Kerro esimerkkejä siitä, kuinka väsynyt olet joskus ollut!

Vierailija kirjoitti:

Taustaa: vauva ja 3-vuotias, hometalo remontti ja muutto jotka jouduin yksin hoitamaan. Remppasin taloa yöllä yksin kun lapset nukkukuivat. Pakkasin ja kannoin muuttolaatikoita 39 asteen kuumeessa.

Lopulta olin niin lopussa ja univajeessa etten enää muistanut kuka olen ja missä olen.

Muistan kun seisoin kadulla ja mietin että missä olen. Kun en muistanut paikkaa niin aloin pähkäilemään että asun varmasn tässä lähellä. Sitten huomasin etten muistanut kuka olen, siis nimeäni. Katselin rattaissa olevaa vauvaa ja vieressä seisovaa lasta ja ihmettelin kenen lapsia nämä nyt on, kun eihän minulla ole lapsia. Lähdin sitten kävelemään lasten kanssa eteenpäin ajatellen että jossain vaiheessa muistan varmaan jotain...

Päässä sirisi ja kiristi. En nähnyt aamuisin mitään muuta kun sumua. En muistanut sanoja, mongersin välillä jotain englanniksi kun sanat eivät muistuneet suomeksi mieleen.

Maa aaltoili jalkojen alla ja näin silmissäni kun rotat ja hiiret vilisivät silmissä.

Tiesin että kaikki johtui väsymyksestä.ja kun lopulta pääsin lepäämään niin oireet loppuivat.

Jos tää on tositarina, niin oikeasti hui! :O

Töistä kotiin, istuin vaatteet päällä ja kengät jalassa sängyn reunalle. Heräsin herätyskelloon aamulla (arkiherätys päällä), siinä se takki oli edelleen päällä ja kengät jalassa, samalla naamalla iltavuorosta aamuvuoroon :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen todella usein nykyään niin väsynyt, että en pysy hereillä millään. Illalla nukkumaanmennessä saatan nukahtaa puhelin kädessä ja laturin johto toisessa, tai huulirasvapurkki naamalla. Keskellä päivää väsyttää välillä niin, että on pakko mennä nukkumaan ihan horroksessa. Aamulla herään usein yhtä väsyneenä kuin menin nukkumaankin. On myös kovia nivelsärkyjä.

Mutta joo, tämä tuskin on normaalia. Eipä se silti tunnu lääkäreitä kiinnostavan.

Onhan verikokeet otettu?

Perinteinen kilpirauhasongelma tai uniapnea? Anemia?

Verikokeita otettu, viimeksi oli pelkästään tumavasta-aineet erittäin koholla, mutta lääkärin mielestä se ei yksinään viittaa vielä mihinkään.

Reumasuku? Pyytäisin, että reumalääkäri tutkii.

Olin tehnyt hullun lailla töitä, ylityöt sun muut aamusta iltaan, joten lopulta olin niin väsynyt, että puoli tuntia kestävällä kotimatkalla mun oli pysäytettävä auto bussipysäkille ja nukkua autossa. Silmät ei yksinkertaisesti pysyneet auki, ja puolisentoista tuntia vedin unta kuhmuun maantien reunassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taustaa: vauva ja 3-vuotias, hometalo remontti ja muutto jotka jouduin yksin hoitamaan. Remppasin taloa yöllä yksin kun lapset nukkukuivat. Pakkasin ja kannoin muuttolaatikoita 39 asteen kuumeessa.

Lopulta olin niin lopussa ja univajeessa etten enää muistanut kuka olen ja missä olen.

Muistan kun seisoin kadulla ja mietin että missä olen. Kun en muistanut paikkaa niin aloin pähkäilemään että asun varmasn tässä lähellä. Sitten huomasin etten muistanut kuka olen, siis nimeäni. Katselin rattaissa olevaa vauvaa ja vieressä seisovaa lasta ja ihmettelin kenen lapsia nämä nyt on, kun eihän minulla ole lapsia. Lähdin sitten kävelemään lasten kanssa eteenpäin ajatellen että jossain vaiheessa muistan varmaan jotain...

Päässä sirisi ja kiristi. En nähnyt aamuisin mitään muuta kun sumua. En muistanut sanoja, mongersin välillä jotain englanniksi kun sanat eivät muistuneet suomeksi mieleen.

Maa aaltoili jalkojen alla ja näin silmissäni kun rotat ja hiiret vilisivät silmissä.

Tiesin että kaikki johtui väsymyksestä.ja kun lopulta pääsin lepäämään niin oireet loppuivat.

Jos tää on tositarina, niin oikeasti hui! :O

On valitettavasti tositarina. Kyllä pelotti itseänikin kun tajusin että nyt ollaan jo niin rajoilla että väsymykseen voi jo kuolla.

Onneksi sain apua sukulaiselta joka purki muuttolaatikot ja vahti lapsia viikon ja sain nukkua nukkua nukkua.

Piti mennä kauppaan, niin ajoin töihin ja päinvastoin. Asunnossani hiippaili varjomaisia hahmoja. Olin hirveän stressaantunut, heräsin monta kertaa yön aikana, kun olin kuulevinani että joku tuli ovesta sisälle tai rikkoi ikkunan. Pakko oli sina nousta tarkistamaan ovi ja ikkunat.

Viikkojen katkonainen uni oli tehdä mut hulluksi. Pahinta oli se, kun väsymyksen myötä tinnitus muuttui sellaiseksi helvetin ulinaksi ja räsähtelyksi korvissa. Oli todella vaikea saada ihmisten puheesta selvää, piti moneen kertaan kysyä "mitä?" "mitä?" Ihmiset piti mua varmaan ihan helvetin tyhmänä.

Olen työviikon jälkeen nukahtanut kun istuin sohvalle kirjoittamaan viestiä. Heräsin useita tunteja myöhemmin, kengät oli vielä jalassa ja puhelinta en edes ehtinyt kaivaa esiin. (En yleensä sisällä pidä kenkiä, mutta väsymyksen takia siis olin tajunnut jättää vain takin naulakkoon)

Nukahtanut työpäivän jälkeen bussiin/töissä istuessa palaverissa. Meinannut nukahtaa töissä seisaalleen jonkun pitkäveteisen asian ääreen.

Sammuttanut aamulla herätyskellon ja jatkanut unia. Kello on etempänä että on pakko nousta sammuttamaan se, enkä edes muistanut sammuttaneeni kelloa. Tiedän sen sen on täytynyt soida, koska automasttisesti soi samaan aikaan joka päivä.

Laittanut kahvit tippumaan ja nukahtanut sinä aikana sohvalle.

Ilmeisesti minulla on hyvät unenlahjat, ainakin väsyneenä, en herää esim yöllä ukkoseen, työkaverit kiroilee aamulla yöllä monta tuntia kestänyttä kovaa ukonilmaa, televisiota katsellessa olen nukahtanut monesti, kännykän sointiin en silloin herää, kun se sekoittuu tv:stä kuuluviin ääniin, ei häiritse väsyneenä unia myöskään mopopojat, tien auraaminen, kesällä nurmikon leikkuu vaikka ikkuna olisi auki, ja moni muu asia joihin muut valittavat heräävänsä.

Nukahtanut kun olen hakenut ruokalautasen, en vaan ole ehtinyt syödä mitään kun olen jo nukahtanut heti kun olen istuutunut, jne jne

Tämä tapahtui kun olin ihan lapsi vielä. Olin sairaalassa perheeni kanssa (pikkusiskoni oli vakavasti sairas) ja olin kärsinyt nukahtamisvaikeuksista. Äitini seisoi hoitajan vieressä ja heillä kummallakin oli keltaiset paidat yllään. Muistan, miten väsyneenä ajattelin mennä halaamaan äitiäni ja oikein sanoin itselleni sisäisesti, että äitini on tuo oikeanpuolimmainen, halaa häntä. No enköhän kuitenkin halannut vahingossa sitä hoitajaa sitten ja havahduin sekä nolostuin välittömästi tehtyäni niin. Varmaan ne samanväriset paidat olivat liikaa väsyneelle lapselle. :)

Intissä leirillä kaksi yötä meni ensin nukkumatta hälytysten ja vartiovuorojen tähden. Kolmantena yönä nukuin ensin vartiossa tunnin ja ajattelin, että tappakoot vaikka, mutta nyt nukun. Sitten sain vielä kahden tunnin univuoronkin nukuttua sinä yönä. Neljäntenä yönä, eli ennen varsinaista hyökkäystä sain nukkua 2+2+1 tuntia.

Tuon jälkeen lomabussissa nukahdin sitten heti, mutta jännästi heräsin kahden tunnin jälkeen juuri ennen kotikulmia. Onneksi, sillä muuten olisin päätynyt Vaasaan. Himassa suihkuun ja alkoi tulla verta sieraimista ihan kunnolla. Viimeksi oli verta tullut nokasta joskus 10-vuotiaana pentuna. Oletan, että rasituksesta tuli, mutta baariin oli silti pakko lähteä.

Nuorena jaksaa. Nykyisin on muutaman kerran työstressistä jäänyt yö pyörimiseksi ja seuraavakin pätkäiseksi horrokseksi. Ylivireystila on paskamainen ja nuo seuraukset on vaikeita kestää. Onneksi viimeistään kolmantena yönä on sitten uni maistanut senkin edestä, mutta kunnon toipuminen vie koko viikon. Onneksi ei ole sattunut usein.

Yövuoron jälkeen nukahdin talvitakki päällä olohuoneen lattialle. Oli tarkoitus odottaa, että lapset pääsevät lähtemään kouluun ja mennä sitten nukkumaan. Lapsukaiset sitten onneksi herättivät.

Menin päikkäreille klo 17 ja heräsin seuraavan päivän iltana klo 20. Luulin ensin nukkuneeni 3 tuntia, mutta olinkin nukkunut 27 tuntia, en enää muista miten sen tajusin. Onneksi oli vapaapäivä!

Ilosaarirockissa muutama vuosi takaperin: olin nukkunut pe-la 2h, la-su 1h ja su-ma 0h sekä ryypännyt, tanssinut ja mennyt menemään koko sen ajan. Nukahdin kävellessä seisaaltani kolmesti matkalla juna-asemalle ja heräsin aina, kun meinasin kaatua. Oli pakko mennä kaverille nukkumaan ja nukuin 16h putkeen.

Pariisissa Seinen risteilyllä osan aikaa nukuin, monesti nukun lentokoneessa, bussissa, metrossa Suomessa jne

Tuo, että nukantaa väsymyksen vuoksi mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin, kertoo lähinnä hyvistä unenlahjoista.

Olen ollut niin väsynyt, että päätä särki niin kovaa, etten pystynyt nukkumaan.

Olen tarjonnut tuttipulloa ajatuksissani miehelle ja joskus vanhemmille lapsille kun vauvalle piti se viedä. Ojentanut pullon heitä kohti ja vasta kun kohde on sanonut "mulleko sä tota tarjoat" olen havahtunut väärästä kohteesta.

Mä mietin kerran suihkussa kummassa pullossa on shampoo ja kummassa hoitoaine. Muistin hetken päästä, että shampoo oli matalammassa pullossa. Sitten mä huomasin miettiväni, kumpi niistä on matalampi. Jossain kohtaa välähti "se, joka ei mee niin ylös!" Ja kyllä, nämä asiat on normaalisti hallussa, mutta lapset oli tuolloin aika pieniä ja kello paljon...

Eräs kaverini kertoi, että oli opiskeluaikana vanhempiensa luona, ja lähti sieltä ajamaan aamulla opiskelupaikkakunnalle. Jonkin matkaa ajettuaan tajusi unohtaneensa jotain tärkeää matkasta, ja kääntyi takaisin hakemaan sitä. Vasta sataneessa lumessa oli yhdet autonjäljet, jotka menivät tien laidasta toiseen. Hän muistaa ihmetelleensä, kuka niin holtittomasti on ajanut.

Haettuaan unohtuneen tavaran hän lähti uudemman kerran ajamaan sitä samaa reittiä kohti opiskelupaikkaansa, ja nyt tiellä oli kahdet samanaiset jäljet,jotka menivät tiellä siksakkia. Silloin hän tajusi, että nehän ovat hänen omat jälkensä.

Minua vaivasi unettomuus, joka paheni asteittain niin, että tokkuraisuus tuntui luonnolliselta tilalta. Pelottavin kokemus oli, kun eräs oppilas yllättäen tuli puhumaan jostain kokeesta. Ymmärsin sanat, ja tiesin, että tässä on oppilaani, mutten tajunnut lauseita enkä tiennyt kuka oppilas oli. Hoin sekavasti: mikä koe, mikä koe? Hetken kuluttua, hämmentyneen oppilaan jo jätettyä minut, "heräsin" todellisuuteen. Tämän jälkeen ymmärsin hakea apua.

Kerran nukahdin työpaikan vessaan lounastauolla, kätevästi kuitenkin heräsin niin, että vaan pari minuuttia yliaikaa meni. Se oli jo aika saavutus 😅

Irakissa joskus kesken vyörytyksen nukahdin "puoliasemaan" talon katolla ennen kun tuliasema oli perustettu. Siitä on toistakymmentä vuotta aikaa, mutta edelleen siitä saa kuulla...