En ymmärrä äitejä, jotka pääsevät töistä klo 13-15 aikaan, mutta hakevat lapsen päiväkodista vasta juuri ennen kuin se sulkeutuu.

Pääsen klo 14 töistä. Sen jälkeen käyn usein hoitamassa omia asioitani, kuten kuntosali/vaateostokset (yleensä lapsille) tai tapaan ystäviäni. On myös kiva siivota rauhassa kotona ja valmistella ruoka siihen kuntoon, kun mies tulee töistä ja hakee lapset tai hoitaa laskujen maksua ja pyykin pesua. Siten voin olla lasten kanssa illan, eikä tarvitse tehdä huolia siitä, että pitäisi tehdä muita asioita. 

Vierailija kirjoitti:

ihmettelen, miten suurin osa vanhemmista tulkitsee lapsen kiukun päiväkodista haettaessa siten, että lapsella vaan nyt on ollut niin kivaa siellä ja että lapsi hyvin jaksaisi olla pitempäänkin.

Toisaalta puhutaan, että lapsi on niin väsynyt ettei jaksa kaupassa käydä.

Mitenköhän se nyt on? Eiköhän se päiväkotipäivän väsymys ja harmi purkaudu juuri siinä hetkessä kun vanhempi tulee näkyviin. Viimein se oma aikuinen, ja kiukkukohtaus tulee sitten vaikkapa "väärästä hakuajasta". Katsokaa tarkemmin sitä lasta. Toimitteko muutoinkin niin että koitatte aina estää kiukkukohtauksen tekemällä siten, kuin lapsi sillä kohtaa sattuu vaatimaan (karkkihylly, kuravaatteiden pukeminen jne)?

Tähän tapaan olen kanssa asian ajatellut. Aina haettaessa hoitotäti kehuu, kuinka tyttö on niin kiltti ja reipas ja hyväntuulinen jne. Ja heti kotiin päästyä alkaa helvetillinen huuto, kiukuttelu, tavaroiden heittely, huitominen ja mitä vielä... Toisinaan pahemmin ja toisinaan ei ollenkaan.

Olen miettinyt että "kiukuttelupäivät" ovat olleet lapselle raskaita. Koko päivän joutunut tsemppaamaan ja keskittymään, joten kotiin päästessä kaikki väsymys purkautuu. Onhan se itselle turhauttavaa pitkän päivän päätteeksi kuunnella kiukuttelua, mutta se on vaan kestettävä. Hyvähän se vaan on että lapsi purkaa pään sisäistä painetta pois.

Olen itse opiskelija ja monesti luennot loppuu jo aikaisemmin ja tulen kotiin esim. Klo 14. Mutta silloin syön, kun en ole välttämättä kerinnyt aiemmin syödä. Teen luentotehtäviä, valmistelen esityskalvoja, teen esseetä, luen tenttiin. Joo samalla saattaa pesukone hyrrätä, mutta en koe tästä huonoa omatuntoa että hankin itselleni parempaa tutkintoa ja olen kotona, vaikka lapsi hoidossa. Ei tämä elämä kaikilla mene oppikirjan mukaan.

Hommaa minulla koko ajan on, vaikka olenkin "vaan kotona". Tämä tuntuu monelle olevan hankalaa ymmärtää, että yliopistoissa opiskellaan silti vaikkei istu koulunpenkillä klo 8-16.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä minäkään. Mutta eipä toista mieltä olevat ymmärrä minuakaan. Jokainen tavallaan.

Mulle on ihan normaalia käydä kaupassa lapsikatraan kanssa töiden jälkeen. Siinä yhdessä mietitään mitä syödään. Olen opettanut lapset käyttäytymään joten ei ne kaupassa kiukkua. Olen huomannut että se että panostin lasten opettamiseen kun ne oli pieniä niin nyt pääsen jo helpolla. Saan kuulla usein kuinka hyvätapaisia ja kohteliaita lapseni ovat. Esikoisella on ad/hd että turha tulla huutelemaan että saappa erityinen ja tule sitten sanomaan.

Mutta tämä on nyt näitä, edestään löytää...

Ihan samalla tavalla saa minunkin lapsi kehuja hyvästä käytöksestä, avoimuudesta ja sosiaalisuudesta. Vaikka kaupassa alkaakin kiukuttamaan. Kolmevuotiaalta voi vaatia tietyn verran ja ymmärrän hyvin että ei jaksa kauppareissua. Oma äitini sanoi että olin ihan samanlainen itse tuon ikäisenä ja minusta parin vuoden sisään kasvoi paljon pitkäpinnaisempi ja jaksoin kaupassakin käydä päiväkodin jälkeen ja tykkäsin auttaa ostosten teossa. Lapset on yksilöitä. Eli ei ne sun ole yhtään sen parempia kun meidän muiden.

Voi hyvänen aika :D jos joku haluaa opettaa lapsille käytöstapoja ja toivoo, että lapsi oppii niitä, niin minun mielestäni se on hieno asia. Taidat itse olla hyvin epävarma itsestäsi, kun noin kovaa menee tunteisiin. Normaalisti käytöksen opettamisen ei pitäisi noin paljon herättää tunnekuohua. Ja ihmettelen myös sitäkin, että mitä tekemistä lapsen paremmuudella ja käytöstapojen opettelun kanssa. Ei yhtään mitään. Jos joku haluaa opettaa jo pienille, miten käyttäydytään, niin. Ei sun kultapieni tartte sitä hernettä nenuus vetää.

En ole nuori äiti kuten joku yritti vängätä aikaisemmin tai mite kään epävarma itsestäni. Päin vastoin. Olen opettanut lapselleni käytöstapoja ja lapsi osaa käyttäytyä kaupassa. Se että lapsi turhautuu ja itkee ei ole millään mittarilla huonoa käytöstä. Ainakin meillä saa osoittaa tunteensa vapaasti. Lapsi osaa kulkea nätisti kaupassa, ei remmo, juokse, kiipeile tai kähmi tuotteita ilman lupaa ja osaa tuoda pyynnöstä vaikka maitopurkin. Ainoa on se että lapsi ei sielä kaupassa viihdy varsinkaan kun on revitty hauskasta leikistä pois. Lomalla ja silloin kun sielä kaupassa käydään suoraan kotoa se on helpompaa ja lapsikin sietää sitä paremmin kun ei tarvitse jättää kivaa leikkiä kavereiden kanssa. En tajua mistä ihmeen tunteiden kuohunnasta sinä puhut kun mitään sellaista ei ole. Ja toisekseen älä kultapienittele toisia aikuisia.

Miksi sitten hyökkäät ensimmäisenä toisten kommentoijien kimppuun, jos tunteesi eivät kuohua? Se, että joku opettaa lapsensa olemaan kiukuttelematta kaupassa ei ole mikään syy siihen. Mitä tekemistä lapsen paremmuudella ja ei kiukuttelulla on? En minäkään haluaisi, että oma lapsi raivoiaisi kaupassa eikä raivoakkaan.Ei se silti tarkoita, että pitäisi ajatella että he ovat jotenkin parempia. Paljon helpompaa pienestä pitäen on opettaa, ettei kaupassa tarvitse vetää raivareita. Anna jokaisen ihmisen kasvattaa lapsiansa omalla tavalla, äläkä tee sellaisia johtopäätöksiä, joista et tiedä mitään!

En ole hyökännyt kenenkään kimppuun mutta toisin ei voi sanoa muista minua kohtaan. Lisäksi minun valintoja arvostellaan ja tuomitaan siitä että en raahaa lasta päiväkodista kesken leikkien turhautumaan kauppaan. En ole sanonut mitään pahaa toisten valinnoista tehdä eri tavalla. Jos joku haluaa lapsensa kauppaan raahata niin raahatkoon mutta antakoon minun pitää lapseni päiväkodissa sen ajan ilman että arvostellaan.

Tämä ketju on ollut todella hyvä! Tuo on niiiiin totta että lasten olisi hyvä nähdä normaalia elämää, sotkua, siivoamista ja ruoanlaittoa eikä tulla "valmiiseen pöytään". Ja lapsen on hyvä oppia turhautumaan. (Siksi varmaan vastasin tämän kommentin jälkeen kun joku ei halua että lapsensa turhautuu kaupassa.)

Olen itse teinien parissa töissä ja todellakin useat heistä olisivat elämässään tarvinneet turhautumista, pettymyksiä ja ei pelkkää valmiiseen pöytään tulemista. Mitään ei jaksettaisi tavoitella eikä minkään eteen olla valmiita näkemään vaivaa.

Tää on niin ihanaa kun selkeästi huomaa keiden vastaukset on kasvatushenkilöstön käsialaa ja keiden vanhempien, jotka eivät päivääkään ole nähneet päiväkotien hullunmyllyä. Itse en lastentarhanopettajana veisi alle 2veetä päiväkotiin kymmeneksi tunniksi, ryhmäkoot on nykyään ihan järkyttävän suuria, eikä ne pienet lapset siitä nauti. Toki ymmärrän, että joskus pakko on pakko, mutta silloin pitäisi tajuta joustaa siitä kuuluisasta omasta ajasta..

Ja sille vastaajalle tiedoksi, joka perusteli lapsen aikaista viemistä päiväkotiin sillä, että lapsi jää leikkiporukan ulkopuolelle: päiväkotipäivän aikana leikit uudelleenjaetaan vähintään neljä kertaa, jolloin yleensä ammattilaisetkin puuttuvat leikkiporukoihin edes jossain vaiheessa. Lapsesi vedättää sua ihan 6-0 jos näin väittää :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä minäkään. Mutta eipä toista mieltä olevat ymmärrä minuakaan. Jokainen tavallaan.

Mulle on ihan normaalia käydä kaupassa lapsikatraan kanssa töiden jälkeen. Siinä yhdessä mietitään mitä syödään. Olen opettanut lapset käyttäytymään joten ei ne kaupassa kiukkua. Olen huomannut että se että panostin lasten opettamiseen kun ne oli pieniä niin nyt pääsen jo helpolla. Saan kuulla usein kuinka hyvätapaisia ja kohteliaita lapseni ovat. Esikoisella on ad/hd että turha tulla huutelemaan että saappa erityinen ja tule sitten sanomaan.

Mutta tämä on nyt näitä, edestään löytää...

Ihan samalla tavalla saa minunkin lapsi kehuja hyvästä käytöksestä, avoimuudesta ja sosiaalisuudesta. Vaikka kaupassa alkaakin kiukuttamaan. Kolmevuotiaalta voi vaatia tietyn verran ja ymmärrän hyvin että ei jaksa kauppareissua. Oma äitini sanoi että olin ihan samanlainen itse tuon ikäisenä ja minusta parin vuoden sisään kasvoi paljon pitkäpinnaisempi ja jaksoin kaupassakin käydä päiväkodin jälkeen ja tykkäsin auttaa ostosten teossa. Lapset on yksilöitä. Eli ei ne sun ole yhtään sen parempia kun meidän muiden.

Voi hyvänen aika :D jos joku haluaa opettaa lapsille käytöstapoja ja toivoo, että lapsi oppii niitä, niin minun mielestäni se on hieno asia. Taidat itse olla hyvin epävarma itsestäsi, kun noin kovaa menee tunteisiin. Normaalisti käytöksen opettamisen ei pitäisi noin paljon herättää tunnekuohua. Ja ihmettelen myös sitäkin, että mitä tekemistä lapsen paremmuudella ja käytöstapojen opettelun kanssa. Ei yhtään mitään. Jos joku haluaa opettaa jo pienille, miten käyttäydytään, niin. Ei sun kultapieni tartte sitä hernettä nenuus vetää.

En ole nuori äiti kuten joku yritti vängätä aikaisemmin tai mite kään epävarma itsestäni. Päin vastoin. Olen opettanut lapselleni käytöstapoja ja lapsi osaa käyttäytyä kaupassa. Se että lapsi turhautuu ja itkee ei ole millään mittarilla huonoa käytöstä. Ainakin meillä saa osoittaa tunteensa vapaasti. Lapsi osaa kulkea nätisti kaupassa, ei remmo, juokse, kiipeile tai kähmi tuotteita ilman lupaa ja osaa tuoda pyynnöstä vaikka maitopurkin. Ainoa on se että lapsi ei sielä kaupassa viihdy varsinkaan kun on revitty hauskasta leikistä pois. Lomalla ja silloin kun sielä kaupassa käydään suoraan kotoa se on helpompaa ja lapsikin sietää sitä paremmin kun ei tarvitse jättää kivaa leikkiä kavereiden kanssa. En tajua mistä ihmeen tunteiden kuohunnasta sinä puhut kun mitään sellaista ei ole. Ja toisekseen älä kultapienittele toisia aikuisia.

Miksi sitten hyökkäät ensimmäisenä toisten kommentoijien kimppuun, jos tunteesi eivät kuohua? Se, että joku opettaa lapsensa olemaan kiukuttelematta kaupassa ei ole mikään syy siihen. Mitä tekemistä lapsen paremmuudella ja ei kiukuttelulla on? En minäkään haluaisi, että oma lapsi raivoiaisi kaupassa eikä raivoakkaan.Ei se silti tarkoita, että pitäisi ajatella että he ovat jotenkin parempia. Paljon helpompaa pienestä pitäen on opettaa, ettei kaupassa tarvitse vetää raivareita. Anna jokaisen ihmisen kasvattaa lapsiansa omalla tavalla, äläkä tee sellaisia johtopäätöksiä, joista et tiedä mitään!

En ole hyökännyt kenenkään kimppuun mutta toisin ei voi sanoa muista minua kohtaan. Lisäksi minun valintoja arvostellaan ja tuomitaan siitä että en raahaa lasta päiväkodista kesken leikkien turhautumaan kauppaan. En ole sanonut mitään pahaa toisten valinnoista tehdä eri tavalla. Jos joku haluaa lapsensa kauppaan raahata niin raahatkoon mutta antakoon minun pitää lapseni päiväkodissa sen ajan ilman että arvostellaan.

Tämä ketju on ollut todella hyvä! Tuo on niiiiin totta että lasten olisi hyvä nähdä normaalia elämää, sotkua, siivoamista ja ruoanlaittoa eikä tulla "valmiiseen pöytään". Ja lapsen on hyvä oppia turhautumaan. (Siksi varmaan vastasin tämän kommentin jälkeen kun joku ei halua että lapsensa turhautuu kaupassa.)

Olen itse teinien parissa töissä ja todellakin useat heistä olisivat elämässään tarvinneet turhautumista, pettymyksiä ja ei pelkkää valmiiseen pöytään tulemista. Mitään ei jaksettaisi tavoitella eikä minkään eteen olla valmiita näkemään vaivaa.

Eiköhän se lapsi näe sitä normaalia elämää vaikka päiväkoti aikana äiti tai isi ne työt tekisi silloin kun lapsi on päiväkodissa. Katsos kun viikonloppuna ja lomillakin niitä pitää tehdä. Ja lapsi kyllä varmasti kokee pettymyksiä ja turhautumista muuallakin kun kaupassa ja oppii niitäkin sietämään. Ei tarvitse raahata sitä lasta sinne kauppaan muiden ärsytykseksi.

Päiväkotityöntekijä kirjoitti:

Mikä nykyäitejä OIKEESTI vaivaa?!? Se lapsi otetaan mukaan kauppaan, jos kauppaan tarvitsee mennä. Jos jos sinä olet väsynyt ja päikkärien tarpeessa työpäivän jälkeen, oletko ajatellut kuinka väsynyt lapsesi on, joka menee ennen sinua "töihin" ja lähtee myöhemmin. Päiväkodissa on jatkuva vilinä ja meteli. Aina ei pysty nukkumaan päiväunia vaikka väsyttää, koska muut lapset perseilee ja sijainen ei saa ryhmää kuriin. Joka paikkaan on kiire ja väsynyt henkilökunta tiuskii. ..

Ja jos se lapsi nyt sitten päiväkotipäivän jälkeen on niin väsynyt, niin siihen hirveästi auttaa se, että päivän työtä tehnyt vanhempi sitten raahaa hänet niissä talvihaalareissa hikoilemaan sinne markettiin - siinä ei sitten väsynyt vanhempi tiuski ja saa sen lapsensa kanssa riitaa aikaan???

Mutta sinusta asia on parempi hoitaa näin niidenkin lasten kohdalla, jotka ihan itse sinne päiväkotiin olisivat vielä halunneet jäädä muiden kanssa leikkimään? Raahataan muksu pois paikasta, johon hän olisi halunnut jäädä, hikoilemaan väsyneen vanhemman kanssa paikkaan, jossa kumpikaan ei haluaisi olla?

No, kukin tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin ihanaa kun selkeästi huomaa keiden vastaukset on kasvatushenkilöstön käsialaa ja keiden vanhempien, jotka eivät päivääkään ole nähneet päiväkotien hullunmyllyä. Itse en lastentarhanopettajana veisi alle 2veetä päiväkotiin kymmeneksi tunniksi, ryhmäkoot on nykyään ihan järkyttävän suuria, eikä ne pienet lapset siitä nauti. Toki ymmärrän, että joskus pakko on pakko, mutta silloin pitäisi tajuta joustaa siitä kuuluisasta omasta ajasta..

Ja sille vastaajalle tiedoksi, joka perusteli lapsen aikaista viemistä päiväkotiin sillä, että lapsi jää leikkiporukan ulkopuolelle: päiväkotipäivän aikana leikit uudelleenjaetaan vähintään neljä kertaa, jolloin yleensä ammattilaisetkin puuttuvat leikkiporukoihin edes jossain vaiheessa. Lapsesi vedättää sua ihan 6-0 jos näin väittää :)

Se on kyllä ihan faktaa että lapsi joka ei käy päiväkodissa kovinkaan säännöllisesti ja/tai vain vähän, putoaa helposti ryhmästä pois. Aikuiset voi keinotekoisesti koittaa luoda pysyvää ja kehittyvää kaverisuhdetta lapselle silloin kun hän on paikalla, mutta harvoin pystytään luomaan yhtä vahvoja siteitä, kuin mitä lapset luo ihan itse kavereihin. Siis niihin, joiden kanssa vietetään aikaa monta tuntia päivässä, säännöllisesti. Tästä syystä omatkin lapset käy usein ainakin klo 9-12 päiväkodissa, vaikka viikolla voisi olla kolme vapaata. Koitappa itse olla työpaikalla vaan 2 päivää viikossa ja katso kuinka hyvin itse ryhmäydyt ja olet mukana; verrattuna kollegaan joka on paikalla 5 päivää viikossa. Lasten päivän ja viikon tulisi olla edes jokseenkin rutiininomainen ja ennakoitava, vaikka vanhemman työajat olisi sillisalaattia.

Muutenkin monelta unohtuu päiväkotityössä se että me olemme siellä lapsia ja perheitä varten. Ei toisinpäin. Työ on toki raskasta, mutta pitäisi katsoa myös rehellisesti sinne peiliin ja miettiä onko itse huonolla asenteella töissä. Monet on aivan liian kaavoihin kangistu eita ja töihin tullaan vaan suorittamaan tietyt tehtävät. Siinä heitetään äkkiä lasten yksilöllisyys ja perheiden erilaiset tarpeet romukoppaan eikä nähdä sen yksittäisen perheen tilannetta enää.

Kylläpä minä ole karmea rikollinen, kun käyn kotimatkalla pyörähtämässä kaupassa & kirppiksellä sekä nappaan  kahvin mukaan ennenkuin haen lapset. Hyi minua, häpeärautoihin joutaisin. 

Minäkään en ymmärrä, miksi työstänsä väsyneen, stressaantuneen ja turhautuneen vanhemman pitäisi hakea tarhapäivästään väsynyt, stressaantunut ja turhautunut lapsensa mukaan kauppareissulle. Kyllähän näitä toki näkee. Itkeviä ja parkuvia jälkikasvuja kaupassa kiristämässä kaikkien hermoja. Erittäin kasvattavaa kai sitten.

Lastensuojelun tukitoimena täytyy joskus lapsen olla päiväkodissa koko päivä, vaikka molemmat vanhemmat olisivat työttömiä.

Jos heillä on vaikka päihdetaustaa, mielenterveysongelmia tai rikollisuutta jne.

En tiedä, kerrotaanko näistä miten laajalti päiväkodin henkilökunnalle.

Joskus se lapsi on siellä siis sosiaalisin perustein ja vanhemmat saavat tehdä mitä lystäävät päivän mittaan.

Pk:n täti vaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin ihanaa kun selkeästi huomaa keiden vastaukset on kasvatushenkilöstön käsialaa ja keiden vanhempien, jotka eivät päivääkään ole nähneet päiväkotien hullunmyllyä. Itse en lastentarhanopettajana veisi alle 2veetä päiväkotiin kymmeneksi tunniksi, ryhmäkoot on nykyään ihan järkyttävän suuria, eikä ne pienet lapset siitä nauti. Toki ymmärrän, että joskus pakko on pakko, mutta silloin pitäisi tajuta joustaa siitä kuuluisasta omasta ajasta..

Ja sille vastaajalle tiedoksi, joka perusteli lapsen aikaista viemistä päiväkotiin sillä, että lapsi jää leikkiporukan ulkopuolelle: päiväkotipäivän aikana leikit uudelleenjaetaan vähintään neljä kertaa, jolloin yleensä ammattilaisetkin puuttuvat leikkiporukoihin edes jossain vaiheessa. Lapsesi vedättää sua ihan 6-0 jos näin väittää :)

Se on kyllä ihan faktaa että lapsi joka ei käy päiväkodissa kovinkaan säännöllisesti ja/tai vain vähän, putoaa helposti ryhmästä pois. Aikuiset voi keinotekoisesti koittaa luoda pysyvää ja kehittyvää kaverisuhdetta lapselle silloin kun hän on paikalla, mutta harvoin pystytään luomaan yhtä vahvoja siteitä, kuin mitä lapset luo ihan itse kavereihin. Siis niihin, joiden kanssa vietetään aikaa monta tuntia päivässä, säännöllisesti. Tästä syystä omatkin lapset käy usein ainakin klo 9-12 päiväkodissa, vaikka viikolla voisi olla kolme vapaata. Koitappa itse olla työpaikalla vaan 2 päivää viikossa ja katso kuinka hyvin itse ryhmäydyt ja olet mukana; verrattuna kollegaan joka on paikalla 5 päivää viikossa. Lasten päivän ja viikon tulisi olla edes jokseenkin rutiininomainen ja ennakoitava, vaikka vanhemman työajat olisi sillisalaattia.

Muutenkin monelta unohtuu päiväkotityössä se että me olemme siellä lapsia ja perheitä varten. Ei toisinpäin. Työ on toki raskasta, mutta pitäisi katsoa myös rehellisesti sinne peiliin ja miettiä onko itse huonolla asenteella töissä. Monet on aivan liian kaavoihin kangistu eita ja töihin tullaan vaan suorittamaan tietyt tehtävät. Siinä heitetään äkkiä lasten yksilöllisyys ja perheiden erilaiset tarpeet romukoppaan eikä nähdä sen yksittäisen perheen tilannetta enää.

Kyllä mä ehdottomasti kannatan lapsen säännöllistä arkirytmiä, tottakai. Aamuyhdeksään tuleva lapsi ehtii hyvin mukaan toimintaan ja leikkihetkiin. Mutta siitä edellisestä kommentista jäi fiilis että lapsi roudataan hoitoon joka aamu mahdollisimman aikaisin, millon ei todellakaan ole edes virikkeellistä toimintaa (esim reilusti ennen aamupalaa).

Esimerkkinä jotain virikelapsia hoitaneena, jotka ovat olleet hoidossa 6.30-15, mikä on mun mielestä ihan hullu aika "saada virikettä".

Tottakai mä työni hoidan, vaikka se raskasta varmaan jokaisen päiväkotityöläisen mielestä onkin, mutta enemmän mua harmittaa ne lapset ketkä on siellä päivästä toiseen 10h putkeen, vaikka ei sille olisi edes pakottavaa tarvetta (vanhempien työttömyys, vapaapäivät, vauvan/sairaan sisaruksen kanssa kotona yms).

Mä en jaksa katsoa kieroon vanhempia jotka käy pikaisesti ruokakaupassa ennen lapsen hakemista, mutta se mua rasittaa, että lapsia säilötään siellä ilman hyvää syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikeaa noutaa se lapsi heti töiden jälkeen? Eikö se olisi pienellekin lapselle kiva, kun ei tarvitsisi notkua myöhään väsyneenä päiväkodissa..

Minulla ei olisi aikaa muuten hoitaa kuntoani ja käydä treenaamassa. Lapsi 4v ja tykkää olla päiväkodissa. Loppu illan vietän hänen ja mieheni kanssa.

Täällä taas löhölijät alapeukuttavat. Itse joskus jos pääsen aikasemmin, hoidan asioita ja käyn treenaa tai otan muksut mukaan ja treenaan ulkona yms. Myös mieheni hoitaa lapsia salilla ollessani ja toisin päin.

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin ihanaa kun selkeästi huomaa keiden vastaukset on kasvatushenkilöstön käsialaa ja keiden vanhempien, jotka eivät päivääkään ole nähneet päiväkotien hullunmyllyä. Itse en lastentarhanopettajana veisi alle 2veetä päiväkotiin kymmeneksi tunniksi, ryhmäkoot on nykyään ihan järkyttävän suuria, eikä ne pienet lapset siitä nauti. Toki ymmärrän, että joskus pakko on pakko, mutta silloin pitäisi tajuta joustaa siitä kuuluisasta omasta ajasta..

Ja sille vastaajalle tiedoksi, joka perusteli lapsen aikaista viemistä päiväkotiin sillä, että lapsi jää leikkiporukan ulkopuolelle: päiväkotipäivän aikana leikit uudelleenjaetaan vähintään neljä kertaa, jolloin yleensä ammattilaisetkin puuttuvat leikkiporukoihin edes jossain vaiheessa. Lapsesi vedättää sua ihan 6-0 jos näin väittää :)

En voisi olla enempää samaa mieltä kanssasi. Voisi enää paremmin ilmaista ja todeta asioita. Tässä on totuus! Haluaisin peukuttaa tätä enemmän kuin kerran :))

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaiken tämän osittain turhankin diipadaapan oheen muistutan (en ole keskustelun aloittaja), että ilmoittaessaan lastaan päiväkotiin vanhemmat tekevät sopimuksen, johon kirjataan lapsen hoitoaika, vaikka esim. 08-16.  Tämä tarkoittaa sitä, että jos lasta ei ole vaikka 16.30 mennessä haettu, lasta on pidetty yliaikaa puolisen tuntia. Jos tällainen toistuu, pitää hakuaika kirjallisesti muuttaa, vanhemmat eivät voi alkaa pitää lasta sopimuksen tuntimäärän yli ex tempore. Jos ilmoittaa lapsen 8 h tunnin hoitoon, häntä ei voi tuosta vain  pitää hoidossa välillä 10 h. Jos siihen on oikeasti tarvetta, pitää sopimukseen aika muuttaa ja laskutus tulee sen mukaan.

Olin joskus vuoden sijaisena päiväkodissa, joka sulkeutui klo 17.30. Sulkemisaika oli ollut ennen klo 17, mutta erään perheen takia sitten päivää pidennettiin. Perheestä oli 3 lasta hoidossa. Kaikki muut lapset haettiin jo viideltä, mutta näiden kolmen lapsen kanssa aina odoteltiin sinne tasan puolikuuteen asti. He usein itsekin tuskailivat, kun olivat aina viimeisiä. Ja arvatkaa mitä? Lasten äiti oli työtön ja istui kotona korttelin matkan päässä. Isä kävi töissä. Näitä välillä mietitään..[/työtön

En minäkään kyllä ymmärrä, että työttömällä on niin kiire, ettei pääse lastansa hakemaan aikaisemmin. Ymmärrän kyllä, jos se töissä käyvä äiti haluaa vähän omaa aikaa, mutta jos työtön ei kerkeä ottamaan itsellensä sen vertaa päivässä omaa aikaa, että voisi hakea sen lapsen viideltä, niin on syytä kyllä katsoa peiliin.Kyllä munkin mielestä aika ikävää ja loukkaavaa käytöstä kohdella noin hoitajaa..

Kyseessä todennäköisesti on mielenterveystapaus, jonka pää ei kestä työntekoa eikä omaa lastaan. Nämäkin valitettavasti voivat saada lapsia.

Ja sitten ihmetellään kun päiväkodissa on ylisuuret ryhmät eikä hetkenkään helpotusta, kun jokaisella vanhemmalla on oikein hyvä syy pitää lasta hoidossa 7-18, kun pitää käydä kaupassa, kampaajalla, hierojalla, kasvohoidossa, kynsihoidossa tai ihan pakko nukkua päikkärit ja mulla on oikeus ja mulla on kuules hyvä syy.

Samaan aikaan se kakara on siellä hoidossa, pientenryhmässä 15 lasta ja isojen ryhmässä 26 lasta, mutta ONNEKSI vanhemmat saa käydä rauhassa kaupassa, kampaajalla, hierojalla, kasvohoidossa, kynsihoidossa tai saavat nukkua tunnin päikkärit kun niin kovasti väsyttää.

Ei jestas, miten sitä on ennen pärjätty.

Helvetin kiva. Olen siis töissä pelkästään sinun lapsesti takia sinne klo 17 asti, vaikka voisin olla töissä silloin kun lapsia on enemmän. Ja mitä sinä teet? Käyt kaupassa, kotona syömässä ja  nauttimassa ajasta ilman lapsia, samaan aikaan kun sinun lapsesi pitää toista ihmistä pois hänen kodistaan, pois kaupasta, pois syömästä jne:?

Hitto mitä pällejä.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä, miksi työstänsä väsyneen, stressaantuneen ja turhautuneen vanhemman pitäisi hakea tarhapäivästään väsynyt, stressaantunut ja turhautunut lapsensa mukaan kauppareissulle. Kyllähän näitä toki näkee. Itkeviä ja parkuvia jälkikasvuja kaupassa kiristämässä kaikkien hermoja. Erittäin kasvattavaa kai sitten.

Siksi, että se väsynyt, stressaantunut ja turhautunut lapsi on sen väsyneen, stressaantuneen ja turhautuneen vanhemman ikioma lapsi. Vanhemmalla on velvollisuus kasvattaa ja hoitaa lastaan, päiväkodit ovat lähinnä sitä varten, että vanhempi voi käydä töissä. Jos ei pysty käsittelemään väsynyttä, stressaantunutta ja turhautunutta lasta arkisissa askareissaan, vaan jättää sen tehtävän lastenhoitajille joilla on kymmeniä muitakin ihan yhtälailla väsyneitä, stressaantuneita ja turhautuneita lapsia hoidettavanaan, niin ei kannata ainakaan enempää lapsia siinä vaiheessa tehdä.

Lapsi itkee kaupassa, voi kamala, sekö on syy jättää oma rakas lapsi väsyneenä, stressaantuneena ja turhautuneena päiväkotiin pidemmäksi kuin oikeasti on tarve? Mietippä nyt tätä asiaa hetki, sen lapsen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä, miksi työstänsä väsyneen, stressaantuneen ja turhautuneen vanhemman pitäisi hakea tarhapäivästään väsynyt, stressaantunut ja turhautunut lapsensa mukaan kauppareissulle. Kyllähän näitä toki näkee. Itkeviä ja parkuvia jälkikasvuja kaupassa kiristämässä kaikkien hermoja. Erittäin kasvattavaa kai sitten.

Miltä tuntuis, jos sun pitäis jäädä 2 tuntia ylitöihin siksi, että joku nyt vaan haluaa tehdä jotakin ilman sinua kuin hakea sinut väsyneenä, stressaantuneena ja turhautuneena töistä mukaan? Ja nimenomaan ylitöihi sinne, hälyyn ja kaaokseen, katselemaan vierestä kun kaikki sun työkaverit haetaan kotiin, mutta sun pitää vielä jäädä. Helpottaisiko tämä asia sun väsymystä, stressiä ja turhautuneisuutta vai lisäisikö se sitä?

Tämä on taas niin mainio keskustelu:

Ensin selitetään että olen hirveä vanhempi jos en hae lasta aiemmin päiväkodista, että lapsi kärsii eikä tajua miksi pitää jäädä päiväkotiin kun väsyttää ja tahtos pois. 

Sitten kun kerroin että omaa lastani päin vastoin harmitti jos hain aiemmin kun kaverit haettiin, koska ehdottomasti halusi olla iltapäivän ulkoleikeissä, syytettiin minua curling-vanhemmaksi koska teen siten kuin lapselle on miellyttävämpi.

Pitäisi olla tiukkana ja vanhempi päättää nämä asiat. Mutta miksi päättäisin jotain mikä ei itseänikään miellytä?

Tämä ratkaisu ainoastaan anonyymiä palstahuutelijaa, joka TUSKIN on se henkilö jonka mielen ilahdus on meillä motivaattorina. ;D