Lue keskustelun säännöt.
Pelko tuli sitten arkielämään
21.08.2017 |
Huomasin kaupassa, että kun seisoin kassajonossa käännyin katsomaan kuka tuli taakseni jonottamaan. En ole aiemmin tavannut tehdä niin. Olen luottanut, ettei kukaan tule selkäni taakse pahat mielessä.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Pelkuri
Täytyy sanoa että olen jo turtunut näihin tekoihin. Ranskan teatteri-isku vielä järkytti, mutta sen jälkeen tehdyt eivät enää ole tuntuneet miltään. Ei edes Turun teko, vaikka olen Turkulainen ja perjantainakin olin päivällä keskustassa pyörimässä noilla tekopaikoilla.
Entäs jos olisit ihan vaan Virtanen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin aikoinaan Lontoossa ja Pariisissa, kun niissä pamahteli pommeja paikoissa, joissa liikuin usein. Kerran jouduin evakuoiduksi rakennuksesta, jossa olin (Paddingtoning asema). Odotimme ulkona, kunnes pomminpurkaja tuli ulos ja taputimme hänelle, palasimme sisälle odottamaaan junaa. Arkipäivää jo vuosikymmeniä sitten monille.
On ihan normaalia olla tavallista tarkkaavaisempi ja normaalia on myös se, että pelottaa. Tottakai jokainen tunteva ihminen pelästyy, kun tällaista kamalaa tapahtuu. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että nämä pelotkin kannattaa opetella suhteuttamaan. Jossain päin maailmaa on ihan tavallista arkipäivää se, että kamalia asioita tapahtuu päivittäin. Kyllä mä ainakin ajattelin elää, olla ja mennä ihan normaalisti tästäkin eteenpäin. Matka varattu loppuvuodelle. Sitä paitsi, jos mulle tapahtuu jotain ja henki lähtee, niin enhän sitä sitten enää itse tiedä, joten turha liikaa murehtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minun arkeeni ainakaan tullut. Enemmän kyllähän näitä surmia tapahtuu jatkuvasti, nyt oli erona se, että mielenterveysongelmainen huuti allahia samalla kun puukko heilui, mitenkään muuten tapahtuma ei ollut mitenkään kovin erityinen Suomen historiassa, paljon ahdistavammalta tuntunut uutiset kouluammuskeluista kuin tämä.
Mutta ihmiset pelkää monenmoisia asioita, harmillista jos joutuu elämään pelossa, siihen omaan asenteeseen onneksi voi vaikuttaa jos haluaa.
Katsotaan sitten mitä sä sanot kun se tulee sua tarpeeksi lähelle. Vai onko sulla niin hyvä lääkitys ettei hetkauta?
Kuinka lähelle tämä osui sinua?
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia olla tavallista tarkkaavaisempi ja normaalia on myös se, että pelottaa. Tottakai jokainen tunteva ihminen pelästyy, kun tällaista kamalaa tapahtuu. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että nämä pelotkin kannattaa opetella suhteuttamaan. Jossain päin maailmaa on ihan tavallista arkipäivää se, että kamalia asioita tapahtuu päivittäin. Kyllä mä ainakin ajattelin elää, olla ja mennä ihan normaalisti tästäkin eteenpäin. Matka varattu loppuvuodelle. Sitä paitsi, jos mulle tapahtuu jotain ja henki lähtee, niin enhän sitä sitten enää itse tiedä, joten turha liikaa murehtia.
Eikö sinulla ole lapsia tai muita rakkaita läheisiä, joiden puolesta pelkäät? Itselleni pahin painajainen olisi omien lasten joutuminen näiden iskujen kohteeksi. Tai jos itseltäni henki lähtisi näin julmasti, niin varmasti lapset traumatisoituisivat pahasti. Ja voihan sitä jäädä pitkäksikin aikaa kitumaan, ei se isku aina tapa kivuttomasti ja nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos henki lähtee niin eihän sitä itse murehdi mutta mun lapsi voi murehtia.En pysty ajattelemaan noin kevyesti.En kuitenkaan linnottaudu kotiin vaan menen töihin, julkisiin, kauppoihin ym.mutta myönnän että pelkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia olla tavallista tarkkaavaisempi ja normaalia on myös se, että pelottaa. Tottakai jokainen tunteva ihminen pelästyy, kun tällaista kamalaa tapahtuu. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että nämä pelotkin kannattaa opetella suhteuttamaan. Jossain päin maailmaa on ihan tavallista arkipäivää se, että kamalia asioita tapahtuu päivittäin. Kyllä mä ainakin ajattelin elää, olla ja mennä ihan normaalisti tästäkin eteenpäin. Matka varattu loppuvuodelle. Sitä paitsi, jos mulle tapahtuu jotain ja henki lähtee, niin enhän sitä sitten enää itse tiedä, joten turha liikaa murehtia.
Eikö sinulla ole lapsia tai muita rakkaita läheisiä, joiden puolesta pelkäät? Itselleni pahin painajainen olisi omien lasten joutuminen näiden iskujen kohteeksi. Tai jos itseltäni henki lähtisi näin julmasti, niin varmasti lapset traumatisoituisivat pahasti. Ja voihan sitä jäädä pitkäksikin aikaa kitumaan, ei se isku aina tapa kivuttomasti ja nopeasti.
Jotain järkeä siihen että mitä kannattaa pelätä. Tuollaisen satunnaisen puukottajan uhriksi joutuminen keskellä päivää on erittäin epätodennäköistä ja sitä on turha pelätä ennakkoon. Helvetin paska säkä jos noin käy. Sen sijaan kannattaa katua ylittäessä pelätä että noudattaako autoilijat suojatiesääntöjä ja liikennevaloja.
Baarien sulkeutumisaikoihin kannattaa pelättä taksijonoja, grillikioskeja ja pimeitä puistopolkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää, se menee ohi aika pian. Minulla oli tuo tunne Myyrmannin pommi-iskun jälkeen ehkä kuukauden ajan. Asun siis ihan Myyrmannin vieressä.
Muttei se tunne pitkään elä.
On kumminkin todella, todella harvinaista joutua kouluampumisten tai beserkki-puukottajan uhriksi. Et varmaan koko ajan pelkää jääväsi autonkaan alle, vaikka se on kymmeniä kertoja todennäköisempää.
Tietysti pelko on aina jossain määrin irrationaalinen tunne, mutta siihen voi kyllä järjellä vaikuttaa. Ja aika tehoaa.
Se jääkö auton alle on paljolti omasta tarkkaavaisuudesta kiinni. Poikkeuksena tietysti Nizzat, Barcelonat ja Tukholmat. Ja mitä muita nyt onkaan vielä tulossa lähiaikoina.
Useinmiten se on kylläkin kiinni sen toisen osapuolen tarkkaavaisuudesta ja liikennemoraalista. Suurin osa yliajoistahan tapahtuu suojatiellä ja syyllinen on autoilija.
Asun Euroopan suurkapungissa ja tietenkin olen valppaana koko ajan. Jatkuvasti tarkkailen taskuvarkaita, pervoja ja ahdistelijoita, salakuvaajia, nistejä sekä mahdollista kirves- tms. murhaajaa.
Metron portaissa tietenkin katsotaan myös taakse ja saa vaikka poistua vaunusta kesken matkan jos alkaa epäilyttää.
Tämä on normaalia elämää eikä sinänsä liity viimeaikaisiin iskuihin. Näin vain on pakko toimia aina kun lähtee kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Petri Gerd ja metrossa riehunut avohoitopotilas ovat jo mainittu.
Jammu-setä?
Valjakkala?
Muranen?
On näitä pelättäväiä yksilöitä ihan kantaväestössäkin.
Olet ehkä niin nuori että et muista,
Isontalon Antti ja rannanjäri!!!
Ehkä pahin oli kumminkin kirves surmaaja LALLI.
Suomalaisia sarjamurhaajia.
Juhani Aataminpoika
Matti Haapoja
Ismo Junni
Ilkka Kivioja
Ensio Koivunen
Harri Leppinen
Jukka Lindholm
Aino Nykopp-Koski
Eilen oli pakko mennä kauppaan, olin ollut perjantaista lähtien linnottautunut kotiini (siirsin ihan kirjahyllynkin oven eteen ja nukuin sohvan takana piilossa).
No alkoi olemaan aika kova nälkä ja oli pakko lähteä kauppaan, joten pukeuduin mustiin vaatteisiin ja kommandopipo päässä hiiviskelin puskasta toiseen koko matkan. Ilmeisesti oli joitain terroristejä liikkeellä kun välillä joku läheltä käveli säikähti ja lähti juoksemaan karkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia olla tavallista tarkkaavaisempi ja normaalia on myös se, että pelottaa. Tottakai jokainen tunteva ihminen pelästyy, kun tällaista kamalaa tapahtuu. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että nämä pelotkin kannattaa opetella suhteuttamaan. Jossain päin maailmaa on ihan tavallista arkipäivää se, että kamalia asioita tapahtuu päivittäin. Kyllä mä ainakin ajattelin elää, olla ja mennä ihan normaalisti tästäkin eteenpäin. Matka varattu loppuvuodelle. Sitä paitsi, jos mulle tapahtuu jotain ja henki lähtee, niin enhän sitä sitten enää itse tiedä, joten turha liikaa murehtia.
Eikö sinulla ole lapsia tai muita rakkaita läheisiä, joiden puolesta pelkäät? Itselleni pahin painajainen olisi omien lasten joutuminen näiden iskujen kohteeksi. Tai jos itseltäni henki lähtisi näin julmasti, niin varmasti lapset traumatisoituisivat pahasti. Ja voihan sitä jäädä pitkäksikin aikaa kitumaan, ei se isku aina tapa kivuttomasti ja nopeasti.
Arvasin, että joku tarttuu tähän, mutta tottahan tuo on, että jos kuolee, ei sitä enää itse ole murehtimassa. Ja on mulla läheisiä ihmisiä, jotka jäisivät kaipaamaan, mutta niinhän sitä aina käy, kun läheinen menehtyy. Kuolemasta pääsee yli ajan kanssa, pakkohan se on, koska kukaan meistä ei elä ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aha.
Mä en vieläkään uskalla istua metrossa niin, että olen selin koko vaunuun.
Miten kauan siitä metron kirvesmurhasta oikein on jo? Mulla se nimittäin vaikuttaa alitajuisesti vieläkin ja ajattelen sitä toisinaan metrossa matkustaessa.
Mutta kyllähän nämä kaikki terroristi-iskut jättää jäljen mieleen. On jotenkin epävarma, epäluuloinen ja välillä ahdistunutkin olo kaupungilla liikkuessa.
Kirvesmurha tapahtui huhtikuussa 2004. Olen tuo ensimmäisen kommentin kirjoittaja ja asustan tässä Helsingin liepeillä, joten en käytä metroa jatkuvasti (1999 kuljin sillä vielä työmatkani) joten joku ikävä muistijälki siitä on jäänyt.
Tosin olen nykyään myös paljon huolellisempi käsilaukkuni kanssa, viime vuosituhannella siellä ei tosin ollut niin paljoa varastettavaakaan ja puhelinkin oli nokian venttikymppi tehoakulla, naureskelin että käytän sitä lyömäaseena itsepuolustukseen enkä vaihda pienempään.
Olen sisäistänyt myös sen, että sekakäyttäjän näköisiä ei kannata mennä kovin lähelle. Mitä maahanmuuttajiin tulee, niin tämänkin ikäinen nainen tuntuu saavan seuraa nuorista miehistä, joille minulla ei valitettavasti ole käyttöä joten olen opetellut sanomaan suoraan että mene pois. Ei ole kiva olla tyly ihminen, koska hyvin mielelläni juttelisin mukavia mutta kaikista ventovieraista ei tiedä mitä ne haluaa.
En koe pelkääväni. Mutta onhan se tiettyä viisautta vähän huomioida ympäristöään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aha.
Mä en vieläkään uskalla istua metrossa niin, että olen selin koko vaunuun.
Miten kauan siitä metron kirvesmurhasta oikein on jo? Mulla se nimittäin vaikuttaa alitajuisesti vieläkin ja ajattelen sitä toisinaan metrossa matkustaessa.
Mutta kyllähän nämä kaikki terroristi-iskut jättää jäljen mieleen. On jotenkin epävarma, epäluuloinen ja välillä ahdistunutkin olo kaupungilla liikkuessa.
Oulun kirvessurmasta on vain 2 vuotta, sielläkin kuoli 2 ihmistä ja loukkaantui joku sivullinen. Ei ollut kyse terrorismistä vaikka tekijä olikin Somali, mielenterveysongelmia, senkin olisi voinut estää, jos miehen oirehtimiseen olisi puututtu, kun oli käyttäytynyt vainoharhaisesti jo aiemmin ja käynyt kyselemässä poliisiasemalla että onko luvallista poliisin laittaa kameraa kuvaamaan salaa hänen asuntoonsa. Tekijä kuoli myös poliisin ampumana, iskettyään ensin poliisiakin kirveelllä suojakypärään.
Että onhan näitä. Ihmisen muisti vain on lyhyt.
Ja miksei tätä saisi mainita täällä? Poistetaan heti.
Suojaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää, se menee ohi aika pian. Minulla oli tuo tunne Myyrmannin pommi-iskun jälkeen ehkä kuukauden ajan. Asun siis ihan Myyrmannin vieressä.
Muttei se tunne pitkään elä.
On kumminkin todella, todella harvinaista joutua kouluampumisten tai beserkki-puukottajan uhriksi. Et varmaan koko ajan pelkää jääväsi autonkaan alle, vaikka se on kymmeniä kertoja todennäköisempää.
Tietysti pelko on aina jossain määrin irrationaalinen tunne, mutta siihen voi kyllä järjellä vaikuttaa. Ja aika tehoaa.
Se jääkö auton alle on paljolti omasta tarkkaavaisuudesta kiinni. Poikkeuksena tietysti Nizzat, Barcelonat ja Tukholmat. Ja mitä muita nyt onkaan vielä tulossa lähiaikoina.
Useinmiten se on kylläkin kiinni sen toisen osapuolen tarkkaavaisuudesta ja liikennemoraalista. Suurin osa yliajoistahan tapahtuu suojatiellä ja syyllinen on autoilija.
Viime viikolla jäi kaksi koululaista suojatiellä auton alle, ajajat ihan suomalaisia.
Pitää vain tottua,näitä nyt sattuu,suomessakin terveydenhuolto on niin retuperällä että milloin vaan voi pelkällä kauppareissullakin tulla kirves takaraivoon tai sit käy niinkuin turussa
Se että jossain muualla nämä terrori-iskut ovat arkipäivää olleet jo monta vuotta ei tee siitä normaalia ja hyväksyttävää.HALOO!
Vierailija kirjoitti:
Se että jossain muualla nämä terrori-iskut ovat arkipäivää olleet jo monta vuotta ei tee siitä normaalia ja hyväksyttävää.HALOO!
Terrorismi ei ole normaali, ei hyväksyttävää koskaan. Silti näitä tapahtuu, eikä 100% niitä voida estää.
Tää on kyllä ehkä paskin keskustelupalsta ikinä. Ulkoasu ois ihan ok, mutta tää moderointi on ihan jäätävän huonoa. Kaikki kommentit joissa on vähänkään järkeä menee heti poistoon.
Miten kauan siitä metron kirvesmurhasta oikein on jo? Mulla se nimittäin vaikuttaa alitajuisesti vieläkin ja ajattelen sitä toisinaan metrossa matkustaessa.
Mutta kyllähän nämä kaikki terroristi-iskut jättää jäljen mieleen. On jotenkin epävarma, epäluuloinen ja välillä ahdistunutkin olo kaupungilla liikkuessa.