Lue keskustelun säännöt.
Avioeron jälkeen lapsilla yksi koti ja vanhemmat vaihtaa.
06.08.2017 |
Meillä tällainen järjestely. Voin vastailla, jos on jotain kysyttävää tästä asiasta.
Kommentit (273)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa systeemissä kukaan ei pääse elämässään eteenpäin vaan on kiinni tässä järjestelyssä kunnes viimenkin lapsi muuttaa pois tai pärjää omatoimisesti.
Tuossa sidotaan uudet kumppanitkin tiukasti ex - kumppaniin ja kämppään.En näe mikä tuossa olisi kahden kämpän systeemiä parempaa.
Ai. Oletko elänyt näin, kun tiedät noin hyvin ;) Mä koen menneeni elämässä eteenpäin ihan hurjasti. Löytäneeni elämäni rakkauden, vakiintunut hänen kanssaan, edennyt uralla, harrastanut paljon, matkustellut, kokenut uutta. En tiedä, mitä vielä olisi pitänyt päästä tekemään tai kokemaan.
Ap
Noi luettelemasi ei ole asumisjärjestelyistä kiinni. Ne olisi voinut tulla kahden asunnon systeemilläkin. Kaikki, myös ne uudet kumppanit on kiinni siinä teidän vanhassa aviokodissa jne. Tuo perustuu pitkälti siihen että molemmat ootte löytäny valmiin huushollin missä olette sen muun ajan
Sanoit, että tässä systeemissä kukaan ei pääse eteenpäin. Mielestäni kumosin väitteen?
En ymmärrä tuota, että uudet on kiinni vanhassa aviokodissa, mitä tarkoitat sillä? Mulla on avioliitto takana ja siitä lapset. Se ei muutu ikinä.
Me jaettiin alkuun exän kanssa vuokra-asunto. Sekin sujui hyvin.
Ap
Sä olet päässy urallas eteenpäin, hyvä niin. En ihan sitä tarkoittanut. Tarkoitin enemmin sitä että teidän uudet suhteet ei pääse eteenpäin niin kauan kun toi systeemi on. Turha haaveilla yhteisestä kodista uuden kumppanin kanssa. Sitä on mahdoton tuohon yhdistää. Hienoa jos uusienonnien pinna kestää vuosia tuota järjestelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ap:lla oli ilmeiset kotityöt, lastenhoito ja taloudelliset menot jaettu oikeudenmukaisesti ennen eroa. Kuinka isolla prosentilla ap kuvittelet tilanteen olevan tämän ennen eroa?
Ei näin ollut ennen eroa. Ennen eroa mä hoidin 90% kotitöistä ja mies käytti huomattavasti enemmän rahaa kuin minä. Ei meidän avioliitto ollut seesteinen ollenkaan.
Ap
Ollaan myös eroamassa ja mieheni muuttaa avopuolisonsa (tulevan) kanssa ja minulla työsuhdekaksio. Vuoroviikoin ollaan kotona. Sovittu, että mahdollisen vauvan kanssa tulevat puolisot muuttavat viikoittain, tai sitten ei. Miten nähdään. Järjevät aikuiset suunnittelevat elämänsä lasten ympärille.
En usko että tuo on lapsen kannalta hyvä ratkaisu.
Viikottain toinen vanhempi hylkää lapsensa.
Kun taas se että lapsella olis kaksi vakaata ja turvallista kotia on paljon parempi, vaikka siihen sisältyisikin alku järkytys.
Mutta tuollainen ikuinen ja jatkuva tälläviikolla hylkää äiti ja lähtee teille tietymättömille ja ensiviikolla hylkää isä ja lähtee teille tietymättömille. Hyvin epävakaata ja ei todellakaan lapsen edun mukaista.
Lapsille tuo on hyvä. Kuinka teidän uudet kumppanit tähän suhtautuu? Äkkiseltään tuntuisi tosi oudolta asua miehen kanssa, joka viettää puolet ajasta entisessä perheasunnossa, jossa lisäksi se ex-kumppani saattaa vierailla. Ehkä olen liian mustis ja kapeakapseinen, mutta en kykenisi tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa systeemissä kukaan ei pääse elämässään eteenpäin vaan on kiinni tässä järjestelyssä kunnes viimenkin lapsi muuttaa pois tai pärjää omatoimisesti.
Tuossa sidotaan uudet kumppanitkin tiukasti ex - kumppaniin ja kämppään.En näe mikä tuossa olisi kahden kämpän systeemiä parempaa.
Ai. Oletko elänyt näin, kun tiedät noin hyvin ;) Mä koen menneeni elämässä eteenpäin ihan hurjasti. Löytäneeni elämäni rakkauden, vakiintunut hänen kanssaan, edennyt uralla, harrastanut paljon, matkustellut, kokenut uutta. En tiedä, mitä vielä olisi pitänyt päästä tekemään tai kokemaan.
Ap
Noi luettelemasi ei ole asumisjärjestelyistä kiinni. Ne olisi voinut tulla kahden asunnon systeemilläkin. Kaikki, myös ne uudet kumppanit on kiinni siinä teidän vanhassa aviokodissa jne. Tuo perustuu pitkälti siihen että molemmat ootte löytäny valmiin huushollin missä olette sen muun ajan
Sanoit, että tässä systeemissä kukaan ei pääse eteenpäin. Mielestäni kumosin väitteen?
En ymmärrä tuota, että uudet on kiinni vanhassa aviokodissa, mitä tarkoitat sillä? Mulla on avioliitto takana ja siitä lapset. Se ei muutu ikinä.
Me jaettiin alkuun exän kanssa vuokra-asunto. Sekin sujui hyvin.
Ap
Sä olet päässy urallas eteenpäin, hyvä niin. En ihan sitä tarkoittanut. Tarkoitin enemmin sitä että teidän uudet suhteet ei pääse eteenpäin niin kauan kun toi systeemi on. Turha haaveilla yhteisestä kodista uuden kumppanin kanssa. Sitä on mahdoton tuohon yhdistää. Hienoa jos uusienonnien pinna kestää vuosia tuota järjestelyä.
Ahaa. Miten pitkälle uudessa suhteessa pitää päästä? Mitä jos kaikkien haaveet ei ole ne samat? Me haaveillaan yhteisestä tulevaisuudesta ja avioliitosta. Mutta meille se ei tarkoita, että meidän pitää asua koko ajan saman katon alla. Miksi siinä on jotain väärää?
Ap
Vierailija kirjoitti:
En usko että tuo on lapsen kannalta hyvä ratkaisu.
Viikottain toinen vanhempi hylkää lapsensa.
Kun taas se että lapsella olis kaksi vakaata ja turvallista kotia on paljon parempi, vaikka siihen sisältyisikin alku järkytys.
Mutta tuollainen ikuinen ja jatkuva tälläviikolla hylkää äiti ja lähtee teille tietymättömille ja ensiviikolla hylkää isä ja lähtee teille tietymättömille. Hyvin epävakaata ja ei todellakaan lapsen edun mukaista.
Erittäin hyvä näkökulma
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ap:lla oli ilmeiset kotityöt, lastenhoito ja taloudelliset menot jaettu oikeudenmukaisesti ennen eroa. Kuinka isolla prosentilla ap kuvittelet tilanteen olevan tämän ennen eroa?
Ei näin ollut ennen eroa. Ennen eroa mä hoidin 90% kotitöistä ja mies käytti huomattavasti enemmän rahaa kuin minä. Ei meidän avioliitto ollut seesteinen ollenkaan.
Ap
Teillä kuitenkin molemmat panostivat johonkin osa-alueeseen enemmän kuin toinen eli tilanne oli tasapainossa. Miten olisit kokenut tilanteen, jos 90 % kotitöistä osuuden lisäksi olisit liitossasi joutunut kantamaan 90 % taloudellisesta vastuusta? Olisitko silti innolla lähtenyt lapset-ei-vaihda-kotia-malliin?
Ap puhuu että lasten koti. Jos se ei ole aikuisen koti myös, niin se on vain paikka missä lapset asuvat keskenään ja henkilökunta vaihtuu, eräänlainen ei-kenenkään-maa.
Näin mulle kuvasi kokemuksiaan ystävä joka eksänsä kanssa tätä teki monta vuotta heidän vanhassa yhteisessä kodissa.
Mitään ei oikeastaan ostettu lisää tai laitettu, viikon päätteeksi vanhempi keräsi omat henkilökohtaiset tavaransa omaan makuuhuoneeseensa. Seuraava vanhempi tuli ja jos se oli nainen, ensitöiksi siivosi paikan isäviikon jäljiltä.
Kumpikaan ei päässyt aidosti elämässä eteenpäin. Kaikki oli vähän odotustilassa.
Elämässä tapahtuu surullisia asioita, ne surraan, käsitellään, ja sitten elämä jatkuu ja mennään eteenpäin.
Leskeksi jääneiden mummojen on hyvä siivota edesmenneen papan tavarat, ja lahjoittaa vaatteet keräykseen.
Vanhempien on tervettä järjestää poismuuttaneen aikuisen lapsen huone vierashuoneeksi, eikä säilöä sitä mausoleumiksi ja alttariksi.
On surullista jäädä asumaan rikkoutuneen kodin raunioihin, niin että mikään ei muutu ja se valheellisesti muistuttaa kaiken aikaa siitä perheestä jota ei enää ole.
Jos vaikka jääkin perheen kotiin asumaan, niin tekee sinne remonttia ja uutta sisustusta, pitää huolen että elämä jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko että tuo on lapsen kannalta hyvä ratkaisu.
Viikottain toinen vanhempi hylkää lapsensa.
Kun taas se että lapsella olis kaksi vakaata ja turvallista kotia on paljon parempi, vaikka siihen sisältyisikin alku järkytys.
Mutta tuollainen ikuinen ja jatkuva tälläviikolla hylkää äiti ja lähtee teille tietymättömille ja ensiviikolla hylkää isä ja lähtee teille tietymättömille. Hyvin epävakaata ja ei todellakaan lapsen edun mukaista.
Ja silloin äiti ja isä ei hylkää, kun lapset vaihtaa? Luuletko, että meidän lapset ei tiedä, missä me ollaan, kun ei olla lasten kanssa? Ei meillä ole mitään salaista elämää.
Ap
Kuulostaa oikein hyvältä, onnea teille! Mukavaa, että joidenkin eroaminen sujuu näinkin aikuismaisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaan myös eroamassa ja mieheni muuttaa avopuolisonsa (tulevan) kanssa ja minulla työsuhdekaksio. Vuoroviikoin ollaan kotona. Sovittu, että mahdollisen vauvan kanssa tulevat puolisot muuttavat viikoittain, tai sitten ei. Miten nähdään. Järjevät aikuiset suunnittelevat elämänsä lasten ympärille.
Vuoroviikoin olette sun työsuhdeasunnossa?? Missäs sä sitten olet kun sun ex mies tulee vaimoineen ja uusine lapsineen sinne sun kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Lapsille tuo on hyvä. Kuinka teidän uudet kumppanit tähän suhtautuu? Äkkiseltään tuntuisi tosi oudolta asua miehen kanssa, joka viettää puolet ajasta entisessä perheasunnossa, jossa lisäksi se ex-kumppani saattaa vierailla. Ehkä olen liian mustis ja kapeakapseinen, mutta en kykenisi tuohon.
Meillä on onneksi hyvät ja ymmärtävät kumppanit.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap kuvittelisit tämän mallin toimivan, jos exäsi ei tekisi kotitöitä eikä suostuisi maksamaan elareita? Ensimmäisenä lapsesi kotiin tullessasi sinut vastaanottaisi sotkukaaos ja kokoelma miehen kiukuspäissään hajottamia kodintarvikkeita?
Olisitko edelleen sitä mieltä, että tämä on lapsellesi pitkällä tähtäimellä paras ratkaisu?
Minä olen sitä mieltä, että meille tämä on paras ratkaisu. En väitä, että se kaikille toimisi. Mutta tiedän senkin, että tosi harvalla käy tämä vaihtoehto edes mielessä! Siksi halusin avata ketjun :) Vaatimus on se, että molemmat vanhemmat ovat täyspäisiä ihmisiä, joille lasten etu on ykkönen. Kuvailemassasi tilanteessa tuhoajaexällä ei lasten etu ole mielessä, jolloin kuvio ei toimisi.
Ap
Ymmärräthän, että yleisempiä eroon johtavia syitä ovat epätasainen vastuunotto kodin- ja lastenhoidossa sekä taloudellisista asioista? Harvassa lapsiperheessä erotaan pelkän luonteiden yhteensopimattomuuden vuoksi, ainakaan ennen, kun suhdetta on yritetty pelastaa pariterapialla.
Kyllä muutkin ajattelevat erotessa tätä vaihtoehtoa. Ymmärräthän, että muutkin ihmiset kuin sinä osaavat punnita eri ratkaisujen etuja ja haittoja mielessään? Useimmilla ihan realistisista syistä sinun vaihtoehtosi ei valikoidu lopulliseksi ratkaisuksi.
Kiitos kysymästä, käytiin kyllä terapiat ;) Ja ei, en usko että tätä moni miettii. Miksikö niin ajattelen? Koska esim. suuren kaupungin lastenvalvoja oli ihan hoo moilasena täs. Ei ikinä ollut kuullutkaan, ei ollut missään tullut ilmi. Joten ei, en usko että avioerossa otetaan yhtenä vaihtoehtona tätä esille kovin usein. Väliaikaisesti ehkä, mutta pysyvästi ei.
Ap
Ihanko oikeasti kuvittelet, että muut ovat ajatuksellisesti niin rajoittuneita, etteivät osaisi tätä miettiä? On hyvät syynsä, miksei tähän päädytä melkein koskaan.
Meilläkin siipeilevä lasten- ja kodinhoitoa vältellyt ex olisi halunnut tämän mallin. Mun olisi kuulemma pitänyt kustantaa lasten asunnon lisäksi myös se jaettu sinkkuasunto... kotitöiden jako olisi varmaan ollut yhtä tasapuolinen kuin kustannustenkin.
Ymmärrätkö, että eroosi johtaneet syyt poikkeavat valtavirrasta ja useimmilla ne liittyvät arkeen, sen kustantamiseen ja pyöritykseen? Silloin tämä malli ei vain toimi.
Meillä aika lailla sama juttu... Mun olisi pitänyt hankkia asunto itselleni, miehellä oli mahdollisuus muuttaa vanhemmilleen. Aivan varmasti kaikki vastuu kodista ja lapsista olisi ollut mulla.... Nytkin kun lapset asuvat kahta kotia, vastuu on kummallakin viikolla minulla... Minä myös hommaan ja hankin ja kustannan kaikki lasten tarvikkeet...
Eipä meilläkään mies edelleenkään kustanna mitään muuta kuin ruokaa lapsille. Mutta ottaa sentään lapset puolet ajasta luokseen ja on lasten rakastama isä. Paljon parempi isä nyt kuin ennen eroa.
Säästöä sekin on, etten enää joudu elättämään miestä ja saan 50 € kuussa korotusta lapsilisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu että lasten koti. Jos se ei ole aikuisen koti myös, niin se on vain paikka missä lapset asuvat keskenään ja henkilökunta vaihtuu, eräänlainen ei-kenenkään-maa.
Näin mulle kuvasi kokemuksiaan ystävä joka eksänsä kanssa tätä teki monta vuotta heidän vanhassa yhteisessä kodissa.
Mitään ei oikeastaan ostettu lisää tai laitettu, viikon päätteeksi vanhempi keräsi omat henkilökohtaiset tavaransa omaan makuuhuoneeseensa. Seuraava vanhempi tuli ja jos se oli nainen, ensitöiksi siivosi paikan isäviikon jäljiltä.
Kumpikaan ei päässyt aidosti elämässä eteenpäin. Kaikki oli vähän odotustilassa.Elämässä tapahtuu surullisia asioita, ne surraan, käsitellään, ja sitten elämä jatkuu ja mennään eteenpäin.
Leskeksi jääneiden mummojen on hyvä siivota edesmenneen papan tavarat, ja lahjoittaa vaatteet keräykseen.
Vanhempien on tervettä järjestää poismuuttaneen aikuisen lapsen huone vierashuoneeksi, eikä säilöä sitä mausoleumiksi ja alttariksi.
On surullista jäädä asumaan rikkoutuneen kodin raunioihin, niin että mikään ei muutu ja se valheellisesti muistuttaa kaiken aikaa siitä perheestä jota ei enää ole.
Jos vaikka jääkin perheen kotiin asumaan, niin tekee sinne remonttia ja uutta sisustusta, pitää huolen että elämä jatkuu.
Näin ei ole meillä. Lasten kodissa (joka on toki myös mun koti aina kun siellä olen!) on rempattu, sisustettu, siivottu, laitettu. Se on koti. Siellä on rakkautta ja lämpöä. Se ei ole raunio eikä tyhjät seinät. Siellä iloitaan, juhlitaan, leivotaan, saunotaan.
Ap
Ap, maksatko osan asuinkustannuksista siitä kodista, jossa asut nykyisen kumppanisi kanssa?
Mikä tuo olisi lapsille parempi kuin kaksi kotia? Itsekin eronnut ja lapset vaihdelleet kahdessa kodissa. Ei mitään ongelmia. Kyllä se lapsilla helpottaa erossa eniten se ympärillä on välittäviä aikuisia jotka ei riitele eikä niinkään et ne seinät on samat.
Mut jos ap:llä toimii niin peukku sille.
Vierailija kirjoitti:
En usko että tuo on lapsen kannalta hyvä ratkaisu.
Viikottain toinen vanhempi hylkää lapsensa.
Kun taas se että lapsella olis kaksi vakaata ja turvallista kotia on paljon parempi, vaikka siihen sisältyisikin alku järkytys.
Mutta tuollainen ikuinen ja jatkuva tälläviikolla hylkää äiti ja lähtee teille tietymättömille ja ensiviikolla hylkää isä ja lähtee teille tietymättömille. Hyvin epävakaata ja ei todellakaan lapsen edun mukaista.
AP:n kaltaisessa ex-parisuhteessa (ei väkivaltaa, ei alkoholismia, yhteinen halu keskittyä lapsiin) aika monet meistä vanhemman sukupolven edustajista sinnitteli yhdessä ne pikkulapsiajat eläen lapsikeskeistä elämää ja sovitellen ristiriitoja. Tuossa lasten talo-mallissa koti ei ole äidin eikä isän. Kuka päättää remonteista, sisustuksesta jne? Käytännössä aina lasten säännöt ovat hieman erilaiset äidin luona vs isän luona, nyt vaihtuvat viikottain yhteisessä kodissa, eikö tuo ongelma? Jos kaksi kotia on lähekkäin lapsilla on kaksi omaa huonetta, jotain kivaa molemmissa kodeissa, voivat pistäytyä vaikka koulumatkallaan jne.
Lasten koti jossa vanhemmat vierailevat sopii varmaan aika harvoille ihmisille. Ap pitää ex-puolisostaan. Vastaavat tapaukset (ainakin vanhemmissa sukupolvissa) sinnittelivät yhdessä, parhaat pyrkivät kompromisseihin suhteessa, ne eroavat parit eroavat todellisista syistä joiden vuoksi se hyvä vanhemmuus on paljon helpompaa toteuttaa kummankin yksin, ei jatkuvasti toiseen törmäten. Hieman naivia ajatella, että tuo malli oikeasti toimisi kovinkaan monessa erotapauksessa - suurin osa sellaisista pareista saisi ihan vakavasti miettiä miksi haluaa erota jos kykenee noin hyvin yhdessä olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa systeemissä kukaan ei pääse elämässään eteenpäin vaan on kiinni tässä järjestelyssä kunnes viimenkin lapsi muuttaa pois tai pärjää omatoimisesti.
Tuossa sidotaan uudet kumppanitkin tiukasti ex - kumppaniin ja kämppään.En näe mikä tuossa olisi kahden kämpän systeemiä parempaa.
Ai. Oletko elänyt näin, kun tiedät noin hyvin ;) Mä koen menneeni elämässä eteenpäin ihan hurjasti. Löytäneeni elämäni rakkauden, vakiintunut hänen kanssaan, edennyt uralla, harrastanut paljon, matkustellut, kokenut uutta. En tiedä, mitä vielä olisi pitänyt päästä tekemään tai kokemaan.
Ap
Noi luettelemasi ei ole asumisjärjestelyistä kiinni. Ne olisi voinut tulla kahden asunnon systeemilläkin. Kaikki, myös ne uudet kumppanit on kiinni siinä teidän vanhassa aviokodissa jne. Tuo perustuu pitkälti siihen että molemmat ootte löytäny valmiin huushollin missä olette sen muun ajan
Sanoit, että tässä systeemissä kukaan ei pääse eteenpäin. Mielestäni kumosin väitteen?
En ymmärrä tuota, että uudet on kiinni vanhassa aviokodissa, mitä tarkoitat sillä? Mulla on avioliitto takana ja siitä lapset. Se ei muutu ikinä.
Me jaettiin alkuun exän kanssa vuokra-asunto. Sekin sujui hyvin.
Ap
Sä olet päässy urallas eteenpäin, hyvä niin. En ihan sitä tarkoittanut. Tarkoitin enemmin sitä että teidän uudet suhteet ei pääse eteenpäin niin kauan kun toi systeemi on. Turha haaveilla yhteisestä kodista uuden kumppanin kanssa. Sitä on mahdoton tuohon yhdistää. Hienoa jos uusienonnien pinna kestää vuosia tuota järjestelyä.
Ahaa. Miten pitkälle uudessa suhteessa pitää päästä? Mitä jos kaikkien haaveet ei ole ne samat? Me haaveillaan yhteisestä tulevaisuudesta ja avioliitosta. Mutta meille se ei tarkoita, että meidän pitää asua koko ajan saman katon alla. Miksi siinä on jotain väärää?
Ap
Onhan se uuden kumppanin näkökulmasta eri asia, asuuko välillä omassa asunnossa yksin vai perheen entisessä kodissa jossa ex vielä vierailee mahdollisesti.
Hienoa että toimii, mutta todellako uudet kumppanit alistuu tuohon vaikka 10 vuotta (kerroit nuorimman olleen pieni eron aika, siitä päättelen järjestelyn jatkuvan pitkään)?
Meillä aika lailla sama juttu... Mun olisi pitänyt hankkia asunto itselleni, miehellä oli mahdollisuus muuttaa vanhemmilleen. Aivan varmasti kaikki vastuu kodista ja lapsista olisi ollut mulla.... Nytkin kun lapset asuvat kahta kotia, vastuu on kummallakin viikolla minulla... Minä myös hommaan ja hankin ja kustannan kaikki lasten tarvikkeet...