julkista sektoria nyt ei oikeaksi työpaikaksi voi muutenkaan laskea.
Ööö... ihan päin vastoin.
Kunnalla ja valtiolla nimenomaan joudutaan vähän näiden pykälien takia katsomaan, onko siellä hakemuspinossa joku, jolla on enemmän koulutusta ja muodollista (paperilla osoitettavaa) pätevyyttä avoimeen työtehtävään, muuten ollaan raastuvassa.
Yksityisillä yrityksillä taas ei ole minkään valtakunnan velvoitetta palkata paperilla parasta, vaan ihan kenet haluavat. Ja jos työpaikkaan hakee nykypäivänä tolkuton määrä porukkaa (kiitos Sipilän, se määrä vain kasvaa, kun työttömät pakotetaan tehtailemaan joutavia hakemuksia), niin eihän kukaan täyspäinen niitä kaikkia rupea selaamaan.
Jos jotain hakijaa suosittelee luotettava taho, joka kertoo, että kyseinen henkilö ei ole erityisen hankala persoona, suoriutuu töistään ja omaa normaalin järjen ja omaa vielä jotain kykyjäkin kyseiseen työhön, on sellaisen palkkaaminen aina pienempi riski, kuin se että valittaisiin sieltä hakemuspinosta joku random-tyyppi hyvillä kouluarvosanoilla, mutta jonka henkilöstä tai persoonallisuudesta ei tiedetä mitään.
Kunnalla/valtiolla kyllä vaaditaan se tietty koulutus,mutta sen jälkeen asian ratkaiseekin hyvä veli verkosto esim sain rekry päätöksen yhdestä paikasta johon oli haastateltu vain yhtä hakijaa enkä millään jaksa uskoa ettei päteviä ollut enempää tarjolla ja toinen rekry päätös johon oli sentään kolmea haastateltu mutta valittu oli osoittanut osaamisensa kyseiseen työpaikkaan eli oli siellä ennenkin ollut töissä.Näissäkään ei annettu mitään mahdollisuutta muille hakijoille näyttää osaamistaan vaan päätös työhön otettavasta oli selvästi tehty jo ennenkuin paikka oli laitettu hakuun.
Näinhän se usein on. Mä sain aikoinaan vakiviran juuri noin eli olin hoitanut ko työtehtävää jo vuosia sijaisuuksina (äitiyslomia ja hoitovapaita yhteensä 6 vuoden ajan). Sitten vakituinen päätti irtisanoutua virasta kokonaan ja koska kyse oli julkisesta virasta, paikka oli laitettava avoimeen hakuun. Mulla oli siihen tarvittava koulutus, olin tehnyt ko hommaa jo 6 vuotta ja lisäksi ollut vuoden verran sijaistamassa ko paikan esimiestä. Silloin mulle sanottiin, että koska kyse on virasta, mun pitää hakea sitä erikseen (ei siis voitu noin vain vakinaistaa kuten yksityisellä olisi voinut tehdä), mutta että ihmeitä pitää tapahtua, jos muissa hakijoissa olisi virkaan vielä muakin pätevämpi henkilö. Eikä ollutkaan, joten sain viran.
Oma kokemukseni on päinvastainen, tosin sijaisuuksien suhteen. Olen saanut paikkani julkisen haun kautta ilman suhteita. Myöhemmin, sijaisuuksien päätteeksi, olen pari kertaa saanut vakituisen paikan. Sekä yksityisellä että julkisella puolella.
Ite ainakin opiskelen nyt 2. tutkintoa ilman rahaa, lainaa. Mutta säästöillä. Töitä ei vissiin tule, mutta aattelin 3. tutkinnon tehdä. Tällä kertaa semmoisen että se työllistää ja työkkäri maksaa omaehtoista työttömyystukea. Toisaalta työttömyystuki suomessahan on suuri
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/miten-tyollisyys-kohenisi-…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa taas ei minusta ole mitään väärää, koska kukaan ei suosittele huonoa tai laiskaa työntekijää vaan suositusten kautta työpaikoille ohjautuvat juuri ne parhaat, pätevimmät ja motivoituneimmat.
Aikamoinen oletus kuvitella, että joku satunnainen suosittelija olisi millään muotoa pätevä suosittelemaan yhtään ketään.
Siis, suosittelija on joku kyseisen työpaikan tyntekijä, joka suosittelee osaavaa kaveriaan. Aivan varmasti tuo suosittelija miettii ketä tarjoaa työhön, siinä on omakin maine pelissä. Meilläkin kehotetaan joka kerta rekrytoinnin edellä vinkkaamaan jos tuntee sopivia tyyppejä. Minä olen vinkannut edellisessä työpaikassa kerran ja valinta oli tietysti onnistunut. Nyt pitkään aikaan tuttavapiiristäni ei ole löytynyt sopivia ja olen ollut hiljaa. Tosin veljeni poika meni juuri naimisiin ja hänen vaimonsa on täsmälleen meidän työympäristöön sopiva tyyppi ja muutenkin avoin, reipas ja hauska ihminen. Häntä suosittelen varmasti kun sopiva paikka avautuu ja opastan häntä esittämään vaatimuksia jotka tekevät työpaikan vaihdon kannattavaksi.
Suositusten tärkeyttä kritisoivat voisivat miettiä omaa käyttäytymistä. Ethän varmasti lue netistä asiakkaiden kommentteja ja suosituksia kun varaat sikakalliin unelmaloman, vaan teet valinnan puhtaasti hotellin ilmoittamien tietojen perusteella.
Valitettavasti pitää paikkansa. Suhteiden kautta tulevat työntekijät ovat myös usein niitä huonoimipia työntekijöitä, jotka eivät myöskään arvosta yhtään sitä että ovat saanneet töitä.
Olen ollut töissä julkisella (kunnallinen ja valtio) sekä yksityisellä puolella kuudessa eri työpaikassa. En ole ikinä saanut työpaikkaa suhteilla vaan hakemalla ilmoitettua paikkaa. Eli kyllä ilman suhteitakin on mahdollista työllistyä, helpompaahan se toki on jos tuttuja pitkin pääsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa taas ei minusta ole mitään väärää, koska kukaan ei suosittele huonoa tai laiskaa työntekijää vaan suositusten kautta työpaikoille ohjautuvat juuri ne parhaat, pätevimmät ja motivoituneimmat.
Aikamoinen oletus kuvitella, että joku satunnainen suosittelija olisi millään muotoa pätevä suosittelemaan yhtään ketään.
Siis, suosittelija on joku kyseisen työpaikan tyntekijä, joka suosittelee osaavaa kaveriaan. Aivan varmasti tuo suosittelija miettii ketä tarjoaa työhön, siinä on omakin maine pelissä. Meilläkin kehotetaan joka kerta rekrytoinnin edellä vinkkaamaan jos tuntee sopivia tyyppejä. Minä olen vinkannut edellisessä työpaikassa kerran ja valinta oli tietysti onnistunut. Nyt pitkään aikaan tuttavapiiristäni ei ole löytynyt sopivia ja olen ollut hiljaa. Tosin veljeni poika meni juuri naimisiin ja hänen vaimonsa on täsmälleen meidän työympäristöön sopiva tyyppi ja muutenkin avoin, reipas ja hauska ihminen. Häntä suosittelen varmasti kun sopiva paikka avautuu ja opastan häntä esittämään vaatimuksia jotka tekevät työpaikan vaihdon kannattavaksi.
Suositusten tärkeyttä kritisoivat voisivat miettiä omaa käyttäytymistä. Ethän varmasti lue netistä asiakkaiden kommentteja ja suosituksia kun varaat sikakalliin unelmaloman, vaan teet valinnan puhtaasti hotellin ilmoittamien tietojen perusteella.
Tuota ei tunnu moni tajuavan. Ilmeisesti he ovat sellaisissa töissä tai hakemassa sellaisia töitä, joissa vaihtuvuus on suurta, perehdytystä ei tarvita eikä työntekijöille ole väliä, millainen maine heillä on työnantajansa silmissä. Heille on siis ihan sama, vaikka työnantaja pitäisi heitä epäluotettavina ja heidän arvostelukykyään surkeana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ketju on vitsi. Ei työpaikkoja todellakaan millään suhteilla saada. Ehkä ensimmäiset kesätyöpaikat saadaan jonkun tutun kautta, mutta kyllä kaikki osaamista ja koulutusta vaativat työt menevät parhaalle hakijalle!
Ehkä jossain kunnan tai valtion hommissa otetaan epäpäteviä kavereita ja sukulaisia töihin, mutta julkista sektoria nyt ei oikeaksi työpaikaksi voi muutenkaan laskea.
Ööö... ihan päin vastoin.
Kunnalla ja valtiolla nimenomaan joudutaan vähän näiden pykälien takia katsomaan, onko siellä hakemuspinossa joku, jolla on enemmän koulutusta ja muodollista (paperilla osoitettavaa) pätevyyttä avoimeen työtehtävään, muuten ollaan raastuvassa.
Yksityisillä yrityksillä taas ei ole minkään valtakunnan velvoitetta palkata paperilla parasta, vaan ihan kenet haluavat. Ja jos työpaikkaan hakee nykypäivänä tolkuton määrä porukkaa (kiitos Sipilän, se määrä vain kasvaa, kun työttömät pakotetaan tehtailemaan joutavia hakemuksia), niin eihän kukaan täyspäinen niitä kaikkia rupea selaamaan.
Jos jotain hakijaa suosittelee luotettava taho, joka kertoo, että kyseinen henkilö ei ole erityisen hankala persoona, suoriutuu töistään ja omaa normaalin järjen ja omaa vielä jotain kykyjäkin kyseiseen työhön, on sellaisen palkkaaminen aina pienempi riski, kuin se että valittaisiin sieltä hakemuspinosta joku random-tyyppi hyvillä kouluarvosanoilla, mutta jonka henkilöstä tai persoonallisuudesta ei tiedetä mitään.
Kunnalla/valtiolla kyllä vaaditaan se tietty koulutus,mutta sen jälkeen asian ratkaiseekin hyvä veli verkosto esim sain rekry päätöksen yhdestä paikasta johon oli haastateltu vain yhtä hakijaa enkä millään jaksa uskoa ettei päteviä ollut enempää tarjolla ja toinen rekry päätös johon oli sentään kolmea haastateltu mutta valittu oli osoittanut osaamisensa kyseiseen työpaikkaan eli oli siellä ennenkin ollut töissä.Näissäkään ei annettu mitään mahdollisuutta muille hakijoille näyttää osaamistaan vaan päätös työhön otettavasta oli selvästi tehty jo ennenkuin paikka oli laitettu hakuun.
Näinhän se usein on. Mä sain aikoinaan vakiviran juuri noin eli olin hoitanut ko työtehtävää jo vuosia sijaisuuksina (äitiyslomia ja hoitovapaita yhteensä 6 vuoden ajan). Sitten vakituinen päätti irtisanoutua virasta kokonaan ja koska kyse oli julkisesta virasta, paikka oli laitettava avoimeen hakuun. Mulla oli siihen tarvittava koulutus, olin tehnyt ko hommaa jo 6 vuotta ja lisäksi ollut vuoden verran sijaistamassa ko paikan esimiestä. Silloin mulle sanottiin, että koska kyse on virasta, mun pitää hakea sitä erikseen (ei siis voitu noin vain vakinaistaa kuten yksityisellä olisi voinut tehdä), mutta että ihmeitä pitää tapahtua, jos muissa hakijoissa olisi virkaan vielä muakin pätevämpi henkilö. Eikä ollutkaan, joten sain viran.
Osa menee näin, ennen meni yleisesti ja vieläkin vakinaistetaan ketjutettuja (lain mukaan pakko vakinaistaa jos on ollut monta määräystä peräkanaa). Nykyään kuitenkin yritetään välttää ketjutuksia ja palkata niitä parhaita. Työtaakka ja vaateet kasvavat, ei voi pitää töissä tehottomia ja osaamattomia. Itse tulin palkatuksi valtiolle ulkopuolisena papereideni ja osaamiseni vuoksi ja olen varmistanut että keittiön ovesta en ole yhtään ihmistä enää palkannut, kaikki ollut aidosti julkisesti haussa ja parasotettu tehävään. Ajat muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurakunnat ei taida olla kelpo esimerkki reiluudesta ja oikeudenmukaisuudesta, ei työnhaun suhteen eikä muutenkaan.
milla tavalla ev lut kirkko on epareilu ja epaoikeudenmukainen.tyonhaussa ja muuten?
Kolmena eri ajankohtana hakenut kausiluonteisia töitä, kertaakaan en ole saanut edes automaattivastausta. En kuulu kirkkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivuhuomautuksena: harva suosittelee tai vinkkaa työpaikkaa kaverille jos ei sisimmässään aidosti usko että tyyppi on hyvä työntekijä.
Sitä työpaikaa vinkataan kaverille siksi, että kyseinen henkilö on kaveri. Ei siinä vaiheessa kiinosta onko hän hyvä työntekijä vai ei.
Ehkä jossain kassahommissa tai muissa ei-niin-uran-kannalta-tärkeissä hommissa noin. Oma kokemukseni on että kavereita ei suositella ihan niin heppoisesti kuin moni luulee. Vinkkaus työpaikasta on toki eri asia kuin että suosittaa tyyppiä siihen.
Minulla ei mielestäni ole erityisiä suhteita minnekään ikinä ollut. Vanhempieni kautta en ole minnekään päässyt edes kesätöihin. On vaan edellisiä työnantajia, jotka ovat pyydettäessä toimineet suosittelijoina. Eli ei kannata lähteä ovet paukkuen. Ensimmäisiin kesätöihin pääsin ammattiopintojen aikana ihan avoimilta markknoilta ilmoitettua työpaikkaa hakien. Samoin pääsin ensimmäisiin lyhyihin työsuhteisiin työpaikkailmoitusten perusteella. Ensimmäisen vakipaikkani sain taas ihan sattumalta työkkärin cv-palvelun kautta. Työnantaja jostain syystä otti minuun suoraan yhteyttä ja otin tietty paikan vastaan.
Seuraavat työpaikat yleisestä hausta olen saanut ilman suositteluja tai edellisen työnantajan suositusten kera. Eli edellinen työpaikka poikii aina uusia paikkoja, jos suunnilleen samalla alalla pysyy. Ihan luonnollista mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ketju on vitsi. Ei työpaikkoja todellakaan millään suhteilla saada. Ehkä ensimmäiset kesätyöpaikat saadaan jonkun tutun kautta, mutta kyllä kaikki osaamista ja koulutusta vaativat työt menevät parhaalle hakijalle!
Ehkä jossain kunnan tai valtion hommissa otetaan epäpäteviä kavereita ja sukulaisia töihin, mutta julkista sektoria nyt ei oikeaksi työpaikaksi voi muutenkaan laskea.
Ööö... ihan päin vastoin.
Kunnalla ja valtiolla nimenomaan joudutaan vähän näiden pykälien takia katsomaan, onko siellä hakemuspinossa joku, jolla on enemmän koulutusta ja muodollista (paperilla osoitettavaa) pätevyyttä avoimeen työtehtävään, muuten ollaan raastuvassa.
Yksityisillä yrityksillä taas ei ole minkään valtakunnan velvoitetta palkata paperilla parasta, vaan ihan kenet haluavat. Ja jos työpaikkaan hakee nykypäivänä tolkuton määrä porukkaa (kiitos Sipilän, se määrä vain kasvaa, kun työttömät pakotetaan tehtailemaan joutavia hakemuksia), niin eihän kukaan täyspäinen niitä kaikkia rupea selaamaan.
Jos jotain hakijaa suosittelee luotettava taho, joka kertoo, että kyseinen henkilö ei ole erityisen hankala persoona, suoriutuu töistään ja omaa normaalin järjen ja omaa vielä jotain kykyjäkin kyseiseen työhön, on sellaisen palkkaaminen aina pienempi riski, kuin se että valittaisiin sieltä hakemuspinosta joku random-tyyppi hyvillä kouluarvosanoilla, mutta jonka henkilöstä tai persoonallisuudesta ei tiedetä mitään.
Kunnalla/valtiolla kyllä vaaditaan se tietty koulutus,mutta sen jälkeen asian ratkaiseekin hyvä veli verkosto esim sain rekry päätöksen yhdestä paikasta johon oli haastateltu vain yhtä hakijaa enkä millään jaksa uskoa ettei päteviä ollut enempää tarjolla ja toinen rekry päätös johon oli sentään kolmea haastateltu mutta valittu oli osoittanut osaamisensa kyseiseen työpaikkaan eli oli siellä ennenkin ollut töissä.Näissäkään ei annettu mitään mahdollisuutta muille hakijoille näyttää osaamistaan vaan päätös työhön otettavasta oli selvästi tehty jo ennenkuin paikka oli laitettu hakuun.
No Hgin kaupungilla eräässä yksikössä avautui paikka, josta todettiin, että siihen olisi jo valmiina tekijä: nti X joka on hoitanut tehtävää joskus sijaisena pari kk ja voisi olla kiinnostunut. Lopuksi todettiin, että paikka pitää kuitenkin pistää julkiseen hakuun, koska laki käskee. Eli tekijä oli jo valmiina, mutta hakuprosessi oli pakko toteuttaa virallisesti.
Näissä pakollisissa työpaikkailmoituksissa selkeästi ilmaistaan hyvin tarkasti, että "hakijan tulisi hallita Lommo-järjestelmä sekä Apotti-systeemi. Ja mielellään on käytännön kokemusta varhaiskasvatuksen projekti Pöllöstä." Eli tällä karsitaan lain mukaisesti pois rekrytointipäätöksestä valittavat muut hakijat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ketju on vitsi. Ei työpaikkoja todellakaan millään suhteilla saada. Ehkä ensimmäiset kesätyöpaikat saadaan jonkun tutun kautta, mutta kyllä kaikki osaamista ja koulutusta vaativat työt menevät parhaalle hakijalle!
Ehkä jossain kunnan tai valtion hommissa otetaan epäpäteviä kavereita ja sukulaisia töihin, mutta julkista sektoria nyt ei oikeaksi työpaikaksi voi muutenkaan laskea.
Ööö... ihan päin vastoin.
Kunnalla ja valtiolla nimenomaan joudutaan vähän näiden pykälien takia katsomaan, onko siellä hakemuspinossa joku, jolla on enemmän koulutusta ja muodollista (paperilla osoitettavaa) pätevyyttä avoimeen työtehtävään, muuten ollaan raastuvassa.
Yksityisillä yrityksillä taas ei ole minkään valtakunnan velvoitetta palkata paperilla parasta, vaan ihan kenet haluavat. Ja jos työpaikkaan hakee nykypäivänä tolkuton määrä porukkaa (kiitos Sipilän, se määrä vain kasvaa, kun työttömät pakotetaan tehtailemaan joutavia hakemuksia), niin eihän kukaan täyspäinen niitä kaikkia rupea selaamaan.
Jos jotain hakijaa suosittelee luotettava taho, joka kertoo, että kyseinen henkilö ei ole erityisen hankala persoona, suoriutuu töistään ja omaa normaalin järjen ja omaa vielä jotain kykyjäkin kyseiseen työhön, on sellaisen palkkaaminen aina pienempi riski, kuin se että valittaisiin sieltä hakemuspinosta joku random-tyyppi hyvillä kouluarvosanoilla, mutta jonka henkilöstä tai persoonallisuudesta ei tiedetä mitään.
Kunnalla/valtiolla kyllä vaaditaan se tietty koulutus,mutta sen jälkeen asian ratkaiseekin hyvä veli verkosto esim sain rekry päätöksen yhdestä paikasta johon oli haastateltu vain yhtä hakijaa enkä millään jaksa uskoa ettei päteviä ollut enempää tarjolla ja toinen rekry päätös johon oli sentään kolmea haastateltu mutta valittu oli osoittanut osaamisensa kyseiseen työpaikkaan eli oli siellä ennenkin ollut töissä.Näissäkään ei annettu mitään mahdollisuutta muille hakijoille näyttää osaamistaan vaan päätös työhön otettavasta oli selvästi tehty jo ennenkuin paikka oli laitettu hakuun.
Näinhän se usein on. Mä sain aikoinaan vakiviran juuri noin eli olin hoitanut ko työtehtävää jo vuosia sijaisuuksina (äitiyslomia ja hoitovapaita yhteensä 6 vuoden ajan). Sitten vakituinen päätti irtisanoutua virasta kokonaan ja koska kyse oli julkisesta virasta, paikka oli laitettava avoimeen hakuun. Mulla oli siihen tarvittava koulutus, olin tehnyt ko hommaa jo 6 vuotta ja lisäksi ollut vuoden verran sijaistamassa ko paikan esimiestä. Silloin mulle sanottiin, että koska kyse on virasta, mun pitää hakea sitä erikseen (ei siis voitu noin vain vakinaistaa kuten yksityisellä olisi voinut tehdä), mutta että ihmeitä pitää tapahtua, jos muissa hakijoissa olisi virkaan vielä muakin pätevämpi henkilö. Eikä ollutkaan, joten sain viran.
No joo, nämäkin ihmeet on välillä aika ihmeitä. Mies haki yliopistovirkaa. Viransijaisena oli ollut paljon heikommilla papereilla ollut tyyppi, mutta kun hänen päätettiin virkaan nuijia väkisin, niin äidinkielenään ruotsia puhuvalle ihmiselle väitettiin, että ei ole virkaan vaadittavaa ruotsin kielen taitoa. Kyllähän virantäytöt voi viedä oikeuteen, mutta onpa kiva siellä työyhteisössä sitten olla töissä kun olet lakiteitse saanut sen lempparikultapojun syrjäytettyä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todella masentavaa luettavaa. Lähinnä siksi, että omassa kaveriporukassani ja tuttavissani yleensä on lähinnä sellaista rehdimpää sakkia, joka ei lähde suosittelemaan ketään sukulaisuuden tai kaveruuden perusteella, vaan uskoo, että paikka on hyvä täyttää pätevimmällä. Jos kuitenkin kaikki firmat ovat täynnä jotain työkaverin sukulaistyttöjä ja -poikia niin millä helkutilla minä ikinä pääsen töihin?...
Huoh! Tässä ei puhuta mistään tumpeloista sukulaistytöistä vaan verkostoitumisen ja suositusten tärkeydestä.
Esimerkki suhteiden käytöstä: Olin töissä pienehkössä ICT-yrityksessä osaavana ja pidettynä työntekijänä. Iso ICT-jätti osti yrityksen ja minut sen mukana. Parin vuoden kuluttua entinen omistaja perusti uuden saman alan yrityksen ja soitti kysyen tulenko heille töihin . Minä menin. Sain paremman työpaikan suhteilla ja av-palstan halveksunnan päälleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa taas ei minusta ole mitään väärää, koska kukaan ei suosittele huonoa tai laiskaa työntekijää vaan suositusten kautta työpaikoille ohjautuvat juuri ne parhaat, pätevimmät ja motivoituneimmat.
Aikamoinen oletus kuvitella, että joku satunnainen suosittelija olisi millään muotoa pätevä suosittelemaan yhtään ketään.
Siis, suosittelija on joku kyseisen työpaikan tyntekijä, joka suosittelee osaavaa kaveriaan. Aivan varmasti tuo suosittelija miettii ketä tarjoaa työhön, siinä on omakin maine pelissä. Meilläkin kehotetaan joka kerta rekrytoinnin edellä vinkkaamaan jos tuntee sopivia tyyppejä. Minä olen vinkannut edellisessä työpaikassa kerran ja valinta oli tietysti onnistunut. Nyt pitkään aikaan tuttavapiiristäni ei ole löytynyt sopivia ja olen ollut hiljaa. Tosin veljeni poika meni juuri naimisiin ja hänen vaimonsa on täsmälleen meidän työympäristöön sopiva tyyppi ja muutenkin avoin, reipas ja hauska ihminen. Häntä suosittelen varmasti kun sopiva paikka avautuu ja opastan häntä esittämään vaatimuksia jotka tekevät työpaikan vaihdon kannattavaksi.
Suositusten tärkeyttä kritisoivat voisivat miettiä omaa käyttäytymistä. Ethän varmasti lue netistä asiakkaiden kommentteja ja suosituksia kun varaat sikakalliin unelmaloman, vaan teet valinnan puhtaasti hotellin ilmoittamien tietojen perusteella.
Ei voi verrata hotelleihin, koska useimmista niistä löytyy suosituksia ihan helposti ja niitä voi melko puolueettomasti näiden perusteella vertailla. Mutta jos jotain hotellia on kehunut yksi asiakas ja toista hotellia ei ole kommentoinut kukaan, et kai voi tästä päätellä mitään muuta kuin sen, että sitä toista hotellia ei ole vain vielä kukaan ehtinyt kommentoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa taas ei minusta ole mitään väärää, koska kukaan ei suosittele huonoa tai laiskaa työntekijää vaan suositusten kautta työpaikoille ohjautuvat juuri ne parhaat, pätevimmät ja motivoituneimmat.
Aikamoinen oletus kuvitella, että joku satunnainen suosittelija olisi millään muotoa pätevä suosittelemaan yhtään ketään.
Siis, suosittelija on joku kyseisen työpaikan tyntekijä, joka suosittelee osaavaa kaveriaan. Aivan varmasti tuo suosittelija miettii ketä tarjoaa työhön, siinä on omakin maine pelissä. Meilläkin kehotetaan joka kerta rekrytoinnin edellä vinkkaamaan jos tuntee sopivia tyyppejä. Minä olen vinkannut edellisessä työpaikassa kerran ja valinta oli tietysti onnistunut. Nyt pitkään aikaan tuttavapiiristäni ei ole löytynyt sopivia ja olen ollut hiljaa. Tosin veljeni poika meni juuri naimisiin ja hänen vaimonsa on täsmälleen meidän työympäristöön sopiva tyyppi ja muutenkin avoin, reipas ja hauska ihminen. Häntä suosittelen varmasti kun sopiva paikka avautuu ja opastan häntä esittämään vaatimuksia jotka tekevät työpaikan vaihdon kannattavaksi.
Suositusten tärkeyttä kritisoivat voisivat miettiä omaa käyttäytymistä. Ethän varmasti lue netistä asiakkaiden kommentteja ja suosituksia kun varaat sikakalliin unelmaloman, vaan teet valinnan puhtaasti hotellin ilmoittamien tietojen perusteella.
Ei voi verrata hotelleihin, koska useimmista niistä löytyy suosituksia ihan helposti ja niitä voi melko puolueettomasti näiden perusteella vertailla. Mutta jos jotain hotellia on kehunut yksi asiakas ja toista hotellia ei ole kommentoinut kukaan, et kai voi tästä päätellä mitään muuta kuin sen, että sitä toista hotellia ei ole vain vielä kukaan ehtinyt kommentoimaan.
Mutta jos se yksi suosittelija on henkilö, jonka kanssa olen matkustellut paljon, todennäköisesti varaan huoneen juuri hänen suosittelemastaan hotellista. Ja tämä samahan on työelämässäkin: jos suosittelija on henkilö, joka on tehnyt töitä suosittelemansa henkilön kanssa ja jonka tunnen työelämästä riittävän hyvin voidakseni luottaa hänen arviointikykyynsä, palkkaan hänen suosittelemansa henkilön. Edellyttäen tietenkin, että hakijalla on työtehtävän edellyttämä koulutus, työkokemus ja osaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivuhuomautuksena: harva suosittelee tai vinkkaa työpaikkaa kaverille jos ei sisimmässään aidosti usko että tyyppi on hyvä työntekijä.
Sitä työpaikaa vinkataan kaverille siksi, että kyseinen henkilö on kaveri. Ei siinä vaiheessa kiinosta onko hän hyvä työntekijä vai ei.
Ehkä jossain kassahommissa tai muissa ei-niin-uran-kannalta-tärkeissä hommissa noin. Oma kokemukseni on että kavereita ei suositella ihan niin heppoisesti kuin moni luulee. Vinkkaus työpaikasta on toki eri asia kuin että suosittaa tyyppiä siihen.
Niin, taas niitä kassahommia ei pidetä oikeana työnä. Mikä ihmeen oletus on se, että kun puhutaan työelämästä yleisellä tasolla, ne ihan tavalliset perusduunit jätetään kuitenkin huomioimatta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa taas ei minusta ole mitään väärää, koska kukaan ei suosittele huonoa tai laiskaa työntekijää vaan suositusten kautta työpaikoille ohjautuvat juuri ne parhaat, pätevimmät ja motivoituneimmat.
Aikamoinen oletus kuvitella, että joku satunnainen suosittelija olisi millään muotoa pätevä suosittelemaan yhtään ketään.
Siis, suosittelija on joku kyseisen työpaikan tyntekijä, joka suosittelee osaavaa kaveriaan. Aivan varmasti tuo suosittelija miettii ketä tarjoaa työhön, siinä on omakin maine pelissä. Meilläkin kehotetaan joka kerta rekrytoinnin edellä vinkkaamaan jos tuntee sopivia tyyppejä. Minä olen vinkannut edellisessä työpaikassa kerran ja valinta oli tietysti onnistunut. Nyt pitkään aikaan tuttavapiiristäni ei ole löytynyt sopivia ja olen ollut hiljaa. Tosin veljeni poika meni juuri naimisiin ja hänen vaimonsa on täsmälleen meidän työympäristöön sopiva tyyppi ja muutenkin avoin, reipas ja hauska ihminen. Häntä suosittelen varmasti kun sopiva paikka avautuu ja opastan häntä esittämään vaatimuksia jotka tekevät työpaikan vaihdon kannattavaksi.
Suositusten tärkeyttä kritisoivat voisivat miettiä omaa käyttäytymistä. Ethän varmasti lue netistä asiakkaiden kommentteja ja suosituksia kun varaat sikakalliin unelmaloman, vaan teet valinnan puhtaasti hotellin ilmoittamien tietojen perusteella.
Ei voi verrata hotelleihin, koska useimmista niistä löytyy suosituksia ihan helposti ja niitä voi melko puolueettomasti näiden perusteella vertailla. Mutta jos jotain hotellia on kehunut yksi asiakas ja toista hotellia ei ole kommentoinut kukaan, et kai voi tästä päätellä mitään muuta kuin sen, että sitä toista hotellia ei ole vain vielä kukaan ehtinyt kommentoimaan.
Mutta jos se yksi suosittelija on henkilö, jonka kanssa olen matkustellut paljon, todennäköisesti varaan huoneen juuri hänen suosittelemastaan hotellista. Ja tämä samahan on työelämässäkin: jos suosittelija on henkilö, joka on tehnyt töitä suosittelemansa henkilön kanssa ja jonka tunnen työelämästä riittävän hyvin voidakseni luottaa hänen arviointikykyynsä, palkkaan hänen suosittelemansa henkilön. Edellyttäen tietenkin, että hakijalla on työtehtävän edellyttämä koulutus, työkokemus ja osaaminen.
No tietysti siinä tapauksessa, että suosittelija tuntee kaikki kaupungin ja lähiseudun hotellit, niin voi tietysti luottaa, että hän tietää, mikä on paras. Mutta miten usein on oikeasti sellainen tilanne, että suosittelija oikeasti tuntee kaikki hakijat? Hotellin kohdallahan useimmiten riittää se, että se on tarpeeksi hyvä, mutta se ei vielä tarkoita sitä, että se on alueen paras, mikä kai olisi rekrytoinnin kannalta aika olennainen juttu.
Näinhän se menee. Minä valmistuin opettajaksi ja tein kolme vuotta jotain pätkiä vanhassa lukiossani entisen opettajani sijaisena, siwan kassalla ja siivoamassa rappuja ennen, kuin tämä entinen opettajani lukiosta alkoi eläköityä ja vinkkasi rehtorille (sama kuin mun aikana), että mä oon vieläkin työtön ja minähän oisin ihan pätevä.
Äitini työpaikalla oli aikoinaan pomo, jolla oli periaatelinjauksena, että työntekijöiden lapsia ei oteta sinne kesätöihin. Kyllä sekin syletti, kun ala olisi kuitenkin ollut ihan kiinnostava.