En ymmärrä äitejä, jotka pääsevät töistä klo 13-15 aikaan, mutta hakevat lapsen päiväkodista vasta juuri ennen kuin se sulkeutuu.

Kuka hullu nyt haluaisi viettää aikaa oman lapsensa kanssa yhtään enempää kuin on pakko?!

Äitini oli aikoinaan perhepäivähoitaja. Yksi lapsi tuli aamulla 7 pintaan ja oli aina ilta seitsemään. Sitten kertoi vanhemmille, ettei jaksa tehdä niin pitkiä päiviä, saavat muutaman kuukauden varoajan sumplia työnsä niin, että pääsevät aikaisemmin.

Kummasti alkoivat jo seuraavana päivänä valituksesta hakemaan jo kolmen-neljän pintaan. Silloin varmaan ketutti, mutta nyt eläkkeellä nauraen muistelee sitä perhettä.

Ainakin omat lapset nauttii olla päiväkodissa, joka kerta siellä on niin kivaa ettei malttaisi lähteä kotiin. Heidän sosiaalisuus paranee siellä, tulee kavereita ja opitaan toimimaan yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ihme mietteitä äityleillä taas.

Ehkä ei voi yleistää noin, että kun mun lapsi on päiväkotipäivän jälkeen väsynyt ja minä haen sen pilttipalleroni sieltä heti kun vain pystyn, niin kaikkien muidenkin on tehtävä niin - ja jos ei tee, on huono vanhempi.

Meillä vaimo yritti samankaltaista propagandaa minulle syöttää aikansa, mutta lopetti, kun tajusi itsekin, että riippuu ihan lapsesta. Toiselle voi tehdä hyvää päästä päiväkodista pois mahdollisimman äkkiä, toiselle taas siitä koituu vain hankaluuksia.

Tyttäreni oli juuri sellainen lapsi, joka itse halusi olla päiväkodissa pitkään - suuttui jos hänet haki aikaisin.

Vuorotyöläisenä itse menin aamuvarhain töihin ja vaimo vei lapset päiväkotiin. Kun klo 14 pääsin töistä ja hain tyttöä tarhasta, tämäpä suuttui aina ja olisi halunnut jäädä.

Tajusin, mistä oli kyse ja annoin tytön olla klo 16 saakka, hain pois samoihin aikoihin kuin muutkin.

Samoin tämä lapsi kannatti viedä päiväkotiin mahdollisimman aikaisin.

Kyse oli nimittäin siitä, että jos päiväkotiin menee mahdollisimman myöhään, on tyttöjen leikkiparit ja kaverit jo "jaettu". Eli siellä on toiset jo valinneet leikkikaverinsa ja myöhään tulija jää lehdelle soittelemaan tai joutuu tunkeutumaan puoliväkisin kolmanneksi pyöräksi johonkin pariin.

Sama kuvio pätee iltapäivällä pois haettaessa. Jos sinut haetaan ajoissa pois, jää ensinnäkin hyvä leikki kesken ja sosiaaliset kuviot saattavat iltapäivän aikana hakea uudet uomansa. Sinut haettiin pois ja muut tytöt keksivät sillä aikaa jotain hauskaa josta jäät osattomaksi - joka päivä.

Ja jos jäät joka iltapäivä pois niistä hauskoista jutuista, siellä on tavallaan seuraavankin aamun parit tai leikkiporukat jo "arvottu" siinä iltapäivällä, kun halutaan jatkaa sitä kivaa touhua myös heti aamusta.

Meidän sosiaaliselle lapsellemme oli kauhistus mennä tarhaan myöhään ja tulla haetuksi "etuajassa" pois, koska hänen kaverisuhteensa ja asemansa porukassa kärsivät siitä.

Tälläista lasta ei todellakaan auttanut tuo toki hyvää tarkoittava "lapsi mahdollisimman vähän aikaa päivähoidossa"-ajattelu.

Toisten äitien syyllistävän mammapropagandan uhrina omakaan vaimoni ei meinannut tätä aluksi käsittää, mutta lopulta meni perille.

Uskokaa nyt, että ne teidän lapsenne ovat yksilöitä. Se mikä sopii yhdelle, ei ole patenttiratkaisu kaikille, eikä varsinkaan sen takia, että äidit potevat syyllisyyttä (ja syyllistävät toisiaan) pitkistä hoitopäivistä.

Relatkaa vähän.

Apua olihan tämä vitsi.. kai te nyt ymmärrätte, että tottakai ne lapset haluaa olla siellä hoidossa, kun on ohjelmaa ja kavereita, mutta se päiväkotipäivä käy oikeasti lapsille ihan työstä. Antakaa niiden nyt herranen aika joskus viettää aikaa kotonakin älkääkä säilökö siellä hoitopaikassa vain siksi että "lapsi halusi".

Ja SINÄ tiedät, että mun lapselle se päiväkotipäivä kävi työstä ja että se ei saanut olla koskaan kotona, koska ilkeä isä on keksinyt, että sitä voi säilöä hoitopaikassa???

Sitähän juuri yritin tuossa sanoa, että vaikka SINUN lapsesi ehkä ahdistui, hermostui, väsyi, oli työssäkäyneen oloinen, vittuili, itki, potki, huusi, pieri, raastoi tukkaansa ja silppusi ja söi sinun kasvattajandiplomisi, niin voi olla että JOKU TOINEN lapsi ei toimi noin.

Meidänkin toinen tytär oli taas erilainen, hänelle teki hyvää päästä päiväkodista ajoissa kotiin.

Älä ole idiootti ja kuvittele, että koska SINUA vitutti pienenä istua päiväkodin aidanraossa tuijottamassa, kun muut lähtivät kotiin ja sinun äitisi oli vielä makkaratehtaalla ylitöissä, että jokainen ihminen on samasta puusta veistetty ja että kaikkiin toimivat samat toimintatavat ja -mallit.

Älä usko tuota pääasiassa toisten äitien keksimää propagandaa, jolla syyllistetään lähinnä toisia äitejä ja samalla kiillotetaan sitä omaa "hyvä äiti"-sädekehää. Uskalla toimia siten, kuin omalle lapsellesi yksilönä on parasta!

Kyse ei suinkaan ole MINUN lapsestani vaan niistä 21 lapsesta, joita hoidan työkseni.

Anteeksi korjaan. En hoida vaan kasvata.

Kaiken tämän osittain turhankin diipadaapan oheen muistutan (en ole keskustelun aloittaja), että ilmoittaessaan lastaan päiväkotiin vanhemmat tekevät sopimuksen, johon kirjataan lapsen hoitoaika, vaikka esim. 08-16.  Tämä tarkoittaa sitä, että jos lasta ei ole vaikka 16.30 mennessä haettu, lasta on pidetty yliaikaa puolisen tuntia. Jos tällainen toistuu, pitää hakuaika kirjallisesti muuttaa, vanhemmat eivät voi alkaa pitää lasta sopimuksen tuntimäärän yli ex tempore. Jos ilmoittaa lapsen 8 h tunnin hoitoon, häntä ei voi tuosta vain  pitää hoidossa välillä 10 h. Jos siihen on oikeasti tarvetta, pitää sopimukseen aika muuttaa ja laskutus tulee sen mukaan.

Olin joskus vuoden sijaisena päiväkodissa, joka sulkeutui klo 17.30. Sulkemisaika oli ollut ennen klo 17, mutta erään perheen takia sitten päivää pidennettiin. Perheestä oli 3 lasta hoidossa. Kaikki muut lapset haettiin jo viideltä, mutta näiden kolmen lapsen kanssa aina odoteltiin sinne tasan puolikuuteen asti. He usein itsekin tuskailivat, kun olivat aina viimeisiä. Ja arvatkaa mitä? Lasten äiti oli työtön ja istui kotona korttelin matkan päässä. Isä kävi töissä. Näitä välillä mietitään..

Monet äidit täällä jumiutuvat siihen, kuinka MINUN arkeni on niin raskasta ja hektistä. MINÄ käyn töissä ja hoidan lapset, joten MINÄ olen väsynyt ja tarvitsen tauon, jotta jaksan viettää lapsen kanssa loppuillan.

Mutta entä se lapsi? Päiväkotipäivä käy ihan todella lapselle työstä, ja on lapselle raskas. Päiväkodissa ihan jo se meteli joka lähtee isosta lapsiryhmästä, on rasittavaa. Kun ollaan koko päivä ison ryhmän kanssa, päivään kuuluu jatkuvaa touhua, ääntä, vuorovaikutusta ja konfliktejakin. Ne vanhemmat jotka väittävät, että "Minun lapseni on poikkeus, hänelle päiväkotipäivä ei ole työtä", yrittävät peitellä omaa syyllisyyttään.

En katso pahalla, jos vanhempi pääsee töistä klo 13 ja sen jälkeen ottaa pienet torkut aamuvuoron jäljiltä tai hoitaa jotain pakollisia asioita, mutta tuo ei voi olla jatkuvaa. Päiväkoti ei ole säilöpaikka. Vanhemmat eivät tiedä, millaista päiväkodissa oikeasti on.

Isommilla lapsilla ehkä saattaa vielä kuluakin iltapäivä leikkien, mutta jossain vaiheessa se väsy tulee kaikille. Kaverit lähtevät kotiin, ja on ikävää jäädä väsyneenä ja nälissään ilman leikkikaveria viimeisenä päiväkodin pihalle. Toki tälle ei voi mitään, jos vanhemmat ovat töissä. Mutta en hyväksy sitä, että äiti ottaa itselleen omaa aika jatkuvasti ja käy jumpassa ja shoppailemassa sillä välin kun lapsi lojuu päiväkodissa.

Ps. varsinkin talvipakkasilla tulee surku niitä vuoden vanhoja, jotka eivät vielä osaa edes kävellä, ja jotka ovat päiväkodissa jatkuvasti viiteen siksi, että päästyään töistä yhdeltä äiti haluaa omaa aikaa. Joka päivä. Pieni sitten tönöttää paikallaan klo 15-17 rattaissa, koska ei osaa vielä muutakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaiken tämän osittain turhankin diipadaapan oheen muistutan (en ole keskustelun aloittaja), että ilmoittaessaan lastaan päiväkotiin vanhemmat tekevät sopimuksen, johon kirjataan lapsen hoitoaika, vaikka esim. 08-16.  Tämä tarkoittaa sitä, että jos lasta ei ole vaikka 16.30 mennessä haettu, lasta on pidetty yliaikaa puolisen tuntia. Jos tällainen toistuu, pitää hakuaika kirjallisesti muuttaa, vanhemmat eivät voi alkaa pitää lasta sopimuksen tuntimäärän yli ex tempore. Jos ilmoittaa lapsen 8 h tunnin hoitoon, häntä ei voi tuosta vain  pitää hoidossa välillä 10 h. Jos siihen on oikeasti tarvetta, pitää sopimukseen aika muuttaa ja laskutus tulee sen mukaan.

Olin joskus vuoden sijaisena päiväkodissa, joka sulkeutui klo 17.30. Sulkemisaika oli ollut ennen klo 17, mutta erään perheen takia sitten päivää pidennettiin. Perheestä oli 3 lasta hoidossa. Kaikki muut lapset haettiin jo viideltä, mutta näiden kolmen lapsen kanssa aina odoteltiin sinne tasan puolikuuteen asti. He usein itsekin tuskailivat, kun olivat aina viimeisiä. Ja arvatkaa mitä? Lasten äiti oli työtön ja istui kotona korttelin matkan päässä. Isä kävi töissä. Näitä välillä mietitään..[/työtön

En minäkään kyllä ymmärrä, että työttömällä on niin kiire, ettei pääse lastansa hakemaan aikaisemmin. Ymmärrän kyllä, jos se töissä käyvä äiti haluaa vähän omaa aikaa, mutta jos työtön ei kerkeä ottamaan itsellensä sen vertaa päivässä omaa aikaa, että voisi hakea sen lapsen viideltä, niin on syytä kyllä katsoa peiliin.Kyllä munkin mielestä aika ikävää ja loukkaavaa käytöstä kohdella noin hoitajaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä minäkään. Mutta eipä toista mieltä olevat ymmärrä minuakaan. Jokainen tavallaan.

Mulle on ihan normaalia käydä kaupassa lapsikatraan kanssa töiden jälkeen. Siinä yhdessä mietitään mitä syödään. Olen opettanut lapset käyttäytymään joten ei ne kaupassa kiukkua. Olen huomannut että se että panostin lasten opettamiseen kun ne oli pieniä niin nyt pääsen jo helpolla. Saan kuulla usein kuinka hyvätapaisia ja kohteliaita lapseni ovat. Esikoisella on ad/hd että turha tulla huutelemaan että saappa erityinen ja tule sitten sanomaan.

Mutta tämä on nyt näitä, edestään löytää...

Ihan samalla tavalla saa minunkin lapsi kehuja hyvästä käytöksestä, avoimuudesta ja sosiaalisuudesta. Vaikka kaupassa alkaakin kiukuttamaan. Kolmevuotiaalta voi vaatia tietyn verran ja ymmärrän hyvin että ei jaksa kauppareissua. Oma äitini sanoi että olin ihan samanlainen itse tuon ikäisenä ja minusta parin vuoden sisään kasvoi paljon pitkäpinnaisempi ja jaksoin kaupassakin käydä päiväkodin jälkeen ja tykkäsin auttaa ostosten teossa. Lapset on yksilöitä. Eli ei ne sun ole yhtään sen parempia kun meidän muiden.

Voi hyvänen aika :D jos joku haluaa opettaa lapsille käytöstapoja ja toivoo, että lapsi oppii niitä, niin minun mielestäni se on hieno asia. Taidat itse olla hyvin epävarma itsestäsi, kun noin kovaa menee tunteisiin. Normaalisti käytöksen opettamisen ei pitäisi noin paljon herättää tunnekuohua. Ja ihmettelen myös sitäkin, että mitä tekemistä lapsen paremmuudella ja käytöstapojen opettelun kanssa. Ei yhtään mitään. Jos joku haluaa opettaa jo pienille, miten käyttäydytään, niin. Ei sun kultapieni tartte sitä hernettä nenuus vetää.

En ole nuori äiti kuten joku yritti vängätä aikaisemmin tai mite kään epävarma itsestäni. Päin vastoin. Olen opettanut lapselleni käytöstapoja ja lapsi osaa käyttäytyä kaupassa. Se että lapsi turhautuu ja itkee ei ole millään mittarilla huonoa käytöstä. Ainakin meillä saa osoittaa tunteensa vapaasti. Lapsi osaa kulkea nätisti kaupassa, ei remmo, juokse, kiipeile tai kähmi tuotteita ilman lupaa ja osaa tuoda pyynnöstä vaikka maitopurkin. Ainoa on se että lapsi ei sielä kaupassa viihdy varsinkaan kun on revitty hauskasta leikistä pois. Lomalla ja silloin kun sielä kaupassa käydään suoraan kotoa se on helpompaa ja lapsikin sietää sitä paremmin kun ei tarvitse jättää kivaa leikkiä kavereiden kanssa. En tajua mistä ihmeen tunteiden kuohunnasta sinä puhut kun mitään sellaista ei ole. Ja toisekseen älä kultapienittele toisia aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä minäkään. Mutta eipä toista mieltä olevat ymmärrä minuakaan. Jokainen tavallaan.

Mulle on ihan normaalia käydä kaupassa lapsikatraan kanssa töiden jälkeen. Siinä yhdessä mietitään mitä syödään. Olen opettanut lapset käyttäytymään joten ei ne kaupassa kiukkua. Olen huomannut että se että panostin lasten opettamiseen kun ne oli pieniä niin nyt pääsen jo helpolla. Saan kuulla usein kuinka hyvätapaisia ja kohteliaita lapseni ovat. Esikoisella on ad/hd että turha tulla huutelemaan että saappa erityinen ja tule sitten sanomaan.

Mutta tämä on nyt näitä, edestään löytää...

Ihan samalla tavalla saa minunkin lapsi kehuja hyvästä käytöksestä, avoimuudesta ja sosiaalisuudesta. Vaikka kaupassa alkaakin kiukuttamaan. Kolmevuotiaalta voi vaatia tietyn verran ja ymmärrän hyvin että ei jaksa kauppareissua. Oma äitini sanoi että olin ihan samanlainen itse tuon ikäisenä ja minusta parin vuoden sisään kasvoi paljon pitkäpinnaisempi ja jaksoin kaupassakin käydä päiväkodin jälkeen ja tykkäsin auttaa ostosten teossa. Lapset on yksilöitä. Eli ei ne sun ole yhtään sen parempia kun meidän muiden.

Voi hyvänen aika :D jos joku haluaa opettaa lapsille käytöstapoja ja toivoo, että lapsi oppii niitä, niin minun mielestäni se on hieno asia. Taidat itse olla hyvin epävarma itsestäsi, kun noin kovaa menee tunteisiin. Normaalisti käytöksen opettamisen ei pitäisi noin paljon herättää tunnekuohua. Ja ihmettelen myös sitäkin, että mitä tekemistä lapsen paremmuudella ja käytöstapojen opettelun kanssa. Ei yhtään mitään. Jos joku haluaa opettaa jo pienille, miten käyttäydytään, niin. Ei sun kultapieni tartte sitä hernettä nenuus vetää.

En ole nuori äiti kuten joku yritti vängätä aikaisemmin tai mite kään epävarma itsestäni. Päin vastoin. Olen opettanut lapselleni käytöstapoja ja lapsi osaa käyttäytyä kaupassa. Se että lapsi turhautuu ja itkee ei ole millään mittarilla huonoa käytöstä. Ainakin meillä saa osoittaa tunteensa vapaasti. Lapsi osaa kulkea nätisti kaupassa, ei remmo, juokse, kiipeile tai kähmi tuotteita ilman lupaa ja osaa tuoda pyynnöstä vaikka maitopurkin. Ainoa on se että lapsi ei sielä kaupassa viihdy varsinkaan kun on revitty hauskasta leikistä pois. Lomalla ja silloin kun sielä kaupassa käydään suoraan kotoa se on helpompaa ja lapsikin sietää sitä paremmin kun ei tarvitse jättää kivaa leikkiä kavereiden kanssa. En tajua mistä ihmeen tunteiden kuohunnasta sinä puhut kun mitään sellaista ei ole. Ja toisekseen älä kultapienittele toisia aikuisia.

Et ihan muuten vaan heitit kommentin "ei sun lapset oo parempia". Just joo. " En minä hernettä nenuuni vetänyt eikä tunteeni kuohunut ". Voi elämänkevät!

Mikä nykyäitejä OIKEESTI vaivaa?!? Se lapsi otetaan mukaan kauppaan, jos kauppaan tarvitsee mennä. Jos jos sinä olet väsynyt ja päikkärien tarpeessa työpäivän jälkeen, oletko ajatellut kuinka väsynyt lapsesi on, joka menee ennen sinua "töihin" ja lähtee myöhemmin. Päiväkodissa on jatkuva vilinä ja meteli. Aina ei pysty nukkumaan päiväunia vaikka väsyttää, koska muut lapset perseilee ja sijainen ei saa ryhmää kuriin. Joka paikkaan on kiire ja väsynyt henkilökunta tiuskii. Itse en veisi lastani ollenkaan päiväkotiin; resurssit ei vaan riitä laadukkaaseen päivähoitoon. Vanhemmat toki itse haluaa ajatella oman lapsen viihtyvän, mielenrauhan takia. Usein jos itse päiväkodissa työskentelevältä kysytään, veisikö päiväkotiin, vastaus on ylläriylläri että ei. Itse elän vaatimattomasti ja matkustelematta ihan vain siksi, että saan olla lapsien kanssa kotona... ja mennä heidän kanssaan joka ikinen päivä kauppaan ja leikkipuistoon.

Toisille on kivempi , että saa kölliä rauhassa kotona. Kyllä ne päiväkodissa ulkoilevat.

Tiedoksi myös, että kyllä teistä juorutaan paskaa, jotka kehtaatte tulla kauppakassien kanssa hakemaan penskanne. Tai jos kullanmurulta lipsahtaa että "äiti jäi nukkumaan" (viettämään vapaapäivää kotiin kun isi tuo lapsen tarhaan.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä minäkään. Mutta eipä toista mieltä olevat ymmärrä minuakaan. Jokainen tavallaan.

Mulle on ihan normaalia käydä kaupassa lapsikatraan kanssa töiden jälkeen. Siinä yhdessä mietitään mitä syödään. Olen opettanut lapset käyttäytymään joten ei ne kaupassa kiukkua. Olen huomannut että se että panostin lasten opettamiseen kun ne oli pieniä niin nyt pääsen jo helpolla. Saan kuulla usein kuinka hyvätapaisia ja kohteliaita lapseni ovat. Esikoisella on ad/hd että turha tulla huutelemaan että saappa erityinen ja tule sitten sanomaan.

Mutta tämä on nyt näitä, edestään löytää...

Ihan samalla tavalla saa minunkin lapsi kehuja hyvästä käytöksestä, avoimuudesta ja sosiaalisuudesta. Vaikka kaupassa alkaakin kiukuttamaan. Kolmevuotiaalta voi vaatia tietyn verran ja ymmärrän hyvin että ei jaksa kauppareissua. Oma äitini sanoi että olin ihan samanlainen itse tuon ikäisenä ja minusta parin vuoden sisään kasvoi paljon pitkäpinnaisempi ja jaksoin kaupassakin käydä päiväkodin jälkeen ja tykkäsin auttaa ostosten teossa. Lapset on yksilöitä. Eli ei ne sun ole yhtään sen parempia kun meidän muiden.

Voi hyvänen aika :D jos joku haluaa opettaa lapsille käytöstapoja ja toivoo, että lapsi oppii niitä, niin minun mielestäni se on hieno asia. Taidat itse olla hyvin epävarma itsestäsi, kun noin kovaa menee tunteisiin. Normaalisti käytöksen opettamisen ei pitäisi noin paljon herättää tunnekuohua. Ja ihmettelen myös sitäkin, että mitä tekemistä lapsen paremmuudella ja käytöstapojen opettelun kanssa. Ei yhtään mitään. Jos joku haluaa opettaa jo pienille, miten käyttäydytään, niin. Ei sun kultapieni tartte sitä hernettä nenuus vetää.

En ole nuori äiti kuten joku yritti vängätä aikaisemmin tai mite kään epävarma itsestäni. Päin vastoin. Olen opettanut lapselleni käytöstapoja ja lapsi osaa käyttäytyä kaupassa. Se että lapsi turhautuu ja itkee ei ole millään mittarilla huonoa käytöstä. Ainakin meillä saa osoittaa tunteensa vapaasti. Lapsi osaa kulkea nätisti kaupassa, ei remmo, juokse, kiipeile tai kähmi tuotteita ilman lupaa ja osaa tuoda pyynnöstä vaikka maitopurkin. Ainoa on se että lapsi ei sielä kaupassa viihdy varsinkaan kun on revitty hauskasta leikistä pois. Lomalla ja silloin kun sielä kaupassa käydään suoraan kotoa se on helpompaa ja lapsikin sietää sitä paremmin kun ei tarvitse jättää kivaa leikkiä kavereiden kanssa. En tajua mistä ihmeen tunteiden kuohunnasta sinä puhut kun mitään sellaista ei ole. Ja toisekseen älä kultapienittele toisia aikuisia.

Miksi sitten hyökkäät ensimmäisenä toisten kommentoijien kimppuun, jos tunteesi eivät kuohua? Se, että joku opettaa lapsensa olemaan kiukuttelematta kaupassa ei ole mikään syy siihen. Mitä tekemistä lapsen paremmuudella ja ei kiukuttelulla on? En minäkään haluaisi, että oma lapsi raivoiaisi kaupassa eikä raivoakkaan.Ei se silti tarkoita, että pitäisi ajatella että he ovat jotenkin parempia. Paljon helpompaa pienestä pitäen on opettaa, ettei kaupassa tarvitse vetää raivareita. Anna jokaisen ihmisen kasvattaa lapsiansa omalla tavalla, äläkä tee sellaisia johtopäätöksiä, joista et tiedä mitään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä minäkään. Mutta eipä toista mieltä olevat ymmärrä minuakaan. Jokainen tavallaan.

Mulle on ihan normaalia käydä kaupassa lapsikatraan kanssa töiden jälkeen. Siinä yhdessä mietitään mitä syödään. Olen opettanut lapset käyttäytymään joten ei ne kaupassa kiukkua. Olen huomannut että se että panostin lasten opettamiseen kun ne oli pieniä niin nyt pääsen jo helpolla. Saan kuulla usein kuinka hyvätapaisia ja kohteliaita lapseni ovat. Esikoisella on ad/hd että turha tulla huutelemaan että saappa erityinen ja tule sitten sanomaan.

Mutta tämä on nyt näitä, edestään löytää...

Ihan samalla tavalla saa minunkin lapsi kehuja hyvästä käytöksestä, avoimuudesta ja sosiaalisuudesta. Vaikka kaupassa alkaakin kiukuttamaan. Kolmevuotiaalta voi vaatia tietyn verran ja ymmärrän hyvin että ei jaksa kauppareissua. Oma äitini sanoi että olin ihan samanlainen itse tuon ikäisenä ja minusta parin vuoden sisään kasvoi paljon pitkäpinnaisempi ja jaksoin kaupassakin käydä päiväkodin jälkeen ja tykkäsin auttaa ostosten teossa. Lapset on yksilöitä. Eli ei ne sun ole yhtään sen parempia kun meidän muiden.

Voi hyvänen aika :D jos joku haluaa opettaa lapsille käytöstapoja ja toivoo, että lapsi oppii niitä, niin minun mielestäni se on hieno asia. Taidat itse olla hyvin epävarma itsestäsi, kun noin kovaa menee tunteisiin. Normaalisti käytöksen opettamisen ei pitäisi noin paljon herättää tunnekuohua. Ja ihmettelen myös sitäkin, että mitä tekemistä lapsen paremmuudella ja käytöstapojen opettelun kanssa. Ei yhtään mitään. Jos joku haluaa opettaa jo pienille, miten käyttäydytään, niin. Ei sun kultapieni tartte sitä hernettä nenuus vetää.

En ole nuori äiti kuten joku yritti vängätä aikaisemmin tai mite kään epävarma itsestäni. Päin vastoin. Olen opettanut lapselleni käytöstapoja ja lapsi osaa käyttäytyä kaupassa. Se että lapsi turhautuu ja itkee ei ole millään mittarilla huonoa käytöstä. Ainakin meillä saa osoittaa tunteensa vapaasti. Lapsi osaa kulkea nätisti kaupassa, ei remmo, juokse, kiipeile tai kähmi tuotteita ilman lupaa ja osaa tuoda pyynnöstä vaikka maitopurkin. Ainoa on se että lapsi ei sielä kaupassa viihdy varsinkaan kun on revitty hauskasta leikistä pois. Lomalla ja silloin kun sielä kaupassa käydään suoraan kotoa se on helpompaa ja lapsikin sietää sitä paremmin kun ei tarvitse jättää kivaa leikkiä kavereiden kanssa. En tajua mistä ihmeen tunteiden kuohunnasta sinä puhut kun mitään sellaista ei ole. Ja toisekseen älä kultapienittele toisia aikuisia.

Et ihan muuten vaan heitit kommentin "ei sun lapset oo parempia". Just joo. " En minä hernettä nenuuni vetänyt eikä tunteeni kuohunut ". Voi elämänkevät!

Silloin kun joku yrittää saada omat lapsensa kuulostamaan paremmilta kun toisen on ihan hyvä napauttaa sitä kerskujaa että kenenkään lapset ei ole parempia kuin toisen paitsi jos se lapsi on aivan pellossa kasvatettu. Lapset saattaa osata eri asioita eri ikäisenä mutta se ei niistä parempaa tee. Se on fakta. Ei mikään tunteiden kuohunta. Tätä samaa keulimista tapahtuu aina kun äidit kokoontuu johonkin"mutta munpas Purjo Petteri osas sitä ja tätä tän ikäisenä!!" Ja tietenkin päälle yritetään lytätä se toisen lapsi huonommaksi vihjailulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, kumpihan on parempi - se että haen lapseni heti kun työt loppuvat eli ennen kahta, ja lykkään lapsen katsomaan muumeja jotta voin itse nukkua tunnin, vai käyn kotona nukkumassa, haen lapsen ja teen hänen kanssaan kaikkea kivaa? 

Vuorottele. Lapsi ansaitsee välillä lyhyemmän hoitopäivän, vaikka se tarkoittaisikin välillä Muumeja. Ihan aina lapsen ei tarvitse olla se, joka joustaa.

Ei se ole joustamista jos lapsi viihtyy paremmin päiväkodissa seuran kanssa kun kotona muumeja tuijotellen.

Mistä tiedät, että viihtyy? Se kitinä kotiin haettaessa ja hankala olo haun jälkeen johtuu päivän mittaan kertyneestä väsymyksestä ja siitä, että koko päivän on hyssytelty ja vaadittu käyttäytymään.

Ihan samalla tavalla meillä hyssytellään jos meno äityy liian riehakkaaksi ja vaaditaan käyttäytymään. Enemmän meillä hyssyteltäisiin vielä jos en ottaisi nokosia ennen lapsen hakemista ja ottaisin ne nokoset sen jälkeen.

Voit muuten olla varma, että ei hyssytellä. Olen ollut töissäkin päiväkodissa, ja heti joku aikuinen puuttuu asiaan, jos lapsista kuuluu vaikka vain iloisia ääniä. Tai jos joku juosta pyrähtäisi pikkuisen, tai ihan mitä tahansa. Alvariinsa on aikuinen selän takana vahtimassa ja rauhoittelemassa. Syynä on tietty se, että syntyisi kamala metakka, jos kaikki innostuisivat meluamaan, mutta rauhallisuuden vaatimustaso on lapsille ihan mahdoton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä minäkään. Mutta eipä toista mieltä olevat ymmärrä minuakaan. Jokainen tavallaan.

Mulle on ihan normaalia käydä kaupassa lapsikatraan kanssa töiden jälkeen. Siinä yhdessä mietitään mitä syödään. Olen opettanut lapset käyttäytymään joten ei ne kaupassa kiukkua. Olen huomannut että se että panostin lasten opettamiseen kun ne oli pieniä niin nyt pääsen jo helpolla. Saan kuulla usein kuinka hyvätapaisia ja kohteliaita lapseni ovat. Esikoisella on ad/hd että turha tulla huutelemaan että saappa erityinen ja tule sitten sanomaan.

Mutta tämä on nyt näitä, edestään löytää...

Ihan samalla tavalla saa minunkin lapsi kehuja hyvästä käytöksestä, avoimuudesta ja sosiaalisuudesta. Vaikka kaupassa alkaakin kiukuttamaan. Kolmevuotiaalta voi vaatia tietyn verran ja ymmärrän hyvin että ei jaksa kauppareissua. Oma äitini sanoi että olin ihan samanlainen itse tuon ikäisenä ja minusta parin vuoden sisään kasvoi paljon pitkäpinnaisempi ja jaksoin kaupassakin käydä päiväkodin jälkeen ja tykkäsin auttaa ostosten teossa. Lapset on yksilöitä. Eli ei ne sun ole yhtään sen parempia kun meidän muiden.

Voi hyvänen aika :D jos joku haluaa opettaa lapsille käytöstapoja ja toivoo, että lapsi oppii niitä, niin minun mielestäni se on hieno asia. Taidat itse olla hyvin epävarma itsestäsi, kun noin kovaa menee tunteisiin. Normaalisti käytöksen opettamisen ei pitäisi noin paljon herättää tunnekuohua. Ja ihmettelen myös sitäkin, että mitä tekemistä lapsen paremmuudella ja käytöstapojen opettelun kanssa. Ei yhtään mitään. Jos joku haluaa opettaa jo pienille, miten käyttäydytään, niin. Ei sun kultapieni tartte sitä hernettä nenuus vetää.

En ole nuori äiti kuten joku yritti vängätä aikaisemmin tai mite kään epävarma itsestäni. Päin vastoin. Olen opettanut lapselleni käytöstapoja ja lapsi osaa käyttäytyä kaupassa. Se että lapsi turhautuu ja itkee ei ole millään mittarilla huonoa käytöstä. Ainakin meillä saa osoittaa tunteensa vapaasti. Lapsi osaa kulkea nätisti kaupassa, ei remmo, juokse, kiipeile tai kähmi tuotteita ilman lupaa ja osaa tuoda pyynnöstä vaikka maitopurkin. Ainoa on se että lapsi ei sielä kaupassa viihdy varsinkaan kun on revitty hauskasta leikistä pois. Lomalla ja silloin kun sielä kaupassa käydään suoraan kotoa se on helpompaa ja lapsikin sietää sitä paremmin kun ei tarvitse jättää kivaa leikkiä kavereiden kanssa. En tajua mistä ihmeen tunteiden kuohunnasta sinä puhut kun mitään sellaista ei ole. Ja toisekseen älä kultapienittele toisia aikuisia.

Miksi sitten hyökkäät ensimmäisenä toisten kommentoijien kimppuun, jos tunteesi eivät kuohua? Se, että joku opettaa lapsensa olemaan kiukuttelematta kaupassa ei ole mikään syy siihen. Mitä tekemistä lapsen paremmuudella ja ei kiukuttelulla on? En minäkään haluaisi, että oma lapsi raivoiaisi kaupassa eikä raivoakkaan.Ei se silti tarkoita, että pitäisi ajatella että he ovat jotenkin parempia. Paljon helpompaa pienestä pitäen on opettaa, ettei kaupassa tarvitse vetää raivareita. Anna jokaisen ihmisen kasvattaa lapsiansa omalla tavalla, äläkä tee sellaisia johtopäätöksiä, joista et tiedä mitään!

En ole hyökännyt kenenkään kimppuun mutta toisin ei voi sanoa muista minua kohtaan. Lisäksi minun valintoja arvostellaan ja tuomitaan siitä että en raahaa lasta päiväkodista kesken leikkien turhautumaan kauppaan. En ole sanonut mitään pahaa toisten valinnoista tehdä eri tavalla. Jos joku haluaa lapsensa kauppaan raahata niin raahatkoon mutta antakoon minun pitää lapseni päiväkodissa sen ajan ilman että arvostellaan.

Päiväkotityöntekijä kirjoitti:

Mikä nykyäitejä OIKEESTI vaivaa?!? Se lapsi otetaan mukaan kauppaan, jos kauppaan tarvitsee mennä. Jos jos sinä olet väsynyt ja päikkärien tarpeessa työpäivän jälkeen, oletko ajatellut kuinka väsynyt lapsesi on, joka menee ennen sinua "töihin" ja lähtee myöhemmin. Päiväkodissa on jatkuva vilinä ja meteli. Aina ei pysty nukkumaan päiväunia vaikka väsyttää, koska muut lapset perseilee ja sijainen ei saa ryhmää kuriin. Joka paikkaan on kiire ja väsynyt henkilökunta tiuskii. Itse en veisi lastani ollenkaan päiväkotiin; resurssit ei vaan riitä laadukkaaseen päivähoitoon. Vanhemmat toki itse haluaa ajatella oman lapsen viihtyvän, mielenrauhan takia. Usein jos itse päiväkodissa työskentelevältä kysytään, veisikö päiväkotiin, vastaus on ylläriylläri että ei. Itse elän vaatimattomasti ja matkustelematta ihan vain siksi, että saan olla lapsien kanssa kotona... ja mennä heidän kanssaan joka ikinen päivä kauppaan ja leikkipuistoon.

Toisille on kivempi , että saa kölliä rauhassa kotona. Kyllä ne päiväkodissa ulkoilevat.

Tiedoksi myös, että kyllä teistä juorutaan paskaa, jotka kehtaatte tulla kauppakassien kanssa hakemaan penskanne. Tai jos kullanmurulta lipsahtaa että "äiti jäi nukkumaan" (viettämään vapaapäivää kotiin kun isi tuo lapsen tarhaan.)

Antaa juoruta. Ei minua kävele yhtään :D Meillä lapsi ei tiedä, että meistä joku on kotona. Saatikka te näkisitte, että ollaan käyty kaupassa kun ne ostokset on autossa parkkipaikalla josta ei ole suoraa näköyhteyttä autoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä minäkään. Mutta eipä toista mieltä olevat ymmärrä minuakaan. Jokainen tavallaan.

Mulle on ihan normaalia käydä kaupassa lapsikatraan kanssa töiden jälkeen. Siinä yhdessä mietitään mitä syödään. Olen opettanut lapset käyttäytymään joten ei ne kaupassa kiukkua. Olen huomannut että se että panostin lasten opettamiseen kun ne oli pieniä niin nyt pääsen jo helpolla. Saan kuulla usein kuinka hyvätapaisia ja kohteliaita lapseni ovat. Esikoisella on ad/hd että turha tulla huutelemaan että saappa erityinen ja tule sitten sanomaan.

Mutta tämä on nyt näitä, edestään löytää...

Ihan samalla tavalla saa minunkin lapsi kehuja hyvästä käytöksestä, avoimuudesta ja sosiaalisuudesta. Vaikka kaupassa alkaakin kiukuttamaan. Kolmevuotiaalta voi vaatia tietyn verran ja ymmärrän hyvin että ei jaksa kauppareissua. Oma äitini sanoi että olin ihan samanlainen itse tuon ikäisenä ja minusta parin vuoden sisään kasvoi paljon pitkäpinnaisempi ja jaksoin kaupassakin käydä päiväkodin jälkeen ja tykkäsin auttaa ostosten teossa. Lapset on yksilöitä. Eli ei ne sun ole yhtään sen parempia kun meidän muiden.

Voi hyvänen aika :D jos joku haluaa opettaa lapsille käytöstapoja ja toivoo, että lapsi oppii niitä, niin minun mielestäni se on hieno asia. Taidat itse olla hyvin epävarma itsestäsi, kun noin kovaa menee tunteisiin. Normaalisti käytöksen opettamisen ei pitäisi noin paljon herättää tunnekuohua. Ja ihmettelen myös sitäkin, että mitä tekemistä lapsen paremmuudella ja käytöstapojen opettelun kanssa. Ei yhtään mitään. Jos joku haluaa opettaa jo pienille, miten käyttäydytään, niin. Ei sun kultapieni tartte sitä hernettä nenuus vetää.

En ole nuori äiti kuten joku yritti vängätä aikaisemmin tai mite kään epävarma itsestäni. Päin vastoin. Olen opettanut lapselleni käytöstapoja ja lapsi osaa käyttäytyä kaupassa. Se että lapsi turhautuu ja itkee ei ole millään mittarilla huonoa käytöstä. Ainakin meillä saa osoittaa tunteensa vapaasti. Lapsi osaa kulkea nätisti kaupassa, ei remmo, juokse, kiipeile tai kähmi tuotteita ilman lupaa ja osaa tuoda pyynnöstä vaikka maitopurkin. Ainoa on se että lapsi ei sielä kaupassa viihdy varsinkaan kun on revitty hauskasta leikistä pois. Lomalla ja silloin kun sielä kaupassa käydään suoraan kotoa se on helpompaa ja lapsikin sietää sitä paremmin kun ei tarvitse jättää kivaa leikkiä kavereiden kanssa. En tajua mistä ihmeen tunteiden kuohunnasta sinä puhut kun mitään sellaista ei ole. Ja toisekseen älä kultapienittele toisia aikuisia.

Et ihan muuten vaan heitit kommentin "ei sun lapset oo parempia". Just joo. " En minä hernettä nenuuni vetänyt eikä tunteeni kuohunut ". Voi elämänkevät!

Silloin kun joku yrittää saada omat lapsensa kuulostamaan paremmilta kun toisen on ihan hyvä napauttaa sitä kerskujaa että kenenkään lapset ei ole parempia kuin toisen paitsi jos se lapsi on aivan pellossa kasvatettu. Lapset saattaa osata eri asioita eri ikäisenä mutta se ei niistä parempaa tee. Se on fakta. Ei mikään tunteiden kuohunta. Tätä samaa keulimista tapahtuu aina kun äidit kokoontuu johonkin"mutta munpas Purjo Petteri osas sitä ja tätä tän ikäisenä!!" Ja tietenkin päälle yritetään lytätä se toisen lapsi huonommaksi vihjailulla

Siis mä en kyllä ymmärrä..siis jos joku haluaa kasvattaa lapsia, ettei huudeta kaupassa , niin ei se kyllä ole mitään leuhkimista mun mielestä. Aivan normaalia kasvatusta. Itse joka ikinen kerta kysyn kaupassa lapseltani, että muistathan sitten miten ollaan jne. Ei raivota..jne. täällä. Sekö nyt tekee sitten minustakin jotenkin ylimielisen ja paremmuuttaan pönkittävän äidin, jolla on paremmat lapset, kuin sulla? Ihan tosissasko olet?

Joo, lapsi viihtyy päiväkodissa. Tuolla ajatuksella on hyvä lohduttautua. Eihän lapsella ole vaihtoehtoa.

ihmettelen, miten suurin osa vanhemmista tulkitsee lapsen kiukun päiväkodista haettaessa siten, että lapsella vaan nyt on ollut niin kivaa siellä ja että lapsi hyvin jaksaisi olla pitempäänkin.

Toisaalta puhutaan, että lapsi on niin väsynyt ettei jaksa kaupassa käydä.

Mitenköhän se nyt on? Eiköhän se päiväkotipäivän väsymys ja harmi purkaudu juuri siinä hetkessä kun vanhempi tulee näkyviin. Viimein se oma aikuinen, ja kiukkukohtaus tulee sitten vaikkapa "väärästä hakuajasta". Katsokaa tarkemmin sitä lasta. Toimitteko muutoinkin niin että koitatte aina estää kiukkukohtauksen tekemällä siten, kuin lapsi sillä kohtaa sattuu vaatimaan (karkkihylly, kuravaatteiden pukeminen jne)?

Eiköhän jokainen tiedä sen oman lapsensa parhaiten ja näe siitä onko kiukku väsymystä vai harmitusta siitä että pitää jättää leikki kesken. Te ette tunne täällä vastaajien lapsia ja heidän tarinoitaan tai luonteitaan ollenkaan. Siksi luotan enemmän siihen vanhemman sanaan kumpaa se kiukku on.

Ja onko sillä loppupeleissä edes väliä kun yhtä väsynyt se lapsi sielä kaupassa on jos kyse on väsystä? Silloinhan se on parempi valinta pitää lapsi päiväkodissa missä on seuraa ja ei kiukuta kun ottaa mukaan kiukkuitkemään kauppaan jossa se häiritsee muita ja saa mulkoilua ja supinaa osakseen kuinka joku ei osaa hallita lastaan.