Pelko tuli sitten arkielämään

Vierailija kirjoitti:

Ennen, silloin joskus, tuntui turvalliselta, kun oli päiväsaika ja paljon ihmisiä ympärillä.

Monikulttuurissa ihminen on susi toiselle ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla julkista tietoa ettei laivoilla turvatarkistuksia ole? 

Näillähän on tapana mennä kavereittensa kanssa raiskausristeilyillekin, tietävät kyllä miten heikkoa turvallisuus laivalla on.

Kenellä on tapana mennä kenen kanssa minne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen, silloin joskus, tuntui turvalliselta, kun oli päiväsaika ja paljon ihmisiä ympärillä.

Monikulttuurissa ihminen on susi toiselle ihmiselle.

Sitähän sinä juuri nyt olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasin kaupassa, että kun seisoin kassajonossa käännyin katsomaan kuka tuli taakseni jonottamaan. En ole aiemmin tavannut tehdä niin. Olen luottanut, ettei kukaan tule selkäni taakse pahat mielessä.

Kannattaa mennä hoitoon. Ei ole tervettä tuo.

Mutta lasten sukupuolielinten silpominen on.

Kannattaa mennä hoitoon. Ei ole tervettä tuo.

Vierailija kirjoitti:

Petri Gerd ja metrossa riehunut avohoitopotilas ovat jo mainittu.

Jammu-setä?

Valjakkala?

Muranen?

On näitä pelättäväiä yksilöitä ihan kantaväestössäkin.

No sithän kaikki on hyvin kun kantaväestössäkin on sekopäitä ja hyvin voidaan ottaa muualta lisää...eiku?

Itse asun Helsingissä. Yliajotapauksen jälkeen olen huomannut tarkkailevani koko ajan liikennettä, että tuleeko sieltä seuraavaksi joku kaahari. Lisäksi kesälomamatkalla suurten Eurooppalaisten kaupunkien keskustoissa oli jatkuvasti pieni pelko takaraivossa, ja suurilla pääkaduilla tuli käveltyä reunoja pitkin ja isoja väkijoukkoja vältettyä. Pieni pelko vaan astuu mieleen tietyissä tilanteissa, vaikka olen yrittänyt olla antamatta sille valtaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse asun Helsingissä. Yliajotapauksen jälkeen olen huomannut tarkkailevani koko ajan liikennettä, että tuleeko sieltä seuraavaksi joku kaahari. Lisäksi kesälomamatkalla suurten Eurooppalaisten kaupunkien keskustoissa oli jatkuvasti pieni pelko takaraivossa, ja suurilla pääkaduilla tuli käveltyä reunoja pitkin ja isoja väkijoukkoja vältettyä. Pieni pelko vaan astuu mieleen tietyissä tilanteissa, vaikka olen yrittänyt olla antamatta sille valtaa.

Kannattaa aloittaa lääkitys jos kovin pelkää kaikkea.

Kyllä mäkin katson tarkkaan jokaista ulkomaalaisen näköistä, ja arvioin vaikuttaako harmittomalta.

Joukkotapahtumia olen jännittänyt jo tätä aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asun Helsingissä. Yliajotapauksen jälkeen olen huomannut tarkkailevani koko ajan liikennettä, että tuleeko sieltä seuraavaksi joku kaahari. Lisäksi kesälomamatkalla suurten Eurooppalaisten kaupunkien keskustoissa oli jatkuvasti pieni pelko takaraivossa, ja suurilla pääkaduilla tuli käveltyä reunoja pitkin ja isoja väkijoukkoja vältettyä. Pieni pelko vaan astuu mieleen tietyissä tilanteissa, vaikka olen yrittänyt olla antamatta sille valtaa.

Kannattaa aloittaa lääkitys jos kovin pelkää kaikkea.

Tää oli varmaan miehen kommentti? Pelko tuo tervettä varovaisuutta, terveisiä vain naisilta jotka oppivat pelkäämään pimeällä yksin liikkumista jo murrosiässä.

Myönnän, että itsekin nykyään pelkään jo ohi meneviä autoja, varsinkin pakettiautoja ja rekkoja. Myös isoilla aukioilla ja toreilla kulkeminen ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies totesi eilen, että tällä viikolla lähdetään katsomaan uutta autoa minulle. Hän ei aio odottaa, että minä kuljen lapsen kanssa julkisissa ja joudun jonkun iskun kohteeksi. Minulle tuli onnenkyyneleitä, kun mies ajatteli meitä ensimmäisenä. =)

Mikähän numero sillä miehellä mahtoi koulussa olla matematiikassa? Todennäköisyyslaskenta ei selvästikäännole hänen ydinosaamistaan. Jos se pikkuauto rutistuu kolarissa rusinaksi ja te molemmat kuolette, mitä hän sitten sanoo?

Joo, pelottaa kyllä. Asun Helsingin ydinkeskustassa ja töissä Kampin kauppakeskuksessa ja teen ruokaostokseni myös siellä. Usein liikun rautatieasemalla koska käyn joka viikko vanhempien luona junalla. Inhottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Joo, pelottaa kyllä. Asun Helsingin ydinkeskustassa ja töissä Kampin kauppakeskuksessa ja teen ruokaostokseni myös siellä. Usein liikun rautatieasemalla koska käyn joka viikko vanhempien luona junalla. Inhottavaa.

Kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asun Helsingissä. Yliajotapauksen jälkeen olen huomannut tarkkailevani koko ajan liikennettä, että tuleeko sieltä seuraavaksi joku kaahari. Lisäksi kesälomamatkalla suurten Eurooppalaisten kaupunkien keskustoissa oli jatkuvasti pieni pelko takaraivossa, ja suurilla pääkaduilla tuli käveltyä reunoja pitkin ja isoja väkijoukkoja vältettyä. Pieni pelko vaan astuu mieleen tietyissä tilanteissa, vaikka olen yrittänyt olla antamatta sille valtaa.

Kannattaa aloittaa lääkitys jos kovin pelkää kaikkea.

Tää oli varmaan miehen kommentti? Pelko tuo tervettä varovaisuutta, terveisiä vain naisilta jotka oppivat pelkäämään pimeällä yksin liikkumista jo murrosiässä.

Olet oikein ylpeä hysteerisyydestäsi.

Itse tarkkailen myös paljon ympäristöä, missä liikun ja teen kaikkeni, etten joudu kulkemaan yksin pimeällä jossakin syrjäisillä kujilla. Näin olen kuitenkin toiminut aina, koko ikäni. Suurin osa on sitä mieltä, että tähän kaikkeen turtuminen on sairasta ja eihän se ihanteellista olekaan mutta kyllä itse voin sanoa olevani tietyllä tavalla turtunut tähän kaikkeen. Kyllä, tarkkailen missä kuljen ja milloin mutta olen myös koko ikäni asunut lukuisissa eri paikoissa ympäri maailmaa milloin mistäkin syystä. Osa niistä on ollut paikkoja, joissa lintukotoisuus on viimeinen asia mitä tulee mieleen ja lopulta kaikki hirveät tapahtumat on oppinut vain hyväksymään, jotta elämässä pääsee eteenpäin. Ei ole tullut mieleenkään alkaa kotiin linnoittautua vaan miettiä rationaalisesti, kannattako elämäänsä käyttää pelkäämiseen.

Pelkääminen on ok, eteenkin terrori-iskun tmv. kamalan tapahtuman jälkeen. Mutta jos se pelko ei ajan kanssa helpota, kannattaa apua hakea. Niin valitettavaa kuin se onkin, maailma tuskin tästä enää turvallisemmaksi muuttuu. Ajatus, että pitää lapset tiukassa hihnassa, kunnes maailma muuttuu paremmaksi, saa ihmiset pitämään lapsensa hihnassa koko näiden elämän. On mielenkiintoista huomata esimerkiksi omien lasten kohdalla, että vaikka he ovat myös järkyttyneitä viimeaikaisista tapahtumista, useimmat eivät pelkää samalla tavalla kuin vanhempansa sillä he ovat jo niin tottuneita ja "turta" sille, että tällaista tapahtuu maailmassa.

Hulluja on kaikenvärisiä ja -uskoisia. Tämä puukotus ei millään lailla lisännyt pelkoa ja kaikki tämä typerä hässäkkä tämän kyseisen mt-potilaan ympärillä vain palkitsee hänen toimintansa. Se mihin kiinnitetään huomiota vahvistuu.

Mutta ketäköhän paleface ei suostu pelkäämään? 

Sen verran nämä Euroopassa tapahtuneet teot ovat jääneet mieleen, että olen pohtinut kuinka toimia erilaisissa tilanteissa. Eli esim. kannattaisiko jossain keskustassa tapahtuvassa hyökkäyksessä jäädä kadulle vai juosta lähimpään rakennukseen... Pelkään sitä päivää, kun joku räjäyttää itsensä tai pommin kauppakeskuksessa ruuhka-aikaan. Tai kun oman kaupungin keskustassa juoksee terroristeja aseiden kanssa.

Kaipaan aikoja, kun tällaisia ei tarvinnut miettiäkään =(

Sama juttu. Tänään mietin bussipysäkillä autoja katsellessani, että ajaakohan joku niistä kohta tänne pysäkille mun päälle...

Ja näin naisena tuo puukotusisku järkytti erityisesti. Olemme maalitauluja. Me naiset siis :( Jonkun rajan yli kyllä mentiin perjantaina Suomessa. Siitä ei ole paluuta turvallisuudentunteen suhteen.

Ja pahinta on tunne, että mitään ei tehdä asioille. Päättäjät ovat aivan kuutamolla ja meille syötetään ajatusta, että nämä tällaiset iskut nyt vain ovat osa nyky-Eurooppaa eikä sille voi mitään. Suurin murhe iskun jälkeen on ollut vihapuheen kitkeminen, eikä se, ettei tällaista enää tapahtuisi täällä rauhallisessa Suomessa!