Lue keskustelun säännöt.
Töihin päästään järkyttävän epäreilusti :(
22.08.2017 |
Valmistuin viisi vuotta sitten. Olin tietenkin tehnyt opiskeluaikana monenlaisia työprojekteja, työharjoitteluja, työhön tutustumista, verkostoitunut ja vaikka mitä. Kun paperit oli kourassa, en kelvannutkaan enää mihinkään (koska työstä olisi pitänyt maksaa!).
Tein viisi vuotta täysin ei-oman alan töitä. Varastossa, päiväkodissa, siivousta, tarjoilijana.. mitä nyt vain pätkiä jostain sain henkeni pitimiksi.
Sitten tuli lottovoitto: entinen opiskelukaverini, joka oli päässyt jo ennen valmistumistaan suhteilla töihin, muutti ulkomaille ja vinkkasi minusta pomolleen. Sain työn ilman että sitä kukaan edes haki, kävin vain haastattelussa todistamassa olevani pätevä.
Siitä lähtien olen huomannut, ettei mihinkänä työpaikkaan haeta, eikä ketään valita millään papereilla. KAIKKI työpaikat tässäkin nykyisessä työpaikassa on mennyt suhteilla. Nykyisten työntekijöiden sukulaiset, naapurit, entiset koulukaverit ja lasten kummit pääsevät aina töihin, jos on paikka auki. Muodollisuussyistä voidaan muka laittaa joku paikka hakuun, mutta pomo tuskin edes lukaisee niitä.
Ottaa päähän. Miten ihmeessä työelämä voi olla tällaista? Miten joku, jolla ei ole verkostoja, joka on ujo ja arka (mutta työssään loistava) pääsee ikinä töihin??
Kommentit (254)
Työttömät luuserit inisee kun joku on ollut niin fiksu, että on hakeutunut sellaiseen asemaan, jossa työllistymisen todennäköisyys kasvaa. Itse ei osata kuin maata kotona ja näyttää hapanta naamaa kanssaihmisille. Ei kukaan halua työpaikalleen ihmistä, joka haukkuu ja halveksii kaikkia, joilla on käynyt vähän tuuri elämässään eivätkä ole kaikkea "selkänahastaan" repineet.
Suurin osa ihmisiä työllistävistä yrityksistäkin on menestynyt hyvin pitkälti sen takia, että on käynyt hyvä tuuri. Ei yritysten perustajat ja toimarit halua heitä syyllistäviä ihmisiä töihin itselleen. He haluavat hyviä typpeejä, jotka osaavat hommansa tarpeeksi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmankos mä en ole päässyt töihin. En tunne ketään ja olen ihan nobody. Ammattitaitoa ja hyvä todistus kyllä olisi mutta se ei näemmä riitä.
Kerran multa kyseltiin suosittelijoita mutta mä sanoin, etten tunne ketään, että suosittelen itse itseäni. No, arvaatte kuinka kävi. En saanut paikkaa.
Suosittelijaksi voi pyytää entistä työnantajaa tai jos hakee vasta ekaa työpaikkaa niin opettajaakin voi pyytää. Tai jos on ollut vuosikaudet työttömänä eikä kehtaa vanhoihin paikkoihin soitella niin joku henkilö vaikka harrastusryhmästä käy myös.
En palkkaisi ihmistä joka olisi muodollisesti pätevä mutta toteaa 'en tunne ketään' kun pyydetään suosittelijaa. Varsinkaan jos muitakin päteviä on hakenut hommaan.
En harrasta mitään ryhmätoimintaa. Teen käsitöitä kotona, käyn uimassa ja lenkillä yksikseni.
Niin, ei palkannut sekään työnantaja. Ihan oli yhtä asennevammainen kuin sinäkin.
Miksi me edes hiki päässä opiskelemme hyviä numeroita jos todistus ei kuitenkaan kelpaa näytöksi osaamisesta?
Oletko pitkäaikaistyötön vai mikä selittää sen ettet löydä suosittelijaa?
Jos paikkaan A hakee useampi ihminen jotka ovat paperilla täysin yhtä hyviä, hommaan palkataan se tyyppi joka ei totea 'en tunne ketään' haastattelun päätteeksi (oikeasti en ymmärrä miten et ymmärrä että tuollainen möläytys voi maksaa sen työpaikan) ja on muutenkin asiallinen ja miellyttävä.
Minulla ei ole ystäviä. Edelliset työpaikat ovat olleet lyhyitä määräaikaisuuksia, joista ei jäänyt ketään tuttavaa. Voisinko oikeasti pyytää vaikka äitiäni suosittelemaan?
Voit pyytää edellistä työnantajaa. Ihan hyvin voi soittaa sinne ja kysyä. Olen itse pyytänyt lehtoria joka ohjasi kandityötäni vaikka tapasin tyypin vain muutaman kerran koko opiskeluaikana ja hän tuskin minua kovin tarkkaan edes muisti.
Tulevaisuuden kannalta kannattaa lähteä johonkin järjestötoimintaan tms. mukaan mistä voi tarvittaessa pyytää suosittelijaa. Näyttää myös hyvältä cv:ssä jos on ollut työttömänä. Tai mennä kansalaisopiston kurssille ja pyytää kurssin opettajaa tms.
Usein on kyllä maininta että suosittelijan pitää olla entinen -joskus jopa edellinen- työnantaja, muut eivät kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmankos mä en ole päässyt töihin. En tunne ketään ja olen ihan nobody. Ammattitaitoa ja hyvä todistus kyllä olisi mutta se ei näemmä riitä.
Kerran multa kyseltiin suosittelijoita mutta mä sanoin, etten tunne ketään, että suosittelen itse itseäni. No, arvaatte kuinka kävi. En saanut paikkaa.
Suosittelijaksi voi pyytää entistä työnantajaa tai jos hakee vasta ekaa työpaikkaa niin opettajaakin voi pyytää. Tai jos on ollut vuosikaudet työttömänä eikä kehtaa vanhoihin paikkoihin soitella niin joku henkilö vaikka harrastusryhmästä käy myös.
En palkkaisi ihmistä joka olisi muodollisesti pätevä mutta toteaa 'en tunne ketään' kun pyydetään suosittelijaa. Varsinkaan jos muitakin päteviä on hakenut hommaan.
En harrasta mitään ryhmätoimintaa. Teen käsitöitä kotona, käyn uimassa ja lenkillä yksikseni.
Niin, ei palkannut sekään työnantaja. Ihan oli yhtä asennevammainen kuin sinäkin.
Miksi me edes hiki päässä opiskelemme hyviä numeroita jos todistus ei kuitenkaan kelpaa näytöksi osaamisesta?
Oletko pitkäaikaistyötön vai mikä selittää sen ettet löydä suosittelijaa?
Jos paikkaan A hakee useampi ihminen jotka ovat paperilla täysin yhtä hyviä, hommaan palkataan se tyyppi joka ei totea 'en tunne ketään' haastattelun päätteeksi (oikeasti en ymmärrä miten et ymmärrä että tuollainen möläytys voi maksaa sen työpaikan) ja on muutenkin asiallinen ja miellyttävä.
Minulla ei ole ystäviä. Edelliset työpaikat ovat olleet lyhyitä määräaikaisuuksia, joista ei jäänyt ketään tuttavaa. Voisinko oikeasti pyytää vaikka äitiäni suosittelemaan?
Voit pyytää edellistä työnantajaa. Ihan hyvin voi soittaa sinne ja kysyä. Olen itse pyytänyt lehtoria joka ohjasi kandityötäni vaikka tapasin tyypin vain muutaman kerran koko opiskeluaikana ja hän tuskin minua kovin tarkkaan edes muisti.
Tulevaisuuden kannalta kannattaa lähteä johonkin järjestötoimintaan tms. mukaan mistä voi tarvittaessa pyytää suosittelijaa. Näyttää myös hyvältä cv:ssä jos on ollut työttömänä. Tai mennä kansalaisopiston kurssille ja pyytää kurssin opettajaa tms.
Usein on kyllä maininta että suosittelijan pitää olla entinen -joskus jopa edellinen- työnantaja, muut eivät kelpaa.
Jos ei ole vielä aikaisempia työpaikkoja, niin kelpaa muukin suosittelija. Tietysti suosittelijan tulee tietää henkilöstä riittävästi, ei ketään voi tuolta kadulta pyytää suosittelijaksi.
Vierailija kirjoitti:
Työttömät luuserit inisee kun joku on ollut niin fiksu, että on hakeutunut sellaiseen asemaan, jossa työllistymisen todennäköisyys kasvaa. Itse ei osata kuin maata kotona ja näyttää hapanta naamaa kanssaihmisille. Ei kukaan halua työpaikalleen ihmistä, joka haukkuu ja halveksii kaikkia, joilla on käynyt vähän tuuri elämässään eivätkä ole kaikkea "selkänahastaan" repineet.
Suurin osa ihmisiä työllistävistä yrityksistäkin on menestynyt hyvin pitkälti sen takia, että on käynyt hyvä tuuri. Ei yritysten perustajat ja toimarit halua heitä syyllistäviä ihmisiä töihin itselleen. He haluavat hyviä typpeejä, jotka osaavat hommansa tarpeeksi hyvin.
Nuo muiden menestyksen kadehtijat ovat hyvin usein työilmapiirin myrkyttäjiä, joten kukapa sellaisia tahtoisi työkavereikseenkaan.
Entäpä sitten, jos edeltävässä työssä on mennyt huonosti terveysongelmien takia. Onko ihminen silloin tuomittu työttömäksi koko elämänsä ajaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmankos mä en ole päässyt töihin. En tunne ketään ja olen ihan nobody. Ammattitaitoa ja hyvä todistus kyllä olisi mutta se ei näemmä riitä.
Kerran multa kyseltiin suosittelijoita mutta mä sanoin, etten tunne ketään, että suosittelen itse itseäni. No, arvaatte kuinka kävi. En saanut paikkaa.
Suosittelijaksi voi pyytää entistä työnantajaa tai jos hakee vasta ekaa työpaikkaa niin opettajaakin voi pyytää. Tai jos on ollut vuosikaudet työttömänä eikä kehtaa vanhoihin paikkoihin soitella niin joku henkilö vaikka harrastusryhmästä käy myös.
En palkkaisi ihmistä joka olisi muodollisesti pätevä mutta toteaa 'en tunne ketään' kun pyydetään suosittelijaa. Varsinkaan jos muitakin päteviä on hakenut hommaan.
En harrasta mitään ryhmätoimintaa. Teen käsitöitä kotona, käyn uimassa ja lenkillä yksikseni.
Niin, ei palkannut sekään työnantaja. Ihan oli yhtä asennevammainen kuin sinäkin.
Miksi me edes hiki päässä opiskelemme hyviä numeroita jos todistus ei kuitenkaan kelpaa näytöksi osaamisesta?
Oletko pitkäaikaistyötön vai mikä selittää sen ettet löydä suosittelijaa?
Jos paikkaan A hakee useampi ihminen jotka ovat paperilla täysin yhtä hyviä, hommaan palkataan se tyyppi joka ei totea 'en tunne ketään' haastattelun päätteeksi (oikeasti en ymmärrä miten et ymmärrä että tuollainen möläytys voi maksaa sen työpaikan) ja on muutenkin asiallinen ja miellyttävä.
Minulla ei ole ystäviä. Edelliset työpaikat ovat olleet lyhyitä määräaikaisuuksia, joista ei jäänyt ketään tuttavaa. Voisinko oikeasti pyytää vaikka äitiäni suosittelemaan?
Voit pyytää edellistä työnantajaa. Ihan hyvin voi soittaa sinne ja kysyä. Olen itse pyytänyt lehtoria joka ohjasi kandityötäni vaikka tapasin tyypin vain muutaman kerran koko opiskeluaikana ja hän tuskin minua kovin tarkkaan edes muisti.
Tulevaisuuden kannalta kannattaa lähteä johonkin järjestötoimintaan tms. mukaan mistä voi tarvittaessa pyytää suosittelijaa. Näyttää myös hyvältä cv:ssä jos on ollut työttömänä. Tai mennä kansalaisopiston kurssille ja pyytää kurssin opettajaa tms.
Usein on kyllä maininta että suosittelijan pitää olla entinen -joskus jopa edellinen- työnantaja, muut eivät kelpaa.
No sitten vain soittamaan sinne vanhalle duunipaikalle, en edelleenkään ymmärrä mikä tässä on se ongelma?
Jos on hakemassa ensimmäistä työpaikkaansa voi ihan hyvin kysyä käykö suosittelijaksi joku muu taho, koska työkokemusta ei vielä ole.
Pääseekö itseään suosittelemalla koskaan töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääseekö itseään suosittelemalla koskaan töihin?
Tottakai voi päästä. Sitähän on juuri se, että ottaa yhteyttä yrityksiin, joista voisi löytyä omaa osaamistaan ja koulutustaan vastaavia töitä. Laittaa esim avoimen hakemuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmankos mä en ole päässyt töihin. En tunne ketään ja olen ihan nobody. Ammattitaitoa ja hyvä todistus kyllä olisi mutta se ei näemmä riitä.
Kerran multa kyseltiin suosittelijoita mutta mä sanoin, etten tunne ketään, että suosittelen itse itseäni. No, arvaatte kuinka kävi. En saanut paikkaa.
Suosittelijaksi voi pyytää entistä työnantajaa tai jos hakee vasta ekaa työpaikkaa niin opettajaakin voi pyytää. Tai jos on ollut vuosikaudet työttömänä eikä kehtaa vanhoihin paikkoihin soitella niin joku henkilö vaikka harrastusryhmästä käy myös.
En palkkaisi ihmistä joka olisi muodollisesti pätevä mutta toteaa 'en tunne ketään' kun pyydetään suosittelijaa. Varsinkaan jos muitakin päteviä on hakenut hommaan.
En harrasta mitään ryhmätoimintaa. Teen käsitöitä kotona, käyn uimassa ja lenkillä yksikseni.
Niin, ei palkannut sekään työnantaja. Ihan oli yhtä asennevammainen kuin sinäkin.
Miksi me edes hiki päässä opiskelemme hyviä numeroita jos todistus ei kuitenkaan kelpaa näytöksi osaamisesta?
Oletko pitkäaikaistyötön vai mikä selittää sen ettet löydä suosittelijaa?
Jos paikkaan A hakee useampi ihminen jotka ovat paperilla täysin yhtä hyviä, hommaan palkataan se tyyppi joka ei totea 'en tunne ketään' haastattelun päätteeksi (oikeasti en ymmärrä miten et ymmärrä että tuollainen möläytys voi maksaa sen työpaikan) ja on muutenkin asiallinen ja miellyttävä.
Minulla ei ole ystäviä. Edelliset työpaikat ovat olleet lyhyitä määräaikaisuuksia, joista ei jäänyt ketään tuttavaa. Voisinko oikeasti pyytää vaikka äitiäni suosittelemaan?
Voit pyytää edellistä työnantajaa. Ihan hyvin voi soittaa sinne ja kysyä. Olen itse pyytänyt lehtoria joka ohjasi kandityötäni vaikka tapasin tyypin vain muutaman kerran koko opiskeluaikana ja hän tuskin minua kovin tarkkaan edes muisti.
Tulevaisuuden kannalta kannattaa lähteä johonkin järjestötoimintaan tms. mukaan mistä voi tarvittaessa pyytää suosittelijaa. Näyttää myös hyvältä cv:ssä jos on ollut työttömänä. Tai mennä kansalaisopiston kurssille ja pyytää kurssin opettajaa tms.
Usein on kyllä maininta että suosittelijan pitää olla entinen -joskus jopa edellinen- työnantaja, muut eivät kelpaa.
No sitten vain soittamaan sinne vanhalle duunipaikalle, en edelleenkään ymmärrä mikä tässä on se ongelma?
Jos on hakemassa ensimmäistä työpaikkaansa voi ihan hyvin kysyä käykö suosittelijaksi joku muu taho, koska työkokemusta ei vielä ole.
Pitkäaikaistyöttömien kohdalla edellisestä työpaikasta saattaa olla vuosia ja henkilöt siellä vaihtuneet. Jääneet eläkkeelle. Kuolleet.
Se on ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäpä sitten, jos edeltävässä työssä on mennyt huonosti terveysongelmien takia. Onko ihminen silloin tuomittu työttömäksi koko elämänsä ajaksi?
Terveysongelmat, jotka haittaavat työntekoa, ovat melko suuri ongelma. Kannattaa miettiä, voisiko jollain toisella alalla olla sellaisia työtehtäviä, joissa terveysongelmista ei olisi haittaa. Itse olen joutunut vaihtamaan alaa nivelreuman vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääseekö itseään suosittelemalla koskaan töihin?
Tottakai voi päästä. Sitähän on juuri se, että ottaa yhteyttä yrityksiin, joista voisi löytyä omaa osaamistaan ja koulutustaan vastaavia töitä. Laittaa esim avoimen hakemuksen.
Jokseenkin ristiriitaista siihen nähden että tässä ketjussa on toistettu kuinka tärkeää verkostoituminen ja suosittelijat ovat, ilman niitä turha kuvitellakaan tulevansa valituksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääseekö itseään suosittelemalla koskaan töihin?
Hommaat itsellesi toisen puhelinliittymän ja annat työnhaussa sen liittymän numeron ja sanot, että tuossa on sinun suosittelijasi numero. Jos kysytään kuka tämä suosittelija on niin keksit jonkin rando tarinan edellisestä työpaikasta tai jostain muusta toiminnasta. Sitten vaan toivot, että rekrytoija ei tarkista tietoja ja jos soittaa tähän valeliittymääsi niin esität tätä keksimääsi suosittelijaa kehut itsesi maasta taivaisiin. Jos toimii niin hyvä jos ei niin siirryt seuraavaan työhakuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääseekö itseään suosittelemalla koskaan töihin?
Tottakai voi päästä. Sitähän on juuri se, että ottaa yhteyttä yrityksiin, joista voisi löytyä omaa osaamistaan ja koulutustaan vastaavia töitä. Laittaa esim avoimen hakemuksen.
Jokseenkin ristiriitaista siihen nähden että tässä ketjussa on toistettu kuinka tärkeää verkostoituminen ja suosittelijat ovat, ilman niitä turha kuvitellakaan tulevansa valituksi.
Ei pidä ajatella niin putkiaivoisesti, että olisi olemassa vain yksi oikea tapa, jolla päästä mihin tahansa työpaikkaan. Alat ovat erilaisia, yritykset ovat erilaisia, työtehtävät ovat erilaisia, rekrytoijat ovat erilaisia ja työnhakijat ovat erilaisia. Sen vuoksi työpaikkaa hakiessaan kannattaa käyttää kaikkia mahdollisuuksia.
Joskus voi käydä tuuri ja yrityksessä, johon laittaa avoimen hakemuksen, ollaan mietitty jo uudesta rekrytoitavasta ja jos sellainen yks kaks ilmestyy avoimen hakemuksen kautta, niin saattaapi hyvin saada paikan eikä työnantajan tarvitse edes aloittaa rekrytointiprosessia. Mä sain oman alani ekan työpaikan avoimella hakemuksella, vaikka olin ihan newbie. Kyselin hakemuksessa harjoittelupaikan mahdollisuutta ko yrityksessä. Mulla oli takana parinkymmenen vuoden työkokemus toiselta alalta ja nyt siis uuden alan opinnot alussa ja tässä yrityksessä oli jonkin aikaa jo mietitty, että tarvitsisivat sinne juuri tämän aiemman alani asiantuntijaa. Nyt vielä saivat sellaisen harjoittelijan palkalla ilman rekrytointiprosessia. Kun harjoittelujaksoni oli ohi, mut vakinaistettiin sinne ja aloin tehdä entistä enemmän uuden alani hommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmankos mä en ole päässyt töihin. En tunne ketään ja olen ihan nobody. Ammattitaitoa ja hyvä todistus kyllä olisi mutta se ei näemmä riitä.
Kerran multa kyseltiin suosittelijoita mutta mä sanoin, etten tunne ketään, että suosittelen itse itseäni. No, arvaatte kuinka kävi. En saanut paikkaa.
Suosittelijaksi voi pyytää entistä työnantajaa tai jos hakee vasta ekaa työpaikkaa niin opettajaakin voi pyytää. Tai jos on ollut vuosikaudet työttömänä eikä kehtaa vanhoihin paikkoihin soitella niin joku henkilö vaikka harrastusryhmästä käy myös.
En palkkaisi ihmistä joka olisi muodollisesti pätevä mutta toteaa 'en tunne ketään' kun pyydetään suosittelijaa. Varsinkaan jos muitakin päteviä on hakenut hommaan.
En harrasta mitään ryhmätoimintaa. Teen käsitöitä kotona, käyn uimassa ja lenkillä yksikseni.
Niin, ei palkannut sekään työnantaja. Ihan oli yhtä asennevammainen kuin sinäkin.
Miksi me edes hiki päässä opiskelemme hyviä numeroita jos todistus ei kuitenkaan kelpaa näytöksi osaamisesta?
Oletko pitkäaikaistyötön vai mikä selittää sen ettet löydä suosittelijaa?
Jos paikkaan A hakee useampi ihminen jotka ovat paperilla täysin yhtä hyviä, hommaan palkataan se tyyppi joka ei totea 'en tunne ketään' haastattelun päätteeksi (oikeasti en ymmärrä miten et ymmärrä että tuollainen möläytys voi maksaa sen työpaikan) ja on muutenkin asiallinen ja miellyttävä.
Minulla ei ole ystäviä. Edelliset työpaikat ovat olleet lyhyitä määräaikaisuuksia, joista ei jäänyt ketään tuttavaa. Voisinko oikeasti pyytää vaikka äitiäni suosittelemaan?
Voit pyytää edellistä työnantajaa. Ihan hyvin voi soittaa sinne ja kysyä. Olen itse pyytänyt lehtoria joka ohjasi kandityötäni vaikka tapasin tyypin vain muutaman kerran koko opiskeluaikana ja hän tuskin minua kovin tarkkaan edes muisti.
Tulevaisuuden kannalta kannattaa lähteä johonkin järjestötoimintaan tms. mukaan mistä voi tarvittaessa pyytää suosittelijaa. Näyttää myös hyvältä cv:ssä jos on ollut työttömänä. Tai mennä kansalaisopiston kurssille ja pyytää kurssin opettajaa tms.
Usein on kyllä maininta että suosittelijan pitää olla entinen -joskus jopa edellinen- työnantaja, muut eivät kelpaa.
No sitten vain soittamaan sinne vanhalle duunipaikalle, en edelleenkään ymmärrä mikä tässä on se ongelma?
Jos on hakemassa ensimmäistä työpaikkaansa voi ihan hyvin kysyä käykö suosittelijaksi joku muu taho, koska työkokemusta ei vielä ole.
Pitkäaikaistyöttömien kohdalla edellisestä työpaikasta saattaa olla vuosia ja henkilöt siellä vaihtuneet. Jääneet eläkkeelle. Kuolleet.
Se on ongelma.
Vaikka siellä vielä olisikin samat ihmiset töissä niin syö se ihmistä vuosien päästä/vuosi toisensa jälkeen ottaa yhteyttä ja kysyä saako laittaa suosittelijaksi jos muuten ei missään tekemisissä ko paikan ja henkilöiden kanssa ole.
Nyt joku sanoo että sitten ei ilmeisesti työtkään kiinnosta jos tuon vertaa ei viitsi mutta ihmisen psyyke ja sen kestokyky ei ole mikään pikkujuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmankos mä en ole päässyt töihin. En tunne ketään ja olen ihan nobody. Ammattitaitoa ja hyvä todistus kyllä olisi mutta se ei näemmä riitä.
Kerran multa kyseltiin suosittelijoita mutta mä sanoin, etten tunne ketään, että suosittelen itse itseäni. No, arvaatte kuinka kävi. En saanut paikkaa.
Suosittelijaksi voi pyytää entistä työnantajaa tai jos hakee vasta ekaa työpaikkaa niin opettajaakin voi pyytää. Tai jos on ollut vuosikaudet työttömänä eikä kehtaa vanhoihin paikkoihin soitella niin joku henkilö vaikka harrastusryhmästä käy myös.
En palkkaisi ihmistä joka olisi muodollisesti pätevä mutta toteaa 'en tunne ketään' kun pyydetään suosittelijaa. Varsinkaan jos muitakin päteviä on hakenut hommaan.
En harrasta mitään ryhmätoimintaa. Teen käsitöitä kotona, käyn uimassa ja lenkillä yksikseni.
Niin, ei palkannut sekään työnantaja. Ihan oli yhtä asennevammainen kuin sinäkin.
Miksi me edes hiki päässä opiskelemme hyviä numeroita jos todistus ei kuitenkaan kelpaa näytöksi osaamisesta?
Oletko pitkäaikaistyötön vai mikä selittää sen ettet löydä suosittelijaa?
Jos paikkaan A hakee useampi ihminen jotka ovat paperilla täysin yhtä hyviä, hommaan palkataan se tyyppi joka ei totea 'en tunne ketään' haastattelun päätteeksi (oikeasti en ymmärrä miten et ymmärrä että tuollainen möläytys voi maksaa sen työpaikan) ja on muutenkin asiallinen ja miellyttävä.
Minulla ei ole ystäviä. Edelliset työpaikat ovat olleet lyhyitä määräaikaisuuksia, joista ei jäänyt ketään tuttavaa. Voisinko oikeasti pyytää vaikka äitiäni suosittelemaan?
Voit pyytää edellistä työnantajaa. Ihan hyvin voi soittaa sinne ja kysyä. Olen itse pyytänyt lehtoria joka ohjasi kandityötäni vaikka tapasin tyypin vain muutaman kerran koko opiskeluaikana ja hän tuskin minua kovin tarkkaan edes muisti.
Tulevaisuuden kannalta kannattaa lähteä johonkin järjestötoimintaan tms. mukaan mistä voi tarvittaessa pyytää suosittelijaa. Näyttää myös hyvältä cv:ssä jos on ollut työttömänä. Tai mennä kansalaisopiston kurssille ja pyytää kurssin opettajaa tms.
Usein on kyllä maininta että suosittelijan pitää olla entinen -joskus jopa edellinen- työnantaja, muut eivät kelpaa.
No sitten vain soittamaan sinne vanhalle duunipaikalle, en edelleenkään ymmärrä mikä tässä on se ongelma?
Jos on hakemassa ensimmäistä työpaikkaansa voi ihan hyvin kysyä käykö suosittelijaksi joku muu taho, koska työkokemusta ei vielä ole.
Pitkäaikaistyöttömien kohdalla edellisestä työpaikasta saattaa olla vuosia ja henkilöt siellä vaihtuneet. Jääneet eläkkeelle. Kuolleet.
Se on ongelma.
No sitten tämä täytyy kertoa rekrytoivalle taholle ja kysyä kelpaako tässä tilanteessa joku muu suosittelijaksi. Siitä että niitä suosittelijoita kertyy esim. juuri järjestötoiminnasta tai opiskelusta täytyykin sitten pitää itse huoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmankos mä en ole päässyt töihin. En tunne ketään ja olen ihan nobody. Ammattitaitoa ja hyvä todistus kyllä olisi mutta se ei näemmä riitä.
Kerran multa kyseltiin suosittelijoita mutta mä sanoin, etten tunne ketään, että suosittelen itse itseäni. No, arvaatte kuinka kävi. En saanut paikkaa.
Suosittelijaksi voi pyytää entistä työnantajaa tai jos hakee vasta ekaa työpaikkaa niin opettajaakin voi pyytää. Tai jos on ollut vuosikaudet työttömänä eikä kehtaa vanhoihin paikkoihin soitella niin joku henkilö vaikka harrastusryhmästä käy myös.
En palkkaisi ihmistä joka olisi muodollisesti pätevä mutta toteaa 'en tunne ketään' kun pyydetään suosittelijaa. Varsinkaan jos muitakin päteviä on hakenut hommaan.
En harrasta mitään ryhmätoimintaa. Teen käsitöitä kotona, käyn uimassa ja lenkillä yksikseni.
Niin, ei palkannut sekään työnantaja. Ihan oli yhtä asennevammainen kuin sinäkin.
Miksi me edes hiki päässä opiskelemme hyviä numeroita jos todistus ei kuitenkaan kelpaa näytöksi osaamisesta?
Oletko pitkäaikaistyötön vai mikä selittää sen ettet löydä suosittelijaa?
Jos paikkaan A hakee useampi ihminen jotka ovat paperilla täysin yhtä hyviä, hommaan palkataan se tyyppi joka ei totea 'en tunne ketään' haastattelun päätteeksi (oikeasti en ymmärrä miten et ymmärrä että tuollainen möläytys voi maksaa sen työpaikan) ja on muutenkin asiallinen ja miellyttävä.
Minulla ei ole ystäviä. Edelliset työpaikat ovat olleet lyhyitä määräaikaisuuksia, joista ei jäänyt ketään tuttavaa. Voisinko oikeasti pyytää vaikka äitiäni suosittelemaan?
Voit pyytää edellistä työnantajaa. Ihan hyvin voi soittaa sinne ja kysyä. Olen itse pyytänyt lehtoria joka ohjasi kandityötäni vaikka tapasin tyypin vain muutaman kerran koko opiskeluaikana ja hän tuskin minua kovin tarkkaan edes muisti.
Tulevaisuuden kannalta kannattaa lähteä johonkin järjestötoimintaan tms. mukaan mistä voi tarvittaessa pyytää suosittelijaa. Näyttää myös hyvältä cv:ssä jos on ollut työttömänä. Tai mennä kansalaisopiston kurssille ja pyytää kurssin opettajaa tms.
Usein on kyllä maininta että suosittelijan pitää olla entinen -joskus jopa edellinen- työnantaja, muut eivät kelpaa.
No sitten vain soittamaan sinne vanhalle duunipaikalle, en edelleenkään ymmärrä mikä tässä on se ongelma?
Jos on hakemassa ensimmäistä työpaikkaansa voi ihan hyvin kysyä käykö suosittelijaksi joku muu taho, koska työkokemusta ei vielä ole.
Pitkäaikaistyöttömien kohdalla edellisestä työpaikasta saattaa olla vuosia ja henkilöt siellä vaihtuneet. Jääneet eläkkeelle. Kuolleet.
Se on ongelma.
Vaikka siellä vielä olisikin samat ihmiset töissä niin syö se ihmistä vuosien päästä/vuosi toisensa jälkeen ottaa yhteyttä ja kysyä saako laittaa suosittelijaksi jos muuten ei missään tekemisissä ko paikan ja henkilöiden kanssa ole.
Nyt joku sanoo että sitten ei ilmeisesti työtkään kiinnosta jos tuon vertaa ei viitsi mutta ihmisen psyyke ja sen kestokyky ei ole mikään pikkujuttu.
Kannattaa muistaa, että ei läheskään kaikkiin työpaikkoihin edellytetä suosittelijaa. Mitä vaativammasta työtehtävästä on kyse, sitä tärkeämpiä suositukset ovat. Ei kukaan halua palkata vaativaan työtehtävään henkilöä, josta kukaan alalla ollut ei ole ikinä kuullutkaan. Jos ihmisen psyyke ja sen kestokyky ei kestä ottaa yhteyttä vuosien takaiseen entiseen työpaikkaansa, henkilö ei varmasti ole hakemassakaan mihinkään vaativaan työtehtävään, johon suosittelijoita tarvitsisi. Koska näissä tehtävissä joutuu yleensä soittelemaan sellaisillekin ihmisille, joita ei tunne, ja psyyken ja sen kestokyvyn on oltava sellainen, että sen kykenee tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmankos mä en ole päässyt töihin. En tunne ketään ja olen ihan nobody. Ammattitaitoa ja hyvä todistus kyllä olisi mutta se ei näemmä riitä.
Kerran multa kyseltiin suosittelijoita mutta mä sanoin, etten tunne ketään, että suosittelen itse itseäni. No, arvaatte kuinka kävi. En saanut paikkaa.
Suosittelijaksi voi pyytää entistä työnantajaa tai jos hakee vasta ekaa työpaikkaa niin opettajaakin voi pyytää. Tai jos on ollut vuosikaudet työttömänä eikä kehtaa vanhoihin paikkoihin soitella niin joku henkilö vaikka harrastusryhmästä käy myös.
En palkkaisi ihmistä joka olisi muodollisesti pätevä mutta toteaa 'en tunne ketään' kun pyydetään suosittelijaa. Varsinkaan jos muitakin päteviä on hakenut hommaan.
En harrasta mitään ryhmätoimintaa. Teen käsitöitä kotona, käyn uimassa ja lenkillä yksikseni.
Niin, ei palkannut sekään työnantaja. Ihan oli yhtä asennevammainen kuin sinäkin.
Miksi me edes hiki päässä opiskelemme hyviä numeroita jos todistus ei kuitenkaan kelpaa näytöksi osaamisesta?
Oletko pitkäaikaistyötön vai mikä selittää sen ettet löydä suosittelijaa?
Jos paikkaan A hakee useampi ihminen jotka ovat paperilla täysin yhtä hyviä, hommaan palkataan se tyyppi joka ei totea 'en tunne ketään' haastattelun päätteeksi (oikeasti en ymmärrä miten et ymmärrä että tuollainen möläytys voi maksaa sen työpaikan) ja on muutenkin asiallinen ja miellyttävä.
Minulla ei ole ystäviä. Edelliset työpaikat ovat olleet lyhyitä määräaikaisuuksia, joista ei jäänyt ketään tuttavaa. Voisinko oikeasti pyytää vaikka äitiäni suosittelemaan?
Voit pyytää edellistä työnantajaa. Ihan hyvin voi soittaa sinne ja kysyä. Olen itse pyytänyt lehtoria joka ohjasi kandityötäni vaikka tapasin tyypin vain muutaman kerran koko opiskeluaikana ja hän tuskin minua kovin tarkkaan edes muisti.
Tulevaisuuden kannalta kannattaa lähteä johonkin järjestötoimintaan tms. mukaan mistä voi tarvittaessa pyytää suosittelijaa. Näyttää myös hyvältä cv:ssä jos on ollut työttömänä. Tai mennä kansalaisopiston kurssille ja pyytää kurssin opettajaa tms.
Usein on kyllä maininta että suosittelijan pitää olla entinen -joskus jopa edellinen- työnantaja, muut eivät kelpaa.
No sitten vain soittamaan sinne vanhalle duunipaikalle, en edelleenkään ymmärrä mikä tässä on se ongelma?
Jos on hakemassa ensimmäistä työpaikkaansa voi ihan hyvin kysyä käykö suosittelijaksi joku muu taho, koska työkokemusta ei vielä ole.
Pitkäaikaistyöttömien kohdalla edellisestä työpaikasta saattaa olla vuosia ja henkilöt siellä vaihtuneet. Jääneet eläkkeelle. Kuolleet.
Se on ongelma.
Vaikka siellä vielä olisikin samat ihmiset töissä niin syö se ihmistä vuosien päästä/vuosi toisensa jälkeen ottaa yhteyttä ja kysyä saako laittaa suosittelijaksi jos muuten ei missään tekemisissä ko paikan ja henkilöiden kanssa ole.
Nyt joku sanoo että sitten ei ilmeisesti työtkään kiinnosta jos tuon vertaa ei viitsi mutta ihmisen psyyke ja sen kestokyky ei ole mikään pikkujuttu.
Kannattaa muistaa, että ei läheskään kaikkiin työpaikkoihin edellytetä suosittelijaa. Mitä vaativammasta työtehtävästä on kyse, sitä tärkeämpiä suositukset ovat. Ei kukaan halua palkata vaativaan työtehtävään henkilöä, josta kukaan alalla ollut ei ole ikinä kuullutkaan. Jos ihmisen psyyke ja sen kestokyky ei kestä ottaa yhteyttä vuosien takaiseen entiseen työpaikkaansa, henkilö ei varmasti ole hakemassakaan mihinkään vaativaan työtehtävään, johon suosittelijoita tarvitsisi. Koska näissä tehtävissä joutuu yleensä soittelemaan sellaisillekin ihmisille, joita ei tunne, ja psyyken ja sen kestokyvyn on oltava sellainen, että sen kykenee tekemään.
En vänkää tästä tämän enempää. On eri asia /työn puitteissa) soitella ihmisille joita ei tunne kuin ottaa vuodesta toiseen yhteyttä entiseen työpaikkaan = luuseri joka ansaitseekin olla työtön kuten tässäkin ketjussa osa työttömistä ajattelee.
Kaikkien itsetuntoa ja psyykeä se pitkä työttömyys ei nakerra mutta aika tavallista se on. Ei tarvitse olla mitenkään erityisen heikko yksilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmankos mä en ole päässyt töihin. En tunne ketään ja olen ihan nobody. Ammattitaitoa ja hyvä todistus kyllä olisi mutta se ei näemmä riitä.
Kerran multa kyseltiin suosittelijoita mutta mä sanoin, etten tunne ketään, että suosittelen itse itseäni. No, arvaatte kuinka kävi. En saanut paikkaa.
Suosittelijaksi voi pyytää entistä työnantajaa tai jos hakee vasta ekaa työpaikkaa niin opettajaakin voi pyytää. Tai jos on ollut vuosikaudet työttömänä eikä kehtaa vanhoihin paikkoihin soitella niin joku henkilö vaikka harrastusryhmästä käy myös.
En palkkaisi ihmistä joka olisi muodollisesti pätevä mutta toteaa 'en tunne ketään' kun pyydetään suosittelijaa. Varsinkaan jos muitakin päteviä on hakenut hommaan.
En harrasta mitään ryhmätoimintaa. Teen käsitöitä kotona, käyn uimassa ja lenkillä yksikseni.
Niin, ei palkannut sekään työnantaja. Ihan oli yhtä asennevammainen kuin sinäkin.
Miksi me edes hiki päässä opiskelemme hyviä numeroita jos todistus ei kuitenkaan kelpaa näytöksi osaamisesta?
Oletko pitkäaikaistyötön vai mikä selittää sen ettet löydä suosittelijaa?
Jos paikkaan A hakee useampi ihminen jotka ovat paperilla täysin yhtä hyviä, hommaan palkataan se tyyppi joka ei totea 'en tunne ketään' haastattelun päätteeksi (oikeasti en ymmärrä miten et ymmärrä että tuollainen möläytys voi maksaa sen työpaikan) ja on muutenkin asiallinen ja miellyttävä.
Minulla ei ole ystäviä. Edelliset työpaikat ovat olleet lyhyitä määräaikaisuuksia, joista ei jäänyt ketään tuttavaa. Voisinko oikeasti pyytää vaikka äitiäni suosittelemaan?
Voit pyytää edellistä työnantajaa. Ihan hyvin voi soittaa sinne ja kysyä. Olen itse pyytänyt lehtoria joka ohjasi kandityötäni vaikka tapasin tyypin vain muutaman kerran koko opiskeluaikana ja hän tuskin minua kovin tarkkaan edes muisti.
Tulevaisuuden kannalta kannattaa lähteä johonkin järjestötoimintaan tms. mukaan mistä voi tarvittaessa pyytää suosittelijaa. Näyttää myös hyvältä cv:ssä jos on ollut työttömänä. Tai mennä kansalaisopiston kurssille ja pyytää kurssin opettajaa tms.
Usein on kyllä maininta että suosittelijan pitää olla entinen -joskus jopa edellinen- työnantaja, muut eivät kelpaa.
No sitten vain soittamaan sinne vanhalle duunipaikalle, en edelleenkään ymmärrä mikä tässä on se ongelma?
Jos on hakemassa ensimmäistä työpaikkaansa voi ihan hyvin kysyä käykö suosittelijaksi joku muu taho, koska työkokemusta ei vielä ole.
Pitkäaikaistyöttömien kohdalla edellisestä työpaikasta saattaa olla vuosia ja henkilöt siellä vaihtuneet. Jääneet eläkkeelle. Kuolleet.
Se on ongelma.
Vaikka siellä vielä olisikin samat ihmiset töissä niin syö se ihmistä vuosien päästä/vuosi toisensa jälkeen ottaa yhteyttä ja kysyä saako laittaa suosittelijaksi jos muuten ei missään tekemisissä ko paikan ja henkilöiden kanssa ole.
Nyt joku sanoo että sitten ei ilmeisesti työtkään kiinnosta jos tuon vertaa ei viitsi mutta ihmisen psyyke ja sen kestokyky ei ole mikään pikkujuttu.
Kannattaa muistaa, että ei läheskään kaikkiin työpaikkoihin edellytetä suosittelijaa. Mitä vaativammasta työtehtävästä on kyse, sitä tärkeämpiä suositukset ovat. Ei kukaan halua palkata vaativaan työtehtävään henkilöä, josta kukaan alalla ollut ei ole ikinä kuullutkaan. Jos ihmisen psyyke ja sen kestokyky ei kestä ottaa yhteyttä vuosien takaiseen entiseen työpaikkaansa, henkilö ei varmasti ole hakemassakaan mihinkään vaativaan työtehtävään, johon suosittelijoita tarvitsisi. Koska näissä tehtävissä joutuu yleensä soittelemaan sellaisillekin ihmisille, joita ei tunne, ja psyyken ja sen kestokyvyn on oltava sellainen, että sen kykenee tekemään.
En vänkää tästä tämän enempää. On eri asia /työn puitteissa) soitella ihmisille joita ei tunne kuin ottaa vuodesta toiseen yhteyttä entiseen työpaikkaan = luuseri joka ansaitseekin olla työtön kuten tässäkin ketjussa osa työttömistä ajattelee.
Kaikkien itsetuntoa ja psyykeä se pitkä työttömyys ei nakerra mutta aika tavallista se on. Ei tarvitse olla mitenkään erityisen heikko yksilö.
Eikö tuota voi ajatella niin, että entiseen työpaikkaan soittaminen on yhtä "haastavaa" kuin on soittaa tähän uuteenkin työpaikkaan ja kysyä haussa olevasta työtehtävästä? Jos pystyy soittamaan hakemaansa paikkaan, miksi ei pysty soittamaan entiseen paikkaan? Ymmärrän sen, jos entisessä paikassa on hommat menny ihan persiilleen, mutta ei silloin kannatakaa mitään suosittelijoita kysellä, jos kerran siinä paikassa ei nähdä henkilössä mitään suositeltavaa. Ja en tarkoita, että syy olisi tämän työntekijän, joskushan voi edellisen työpaikan työkaverit tai esimiehet olla ihan mulkeroita ja sen vuoksi ei haluta soittaa, mutta ei sellaisia kannata edes kysyä suosittelijoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Oikeassa olet 82. Ei meillä ole moneen vuoteen otettu töihin sellaista tyyppiä jota kukaan jo meillä oleva ei tunne. Työ on sellaista, jota saa tehdä vain tietyn pätevyyden omaava. Ja numerolle 143 vastaan, että en toivo tuollaista "salaista agenttia" saamaan työpaikkaan. Mutta minähän olen itse avoin ja positiivinen , meidän tuttavapiirikin koostuu paljon saman alan ihmisistä. Voin myös kertoa olevani työtoverin kanssa naimisissa ja lapsiakin on. Mukava työpaikka on yksi elämän onnenpotkuja. Tehdään joukolla vaikka enemmän töitä mielummin, kuin otettais joku selvästi seuraa kaihtava piileskelevä outo tapaus.
Eikö sun kohdalle ole sattunut, vai itsekö olet se juorukello? Ei mitään "salaista agenttia" tarvii leikkiäkään, mut kuten kirjoitin, on omalle kohdalle sattunut että on jutusteltu työkavereiden kanssa asioita, esim. että oon muuttanut vasta tänne takaisin ja asun omakotitalossa 3km päässä ja koska työpäivän jälkeen hevosharrastus vie energiaa sekin+ samalla voin käydä kaupassa, niin sen takia kuljen matkat autolla, vaikkei pitkä matka olekaan ja työpaikan sain sisäisenä siirtona toisesta yksiköstä. Kun selkäni käännän, mä oon laiska paska joka ei jaksa edes töihin kävellä/fillaroida koska kaiken energian käytän harrastukseeni, mutta varmaan oon joku pomon sukulainen kun sain työpaikan "ilmaiseksi" jotta jollakin saan rahoitettua typerän ja lapsellisen harrastukseni, töitähän mä en osaa tehdä mut mua vaan täytyy kestää, koska olen suojatyöpaikassa oleva pomon lellikki, kun taas muut joutuu painamaan hommia hiki hatussa ja lisäksi mun täytyy ihan varmaan tehdä jotain pimeitä hommia, mites muuten mulla olis varaa asua omakotitalossa ja vielä pitää autoa harrastusten lisäksi, muutenkin mulla on ajatukset aina harrastuksessa eikä työssä, ja jotain hämäräähän minussa on kun en tuo eväitä töihin vaan käyn syömässä lounasruokalassa, mihin muilla ei ole "varaa" joten kaikin puolin olen kumma tyyppi joka varmasti on ylivelkaantunut tai sitten saan enemmän palkkaa kun muut, ellen sitten tee todellakin jotain pimeitä töitä jne jne voidaan kysellä päin naamaa myös ivallisesti, että eikös se olisi paljon helpompaa pyörällä tulla töihin tai että minähän en varmaan voi jäädä ylitöihin kun on niin kiire harrastusten pariin tai että milloinkas minä oikein nukun, kun on niin paljon ohjelmaa päivittäin ja millä hiton rahoilla mä oikein syön lounaan töissä, paljonko saan palkkaa ja vihjataan koko ajan että hyvähän se on kun on saanut työn kun tarjottimella ja ovat nähneet mua joskus kaupassa, miten väsyneeltä mä näytänkään, ja että eikös aikuisen ihmisen pitäisi keskittyä töihin eikä harrastuksiin jne
Siis tuohon tyyliin. Niin paljon kyllästyin siihen että ensin ollaan niin kaveria ja puhert käännetään selän takana ihan toiseksi.
On myös kokemusta työkavereista joille olisi joka päivä pitänyt olla kyyti töihin ja kotiin, pientä korvausta vastaan, muuten ok mut henkilö oli usein aikalailla myöhässä, parina aamuna odottelin ja juuri ja juuri töihin ehdittiin, niinpä teinkin selväksi että jos ei ole lähdössä sovittuun aikaan niin jää kyydistä koska en ala ilman omaa syytäni myöhästymään. No, arvata saattaa että työkaveri suuttui minulle kun ei ollut itse sovittuun aikaan paikalla ja kiukutteli kun myöhästyi töistä. Kiukutteli vielä enemmän kun sanoin, että eiköhän molemmat kuljeta omilla kyydeillä, kun ei tämä kyytijärjestely onnistu. Kiva töissä sit tuota kiukuttelua ja juoruilua selän takana ym jaksaa.
Sehän olisikin loistavaa kun kaikki työkaverit olis huipputyyppejä tai edes osaisi jo kaukaa erottaa ne ikävät ihmiset. Mutta kun usein se on mennyt niin että ensin ollaan niin kivaa kaveria ja kohta tulee kuvainnollisesti puukkoa selkään.
Kuka haluaisikaan työskennellä paikassa, jossa suhteilla otetaan ihmisiä töihin tai ihmiset ovat kuin klooneja toisistaan, sama ajattelutapa, samat arvot, kukaan ei uskalla olla erilainen.Onneksi ei tarvitse siihen alistua nyt eikä tulevaisuudessakaan.