Lue keskustelun säännöt.
Pelko tuli sitten arkielämään
21.08.2017 |
Huomasin kaupassa, että kun seisoin kassajonossa käännyin katsomaan kuka tuli taakseni jonottamaan. En ole aiemmin tavannut tehdä niin. Olen luottanut, ettei kukaan tule selkäni taakse pahat mielessä.
Kommentit (136)
Aha.
Mä en vieläkään uskalla istua metrossa niin, että olen selin koko vaunuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää, se menee ohi aika pian. Minulla oli tuo tunne Myyrmannin pommi-iskun jälkeen ehkä kuukauden ajan. Asun siis ihan Myyrmannin vieressä.
Muttei se tunne pitkään elä.
On kumminkin todella, todella harvinaista joutua kouluampumisten tai beserkki-puukottajan uhriksi. Et varmaan koko ajan pelkää jääväsi autonkaan alle, vaikka se on kymmeniä kertoja todennäköisempää.
Tietysti pelko on aina jossain määrin irrationaalinen tunne, mutta siihen voi kyllä järjellä vaikuttaa. Ja aika tehoaa.
Minä todellakin vilkuilin olkani taakse myös tavallista enemmän eilen Helsingin rautatieasemalla odotellessa junaa. Näin se vain vaikuttaa, kun tapahtuu sen verran lähellä.
Nailosukkamurhaaja!
Vierailija kirjoitti:
Nää, se menee ohi aika pian. Minulla oli tuo tunne Myyrmannin pommi-iskun jälkeen ehkä kuukauden ajan. Asun siis ihan Myyrmannin vieressä.
Muttei se tunne pitkään elä.
On kumminkin todella, todella harvinaista joutua kouluampumisten tai beserkki-puukottajan uhriksi. Et varmaan koko ajan pelkää jääväsi autonkaan alle, vaikka se on kymmeniä kertoja todennäköisempää.
Tietysti pelko on aina jossain määrin irrationaalinen tunne, mutta siihen voi kyllä järjellä vaikuttaa. Ja aika tehoaa.
Kun nyt otit tuon auton alle jäämisen puheeksi niin kyllä olen sitäkin alkanut enemmän pelätä näiden Helsingissä tapahtuneiden kaahareiden jälkeen. Niitä on ollut useampia ihan lähiaikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Petri Gerd ja metrossa riehunut avohoitopotilas ovat jo mainittu.
Jammu-setä?
Valjakkala?
Muranen?
On näitä pelättäväiä yksilöitä ihan kantaväestössäkin.
Nonih, ap sai huomiota ja pääsi pätemään. Hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin pidätteleväni hengitystä tiedostamatta ollessani ratikassa lauantaina, pälyilin myös ympärilleni välllä, enkä uskaltanut kuunnella musiikkia. Eilen uskalsin bussissa jo kuunnella musiikkia.
Ei ole minun arkeeni ainakaan tullut. Enemmän kyllähän näitä surmia tapahtuu jatkuvasti, nyt oli erona se, että mielenterveysongelmainen huuti allahia samalla kun puukko heilui, mitenkään muuten tapahtuma ei ollut mitenkään kovin erityinen Suomen historiassa, paljon ahdistavammalta tuntunut uutiset kouluammuskeluista kuin tämä.
Mutta ihmiset pelkää monenmoisia asioita, harmillista jos joutuu elämään pelossa, siihen omaan asenteeseen onneksi voi vaikuttaa jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minun arkeeni ainakaan tullut. Enemmän kyllähän näitä surmia tapahtuu jatkuvasti, nyt oli erona se, että mielenterveysongelmainen huuti allahia samalla kun puukko heilui, mitenkään muuten tapahtuma ei ollut mitenkään kovin erityinen Suomen historiassa, paljon ahdistavammalta tuntunut uutiset kouluammuskeluista kuin tämä.
Mutta ihmiset pelkää monenmoisia asioita, harmillista jos joutuu elämään pelossa, siihen omaan asenteeseen onneksi voi vaikuttaa jos haluaa.
Näinpä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minun arkeeni ainakaan tullut. Enemmän kyllähän näitä surmia tapahtuu jatkuvasti, nyt oli erona se, että mielenterveysongelmainen huuti allahia samalla kun puukko heilui, mitenkään muuten tapahtuma ei ollut mitenkään kovin erityinen Suomen historiassa, paljon ahdistavammalta tuntunut uutiset kouluammuskeluista kuin tämä.
Mutta ihmiset pelkää monenmoisia asioita, harmillista jos joutuu elämään pelossa, siihen omaan asenteeseen onneksi voi vaikuttaa jos haluaa.
Katsotaan sitten mitä sä sanot kun se tulee sua tarpeeksi lähelle. Vai onko sulla niin hyvä lääkitys ettei hetkauta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sisäistää tätä pelkoa, koska olen hoitanut ihmisiä jotka olisi saattaneet käydä päälle ja tappaakkin ihan milloin tahansa, jotenkin sitä oppi hillitsemään sen pelon ja lopulta jättämään sen ikäänkuin taka-alalle, varovaisuus sitten asia erikseen kun siis tiesi olevansa tekemisissä väkivaltaisten ihmisten kanssa.
Nekin ihmiset on muuten joskus ollut vapaalla jalalla, että periaatteessa, kuka tahansa vastaantulija voi olla murhaaja. Toivottavasti tämä tieto helpotti ap:ta ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minun arkeeni ainakaan tullut. Enemmän kyllähän näitä surmia tapahtuu jatkuvasti, nyt oli erona se, että mielenterveysongelmainen huuti allahia samalla kun puukko heilui, mitenkään muuten tapahtuma ei ollut mitenkään kovin erityinen Suomen historiassa, paljon ahdistavammalta tuntunut uutiset kouluammuskeluista kuin tämä.
Mutta ihmiset pelkää monenmoisia asioita, harmillista jos joutuu elämään pelossa, siihen omaan asenteeseen onneksi voi vaikuttaa jos haluaa.
Katsotaan sitten mitä sä sanot kun se tulee sua tarpeeksi lähelle. Vai onko sulla niin hyvä lääkitys ettei hetkauta?
Mikä tulee tarpeeksi lähelle? Kyllä ihan on omalla asuinalueellanikin ihmisiä puukotettu joskus, toki se hetken aikaa oli mielessä, mutta sitten elämä taas jatkui ihan normaalina. Ei ole mitään lääkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se pelko tietysti mitään auta mutta toisaalta on aika tervettä tuntea pelkoa tällasen jälkeen.Vaikka ei ollut itse paikalla eikä kukaan läheinen niin empatiakyky kai se on mikä pistää miettimään mitä kauhua nuo paikalla olleet on kokeneet.Mattoon voi kompastua tai auton alle jäädä mutta juuri nyt se ei tunnu niin konkreettiselta ton iskun jälkeen.Ajatus että juuri minulle ei voi käydä mitään on aika naiivi sekin.
Vierailija kirjoitti:
Nää, se menee ohi aika pian. Minulla oli tuo tunne Myyrmannin pommi-iskun jälkeen ehkä kuukauden ajan. Asun siis ihan Myyrmannin vieressä.
Muttei se tunne pitkään elä.
On kumminkin todella, todella harvinaista joutua kouluampumisten tai beserkki-puukottajan uhriksi. Et varmaan koko ajan pelkää jääväsi autonkaan alle, vaikka se on kymmeniä kertoja todennäköisempää.
Tietysti pelko on aina jossain määrin irrationaalinen tunne, mutta siihen voi kyllä järjellä vaikuttaa. Ja aika tehoaa.
Se jääkö auton alle on paljolti omasta tarkkaavaisuudesta kiinni. Poikkeuksena tietysti Nizzat, Barcelonat ja Tukholmat. Ja mitä muita nyt onkaan vielä tulossa lähiaikoina.
Itse olen tehnyt tuota jo pitkään.
Ammattini on lentoemäntä, ja meillä on paljon yöpyviä näissä suurissa kaupungeissa missä näitä terroristi iskuja on ollut. Joten ei enää edes kiehdo ajatus lähteä työpäivän jälkeen syömään minnekkään, mielummin syön sen puuropussin hotelllihuoneessa. Monikaan tuttava ei ymmärrä yhtään tätä tapaani, kolleegat kyllä ymmärtävät ja moni toimii samoin. Ja kyllä sitä aika valppaana tuolla lentokentilläkin kävelee.. Ilmailu-alahan on ollut tunnetusti se mihin terroristit mielellään iskevät. TÄmä turun isku ei ollut mikään yllätys, se tulee olemaan vaan alkusoittoa suomessa, kun muussa euroopassa se alkaa olemaan jo arkipäivää.
Monta kertaa olen miettinyt kuinka haavoittuvainen esim. tollanen suomen ja ruotsin väliä seilaava laiva on? Toivon todella että siellä ollaan valppaina.. sinne kun joku päättää iskeä, niin siellähän olet. Mutta vasrmasti siellä on omat turvasuunnitelmat, mutta niitä ei vaan julkisesti kerrota.. mutta paikkana aikamoisen ahdistava jäädä nakeliin.
Joten joo, kyllä katson missä liikun. Vaikka kyllä sitä hengestään voi kotonakin päästä. Mutta silti, ei sitä tänä päivänä voi enää ajatella "ettei satu omalle kohdalle". Se silti voi olla vaikka joku läheinen tai tuttu. Jotakuta se aina koskettaa.
Vierailija kirjoitti:
Petri Gerd ja metrossa riehunut avohoitopotilas ovat jo mainittu.
Jammu-setä?
Valjakkala?
Muranen?
On näitä pelättäväiä yksilöitä ihan kantaväestössäkin.
Olet ehkä niin nuori että et muista,
Isontalon Antti ja rannanjäri!!!
Ehkä pahin oli kumminkin kirves surmaaja LALLI.
Kyllä väkivaltaisista teoista voi jäädä pelkoja pitkäksikin aikaa. Ne voivat myös pysyvästi muuttaa toimintatapoja. Itse valitsen edelleen julkisissa kulkuneuvoissa paikkani siten, etten ensimmäisenä joudu hullun kirvesmurhaajan uhriksi. Tapanilan raiskauksen jälkeen en ole liikunut lähiliikenteen asemilla iltaisin ja rajoitan myös lasteni liikkumista riskikohteiksi mieltämissäni paikoissa (puistot, asemat ym.)
Turun isku on pelottanut meillä etenkin teinejä. Molemmat miettivät, uskaltavatko edelleen liikkua harrastuksiin yksin ja voiko tuollainen sattua myös täällä meillä. Ovat jo niin isoja, ettei heille voi valehdella että mitään pahaa ei meidän lintukodossa voi tapahtua.
Sama ihminen voi tuntea pelkoa ja samalla ymmärtää että se ei auta vaan pitäisi jatkaa normaalia elämää.On kuitenkin tervettä reagoida sairaisiin tekoihin.Ihminen joka kohauttaa olkia tälle tapahtumalle ja ajattelee että mitäs pienistä ei ole ihan ok.Terve ihminen erottaa mikä on normaalia ja mikä ei ja reagoi sen mukaan.
Pelkuri
Täytyy sanoa että olen jo turtunut näihin tekoihin. Ranskan teatteri-isku vielä järkytti, mutta sen jälkeen tehdyt eivät enää ole tuntuneet miltään. Ei edes Turun teko, vaikka olen Turkulainen ja perjantainakin olin päivällä keskustassa pyörimässä noilla tekopaikoilla.