Töihin päästään järkyttävän epäreilusti :(

Vierailija kirjoitti:

Työntekijän palkkaaminen on aina firmalle riski. Kulut ovat suuret ja huonon työntekijän irtisanominen on hankalaa. Siksi jos joku työpaikalla tuntee hakijan entuudestaan ja tietää tämän olevan hyvä ja fiksu tyyppi, niin niillä käydyillä kursseilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä, koska puutteet kyllä pystyy korjata harjoittelemalla, mutta ikävä luonteisesta ihmisestä on hankala saada hyvää työntekijää, vaikka hänellä olisikin korkeampi lähtötaso tai ylipäänsä taso, jolle hän voi päätyä. Aika harvassa työpaikassa aidosti tarvitaan mitään erityistaitoja, vaan ne ovat lähes jokaisen opittavissa.

Toki on ikävää olla siinä tilanteessa, että ei pääse osoittamaan kuinka hyvä ja osaava tyyppi on, mutta ymmärrän silti täysin työnantajien kannan tässä asiassa. Työntekijän palkkaamisesta pitäisi tehdä halvempaa ja irtisanominen pitäisi olla helpompaa. Ajatellaan, että tämä ei ole työntekijän etu, mutta tottakai se on työntekijän etu, että hänet voidaan palkata silloin kun tarvetta on. Pätkätyötkin ovat parempi vaihtoehto yhteiskunnalle ja yksilölle kuin se, että ei palkata ollenkaan tai siirretään koko työpaikka ulkomaille. 

Eikös vuokrafirmoja voi käyttää alalla kun alalla? Näkee millainen työntekijä on, eikä tarvitse stressata että se muuttuukin koeajan jälkeen laiskaksi saikuttajaksi.

Ajattelin aina etten päässyt suhteilla töihin, mutta opiskelukaverini oli ko. firmassa töissä ja oli suositellut minua. Oli tehnyt siellä harjoittelunsa ja sai sieltä työpaikan. Minä 6kk myöhemmin samasta paikasta. Edelliseen työpaikkaan en päässyt suhteilla, mutta minulla oli epätavallisen paljon työkokemusta alalta jo nuorena (vanhemmillani oli saman alan yritys ja olin siellä ollut n. 9v. alkaen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmankos mä en ole päässyt töihin. En tunne ketään ja olen ihan nobody. Ammattitaitoa ja hyvä todistus kyllä olisi mutta se ei näemmä riitä. 

Kerran multa kyseltiin suosittelijoita mutta mä sanoin, etten tunne ketään, että suosittelen itse itseäni. No, arvaatte kuinka kävi. En saanut paikkaa.

Suosittelijaksi voi pyytää entistä työnantajaa tai jos hakee vasta ekaa työpaikkaa niin opettajaakin voi pyytää. Tai jos on ollut vuosikaudet työttömänä eikä kehtaa vanhoihin paikkoihin soitella niin joku henkilö vaikka harrastusryhmästä käy myös. 

En palkkaisi ihmistä joka olisi muodollisesti pätevä mutta toteaa 'en tunne ketään' kun pyydetään suosittelijaa. Varsinkaan jos muitakin päteviä on hakenut hommaan. 

En harrasta mitään ryhmätoimintaa. Teen käsitöitä kotona, käyn uimassa ja lenkillä yksikseni.

Niin, ei palkannut sekään työnantaja. Ihan oli yhtä asennevammainen kuin sinäkin.

Miksi me edes hiki päässä opiskelemme hyviä numeroita jos todistus ei kuitenkaan kelpaa näytöksi osaamisesta?

Koska koulu ja työ on kaksi eri asiaa. Riippuu tietysti alasta, mutta hyvä koulutodistus ei takaa että on hyvä työntekijä. Ja toisinpäin, huono koulutodistus ei tarkoita että on huono työntekijä.

Itse esim en olisi jaksanut koulussa istua, se oli niin puuduttavan tylsää, mutta työnantajat on yleensä tykänneet. Itsekin viihdyn töissä, kun siellä saa tehdä ja ajatella itse, omanlaistaan oppimistahan se työkin on koko ajan, mut koulussa en viihtynyt, enkä viihdy erityisesti millään kursseillakaan mitä olen työn ohessa käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työntekijän palkkaaminen on aina firmalle riski. Kulut ovat suuret ja huonon työntekijän irtisanominen on hankalaa. Siksi jos joku työpaikalla tuntee hakijan entuudestaan ja tietää tämän olevan hyvä ja fiksu tyyppi, niin niillä käydyillä kursseilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä, koska puutteet kyllä pystyy korjata harjoittelemalla, mutta ikävä luonteisesta ihmisestä on hankala saada hyvää työntekijää, vaikka hänellä olisikin korkeampi lähtötaso tai ylipäänsä taso, jolle hän voi päätyä. Aika harvassa työpaikassa aidosti tarvitaan mitään erityistaitoja, vaan ne ovat lähes jokaisen opittavissa.

Toki on ikävää olla siinä tilanteessa, että ei pääse osoittamaan kuinka hyvä ja osaava tyyppi on, mutta ymmärrän silti täysin työnantajien kannan tässä asiassa. Työntekijän palkkaamisesta pitäisi tehdä halvempaa ja irtisanominen pitäisi olla helpompaa. Ajatellaan, että tämä ei ole työntekijän etu, mutta tottakai se on työntekijän etu, että hänet voidaan palkata silloin kun tarvetta on. Pätkätyötkin ovat parempi vaihtoehto yhteiskunnalle ja yksilölle kuin se, että ei palkata ollenkaan tai siirretään koko työpaikka ulkomaille. 

Eikös vuokrafirmoja voi käyttää alalla kun alalla? Näkee millainen työntekijä on, eikä tarvitse stressata että se muuttuukin koeajan jälkeen laiskaksi saikuttajaksi.

Ei voi. Perehdyttäminen vie aikaa ja aika on rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kokkolan kaupunki ilmoitti aina 80-luvulla (kun itse olin siinä iässä, että olisin halunnut kesätöitä), että nuorten kesätyöpaikat arvotaan. No, arpaonni ei koskaan osunut minun kohdalle. Mutta, yllätys yllätys, ne, joiden isä tai äiti oli kaupungilla töissä, saivat AINA kesätyöpaikan. Vieläkin tuon asian muistan, ja kaupunginhallinnon maine meni jo silloin, eikä ole palautunut.

Vielä tänäkin päivänä, ainakin yhdessä pienessä kunnassa, sattuu se arpaonni AINA ja poikkeuksetta vain noille joiden isä/äiti kunnalla töissä. Ei muille.

Näin on ollut jo montakymmentä vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raiski Rauno kirjoitti:

Näitä juttuja lukiessa tulee vahvasti läpi se kuvitelma, että työelämä on joku "reilun pelin kerho". Ehkä se on sitä kun suomessa on esim. yhtenäinen koulujärjestelmä, joka toitottaa että arviointiperusteet ovat kaikille samat ja paremmin menestynyt oppilas saa oikeutetusti paremman numeron. Ehkä se on sitä kun yhteiskunta korostaa kaikessa aina sitä "tasa-arvoisuutta" joka ikisen asian suhteen.

Kunnan ja valtion viroissa allekirjoitan tuon tasa-arvo-aatteen työelämässäkin.

Mutta yksityiset työnantajat ovat aivan eri asia. Ehkä porukalla häviää se taju kun yritys on tarpeeksi suuri, mutta periaate on taustalla silti se sama. Eli jos mulla on yhden hengen Oy Yritys Ab, niin mulla pitää olla ja onkin täysi oikeus palkata juuri se kenet haluan. Sen ei tarvitse olla mikään "reilu ja tasapuolinen peli", jossa paras valitaan. Jos mä haluan valita työkaverikseni ja alaisekseni jonkun kivan värisen paidan perusteella, niin mulla on siihen täysi oikeus. Se firmahan on mun omaisuutta, ihan kuten se kiva paita sen työhakijan omaisuutta.

Joten on oikeastaan täysin turhaa mussutusta rutista suhteilla töiden saamisesta. Ei tää maailma ole reilukerho ja sen pitää vain hyväksyä. Piste.

Miksi sitten ylipäätään laittaa niitä työpaikkoja yleiseen hakuun ja vaatimuksiin pätevyydet jne?

Miksi työttömiä syyllistetään ja haukutaan kun eivät kovasta yrityksestä huolimatta pääse töihin?

Miksi heille suunnitellaan sanktioita jos työnantajat eivät heitä heidän hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta palkkaa koska "paidan väri oli vääränlainen" ?

Ymmärrän erittäin hyvin miksi valitetaan. Oltaisiin sitten mieluummin avoimia ja rehellisiä eikä pyöritettäisi sitä pseudohakurumbaa jonka ottavat ilmeisesti tosissaan ainoastaan työttömät.

Ne paikat on haussa, koska ne pitää laittaa avoimeen hakuun. Oon joskus käynyt (muistaakseni työkkärin patistelemana) haastattelussa, jossa mulle sanottiin että paikka piti vaan laittaa hakuun koska niin kuuluu tehdä, vaikka on jo etukäteen päätetty kuka paikan saa. Että haastattelu voidaan kyllä pitää mutta työpaikkaa ei irtoa, ei minulle eikä kenellekään muulle hakijalle juuri nyt. Loppujen lopuksi ja monen mutkan kautta kuitenkin myöhemmin työllistyin juuri siihen yritykseen useaksi vuodeksi.

Olisiko mahdollista että työnantajat kertoisivat tuon suuren salaisuuden hallitukselle? Loppuisi se työttömien pelottelu tulevilla sanktioilla jos hakemisista huolimatta ei työtä saa jos hallituksellekin valkenee mitä peliä pelataan.

Hehän eivät ilmeisesti tiedä tuosta mitään vaan ovat yhtä sinisilmäisiä kuin suuri osa työttömistä että kun vain kovasti hakee niin varmasti työn saa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työntekijän palkkaaminen on aina firmalle riski. Kulut ovat suuret ja huonon työntekijän irtisanominen on hankalaa. Siksi jos joku työpaikalla tuntee hakijan entuudestaan ja tietää tämän olevan hyvä ja fiksu tyyppi, niin niillä käydyillä kursseilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä, koska puutteet kyllä pystyy korjata harjoittelemalla, mutta ikävä luonteisesta ihmisestä on hankala saada hyvää työntekijää, vaikka hänellä olisikin korkeampi lähtötaso tai ylipäänsä taso, jolle hän voi päätyä. Aika harvassa työpaikassa aidosti tarvitaan mitään erityistaitoja, vaan ne ovat lähes jokaisen opittavissa.

Toki on ikävää olla siinä tilanteessa, että ei pääse osoittamaan kuinka hyvä ja osaava tyyppi on, mutta ymmärrän silti täysin työnantajien kannan tässä asiassa. Työntekijän palkkaamisesta pitäisi tehdä halvempaa ja irtisanominen pitäisi olla helpompaa. Ajatellaan, että tämä ei ole työntekijän etu, mutta tottakai se on työntekijän etu, että hänet voidaan palkata silloin kun tarvetta on. Pätkätyötkin ovat parempi vaihtoehto yhteiskunnalle ja yksilölle kuin se, että ei palkata ollenkaan tai siirretään koko työpaikka ulkomaille. 

Eikös vuokrafirmoja voi käyttää alalla kun alalla? Näkee millainen työntekijä on, eikä tarvitse stressata että se muuttuukin koeajan jälkeen laiskaksi saikuttajaksi.

Ei voi. Perehdyttäminen vie aikaa ja aika on rahaa. 

Kommentoin lähinnä sitä, että "työntekijän irtisanominen on hankalaa". Eikä ole, kun ottaa aluksi vuokrafirman kautta. Riittää ilmoitus, että ei tarvii tulla huomenna enää/ei ole töitä sulle enää.

Mut tietenkään perehdytettäväksi ei kannata ottaa ihmistä joka ei vaikuta sopivalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työntekijän palkkaaminen on aina firmalle riski. Kulut ovat suuret ja huonon työntekijän irtisanominen on hankalaa. Siksi jos joku työpaikalla tuntee hakijan entuudestaan ja tietää tämän olevan hyvä ja fiksu tyyppi, niin niillä käydyillä kursseilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä, koska puutteet kyllä pystyy korjata harjoittelemalla, mutta ikävä luonteisesta ihmisestä on hankala saada hyvää työntekijää, vaikka hänellä olisikin korkeampi lähtötaso tai ylipäänsä taso, jolle hän voi päätyä. Aika harvassa työpaikassa aidosti tarvitaan mitään erityistaitoja, vaan ne ovat lähes jokaisen opittavissa.

Toki on ikävää olla siinä tilanteessa, että ei pääse osoittamaan kuinka hyvä ja osaava tyyppi on, mutta ymmärrän silti täysin työnantajien kannan tässä asiassa. Työntekijän palkkaamisesta pitäisi tehdä halvempaa ja irtisanominen pitäisi olla helpompaa. Ajatellaan, että tämä ei ole työntekijän etu, mutta tottakai se on työntekijän etu, että hänet voidaan palkata silloin kun tarvetta on. Pätkätyötkin ovat parempi vaihtoehto yhteiskunnalle ja yksilölle kuin se, että ei palkata ollenkaan tai siirretään koko työpaikka ulkomaille. 

Eikös vuokrafirmoja voi käyttää alalla kun alalla? Näkee millainen työntekijä on, eikä tarvitse stressata että se muuttuukin koeajan jälkeen laiskaksi saikuttajaksi.

Ei voi. Perehdyttäminen vie aikaa ja aika on rahaa. 

Ai että kun on jonkun tuttu/ystävä/sukulainen ja kiva ja fiksu tyyppi niin ei tarvitse lainkaan perehdytystä?

Ja joku ventovieras fiksu ja kiva tyyppi tarvitsee ja paljon?

Ei ainakaan minun työpaikallani ihmiset ole millään suhteilla tulleet vaan normaalin hakuprosessin kautta parhaina hakijoina. Ihme selittelyä omille epäonnistumisille tuollaiset puheet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työntekijän palkkaaminen on aina firmalle riski. Kulut ovat suuret ja huonon työntekijän irtisanominen on hankalaa. Siksi jos joku työpaikalla tuntee hakijan entuudestaan ja tietää tämän olevan hyvä ja fiksu tyyppi, niin niillä käydyillä kursseilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä, koska puutteet kyllä pystyy korjata harjoittelemalla, mutta ikävä luonteisesta ihmisestä on hankala saada hyvää työntekijää, vaikka hänellä olisikin korkeampi lähtötaso tai ylipäänsä taso, jolle hän voi päätyä. Aika harvassa työpaikassa aidosti tarvitaan mitään erityistaitoja, vaan ne ovat lähes jokaisen opittavissa.

Toki on ikävää olla siinä tilanteessa, että ei pääse osoittamaan kuinka hyvä ja osaava tyyppi on, mutta ymmärrän silti täysin työnantajien kannan tässä asiassa. Työntekijän palkkaamisesta pitäisi tehdä halvempaa ja irtisanominen pitäisi olla helpompaa. Ajatellaan, että tämä ei ole työntekijän etu, mutta tottakai se on työntekijän etu, että hänet voidaan palkata silloin kun tarvetta on. Pätkätyötkin ovat parempi vaihtoehto yhteiskunnalle ja yksilölle kuin se, että ei palkata ollenkaan tai siirretään koko työpaikka ulkomaille. 

Eikös vuokrafirmoja voi käyttää alalla kun alalla? Näkee millainen työntekijä on, eikä tarvitse stressata että se muuttuukin koeajan jälkeen laiskaksi saikuttajaksi.

Ei voi. Perehdyttäminen vie aikaa ja aika on rahaa. 

Kommentoin lähinnä sitä, että "työntekijän irtisanominen on hankalaa". Eikä ole, kun ottaa aluksi vuokrafirman kautta. Riittää ilmoitus, että ei tarvii tulla huomenna enää/ei ole töitä sulle enää.

Mut tietenkään perehdytettäväksi ei kannata ottaa ihmistä joka ei vaikuta sopivalta.

Työntekijän irtisanominen ON hankalaa. Vuokrafirmat eivät poista tätä ongelmaa läheskään kaikilta aloilta ja kaikista työtehtävistä. Jokainen projektipäällikkö tietää, että yksi projektin suurimpia riskejä on projektiryhmän jäsenten vaihtuminen kesken projektin. Ei voi lähteä kokeilemaan, sopisiko tämä henkilö tähän hommaan vai ei. Nimittäin aikataulut ja kustannukset on lukkoon lyöty ja jos projekti viivästyy, se näkyy myös kustannuksissa. On toki paljon työtehtäviä, joihin vuokrafirmojen välittämät työntekijät sopivat oikein hyvin. Mutta ei kaikille aloille eikä kaikkiin työtehtäviin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmankos mä en ole päässyt töihin. En tunne ketään ja olen ihan nobody. Ammattitaitoa ja hyvä todistus kyllä olisi mutta se ei näemmä riitä. 

Kerran multa kyseltiin suosittelijoita mutta mä sanoin, etten tunne ketään, että suosittelen itse itseäni. No, arvaatte kuinka kävi. En saanut paikkaa.

Suosittelijaksi voi pyytää entistä työnantajaa tai jos hakee vasta ekaa työpaikkaa niin opettajaakin voi pyytää. Tai jos on ollut vuosikaudet työttömänä eikä kehtaa vanhoihin paikkoihin soitella niin joku henkilö vaikka harrastusryhmästä käy myös. 

En palkkaisi ihmistä joka olisi muodollisesti pätevä mutta toteaa 'en tunne ketään' kun pyydetään suosittelijaa. Varsinkaan jos muitakin päteviä on hakenut hommaan. 

En harrasta mitään ryhmätoimintaa. Teen käsitöitä kotona, käyn uimassa ja lenkillä yksikseni.

Niin, ei palkannut sekään työnantaja. Ihan oli yhtä asennevammainen kuin sinäkin.

Miksi me edes hiki päässä opiskelemme hyviä numeroita jos todistus ei kuitenkaan kelpaa näytöksi osaamisesta?

Oletko pitkäaikaistyötön vai mikä selittää sen ettet löydä suosittelijaa? 

Jos paikkaan A hakee useampi ihminen jotka ovat paperilla täysin yhtä hyviä, hommaan palkataan se tyyppi joka ei totea 'en tunne ketään' haastattelun päätteeksi (oikeasti en ymmärrä miten et ymmärrä että tuollainen möläytys voi maksaa sen työpaikan) ja on muutenkin asiallinen ja miellyttävä. 

Minulla ei ole ystäviä. Edelliset työpaikat ovat olleet lyhyitä määräaikaisuuksia, joista ei jäänyt ketään tuttavaa. Voisinko oikeasti pyytää vaikka äitiäni suosittelemaan?  

Missä te oikein olette töissä.? Ei missään kunnon työpaikassa paikkoja millään suhteilla jaella. Mitä ihmettä??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työntekijän palkkaaminen on aina firmalle riski. Kulut ovat suuret ja huonon työntekijän irtisanominen on hankalaa. Siksi jos joku työpaikalla tuntee hakijan entuudestaan ja tietää tämän olevan hyvä ja fiksu tyyppi, niin niillä käydyillä kursseilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä, koska puutteet kyllä pystyy korjata harjoittelemalla, mutta ikävä luonteisesta ihmisestä on hankala saada hyvää työntekijää, vaikka hänellä olisikin korkeampi lähtötaso tai ylipäänsä taso, jolle hän voi päätyä. Aika harvassa työpaikassa aidosti tarvitaan mitään erityistaitoja, vaan ne ovat lähes jokaisen opittavissa.

Toki on ikävää olla siinä tilanteessa, että ei pääse osoittamaan kuinka hyvä ja osaava tyyppi on, mutta ymmärrän silti täysin työnantajien kannan tässä asiassa. Työntekijän palkkaamisesta pitäisi tehdä halvempaa ja irtisanominen pitäisi olla helpompaa. Ajatellaan, että tämä ei ole työntekijän etu, mutta tottakai se on työntekijän etu, että hänet voidaan palkata silloin kun tarvetta on. Pätkätyötkin ovat parempi vaihtoehto yhteiskunnalle ja yksilölle kuin se, että ei palkata ollenkaan tai siirretään koko työpaikka ulkomaille. 

Eikös vuokrafirmoja voi käyttää alalla kun alalla? Näkee millainen työntekijä on, eikä tarvitse stressata että se muuttuukin koeajan jälkeen laiskaksi saikuttajaksi.

Ei voi. Perehdyttäminen vie aikaa ja aika on rahaa. 

Ai että kun on jonkun tuttu/ystävä/sukulainen ja kiva ja fiksu tyyppi niin ei tarvitse lainkaan perehdytystä?

Ja joku ventovieras fiksu ja kiva tyyppi tarvitsee ja paljon?

Ei vaan joku, joka on jo osoittanut osaavansa työssä tarvittavat asiat aiemmin ja jolla on suosittelijat (ne verkostot!!!!), jotka voivat kertoa, miten loistavasti ko hakija on aikaisemmissa projekteissa osannut hommansa hoitaa, se palkataan. Ei naapurin Penaa, vaikka Pena hauska seuramies baarissa olisikin tai anopin kumminkaimansiskonkissan serkku. 

Töihin voi päästä myös tuurilla, itselleni avautui pidempiaikainen sijaisuus juurikin kesälomatuurauksen jälkeen - firmasta, josta en ennen kesälomasijaisuutta tuntenut ketään mutta jossa olin tehnyt erittäin hyvän vaikutuksen kesän aikana. Tämän jälkeen tein kyllä vielä useampia sijaisuuksia ennen kuin sain ensimmäisen vakituisen paikkani. Jos tuo kesäsijaisuuden vaihtuminen pidempään sijaisuuteen jätetään laskuista, en ole tuntenut yhdestäkään saamastani työpaikasta ketään ennen paikan saantia, joten suhteilla ei ole omalta osaltani ollut merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti ja verkosto on olematon, en oikein kunnolla tutustunut kurssilaisiini ja harjoittelut eivät poikineet jatkoa tai suhteita.

Olen silti päässyt tänä vuonna 3 KERTAA haastatteluun sen ansiosta, että olin jo tuttu yritykselle, koska hain jotain toista paikkaa ensin. 😁

Käytännössä hain yhtä duunia, jota en saanut haastattelun jälkeen ja sitten eri osaston päällikkö otti yhteyttä.

Toisella kertaa pääsin pelkän puhelintuokion perusteella haastatteluun, koska olin ollut hetken samankaltaisissa hommissa samaisen rekryfirman listoilla. Olisin vielä uudemmanki kerran päässyt suoraan, jos en olisi jo työllistynyt.

Kolmannella kerralla hain paikkaa ja pääsin kahteen haastatteluun, mutta en saanut paikkaa. Viikko hylyn jälkeen laitettiin viestiä, että toinen paikka avautui, tuletko juttelemaan.

Ja täällä mä olen! 😍😀

Kannattaa ahkerasti hakea myös paikkoja, jotka eivät täysin nappaa tason, tehtävän ja osaamisen kannalta. Osoittakaa kiinnostusta YRITYKSEEN, pelkkä into tehtävää kohden ei riitä.

Sanaa "introvertti" on käytetty väärin. -1p.

Häh? Miksei saa sanoa "olen introvertti"?

Saa sanoa sitten kun ymmärtää sanan merkityksen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raiski Rauno kirjoitti:

Näitä juttuja lukiessa tulee vahvasti läpi se kuvitelma, että työelämä on joku "reilun pelin kerho". Ehkä se on sitä kun suomessa on esim. yhtenäinen koulujärjestelmä, joka toitottaa että arviointiperusteet ovat kaikille samat ja paremmin menestynyt oppilas saa oikeutetusti paremman numeron. Ehkä se on sitä kun yhteiskunta korostaa kaikessa aina sitä "tasa-arvoisuutta" joka ikisen asian suhteen.

Kunnan ja valtion viroissa allekirjoitan tuon tasa-arvo-aatteen työelämässäkin.

Mutta yksityiset työnantajat ovat aivan eri asia. Ehkä porukalla häviää se taju kun yritys on tarpeeksi suuri, mutta periaate on taustalla silti se sama. Eli jos mulla on yhden hengen Oy Yritys Ab, niin mulla pitää olla ja onkin täysi oikeus palkata juuri se kenet haluan. Sen ei tarvitse olla mikään "reilu ja tasapuolinen peli", jossa paras valitaan. Jos mä haluan valita työkaverikseni ja alaisekseni jonkun kivan värisen paidan perusteella, niin mulla on siihen täysi oikeus. Se firmahan on mun omaisuutta, ihan kuten se kiva paita sen työhakijan omaisuutta.

Joten on oikeastaan täysin turhaa mussutusta rutista suhteilla töiden saamisesta. Ei tää maailma ole reilukerho ja sen pitää vain hyväksyä. Piste.

Miksi sitten ylipäätään laittaa niitä työpaikkoja yleiseen hakuun ja vaatimuksiin pätevyydet jne?

Miksi työttömiä syyllistetään ja haukutaan kun eivät kovasta yrityksestä huolimatta pääse töihin?

Miksi heille suunnitellaan sanktioita jos työnantajat eivät heitä heidän hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta palkkaa koska "paidan väri oli vääränlainen" ?

Ymmärrän erittäin hyvin miksi valitetaan. Oltaisiin sitten mieluummin avoimia ja rehellisiä eikä pyöritettäisi sitä pseudohakurumbaa jonka ottavat ilmeisesti tosissaan ainoastaan työttömät.

Ne paikat on haussa, koska ne pitää laittaa avoimeen hakuun. Oon joskus käynyt (muistaakseni työkkärin patistelemana) haastattelussa, jossa mulle sanottiin että paikka piti vaan laittaa hakuun koska niin kuuluu tehdä, vaikka on jo etukäteen päätetty kuka paikan saa. Että haastattelu voidaan kyllä pitää mutta työpaikkaa ei irtoa, ei minulle eikä kenellekään muulle hakijalle juuri nyt. Loppujen lopuksi ja monen mutkan kautta kuitenkin myöhemmin työllistyin juuri siihen yritykseen useaksi vuodeksi.

Olisiko mahdollista että työnantajat kertoisivat tuon suuren salaisuuden hallitukselle? Loppuisi se työttömien pelottelu tulevilla sanktioilla jos hakemisista huolimatta ei työtä saa jos hallituksellekin valkenee mitä peliä pelataan.

Hehän eivät ilmeisesti tiedä tuosta mitään vaan ovat yhtä sinisilmäisiä kuin suuri osa työttömistä että kun vain kovasti hakee niin varmasti työn saa..

Eiköhän tuo ole niillä tiedossa.

Työttömältä se sinisilmäisyys äkkiä häviää, kun hakee ja hakee ja hakee, eikä tärppää.

Meinas itseänikin alkaa työnhaku oikeasti lannistaa välillä, kun aina vaan sanottiin "no joo, me soitellaan sit" eikä mitään kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa on. Minulla asuu miesystävä eri paikkakunnalla ja tarkoitus olisi muuttaa hänen luokseen. Minulla on kuitenkin kaikki suhteet ja edelliset työpaikat tässä nykyisessä asuinkunnassani ja vaikeaa on löytää töitä miehen paikkakunnalta, kun siellä ei ole mitään suhteita. En viitsi työttömäksikään jäädä ja muuttaa, koska on riski, että en työllisty sitten miehen paikkakunnalla. Nykyinen työsuhteenikin on määräaikainen, mutta luultavasti jatkuu. Toki asiaa auttaa, että minulla on nyt töitä ja suosittelija nykyisestä työpaikasta, mutta silti. 

JSSAP

Verkostoituminen ym on ihan ok. Mut jos mä jotakin vihaan, niin työkavereita jotka ajattelee, että me ollaan automaattisesti kavereita kun ollaan samassa työpaikassa. Joo, voidaan välillä jutella niitä näitä, ts small talkia mut enimmäkseen jos pysyttäis työasioissa, niin olisin tyytyväinen. Moni on ensin jutellut ja kysellyt samalla asioita ja kohta niitä jauhetaan selän takana. Siis ihan tavallisia asioita, mut ne käännetään juoruiluksi. Toiset taas ei osaa edes työasioista puhua asiallisesti. En mä töistä kavereita etsi. Enkä halua työkavereita enää vapaa-ajalla kaveriksi, jos sattuukin että vapaalla tuleekin jotain asioita joista ei olla samaa mieltä, tai jotain, niin ihan pikkujuttu voi lähteä helposti paisumaan ja se kantautuu töihin asti.

Mun mielestä ois kaikkein helpointa, kun töissä jutellaan mahdollisimman vähän henkilökohtaisista asioista ja puhutaan enimmäkseen työasioista, niistäkin asiallisesti, tykkäsipä siitä toisesta tai ei, niin kaikilla olisi töissä kivaa, tai ainakin kohtuullisen ok olla, eikä mitkään henkilökohtaiset erimielisyydet sekoitu työhön. Esimerkiksi erilainen huumorintaju voi saada aikaan kunnon riidan, yleensäkin ihan pikkuasiat alkaa helposti ärsyttää kun nähdään joka arkipäivä. Sen takia mä pysyttelen kaukana töitten juoruista ja juoruilijoista ja jutustelen lähinnä työasioista. Moni ei ymmärrä miksi minä toimin niin. Noh, kokemus on opettanut että niin on paras.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on todella masentavaa luettavaa. Lähinnä siksi, että omassa kaveriporukassani ja tuttavissani yleensä on lähinnä sellaista rehdimpää sakkia, joka ei lähde suosittelemaan ketään sukulaisuuden tai kaveruuden perusteella, vaan uskoo, että paikka on hyvä täyttää pätevimmällä. Jos kuitenkin kaikki firmat ovat täynnä jotain työkaverin sukulaistyttöjä ja -poikia niin millä helkutilla minä ikinä pääsen töihin? Pitääkö yrittää päästä noihin piireihin, joissa suositaan sumeilematta tuttuja, eli yrittää mielistellä sellaisia ihmisiä, joista en oikeasti pidä?

Olen toki töitä tehnyt elämässäni, hakenut niihin ihan normaalisti hakemuksella, käynyt työhaastattelussa ja mennyt töihin. Ne vaan ovat sitten olleet näitä perus hanttihommia. Jos omaa alaa ja työuraa ajattelen niin toivoisin todella, että firmoissa annettaisiin myös niille tuntemattomille mahdollisuus osoittaa pätevyytensä. (Onneksi omalla alallani ei ole mikään korkea työttömyys.. On vain tämän vuoksi pelko persiissä, että kuuluukin sitten valmistuttuaan siihen pieneen työttömien prosenttiin, mikä olisi aika helevetin masentavaa..)

Mä en edes lähtis sukulaiselle töihin. Olis vaikea tietää saanko työstäni rehellistä palautetta ja mitä kaikkea minusta selän takana puhutaan. Olis ollut mahdollisuus aiemmin lähteä yhden sukulaisen firmaan. Silti sinnikkäästi etsin töitä ja löysinkin työpaikan lopulta, siinä auttoi se, etten ole mistään työpaikasta lähtenyt ns ovet paukkuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on todella masentavaa luettavaa. Lähinnä siksi, että omassa kaveriporukassani ja tuttavissani yleensä on lähinnä sellaista rehdimpää sakkia, joka ei lähde suosittelemaan ketään sukulaisuuden tai kaveruuden perusteella, vaan uskoo, että paikka on hyvä täyttää pätevimmällä. Jos kuitenkin kaikki firmat ovat täynnä jotain työkaverin sukulaistyttöjä ja -poikia niin millä helkutilla minä ikinä pääsen töihin? Pitääkö yrittää päästä noihin piireihin, joissa suositaan sumeilematta tuttuja, eli yrittää mielistellä sellaisia ihmisiä, joista en oikeasti pidä?

Olen toki töitä tehnyt elämässäni, hakenut niihin ihan normaalisti hakemuksella, käynyt työhaastattelussa ja mennyt töihin. Ne vaan ovat sitten olleet näitä perus hanttihommia. Jos omaa alaa ja työuraa ajattelen niin toivoisin todella, että firmoissa annettaisiin myös niille tuntemattomille mahdollisuus osoittaa pätevyytensä. (Onneksi omalla alallani ei ole mikään korkea työttömyys.. On vain tämän vuoksi pelko persiissä, että kuuluukin sitten valmistuttuaan siihen pieneen työttömien prosenttiin, mikä olisi aika helevetin masentavaa..)

Mä en edes lähtis sukulaiselle töihin. Olis vaikea tietää saanko työstäni rehellistä palautetta ja mitä kaikkea minusta selän takana puhutaan. Olis ollut mahdollisuus aiemmin lähteä yhden sukulaisen firmaan. Silti sinnikkäästi etsin töitä ja löysinkin työpaikan lopulta, siinä auttoi se, etten ole mistään työpaikasta lähtenyt ns ovet paukkuen.

Sukulaisten firmoihin kannattaa suhtautua varauksella. Olen yrittäjäperheen lapsi ja toki 14-vuotiaana ensimmäinen kesäduuni oli faijan firmassa. Mutta aikuiseksi tultuani opiskelin aivan eri alalle enkä todellakaan halunnut olla töissä perheyrityksessä. Pahimmassa tapauksessa siinä menee sukulaisuussuhteet pilalle. Nykyisin olen itsekin yrittäjä, mutta kumpikaan lapsistani ei ole ollut yrityksessäni töissä. Hekin ovat opiskelleet aivan eri aloille.