Mies miettii: palstan valituskommenteista voi päätellä, että jotkut naiset valitsevat kumppaneita väärin perustein

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset valitsevat miehen jännyysominaisuuksien perusteella. Herkkä, romanttinen ja sivistynyt kilttimies jää auttamatta kakkokseksi

"Ei minussa ole mitään vikaa, kaikissa naisissa täytyy olla se vika"

Ei kyse ole siitä, kenessä on vikaa, vaan noin naiset toimivat. Liian kunnollinen mies on tylsä, eikä nainen halua tylsyyttä. Pitää olla särmää, että se kiinnostaa naista, ja siinä sivutuotteena tulee kaikkia vaikeuksia, joita sitten itketään ja valitetaan. Näinhän se usein menee.

Minulla on mies, joka noista ap:n mainitsemista asioista nauttii. Ongelmat ovat enemmän sosiaalisten taitojen puolella. Mies hyvin älykäs, mutta ei sosiaalisesta aspektista. 

Tässä vuosien varrella vain olen huomannut, että vaikka minulla olisi miten "hyvä" ja kaikki kriteerit täyttävä mies, viihtyisin silti parhaiten yksin. Lisäksi ihmisiin kyllästyy ja alkaa kaivata muita ominaisuuksia, joihin juuri siinä omassa miehessä aikanaan rakastui. Jos vaihtaisin, kaikki olisi hetken hyvin, kunnes taas alkaisin kyllästymään. Parempi olisi kai olla yksin, mutta rakastan kovasti miestäni ja meillä on lapset. Mies on paljon mustavalkoisempi tämän suhteen, hän joko rakastaa tai ei rakasta, haluaa tai ei halua. Hänelle ei ole välimuotoja ja koska tiedän hänen rakastavan minua kovasti, hän mustavalkoisena jotenkin jaksaa paremmin vikojani kuin minä hänen.

Ehkä helpottaa, kun saan enemmän tilaa ja aikaa ympärilleni lasten muuttaessa pois kotoa. 

Ensimmäisen, epäonnistuneen avoliittoni jälkeen mietin tarkkaan mitä haluan ja tarvitsen, niin elämässä kuin parisuhteessa. Ennenkaikkea mietin sitä, että millaisen miehen tarvitsen, millaisen ihmisen kanssan minun olisi hyvä olla ja kenen kanssa saisi arjen toimimaan niin että kumpikin saisi kokea elävänsä hyvää elämää.

Löysinkin sitten sellaisen miehen muutaman vuoden sinkkuajan jälkeen.

Tällä palstalla olen kertonut ennenkin siitä kuinka mietin tarkkaan millaisia ominaisuuksia puolisoltani toivon, ja olen saanut paljon kuraa niskaan. Ilmeisesti se on paha juttu miettiä etukäteen millaisen kumppaninen rinnalleen haluaa.

Sille kuitenkin on ihan yks ja sama vaikka palstamammat paheksuvat. Löysin ihanan miehen, jonka kanssa olen onnellisesti naimisissa, ollut jo 20 vuotta.

Parinvalinta tehdään usein niin nuorena, ettei elämänkokemus eikä ihmis/itsetuntemus riitä järkiratkaisuihin. Rakastuminenkin on niin huimaava kokemus, että siinä järki kalpenee. Koskee niin miehiä kuin naisia. On aika yleisinhimillistä olla sokea kumppanin virheille, samoin kuin yrittää peitellä omia virheitään. Niin se vaan menee, tän jälkiviisastelun vois lopettaa.

Kyllä miehetkin menevät joskus vipuun.Jännänainen onkin muutaman kuukauden päästä raivohullu sekopää, joka soittaa miehelle 10 kertaa sillä aikaa kun ollaan kavereiden kanssa yhdellä after work -oluella. Tai sitten kaikista kodin tekemisistä tehdään valtahierarkia, jossa pienestäkin lipsumisesta tulee mökötys tai itkupotkuraivari. Silti mies saattaa haksahtaa uudestaan jännänaiseen, jos nyt tohtii edes erotakaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on mies, joka noista ap:n mainitsemista asioista nauttii. Ongelmat ovat enemmän sosiaalisten taitojen puolella. Mies hyvin älykäs, mutta ei sosiaalisesta aspektista. 

Tässä vuosien varrella vain olen huomannut, että vaikka minulla olisi miten "hyvä" ja kaikki kriteerit täyttävä mies, viihtyisin silti parhaiten yksin. Lisäksi ihmisiin kyllästyy ja alkaa kaivata muita ominaisuuksia, joihin juuri siinä omassa miehessä aikanaan rakastui. Jos vaihtaisin, kaikki olisi hetken hyvin, kunnes taas alkaisin kyllästymään. Parempi olisi kai olla yksin, mutta rakastan kovasti miestäni ja meillä on lapset. Mies on paljon mustavalkoisempi tämän suhteen, hän joko rakastaa tai ei rakasta, haluaa tai ei halua. Hänelle ei ole välimuotoja ja koska tiedän hänen rakastavan minua kovasti, hän mustavalkoisena jotenkin jaksaa paremmin vikojani kuin minä hänen.

Ehkä helpottaa, kun saan enemmän tilaa ja aikaa ympärilleni lasten muuttaessa pois kotoa. 

Tuntuu olevan aika yleistä naisilla nykyään, että haluavat olla mieluiten yksin. Paitsi tietenkin silloin, kun halutaan perhettä alkaa perustaa. Sitten kun lapset on tehty, eivätkä ole enää ihan pieniä, niin kas kummaa, sittenhän olisi paljon kivempi ollakin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Naisilla voi olla sellainen (vähän seksistinenkin) oletus, ettei kukaan mies kuitenkaan tuollaisista jutuista pidä, joten ei sellaista miestä kannata edes etsiä. Kuitenkin tietyissä piireissä on enemmän sääntö kuin poikkeus, että miehet ovat kiinnostuneita taiteesta ja ovat hyviä puhumaan tunteista. Ajattelen nyt ainakin omia yliopistokavereitani, jotka opiskelivat musiikkitiedettä, taidehistoriaa, mediatutkimusta... Heillä ei ole ollut koskaan vaikeuksia löytää kumppaneita itselleen.

Oma miesystäväni opiskeli mm musiikkitiedettä, tutkinto hänellä on kuitenkin muusta humanistisesta aineesta. Harrastaa kulttuuria aktiivisemmin kuin minä. Mutta myös urheilee, matkustelee, moottoripyöräilee ja työkalut pysyvät hyvin kädessä. Täydellinen pakkaus

jghjghjf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmettää, miksi naiset tyytyvät niin helposti miehiin, jotka eivät nauti ulkona syömisestä, tapahtumissa käymisestä, taiteesta, romantiikasta, syvällisistä keskusteluista ja muusta nautiskelusta. Se tuntuu riittävän, että mies on jollakin kunnollinen, vakaa, leveäharteinen ja niin edelleen.

Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta yllättävän moni tuntuu silti kaipaavan tällaista yhdessä tekemistä ja kokemista kumppaniltaan, ja siksi autotallissa viihtyvästä käytännöllisestä mörököllimiehestä koetetaan saada taidegalleriakaveria ostamallla tälle punaiset puuvillahousut.

Kyllä, kaikenlaista kivaa treffailutekemistä voi harrastaa myös kavereiden kanssa, mutta se ei välttämättä ole sama asia. Jokaisen kannattaisi miettiä, mitä oikeastaan parisuhteelta haluaa, mitä haluaa seurustelu- tai elämänkumppaninsa kanssa konkreettisesti tehdä, ja sitten tavoitella ihmisiä, jotka haluavat samoja asioita.

Kuinka selvästi sinä osaat sanoa, mitä parisuhteelta haluat?

Eihän tuossa vielä mitään, mutta kun naiset valitsevat miehiä, joilla on kaikenlaisia ongelmia ja kuvittelevat pystyvänsä korjaamaan ne. Sitten jumitutaan liittoihin, joissa hakataan tai on alkoholismia tai raha-asiat kustu täysin tai mitä tahansa vastaavaa. Joo, monesti nämä asiat eivät alussa ole näkyvillä, mutta aika monesti ne on kyllä nähtävissä jos vain haluaa nähdä, tai ne ovat jopa päivänselviä mutta niistä ei välitetä.

Tämä on yllättävän yleistä.

Lähisuvussa enemmän sääntö kuin poikkeus, ja minutkin on yritetty kasvattaa siihen että naisen tehtävä on toimia vahtikoirana ja käskyttäjänä, joka kertoo miten miehen ja lasten kuuluu olla ja elää. Kun en ole siihen suostunut, on minua haukuttu kylmäksi ja välinpitämättömäksi.

Yllättäen jotkut miehetkin (nuoruuden seurustelusuhteissa) ovat toivoneet että toimisin heille äitinä. Sanoisin milloin saa mennä baariin ja kuinka monta kaljaa saa juoda jne..

Toisinaan olen saanut kokea olevani jotenkin epänaisellinen juurikin siksi että en halua kontrolloida toista ihmistä. Onneksi löysin puolisokseni vapaan sielun, joka nauttii vapaudesta yhtä paljon kuin minäkin eikä voi sietää minkäänlaista kontrollointia. Meillä on oikein kivaa yhdessä  :)

Mä ymmärsin vasa yli 3kymppisenä millaisen miehen tarvitsen :D Ja nyt mulla on sellainen. Lähtee mun kanssa ihan mihin vaan, ja vieläpä nauttii siitä. Kriteerinä oli mm. se, että hän viihtyy juuri MINUN kanssani. Että hän haluaa reissata MINUN kanssani, ja tehdä kaikkia juttuja. Lisäksi sielussani piti läikähtää, ja kyllähän se läikähtikin sitten rajusti :D Ulkokultaiset jutut kuten kaljamaha, ja ja siivoamattomuus kohenivat ihan itsekseen, ja totta tosiaan, tuo on ihan järjjettömän komeakin.

Nuorena epävarma rimpula kasvoikin raamikkaaksi mieheksi, jolla ei lopu kesken kroppa eikä pää <3

Pitäkää kiinni tärkeistä kriteereistänne, älkääkä ottako ketä vain. Odotus kyllä palkitaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on mies, joka noista ap:n mainitsemista asioista nauttii. Ongelmat ovat enemmän sosiaalisten taitojen puolella. Mies hyvin älykäs, mutta ei sosiaalisesta aspektista. 

Tässä vuosien varrella vain olen huomannut, että vaikka minulla olisi miten "hyvä" ja kaikki kriteerit täyttävä mies, viihtyisin silti parhaiten yksin. Lisäksi ihmisiin kyllästyy ja alkaa kaivata muita ominaisuuksia, joihin juuri siinä omassa miehessä aikanaan rakastui. Jos vaihtaisin, kaikki olisi hetken hyvin, kunnes taas alkaisin kyllästymään. Parempi olisi kai olla yksin, mutta rakastan kovasti miestäni ja meillä on lapset. Mies on paljon mustavalkoisempi tämän suhteen, hän joko rakastaa tai ei rakasta, haluaa tai ei halua. Hänelle ei ole välimuotoja ja koska tiedän hänen rakastavan minua kovasti, hän mustavalkoisena jotenkin jaksaa paremmin vikojani kuin minä hänen.

Ehkä helpottaa, kun saan enemmän tilaa ja aikaa ympärilleni lasten muuttaessa pois kotoa. 

Kannattaa yrittää kehittää luonnetta jos kaipaa aina sitä mitä ei ole tarjolla. Opettele nauttimaan hetkestä ja elämästä. Älä mieti kokoajan mikä voisi olla vielä paremmin.

"Autotallissa viihtyvästä käytännöllisestä mörököllimiehestä koetetaan saada taidegalleriakaveria ostamallla tälle punaiset puuvillahousut."

Hahaa, aivan loistavaa. Noin ne monet naiset ajattelevat kieltämättä. :D Btw, ootko oikeasti kolumnisti jossain?

No, miehillä on helpompaa, kun riittää, että nainen antaa seksiä.

Ja ehkä siltä parisuhteelta kaipaa jotain muutakin, niin noi on ekoja, joista voi tinkiä mieluummin kuin itsekäs luonne, huono hygienia tms. Kun ei kaikille riitä vapaaehtoisesti taidetta harrastavia miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset valitsevat miehen jännyysominaisuuksien perusteella. Herkkä, romanttinen ja sivistynyt kilttimies jää auttamatta kakkokseksi

"Ei minussa ole mitään vikaa, kaikissa naisissa täytyy olla se vika"

Miksi palstanaiset niin usein kääntävät keskustelun henkilökohtaisuuksiin? Täällä taitaa argumentointitaidoista päätellen olla paljon nuoria ja kouluttamattomia naisia, vaikka naiset miehiä koulutetumpia Suomessa ovatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitetaan että naiset ovat kranttuja ja nyt pitäisi tiukentaa kriteerejä. Ja naisen valinnassa on vika kun mies osoittautuu alun valehtelun jälkeen täydeksi sekopääksi. 100% miehistä vakuuttelee että kyllä minä olen kunnollinen mies. 1% puhuu totta.

Ei välttämättä tiukentaa mutta miettiä, mikä on parisuhteen toimivuuden kannalta tärkeintä. Minusta se, että on yhteisiä mielenkiinnonkohteita, romantiikkaa, yhteistä tekemistä ja syvällisiä keskusteluja, on aika tärkeää, ja niin ajattelee moni nainenkin, mutta harvan naisen olen kuullut priorisoivan näitä asioita.

Kyllä sitä priorisois, mutta mitä sillä saa? Olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset valitsevat miehen jännyysominaisuuksien perusteella. Herkkä, romanttinen ja sivistynyt kilttimies jää auttamatta kakkokseksi

"Ei minussa ole mitään vikaa, kaikissa naisissa täytyy olla se vika"

Miksi palstanaiset niin usein kääntävät keskustelun henkilökohtaisuuksiin? Täällä taitaa argumentointitaidoista päätellen olla paljon nuoria ja kouluttamattomia naisia, vaikka naiset miehiä koulutetumpia Suomessa ovatkin.

Ei tuo ollut henkilökohtaisuus, vaan kilttimoesten ajattelua kuvaava lausahdus.

Vierailija kirjoitti:

No, miehillä on helpompaa, kun riittää, että nainen antaa seksiä.

Ja ehkä siltä parisuhteelta kaipaa jotain muutakin, niin noi on ekoja, joista voi tinkiä mieluummin kuin itsekäs luonne, huono hygienia tms. Kun ei kaikille riitä vapaaehtoisesti taidetta harrastavia miehiä.

Eipä naiset Suomessa juuri sen enempää taidetta harrasta kuin miehetkään. Ja naisistakin enemmistö "harrastaa" taidetta vain juuri sen verran, että saa someen päivitettyä yhden selfien taidenäyttelystä per vuosi. Tauluista viis, kunhan saadaan esittää parempaa kuin ollaankaan. Ei miehet tuota feikkaamista jaksa saati ymmärrä.

Minua miellyttäisi ap:n kuvailema miestyyppi mutta yksikään poika- tai miesystävistäni ei ole ollut sellainen. Ts he taitavat olla melkoinen vähemmistö miehissä. Tämän voi myös päätellä sukupuolijakaumasta kulttuuritilaisuuksissa.

Onkin järkevämpää harrastaa ap:n mainitsemia asioita naisten kanssa. Miehet on ihan hyviä kotona, arjessa, seksikumppaneina, ulkoilussa...Turha heitä on vaivata kulttuurilla tai syvällisillä keskusteluilla jos he eivät sellaisesta välitä.

Romantiikkaa kyllä moni nainen kaipaa mieheltä...itse olen yrittänyt korvata sitä kauniilla ja hyvää mieltä tuottavilla asioilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset valitsevat miehen jännyysominaisuuksien perusteella. Herkkä, romanttinen ja sivistynyt kilttimies jää auttamatta kakkokseksi

"Ei minussa ole mitään vikaa, kaikissa naisissa täytyy olla se vika"

Miksi palstanaiset niin usein kääntävät keskustelun henkilökohtaisuuksiin? Täällä taitaa argumentointitaidoista päätellen olla paljon nuoria ja kouluttamattomia naisia, vaikka naiset miehiä koulutetumpia Suomessa ovatkin.

Ei tuo ollut henkilökohtaisuus, vaan kilttimoesten ajattelua kuvaava lausahdus.

Ts. laitoit sanoja toisten suuhun. Onko se mielestäsi hyvää tai rakentavaa argumentointia? Ymmärrän, että haluat vihata ja leimata joukkoa nimeltä "kilttimiehet", mutta tee se edes ilman argumentointivirheitä.

Vierailija kirjoitti:

"Autotallissa viihtyvästä käytännöllisestä mörököllimiehestä koetetaan saada taidegalleriakaveria ostamallla tälle punaiset puuvillahousut."

Hahaa, aivan loistavaa. Noin ne monet naiset ajattelevat kieltämättä. :D Btw, ootko oikeasti kolumnisti jossain?

En mutta olen kyllä opiskellut kirjoittamista ja teen työtä tekstien parissa. Minustakin tuo oli aika hyvä kolumnikielinen lohkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla voi olla sellainen (vähän seksistinenkin) oletus, ettei kukaan mies kuitenkaan tuollaisista jutuista pidä, joten ei sellaista miestä kannata edes etsiä. Kuitenkin tietyissä piireissä on enemmän sääntö kuin poikkeus, että miehet ovat kiinnostuneita taiteesta ja ovat hyviä puhumaan tunteista. Ajattelen nyt ainakin omia yliopistokavereitani, jotka opiskelivat musiikkitiedettä, taidehistoriaa, mediatutkimusta... Heillä ei ole ollut koskaan vaikeuksia löytää kumppaneita itselleen.

Oma miesystäväni opiskeli mm musiikkitiedettä, tutkinto hänellä on kuitenkin muusta humanistisesta aineesta. Harrastaa kulttuuria aktiivisemmin kuin minä. Mutta myös urheilee, matkustelee, moottoripyöräilee ja työkalut pysyvät hyvin kädessä. Täydellinen pakkaus <3

Jotenkin tällaiset ominaisuuksien ja taitojen listaamiset tuovat minulle sen maun suuhun, että et rakasta itse miestä vaan hänen suorituksiaan. Mitä jos hän vaikka loukkaantuu vakavasti tai masentuu tai ihan vaan kyllästyy johonkin noista listaamistasi asioista, onko hän vähemmän täydellinen pakkaus kun ei enää moottoripyöräile ja työkalut eivät enää pysy kädessä? Välillä tuntuu, että ei mies ole joillekin naisille juuri muuta kuin monipuolinen kodinkone, jota on kiva esitellä tutuille.