Lue keskustelun säännöt.
Joskus kuulee väitettävän, ettei lapsiperhe ehdi sitä tai tätä. Ehtii, jos halua
05.08.2017 |
Elämässä pitää tehdä valintoja. Lapsia on helppo käyttää tekosyynä, jos ei HALUA tehdä jotakin. Mutta useimmat meistä äideistä tietävät, että kyllä.ehtii, jos on aitoa halua jotakin tehdä. Ei tarvitse edes olla mikään supertehokas tai yliahkera, ainoastaan miettiä, mitä haluaa ja karsia lillikanvarret pois.
Itse asiassa ainakin minä olen kehittynyt haahuilevasta elämäntyylistä melko organisoiduksi pakkaukseksi nimenomaan lasten syntymän myötä.
Tässä ihan vaan esimerkinomaisesti minun tyypillinen arkipäiväni. En tarkoita tätä miksikään ideaaliksi, jokaisella päivä on erilainen, koska tarpeetkin ovat erilaisia. Mutta näin minä elän, ja ehdin kaiken, mitä haluan.
Herään klo 5. Peseydyn, meikkaan puen. Muu perhe herää klo 7, sitä ennen ehdin järjestellä alakerran (asumme omakotitalossa, jossa makuuhuoneet ovat yläkerrassa, alakerrassa on olohuone, eteinen ja keittiö ja kylpyhuone, sauna ja kodinhoitohuone on kellarissa), robotti-imuri on imuroinut sen yön aikana. Kun olen herännyt, panen ensi töikseni pyykkiä koneeseen pyörimään ja laitan illalla pesemään jääneet kuivuriin. Silitän päivän vaatteet perheelle, maksan tarvittaessa laskuja ja hoitan nettijuttuja, teen aamupalan valmiiksi. Herätän lapset (3kpl, kaksi koululaista ja yksi tarhaikäinen) noin seitsemältä, katson aamutoimet ja passitan koululaisista matkaan ne, jotka menevät kahdeksaksi. Mies vie kuopuksen tarhaan ja vahtii myöhempään menevät, koska joustava työaika. Minä menen töihin, jossa klo 8-16. Kotimatkalla haen kuopuksen tarhasta ja käyn kaupassa. Laitan iltaruuan, jonka syömme miehen kotiuduttua noin klo 17.30. Mies kuskaa lapsia harrastuksiin (jokaisella on pari), minä autan tarvittaessa läksyissä. Illalla ehdin hyvin vielä käydä 5 km lenkillä noin klo 19 ja katsoa miehen kanssa yhdessä televisiota hetken tai vaikkapa pelata tai lukea lasten kanssa. Nukkumaan menen siinä noin puoli kymmeneltä arkisin.
Yhtenä iltana viikossa harrastamme miehen kanssa, käymme yhdessä ranskan tunnilla. Silloin en käy lenkillä.
Muutenkin aikataulu joustaa kyllä, ja viikonloppuisin hoidetaan yhdessä viikkosiivous ja puutarha ja käydään kulttuuririennoissa. Käydään vaikkapa katsomassa anoppia tai kavereita. Mies kalastaa ja lenkkeilee viikonloppuisin ja käy punttisalilla kahtena iltana viikossa.
Se, mitä emme tee on notku baareissa tai juo alkoholia humalaan saakka. Viikonloppuisinkin herään aika aikaisin, viimeistään seitsemältä, koska olen aamuvirkku ja tykkään puuhailla omaan tahtiin kotitöitä rauhassa ennen muun perheen heräämistä.
Lopputulos: olen hyvässä kunnossa, koti on aina siisti, lapsilla siistit vaateet ja koulutyöt tehtynä, ruoka on itsetehtyä, lapsilla ja meillä aikuisilla on harrastuksia, miehen kanssa menee hyvin. Aikaa on kaikkeen tarvittavaan.
Varmaan jonkun mielestä tuo kuulostaa kamalan aikataulutetulta, muttei se sitä ole, ei minulla mitään lukujärjestystä ole seinällä, vaan teen, mitä ehdin ja haluan. Tuo on vain esimerkki, joinain päivinä en siivoile aamulla vaan vaikkapa leivon kakun myyjäisiin.
Ja luppoaikaakin toki on, nytkin piipahdan täällä odotellessani miestä rautakaupasta.
Kommentit (119)
Miten sinä noin niin kuin sovittaisit yhteen oman koiraharrastuksen, jonka kaikki tapahtumat on viikonloppuna ja lasten harrastusten tapahtumat, jotka ovat niin ikään viikonloppuna, jos vielä miehellä on omat harrastukset niin ikään viikonloppuna, varsinkin kun molemmilla vanhemmilla on töitä myös viikonloppuisin? Siinä sulle pähkinä purtavaksi. Kaikkia noita halutaan tehdä, mutta kun ei valitettavasti ehditä. En syytä täysin lapsia, mutta kyllä ne nyt vaan vähän harrastustoimintaa haittaa. Mutta elämä on valintoja. Nyt on jätettävä omat hauskuudet vähemmälle ja keskityttävä lapsiin, jos toki joskus pääsee itsekin harrastamaan. Jokainen vuorollaan. Arki ei olekaan se ongelma, vaan nämä rajalliset viikonloput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän Ap mitään ehdikään tehdä. Siis mitään kivaa ja rentoa :) Kuten vain olla kiireettömästi.
Vierailija kirjoitti:
Eihän kotona kölliminen ja pötköily lasten kanssa sitä tarkoita, ettei ehdi tehdä jotain. Vaan te olette silloin valinneet sen olevan tärkeämpää ja nautitte siitä. Kysehän oli nyt siitä että jotkut käyttää tekosyynä sitä ettei ehdi ku on lapsia. Ja pitkät työpäivät my ass. Olen tehnyt äärimmäisen pitkiä työpäiviä, mutta silti ehtinyt treenata ja olla lasten kanssa, mikä kulloinkin on ollut tärkeintä. Kyse on aina priorisoinnista ja kyvystä järjestää asiat niin että sinne mahtuu se omakin aika.
Juuri tätä tarkoitin.
On ihan ok valita loikoilu, mutta sitten ei kannata syyttää lapsia siitä, että ei ole aikaa muuhun. Koska tuo on oma valinta, ja tietysti siis ok valinta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin ne jotka ei "ehdi" ei ehkä halua eikä kiinnosta kuunnella muiden tarinoita siitä mitä kaikkea pitäisi tehdä. Mitä sinua kiinnostaa kuka mitäkin tekee kun oma elämäsi kaikesta päätellen on sinulle täydellistä?
Samaa mieltä olen siitä että ihmiset saisivat sanoa suoraan asiat. Minun pitäisi varmasti tehdä jotain ikävää enemmän mutta en halua koska teen mieluummin jotain kivaa. Siksipä en vapaa-ajalla opiskele ranskaa mieheni kanssa.
Tämä. Miten joku ei tajua, että ei pidä luennoida muille mistään mitä itse tekee tyyliin "olet hyväksyttävä ihminen vain jos yllät samaan".
Ei tullut aplle sitten mieleen että ei kaikki halua kertoa kaikkea?
Että se lapsiin vetoaminen on paljon helpompaa kuin selittää arkillisella tekstiä MIKSI ei tee niin kuin ap?
Apn kannataa nyt vaan keskittyä ihan omaan elämäänsä ja jättää muut elämään omaansa....
Ja ps. Minä haluan matkustella, maata riippukeinussa tekemättä mitään ruohonkorsi suussa, harrastaa laskuvarjohyppyä, omistaa hevosen ja ratsastaa tukka hulmuten Skotlannissa. Ainoa este on juurikin puuduttavat ja pakolliset kotityöt samoin kuin töissä käyminen 3-vuorossa...
Ei se PELKKÄ haluaminen muuta noita tosiasoita :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on mies klo 5 jo töissä. Ja mä monesti kotiutunut töistä paria tuntia aiemmin. Myös vkonloppuisin. Sekalaista vuorotyötä eli ei ole ns aamu- ja iltaviikkoa vaan illasta aamuun ja pyhätkin töissä. Kukaan täällä ei voi harrastaa tiettyyn aikaan tiettynä päivänä vaan silloin kun joku rako työstä osuu vaikka vesijumpan kanssa kohdilleen. Ja niitä osuu ehkä kerran kahdessa viikossa. Lapset jo yläasteiässä niin ei herätellä eikä passailla. Emme harrasta perheenä mitään.
Varmaan sillä lauseella tarkoitetaan sitä ettei ehdi/jaksa tehdä kaikkea sitä mitä ennen lapsia ehti/jaksoi. Jos ennen kävi joka päivä kolme tuntia liikkumassa (matkoineen esim salille), niin se ei onnistu enää. Mutta siksi kai niitä lapsia hommataankin että se nykyelämä kyllästyttää eikä haluakaan tehdä samoja asioita yhtä paljon kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ja miehellä on vuorotyö, tunnin työmatkat ja 2 erityislasta. Se, mitä meillä ei ole teihin verrattuna, on oma aika ja parisuhdeaika koska kaikki mahdollinen aika on priorisoitu lapsiin. Meillä pyritään myös nukkumaan se 8 tuntia, sillä se on jaksamisen ehto.
En tiedä, varmaan joku guru onnistuisi tästäkin "nipistämään" aikaa siihen sun tähän, mutta itse en väsyneenä nauti mistään harrastuksista.
Jep, ja ajattelles, tuonkin olette itse valinneet. Ei siis erityisyyksiä, vaan se, että olette vuorotyössä ja priorisoitte lapsia. Joo, kaikilla aloilla ei voi kauheasti "päättää" olla päivätöissä, mutta silti.
Itsekin tein epäsäännöllistä vuorotyötä aiemmin, joten tiedän kyllä, mitä haasteita siitä seuraa lapsiperheessä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuosta sun selostuksesta pitäisi käydä ilmi, että ehtii tehdä sitä ja tätä? Sillä ethän sinä ehdi tehdä muuta kuin töitä ja kotitöitä. Entä jos haluaisitkin juosta joka ilta vaikka 15km, olisiko siihen aikaa? Lisäksi miehesi haluaisi vaikkapa olla iltaisin valmentajana jalkapallojoukkueessa, miten sitten aikatauluttaisit? Tai mitäpä jos haluaisit vain nukkua enemmän, tuolla sun aikataululla se on mahdotonta.
Ei suinkaan olisi. Mies esimerkiksi oli valmentaja monta vuotta vielä aika hiljan, luopui siitä koska ei enää ollut niin innostunut jatkamaan.
Ap
Niin tai ehkä innostus karisi, kun ei ollut siihen aikaa :D (ironiaa sanoissa innostus karisi, se ei vaan enää ehtinyt on totuus)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luojan kiitos tuo elämänvaihe on jo ohi. Miehen ja 16-vuotiaan kanssa heräiltiin tänäänkin klo 11, eikä kukaan todellakaan mene nukkumaan iltakymmeneltä jaksaakseen suorittaa seuraavankin päivän.
Minä olen ihan luontaisesti aamuvirkku, minkä senkin kyllä olen sanonut tässä...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä et kyllä ehdi tehdä paljon, vaan ihan peruslapsiperhejutut ja noiden hoitaminen ei varmaan ole monellakaan ongelma.
Haasteita tulee meillä esimerkiksi siitä, että vanhempien työ ei ole säännöllistä 8-16 vaan reissupäiviä ja -öitä on molemmilla viikoittain ja molemmilla vanhemmilla on myös omia aikaavieviä kiinnostuksen kohteita.
Itselleni ainakin arki käy raskaaksi silloin kun ei ole pitkään aikaan ollut mahdollista toteuttaa itseään omissa harrastuksissa vaan aika on mennyt vaan kodin pyöritykseen ja lasten menoihin.
Niinpä, en koe tuota mitenkään poikkeukselliseksi itsekään. Mutta RIITTÄVÄKSI.
Reissutyökin on priorisointia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos muistat tämän kirjoituksen Ap kymmenen vuoden päästä voit hymyillä itsellesi lämpimästi. Olipa se aikamoista haipakkaa :)
Iän mukaan ymmärrys ja armollisuus itseään ja muitakin kohtaan kasvavat. Luottamus omaan itseenkin on vahvempi kun näkee, että kyllä niistä lapsista ihan täyspäisiä tuli. Sai vanhemmuutensa hoidettua kunnialla, vaikka joskus tuntuikin, että elämä on yhtä hullunmyllyä ja suorittamista.
Harvinaisen turha aloitus. Mikä sen pointti edes oli? Että aika luusereita ne mammat, jotka ei vain HALUA saada aikaiseksi? Koko ajan pitäisi olla sata lasissa ettei kukaan vaan erehdy luulemaan laiskaksi vätykseksi. Tiedätkö ap, mä sanon nimen omaan etten aina ehdi, koska haluan käyttää aikani myös elämiseen ja lasten kanssa olemiseen. Eikä vain tuollaiseen suorittamiseen. Aika vähäiseltä kyllä näytti teidän perheen kesken olemisen aika. Lapset kouluun ja hoitoon ja vanhemmat töihin. Sitten kiiruhdetaankin harrastuksiin ja mennään ajoissa nukkumaan. Milloin niihin lapsiin oikein keskitytään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän sä tee mitään muuta kuin velvollisuuksia ja vähän puuhastelet. Et ehtisi lähteä reissuun, tutustua kulttuurikohteisiin, treenata kunnolla (30 min lenkki suoraan kotiovelta ei sitä ole) tai harrastaa mitään vaativampaa kuin ehkä virkkausta telkkarinkatsomisen lomassa. Joudut menemään todella aikaisin nukkumaankin, onko teillä lainkaan aikuisten aikaa tai seksiä?
Sekoaisin noin tylsästä elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko vähän yksinkertainen? Tietenkin se lause tulee suhteuttaa siihen, miten lapset vievät aikaa muulta. Jos ihminen aiemmin sai aikaan jotain sillä energialla, joka nyt menee lapsiin, ja muuten nautti vain olemisesta, niin ei tietenkään enää ehdi saada "mitään" aikaan.
Oletkos vähän heikko luetun ymmärryksessä? Mitä olikaan tuossa otsikossani? JOS HALUA.
Eli jos on halua tehdä jotakin, siihen löytyy kyllä aikaa. Eli että sitä lapsiperhearkea käytetään tavallaan tekosyynä, jos jotakin ei pidetä tarpeeksi tärkeänä itselle.
Ei muuta.
Ap
Miten niin? Minä haluan, että olisi siistiä, mutta EN HALUA siivota, enkä maksaa siitä. Niin varmasti olisi ainakin enemmän aikaa ja voimia lapsettomana siivota.
Tyypillistä, että näin tyhmän aloituksen tekevä ei pystykään perustelemaan just MUN vastaukseen, että miten niin kaikkea ehtii mitä haluaa :)
Onpa erikoista, että täällä aletaan uhriutua aloittajan kirjoituksen vuoksi. "Kun on vuorotyö" ja mitä ikinä "vähemmän hyväosaista". Jokaikisellä ihmisellä tässä maassa on enemmän mahdollisuuksia tehdä elämästään juuri sitä mitä haluaa, toisin kuin suurimmalla osalla muun maapallon väestöstä. Ihmiset vaan ei uskalla lähteä toteuttamaan unelmiaan vaan urautuvat "siihen mikä on aina ollut", vaikka se olisi uuvuttavaa ja vaikeaa. Oma valinta! Tässä maassa mistä tahansa tilanteesta voi lähteä muokkaamaan itselleen mieluisampaa ja helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä et kyllä ehdi tehdä paljon, vaan ihan peruslapsiperhejutut ja noiden hoitaminen ei varmaan ole monellakaan ongelma.
Haasteita tulee meillä esimerkiksi siitä, että vanhempien työ ei ole säännöllistä 8-16 vaan reissupäiviä ja -öitä on molemmilla viikoittain ja molemmilla vanhemmilla on myös omia aikaavieviä kiinnostuksen kohteita.
Itselleni ainakin arki käy raskaaksi silloin kun ei ole pitkään aikaan ollut mahdollista toteuttaa itseään omissa harrastuksissa vaan aika on mennyt vaan kodin pyöritykseen ja lasten menoihin.
Niinpä, en koe tuota mitenkään poikkeukselliseksi itsekään. Mutta RIITTÄVÄKSI.
Reissutyökin on priorisointia.
Ap
Ja kun oikein riittävästi PRIORISOI on ilman töitä !:D Ja sittenpä sitä PRIORISOITAVAA vasta tuleekin. Alkaen siitä, että ostetaanko lapselle uudet kengät pienten tilalle vai ruokakassi viikonlopuksi.
Oonko mä ap valinnut sen, etten jaksa kaikkea, mitä haluaisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko vähän yksinkertainen? Tietenkin se lause tulee suhteuttaa siihen, miten lapset vievät aikaa muulta. Jos ihminen aiemmin sai aikaan jotain sillä energialla, joka nyt menee lapsiin, ja muuten nautti vain olemisesta, niin ei tietenkään enää ehdi saada "mitään" aikaan.
Oletkos vähän heikko luetun ymmärryksessä? Mitä olikaan tuossa otsikossani? JOS HALUA.
Eli jos on halua tehdä jotakin, siihen löytyy kyllä aikaa. Eli että sitä lapsiperhearkea käytetään tavallaan tekosyynä, jos jotakin ei pidetä tarpeeksi tärkeänä itselle.
Ei muuta.
Ap
Heräät viideltä tekemään noita asioita. Ellet mene todella aikaisin nukkumaan, olet univelassa ja se nyt ei ainakaan ole järkevää. Joku muu nainen ehkä haluaa herätä klo 7 jotta voi viettää parisuhdeaikaa miehen kanssa kun lapset ovat menneet nukkumaan. sekin on valinta.
Tottakai, niinhän minä olen koko ajan sanonut. Priorisointia.
En mene mitenkään älyttömän aikaisin nukkumaan, vaan puoli kymmeneltä. Viikonloppuisin 22-23. Miehen kanssa juttelemme pitkin päivää, paitsi että illalla olen lenkillä, mies käyttää lapset harrastuksissa.
Univelkaa ei toki kannata hommata. Olen siinä suhteessa onnekas, että minulle riittää 7-8 tuntia hyvin.
Joku toinen ehkä tekee niitä kotihommia sitten lasten mentyä nukkumaan. Tietääkseni aika monikin.... joten ei kannata nyt takertua tuohon minun aamuvirkkuuteeni.
Muutenkin soisin teidän nyt ymmärtävän, mitä sanoin jo aloituksessani. Tuo on esimerkki, nuo tunnit sopivat MINULLE. Moni muu elää eri rytmissä, mutta ehtii MYÖS tehdä KAIKEN itselleen tärkeän. Vaikka on niitä lapsia!
Ap
Luojan kiitos nuo ajat ovat jo ohi ja lapset jo koululaisia! Eipä tarvitse hengästyneenä kirjoittaa ja listata päivän tehtäviä täällä ja syylilstää vielä muita, ellei hoida kaikkea yhtä täydellisesti ja huippuunsa organisoidusti. Kyllä se aikamoista suorittamista oli aika ajoin kuten se on Ap:lläkin. Ja kaikki sujui ok niin kauan kun tuli jokin poikkeuksellinen tilanne (vaikka sairasteluja) joka laittoi pakan ihan uusiksi :D
Mutta noita aikoja eläville: Se helpottaa ajan kanssa, uskokaa vain :)