Töihin päästään järkyttävän epäreilusti :(

Suhteilla mennään joo, mutta minun kokemukseni mukaan aika harvoin perheen tai suvun kautta, ellei nyt jotain nuorison kesätöitä lasketa. Opiskelu- ja kaverisuhteilla sen sijaan avautuu todella paljon ovia. Tunnolliset mutta hiljaisemmat jää kieltämättä sosiaalisten jalkoihin. Toisaalta julkinen rekryprosessi on monelle pikkufirmalle työläs ja aikaavievä rumba ja usein rekrylla on myös kiire, joten ymmärrän miksi firmat toimivat noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työntekijän palkkaaminen on aina firmalle riski. Kulut ovat suuret ja huonon työntekijän irtisanominen on hankalaa. Siksi jos joku työpaikalla tuntee hakijan entuudestaan ja tietää tämän olevan hyvä ja fiksu tyyppi, niin niillä käydyillä kursseilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä, koska puutteet kyllä pystyy korjata harjoittelemalla, mutta ikävä luonteisesta ihmisestä on hankala saada hyvää työntekijää, vaikka hänellä olisikin korkeampi lähtötaso tai ylipäänsä taso, jolle hän voi päätyä. Aika harvassa työpaikassa aidosti tarvitaan mitään erityistaitoja, vaan ne ovat lähes jokaisen opittavissa.

Toki on ikävää olla siinä tilanteessa, että ei pääse osoittamaan kuinka hyvä ja osaava tyyppi on, mutta ymmärrän silti täysin työnantajien kannan tässä asiassa. Työntekijän palkkaamisesta pitäisi tehdä halvempaa ja irtisanominen pitäisi olla helpompaa. Ajatellaan, että tämä ei ole työntekijän etu, mutta tottakai se on työntekijän etu, että hänet voidaan palkata silloin kun tarvetta on. Pätkätyötkin ovat parempi vaihtoehto yhteiskunnalle ja yksilölle kuin se, että ei palkata ollenkaan tai siirretään koko työpaikka ulkomaille. 

Eikös vuokrafirmoja voi käyttää alalla kun alalla? Näkee millainen työntekijä on, eikä tarvitse stressata että se muuttuukin koeajan jälkeen laiskaksi saikuttajaksi.

Ei voi. Perehdyttäminen vie aikaa ja aika on rahaa. 

Kommentoin lähinnä sitä, että "työntekijän irtisanominen on hankalaa". Eikä ole, kun ottaa aluksi vuokrafirman kautta. Riittää ilmoitus, että ei tarvii tulla huomenna enää/ei ole töitä sulle enää.

Mut tietenkään perehdytettäväksi ei kannata ottaa ihmistä joka ei vaikuta sopivalta.

Työntekijän irtisanominen ON hankalaa. Vuokrafirmat eivät poista tätä ongelmaa läheskään kaikilta aloilta ja kaikista työtehtävistä. Jokainen projektipäällikkö tietää, että yksi projektin suurimpia riskejä on projektiryhmän jäsenten vaihtuminen kesken projektin. Ei voi lähteä kokeilemaan, sopisiko tämä henkilö tähän hommaan vai ei. Nimittäin aikataulut ja kustannukset on lukkoon lyöty ja jos projekti viivästyy, se näkyy myös kustannuksissa. On toki paljon työtehtäviä, joihin vuokrafirmojen välittämät työntekijät sopivat oikein hyvin. Mutta ei kaikille aloille eikä kaikkiin työtehtäviin. 

No itse kirjoitit, tai tuossa alkuperäisessä kommentissa luki, että "harvassa työpaikassa tarvitaan mitään erityistaitoja vaan ne on helposti opittavissa". Ja että tulokas voi olla "ikävä tyyppi".

Eikös nämä molemmat asiat päde niin tuttuun kun tuntemattomaan hakujaan jolla on suosituksia? Voihan se tuttu, hyvä ja fiksu tyyppi olla työpaikalla ihan erilainen kun vapaa-ajalla? Nousee hattuun se helposti suhteilla saatu työpaikka?

Tässähän oli kyse irtisanomisen vaikeudesta ja perehdyttämiseen kuluvasta ajasta ja rahasta.

Aika paljon riippuu myös perehdyttäjän asenteesta uutta työntekijää kohtaan. Toisille kerrotaan kaikki jutut niinkun kuuluu ja toisilta pantataan tietoa ja perehdyttäminen on lähinnä kettuilua.

Kyllähän fiksu tyyppi oppii asiat kohtuullisen nopeasti, oli tuttu tai ei jos perehdyttäjä haluaa todella perehdyttää työhön, eikä vaan päteä. Mutta totta on, että perehdyttämiseen kuluu jokatapauksessa aikaa, vaikka olisi alalta aiempaa työkokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työntekijän palkkaaminen on aina firmalle riski. Kulut ovat suuret ja huonon työntekijän irtisanominen on hankalaa. Siksi jos joku työpaikalla tuntee hakijan entuudestaan ja tietää tämän olevan hyvä ja fiksu tyyppi, niin niillä käydyillä kursseilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä, koska puutteet kyllä pystyy korjata harjoittelemalla, mutta ikävä luonteisesta ihmisestä on hankala saada hyvää työntekijää, vaikka hänellä olisikin korkeampi lähtötaso tai ylipäänsä taso, jolle hän voi päätyä. Aika harvassa työpaikassa aidosti tarvitaan mitään erityistaitoja, vaan ne ovat lähes jokaisen opittavissa.

Toki on ikävää olla siinä tilanteessa, että ei pääse osoittamaan kuinka hyvä ja osaava tyyppi on, mutta ymmärrän silti täysin työnantajien kannan tässä asiassa. Työntekijän palkkaamisesta pitäisi tehdä halvempaa ja irtisanominen pitäisi olla helpompaa. Ajatellaan, että tämä ei ole työntekijän etu, mutta tottakai se on työntekijän etu, että hänet voidaan palkata silloin kun tarvetta on. Pätkätyötkin ovat parempi vaihtoehto yhteiskunnalle ja yksilölle kuin se, että ei palkata ollenkaan tai siirretään koko työpaikka ulkomaille. 

Eikös vuokrafirmoja voi käyttää alalla kun alalla? Näkee millainen työntekijä on, eikä tarvitse stressata että se muuttuukin koeajan jälkeen laiskaksi saikuttajaksi.

Ei voi. Perehdyttäminen vie aikaa ja aika on rahaa. 

Kommentoin lähinnä sitä, että "työntekijän irtisanominen on hankalaa". Eikä ole, kun ottaa aluksi vuokrafirman kautta. Riittää ilmoitus, että ei tarvii tulla huomenna enää/ei ole töitä sulle enää.

Mut tietenkään perehdytettäväksi ei kannata ottaa ihmistä joka ei vaikuta sopivalta.

Työntekijän irtisanominen ON hankalaa. Vuokrafirmat eivät poista tätä ongelmaa läheskään kaikilta aloilta ja kaikista työtehtävistä. Jokainen projektipäällikkö tietää, että yksi projektin suurimpia riskejä on projektiryhmän jäsenten vaihtuminen kesken projektin. Ei voi lähteä kokeilemaan, sopisiko tämä henkilö tähän hommaan vai ei. Nimittäin aikataulut ja kustannukset on lukkoon lyöty ja jos projekti viivästyy, se näkyy myös kustannuksissa. On toki paljon työtehtäviä, joihin vuokrafirmojen välittämät työntekijät sopivat oikein hyvin. Mutta ei kaikille aloille eikä kaikkiin työtehtäviin. 

No itse kirjoitit, tai tuossa alkuperäisessä kommentissa luki, että "harvassa työpaikassa tarvitaan mitään erityistaitoja vaan ne on helposti opittavissa". Ja että tulokas voi olla "ikävä tyyppi".

Eikös nämä molemmat asiat päde niin tuttuun kun tuntemattomaan hakujaan jolla on suosituksia? Voihan se tuttu, hyvä ja fiksu tyyppi olla työpaikalla ihan erilainen kun vapaa-ajalla? Nousee hattuun se helposti suhteilla saatu työpaikka?

Tässähän oli kyse irtisanomisen vaikeudesta ja perehdyttämiseen kuluvasta ajasta ja rahasta.

Aika paljon riippuu myös perehdyttäjän asenteesta uutta työntekijää kohtaan. Toisille kerrotaan kaikki jutut niinkun kuuluu ja toisilta pantataan tietoa ja perehdyttäminen on lähinnä kettuilua.

Kyllähän fiksu tyyppi oppii asiat kohtuullisen nopeasti, oli tuttu tai ei jos perehdyttäjä haluaa todella perehdyttää työhön, eikä vaan päteä. Mutta totta on, että perehdyttämiseen kuluu jokatapauksessa aikaa, vaikka olisi alalta aiempaa työkokemusta.

Olet oikeassa. Se edellinen kirjoitus ei ollut minun vaan jonkun toisen. Olisi pitänyt lukea se ensin huolella ennenkuin kommentoin sinun siihen antamaasi kommenttia. Omassa firmassani edellytetään erityisosaamista eikä perehdyttäminen onnistu muutamassa päivässä. 

Minua ihmetyttää enemmänkin se että tämä oikeasti tulee monelle niin täydellisenä yllätyksenä, tällaisena somen ja verkostoitumisen kulta-aikana. Oikeastiko joku kuvittelee että kaikki avoimet paikat laitettaisiin jonnekin MOL:iin?

Vierailija kirjoitti:

Raiski Rauno kirjoitti:

Näitä juttuja lukiessa tulee vahvasti läpi se kuvitelma, että työelämä on joku "reilun pelin kerho". Ehkä se on sitä kun suomessa on esim. yhtenäinen koulujärjestelmä, joka toitottaa että arviointiperusteet ovat kaikille samat ja paremmin menestynyt oppilas saa oikeutetusti paremman numeron. Ehkä se on sitä kun yhteiskunta korostaa kaikessa aina sitä "tasa-arvoisuutta" joka ikisen asian suhteen.

Kunnan ja valtion viroissa allekirjoitan tuon tasa-arvo-aatteen työelämässäkin.

Mutta yksityiset työnantajat ovat aivan eri asia. Ehkä porukalla häviää se taju kun yritys on tarpeeksi suuri, mutta periaate on taustalla silti se sama. Eli jos mulla on yhden hengen Oy Yritys Ab, niin mulla pitää olla ja onkin täysi oikeus palkata juuri se kenet haluan. Sen ei tarvitse olla mikään "reilu ja tasapuolinen peli", jossa paras valitaan. Jos mä haluan valita työkaverikseni ja alaisekseni jonkun kivan värisen paidan perusteella, niin mulla on siihen täysi oikeus. Se firmahan on mun omaisuutta, ihan kuten se kiva paita sen työhakijan omaisuutta.

Joten on oikeastaan täysin turhaa mussutusta rutista suhteilla töiden saamisesta. Ei tää maailma ole reilukerho ja sen pitää vain hyväksyä. Piste.

Tuo "Piste." on sitten raivostuttava ja junttimainen tapa päättää kommentti.

Mutta asiaan: jos laki velvoittaa että yrityksen on otettava pätevin hakija niin onhan se epäreilua että joku jolla on vähäisempi koulutus/vähemmän-ei lainkaan työkokemusta saa paikan jota haki kokeneempi/muodollisesti pätevämpi. Ei siihen saisi ottaa jotakuta hyvää tyyppiä tai kumminkaiman tyttöystävää pitsinnypläyskurssilta.

Puhun nyt isommista yrityksistä, esim ev.lut.srk-yhtymästä, en mistään pienyrittäjistä.

No firma voi tietty omaksi tappiokseen ottaa niitä verkostoituneita ja tutun tuttuja mutta epäpäteviä. Se on tietty aivan oma asia mutta firmat joissa on viisaat päättäjät tajuaa, että henkilöstön hyvä ammattitaito on yrityksen menestykselle ehdoton edellytys. Nykyisin globaalit markkinat ei anna armoa jos pomot töppäilee vähän joka asiassa mutta ennen kaikkea rekrytoinnissa.

Vierailija kirjoitti:

Töihin voi päästä myös tuurilla, itselleni avautui pidempiaikainen sijaisuus juurikin kesälomatuurauksen jälkeen - firmasta, josta en ennen kesälomasijaisuutta tuntenut ketään mutta jossa olin tehnyt erittäin hyvän vaikutuksen kesän aikana. Tämän jälkeen tein kyllä vielä useampia sijaisuuksia ennen kuin sain ensimmäisen vakituisen paikkani. Jos tuo kesäsijaisuuden vaihtuminen pidempään sijaisuuteen jätetään laskuista, en ole tuntenut yhdestäkään saamastani työpaikasta ketään ennen paikan saantia, joten suhteilla ei ole omalta osaltani ollut merkitystä.

Alussa minäkin pääsin tuurilla tekemään lyhyttä sijaisuutta ja sitten toista jne josta sitten on tullut pidempikestoinen työ ja siitä sitten tuttuja pomoja ja esimiehiä jne. Siis ei henkilökohtaisia tuttuja, mutta kuitenkin. Helpompi sellaisesta paikasta hakea töitä jossa on joku tuttu esimies kun jostain muualta. Tai helppo hakea, mutta saa helpommin töitä kun joku muistaa entuudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töihin voi päästä myös tuurilla, itselleni avautui pidempiaikainen sijaisuus juurikin kesälomatuurauksen jälkeen - firmasta, josta en ennen kesälomasijaisuutta tuntenut ketään mutta jossa olin tehnyt erittäin hyvän vaikutuksen kesän aikana. Tämän jälkeen tein kyllä vielä useampia sijaisuuksia ennen kuin sain ensimmäisen vakituisen paikkani. Jos tuo kesäsijaisuuden vaihtuminen pidempään sijaisuuteen jätetään laskuista, en ole tuntenut yhdestäkään saamastani työpaikasta ketään ennen paikan saantia, joten suhteilla ei ole omalta osaltani ollut merkitystä.

Alussa minäkin pääsin tuurilla tekemään lyhyttä sijaisuutta ja sitten toista jne josta sitten on tullut pidempikestoinen työ ja siitä sitten tuttuja pomoja ja esimiehiä jne. Siis ei henkilökohtaisia tuttuja, mutta kuitenkin. Helpompi sellaisesta paikasta hakea töitä jossa on joku tuttu esimies kun jostain muualta. Tai helppo hakea, mutta saa helpommin töitä kun joku muistaa entuudestaan.

Tuo on juuri sitä verkostoitumista!!. Ei se, että on sukua jollekin, jonkun kaveri  tai asuu jonkun naapurissa. 

Kaikki me teemme tätä. Jos pitäisi vaikka palkata juhliin pitopalvelu, häihin kuvaaja tai kotiin lapsenvahti tai siivooja niin melkein jokainen aloittaa tiedustelemalla tuttavapiiristä suosituksia. Harva laittaa heti ensi töikseen avoimen ilmoituksen nettiin.

Oulussa ainakin kaupungin työpaikat jaetaan hyvä veli järjestelmällä eikä ulkopuolisilla näin ollen ole mitään mahdollisuuksia niihin päästä.

Tähän pitäisi saada muutos ettei esim laitokset olisi ( yleensä huonon)johtajan/esimiehen ja hänen lakeijoiden valtakuntaa vaan saataisiin uudistuksia eikä mentäisi vaan samalla vanhalla kaavalla jonka joku on hyväksi todennut 20 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti ja verkosto on olematon, en oikein kunnolla tutustunut kurssilaisiini ja harjoittelut eivät poikineet jatkoa tai suhteita.

Olen silti päässyt tänä vuonna 3 KERTAA haastatteluun sen ansiosta, että olin jo tuttu yritykselle, koska hain jotain toista paikkaa ensin. 😁

Käytännössä hain yhtä duunia, jota en saanut haastattelun jälkeen ja sitten eri osaston päällikkö otti yhteyttä.

Toisella kertaa pääsin pelkän puhelintuokion perusteella haastatteluun, koska olin ollut hetken samankaltaisissa hommissa samaisen rekryfirman listoilla. Olisin vielä uudemmanki kerran päässyt suoraan, jos en olisi jo työllistynyt.

Kolmannella kerralla hain paikkaa ja pääsin kahteen haastatteluun, mutta en saanut paikkaa. Viikko hylyn jälkeen laitettiin viestiä, että toinen paikka avautui, tuletko juttelemaan.

Ja täällä mä olen! 😍😀

Kannattaa ahkerasti hakea myös paikkoja, jotka eivät täysin nappaa tason, tehtävän ja osaamisen kannalta. Osoittakaa kiinnostusta YRITYKSEEN, pelkkä into tehtävää kohden ei riitä.

Sanaa "introvertti" on käytetty väärin. -1p.

Häh? Miksei saa sanoa "olen introvertti"?

Saa sanoa sitten kun ymmärtää sanan merkityksen. 

Öö mitähän meinaat?

Introverttia ei tarkoita ihmistä, joka on sosiaalisesti kömpelö ja ei osaa kertoa osaamisestaan sekä motivaatiostaan työhaastattelussa. 😂

Myös ujous on eri asia.

Itse en omaa mitenkään erityisen hyviä sosiaalisia taitoja, mutta sellaiset voi myös Introvertilla olla. 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työntekijän palkkaaminen on aina firmalle riski. Kulut ovat suuret ja huonon työntekijän irtisanominen on hankalaa. Siksi jos joku työpaikalla tuntee hakijan entuudestaan ja tietää tämän olevan hyvä ja fiksu tyyppi, niin niillä käydyillä kursseilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä, koska puutteet kyllä pystyy korjata harjoittelemalla, mutta ikävä luonteisesta ihmisestä on hankala saada hyvää työntekijää, vaikka hänellä olisikin korkeampi lähtötaso tai ylipäänsä taso, jolle hän voi päätyä. Aika harvassa työpaikassa aidosti tarvitaan mitään erityistaitoja, vaan ne ovat lähes jokaisen opittavissa.

Toki on ikävää olla siinä tilanteessa, että ei pääse osoittamaan kuinka hyvä ja osaava tyyppi on, mutta ymmärrän silti täysin työnantajien kannan tässä asiassa. Työntekijän palkkaamisesta pitäisi tehdä halvempaa ja irtisanominen pitäisi olla helpompaa. Ajatellaan, että tämä ei ole työntekijän etu, mutta tottakai se on työntekijän etu, että hänet voidaan palkata silloin kun tarvetta on. Pätkätyötkin ovat parempi vaihtoehto yhteiskunnalle ja yksilölle kuin se, että ei palkata ollenkaan tai siirretään koko työpaikka ulkomaille. 

Eikös vuokrafirmoja voi käyttää alalla kun alalla? Näkee millainen työntekijä on, eikä tarvitse stressata että se muuttuukin koeajan jälkeen laiskaksi saikuttajaksi.

Ei voi. Perehdyttäminen vie aikaa ja aika on rahaa. 

Kommentoin lähinnä sitä, että "työntekijän irtisanominen on hankalaa". Eikä ole, kun ottaa aluksi vuokrafirman kautta. Riittää ilmoitus, että ei tarvii tulla huomenna enää/ei ole töitä sulle enää.

Mut tietenkään perehdytettäväksi ei kannata ottaa ihmistä joka ei vaikuta sopivalta.

Työntekijän irtisanominen ON hankalaa. Vuokrafirmat eivät poista tätä ongelmaa läheskään kaikilta aloilta ja kaikista työtehtävistä. Jokainen projektipäällikkö tietää, että yksi projektin suurimpia riskejä on projektiryhmän jäsenten vaihtuminen kesken projektin. Ei voi lähteä kokeilemaan, sopisiko tämä henkilö tähän hommaan vai ei. Nimittäin aikataulut ja kustannukset on lukkoon lyöty ja jos projekti viivästyy, se näkyy myös kustannuksissa. On toki paljon työtehtäviä, joihin vuokrafirmojen välittämät työntekijät sopivat oikein hyvin. Mutta ei kaikille aloille eikä kaikkiin työtehtäviin. 

No itse kirjoitit, tai tuossa alkuperäisessä kommentissa luki, että "harvassa työpaikassa tarvitaan mitään erityistaitoja vaan ne on helposti opittavissa". Ja että tulokas voi olla "ikävä tyyppi".

Eikös nämä molemmat asiat päde niin tuttuun kun tuntemattomaan hakujaan jolla on suosituksia? Voihan se tuttu, hyvä ja fiksu tyyppi olla työpaikalla ihan erilainen kun vapaa-ajalla? Nousee hattuun se helposti suhteilla saatu työpaikka?

Tässähän oli kyse irtisanomisen vaikeudesta ja perehdyttämiseen kuluvasta ajasta ja rahasta.

Aika paljon riippuu myös perehdyttäjän asenteesta uutta työntekijää kohtaan. Toisille kerrotaan kaikki jutut niinkun kuuluu ja toisilta pantataan tietoa ja perehdyttäminen on lähinnä kettuilua.

Kyllähän fiksu tyyppi oppii asiat kohtuullisen nopeasti, oli tuttu tai ei jos perehdyttäjä haluaa todella perehdyttää työhön, eikä vaan päteä. Mutta totta on, että perehdyttämiseen kuluu jokatapauksessa aikaa, vaikka olisi alalta aiempaa työkokemusta.

Olet oikeassa. Se edellinen kirjoitus ei ollut minun vaan jonkun toisen. Olisi pitänyt lukea se ensin huolella ennenkuin kommentoin sinun siihen antamaasi kommenttia. Omassa firmassani edellytetään erityisosaamista eikä perehdyttäminen onnistu muutamassa päivässä. 

No silloin onkin hyvä tietää, että onko minkälaista osaamista ja motivaatiota työhön ja vähän että millainen tyyppi on kysymyksessä. Mieluummin siinä tilanteessa luottaa tuttujen ja luotettavien suosittelijoiden sanaan, kun kyllähän jokainen hakija on mielestään se paras ja pätevin. Koska aikaa ja rahaahan siinä tuhlaantuu jos tyyliin arvotaan vaan joku kokeilemaan. Toki niinkin voi onnistaa, mutta on myös hyvin todennäköistä että ei. Työntekijän valinta on muutenkin vaikeaa, jos on kaksi hakijaa joilla samanlainen työkokemus, niin voivat kertoa hyvinkin erilailla itsestään ja osaamisestaan.

Jossakin työssä esim osaaminenkin on aika turhaa jos puuttuu yhteistyökykyä.

Sivuhuomautuksena: harva suosittelee tai vinkkaa työpaikkaa kaverille jos ei sisimmässään aidosti usko että tyyppi on hyvä työntekijä. Myös suosittelija menettää pistää siinä uskottavuutensa likoon. Minulla on paljon ihania läheisiä ystäviä, mutta työnantajalleni voisin levollisin mielin suositella työntekijäksi heistä vain yhtä tai kahta. Toki varmasti riippuu myös työstä. Mutta ei niitä kavereitakaan ihan sokeasti suositella.

Oikeassa olet 82. Ei meillä ole moneen vuoteen otettu töihin sellaista tyyppiä jota kukaan jo meillä oleva ei tunne. Työ on sellaista,  jota saa tehdä vain tietyn pätevyyden omaava. Ja numerolle 143 vastaan, että en toivo tuollaista "salaista agenttia" saamaan työpaikkaan. Mutta minähän olen itse avoin ja positiivinen , meidän tuttavapiirikin koostuu paljon saman alan ihmisistä. Voin myös kertoa olevani työtoverin kanssa naimisissa ja lapsiakin on. Mukava työpaikka on yksi elämän onnenpotkuja. Tehdään joukolla vaikka enemmän töitä mielummin, kuin otettais joku selvästi seuraa kaihtava piileskelevä outo tapaus.

Mä oon todella kyrsiintyny joihinkin työhönperehdyttäjiin. Mulla kun on kokemusta alalta, niin mulle luetellaan itsestäänselvyyksiä ja lisää itsestäänselvyyksiä, mut ne "talon tavat" mun pitäis osata arvata kun ne "unohtuu" kertoa. Ja jos mä erehdyn kysymään jotkin, se otetaan kettuiluna tai niin että mä kyseenalaistan heidän tapaansa toimia ja niin että mä haluan tehdä niinkun itse haluan. Hyvänen aika, en kai mä kysyisi mitään, jos mä haluaisin itsepäisesti tehdä omalla tavallani tai en välittäisi siitä kuinka heillä on tapana toimia. Ei se mitään jos mulle kerrottaisiin niitä itsestäänselvyyksiäkin, kunhan kerrottais muutakin tai edes vastattais kysymyksiin. Mut ei, mulla on huono asenne, kun kehtaankin kysyä ja en osaa arvata kaikkea. Mut sit kun tulee joku suoraan koulunpenkiltä niin sille kyllä selitetään talon tavat ja kaikki muukin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta termi suhteilla työhön pääseminen on tässä kohdassa väärä, olisi osuvampaa sanoa työpaikan irtoavan suosituksilla.

Ei vaan oikea termi on suhteilla sillä ei henkilöllä joka hakee ensimmäistä työpaikkaa ole vielä mitään järkeviä suosituksia vaan hän pääsee töihin suhteilla. Suosituksia löytyy sitten, kun olet ollut siinä työssä jonka olet suhteilla saanut.

Itse en ole huomannut suhteilla töihin päästävän, mutta olen huomannut, että työhaastattelut kuntapuolella tehdään vain koska on pakko tehdä, oikeasti työpaikka on jo ajateltu tietylle henkilölle, siten sain oman työpaikkanikin. Mielestäni tuollainen systeemi on todella typerä, ensinnäkin se vie ihan turhaa sekä haastateltavien ja haastattelijan aikaa ja antaa ihan turhaa toivoa.

Itse tosin en koe saaneeni työpaikkaani kuitenkaan epäreilusti, olin vain sijaisena pidemmän aikaa ja näin todistin kykyni työnantajalle ja sain paikan, mielestäni tuossa tilanteessa olisi ollut päinvastoin epäreilua, jos työntekijä vakipaikkaan olisikin palkattu jostain ulkopuolelta ja olisin itse jäänyt työttömäksi. Mielestäni pitäisi olla mahdollista palkata suoraan sijaisena toiminut vakituiseen työsuhteeseen (nyk. toistaiseksi voimassaolevaan työsuhteeseen), ilman jotain ihme teatteria.

Suhteilla töihin palkkaaminen kuulostaa kyllä epäreilulta. Entä sellaiset joilla ei vain ole mitään suhteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Ehkä jo alakouluihin pitäisi ruotsin sijaan ottaa uusi oppiaine nimeltä verkostoituminen. Niin, että ysien ja kymppien sijaan lapsilla olisikin hyvät verkostot, joiden turvin ponnistaa eteenpäin.

Tämä olisi erittäin hyvä asia. Koulukiusaajatkin saattaisivat miettiä, että jonain päivänä se heidän kiusaamansa henkilö voi olla rekrytoimassa heitä. 

Koulukiusaajillahan sitä laumaa on jo koulusta lähtien ympärillä joten ei heillä ole ongelmia löytää suhteilla töitä. Se yksin jätetty kiusattu onkin täysin eri tilanteessa ja vuosien kiusaamien jälkeen se verkostojen rakentaminenkin on vaikeaa ellei mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta termi suhteilla työhön pääseminen on tässä kohdassa väärä, olisi osuvampaa sanoa työpaikan irtoavan suosituksilla. Tuossa taas ei minusta ole mitään väärää, koska kukaan ei suosittele huonoa tai laiskaa työntekijää vaan suositusten kautta työpaikoille ohjautuvat juuri ne parhaat, pätevimmät ja motivoituneimmat.

Entä jollei koskaan pääse näyttämään osaamistaan ja motivaatiotaan?

Tekeekö se automaattisesti huonoksi ja laiskaksi työntekijäksi?

Osaaminen ja motivaation näkyy jo opiskeluaikana ja jos niitä löytyy riittävästi niin sana kiertää ja työpaikka löytyy.

Ja sitten, kun on aloja joilla todelliset osaajat eivät tule kouluista kuten IT-ala niin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritykselle on suuri riski palkata tyntematon henkilö papereiden ja lyhyen haastattelun perusteella. Yriysten kannattaa käyttää verkostojaan saadakseen parempia työntekijöitä. Jos joku ei osaa luoda suhteita ja verkostoja niin onko hän hyvä työntekijä. Sitä sopii miettiä

Hyvä työntekijä = oikeanlaiset perhesuhteet, käyttää opiskeluaikansa päihdehuuruiseen bilettämiseen? Näillähän ne verkostot rakennetaan.

Tämä kommenttisi osoittaa, ettei sinulla ole harmainta hajuakaan, mitä työelämän verkostoilla tarkoitetaan. 

Ja se ensimmäistä työpaikkaa hakeva on ne työelämän verkostot muodostanut missä? Niin eiköhän ne ole muodostettu siellä opiskelijabileissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän tuota, että työntekijät valitaan suositusten perusteella. Suomessa virherekrytoinnin irtisanominen on sen verran hankalaa, että on helppo valita ventovieraan sijasta joku, jonka työkaveri jo tuntee ja suosittelee. Ja toinen suositusjärjestelmää puoltava asia on se, että harva koulutodistus kertoo mitään varsinaisesta työssä pärjäämisessä.

Mistä työnantaja voi olla niin varma, että tuo suosittelija puhuu totta/tuntee hakijan oikeasti/on varma tämän osaamisesta ja luonteesta tuota tehtävää ajatellen? Ettei sittenkin tule virherekryä?

Kyllä minäkin kehuin ummet ja lammet erästä puolituttua, vaikken edes tiennyt mitään tämän varsinaisesta työosaamisesta. Satuttiin vain olemaan vähän tuttuja, enkä kehdannut kieltäytyäkään, kun tuo ihminen yllättäen otti yhteyttä ja pyysi suosittelemaan. Oikeasti, tarkemmin ajateltuna aika härski ja egoistinen tyyppi. Itse en olisi kehdannut tuolla tavalla ottaa yhteyttä vuosien jälkeen ja sitten kadota kuin tuuli Saharaan.

Siitä, että työnantaja tuntee tämän suosittelijan riittävän hyvin ja luottaa tähän.

Taidat olla aika pienessä työpaikassa töissä? Tajuat ehkä viestisi typeryyden siinä vaiheessa, kun pääset johonkin edes hieman suurempaan yritykseen töihin.