Joskus kuulee väitettävän, ettei lapsiperhe ehdi sitä tai tätä. Ehtii, jos halua
Elämässä pitää tehdä valintoja. Lapsia on helppo käyttää tekosyynä, jos ei HALUA tehdä jotakin. Mutta useimmat meistä äideistä tietävät, että kyllä.ehtii, jos on aitoa halua jotakin tehdä. Ei tarvitse edes olla mikään supertehokas tai yliahkera, ainoastaan miettiä, mitä haluaa ja karsia lillikanvarret pois.
Itse asiassa ainakin minä olen kehittynyt haahuilevasta elämäntyylistä melko organisoiduksi pakkaukseksi nimenomaan lasten syntymän myötä.
Tässä ihan vaan esimerkinomaisesti minun tyypillinen arkipäiväni. En tarkoita tätä miksikään ideaaliksi, jokaisella päivä on erilainen, koska tarpeetkin ovat erilaisia. Mutta näin minä elän, ja ehdin kaiken, mitä haluan.
Herään klo 5. Peseydyn, meikkaan puen. Muu perhe herää klo 7, sitä ennen ehdin järjestellä alakerran (asumme omakotitalossa, jossa makuuhuoneet ovat yläkerrassa, alakerrassa on olohuone, eteinen ja keittiö ja kylpyhuone, sauna ja kodinhoitohuone on kellarissa), robotti-imuri on imuroinut sen yön aikana. Kun olen herännyt, panen ensi töikseni pyykkiä koneeseen pyörimään ja laitan illalla pesemään jääneet kuivuriin. Silitän päivän vaatteet perheelle, maksan tarvittaessa laskuja ja hoitan nettijuttuja, teen aamupalan valmiiksi. Herätän lapset (3kpl, kaksi koululaista ja yksi tarhaikäinen) noin seitsemältä, katson aamutoimet ja passitan koululaisista matkaan ne, jotka menevät kahdeksaksi. Mies vie kuopuksen tarhaan ja vahtii myöhempään menevät, koska joustava työaika. Minä menen töihin, jossa klo 8-16. Kotimatkalla haen kuopuksen tarhasta ja käyn kaupassa. Laitan iltaruuan, jonka syömme miehen kotiuduttua noin klo 17.30. Mies kuskaa lapsia harrastuksiin (jokaisella on pari), minä autan tarvittaessa läksyissä. Illalla ehdin hyvin vielä käydä 5 km lenkillä noin klo 19 ja katsoa miehen kanssa yhdessä televisiota hetken tai vaikkapa pelata tai lukea lasten kanssa. Nukkumaan menen siinä noin puoli kymmeneltä arkisin.
Yhtenä iltana viikossa harrastamme miehen kanssa, käymme yhdessä ranskan tunnilla. Silloin en käy lenkillä.
Muutenkin aikataulu joustaa kyllä, ja viikonloppuisin hoidetaan yhdessä viikkosiivous ja puutarha ja käydään kulttuuririennoissa. Käydään vaikkapa katsomassa anoppia tai kavereita. Mies kalastaa ja lenkkeilee viikonloppuisin ja käy punttisalilla kahtena iltana viikossa.
Se, mitä emme tee on notku baareissa tai juo alkoholia humalaan saakka. Viikonloppuisinkin herään aika aikaisin, viimeistään seitsemältä, koska olen aamuvirkku ja tykkään puuhailla omaan tahtiin kotitöitä rauhassa ennen muun perheen heräämistä.
Lopputulos: olen hyvässä kunnossa, koti on aina siisti, lapsilla siistit vaateet ja koulutyöt tehtynä, ruoka on itsetehtyä, lapsilla ja meillä aikuisilla on harrastuksia, miehen kanssa menee hyvin. Aikaa on kaikkeen tarvittavaan.
Varmaan jonkun mielestä tuo kuulostaa kamalan aikataulutetulta, muttei se sitä ole, ei minulla mitään lukujärjestystä ole seinällä, vaan teen, mitä ehdin ja haluan. Tuo on vain esimerkki, joinain päivinä en siivoile aamulla vaan vaikkapa leivon kakun myyjäisiin.
Ja luppoaikaakin toki on, nytkin piipahdan täällä odotellessani miestä rautakaupasta.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Teillä on terveet lapset? Saa erityinen ja päde sitten.
Keskimmäinen on erityislapsi ja pienluokalla.
Ap
Mulla ja miehellä on vuorotyö, tunnin työmatkat ja 2 erityislasta. Se, mitä meillä ei ole teihin verrattuna, on oma aika ja parisuhdeaika koska kaikki mahdollinen aika on priorisoitu lapsiin. Meillä pyritään myös nukkumaan se 8 tuntia, sillä se on jaksamisen ehto.
En tiedä, varmaan joku guru onnistuisi tästäkin "nipistämään" aikaa siihen sun tähän, mutta itse en väsyneenä nauti mistään harrastuksista.
Vierailija kirjoitti:
Moni ihminen tekee pidempiä työpäiviä kuin sinä.
Niin tekee, ja sekin on priorisointikysymys. Ylitöitä ei ole PAKKO tehdä.
Ap
Luojan kiitos tuo elämänvaihe on jo ohi. Miehen ja 16-vuotiaan kanssa heräiltiin tänäänkin klo 11, eikä kukaan todellakaan mene nukkumaan iltakymmeneltä jaksaakseen suorittaa seuraavankin päivän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko vähän yksinkertainen? Tietenkin se lause tulee suhteuttaa siihen, miten lapset vievät aikaa muulta. Jos ihminen aiemmin sai aikaan jotain sillä energialla, joka nyt menee lapsiin, ja muuten nautti vain olemisesta, niin ei tietenkään enää ehdi saada "mitään" aikaan.
Oletkos vähän heikko luetun ymmärryksessä? Mitä olikaan tuossa otsikossani? JOS HALUA.
Eli jos on halua tehdä jotakin, siihen löytyy kyllä aikaa. Eli että sitä lapsiperhearkea käytetään tavallaan tekosyynä, jos jotakin ei pidetä tarpeeksi tärkeänä itselle.
Ei muuta.
Ap
Miten niin? Minä haluan, että olisi siistiä, mutta EN HALUA siivota, enkä maksaa siitä. Niin varmasti olisi ainakin enemmän aikaa ja voimia lapsettomana siivota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei sopis ollenkaan, ettei mssään välissä ole aikaa ajatella omiaan. Kotitöissä en voi sitä tehdä, koska se usein vaatii kirjoittamista.
Niin kumpi vaatii kirjoittamista? Ajatteleminen vai kotityöt?
Se ajatteluhomma tietenkin, tyhmä.
Oon sikäli samaa mieltä ap:n kanssa että lapsia on helppo käyttää tekosyynä. Itsekin sanon usein ettei ole aikaa treenata, vaikka oikeasti en vaan halua/jaksa.
Mun mielestä et kyllä ehdi tehdä paljon, vaan ihan peruslapsiperhejutut ja noiden hoitaminen ei varmaan ole monellakaan ongelma.
Haasteita tulee meillä esimerkiksi siitä, että vanhempien työ ei ole säännöllistä 8-16 vaan reissupäiviä ja -öitä on molemmilla viikoittain ja molemmilla vanhemmilla on myös omia aikaavieviä kiinnostuksen kohteita.
Itselleni ainakin arki käy raskaaksi silloin kun ei ole pitkään aikaan ollut mahdollista toteuttaa itseään omissa harrastuksissa vaan aika on mennyt vaan kodin pyöritykseen ja lasten menoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko vähän yksinkertainen? Tietenkin se lause tulee suhteuttaa siihen, miten lapset vievät aikaa muulta. Jos ihminen aiemmin sai aikaan jotain sillä energialla, joka nyt menee lapsiin, ja muuten nautti vain olemisesta, niin ei tietenkään enää ehdi saada "mitään" aikaan.
Oletkos vähän heikko luetun ymmärryksessä? Mitä olikaan tuossa otsikossani? JOS HALUA.
Eli jos on halua tehdä jotakin, siihen löytyy kyllä aikaa. Eli että sitä lapsiperhearkea käytetään tavallaan tekosyynä, jos jotakin ei pidetä tarpeeksi tärkeänä itselle.
Ei muuta.
Ap
Heräät viideltä tekemään noita asioita. Ellet mene todella aikaisin nukkumaan, olet univelassa ja se nyt ei ainakaan ole järkevää. Joku muu nainen ehkä haluaa herätä klo 7 jotta voi viettää parisuhdeaikaa miehen kanssa kun lapset ovat menneet nukkumaan. sekin on valinta.
Niin ne jotka ei "ehdi" ei ehkä halua eikä kiinnosta kuunnella muiden tarinoita siitä mitä kaikkea pitäisi tehdä. Mitä sinua kiinnostaa kuka mitäkin tekee kun oma elämäsi kaikesta päätellen on sinulle täydellistä?
Samaa mieltä olen siitä että ihmiset saisivat sanoa suoraan asiat. Minun pitäisi varmasti tehdä jotain ikävää enemmän mutta en halua koska teen mieluummin jotain kivaa. Siksipä en vapaa-ajalla opiskele ranskaa mieheni kanssa.
Oisko ne lapsetkin erilaisia keskenään? Minä esim. olin todella helppo lapsi, istua nökötin nurkassa leikkimässä rauhassa omiani. Jotkut aikuiset jopa epäilivät että minulla olisi kehitysvamma, kun olin niin rauhallinen, enkä ollenkaan hakenut huomiota.
Siskoni taas on energinen tehopakkaus, joka heti herättyään puhkesi lauluun ja juoksuun. Häntä ei voinut jättää sekunniksikaan yksin, koska heti jotain meni rikki. Äitini masentui vakavasti koska siskoni oli niin vaativa (ei tietenkään tahallaan), ja äitiys muuttui siskoni syntymän myötä aivan erilaiseksi. Onneksi äitini tajusi, ettei kodin tarvitse olla säihkyvän puhdas, ja joskus voi syödä valmisruokaakin. Tärkeintä on se, että lapset saavat tarvisemansa, ei se, ettei naapurin emännällä ole mitään huomautettavaa,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on terveet lapset? Saa erityinen ja päde sitten.
Keskimmäinen on erityislapsi ja pienluokalla.
Ap
Ihan mielenkiinnosta: mitkä harrastukset ovat teillä sellaisia, että erityinen jaksaa niissä käydä säännöllisesti? Meillä hoitotahon suosittelu oli, että yhtenä tai max kahtena iltana vkossa saisi olla harrastus kodin ulkopuolella, joten ainakin nämä tavoitteelliset liikuntaharrastukset eivät ole realistisia.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en notku baareissa, mutta arki-iltana koen tärkeäksi pysähtyä lasten hetkeen, jutella, hassutella ja leikkiä. Aika monesti siivous jää välistä. Viikonloppuisin tehdään mieluummin juttuja oman perheen kanssa kuin istutaan esimerkiksi anoppilassa (toki sielläkin käydään välillä,mutta ei se voita pitkään sängyssä lueskelua lasten kanssa tai lasten viemistä luontoretkelle).
Minä en halua äitinä olla tehokas organisointipakkaus, sitä saan olla tarpeeksi työelämässä. Kotona haluan olla läsnäoleva äiti, joka voi jättää siivoamisen kesken, koska lapsi pyytää lukemaan kirjaa raskaan päiväkotipäivän jälkeem.
Ehdottomasti tärkeää tuo pysähtyminen ja sitä teen jatkuvasti. Kuten sanottua, tuo oli vain esimerkki arkipäivistä, eikä minulla ole mitään aikataulua.
Sitä åaitsi, minähän en siivoa lasten hereillä ollessa arkisin lainkaan. Viikonloppuisin siivoamme viikkosiivon yhdessä.
Ap
Tietenkin ehtii kaikkea mitä haluaa, jos järjestelee. Ihanko totta pidät tuota oivallusta nyt jonain neronleimauksena?
Ystäväni kertoo jostain tanssikursseistaan ja leipomisistaan, ja kun pyytää mukaan, sanon, että en ehdi. En ole niin kiinnostunut monestakaan asiasta, että jaksaisin ehtiä. Ihan oma valinta, ja elämä on mukavaa. Saat sinä suorittaa jos haluat, ja nautit, mutta minulle tämä on just hyvä.
Toisilla ihmisillä kun voi olla pitkiä työmatkoja, asuvat maalla jolloin kauppaan ja harrastuksiin on pitkät matkat, on yksinhuoltajia, sairaita lapsia, omien vanhempien hoito vielä oman perheen lisäksi, tukiverkottomuutta, omia sairauksia (itse en esim. saa sairauteni vuoksi ajokorttia, joka vaikeuttaa arkea), vuorotöitä, oma yritys jolloin päivät venyvät, onhan näitä. Kiva, että teillä on sujuva arki. On silti melkoista näköalattomuutta olla ymmärtämättä, että me kaikki emme ole samassa elämäntilanteessa.
Ehtiihän sitä, mutta ei todellakaan samaan tapaan kuin ennen lapsia. Kyllä minäkin ehdin lenkkeilemään ja käymään joogassa, sekä pitämään kodin kunnossa. Mutta aika monista omista menoista ja harrastuksista olen saanut myös luopua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen narsisti pitää olla kirjoittaakseen parin liuskan selostuksen siitä, missä kerroksessa teillä on mikäkin huone ja mitä kieltä opiskelette miehesi kanssa?
Ikävä tulkinta sinulla, vaikka sanoin kyllä, ettei tuo ole mikään ideaali. Halusin vaan kertoa vähän yksityiskohtaisemmin, että käy ilmi, että kaikki hoituu, mitä haluaakin. Ja elämässä on paljon monenlaisia asioita, ei pelkkää lastenhoitoa. Makkarit selitin siksi, että kukaan ei ala inttää siitä, miten "muka joku voi siivoilla, kun muu perhe nukkuu". Meillä on onnekas tilanne, on tilaa. Tietysti jos asuisimme pienessä kerrostaloneliössä, tilanne olisi toinen.
Brassailla en tietenkään halua, enkä kokenut niin tekeväni, koska minusta tuossa ei ole mitään erityistä.
Ap
Tajuatko itsekään miten typerältä kuulostaa? Olette miehesi kanssa molemmat töissä, työajat joustavat mutta kuitenkin päiväaikaan, lapsesi ovat koulussa tai päiväkodissa, asutte omakotitalossa jossa kaikille omat huoneet ja tilaa puuhastella, olette kaikesta päätellen terveitä koko porukka ja vielä varakkaita. Sinuna pitäisi suuni kiinni ja kiittäisin joka päivä onneani siitä että olen noin etuoikeutettu. En itsekään jaksa kuunnella selityksiä ja kaikesta päätellen voisi sanoa että olen samassa onnellisessa tilanteessa kuin sinäkin mutta en ole noin uskomattoman omahyväinen että kuvittelen elämäni olevan ns. keskivertoa.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuosta sun selostuksesta pitäisi käydä ilmi, että ehtii tehdä sitä ja tätä? Sillä ethän sinä ehdi tehdä muuta kuin töitä ja kotitöitä. Entä jos haluaisitkin juosta joka ilta vaikka 15km, olisiko siihen aikaa? Lisäksi miehesi haluaisi vaikkapa olla iltaisin valmentajana jalkapallojoukkueessa, miten sitten aikatauluttaisit? Tai mitäpä jos haluaisit vain nukkua enemmän, tuolla sun aikataululla se on mahdotonta.
Ei suinkaan olisi. Mies esimerkiksi oli valmentaja monta vuotta vielä aika hiljan, luopui siitä koska ei enää ollut niin innostunut jatkamaan.
Ap
Pk-seudulla harva on kotona kasiin tai neljltä. Meillä lähtö on 7.11 ja kotona ollaan kello 18. Eli iltaa jää noin kaksi tuntia. Koira ja lasten harrastukset ja se on siinä. Lauantai toivutaan ja sunnuntaina valmistaudutaan uuteen viikkoon.
Mahtavaa ajattelukyvyttömyyttä :D