Lue keskustelun säännöt.
Pelko tuli sitten arkielämään
21.08.2017 |
Huomasin kaupassa, että kun seisoin kassajonossa käännyin katsomaan kuka tuli taakseni jonottamaan. En ole aiemmin tavannut tehdä niin. Olen luottanut, ettei kukaan tule selkäni taakse pahat mielessä.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että jossain muualla nämä terrori-iskut ovat arkipäivää olleet jo monta vuotta ei tee siitä normaalia ja hyväksyttävää.HALOO!
Kuka on väittänyt että terrori-iskut ovat normaaleja tai hyväksyttäviä? No ei kukaan. Pointti on siinä, että terrori-iskut EIVÄT ole normaaleja. Todennäköisyys joutua sellaisen uhriksi on häviävän pieni. Silti on luonnollista olla hieman peloissaan kun jotain tapahtuu.
Ei ihan häviävän pieni. Ei ainakaan turkulaisen näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä suhtaudutaan julkisilla paikoilla lojuviin kasseihin ja unohtuneisiin matkalaukkuihin kovin huolettomasti. On vaan pistänyt silmään...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä väkivaltaisista teoista voi jäädä pelkoja pitkäksikin aikaa. Ne voivat myös pysyvästi muuttaa toimintatapoja. Itse valitsen edelleen julkisissa kulkuneuvoissa paikkani siten, etten ensimmäisenä joudu hullun kirvesmurhaajan uhriksi. ....
"Kiva" että muihinkin vaikuttaa.
En mielelläni mene metrossa selin oviaukkoa paikalla, vaikka tuosta tapauksesta on +- 20 vuotta ja olen siis mies jos sillä on jotain väliä.
Ja jos nuoret ei tiedä tapausta, niin sekoboltsi avohoitopotilas tappoi istuvan matkustajan metrovauvussa kirveellä, taisi mennä yhdellä iskulla. Mitään järjellistä syytä teolle ei ollut.
Pakkohoitoon määrättiin.
Ymmärrän, että pelottaa, mutta kannattaako tätä elämää tuhlata pelkäämiseen? Eikö mieluummin nautita elämästä niin kauan kuin voidaan? Se voi olla hetkessä ohi syystä tai toisesta joka tapauksessa. Hyvä ystäväni esim. kuoli jouluaattona täysin varoittamatta aivokalvon tulehdukseen. Mitään ei ollut tehtävissä enää. Mulla on ystävääni ikävä joka päivä, mutta silti elämä jatkuu, enkä enää itke hänen peräänsä joka päivä. Terrorismi on tietysti eri asia. Se on tahallista, raakaa ja julmaa, mutta sitä kuitenkin tapahtuu. Miten olisi mahdollista poistaa maailmasta kaikki hullut? Jos olisi, niin varmasti tehtäisiin.
Olla onnellinen = asua maassa, jossa sosiaaliturva on minimaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kiitollinen siitä, että ehdin kokea suhteellisen huolettoman nuoruuden vuosituhannen vaihteen Euroopassa. Vaikka sekään ei ollut täydellinen, oli se nuoren naisen kannalta melkoinen lintukoto nykyhetkeen verrattuna.
Olisin halunnut omille lapsilleni mahdollisuuden samaan.
Silloin kannattaa hakea apua ja puhua jollekin, jos pelkkä kaupan kassajonossakin seisominenkin ahdistaa ja pelottaa.
Minä asun suuren kaupungin (jossa paljon tp-hakijoita) keskustan läheisyydessä ja uskalsin edelleen kävellä viime lauantaiyönä kello 4 töistä kotiin, vaikka olenkin nuorehko nainen ja aina yksin liikkeellä. Ja uskallan jatkossakin. Oikeastaan enemmän pelkään suomalaisia humalaisia/nistejä, jotka käyttäytyvät arvaamattomasti. Tp-hakijoita en yöelämässä edes näe.
Todennäköisyys terrori-iskun sattumisesta omalle kohdalle on kuitenkin minimaalisen pieni, siksi ei pelota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa pelätä kyseisiä iskuja ja/tai joitain muita sekopäitä joita kadulla liikkuu. Ei se hyödytä mitään. Tapahtuu, jos tapahtuu. Eihän siitä tule mitään, jos säikkynä kyttii toisia ihmisiä ja joku kaivaa nenäliinaa povitaskusta, niin ensimmäinen reaktio on, että asetta kaivaa... Kotiaankaan ei voi linnoittautua.
Tosin itse juristina tottunu näihin asiakkaisiin, niin se varmasti vaikuttaa omaan ajattelumaailmaan. Asiakkaiden kanssa kaksistaan ollaan toimistolla tai suljetulla tai vankilassa tai autossa mun ajaessa, niin ei siinä nyt pelkotärinät oikeen kuulu asiaan. En suostu asiakkaita tapaamaan laitoksissa siten, että lasi välissä tai valvontakamerat päällä, sillä estää luottamuksen syntymisen. Ihmisten välistä toimintaa tämä, mitä suurimmassa määrin on, oli hlö tehnyt sitten mitä tahansa. Huomennakin vankilaan.
En väitä, että he, jotka kokevat pelkoa, eivät saisi niin tuntea, mutta mielestäni se vain rajoittaa turhaan omaa elämää.
F
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minun arkeeni ainakaan tullut. Enemmän kyllähän näitä surmia tapahtuu jatkuvasti, nyt oli erona se, että mielenterveysongelmainen huuti allahia samalla kun puukko heilui, mitenkään muuten tapahtuma ei ollut mitenkään kovin erityinen Suomen historiassa, paljon ahdistavammalta tuntunut uutiset kouluammuskeluista kuin tämä.
Mutta ihmiset pelkää monenmoisia asioita, harmillista jos joutuu elämään pelossa, siihen omaan asenteeseen onneksi voi vaikuttaa jos haluaa.
Katsotaan sitten mitä sä sanot kun se tulee sua tarpeeksi lähelle. Vai onko sulla niin hyvä lääkitys ettei hetkauta?
Se, että elää jatkuvassa pelossa ja se, että terroriteko "ei hetkauta" on ihan eri asioita. Sun lääkitys ei ilmeisesti oo kauheen hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia olla tavallista tarkkaavaisempi ja normaalia on myös se, että pelottaa. Tottakai jokainen tunteva ihminen pelästyy, kun tällaista kamalaa tapahtuu. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että nämä pelotkin kannattaa opetella suhteuttamaan. Jossain päin maailmaa on ihan tavallista arkipäivää se, että kamalia asioita tapahtuu päivittäin. Kyllä mä ainakin ajattelin elää, olla ja mennä ihan normaalisti tästäkin eteenpäin. Matka varattu loppuvuodelle. Sitä paitsi, jos mulle tapahtuu jotain ja henki lähtee, niin enhän sitä sitten enää itse tiedä, joten turha liikaa murehtia.
Eikö sinulla ole lapsia tai muita rakkaita läheisiä, joiden puolesta pelkäät? Itselleni pahin painajainen olisi omien lasten joutuminen näiden iskujen kohteeksi. Tai jos itseltäni henki lähtisi näin julmasti, niin varmasti lapset traumatisoituisivat pahasti. Ja voihan sitä jäädä pitkäksikin aikaa kitumaan, ei se isku aina tapa kivuttomasti ja nopeasti.
Jotain järkeä siihen että mitä kannattaa pelätä. Tuollaisen satunnaisen puukottajan uhriksi joutuminen keskellä päivää on erittäin epätodennäköistä ja sitä on turha pelätä ennakkoon. Helvetin paska säkä jos noin käy. Sen sijaan kannattaa katua ylittäessä pelätä että noudattaako autoilijat suojatiesääntöjä ja liikennevaloja.
Baarien sulkeutumisaikoihin kannattaa pelättä taksijonoja, grillikioskeja ja pimeitä puistopolkuja.
Vaan kun ei ollut mikään satunnainen puukottaja.Kyseessä on terroriteko.
Lähdettiin lauantaina laivalle, etukäteen varatulle piipahdukselle. Kyllä edellispäivän tapahtumat olivat todella voimakkaasti mielessä. Vähän huojensi ennen lähtöä se, että mediassa vakuutetiin satamienkin turvallisuutta nostetun. Katin hännät!!! Mitään turvatarkastuksia ei ollut, niinkuin ei ennenkään; niin autoilla kuin jalan sai vapaasti mennä laivaan ja ois voinut kuljettaa taskussaan/laukussa/autossa ihan mitä tahansa aseita- ihan niinkuin aina on laivoilla voinut. On vain lyhyen ajan kysymys, ennenkuin terroristit sen äkkäävät. Olen Ihmetellyt pitkään, miten laivoilla ei ole tapahtunut mitään vaikka ovat niin otollisia paikkoja?? Ja miten ON mahdollista, että minkäänlaisia turvatarkistuksia risteilyillä ei ollut turun puukotusta seuraavana aamuna, en KÄSITÄ!! Voiko leväperäisemmin enää kansalaisten turvallisuuteen suhtautua, enpä usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkuri
Täytyy sanoa että olen jo turtunut näihin tekoihin. Ranskan teatteri-isku vielä järkytti, mutta sen jälkeen tehdyt eivät enää ole tuntuneet miltään. Ei edes Turun teko, vaikka olen Turkulainen ja perjantainakin olin päivällä keskustassa pyörimässä noilla tekopaikoilla.
Olet TURTUNUT näihin tekoihin???? :-0
Vierailija kirjoitti:
Nää, se menee ohi aika pian. Minulla oli tuo tunne Myyrmannin pommi-iskun jälkeen ehkä kuukauden ajan. Asun siis ihan Myyrmannin vieressä.
Muttei se tunne pitkään elä.
On kumminkin todella, todella harvinaista joutua kouluampumisten tai beserkki-puukottajan uhriksi. Et varmaan koko ajan pelkää jääväsi autonkaan alle, vaikka se on kymmeniä kertoja todennäköisempää.
Tietysti pelko on aina jossain määrin irrationaalinen tunne, mutta siihen voi kyllä järjellä vaikuttaa. Ja aika tehoaa.
Moi myrtsiläinen - täällä toinen "Kilterin kasvatti"! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla julkista tietoa ettei laivoilla turvatarkistuksia ole?
Vierailija kirjoitti:
Petri Gerd ja metrossa riehunut avohoitopotilas ovat jo mainittu.
Jammu-setä?
Valjakkala?
Muranen?
On näitä pelättäväiä yksilöitä ihan kantaväestössäkin.
Tooosi kaukaa haettu.
Kas kun et mainitse punaisten ja valkoisten sotaa sata vuotta sitten - nekin olivat kaikki ihan kantiksia! >:-(
On maailman tapahtumat kyllä melkoisia mutta itse en oo uskoontulon jälkeen pelännyt sillä luotan että Jumala pitää minusta huolen. Ja jos kuolenkin niin pääsen taivaaseen eli pelättävää ei minulla ole :)
Jos tämän saman rauhan haluat, niin Jeesus on n 2000v sitten kuollut ristiinnaulittuna sinunkin syntiesi puolesta ja voit ottaa vastaan armon ja anteeksiannon rukoilemalla omin sanoin Jeesukselta synnit anteeksi ja rukoilemalla Jeesusta tulemaan Herraksi ja pelastajaksi omaan elämääsi. Tässä ei siis mitään menetä, vaan voittaa :)
Minä kokeilin reilu 2v sitten edellistä "en voi mitään menettääkään"-asenteella enkä koskaan kadu että tein niin :)
Käy rohkeasti jossain kristilisessä seurakunnassa, yksin ei tarvii uskontietä kulkea:)
Jos tulee kysymyksiä niin tv7:n nettisivujen kautta pystyy muistaakseni kysymään ja seurakunnillakin on sähköpostiosoitteet :)
Rukoile Jumalaa ja huomaa kuinka hän vastaa:) teen itse tätä monesti päivässä, esim jos en löydä avaimia: D
Siunausta teidän kaikkien syksyyn:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia olla tavallista tarkkaavaisempi ja normaalia on myös se, että pelottaa. Tottakai jokainen tunteva ihminen pelästyy, kun tällaista kamalaa tapahtuu. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että nämä pelotkin kannattaa opetella suhteuttamaan. Jossain päin maailmaa on ihan tavallista arkipäivää se, että kamalia asioita tapahtuu päivittäin. Kyllä mä ainakin ajattelin elää, olla ja mennä ihan normaalisti tästäkin eteenpäin. Matka varattu loppuvuodelle. Sitä paitsi, jos mulle tapahtuu jotain ja henki lähtee, niin enhän sitä sitten enää itse tiedä, joten turha liikaa murehtia.
Eikö sinulla ole lapsia tai muita rakkaita läheisiä, joiden puolesta pelkäät? Itselleni pahin painajainen olisi omien lasten joutuminen näiden iskujen kohteeksi. Tai jos itseltäni henki lähtisi näin julmasti, niin varmasti lapset traumatisoituisivat pahasti. Ja voihan sitä jäädä pitkäksikin aikaa kitumaan, ei se isku aina tapa kivuttomasti ja nopeasti.
Jotain järkeä siihen että mitä kannattaa pelätä. Tuollaisen satunnaisen puukottajan uhriksi joutuminen keskellä päivää on erittäin epätodennäköistä ja sitä on turha pelätä ennakkoon. Helvetin paska säkä jos noin käy. Sen sijaan kannattaa katua ylittäessä pelätä että noudattaako autoilijat suojatiesääntöjä ja liikennevaloja.
Baarien sulkeutumisaikoihin kannattaa pelättä taksijonoja, grillikioskeja ja pimeitä puistopolkuja.
Vaan kun ei ollut mikään satunnainen puukottaja.Kyseessä on terroriteko.
Ja mitähän eroa sillä sitten on, että mistä syystä ihminen puukottaa? Puukotus mikä puukotus. Vai meinaatko, että esim. suomalaiseen tapaan tehty puukkokosto vaikka nyt pettämisen takia saunaillan päätteeksi on jotenkin hyväksyttävämpää kuin terroripuukotus torilla? En näe näissä eroa. Oli syy mikä tahansa, mikään ei oikeuta näistä kumpaakaan.
Vierailija kirjoitti:
On maailman tapahtumat kyllä melkoisia mutta itse en oo uskoontulon jälkeen pelännyt sillä luotan että Jumala pitää minusta huolen. Ja jos kuolenkin niin pääsen taivaaseen eli pelättävää ei minulla ole :)
Jos tämän saman rauhan haluat, niin Jeesus on n 2000v sitten kuollut ristiinnaulittuna sinunkin syntiesi puolesta ja voit ottaa vastaan armon ja anteeksiannon rukoilemalla omin sanoin Jeesukselta synnit anteeksi ja rukoilemalla Jeesusta tulemaan Herraksi ja pelastajaksi omaan elämääsi. Tässä ei siis mitään menetä, vaan voittaa :)
Minä kokeilin reilu 2v sitten edellistä "en voi mitään menettääkään"-asenteella enkä koskaan kadu että tein niin :)
Käy rohkeasti jossain kristilisessä seurakunnassa, yksin ei tarvii uskontietä kulkea:)
Jos tulee kysymyksiä niin tv7:n nettisivujen kautta pystyy muistaakseni kysymään ja seurakunnillakin on sähköpostiosoitteet :)
Rukoile Jumalaa ja huomaa kuinka hän vastaa:) teen itse tätä monesti päivässä, esim jos en löydä avaimia: D
Siunausta teidän kaikkien syksyyn:)
Kiitos itse olen Buddhalainen ja huomaan myös saman rauhan tulleen sydämeeni uskon myötä.
Vierailija kirjoitti:
Nää, se menee ohi aika pian. Minulla oli tuo tunne Myyrmannin pommi-iskun jälkeen ehkä kuukauden ajan. Asun siis ihan Myyrmannin vieressä.
Muttei se tunne pitkään elä.
On kumminkin todella, todella harvinaista joutua kouluampumisten tai beserkki-puukottajan uhriksi. Et varmaan koko ajan pelkää jääväsi autonkaan alle, vaikka se on kymmeniä kertoja todennäköisempää.
Tietysti pelko on aina jossain määrin irrationaalinen tunne, mutta siihen voi kyllä järjellä vaikuttaa. Ja aika tehoaa.
Valitettavasti terrori-iskut ei ole enää harvinaisia
Kuka on väittänyt että terrori-iskut ovat normaaleja tai hyväksyttäviä? No ei kukaan. Pointti on siinä, että terrori-iskut EIVÄT ole normaaleja. Todennäköisyys joutua sellaisen uhriksi on häviävän pieni. Silti on luonnollista olla hieman peloissaan kun jotain tapahtuu.