Töihin päästään järkyttävän epäreilusti :(

En ole päässyt mihinkään työhön suhteilla, aina normaalin hakuprosessin kautta. Olen jatkuvasti mennyt työelämässä epämukavuusalueelle oppiakseni ja kehittyäkseni ja niillä saavutuksilla, kokemuksen ansiosta olen aina päässyt seuraavaan paikkaan. Mielestäni kokemuksella on eniten merkitystä, joten ihmittelen ihmisiä jotka venyvät vuosikausia yliopistoissa opiskelemassa jtn sellaista ettei valmistu oikein mihinkään tarkemmin määriteltävään tai sitten johonkin liian spesifiin tehtävään ja ILMAN että keräävät mitään kokemusta vuosien varrella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töihin voi päästä myös tuurilla, itselleni avautui pidempiaikainen sijaisuus juurikin kesälomatuurauksen jälkeen - firmasta, josta en ennen kesälomasijaisuutta tuntenut ketään mutta jossa olin tehnyt erittäin hyvän vaikutuksen kesän aikana. Tämän jälkeen tein kyllä vielä useampia sijaisuuksia ennen kuin sain ensimmäisen vakituisen paikkani. Jos tuo kesäsijaisuuden vaihtuminen pidempään sijaisuuteen jätetään laskuista, en ole tuntenut yhdestäkään saamastani työpaikasta ketään ennen paikan saantia, joten suhteilla ei ole omalta osaltani ollut merkitystä.

Alussa minäkin pääsin tuurilla tekemään lyhyttä sijaisuutta ja sitten toista jne josta sitten on tullut pidempikestoinen työ ja siitä sitten tuttuja pomoja ja esimiehiä jne. Siis ei henkilökohtaisia tuttuja, mutta kuitenkin. Helpompi sellaisesta paikasta hakea töitä jossa on joku tuttu esimies kun jostain muualta. Tai helppo hakea, mutta saa helpommin töitä kun joku muistaa entuudestaan.

Tuo on juuri sitä verkostoitumista!!. Ei se, että on sukua jollekin, jonkun kaveri  tai asuu jonkun naapurissa. 

Ja mitenkäs niitä tuttuja pomoja ja esimiehiä hankitaan, kun olet hakemassa ensimmäistä työpaikkaa?

No juuri niin kun tuossa selitin. Ei minullakaan mitään tuttuja ja verkostoja ollut, eikä se verkostoituminen yhdessä yössä tapahdu, tai ei ainakaan mulla tapahtunut.

Omassa työpaikassani 1/3 ihmisistä oli päällikön koulukavereita, 1/3 harrastuskavereita ja 1/3 oikeasti hyödyllisiä, kokeneita ihmisiä jotka loikkasivat firmoista joille teimme töitä.

Kaikki olivat kyllä ihan hyviä töissään, mutta jotenkin syletytti tuo harrastusosuus porukasta. Siis yhden ihmisen yksi harrastus meni kriteerinä monien pätevien, mutta tuntemattomien ihmisten ohi.

En niinkään haluaisi kaveria omalle työpaikalleni ja toisaalta entisetkin työkaverit samassa työpaikassa on joskus hankalia tapauksia.

Entinen työkaveri on mukava ja avoin, asiallinenkin, mutta kun kuulee että minä olen tässä välissä ehtinyt hankkimaan itselleni työkokemusta ja lisäkoulutusta, niin silloin iskee se kateus ja se mukava työkaveri on kaikkea muuta kun mukava.

Mä en ole koskaan kadehtinut toisia ihmisiä tai ollut ylimielinen uusia tulokkaita kohtaan, mutta voi sitä kateuden määrää kun tajutaan, etten minä enää olekaan se sama harjoittelija kun silloin vuosia sitten, vaan olen itse omalla työlläni todistanut olevani hyvä työntekijä ja (kuten joku muukin kirjoitti) omalle epämukavuusaleelle menemällä opetellut erilaisia asioita ja sitä kautta saanut kokemusta ja oppinut asioita joista muilla ei ole havaintoakaan kun ovat vaan tehneet just sen mikä on pakollista. Mitään en ole saanut ns ilmaiseksi, eikä ole ollut tuttuja auttamassa tai hommaamassa työpaikkoja mulle.

Mitä sillä kadehtimisella voittaa? Myrkyttää koko työpaikan ilmapiirin, ihan samat mahdollisuudet on ollut kaikilla muillakin. Joillakin jopa paremmat. Että on ikävää huomata kun kateus iskee kaveriin ja alkaa sellainen hienovarainen syrjiminen ja vähättely, että sais itse loistaa ja pääsisi pätemään. Sitten mun työtä ja osaamista vähätellään ja käännetään asiat niinkun minä olisin joku ongelmatapaus joka ei osaa yhtään mitään.

Tässä ketjussa puhutaan useammasta eri asiasta ja jotkut tuntuvat seikoittavan nämä asiat. Jos puhutaan suosittelijasta, jonka nimen ja numeron laitat työhakemukseesi, kyseessä on silloin sellainen henkilö, joka tuntee sinut työnsä puolesta, tietää osaamisesi, tapasi työskennellä sekä millainen olet työyhteisössä. Yleensä siis edellisen työpaikan esimies tai muu henkilö, joka osaa arvioida sinua työnantajan näkökulmasta. Ei siis  suinkaan sermin takana istunut  työkaverisi, jonka mielestä olit hulvattoma hauska ja reilu työkaveri. 

Kun siis mietit,  pyydätkö jonkun entisen työpaikkasi esimiestä suosittelijaksi, mieti ensin, muistaako ko esimies sinua lainkaan. Oliko työpaikka ja työsuhteesi sellainen, että jäit hänen mieleensä. Jos henkilö ei todennäköisesti edes muista sinua, on aivan turha pyytää häntä suosittelijaksi. Jos taas uskot, että hän muistaa sinut, niin muistaako hän sinut positiivisessa mielessä? Suosittelijaksi ei kannata pyytää kuin sellaisia henkilöitä, joilla on positiivista sanottavaa sinusta. 

Jos olet tehnyt esim jotain projektihommaa, jossa projektissa on ollut jonkun toisen yrityksenkin henkilöstöä, voit myös pyytää suosittelijaksi tämän toisen yrityksen henkilöä (esim projektissa mukana ollutta projektipäällikköä) . Ja joissain tapauksissa myös projektissa ollutta asiakkaan edustajaa. Mutta mieti jälleen, jäitkö näiden ihmisten mieleen ja jos jäit, jäithän varmasti positiivisessa  mielessä. Mikäli joku näistä edellä mainituista suosittelijaksi sopivista henkilöistä on nyt töissä siinä yrityksessä, johon olet hakemassa, niin aina parempi. 

Ihan eri asia on sitten tilanne, jossa yrityksessä mietitään rekrytointitarvetta. Esimerkiksi tiedetään, että joku työntekijöistä on jäämässä äitiyslomalle, eläkkeelle tms. Tai on tullut lisää töitä tai uusia asioita, joihin kaivataan  osaajaa. Silloin joku sinut, osaamisesi ja työskentelytapasi tunteva ko yrityksen työntekijä voi sanoa, että tietää ko hommaan juuri sopivan henkilön. Ja kertoo sitten työpaikallaan, mitä sinä osaat, missä olet ollut töissä, millainen olet työntekjänä jne. Mikäli työnantajassa herää kiinnostus sinun palkkaamiseen, sinuun otetaan yhteyttä ja mikäli olet itsekin kiinnostunut hommasta, sut pyydetään haastateltavaksi. Ja sitten, jos kummankin puolelta päästään sopimukseen, sinut palkataan. Tämä on se tilanne, jolloin voidaan sanoa, että olet saanut työpaikan suhteilla.

Ja vielä täysin eri asia on, että joku kaverisi, sukulaisesi, naapurisi tai muu henkilö kertoo sinulle, että hänen tai hänen puolisonsa, sukulaisensa tai ystävänsä työpaikalle haetaan uutta työntekijää, joka osaa asian x ja kehottaa sinua hakemaan paikkaa. Tämä on vain vinkkaus sinulle eikä ko henkilöllä ole osaa eikä arpaa siihen, saatko paikan vai et. Tällöin kyse ei ole työpaikan saamisesta suhteilla, koska olet saanut vain tiedon ko paikasta suhteidesi avulla. Vasta sitten, jos ko henkilö nk puhuu puolestasi työpaikallaan ja sen vuoksi saat paikan, voidaan taas puhua työpaikan saamisesta suhteilla. 

Yksikään suomenruotsalainen ei olisi tässä maassa työllistynyt jos homma EI pelaisi suhteilla, niillä kaikki perustuu täysin suhteisiin, ei ne pärjää avoimissa hauissa kun samaa paikkaa hakeekin tuhat, yleensä ovat siellä häntäpäässä.  Sama tilanne on maahanmuuttajille, niinkauan kuin ei ole työvoimapulaa niin aina löytyy sekä koulutuksen + arvosanojen + CV:n mukaan kovempia tekijöitä.

Haimme joku aika sitten muutamaaa valkokauluspaikkaan porukkaa ja hakemuksia tuli satoja, kaikki niin kovia että naureskeltiin että oikeastaan meidän pitäisi irtisanoa ihan kaikki ja hakea henkilöstö uudella haulla.

Ja kilpailu tulee vain ja ainoastaan kovenemaan, joka vuosi tulee 100.000 lisää koulutettua lisää...mutta vastaavia paikkoja ei tule

Kyllä iso osa niistäkin töistä, jotka ovat julkisessa haussa, menevät suhteilla. Joskus saatta olla jopa muutama ylennys valmiiksi suunniteltu tulokkaille. Jonkun johtajan suosikki vain piereskelee töissä alusta asti ja saa ylennyksen minimiajassa. Suhteet vaikuttavat koko urakehitykseen. Ilman suhteita on sitten parempi olla todella pätevä, jo aikoo päästä etenemään mädänneessä firmassa. Ei se nyt onneksi näin mene kaikissa yrityksissä, mutta valitettavan usein menee.

Joillakin aloilla, vaikka kunta-alalla, käytetään paljon sukulaisia, omia lapsia sekä tuttuja työhön Jos esimies on kaveri, hänelle käydään kertomassa, että se ja se voisi tulla, sopiihan se . Jos joku ulkopuolinen otetaan haastatteluun, häneltä kysytään vain todistukset mutta tärkeätä myös on, minkälainen persoona on kyseessä ihmissuhdetaitoineen. Ehkä sillä ei ole merkitystä kaikille, todistukset olivat hyväksyttäviä. Joidenkin mielestä tärkeätä on työkavereiden kanssa seurustelu pienessä kuppikunnassa, kuin työ itsessään, sen nyt voi suorittaa ohimennen. Ja kaikkien kanssa ei tarvitse tulla toimeen, joitakin voi vaikka kiusata , jättää ryhmän ulkopuolelle. Ja esimies ei välitä kun on kiusaajan kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on liian pieni kuppikunta, jotta maa saataisiin mihinkään nousuun. Kaikesta upeasta työstä, joka koskee esim. keksintöjä ja tiedettä, emme kuule juuri mitään. Nämä lahjakkaat tekijät osaavat suunnata suoraan kansaivälisille areenoille, eivätkä he tarvitse byrokraattisen Suomen jähmettynyttä hallintoa mihinkään millään osa-alueella. Hallinnon hyvät veljet - ja sisaret - jakelevat sitten täällä keskenään paikkoja ja rahoja.

200 yläpeukkua. Sitten te peukuttajat äänestätte hallitukseen (enemmistöksi) samat puolueet, jotka siellä on ollu 50 vuotta. Ketkäköhän tässä on jähmettyneitä?

Olen urani kolmannessa hyväpalkkaisessa vakituisessa työssä. Olen aina itse halunnut vaihtaa maisemaa, enkä ole koskaan tuntenut ennalta ketään uudesta työpaikasta.

Yleistäminen on turhaa. Tiedän paljon tapauksia, joissa suhteilla on ollut merkitystä, mutta vaativiin hommiin ei oikein auta ottaa ketään tunaroimaan vain koska tämä sattuu olemaan kaveri tai sukulainen.

Kyllä näin on todettu!! pitivät eräässä elektroniikka liikkeessä entiselle kaverilleni paikkaa vapaana vuoden kun tämä suoritti asevelvollisuuden... tällä aikaa minä+100 muuta hakijaa oisivat voineet ottaa tämän paikan keillä on rahan puute niinkuin minulla! olen muuten ihan rauhallinen ihminen omasta mielestä muttä tämä asia ai että alkaa vituttaa!

Minä olen aina saanut työpaikat omilla ansioillani. Ensin etenin yhden kaupungin organisaatiossa. Myöhemmin olen saanut paikat hakemuksen perusteella. On paljon kokemusta ja olen hyvä haastatteluissa ja soveltuvuusarvioinnissa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina saanut työpaikat omilla ansioillani. Ensin etenin yhden kaupungin organisaatiossa. Myöhemmin olen saanut paikat hakemuksen perusteella. On paljon kokemusta ja olen hyvä haastatteluissa ja soveltuvuusarvioinnissa.

Kokemus on juuri sellainen ansio, johon itse ei pysty vaikuttamaan, vaikka kuinka haluaisi ja aikaa käytettävissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina saanut työpaikat omilla ansioillani. Ensin etenin yhden kaupungin organisaatiossa. Myöhemmin olen saanut paikat hakemuksen perusteella. On paljon kokemusta ja olen hyvä haastatteluissa ja soveltuvuusarvioinnissa.

Kokemus on juuri sellainen ansio, johon itse ei pysty vaikuttamaan, vaikka kuinka haluaisi ja aikaa käytettävissä. 

Niinhän se on. Jotta saisi työkokemusta, olisi ensin saatava se työpaikka, ja suuri osa niistä jaetaan suhteilla, julkisen haun tavoittamattomissa.