Mies, suostusitko suhteeseen jossa tavataan vain pari kertaa kuukaudessa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kevyessä ja tilapäisessä hauskanpitosuhteessa ehkä, mutta vakavalta parisuhteelta odotan tiiviimpää kontaktia.

En minä ukkomieheltä mitään yhteistä tulevaisuutta odottaisi vaan jollain tasolla aitoja tunteita. Ei pelkkää seksiä. Yhdessäoloa, ystävyyttä. Sellainen määräaikainen sopimus rakkaudesta 😁😘

Ap

Ei voi olla määräaikainen sopimus rakkaudessa. Ei se ole mitään rakkautta jos siinä on määräaika. Rakkautta ei voi sopia

 

Ap:lle. Kyllä minulle sopisi, jos sinä olisit minulle erityisen tärkeä. Tähän kuvioon ei kyllä saisi kuulua sitten muita. Ystävyyttä, haleja ja seksiä <3

Mies

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollanen suhde sit eroaa yhden yön suhteesta? Tavataan pari kertaa ja se on siinä.

Tavataan enemmän kuin pari kertaa ja ollaan ystäviä

Ap

Aika harvaa miestä kiinnostaa tuollainen FuckbuddyPlus-järjestely - etenkään jos nainen haluaa määritellä ehdot.

Miehen näkökulmasta tuo yhdistää seurustelusuhteen ja panosuhteen huonot puolet.

Ehkä jos tiputat riman riittävän alas miehen ulkonäön suhteen, joku riittävän epätoivoinen kamusektorille jätetty ylijäämämies voisi suostua.

Jihuu , näitähän riittää 💋😂

Ap

Niinpä. Tuossa on kaksi muuttujaa. Taso, ja suhteen ehdot.

Edullisin suhde miehelle on puhdas panosuhde johon ei sisälly ystävyyttä eikä minkäänlaisia sitoumuksia. Mies tulee luoksesi, panee ja lähtee.

Vähiten edullisin on PanosuhdePlus kaikilla extroilla, jossa vaadit sitoutumista ja ystävyyttä - mutta vailla oikean parisuhteen etuja.

Siltä väliltä on sitten parisuhde.

Mitä siis haluat? Komean miehen puhtaasti panijaksi? Oman tasoisesi miehen suhteeseen (edellyttää luultavasti eroa ja luopumista miehen taloudellisista resursseista)? Epätoivoisen miehen, siis ei komean ja ei itsevarman, vaatimaasí miehen kannalta surkeaan järjestelyyn?

Täältä löytyy ainakin yksi mies jolle kelpaisi. Asun yksin, ja tykkään omasta ajasta ja ajattelusta. Mutta aika ajoin kaipaan villiä seksiä ja hyviä jutteluja. Jos kumppani on hyvä, niin kyllä kaksi kertaa kuussa riittää ihan hyvin. Olen ollut suhteissa, joissa toinen on huono juttelemaan, ja muutamien peräkkäisten päivienkin aikana kerkeää jo vähän tylsistymään toiseen. Toisaalta, jos kumppani on hyvä, niin on haastavaa ehkä olla vain pari kertaa kuussa yhdessä. Mutta kyllä se varmasti on mahdollista. Mielestäni vietetty aika yhdessä on parempaa, jos sitä ei ole liikaa saatavilla. Siihen panostaa ihan eri tavalla.

Toisaalta jos toinen on oikeasti hyvä, ei yhdessäasuminen ole mikään ongelma, kun molemmilla on omat työhuoneet, siisteyttä ja rauhaa, ja kuviota ei ole sotkemassa epäsuhtainen talousasetelma, lapset tai eläimet, ja kumpikin siivoaa pääpiirtein omat sotkunsa. Tällaista ei ole tullut vastaan, mutta se on myös varmasti mahdollista ja joku elää niin. Erillisyksiöt on kyllä taloudellisesti turvallisempia nykyisen sosiaaliturvamallin mukaisesti, mutta jos molemmat puskee kovaa uraa, niin se on ehkä turha varautua siihen.

Siis etsit juurikin varattua miestä, sinkku ei kelpaa? Eikä vaimolle kerrota mitään? Aika surullista että pitää olla juuri varattu, siellä se vaimo sitten kotona hoitaa lapsia ja odottaa miestään "ylitöistä" kotiin. Missä moraali?

No, muuten on varmaan hyvä diili mutta tuo että pitäisi olla uskollinen sinulle, tuo ettei vedä mitään rallia. Luuletko että pettäjä oikeasti puhuu totta vakuutellessaan ettei muita naisia ole? Jos voi valehdella vaimolle voi valehdella sinullekin.

Vierailija kirjoitti:

Täältä löytyy ainakin yksi mies jolle kelpaisi. Asun yksin, ja tykkään omasta ajasta ja ajattelusta. Mutta aika ajoin kaipaan villiä seksiä ja hyviä jutteluja. Jos kumppani on hyvä, niin kyllä kaksi kertaa kuussa riittää ihan hyvin. Olen ollut suhteissa, joissa toinen on huono juttelemaan, ja muutamien peräkkäisten päivienkin aikana kerkeää jo vähän tylsistymään toiseen. Toisaalta, jos kumppani on hyvä, niin on haastavaa ehkä olla vain pari kertaa kuussa yhdessä. Mutta kyllä se varmasti on mahdollista. Mielestäni vietetty aika yhdessä on parempaa, jos sitä ei ole liikaa saatavilla. Siihen panostaa ihan eri tavalla.

Toisaalta jos toinen on oikeasti hyvä, ei yhdessäasuminen ole mikään ongelma, kun molemmilla on omat työhuoneet, siisteyttä ja rauhaa, ja kuviota ei ole sotkemassa epäsuhtainen talousasetelma, lapset tai eläimet, ja kumpikin siivoaa pääpiirtein omat sotkunsa. Tällaista ei ole tullut vastaan, mutta se on myös varmasti mahdollista ja joku elää niin. Erillisyksiöt on kyllä taloudellisesti turvallisempia nykyisen sosiaaliturvamallin mukaisesti, mutta jos molemmat puskee kovaa uraa, niin se on ehkä turha varautua siihen.

Taisit unohtaa sen ehdon, että kyse on väliaikaisesta järjestelystä. 

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä avoimessa suhteessa voi olla se erityinen. Samalla tavalla kuin kaveriporukassa voi olla se yksi parempi kaveri tai ystävä.

Avoin suhde jakaa monenlaisia mielipiteitä, toiset eivät pidä sellaista parisuhteena ollenkaan ja sanovat että ihmistä ei voi rakastaa jos haluaa seksiä muualta. Mä

Omasta mielestäni asia ei mene kuitenkaan näin. Kyllä minusta on OK että jompikumpi tai molemmat käyvät baarissa ja harrastavat yhden illan juttuja, jos siltä tuntuu että sitä tarvitsee. Erityisesti suhteet joissa toinen on paljon aktiivisempi kuin toinen, voi avoin suhde olla ratkaisu.

Tottakai asiaa mutkistaa se, että miten pitää tunteet poissa muiden kanssa. Olen kyllä sitten miettinyt niinkin, että ihastuminen voi tapahtua ihan tavallisessa suhteessa myös joten ei se tilanne oikeastaan muutu. Noin vähän näkeminen on enemmän ongelma. On aika julmaa menoa jos ei saa nähdä rakastaan eikä saa edes tyydytystä mistään. Elää tavallaan ihan vankina. Tottakai jollekin tämä voi sopia, mutta ei kuitenkaan kaikille.

Itse näen avoimen suhteen mahdollisuutena varsinkin kun kyseessö ovat lapsettomat nuoret. Itse ajattelen että haluan elää vapaasti ja bilettää nuorena. Olen kuitenkin parisuhteessa josta en halua päästää irti. Olemme molemmat samoilla linjoilla jne. ja molemmille asia sopii. Haluamme elää nuoruutemme niin kuin haluamme ja saamme samalla nauttia siitä tunteesta kun on olemassa se yksi erityinen joka menee kaikkien yläpuolelle. Tuntea rakkautta häntä kohtaan ja saada rakkautta. Viettää aikaa ja nauttia toisistamme. On se yksi joka tuntee sinut perin pohjin, hyväksyy, auttaa, tukee, piristää, saa tuntemaan itsensä tärkeäksi ja halutuksi. Saan tuntea olevani se erityinen.

Itsellä ei varsinaisesti ole hinkua yhden illan juttuihin koska könnipanoista ei saa mitään, saattaa katua myöhemmin, saada tauteja jne. Seksi on minulle myös sen verran yksityinen asia etten ainakaan tällä hetkellä halua juosta kyläpyöränä. En kuitenkaan tuomitse jos joku haluaa näin tehdä.

Suhteemme minulla perustuu enemmän vapauteen mennä ja nauttia. Sitä ei ole baarissa rajattu esim. niin että ei saa tanssia miesten kanssa, vastaanottaa juomia tai flirttailla. Siis tätä perus baarimenoa.

Eniten tulen aina haluamaan miestäni :) hän on se erityinen. Elän kerran nuoruuteni ja haluan pitää vierelläni hänet ilman että jään jostain paitsi. Tavallaan "pelastamme" meidän suhteemme. Ei tarvitse myöhemmin katua ettei päässyt elämään vapaata nuoruutta ja erota siksi että haluaa olla vapaa. Sitä kuitenkin jossain vaiheessa haluaa asettua aloilleen jonkun kanssa. Kun se nuoruus jää taakse. Hankkia lapsia ja elää perhe-elämää. Silloin nuoruuttaan voi muistella hyvällä ja kiikkustuolissa sitten muistella kuinka sai sen mitä halusi. En halua koskaan katua vanhana sitä että en tehnyt jotain koska olin parisuhteessa. En myöskään halua katua että olen päästänyt jonkun menemään koska halusin elää kuin sinkut.

Jokainen tapaus on yksilöllinen eikä avoin tarkoita ettei olisi erityinen. Aina kaikki ei toimi tai sovi, sitten on vaan löydettävä toinen ratkaisu. Me elämme vain kerran, klisee sanonta, mutta se on tosi asia. Ei meillä ole täällä varaa jättää tekemättä asioita. Toista ei saa satuttaa tai vahingoittaa, mutta ei myöskään itseään.

Meni vähän ohi aiheen mutta pointti oli että ei avoin tarkoita sitä että olisi samanarvoinen muiden kanssa. Jos näin käy, silloin ei ole enää parisuhde.

Liittonne tulee päättymään eroon.

Naiset joilla on pakkomielle jakaa elämänsa vaiheisiin joissa yritetään syödä ja säästää kakku samanaikaisesti, eivät ole parisuhdekelpoisia. Viimeistään kun lapset on kasvatettu ja suhde arkipäiväistynyt, haluat taas "elää" ja suhteenne on mennyttä.

Vakiintumiseen sopiva persoonallisuustyyppi ei ajattele jäävänsä mistään paitsi ollessaan yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa.

Puhun nuoruudesta, en ole koskaan ymmärtänyt tarvetta bilettää ja olla nuori ns. uudestaan ja toisin kuin nykyään on muodikasta, en hommaa lapsia ennen kuin olen 110% että olen valmis jättämään sen elämän taakseni ja nimenomaan haluan asettua aloilleni, kasvattaa lapset jne. Minusta tälläinen biletys meininki mikä on nyt päällä ei sovi perhe-elämää eläville. Lapset ovat ykkössijalla ja teen kaikkeni ettei heidän tarvitsi nähdä avioeroa. Se on itsestä kiinni. Tiedän siihen kuuluvan vastuun, sen mitä seuraa parisuhteelle, mitä tapahtuu itselle, mitä lapsi vaatii jne. Tiedän myös ne negatiiviset puolet ja siksi harkitsen tarkkaan mihin sijoitan äitiyden. Jos elämässäni ei jostain syystä ole miestä h-hetkenä ja kun kello alkaa tikittää viimeisiä vuosia tai jos parisuhde on tuore jne. En hanki lapsia. Haluan heille mahdollisimman vakaan tilanteen jotta heillä on pysyvyyttä elämässä ja näin turvallinen lapsuus. En halua että heidän tarvitsee pelätä menetystä.

Jos saisin valita, olisin siirtänyt nykyisen mieheni tapaamisen myöhempään elämään ja elänyt sinkkuna. Näin ei kuitenkaan käynyt ja en aio päästää irti ilman hyvää syytä.

Asioita ei voi ennustaa etukäteen. Meillä molemmilla on selkeät suunnitelmat joita haluamme seurata. Asiaa auttaa se, että meillä molemmilla on pyrkimykset samat.

Ei tarve bilettää ja vaihdella miehiä katoa mihinkään lapsen myötä, samalla päällä siinä mennään vaikka moni juttu muuttuukin. Et voi vaihtaa lapsi- ja aviomiesajalle eri päätä. Löysin vetoa että tulet olemaan näitä naisia jotka puhuvat pikkulapsiaikana "menetetystä nuoruudesta" yms. ja siitä alkaa pettämis- ja sekoilurumba.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä avoimessa suhteessa voi olla se erityinen. Samalla tavalla kuin kaveriporukassa voi olla se yksi parempi kaveri tai ystävä.

Avoin suhde jakaa monenlaisia mielipiteitä, toiset eivät pidä sellaista parisuhteena ollenkaan ja sanovat että ihmistä ei voi rakastaa jos haluaa seksiä muualta. Mä

Omasta mielestäni asia ei mene kuitenkaan näin. Kyllä minusta on OK että jompikumpi tai molemmat käyvät baarissa ja harrastavat yhden illan juttuja, jos siltä tuntuu että sitä tarvitsee. Erityisesti suhteet joissa toinen on paljon aktiivisempi kuin toinen, voi avoin suhde olla ratkaisu.

Tottakai asiaa mutkistaa se, että miten pitää tunteet poissa muiden kanssa. Olen kyllä sitten miettinyt niinkin, että ihastuminen voi tapahtua ihan tavallisessa suhteessa myös joten ei se tilanne oikeastaan muutu. Noin vähän näkeminen on enemmän ongelma. On aika julmaa menoa jos ei saa nähdä rakastaan eikä saa edes tyydytystä mistään. Elää tavallaan ihan vankina. Tottakai jollekin tämä voi sopia, mutta ei kuitenkaan kaikille.

Itse näen avoimen suhteen mahdollisuutena varsinkin kun kyseessö ovat lapsettomat nuoret. Itse ajattelen että haluan elää vapaasti ja bilettää nuorena. Olen kuitenkin parisuhteessa josta en halua päästää irti. Olemme molemmat samoilla linjoilla jne. ja molemmille asia sopii. Haluamme elää nuoruutemme niin kuin haluamme ja saamme samalla nauttia siitä tunteesta kun on olemassa se yksi erityinen joka menee kaikkien yläpuolelle. Tuntea rakkautta häntä kohtaan ja saada rakkautta. Viettää aikaa ja nauttia toisistamme. On se yksi joka tuntee sinut perin pohjin, hyväksyy, auttaa, tukee, piristää, saa tuntemaan itsensä tärkeäksi ja halutuksi. Saan tuntea olevani se erityinen.

Itsellä ei varsinaisesti ole hinkua yhden illan juttuihin koska könnipanoista ei saa mitään, saattaa katua myöhemmin, saada tauteja jne. Seksi on minulle myös sen verran yksityinen asia etten ainakaan tällä hetkellä halua juosta kyläpyöränä. En kuitenkaan tuomitse jos joku haluaa näin tehdä.

Suhteemme minulla perustuu enemmän vapauteen mennä ja nauttia. Sitä ei ole baarissa rajattu esim. niin että ei saa tanssia miesten kanssa, vastaanottaa juomia tai flirttailla. Siis tätä perus baarimenoa.

Eniten tulen aina haluamaan miestäni :) hän on se erityinen. Elän kerran nuoruuteni ja haluan pitää vierelläni hänet ilman että jään jostain paitsi. Tavallaan "pelastamme" meidän suhteemme. Ei tarvitse myöhemmin katua ettei päässyt elämään vapaata nuoruutta ja erota siksi että haluaa olla vapaa. Sitä kuitenkin jossain vaiheessa haluaa asettua aloilleen jonkun kanssa. Kun se nuoruus jää taakse. Hankkia lapsia ja elää perhe-elämää. Silloin nuoruuttaan voi muistella hyvällä ja kiikkustuolissa sitten muistella kuinka sai sen mitä halusi. En halua koskaan katua vanhana sitä että en tehnyt jotain koska olin parisuhteessa. En myöskään halua katua että olen päästänyt jonkun menemään koska halusin elää kuin sinkut.

Jokainen tapaus on yksilöllinen eikä avoin tarkoita ettei olisi erityinen. Aina kaikki ei toimi tai sovi, sitten on vaan löydettävä toinen ratkaisu. Me elämme vain kerran, klisee sanonta, mutta se on tosi asia. Ei meillä ole täällä varaa jättää tekemättä asioita. Toista ei saa satuttaa tai vahingoittaa, mutta ei myöskään itseään.

Meni vähän ohi aiheen mutta pointti oli että ei avoin tarkoita sitä että olisi samanarvoinen muiden kanssa. Jos näin käy, silloin ei ole enää parisuhde.

Liittonne tulee päättymään eroon.

Naiset joilla on pakkomielle jakaa elämänsa vaiheisiin joissa yritetään syödä ja säästää kakku samanaikaisesti, eivät ole parisuhdekelpoisia. Viimeistään kun lapset on kasvatettu ja suhde arkipäiväistynyt, haluat taas "elää" ja suhteenne on mennyttä.

Vakiintumiseen sopiva persoonallisuustyyppi ei ajattele jäävänsä mistään paitsi ollessaan yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa.

Puhun nuoruudesta, en ole koskaan ymmärtänyt tarvetta bilettää ja olla nuori ns. uudestaan ja toisin kuin nykyään on muodikasta, en hommaa lapsia ennen kuin olen 110% että olen valmis jättämään sen elämän taakseni ja nimenomaan haluan asettua aloilleni, kasvattaa lapset jne. Minusta tälläinen biletys meininki mikä on nyt päällä ei sovi perhe-elämää eläville. Lapset ovat ykkössijalla ja teen kaikkeni ettei heidän tarvitsi nähdä avioeroa. Se on itsestä kiinni. Tiedän siihen kuuluvan vastuun, sen mitä seuraa parisuhteelle, mitä tapahtuu itselle, mitä lapsi vaatii jne. Tiedän myös ne negatiiviset puolet ja siksi harkitsen tarkkaan mihin sijoitan äitiyden. Jos elämässäni ei jostain syystä ole miestä h-hetkenä ja kun kello alkaa tikittää viimeisiä vuosia tai jos parisuhde on tuore jne. En hanki lapsia. Haluan heille mahdollisimman vakaan tilanteen jotta heillä on pysyvyyttä elämässä ja näin turvallinen lapsuus. En halua että heidän tarvitsee pelätä menetystä.

Jos saisin valita, olisin siirtänyt nykyisen mieheni tapaamisen myöhempään elämään ja elänyt sinkkuna. Näin ei kuitenkaan käynyt ja en aio päästää irti ilman hyvää syytä.

Asioita ei voi ennustaa etukäteen. Meillä molemmilla on selkeät suunnitelmat joita haluamme seurata. Asiaa auttaa se, että meillä molemmilla on pyrkimykset samat.

Ei tarve bilettää ja vaihdella miehiä katoa mihinkään lapsen myötä, samalla päällä siinä mennään vaikka moni juttu muuttuukin. Et voi vaihtaa lapsi- ja aviomiesajalle eri päätä. Löysin vetoa että tulet olemaan näitä naisia jotka puhuvat pikkulapsiaikana "menetetystä nuoruudesta" yms. ja siitä alkaa pettämis- ja sekoilurumba.

Höpö höpö. Minä olin nuorena tosi kova bilettämään ja miehiäkin oli jonkin verran. Silti ihan hyvin onnistuin olemaan uskollinen ja bilettämätön äiti ilman itkua menetetystä nuoruudesta (enhän minä mitänä menettänyt, kun sen nuoruuden kuitenkin elin). Nyt olen eronnut, mutta se ei johtunut mistään pettämissekoiluista, vaan miehen alkoholismista. Elän siis sinkkuelämää ja eilen esimerkiksi istuin yksin kotona, vaikka kivenheiton päässä olisi ollut festarit. Ei vain kiinnosta se bilettäminen enää. Miesrintamalla on kyllä ollut vaihtuvuutta, mutta se johtuu lähinnä siitä, että ei ole tullut ketään sellaista vastaan, jonka haluaisin ottaa omaan ja lasteni elämään. Se on ainoastaan varovaisuutta, ei mitään sekoilun kaipuuta. 

ohis

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä avoimessa suhteessa voi olla se erityinen. Samalla tavalla kuin kaveriporukassa voi olla se yksi parempi kaveri tai ystävä.

Avoin suhde jakaa monenlaisia mielipiteitä, toiset eivät pidä sellaista parisuhteena ollenkaan ja sanovat että ihmistä ei voi rakastaa jos haluaa seksiä muualta. Mä

Omasta mielestäni asia ei mene kuitenkaan näin. Kyllä minusta on OK että jompikumpi tai molemmat käyvät baarissa ja harrastavat yhden illan juttuja, jos siltä tuntuu että sitä tarvitsee. Erityisesti suhteet joissa toinen on paljon aktiivisempi kuin toinen, voi avoin suhde olla ratkaisu.

Tottakai asiaa mutkistaa se, että miten pitää tunteet poissa muiden kanssa. Olen kyllä sitten miettinyt niinkin, että ihastuminen voi tapahtua ihan tavallisessa suhteessa myös joten ei se tilanne oikeastaan muutu. Noin vähän näkeminen on enemmän ongelma. On aika julmaa menoa jos ei saa nähdä rakastaan eikä saa edes tyydytystä mistään. Elää tavallaan ihan vankina. Tottakai jollekin tämä voi sopia, mutta ei kuitenkaan kaikille.

Itse näen avoimen suhteen mahdollisuutena varsinkin kun kyseessö ovat lapsettomat nuoret. Itse ajattelen että haluan elää vapaasti ja bilettää nuorena. Olen kuitenkin parisuhteessa josta en halua päästää irti. Olemme molemmat samoilla linjoilla jne. ja molemmille asia sopii. Haluamme elää nuoruutemme niin kuin haluamme ja saamme samalla nauttia siitä tunteesta kun on olemassa se yksi erityinen joka menee kaikkien yläpuolelle. Tuntea rakkautta häntä kohtaan ja saada rakkautta. Viettää aikaa ja nauttia toisistamme. On se yksi joka tuntee sinut perin pohjin, hyväksyy, auttaa, tukee, piristää, saa tuntemaan itsensä tärkeäksi ja halutuksi. Saan tuntea olevani se erityinen.

Itsellä ei varsinaisesti ole hinkua yhden illan juttuihin koska könnipanoista ei saa mitään, saattaa katua myöhemmin, saada tauteja jne. Seksi on minulle myös sen verran yksityinen asia etten ainakaan tällä hetkellä halua juosta kyläpyöränä. En kuitenkaan tuomitse jos joku haluaa näin tehdä.

Suhteemme minulla perustuu enemmän vapauteen mennä ja nauttia. Sitä ei ole baarissa rajattu esim. niin että ei saa tanssia miesten kanssa, vastaanottaa juomia tai flirttailla. Siis tätä perus baarimenoa.

Eniten tulen aina haluamaan miestäni :) hän on se erityinen. Elän kerran nuoruuteni ja haluan pitää vierelläni hänet ilman että jään jostain paitsi. Tavallaan "pelastamme" meidän suhteemme. Ei tarvitse myöhemmin katua ettei päässyt elämään vapaata nuoruutta ja erota siksi että haluaa olla vapaa. Sitä kuitenkin jossain vaiheessa haluaa asettua aloilleen jonkun kanssa. Kun se nuoruus jää taakse. Hankkia lapsia ja elää perhe-elämää. Silloin nuoruuttaan voi muistella hyvällä ja kiikkustuolissa sitten muistella kuinka sai sen mitä halusi. En halua koskaan katua vanhana sitä että en tehnyt jotain koska olin parisuhteessa. En myöskään halua katua että olen päästänyt jonkun menemään koska halusin elää kuin sinkut.

Jokainen tapaus on yksilöllinen eikä avoin tarkoita ettei olisi erityinen. Aina kaikki ei toimi tai sovi, sitten on vaan löydettävä toinen ratkaisu. Me elämme vain kerran, klisee sanonta, mutta se on tosi asia. Ei meillä ole täällä varaa jättää tekemättä asioita. Toista ei saa satuttaa tai vahingoittaa, mutta ei myöskään itseään.

Meni vähän ohi aiheen mutta pointti oli että ei avoin tarkoita sitä että olisi samanarvoinen muiden kanssa. Jos näin käy, silloin ei ole enää parisuhde.

Liittonne tulee päättymään eroon.

Naiset joilla on pakkomielle jakaa elämänsa vaiheisiin joissa yritetään syödä ja säästää kakku samanaikaisesti, eivät ole parisuhdekelpoisia. Viimeistään kun lapset on kasvatettu ja suhde arkipäiväistynyt, haluat taas "elää" ja suhteenne on mennyttä.

Vakiintumiseen sopiva persoonallisuustyyppi ei ajattele jäävänsä mistään paitsi ollessaan yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa.

Puhun nuoruudesta, en ole koskaan ymmärtänyt tarvetta bilettää ja olla nuori ns. uudestaan ja toisin kuin nykyään on muodikasta, en hommaa lapsia ennen kuin olen 110% että olen valmis jättämään sen elämän taakseni ja nimenomaan haluan asettua aloilleni, kasvattaa lapset jne. Minusta tälläinen biletys meininki mikä on nyt päällä ei sovi perhe-elämää eläville. Lapset ovat ykkössijalla ja teen kaikkeni ettei heidän tarvitsi nähdä avioeroa. Se on itsestä kiinni. Tiedän siihen kuuluvan vastuun, sen mitä seuraa parisuhteelle, mitä tapahtuu itselle, mitä lapsi vaatii jne. Tiedän myös ne negatiiviset puolet ja siksi harkitsen tarkkaan mihin sijoitan äitiyden. Jos elämässäni ei jostain syystä ole miestä h-hetkenä ja kun kello alkaa tikittää viimeisiä vuosia tai jos parisuhde on tuore jne. En hanki lapsia. Haluan heille mahdollisimman vakaan tilanteen jotta heillä on pysyvyyttä elämässä ja näin turvallinen lapsuus. En halua että heidän tarvitsee pelätä menetystä.

Jos saisin valita, olisin siirtänyt nykyisen mieheni tapaamisen myöhempään elämään ja elänyt sinkkuna. Näin ei kuitenkaan käynyt ja en aio päästää irti ilman hyvää syytä.

Asioita ei voi ennustaa etukäteen. Meillä molemmilla on selkeät suunnitelmat joita haluamme seurata. Asiaa auttaa se, että meillä molemmilla on pyrkimykset samat.

110% varmuus ei merkitse yhtään mitään. Ei niin yhtään mitään.

Joka ikinen aviopari tässä maassa on 110% varma suhteen kestämisestä ja lasten hankkimisesta silloin kun ollaan rakastuttu tai hormonit vaativat hankkimaan lapsia. Silti yli puolet eroaa. Minunkin tuntemani yli 200 naista kaatanut ja jokaista naistaan pettänyt pelimies uskoo joka kerta että tämän naisen kanssa liitto kestää ikuisesti.

Totuus paljastuu vasta myöhemmin. Silloin perusluonne ottaa taas ohjat. Samat naiset jotka huolehtivat nuorina "ehtivätkö elää", ovat eronneina toistamassa "haluan elää/ihanan kevyttä/omaa elämää"-mantraa nelikymppisinä kun ruuhkavuodet hellittävät.

En itse ajattele että parisuhde kestää 110% en tiedä mistä niin tekstissäni luit. Pointti oli se että en hanki lapsia ennen kuin koen olevani siihen valmis 110% varmuudella. Jos ei ole miestä/mies ei ole täysillä mukana/parisuhde on vain pari kolme neljä vuotta vanha en hankkisi lapsia vaikka olisin itse valmis.

On todennäköisenpää että suhde kestää lapsien kanssa jos niitä muksuja oikeasti tarkoin harkitaan ja ei ajatella ruusuisesti asiaa sekä parisuhde itsessään on vakaa ja pitkä. Ollaan ns. varmistuttu että tässä halutaan elää.

On totta että nykyään hingutaan sen oman elämän perään uudestaan varsinkin kun tulee nämä kuuluisat keski-iän kriisit yms. Erona tässä siihen nuoruuteen on se, että se päätös satuttaa tällä kertaa muita. On itsekästä jättää mies ja rikkoa perhe omien halujen vuoksi. Se on nykyään juu trendikästä. Suurin osa avioliitoista kaatuu tähän että halutaan se oma elämä takaisin. Itse ymmärrän jo nyt että kun se perhe perustetaan, se oma elämä jää taakse. En koskaan voisi elää ajatuksen kanssa että olen rikkonut perheen lapsiltani ja musertanut ihmisen sydämen koska minä ja minun elämäni.

En ole koskaan tajunnut miten tähän joku pystyy.

Kuka täällä jättää nuoruuden elämättä siksi ettei tulisi haikailtua nelikymppisenä sellaisen asian perään takaisin jota tapahtui kun olit 20? Kaikilla sitä nuoruutta tulee ikävä. Sitten jakaantuu fiksut realistit hölmöjen joukosta omilleen. Hölmöt yrittävät elää sitä aikaa uudestaan.

En pidä itseäni kykenemättömänä sitoutumiseen. Omistan tunteet sekä järjen. En koskaan voisi laittaa omaa haluani ja onnea lasteni edelle. Se on ihan periaate. Se ei ole läheskään kaikille nykypäivänä. Oikeastaan ne vanhemmat jotka oikeasti tekevät kaiken lastensa eteen ovat nykyään vähemmistö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä avoimessa suhteessa voi olla se erityinen. Samalla tavalla kuin kaveriporukassa voi olla se yksi parempi kaveri tai ystävä.

Avoin suhde jakaa monenlaisia mielipiteitä, toiset eivät pidä sellaista parisuhteena ollenkaan ja sanovat että ihmistä ei voi rakastaa jos haluaa seksiä muualta. Mä

Omasta mielestäni asia ei mene kuitenkaan näin. Kyllä minusta on OK että jompikumpi tai molemmat käyvät baarissa ja harrastavat yhden illan juttuja, jos siltä tuntuu että sitä tarvitsee. Erityisesti suhteet joissa toinen on paljon aktiivisempi kuin toinen, voi avoin suhde olla ratkaisu.

Tottakai asiaa mutkistaa se, että miten pitää tunteet poissa muiden kanssa. Olen kyllä sitten miettinyt niinkin, että ihastuminen voi tapahtua ihan tavallisessa suhteessa myös joten ei se tilanne oikeastaan muutu. Noin vähän näkeminen on enemmän ongelma. On aika julmaa menoa jos ei saa nähdä rakastaan eikä saa edes tyydytystä mistään. Elää tavallaan ihan vankina. Tottakai jollekin tämä voi sopia, mutta ei kuitenkaan kaikille.

Itse näen avoimen suhteen mahdollisuutena varsinkin kun kyseessö ovat lapsettomat nuoret. Itse ajattelen että haluan elää vapaasti ja bilettää nuorena. Olen kuitenkin parisuhteessa josta en halua päästää irti. Olemme molemmat samoilla linjoilla jne. ja molemmille asia sopii. Haluamme elää nuoruutemme niin kuin haluamme ja saamme samalla nauttia siitä tunteesta kun on olemassa se yksi erityinen joka menee kaikkien yläpuolelle. Tuntea rakkautta häntä kohtaan ja saada rakkautta. Viettää aikaa ja nauttia toisistamme. On se yksi joka tuntee sinut perin pohjin, hyväksyy, auttaa, tukee, piristää, saa tuntemaan itsensä tärkeäksi ja halutuksi. Saan tuntea olevani se erityinen.

Itsellä ei varsinaisesti ole hinkua yhden illan juttuihin koska könnipanoista ei saa mitään, saattaa katua myöhemmin, saada tauteja jne. Seksi on minulle myös sen verran yksityinen asia etten ainakaan tällä hetkellä halua juosta kyläpyöränä. En kuitenkaan tuomitse jos joku haluaa näin tehdä.

Suhteemme minulla perustuu enemmän vapauteen mennä ja nauttia. Sitä ei ole baarissa rajattu esim. niin että ei saa tanssia miesten kanssa, vastaanottaa juomia tai flirttailla. Siis tätä perus baarimenoa.

Eniten tulen aina haluamaan miestäni :) hän on se erityinen. Elän kerran nuoruuteni ja haluan pitää vierelläni hänet ilman että jään jostain paitsi. Tavallaan "pelastamme" meidän suhteemme. Ei tarvitse myöhemmin katua ettei päässyt elämään vapaata nuoruutta ja erota siksi että haluaa olla vapaa. Sitä kuitenkin jossain vaiheessa haluaa asettua aloilleen jonkun kanssa. Kun se nuoruus jää taakse. Hankkia lapsia ja elää perhe-elämää. Silloin nuoruuttaan voi muistella hyvällä ja kiikkustuolissa sitten muistella kuinka sai sen mitä halusi. En halua koskaan katua vanhana sitä että en tehnyt jotain koska olin parisuhteessa. En myöskään halua katua että olen päästänyt jonkun menemään koska halusin elää kuin sinkut.

Jokainen tapaus on yksilöllinen eikä avoin tarkoita ettei olisi erityinen. Aina kaikki ei toimi tai sovi, sitten on vaan löydettävä toinen ratkaisu. Me elämme vain kerran, klisee sanonta, mutta se on tosi asia. Ei meillä ole täällä varaa jättää tekemättä asioita. Toista ei saa satuttaa tai vahingoittaa, mutta ei myöskään itseään.

Meni vähän ohi aiheen mutta pointti oli että ei avoin tarkoita sitä että olisi samanarvoinen muiden kanssa. Jos näin käy, silloin ei ole enää parisuhde.

Liittonne tulee päättymään eroon.

Naiset joilla on pakkomielle jakaa elämänsa vaiheisiin joissa yritetään syödä ja säästää kakku samanaikaisesti, eivät ole parisuhdekelpoisia. Viimeistään kun lapset on kasvatettu ja suhde arkipäiväistynyt, haluat taas "elää" ja suhteenne on mennyttä.

Vakiintumiseen sopiva persoonallisuustyyppi ei ajattele jäävänsä mistään paitsi ollessaan yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa.

Puhun nuoruudesta, en ole koskaan ymmärtänyt tarvetta bilettää ja olla nuori ns. uudestaan ja toisin kuin nykyään on muodikasta, en hommaa lapsia ennen kuin olen 110% että olen valmis jättämään sen elämän taakseni ja nimenomaan haluan asettua aloilleni, kasvattaa lapset jne. Minusta tälläinen biletys meininki mikä on nyt päällä ei sovi perhe-elämää eläville. Lapset ovat ykkössijalla ja teen kaikkeni ettei heidän tarvitsi nähdä avioeroa. Se on itsestä kiinni. Tiedän siihen kuuluvan vastuun, sen mitä seuraa parisuhteelle, mitä tapahtuu itselle, mitä lapsi vaatii jne. Tiedän myös ne negatiiviset puolet ja siksi harkitsen tarkkaan mihin sijoitan äitiyden. Jos elämässäni ei jostain syystä ole miestä h-hetkenä ja kun kello alkaa tikittää viimeisiä vuosia tai jos parisuhde on tuore jne. En hanki lapsia. Haluan heille mahdollisimman vakaan tilanteen jotta heillä on pysyvyyttä elämässä ja näin turvallinen lapsuus. En halua että heidän tarvitsee pelätä menetystä.

Jos saisin valita, olisin siirtänyt nykyisen mieheni tapaamisen myöhempään elämään ja elänyt sinkkuna. Näin ei kuitenkaan käynyt ja en aio päästää irti ilman hyvää syytä.

Asioita ei voi ennustaa etukäteen. Meillä molemmilla on selkeät suunnitelmat joita haluamme seurata. Asiaa auttaa se, että meillä molemmilla on pyrkimykset samat.

Ei tarve bilettää ja vaihdella miehiä katoa mihinkään lapsen myötä, samalla päällä siinä mennään vaikka moni juttu muuttuukin. Et voi vaihtaa lapsi- ja aviomiesajalle eri päätä. Löysin vetoa että tulet olemaan näitä naisia jotka puhuvat pikkulapsiaikana "menetetystä nuoruudesta" yms. ja siitä alkaa pettämis- ja sekoilurumba.

En ole vaihtanut miestä kertaakaan. Ensimmäinen on menossa eikä mitään tarvetta vaihtaa :D

Väitätkö tosissasi että kaikki nuorena bilettäneet eivät kykene sitoutumaan ja ovat vielä 60 vuotiainakin baarissa ja miehiä on takana enemmän kuin vuodessa on päiviä. Aikamoinen yleistys

Vierailija kirjoitti:

Siis etsit juurikin varattua miestä, sinkku ei kelpaa? Eikä vaimolle kerrota mitään? Aika surullista että pitää olla juuri varattu, siellä se vaimo sitten kotona hoitaa lapsia ja odottaa miestään "ylitöistä" kotiin. Missä moraali?

No, muuten on varmaan hyvä diili mutta tuo että pitäisi olla uskollinen sinulle, tuo ettei vedä mitään rallia. Luuletko että pettäjä oikeasti puhuu totta vakuutellessaan ettei muita naisia ole? Jos voi valehdella vaimolle voi valehdella sinullekin.

Te luette tätä ketjua hyvin valikoiden. Mietin ja puntaroin eri vaihtoehtoja. Vaikuttaa että moni ajattelee hyvin mustavalkoisesti; on joko täysin moraaliton hurvittelija tai nipottava natsi. Itse asiassa te edustattekin sitä enemmistöä. Ei siinä mitään. On silti virkistävää huomata että jotkut osaavat ajatella muitakin vaihtoehtoja kuin ne perinteiset.

Koen myös rivien välistä moralisointia; minulle yritetään syöttää tätä "sinuakin sitten peitetään ja sinulle valehdellaan ", aivan kuin haluten minun luopuvan koko ajatuksesta. Ihmissuhteet ovat aina kahden kauppa ja hyppy tuntemattomaan.

Ap

Aika moni on olosuhteiden pakosta ap:n kuvailemassa suhteessa. Jos puolison on komennustöissä ulkomailla niin tapaamisia voi olla harvemminkin. Työskentelen alalla jossa tämä on aivan tavallista.

On suhteita tai kulissiavioliittoja jotka ovat käytännössä kaveriasteella. Tiedän tapauksen jossa vaimo yrittää löytää miehelleen uuden vaimon. Tässä tilanteessa "toinen" nainen voi jopa pelastaa näiden ihmisten tulevaisuuden ja auttaa heitä jatkamaan elämäänsä omia polkuja.

-m

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen pitää olla siis varattu mies? Tuollahan on baarit väärällään noita sitoutumiskammoisia sinkkumiehiä, joille tällainen järjestely ihan varmasti sopii. 

Sinkkumiehet tuppaa jäädä roikkumaan ja haluamaan lisää. Vapaat miehet tuntuvat olevan hyvin omistushaluisia. Kuvittelen että varattu mies osaa keskittyä olennaiseen eli kivaan suhteeseen ja tähän päivään.

Ap

Ota nuorempi, niin ei tule seurusteluajatuksia esille. Mua vaan ihmetyttää miksi sen pitää olla määräaikainen eikä toistaiseksi voimassa oleva? Toistaiseksi voimassa olevaan soppariin voisinkin laittaa nimen alle.

M28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen pitää olla siis varattu mies? Tuollahan on baarit väärällään noita sitoutumiskammoisia sinkkumiehiä, joille tällainen järjestely ihan varmasti sopii. 

Sinkkumiehet tuppaa jäädä roikkumaan ja haluamaan lisää. Vapaat miehet tuntuvat olevan hyvin omistushaluisia. Kuvittelen että varattu mies osaa keskittyä olennaiseen eli kivaan suhteeseen ja tähän päivään.

Ap

Ota nuorempi, niin ei tule seurusteluajatuksia esille. Mua vaan ihmetyttää miksi sen pitää olla määräaikainen eikä toistaiseksi voimassa oleva? Toistaiseksi voimassa olevaan soppariin voisinkin laittaa nimen alle.

M28

Kirjoittaessa tulee helposti väärinymmärryksiä. Määräaikaisuus tarkoitti sitä että en odota esim. 5 vuoden päästä olevamme yhdessä. Ei tulevaisuuden suunnittelua muuta kuin ehkä joku "käydäänkö laivalla ensi kuussa?".

Nuorempaa kokeilin juuri. Vaan sehän vasta olikin perässä kuin varjo. Heti olisi pitänyt muuttaa yhteen ja ostaa koira. What😰

Ap

Vierailija kirjoitti:

Aika moni on olosuhteiden pakosta ap:n kuvailemassa suhteessa. Jos puolison on komennustöissä ulkomailla niin tapaamisia voi olla harvemminkin. Työskentelen alalla jossa tämä on aivan tavallista.

On suhteita tai kulissiavioliittoja jotka ovat käytännössä kaveriasteella. Tiedän tapauksen jossa vaimo yrittää löytää miehelleen uuden vaimon. Tässä tilanteessa "toinen" nainen voi jopa pelastaa näiden ihmisten tulevaisuuden ja auttaa heitä jatkamaan elämäänsä omia polkuja.

-m

Kiitos tästä kommentista

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis etsit juurikin varattua miestä, sinkku ei kelpaa? Eikä vaimolle kerrota mitään? Aika surullista että pitää olla juuri varattu, siellä se vaimo sitten kotona hoitaa lapsia ja odottaa miestään "ylitöistä" kotiin. Missä moraali?

No, muuten on varmaan hyvä diili mutta tuo että pitäisi olla uskollinen sinulle, tuo ettei vedä mitään rallia. Luuletko että pettäjä oikeasti puhuu totta vakuutellessaan ettei muita naisia ole? Jos voi valehdella vaimolle voi valehdella sinullekin.

Te luette tätä ketjua hyvin valikoiden. Mietin ja puntaroin eri vaihtoehtoja. Vaikuttaa että moni ajattelee hyvin mustavalkoisesti; on joko täysin moraaliton hurvittelija tai nipottava natsi. Itse asiassa te edustattekin sitä enemmistöä. Ei siinä mitään. On silti virkistävää huomata että jotkut osaavat ajatella muitakin vaihtoehtoja kuin ne perinteiset.

Koen myös rivien välistä moralisointia; minulle yritetään syöttää tätä "sinuakin sitten peitetään ja sinulle valehdellaan ", aivan kuin haluten minun luopuvan koko ajatuksesta. Ihmissuhteet ovat aina kahden kauppa ja hyppy tuntemattomaan.

Ap

sinä ihan itse puhuit varatuista miehistä. Ei tässä moralisoida hurvittelusta vaan suhdesuunnitelmista ukkomiehen kanssa. Heti kun luovut tuosta ajatuksesta, sinullekin aukeaa monenlaisia vaihtoehtoja, joista monikaan ei tule moralisoimaan. Itsehän sinä et nyt näe niitä muita vaihtoehtoja, kun olet päättänyt, että ukkomies sen pitää olla. 

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollanen suhde sit eroaa yhden yön suhteesta? Tavataan pari kertaa ja se on siinä.

Tavataan enemmän kuin pari kertaa ja ollaan ystäviä

Ap

Aika harvaa miestä kiinnostaa tuollainen FuckbuddyPlus-järjestely - etenkään jos nainen haluaa määritellä ehdot.

Miehen näkökulmasta tuo yhdistää seurustelusuhteen ja panosuhteen huonot puolet.

Ehkä jos tiputat riman riittävän alas miehen ulkonäön suhteen, joku riittävän epätoivoinen kamusektorille jätetty ylijäämämies voisi suostua.

Normaalisti kirjoitat täyttä asiaa, ja vielä fiksusti. Nyt en kuitenkaan näe miten tämä on niin huono.

Kyseessä siis ymmärtääkseni eräänlainen fb-suhde jossa nähdään pari kertaa kuussa, ei panna muita, eikä tarvitse olla yhteydessä joka päivä. Saa nukkua yönsä rauhassa, tehdä omia juttuja, ja suunnitella seuraavaa tapaamista. Ei se ehkä ole ideaali, ihanne, mutta itse pitäisin kyllä. 

Yhden yön suhteita en ole koskaan halunnut, enkä edes ymmärrä miksi kukaan haluaisi. Ok, jos seksi oli huonoa, ei ehkä halua uusintaa, mutta että jo lähtökohtaisesti haluaa vaan sen yhden hetken....en ymmärrä.

Kyllä minäkin voisin tuollaisessa ap:n esittämässä suhteessa olla ja oikeastaan se tässä elämänvaiheessa olisi jopa ihannetilanne. Itselläni lapset joka toinen viikko ja siihen väliin olisi suhdetta vaikea sovittaa, joten vain lapsettomilla 2 viikolla oikeastaan voin edes keskittyä mihinkään suhteeseen. Toisaalta edellytyksenä olisi, että molemmat ymmärtää tilanteen ja vähän sitoutuukin siihen, että hetken päästä ei olisi kiukuttelua vaikkapa liian harvoin näkemisestä tms. Mutta, joo, kyllä mielelläni tuollaisen suhteen ottaisin.

Mulla on ollut varattuja mieheiä viihdykkeenä. Ihan hyvin on toiminut, kunnes jompi kumpi on sanonut "sopimuksen irti". Nyt olen jo muutaman vuoden ollut ihan omassa suhteessa mieheni kanssa, ja onhan tämä nyt ihanaa kun ei tarvitse säätää, seksiä saa kun haluaa, ja siltä keltä haluaa, eikä tarvitse etsiä miehiä mistään, kun tuossa se pyörii. Seksiä toisaalta on kyllä 3-10 keraa viikossa, joten tollaseen pari kertaa kuussa en kyllä taipuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis etsit juurikin varattua miestä, sinkku ei kelpaa? Eikä vaimolle kerrota mitään? Aika surullista että pitää olla juuri varattu, siellä se vaimo sitten kotona hoitaa lapsia ja odottaa miestään "ylitöistä" kotiin. Missä moraali?

No, muuten on varmaan hyvä diili mutta tuo että pitäisi olla uskollinen sinulle, tuo ettei vedä mitään rallia. Luuletko että pettäjä oikeasti puhuu totta vakuutellessaan ettei muita naisia ole? Jos voi valehdella vaimolle voi valehdella sinullekin.

Te luette tätä ketjua hyvin valikoiden. Mietin ja puntaroin eri vaihtoehtoja. Vaikuttaa että moni ajattelee hyvin mustavalkoisesti; on joko täysin moraaliton hurvittelija tai nipottava natsi. Itse asiassa te edustattekin sitä enemmistöä. Ei siinä mitään. On silti virkistävää huomata että jotkut osaavat ajatella muitakin vaihtoehtoja kuin ne perinteiset.

Koen myös rivien välistä moralisointia; minulle yritetään syöttää tätä "sinuakin sitten peitetään ja sinulle valehdellaan ", aivan kuin haluten minun luopuvan koko ajatuksesta. Ihmissuhteet ovat aina kahden kauppa ja hyppy tuntemattomaan.

Ap

sinä ihan itse puhuit varatuista miehistä. Ei tässä moralisoida hurvittelusta vaan suhdesuunnitelmista ukkomiehen kanssa. Heti kun luovut tuosta ajatuksesta, sinullekin aukeaa monenlaisia vaihtoehtoja, joista monikaan ei tule moralisoimaan. Itsehän sinä et nyt näe niitä muita vaihtoehtoja, kun olet päättänyt, että ukkomies sen pitää olla. 

Missä on sinunkin lukutaito? Lue vaikka tuo aloitukseni. Ihan rauhassa.

Totta on että tällä hetkellä kallistun ajatuksissani varatun puoleen. Ovat omalla tavallaan helpompia. En silti poissulje muita.

Sinkkujen kanssa on vaan ollut liian usein se tilanne että miehen sydän särkyy kun minä en halua sitoutua. Olen minäkin ihminen enkä halua loputtomasti jättää jälkeeni näitä sinänsä kultaisia miehiä. Menevät minun kanssani vain pilalle.

Ap