Lue keskustelun säännöt.
Töihin päästään järkyttävän epäreilusti :(
22.08.2017 |
Valmistuin viisi vuotta sitten. Olin tietenkin tehnyt opiskeluaikana monenlaisia työprojekteja, työharjoitteluja, työhön tutustumista, verkostoitunut ja vaikka mitä. Kun paperit oli kourassa, en kelvannutkaan enää mihinkään (koska työstä olisi pitänyt maksaa!).
Tein viisi vuotta täysin ei-oman alan töitä. Varastossa, päiväkodissa, siivousta, tarjoilijana.. mitä nyt vain pätkiä jostain sain henkeni pitimiksi.
Sitten tuli lottovoitto: entinen opiskelukaverini, joka oli päässyt jo ennen valmistumistaan suhteilla töihin, muutti ulkomaille ja vinkkasi minusta pomolleen. Sain työn ilman että sitä kukaan edes haki, kävin vain haastattelussa todistamassa olevani pätevä.
Siitä lähtien olen huomannut, ettei mihinkänä työpaikkaan haeta, eikä ketään valita millään papereilla. KAIKKI työpaikat tässäkin nykyisessä työpaikassa on mennyt suhteilla. Nykyisten työntekijöiden sukulaiset, naapurit, entiset koulukaverit ja lasten kummit pääsevät aina töihin, jos on paikka auki. Muodollisuussyistä voidaan muka laittaa joku paikka hakuun, mutta pomo tuskin edes lukaisee niitä.
Ottaa päähän. Miten ihmeessä työelämä voi olla tällaista? Miten joku, jolla ei ole verkostoja, joka on ujo ja arka (mutta työssään loistava) pääsee ikinä töihin??
Kommentit (254)
Eipä ihme, että firmoilla menee huonosti. Töitä tekee ne, joilla ei ole paras osaaminen, vaan jotka sattuvat olemaan esimiehen tutun lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastavalmistuneille työpaikat menevät lähes aina suhteilla tai "verkostoilla". Ehkä joku lääkärin paikka on poikkeus. Pätevin hakija ei välttämättä saa mitään paikkaa.
Enemmän työkokemusta vakinaisissa työsuhteissa hankkineilla tilanne on hieman eri.
Nämä ihmiset eivät ansaise oikeutta.
Riippuu aika paljon alasta. Joillain aloilla sosiaalisuus ja suhteet ovat tärkeitä, mutta eivät suinkaan välttämättömiä. Valitettavaa, että kuitenkin yleensä asiat menee niin että työt saa hyvä tyyppi eikä pätevä työntekijä.
En ole koskaan päässyt suhteilla töihin - aina normaalin hakuprosessin kautta. 10 v työelämässä, KTM
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä. Ehkä jo alakouluihin pitäisi ruotsin sijaan ottaa uusi oppiaine nimeltä verkostoituminen. Niin, että ysien ja kymppien sijaan lapsilla olisikin hyvät verkostot, joiden turvin ponnistaa eteenpäin.
Suomi on liian pieni kuppikunta, jotta maa saataisiin mihinkään nousuun. Kaikesta upeasta työstä, joka koskee esim. keksintöjä ja tiedettä, emme kuule juuri mitään. Nämä lahjakkaat tekijät osaavat suunnata suoraan kansaivälisille areenoille, eivätkä he tarvitse byrokraattisen Suomen jähmettynyttä hallintoa mihinkään millään osa-alueella. Hallinnon hyvät veljet - ja sisaret - jakelevat sitten täällä keskenään paikkoja ja rahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä ihme, että firmoilla menee huonosti. Töitä tekee ne, joilla ei ole paras osaaminen, vaan jotka sattuvat olemaan esimiehen tutun lapsia.
Niinpä. Suomessa on jo pitkään ollut tämä suunta. Sitten ihmetellään miten täällä on niin hyvä koulutus mutta niitä menestystarinoita ei synny. Töihin pääsee suhteilla tai miellyttävällä naamalla ja puhelahjoilla. Ei maailmassa, tai edes Suomessakaan, enää pärjää kehnoilla ja keskinkertaisilla tuotteilla ja palveluilla.
Näin juuri ainakin Turussa. Yliopistolta, Akademista ja kauppakorkeasta valmistuu porukkaa innoissaan lähtemässä työelämään.
Kaupungin hallinnon pikkuvirat, valtion virastojen paikat, Avi:n toimet -siis kaikki jaetaan suhteilla.
Aivan turhaa ajanhukkaa ja lähinnä säälittävää lähteä tuntemattomana hakemaan töitä - tai edes harjoittelupaikkaa!
Liity siis opiskeluaikana Akateemisiin Kokoomusopiskelijoihin tai Apila-kepu-nuoriin tai sos.dem-opiskelijoihin
pysy mukana eli ryyppää kaikki juhlat tukevasti toiminnassa osallustuen.
Valmistumisen jälkeen kaverit hommaa sulle hyvän duunin.
Muuten olet vaan nobody ja tervemenoa muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan päässyt suhteilla töihin - aina normaalin hakuprosessin kautta. 10 v työelämässä, KTM
No tietysti poikkeuksia on. Mutta viime aikoina tilanne on vain kiristynyt työmarkkinoilla.
Minä sain viran hakemalla. Vieraasta kaupungista ilman mitään verkostoja, suht tuoreilla papereilla. Ei vaatinut muuta kun olla paras pätevä hakija hommaan. Tosin seuraavan viran samasta talosta petasin itse entiselle opiskelukaverille. Ehdotin hänet sijaisekseni, kun tiesin että talosta on paikka avautumassa äitiyslomani jälkeen. Siinä on ihan hyvät lähtökohdat saada pesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoo toisaalta siitäkin että tutkinto riittää, mikä on mielestäni hyvä asia. Ei kai ole mitään mieltä siinä että syntyisi kahden/kolmen kerroksen väkeä/maistereita esim. sen mukaan mistä koulusta on valmistunut tai millaisilla arvosanoilla. Huonoimmillakin arvosanoilla valmistuneen pitää olla riittävän hyvä työmarkkinoille.
Minusta termi suhteilla työhön pääseminen on tässä kohdassa väärä, olisi osuvampaa sanoa työpaikan irtoavan suosituksilla. Tuossa taas ei minusta ole mitään väärää, koska kukaan ei suosittele huonoa tai laiskaa työntekijää vaan suositusten kautta työpaikoille ohjautuvat juuri ne parhaat, pätevimmät ja motivoituneimmat.
Olen ollut aika monella työpaikalla ja kutakuinkin jokaisessa on ollut käytössä rekrypalkkio, jota on jonkin verran myös käytetty. Siitä huolimatta väkeä tulee myös normaalin haun kautta, esimerkiksi meidän työpaikkaamme on kahden viime vuoden aikana palkattu noin 30 uutta työntekijä ja vain muutama on tullut suhteiden tai suositusten perusteella. Avoimet työpaikkamme löytyvät monsterista, mutta eivät työkkäristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä menetin yhden paikan, koska rekryfirman henkilön kanssa ei kemiat osuneet yksiin.
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri ainakin Turussa. Yliopistolta, Akademista ja kauppakorkeasta valmistuu porukkaa innoissaan lähtemässä työelämään.
Kaupungin hallinnon pikkuvirat, valtion virastojen paikat, Avi:n toimet -siis kaikki jaetaan suhteilla.
Aivan turhaa ajanhukkaa ja lähinnä säälittävää lähteä tuntemattomana hakemaan töitä - tai edes harjoittelupaikkaa!
Liity siis opiskeluaikana Akateemisiin Kokoomusopiskelijoihin tai Apila-kepu-nuoriin tai sos.dem-opiskelijoihin
pysy mukana eli ryyppää kaikki juhlat tukevasti toiminnassa osallustuen.
Valmistumisen jälkeen kaverit hommaa sulle hyvän duunin.
Muuten olet vaan nobody ja tervemenoa muualle.
Älä huoli, motivoituneimmat ja osaavimmat erottuvat myös opiskeluaikana ja joku vinkkaa heistä työnantajille. Keskiverto- ja häntäpään tekijät joutuvat tekemään enemmän työtä työllistymisensä eteen eikä heitä suosittele kukaan vaikka olisi miten laaja verkosto.
Eihän niitä kasvottomia hakemuksia kukaan lue! Yhtään työpaikkaa en ole hakemuksilla saanut vaan aina tormannut paikalle ja kysynyt henkilöä, joka vastaa työntekijöiden palkkauksesta. En tiedä onko ollut tuuria mutta aina olen työpaikan saanut. Duunarille ehkä enemmän töitä tarjolla kuin akateemisille.
näinhän se on. Luulisi että on aloja myös joilla se tutkinto ainoastaan ratkaisee, kuen vaikka lääkäri. Mutta olen törmännyt opettajan sijaiseen, joka oli pelkkä ylioppilas, ja kun äitinsä jäi pois siitä virasta, hänen tytär (siis tuo yo) otettiin vuodeksi töihin. Aivan taatusti olisi ollut vastavalmistuneitakin Espoossa/hki/vantaa tulossa . Ihmetytti.Mielummin yo kuin pätevä opettaja. Typy haaveili OKL:stä ja kai sai pisteitä äitinsä suhteitten avulla pääsykokeeseen.
Saamani työpaikat (kesätyöt mukaan lukien) ovat menneet aika lailla 50:50 suhteilla ja perinteisen haun kautta. Kesätöistä kaksi suhteilla isän ja kummisedän kaverin työpaikalle, yksi ihan vain soittamalla.
"Oikeista töistä" ensimmäinen alkoi kesätyönä, sinne pääsin täysin nappiin menneen haastattelun ansiosta. Tämä työpaikka poiki seuraavan kun perustettiin erillinen projekti. Nykyinen paikka on haettu ihan haastattelun kautta, entinen työnantaja tosin sattui olemaan haastattelijan opiskelukaveri, se varmaan auttoi haastatteluun pääsyssä.
Olen 46v IT-ammattilainen jolla vankka työkokemus. En oli ikinä saanut yhtäkään työpaikkaa vastaamalla ilmoitukseen vaan aina joko avoimen haun tai kontaktien kautta. Verkottuminen on tärkeää.
Näinhän se on mennyt pääasiassa kai ainakin kaksikymmentä vuotta. Joten kun on asemassa, että voi vain sopeutua, eikä ainakaan muuttaa systeemiä, niin minkäs teet?