Lue keskustelun säännöt.
Joskus kuulee väitettävän, ettei lapsiperhe ehdi sitä tai tätä. Ehtii, jos halua
05.08.2017 |
Elämässä pitää tehdä valintoja. Lapsia on helppo käyttää tekosyynä, jos ei HALUA tehdä jotakin. Mutta useimmat meistä äideistä tietävät, että kyllä.ehtii, jos on aitoa halua jotakin tehdä. Ei tarvitse edes olla mikään supertehokas tai yliahkera, ainoastaan miettiä, mitä haluaa ja karsia lillikanvarret pois.
Itse asiassa ainakin minä olen kehittynyt haahuilevasta elämäntyylistä melko organisoiduksi pakkaukseksi nimenomaan lasten syntymän myötä.
Tässä ihan vaan esimerkinomaisesti minun tyypillinen arkipäiväni. En tarkoita tätä miksikään ideaaliksi, jokaisella päivä on erilainen, koska tarpeetkin ovat erilaisia. Mutta näin minä elän, ja ehdin kaiken, mitä haluan.
Herään klo 5. Peseydyn, meikkaan puen. Muu perhe herää klo 7, sitä ennen ehdin järjestellä alakerran (asumme omakotitalossa, jossa makuuhuoneet ovat yläkerrassa, alakerrassa on olohuone, eteinen ja keittiö ja kylpyhuone, sauna ja kodinhoitohuone on kellarissa), robotti-imuri on imuroinut sen yön aikana. Kun olen herännyt, panen ensi töikseni pyykkiä koneeseen pyörimään ja laitan illalla pesemään jääneet kuivuriin. Silitän päivän vaatteet perheelle, maksan tarvittaessa laskuja ja hoitan nettijuttuja, teen aamupalan valmiiksi. Herätän lapset (3kpl, kaksi koululaista ja yksi tarhaikäinen) noin seitsemältä, katson aamutoimet ja passitan koululaisista matkaan ne, jotka menevät kahdeksaksi. Mies vie kuopuksen tarhaan ja vahtii myöhempään menevät, koska joustava työaika. Minä menen töihin, jossa klo 8-16. Kotimatkalla haen kuopuksen tarhasta ja käyn kaupassa. Laitan iltaruuan, jonka syömme miehen kotiuduttua noin klo 17.30. Mies kuskaa lapsia harrastuksiin (jokaisella on pari), minä autan tarvittaessa läksyissä. Illalla ehdin hyvin vielä käydä 5 km lenkillä noin klo 19 ja katsoa miehen kanssa yhdessä televisiota hetken tai vaikkapa pelata tai lukea lasten kanssa. Nukkumaan menen siinä noin puoli kymmeneltä arkisin.
Yhtenä iltana viikossa harrastamme miehen kanssa, käymme yhdessä ranskan tunnilla. Silloin en käy lenkillä.
Muutenkin aikataulu joustaa kyllä, ja viikonloppuisin hoidetaan yhdessä viikkosiivous ja puutarha ja käydään kulttuuririennoissa. Käydään vaikkapa katsomassa anoppia tai kavereita. Mies kalastaa ja lenkkeilee viikonloppuisin ja käy punttisalilla kahtena iltana viikossa.
Se, mitä emme tee on notku baareissa tai juo alkoholia humalaan saakka. Viikonloppuisinkin herään aika aikaisin, viimeistään seitsemältä, koska olen aamuvirkku ja tykkään puuhailla omaan tahtiin kotitöitä rauhassa ennen muun perheen heräämistä.
Lopputulos: olen hyvässä kunnossa, koti on aina siisti, lapsilla siistit vaateet ja koulutyöt tehtynä, ruoka on itsetehtyä, lapsilla ja meillä aikuisilla on harrastuksia, miehen kanssa menee hyvin. Aikaa on kaikkeen tarvittavaan.
Varmaan jonkun mielestä tuo kuulostaa kamalan aikataulutetulta, muttei se sitä ole, ei minulla mitään lukujärjestystä ole seinällä, vaan teen, mitä ehdin ja haluan. Tuo on vain esimerkki, joinain päivinä en siivoile aamulla vaan vaikkapa leivon kakun myyjäisiin.
Ja luppoaikaakin toki on, nytkin piipahdan täällä odotellessani miestä rautakaupasta.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Oonko mä ap valinnut sen, etten jaksa kaikkea, mitä haluaisin?
Ja että lapset verottaa sitä entisestään? Ja joo-o, halusin lapsiakin, mutta ei siitä se muuta halua poistanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasketaan kuinka montaa kertaa Ap käyttää ketjussa sanaa: priorisointi :)
Mä Priorisoin peukaloiden pyörittämisen, hassuttelun, naurun ja makoilun monen muun asiaan edelle :)
Vierailija kirjoitti:
Niin ne jotka ei "ehdi" ei ehkä halua eikä kiinnosta kuunnella muiden tarinoita siitä mitä kaikkea pitäisi tehdä. Mitä sinua kiinnostaa kuka mitäkin tekee kun oma elämäsi kaikesta päätellen on sinulle täydellistä?
Samaa mieltä olen siitä että ihmiset saisivat sanoa suoraan asiat. Minun pitäisi varmasti tehdä jotain ikävää enemmän mutta en halua koska teen mieluummin jotain kivaa. Siksipä en vapaa-ajalla opiskele ranskaa mieheni kanssa.
Minä kerroin esimerkinomaisesti, että minä ainakin ehdin hyvin tehdä kaiken, mitä oikeasti haluan.
Sanoin ihan selvästi, että en tarkoita tuota miksikään ideaaliksi. Et ymmärrä, mitä tuo lause tarkoittaa? Se tarkoittaa, että en oleta kaikkien kopioivan tuota tai pitävän samoja asioita tärkeänä.
Eli ei, en oleta kaikkien pitävän kielen opiskelua kivana vapaa-ajan harrastuksena. Meille se on sitä, muttei likikään kaikille.
Jeesus, oikeasti. No, mies tuli jo ja olemme menossa yhdessä hoitamaan seuraavan kauppa-asian. En vastaile tämän enempää, toivottavasti harjaannutatte lukemisen ymmärrystä, koska ainakin sinulla on vakavia puutteita siinä.
Lisäksi hyvää viikonloppua kaikilla, itse valitsemienne tekemisten parissa. Opetelkaa kantamaan vastui valinnoista ja lopettakaa lapsien syyttäminen siitä, että ette ITSE halua jotakin tehdä.
Ap
Pääsen töistä klo 23.30 ja lähden aamulla takaisin klo 6.30. Kuljen pyörällä ja teen yöllä ruoat valmiiksi. Myös pyhät ja viikonloput. En ehdi kulttuuriharrastuksiin ellei siellä voi nukkua.
Ap:n lapset ovat tietysti myös täysin organisoituneita eivätkä esim heräile koskaan öisin. Siten mamalla riittää tarmoa siivota pää höyryten aamuviidestä eteenpäin. Työkään ei vie koskaan voimavaroja, koska hänhän on priorisoinut niin, että tekee vain mieluisia ja helppoja työtehtäviä. Kyllä meidän kaikkien kannattaa ottaa Ap:stä mallia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän lapset näissä kommenteissa olekaan mikään tekosyy vaan valinta. Tietenkin lasten kanssa vietetty aika on pois jostakin muusta, jota ei siis ehdi silloin tehdä. Esim. minä kävin jossakin sinkkuvaiheessa salilla joka päivä. Jos nyt sanon, että en ehdi sitä tehdä, ei se ole tekosyy, vaan johtuu siitä, että olen äiti ja kannan vastuuta lapsista nyt.
Heh, paljon unta tarvitsevana ja iltavirkkuna ihmisenä en ymmärrä lainkaan valintojasi, mutta eihän minun ulkopuolisena tarvitsekaan. Jos alkaisin päivittäin herätä klo siivoamaan ja silittämään arkivaatteita (sic), olisin hyvin huolissani mielenterveydestäni.. Mutta elämät ovat erilaisia, samoin työpaikat ja työvaatteet. Sekin on hyvä valinta, että ostaa hieman omaa varallisuusyadoa pienemmän talon ja halvemman auton, jolloin on varaa ulkoistaa siivous, pyykkihuolto ja osa iltojen lastenhoidosta - vanhemmillekin jää aikaa harrastuksille ja ystäville yöunista nipistämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on terveet lapset? Saa erityinen ja päde sitten.
Keskimmäinen on erityislapsi ja pienluokalla.
Ap
Ihan mielenkiinnosta: mitkä harrastukset ovat teillä sellaisia, että erityinen jaksaa niissä käydä säännöllisesti? Meillä hoitotahon suosittelu oli, että yhtenä tai max kahtena iltana vkossa saisi olla harrastus kodin ulkopuolella, joten ainakin nämä tavoitteelliset liikuntaharrastukset eivät ole realistisia.
Tähän vielä vastaan. Erityisyyksiä on hyvin monenlaisia. Keskimmäisellä on yksi taideharrastus ja yksi erityislapsille tarkoitettu liikuntaharrastus. Hyvin jaksaa, ja siis juuri kahtena iltana viikossa. Asumme pk-seudulla, joten täällä kieltämättä on varmaan paremmat mahdollisuudet erityislapsille harrastaa.
Ap
Tein vuosikausia niin että heräsin viideltä ja aamulla aloin heti siivota ja pyykätä ja silittää. Kävimme molemmat töissä. Menin ennen kymmentä nukkumaan. Mies taas valvoi yhteentoista ja luki kirjoja ja katsoi elokuvia jne. Näin kului varmaankin kymmenen vuotta. Lopputulos: mieheni on lukenut valtavan määrän kirjoja ja tehnyt omia juttujaan ja asioita joista oli hänelle hyötyä pitkällä tähtäimellä ilosta ja huvista puhumattakaan. Minun aikani oli kulunut kotitöissä, ja yleensä vaikka olet tehnyt kotitöitä pari tuntia, talo saattaa olla saman näköinen jo seuraavana aamuna ja vaatteet vaativat uudelleen silitystä ja ruoatkin on syöty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivulle 5 mennessä AP on priorisoinut kolmesti ja organisoinut kerran.
Vierailija kirjoitti:
Tein vuosikausia niin että heräsin viideltä ja aamulla aloin heti siivota ja pyykätä ja silittää. Kävimme molemmat töissä. Menin ennen kymmentä nukkumaan. Mies taas valvoi yhteentoista ja luki kirjoja ja katsoi elokuvia jne. Näin kului varmaankin kymmenen vuotta. Lopputulos: mieheni on lukenut valtavan määrän kirjoja ja tehnyt omia juttujaan ja asioita joista oli hänelle hyötyä pitkällä tähtäimellä ilosta ja huvista puhumattakaan. Minun aikani oli kulunut kotitöissä, ja yleensä vaikka olet tehnyt kotitöitä pari tuntia, talo saattaa olla saman näköinen jo seuraavana aamuna ja vaatteet vaativat uudelleen silitystä ja ruoatkin on syöty.
lisään vielä että meidän perheeseen kuuluu kolme lasta ja koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olosuhteita on monenlaisia, esim. kerrostalossa ei todellakaan voi laittaa äänekkäitä laitteita, kuten pesukoneita, kuivausrumpua tai imuria päälle aamuviideltä, mutta toisaalta pyykkituvassa on nopea pesukone (45 min., ottaa kuumaakin vettä), joten sillä ehtii pestä aamullakin, riippuen toki kunkin työajoista.
Täällä on portaat, joissa saa tehokasta arkiliikuntaa joka päivä ja vielä erikseen "lenkkinä" (7 kerrosta), ei tarvitse kauas lähteä. Moni pyöräilee työmatkojaan ihan sen liikunnan ja ulkoilun takia, ei muuten jaksaisi arkeaan.
Jotkut harrastavat tavoitteellisesti ja paljon, se kyllä vaikuttaa koko perheeseen, siksi on välillä hyvä miettiä mikä on oikein kaikkien perheenjäsenten kannalta.
Kiva, että teillä on miehen kanssa aikaa myös yhdessäoloon ja yhdessä harrastamiseen, itsekään en muunlaista parisuhdetta haluaisi.
Kaupassa ei muuten tarvitse käydä läheskään joka päivä, varsinkaan jos on auto käytössä tai kouluikäisiä tekemässä täydennysostoksia.
Minä en ainakaan ehdi harrastaa itsekseen liikuntaa. Toki pyöräilen ja käymme kävellen puistoissa joskus jopa kauppaan, mutta aina lasten tahtiin liikutaan. Vaikka mitenkä järjestelisin niin aika ei vaan riitä. Olen töissä n.7-15.30 yleensä, joskus teen iltavuoroakin ja usein viikonloppuja. Tähän vielä matkat päälle. Mies myöskin vuorotöissä, mutta viikonloppu aina vapaa. Parhainta tässä on kun lapset saavat olla kotona. Toki ovat hoidossakin, mutta vain kolmena päivänä viikossa. Nyt kun molemmat ollaan oltu kesälomalla niin elämä on helppoa. Juuri puhuttiin kuinka niillä elämä onkin sujuvaa jotka ovat säännöllisessä työssä ja vanhemmat aina yhtä aikaa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa älytön aloitus, tai ainakin otsikko. Kyllä minulla ainakin on vähemmän aikaa käytettäväksi siihen mitä haluan, ja enemmän aikaa menee ikäviin velvollisuuksiin kuin ennen lapsia.
Aikaa on vain rajallinen määrä, ja koska lapset ovat tärkeysjärjestyksessä ykkösenä, en ehdi tehdä kaikkea sitä mitä haluaisin. Eivät lapset ole tekosyy vaan ihan oikea syy.
Teksti on miehen kirjoittama provo.
Mä valitsin ja priorisoin sen, että normaalien arkihommien lisäksi käyn säännöllisesti hoitamassa vanhan isäni asioita - ja ihan vain seurana, koska hän ei luultavasti ole keskuudessamme enää muutaman vuoden kuluttua. Oma harrastuneisuuteni ja suuri osa sosiaalisesta elämästäni on telakalla niin kauan kuin isä tarvitsee minua. En ehdi.
Mä olen aina ehtinyt sen mitä on tarvinnut.
Perheessä on ollut 4 lasta, molemmat vanhemmat töissä 30 km päässä, rakennettu pääosin itse 2 taloa, lapsilla on ollut harrastuksia ja kyydityksiä esim ystävien luo, kaupat on käyty ja ruokaa laitettu itse joka päivä. Omia harrastuksia ollut kerran pari viikossa, tosin mies käy lähes joka aamu ennen töitä salilla. Talo on siivottu porukalla kerran viikossa, lapset mukana tottakai. Silloin kun toinen vanhemmista on ollut työmatkalla toinen on hoitanut kodin yksin.
En ole sellaista tyyppiä joka osaisi löhötä, telkkaria on ehditty joka päivä katsomaan ihan tarpeeksi ja kirjoja luettu kun on ollut vapaa hetki. Tai pelailtu lasten kanssa vaikka skibboa tai lautapelejä.
Matkoilla keskitytään sitten vain yhdessäoloon.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aina ehtinyt sen mitä on tarvinnut.
Perheessä on ollut 4 lasta, molemmat vanhemmat töissä 30 km päässä, rakennettu pääosin itse 2 taloa, lapsilla on ollut harrastuksia ja kyydityksiä esim ystävien luo, kaupat on käyty ja ruokaa laitettu itse joka päivä. Omia harrastuksia ollut kerran pari viikossa, tosin mies käy lähes joka aamu ennen töitä salilla. Talo on siivottu porukalla kerran viikossa, lapset mukana tottakai. Silloin kun toinen vanhemmista on ollut työmatkalla toinen on hoitanut kodin yksin.
En ole sellaista tyyppiä joka osaisi löhötä, telkkaria on ehditty joka päivä katsomaan ihan tarpeeksi ja kirjoja luettu kun on ollut vapaa hetki. Tai pelailtu lasten kanssa vaikka skibboa tai lautapelejä.
Matkoilla keskitytään sitten vain yhdessäoloon.
Ai niin, unohdin vielä että em lisäksi on hoidettu appisten asiat. Tänäänkin kävin kaupassa ja vein ruuat heille.
Kai nyt pyykinpesut ja muut normaalit siisteystoimet ehtii tehdä, mutta entä suuremmat proggikset? Esim. kesällä maalasimme taloa, mutta kyllä oli stressaavaa. Itse kiipeillä tellingillä ja maalailla siististi ja yrittää samalla vahtia kahta tarhaikäistä, ei ollut helppoa eikä mukavaa eikä ehkä edes kovin turvallista. Saimme hommat hoidettua, mutta vähän hutiloiden.