Kerro esimerkkejä siitä, kuinka väsynyt olet joskus ollut!

Nukahdin keskellä päivää keittiön lattialle.

Olin ollut 13 tuntia erittäin fyysisessä, henkisesti raskaassa ja hajuaistille kovassa työssä. Kotiin päästyäni olin niin poikki, että kun istuin ruokapöydän ääreen syömään, en tiennyt mitä söisin, joten söin vain sitä mitä pöydältä löytyi. Eli weetabixia kuivana, hilloa suoraan purkista, kurkun kantapalan, pizzan reunaa palan sekä puolikkaan suklaamunan. Nauroin ja itkin vuorotellen hysteerisenä siinä samalla. Sitten oksensin. Mies heräsi ja vei minut suihkuun ja sitten nukkumaan.

Pohjustetaan vieläkin verran, että näitä työpäiviä oli ollut 8 peräkkäin lyhyempinä, mutta tämä viimeinen katkaisi kamelin selän. Siinä oli sellainen eläinsuojeluasia taustalla, jota tiimin kanssa selvitettiin.

Olen todella usein nykyään niin väsynyt, että en pysy hereillä millään. Illalla nukkumaanmennessä saatan nukahtaa puhelin kädessä ja laturin johto toisessa, tai huulirasvapurkki naamalla. Keskellä päivää väsyttää välillä niin, että on pakko mennä nukkumaan ihan horroksessa. Aamulla herään usein yhtä väsyneenä kuin menin nukkumaankin. On myös kovia nivelsärkyjä.

Mutta joo, tämä tuskin on normaalia. Eipä se silti tunnu lääkäreitä kiinnostavan.

Rintsikat päällä suihkuun :).

Aika vaarattomia nukahtamisia verrattuna monen muun tarinoihin. Töissä olen nukahtanut istuallani kesken puhelinneuvottelun, sitten lopuksi hätkähdin hereille piippauksiin kun kaikki muut poistuivat linjoilta. Useamman kerran olen nukahtanut leffateatterissa, onneksi usein ollut 3D-leffoja eli lasit naamalla etteivät muut näe :P

Onhan näitä. Suurin osa liittyy työasioihin, koska vapaa-ajallani järjestän itselleni riittävästi unta. 

-Olen mennyt paniikkiin hukattuani vauvani. Tämä siksi, että auton turvaistuin oli tyhjä. Kunnes tajusin, että olen tulossa töistä ja vauva on isänsä kanssa kotona. 

-Olen nukahtanut kesken sanelun yöpäivystyksessä. Sihteereillä oli hauskaa kun saneluni muuttui yhtäkkiä kuorsaukseksi. (Oikeasti ei ole yhtään hauskaa, jää vaan miettimään että mitä muita virheitä sitä on tehnyt. Luojan kiitos enää ei ole näitä 24h päivystyksiä vaan 12h kerrallaan!)

-Olen yrittänyt tankata autoa terveydenhuollon varmennekortilla. 

-Olen yrittänyt soittaa potilaalle näppäilemällä puhelimeen hänen henkilötunnuksensa. 

Vapaa-ajalta pahin taitaa olla se, kun lähdin yölennolla kotiin ulkomailta. Lento lähti aamuyöstä ja menin kentälle rankan päivän jälkeen. Nukahdin koneessa heti laitettuani turvavyön, heräsin kun lentoemäntä tuli kohdalle, pyysin ja sain pari lasia vettä. Join ne, nukahdin uudestaan ennen kuin vieruskaveri sai kahvinsa. Minä, joka yleensä kärsin nukahtamisvaikeuksista!

Nukahdan aina teatterissa. AINA. Vaikka olisi kuinka mielenkiintoinen näytelmä, nukahdan silti.

Leffateatterissa en nukahda, jostain syystä.

En tiedä, kehtaanko enää mennä teatteriin :D Kerran heräsin kesken näytelmää siihen, että olin kuolannut rinnuksilleni. Joku kerta tietysti kuorsaan suureen ääneen tai kuolaan vierustoverin olkapäälle.

Nukahdin työhön liittyvässä koulutuksessa kaksi kertaa saman päivän aikana, kyllä hävetti.

Nukahdin lattialle työpäivän jälkeen kun olin hakenut lapset tarhasta ja istunut lattialle riisumaan lasten kenkiä.

Kerran olin nukuttamassa lapsia, muistan vain että kesti heidän rauhoittumisessa, istuin sängyn vieressä. Sitten heräsin yöllä omasta sängystä, ei mitään tietoa miten/milloin sinne päädyin ja koska lapset olivat nukahtaneet.

Luin lapselle kirjaa, silmät ei meinannut pysyä auki, ja välillä suljin niitä ja jatkoin lukemista ulkomuistista. Yhtäkkiä havahduin siihen että puhuin ihan muuta kuin kirjassa oli, olin aivan puoliunessa. Lapsi valitti vain "äiti lue nyt kirjaa"

Kerran unohdin nimeni tai miten allekirjoitan, piti tehdä allekirjoitus. Olin aivan paniikissa mitä minä siihen kirjoitan. Laitoin kynän varovasti paperille ja onneksi jostain selkärangasta se nimikirjoitus tuli.

Olin aivan puhki vain ihan tavallisesta pikkulapsiarjesta, olin matkustanut lasten kanssa äitini luokse ja meillä oli joku meno siellä mummolan lähellä. Pyysin äitiäni auttamaan lapsille ulkovaatteet päälle, nukkuisin sen ajan. Aikaa oli neljä minuuttia :) Äitini kaivoi lasten ulkovaatteet esille ja minä ummistin sohvalla silmäni. Nukahdin samantien syvään uneen ja heräsin virkistyneenä, kun äitini herätti sen neljän minuutin kuluttua. Äiti kyllä katsoi mietteliäänä ja myöhemmin kysyi, onko kaikki hyvin :).

Toinen väsymyskohtaus on 20 vuoden takaa, ajoimme jostain reissusta kotiin yömyöhään mieheni kanssa. Miehellä oli seuraavana aamuna työaamu, joten minä ajoin. Matkaa oli noin 150 km. Olin niin väsynyt, että jossain vaiheessa matkaa näin jonkun sinisen mikki hiiren näköisen otuksen tienposkessa ja lähellä kotia oli poliisiauto pysäyttelemässä autoja. En pysähtynyt, ajoin vain ohi ja seuraavana päivänä mietin, että mitä siinä mahtoi tapahtua. Ilmeisesti meitä ei oltu kehotettu pysähtymään...

Maria Johanna kirjoitti:

Nukahdin työhön liittyvässä koulutuksessa kaksi kertaa saman päivän aikana, kyllä hävetti.

Nukahdin lattialle työpäivän jälkeen kun olin hakenut lapset tarhasta ja istunut lattialle riisumaan lasten kenkiä.

Kerran olin nukuttamassa lapsia, muistan vain että kesti heidän rauhoittumisessa, istuin sängyn vieressä. Sitten heräsin yöllä omasta sängystä, ei mitään tietoa miten/milloin sinne päädyin ja koska lapset olivat nukahtaneet.

Luin lapselle kirjaa, silmät ei meinannut pysyä auki, ja välillä suljin niitä ja jatkoin lukemista ulkomuistista. Yhtäkkiä havahduin siihen että puhuin ihan muuta kuin kirjassa oli, olin aivan puoliunessa. Lapsi valitti vain "äiti lue nyt kirjaa"

Kerran unohdin nimeni tai miten allekirjoitan, piti tehdä allekirjoitus. Olin aivan paniikissa mitä minä siihen kirjoitan. Laitoin kynän varovasti paperille ja onneksi jostain selkärangasta se nimikirjoitus tuli.

Olen myös lukenut lukuisat kerrat iltasatu kirjasta ihan puuta heinää. Torkahdellut ja jatkanut taas. Lapsia on naurattanut.

Olin yksin jouluostoksilla isossa kauppakeskuksessa kun kolme lastamme olivat ihan pieniä kaikki. Kotiinlähdön aika kun tuli en muistanut yhtään minne olin parkkeeranut auton, en edes mihin kerrokseen. No ei siinä muu auttanut kuin kiertää parkkihallia ristiin rastiin, tuloksetta. Puoli tuntia etsittyäni tajusin että olin tullut bussilla.

Olen unohtanut laittaa alusvaatteet päälle kun puin.

Olen kerran laittanut vain ulkotakin rintsikoiden päälle ja tajusin vasta töissä.

Olen nukahtanut töissä istualleen.

Olen nukahtanut myös luokassa istualleen.

Tavaroita olen laittanut väärin paikoihin esim laittanut kännykän jääkaappiin, ollut laittamassa likaisia tiskejä uuniin, purkanut kauppaostoksia roskiin (?!?). Joo en tiiä, olin väsyny.

Olin roksapussin kanssa bussissa ja mietin mikä meni pieleen.

Nukahdin istualleen sohvalle kun tein pitsaa ja heräsin siihen kun koko kämppä kärysi.

Nukahdin bussipysäkin penkille aamulla odottaessani bussia.

Olin nukahtanut ruokapöytään ja mumissut "Candyman, Candyman" ;D Mies sanoi, ettei ollutkaan niin erikoista ruokarukousta ennen kuullut!

Eräällä luennolla vain nukahdin uudestaan ja uudestaan, vaikka mieheni, joka oli mukana yritti huomaamattomasti herättää minua. Olin vain stressaantunut ja nukkunut huonosti monena yönä. Luennoitsija oli tarpeeksi väsyttävä kuunneltava ja aihe tylsä.

Vierailija kirjoitti:

Eron jälkeen aloin kärsiä stressistä ja unettomuudesta, oli vaikea tottua asumaan yksin ja ikävöin lapsiani. Laihduin vissiin 15kg, en muistanut syödä/pystynyt syömään ja sitten se väsymys, voi luoja..  Menin taksiin enkä muistanut osoitettani, vaikka olin selvinpäin. Toisella kertaa haahuilin bussipysäkillä ja koetin yhdistää lähestyvien bussien numerot siihen, johon minun piti mennä. Kävelin sairaalan aulaan enkä muistanut yhtään, miksi olin tullut sinne ! Tutkimuksiin, tapaamaan jotakuta? (verikoe ). Koetin päivänvalossa, selvinpäin, mennä seinänaapurin ovesta sisään ja ihmettelin kun avain ei käynyt. Tuhosin yhden kattilan laittamalla perunat kiehumaan ja unohtamalla asian, sekä yhden kahvinkeittimen laittamalla virrat päälle ilman vettä. Kävin yömekko päällä kaupassa ja kaupungilla eripari kengissä. Palautin kirjoja kirjastoon, sain oikosulun (miten täällä toimitaan?) sekä paniikkiíkohtauksen ja  heitin kirjakassin TISKIN YLI ,minkä jälkeen pakenin ulos. Menin oikeaan hammashoitolaan vääränä päivänä. Avasin suklaalevyn kaupassa ja ehdin haukata kunnes tajusin, että nyt menee jossain pieleen. Sivelin kynsilakkaa huuliin. Kerran kaveri tuli kahville , olin suihkussa ja ulko-ovi oli apposen auki!

Onneksi sain lääkityksen ja  nyt pää pelaa jo normaalisti .D Mutta vuosi 2004 meni kyllä sellaisessa sumussa, etten toivo kenellekään samaa! 

Näen mielessäni kirjastotädin kauhistuneen ilmeen kun kirjastokassi lentää yhtäkkiä päin näköä. 🤣

Olen yrittänyt laittaa tuttia miehelleni suuhun.

Lähdin pois tenttitilasta ja en meinannut millään osata avata ovea. Yritin jatkuvasti väärään suuntaan. Menin yliopiston vessaan ottamaan torkut.

Pieni ylämäki, noin 3 metriä pituutta. En jaksanut nousta sitä ylös, ilman että lepäsin ensin vähän aikaa "alhaalla". (sytostaattihoito)

Olin puhelimessa istualtaan ja nukahdin kesken kaiken kun toinen sanoi jotain. (Jet lag)

Olin lapseton, sinkku ja todellinen yökukkuja. Työksi tein koneella kotona paljon juttuja ja aloin huomaamatta haalimaan päiväksi muuta ohjelmaa ja öisin tekemään työt. Aika pitkään tätä hommaa jatkui kunnes vaan tajusin, että kämppä oli kaaos ja en hoitanut mitään muita juttuja. 

Tein 12-tuntisia päiviä koko kesän ja matkoihin meni tunti suuntaansa. Itkin, kun ripustin illalla pyykkejä.

Minulla oli - ja on - paha tapa valvoa liian myöhään, joten olen nukkunut Kaupunginteatterissa, Kansallisteatterissa, valaistussa Finlandia-talon salissa, kaikissa mahdollisissa leffateattereissa ja jopa oopperassa.