Avioeron jälkeen lapsilla yksi koti ja vanhemmat vaihtaa.

Mä luulen, että mikä vaan systeemi on hyvä, jos molemmat vanhemmat on täysipäisiä ja tulevat toimeen keskenään.

Aika moni eronnut menee uusiin naimisiin ja saa jopa lisää lapsia, joten tuo ap:n systeemi käy harvoille. Mutta heillä se taitaa olla ok.

Siskoni on eronnut ja heillä on vuoroviikkosysteemi. Sekin vaikuttaa toimivalta. Vanhemmat asuvat noin kilsan päässä toisistaan ja välit ovat hyvät. Lapset olivat kaikki jo yli 10-vuotiaita kun ero tuli ja lapset itse halusivat tämän järjestelyn.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa systeemissä kukaan ei pääse elämässään eteenpäin vaan on kiinni tässä järjestelyssä kunnes viimenkin lapsi muuttaa pois tai pärjää omatoimisesti.

Tuossa sidotaan uudet kumppanitkin tiukasti ex - kumppaniin ja kämppään.

En näe mikä tuossa olisi kahden kämpän systeemiä parempaa.

Ai. Oletko elänyt näin, kun tiedät noin hyvin ;) Mä koen menneeni elämässä eteenpäin ihan hurjasti. Löytäneeni elämäni rakkauden, vakiintunut hänen kanssaan, edennyt uralla, harrastanut paljon, matkustellut, kokenut uutta. En tiedä, mitä vielä olisi pitänyt päästä tekemään tai kokemaan.

Ap

Tuotakin harkitsimme eron yhteydessä... Mutta, ajatus että joutuisin jakamaan exän kanssa yhteisen kodin ahdisti aika lailla... vaikka emme edes asuisi siellä samaan aikaan. Eroon oli syynsä...

Lisäksi mietin, että jos tämä koti jossa lapset asuvat ei ole kummankaan vanhemman oikea koti, niin kuka siitä kodista pitää huolta? Minulle tuli vahvasti tunne, että asunto ei pian olekaan enää koti, vaan paikka jossa lapset asuvat ja vuoroviikoin toinen vanhemmista... Halusin luoda lapsille edelleen sen kodin joka oli aina ollutkin. Että on paikka jossa on oikea kodin tuntu... ettei se ole vain paikka jossa lapsia "säilytetään"... Vaan se on paikkka joss akaikki viihtyvät, tuntevat olevansa turvassa ja kotona.

En osaa ihan kirjoittaa ajatustani sanoiksi...

Halvallapa sun exä pääsee kun sä maksat kaiken ja teet kaikki kotityöt lasten luona, exäs vaan asuu mukavasti ilmaiseksi siellä ja nyxällä ja maksaa vaan vähän elaria :D Kyllä mäkin tohon suostuisin, jos olisin se mies!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ap kuvittelisit tämän mallin toimivan, jos exäsi ei tekisi kotitöitä eikä suostuisi maksamaan elareita? Ensimmäisenä lapsesi kotiin tullessasi sinut vastaanottaisi sotkukaaos ja kokoelma miehen kiukuspäissään hajottamia kodintarvikkeita?

Olisitko edelleen sitä mieltä, että tämä on lapsellesi pitkällä tähtäimellä paras ratkaisu?

Minä olen sitä mieltä, että meille tämä on paras ratkaisu. En väitä, että se kaikille toimisi. Mutta tiedän senkin, että tosi harvalla käy tämä vaihtoehto edes mielessä! Siksi halusin avata ketjun :) Vaatimus on se, että molemmat vanhemmat ovat täyspäisiä ihmisiä, joille lasten etu on ykkönen. Kuvailemassasi tilanteessa tuhoajaexällä ei lasten etu ole mielessä, jolloin kuvio ei toimisi.

Ap

Ymmärräthän, että yleisempiä eroon johtavia syitä ovat epätasainen vastuunotto kodin- ja lastenhoidossa sekä taloudellisista asioista? Harvassa lapsiperheessä erotaan pelkän luonteiden yhteensopimattomuuden vuoksi, ainakaan ennen, kun suhdetta on yritetty pelastaa pariterapialla.

Kyllä muutkin ajattelevat erotessa tätä vaihtoehtoa. Ymmärräthän, että muutkin ihmiset kuin sinä osaavat punnita eri ratkaisujen etuja ja haittoja mielessään? Useimmilla ihan realistisista syistä sinun vaihtoehtosi ei valikoidu lopulliseksi ratkaisuksi.

Kiitos kysymästä, käytiin kyllä terapiat ;) Ja ei, en usko että tätä moni miettii. Miksikö niin ajattelen? Koska esim. suuren kaupungin lastenvalvoja oli ihan hoo moilasena täs. Ei ikinä ollut kuullutkaan, ei ollut missään tullut ilmi. Joten ei, en usko että avioerossa otetaan yhtenä vaihtoehtona tätä esille kovin usein. Väliaikaisesti ehkä, mutta pysyvästi ei.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Halvallapa sun exä pääsee kun sä maksat kaiken ja teet kaikki kotityöt lasten luona, exäs vaan asuu mukavasti ilmaiseksi siellä ja nyxällä ja maksaa vaan vähän elaria :D Kyllä mäkin tohon suostuisin, jos olisin se mies!

En tietenkään tee kaikkia kotitöitä. Exä siivoaa, pyykkää, tekee ruokaa ja käy kaupassa, kun on lasten kanssa. Usein syön exän tekemiä ruokia, kuten hän mun tekemiä. Elarit on laskettu hyvin tilanteen mukaan. Exä ei elä siivellä, vaan on hyvä isä ja esimerkki.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa systeemissä kukaan ei pääse elämässään eteenpäin vaan on kiinni tässä järjestelyssä kunnes viimenkin lapsi muuttaa pois tai pärjää omatoimisesti.

Tuossa sidotaan uudet kumppanitkin tiukasti ex - kumppaniin ja kämppään.

En näe mikä tuossa olisi kahden kämpän systeemiä parempaa.

Ai. Oletko elänyt näin, kun tiedät noin hyvin ;) Mä koen menneeni elämässä eteenpäin ihan hurjasti. Löytäneeni elämäni rakkauden, vakiintunut hänen kanssaan, edennyt uralla, harrastanut paljon, matkustellut, kokenut uutta. En tiedä, mitä vielä olisi pitänyt päästä tekemään tai kokemaan.

Ap

Noi luettelemasi ei ole asumisjärjestelyistä kiinni. Ne olisi voinut tulla kahden asunnon systeemilläkin. Kaikki, myös ne uudet kumppanit on kiinni siinä teidän vanhassa aviokodissa jne. Tuo perustuu pitkälti siihen että molemmat ootte löytäny valmiin huushollin missä olette sen muun ajan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ap kuvittelisit tämän mallin toimivan, jos exäsi ei tekisi kotitöitä eikä suostuisi maksamaan elareita? Ensimmäisenä lapsesi kotiin tullessasi sinut vastaanottaisi sotkukaaos ja kokoelma miehen kiukuspäissään hajottamia kodintarvikkeita?

Olisitko edelleen sitä mieltä, että tämä on lapsellesi pitkällä tähtäimellä paras ratkaisu?

Minä olen sitä mieltä, että meille tämä on paras ratkaisu. En väitä, että se kaikille toimisi. Mutta tiedän senkin, että tosi harvalla käy tämä vaihtoehto edes mielessä! Siksi halusin avata ketjun :) Vaatimus on se, että molemmat vanhemmat ovat täyspäisiä ihmisiä, joille lasten etu on ykkönen. Kuvailemassasi tilanteessa tuhoajaexällä ei lasten etu ole mielessä, jolloin kuvio ei toimisi.

Ap

Ymmärräthän, että yleisempiä eroon johtavia syitä ovat epätasainen vastuunotto kodin- ja lastenhoidossa sekä taloudellisista asioista? Harvassa lapsiperheessä erotaan pelkän luonteiden yhteensopimattomuuden vuoksi, ainakaan ennen, kun suhdetta on yritetty pelastaa pariterapialla.

Kyllä muutkin ajattelevat erotessa tätä vaihtoehtoa. Ymmärräthän, että muutkin ihmiset kuin sinä osaavat punnita eri ratkaisujen etuja ja haittoja mielessään? Useimmilla ihan realistisista syistä sinun vaihtoehtosi ei valikoidu lopulliseksi ratkaisuksi.

Kiitos kysymästä, käytiin kyllä terapiat ;) Ja ei, en usko että tätä moni miettii. Miksikö niin ajattelen? Koska esim. suuren kaupungin lastenvalvoja oli ihan hoo moilasena täs. Ei ikinä ollut kuullutkaan, ei ollut missään tullut ilmi. Joten ei, en usko että avioerossa otetaan yhtenä vaihtoehtona tätä esille kovin usein. Väliaikaisesti ehkä, mutta pysyvästi ei.

Ap

Vaikka tätä samaa ajatusta harkittiin aivan vakavasti, niin sitä ei kuitenkaan koskaan lastenvalvojalle ehdotettu tai siellä otettu puheeksi. Olimme jo päättäneet asumisjärjestelyistä ja osituksesta kun menimme tapaamaan lastenvalvojaa. Siellä vain vahvistettiin ja kirjattiin ylös asiat joista olimme jo sopineet yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että mikä vaan systeemi on hyvä, jos molemmat vanhemmat on täysipäisiä ja tulevat toimeen keskenään.

Aika moni eronnut menee uusiin naimisiin ja saa jopa lisää lapsia, joten tuo ap:n systeemi käy harvoille. Mutta heillä se taitaa olla ok.

Siskoni on eronnut ja heillä on vuoroviikkosysteemi. Sekin vaikuttaa toimivalta. Vanhemmat asuvat noin kilsan päässä toisistaan ja välit ovat hyvät. Lapset olivat kaikki jo yli 10-vuotiaita kun ero tuli ja lapset itse halusivat tämän järjestelyn.

Varmasti toimiva ratkaisu tuon ikäisille :) Meidän nuorin oli niin pieni kun erottiin, että häntä ei mitenkään olisi voinut viikko/viikko ja vuoroasumiseen laittaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa voi rakentaa itselleen mitään uutta elämää. En haluaisi eksää noin lähelle. Omat taloudet ja lapsille turvallinen olo kun saavat vierailla kummankin luona halutessaan myös toisen viikolla. Ja vanhemmat välillä jonnekin myös lasten kanssa yhdessä edelleen. Vedetään edelleen yhtä köyttä-tyyliin..

Mitähän se yhdessä meneminen on? Meillä tuli ero koska en vaan enää pystynyt olemaan samassa talossakaan kun en sietänyt enää alkoholistieksääni yhtään. Itsekäs omahyväinen tyyppi. Kestän samassa tilassa pakollisen kevät-ja joulujuhlan, hän alkaa vanhempainvartissa purkautua opettajalle miten väärin häntä kohtelin. Pysyn kohteliaana sen ajan, mutta sieltä päästyä melkein tekee mieli mennä kulman taakse oksentamaan.

Varmaan pystyisin tuohon ap:n systeemiin jonkun aikaa, kunhan ei tarvitsisi nähdä edes ovissa ikinä. Kommunikoitaisiin sähköpostilla.

Mutta olen vähemmän kireä kun ei tarvitse olla sen miehen kanssa missään tekemisissä ja on omat elämät.

Mun mielestäni (lapseton, 15 v saman miehen kanssa) tuo järjestely kuulostaa oikein hyvältä lapsien kannalta. Joku viittasi siihen, että ongelmia voi olla "uusien" lapsien kanssa - jos on jo "mun lapset" ja "sun lapset" sekä mahdollisesti "eksän/eksien lapset", niin täytyykö noita "meidän lapsia" väkisin hankkia? Eikö siinä ole jo lapsia riittävästi?

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi muka kärsii liikkumisesta? En käsitä. Ihan älytöntä touhua tämä lasten paapominen. Itse erolapsena rakastin isän luo menemistä, toisesta kaupunginosasta saamiani ystäviä ja sitä vaihtelua jota sain molempien vanhempien luona. Mitä.stressaavaa siinä olisi?

Tragedia kuuluu elämään ja etenkään miehet eivät tuo perheeseen panostaan tai uskollisuuttaan. Järkyttävää että naisten oletetaan pitävän perheitä pystyssä yksin.

No jos ei lapsi kärsi siitä, niin miksi ihmeessä aikuinen kärsisi?

Mulle tulee ap:n tilanteesta lähinnä mieleen, että se kämppä on ap:n ja ex-mies käy siellä vaan bunkkaamassa silloin tällöin. Kun exä tulee, niin ap menee miesystävänsä kotiin.

Jotenkin ex-mies on musta tässä kuviossa se ulkopuolinen. Eihän se lapsen asustama kämppä ole mikään yhteinen vaan ex-vaimon. Mies on siellä kylässä.

Ja hei ap, uskon, että teillä homma toimii, mutta tollaisen kuvan silti sain viesteistäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa systeemissä kukaan ei pääse elämässään eteenpäin vaan on kiinni tässä järjestelyssä kunnes viimenkin lapsi muuttaa pois tai pärjää omatoimisesti.

Tuossa sidotaan uudet kumppanitkin tiukasti ex - kumppaniin ja kämppään.

En näe mikä tuossa olisi kahden kämpän systeemiä parempaa.

Ai. Oletko elänyt näin, kun tiedät noin hyvin ;) Mä koen menneeni elämässä eteenpäin ihan hurjasti. Löytäneeni elämäni rakkauden, vakiintunut hänen kanssaan, edennyt uralla, harrastanut paljon, matkustellut, kokenut uutta. En tiedä, mitä vielä olisi pitänyt päästä tekemään tai kokemaan.

Ap

Noi luettelemasi ei ole asumisjärjestelyistä kiinni. Ne olisi voinut tulla kahden asunnon systeemilläkin. Kaikki, myös ne uudet kumppanit on kiinni siinä teidän vanhassa aviokodissa jne. Tuo perustuu pitkälti siihen että molemmat ootte löytäny valmiin huushollin missä olette sen muun ajan

Sanoit, että tässä systeemissä kukaan ei pääse eteenpäin. Mielestäni kumosin väitteen?

En ymmärrä tuota, että uudet on kiinni vanhassa aviokodissa, mitä tarkoitat sillä? Mulla on avioliitto takana ja siitä lapset. Se ei muutu ikinä.

Me jaettiin alkuun exän kanssa vuokra-asunto. Sekin sujui hyvin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ap kuvittelisit tämän mallin toimivan, jos exäsi ei tekisi kotitöitä eikä suostuisi maksamaan elareita? Ensimmäisenä lapsesi kotiin tullessasi sinut vastaanottaisi sotkukaaos ja kokoelma miehen kiukuspäissään hajottamia kodintarvikkeita?

Olisitko edelleen sitä mieltä, että tämä on lapsellesi pitkällä tähtäimellä paras ratkaisu?

Minä olen sitä mieltä, että meille tämä on paras ratkaisu. En väitä, että se kaikille toimisi. Mutta tiedän senkin, että tosi harvalla käy tämä vaihtoehto edes mielessä! Siksi halusin avata ketjun :) Vaatimus on se, että molemmat vanhemmat ovat täyspäisiä ihmisiä, joille lasten etu on ykkönen. Kuvailemassasi tilanteessa tuhoajaexällä ei lasten etu ole mielessä, jolloin kuvio ei toimisi.

Ap

Ymmärräthän, että yleisempiä eroon johtavia syitä ovat epätasainen vastuunotto kodin- ja lastenhoidossa sekä taloudellisista asioista? Harvassa lapsiperheessä erotaan pelkän luonteiden yhteensopimattomuuden vuoksi, ainakaan ennen, kun suhdetta on yritetty pelastaa pariterapialla.

Kyllä muutkin ajattelevat erotessa tätä vaihtoehtoa. Ymmärräthän, että muutkin ihmiset kuin sinä osaavat punnita eri ratkaisujen etuja ja haittoja mielessään? Useimmilla ihan realistisista syistä sinun vaihtoehtosi ei valikoidu lopulliseksi ratkaisuksi.

Kiitos kysymästä, käytiin kyllä terapiat ;) Ja ei, en usko että tätä moni miettii. Miksikö niin ajattelen? Koska esim. suuren kaupungin lastenvalvoja oli ihan hoo moilasena täs. Ei ikinä ollut kuullutkaan, ei ollut missään tullut ilmi. Joten ei, en usko että avioerossa otetaan yhtenä vaihtoehtona tätä esille kovin usein. Väliaikaisesti ehkä, mutta pysyvästi ei.

Ap

Ihanko oikeasti kuvittelet, että muut ovat ajatuksellisesti niin rajoittuneita, etteivät osaisi tätä miettiä? On hyvät syynsä, miksei tähän päädytä melkein koskaan.

Meilläkin siipeilevä lasten- ja kodinhoitoa vältellyt ex olisi halunnut tämän mallin. Mun olisi kuulemma pitänyt kustantaa lasten asunnon lisäksi myös se jaettu sinkkuasunto... kotitöiden jako olisi varmaan ollut yhtä tasapuolinen kuin kustannustenkin.

Ymmärrätkö, että eroosi johtaneet syyt poikkeavat valtavirrasta ja useimmilla ne liittyvät arkeen, sen kustantamiseen ja pyöritykseen? Silloin tämä malli ei vain toimi.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee ap:n tilanteesta lähinnä mieleen, että se kämppä on ap:n ja ex-mies käy siellä vaan bunkkaamassa silloin tällöin. Kun exä tulee, niin ap menee miesystävänsä kotiin.

Jotenkin ex-mies on musta tässä kuviossa se ulkopuolinen. Eihän se lapsen asustama kämppä ole mikään yhteinen vaan ex-vaimon. Mies on siellä kylässä.

Ja hei ap, uskon, että teillä homma toimii, mutta tollaisen kuvan silti sain viesteistäsi.

Lapset on 50/50 vanhempien kanssa. Eli ovat kotonaan yhtä paljon isänsä kuin minun kanssani. Koti on exälleki tuttu ja on siellä kuin kotonaan. Uusi naisystävä käy siellä myös. Normaalia arkea elävät.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi vaatii kyllä varoja aika paljon. Molempien vanhempien pitää maksaa vuokraa 1,5 asunnosta.

Ja tosiaan, jos jompikumpi vanhempi menee uudelleen maimisiin ja saa ehkä lisää lapsia niin miten sitten menetellään?

Vuoroviikkoasumista tässä monet haukkuvat, "miksi lapsen pitää kärsiä" jne. Olen sitä mieltä, että lapsen kärsimys avioerossa on useimmiten väistämätöntä eikä niinkään liity asumisjärjestelyihin kuin siihen, että perhe on rikkoutunut.

Miksi uuden liiton pitää olla ongelma? Vanhempi sitoutuu lapseensa, hyväksyy sen, että joka toinen viikko on lapsiviikko ja joka toinen viikko taas ei ole, silloin voi olla 100% uudessa parisuhteessa. Kun tulee lisää lapsia, he tietävät, että vanhempi on joka toinen viikko isompien lastensa luona ja hyvä niin, siten lapset saavat jokainen yhtä paljon vanhemman aikaa. Lisäksi parisuhde on ihan erilainen, kun siitä on joka toinen viikko vapaata.

Tuntuisi aika oudolta, että sisarukset olisivat toisilleen lähes ventovieraita.

Eikö parempi ole se,että sisarukset on ventovieraita kuin se, että isällä/äidillä ei ole koskaan aikaa,koska on ne uudet lapset?

Meillä on sama ratkaisu ja toimii hyvin. Kuten totesit, vaatii sen että vanhemmat ajattelevat lasten etua, ja ovat ok väleissä. Meillä molemmilla on ollut jo kauan uudet parisuhteet, mutta yhteisiä lapsia ei ole eikä tule.

Yhteisen asunnon kulut maksamme puoliksi. Elareita ei makseta. Ongelmia ei ole ollut.

Mun mies on viikko-viikko -lapsi. Hän ei kestä arkea lainkaan, koska ei halua olla vain yhdessä paikassa. Tämä kesä on mennyt niin, että on joka toisen viikon mökillä, joka toisen kotona (ajaa siis 75 km matka mökiltä töihin). Syksyksi on vuokraamassa asuntoa. Sanoo itse, että erolapsena ei ole koskaan oikein kunnolla kotona, aina on vähän sellainen olo kuin olisi kotonakin liikaa.

Siis ap:lla oli ilmeiset kotityöt, lastenhoito ja taloudelliset menot jaettu oikeudenmukaisesti ennen eroa. Kuinka isolla prosentilla ap kuvittelet tilanteen olevan tämän ennen eroa?