Lue keskustelun säännöt.
Joskus kuulee väitettävän, ettei lapsiperhe ehdi sitä tai tätä. Ehtii, jos halua
05.08.2017 |
Elämässä pitää tehdä valintoja. Lapsia on helppo käyttää tekosyynä, jos ei HALUA tehdä jotakin. Mutta useimmat meistä äideistä tietävät, että kyllä.ehtii, jos on aitoa halua jotakin tehdä. Ei tarvitse edes olla mikään supertehokas tai yliahkera, ainoastaan miettiä, mitä haluaa ja karsia lillikanvarret pois.
Itse asiassa ainakin minä olen kehittynyt haahuilevasta elämäntyylistä melko organisoiduksi pakkaukseksi nimenomaan lasten syntymän myötä.
Tässä ihan vaan esimerkinomaisesti minun tyypillinen arkipäiväni. En tarkoita tätä miksikään ideaaliksi, jokaisella päivä on erilainen, koska tarpeetkin ovat erilaisia. Mutta näin minä elän, ja ehdin kaiken, mitä haluan.
Herään klo 5. Peseydyn, meikkaan puen. Muu perhe herää klo 7, sitä ennen ehdin järjestellä alakerran (asumme omakotitalossa, jossa makuuhuoneet ovat yläkerrassa, alakerrassa on olohuone, eteinen ja keittiö ja kylpyhuone, sauna ja kodinhoitohuone on kellarissa), robotti-imuri on imuroinut sen yön aikana. Kun olen herännyt, panen ensi töikseni pyykkiä koneeseen pyörimään ja laitan illalla pesemään jääneet kuivuriin. Silitän päivän vaatteet perheelle, maksan tarvittaessa laskuja ja hoitan nettijuttuja, teen aamupalan valmiiksi. Herätän lapset (3kpl, kaksi koululaista ja yksi tarhaikäinen) noin seitsemältä, katson aamutoimet ja passitan koululaisista matkaan ne, jotka menevät kahdeksaksi. Mies vie kuopuksen tarhaan ja vahtii myöhempään menevät, koska joustava työaika. Minä menen töihin, jossa klo 8-16. Kotimatkalla haen kuopuksen tarhasta ja käyn kaupassa. Laitan iltaruuan, jonka syömme miehen kotiuduttua noin klo 17.30. Mies kuskaa lapsia harrastuksiin (jokaisella on pari), minä autan tarvittaessa läksyissä. Illalla ehdin hyvin vielä käydä 5 km lenkillä noin klo 19 ja katsoa miehen kanssa yhdessä televisiota hetken tai vaikkapa pelata tai lukea lasten kanssa. Nukkumaan menen siinä noin puoli kymmeneltä arkisin.
Yhtenä iltana viikossa harrastamme miehen kanssa, käymme yhdessä ranskan tunnilla. Silloin en käy lenkillä.
Muutenkin aikataulu joustaa kyllä, ja viikonloppuisin hoidetaan yhdessä viikkosiivous ja puutarha ja käydään kulttuuririennoissa. Käydään vaikkapa katsomassa anoppia tai kavereita. Mies kalastaa ja lenkkeilee viikonloppuisin ja käy punttisalilla kahtena iltana viikossa.
Se, mitä emme tee on notku baareissa tai juo alkoholia humalaan saakka. Viikonloppuisinkin herään aika aikaisin, viimeistään seitsemältä, koska olen aamuvirkku ja tykkään puuhailla omaan tahtiin kotitöitä rauhassa ennen muun perheen heräämistä.
Lopputulos: olen hyvässä kunnossa, koti on aina siisti, lapsilla siistit vaateet ja koulutyöt tehtynä, ruoka on itsetehtyä, lapsilla ja meillä aikuisilla on harrastuksia, miehen kanssa menee hyvin. Aikaa on kaikkeen tarvittavaan.
Varmaan jonkun mielestä tuo kuulostaa kamalan aikataulutetulta, muttei se sitä ole, ei minulla mitään lukujärjestystä ole seinällä, vaan teen, mitä ehdin ja haluan. Tuo on vain esimerkki, joinain päivinä en siivoile aamulla vaan vaikkapa leivon kakun myyjäisiin.
Ja luppoaikaakin toki on, nytkin piipahdan täällä odotellessani miestä rautakaupasta.
Kommentit (119)
Jaa, ei tuossa ollut mitään uuttai tai silmiä avaavaa. Kotityöt kerkeää tehdä kaikki, jotka niitä pitävät tärkeänä. Ei ole mikään hyvän äitiyden mitta herätä marttyyrinä aamulla siivoamaan tai tehdä kaikki ruoat itse alusta asti joka päivä. Elämässä on lupa luovia ja jokainen perhe valitsee itse ajankäyttönsä kohteet.
Mulla on kolme pientä lasta, yrittäjämies, käyn myös töissä, koirakin löytyy. Haluaisin vielä hevosen, mutta aika ei vain riitä. Ihan oikeasti on kyse vain ajasta. Joku lenkki nyt onnistuu milloin vain, mutta rakkaimmasta harrastuksesta on ollut pakko luopua. Katsotaan sitten uudestaan kun lapset on isoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ihminen tekee pidempiä työpäiviä kuin sinä.
Niin tekee, ja sekin on priorisointikysymys. Ylitöitä ei ole PAKKO tehdä.
Ap
Näin yrittäjänä ei koskaan tiedä, pitäisikö näille aivopieruille itkeä vai nauraa... Säälittävää mustavalkoisuutta.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä. Mitä tahansa ehtii, jos oikeasti haluaa/asiaan on riittävästi kiinnostusta. Joka ikinen kerta, kun kuulen jonkun sanovan ettei EHDI treenata, niin aivan pötypuhetta. Kyse on priorisoinnista ja asioiden järjestelystä, ei siitä ettei ehtisi. Treenaamiseenkaan ei tarvi käyttää edes puolta tuntia kerrallaan, jos tietää mitä tekee. Ja jos ei tiedä ni netti ja treinerit on sitä varten.
Jep. Sitten sanotaan "Muttakun mieluummin olen lasten kanssa / täytyy siivota / tarvitsen myös aikaa sohvalla." niin eli VALITSET nämä asiat treenaamisen yli. Kaikilla meillä on koko vuorokausi aikaa tehdä mitä ikinä haluamme.
Paljolti riippuu miehen aktiivisuudesta perhe elämään sekä työn luonteesta ( ylityöt, vuorotyö). Jotkut äiditjoutuvat myös hoitamaan ne pk kuljetukset mennen tullen, samoin harrastuksiin viennit ( matkaa 20 km suuntansa). Hienoa, että sinun perheelläsi asiat näin joustavasti hoituvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ihminen tekee pidempiä työpäiviä kuin sinä.
Niin tekee, ja sekin on priorisointikysymys. Ylitöitä ei ole PAKKO tehdä.
Ap
Näin yrittäjänä ei koskaan tiedä, pitäisikö näille aivopieruille itkeä vai nauraa... Säälittävää mustavalkoisuutta.
Ohis
Ja kuka valitsi ryhtyä yrittäjäksi tai valitsee jatkaa sitä? Niin? Annan vaihtoehdot a) naapurin Pirkko b) Jokisen Matti c) sinä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun ap:n kaltaiset pätijät kutsuvat kylään, me "emme ehdi"...
Vierailija kirjoitti:
Mä en ehdi laiskotella riittävästi vaikka todella haluaisin :(
Mä ehdin, koska todella haluan, mutta totta kai mua harmittaa, etten siksi ehdi siivota niin siistiä, kuin haluaisin. En siis jaksa elää, ellen laiskottele ja ole vaan. Pää räjähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on hienoa ja helppoa elämää ku näkee vain oman siistin elämänsä, eikä ole tietoa muusta.
Itse taistelin 15v yksinhuoltajana erityislapsen kanssa oikeuksista, arjesta, vapaista yms. Ei siinä ehdi niinä tutkimusviikkoina tehdä mitään, kun joutuu viikon ajan ajamaan joka päivä 320km sairaalaan ja kotiin. Lähdet klo 5 ajamaan, päivä sairaalassa, kotona olet klo 19 ja aamulla uudestaan. Priorisoi siinä sitten kun joku muu päättää päivän kulun.
Onneksi saatiin vihdoin diagnoosi ja paikka erityiskoulussa. Sitä ei moni täydellinen ymmärrä miten paljon erityislapsi sitoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ihminen tekee pidempiä työpäiviä kuin sinä.
Niin tekee, ja sekin on priorisointikysymys. Ylitöitä ei ole PAKKO tehdä.
Ap
Näin yrittäjänä ei koskaan tiedä, pitäisikö näille aivopieruille itkeä vai nauraa... Säälittävää mustavalkoisuutta.
Ohis
Ja kuka valitsi ryhtyä yrittäjäksi tai valitsee jatkaa sitä? Niin? Annan vaihtoehdot a) naapurin Pirkko b) Jokisen Matti c) sinä itse.
Niin no, toinen vaihtoehto olisi olla työtön, mitä olinkin kaksi vuotta. Oma valinta joo, mutta sanoisin että parempi valinta, niin itselleni kuin veronmaksajillekin.
Muutenkin älytöntä tuo, että yrittäjyys, pitkät työmatkat, työmatkat yms. ovat ap:n mielestä vain PRIORISOINTIA. Miten kaikilla olisi mahdollisuus tasan tarkkaan valita missä työskentelee ja millaisin työajoin jne. On se helppoa joillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkeistä innostuneena rupean tästä päivästä lähtien priorisoimaan. Vien lapset kouluun ja päiväkotiin tähän ihan viereen, teen ruokaotokset naapurissa, olen töissä 8-16 ja siirrän työpaikkani kotiin, menen nukkumaan 23.00, harrastan 18-20, tilaan ruoan valmiina kotiin ja lähden kuukaudeksi Maltalle heti huomenna.
Minulla on silti lapsettomana enemmän aikaa kaikkeen muuhun ja ehdin enemmän ilman aikataulutustakin, jos tekisin lapsia, en ehtisi samoja asioita mitenkään. Se on ihan kylmä tosiasia kun vuorokaudessa on sama määrä tunteja ja lapsiin menee aina aikaa, myös välillisesti kun meillä ei pestä pyykkiäkään kuin kerta-pari viikossa ja ruokaa ei ole pakko tehdä joka päivä yms. Kyse on ennemminkin siitä, tarvitseeko sitä aikaa olla yhtä paljon kuin lapsettomilla, kerran ne lapset on halunnut. Miksi ihmeessä pitäisi edes ehtiä kaikki mahdollinen kun voisi ennemmin lopettaa sen suorittamisen ja keskittyä vain olemaan läsnä jälkikasvulleen ja nauttimaan siitä perheestänsäkin välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä en kyllä oikeasti ehdi tekemään kaikkea, mitä haluaisin, koska vuorokaudessa ei ole tarpeeksi tunteja ja mua kiinnostaisi tehdä hyvinkin paljon asioita. Niinpä joudun valitsemaan, mitä teen. En kylläkään ole mikään organisoija eli ehkä joku tehopakkaus ehtisikin siivoamaan ja järjestämään talon viikoittain, käymään viitenä iltana iltana viikossa harrastuksissa, laittamaan hyvää ruokaa, näkemään kavereita ja sukulaisia, viettämään laadukasta parisuhde ja perheaikaa, shoppailemaan ja käymään töissä ja kissanristiäisissä. Ja tietysti vielä lepäämään ja lataamaan akkuja olemalla yksin, Mulla ei onnistu yhdistää näitä kaikkea siinä määrin, mitä oikeasti haluaisin. Samalla kun olen vielä sellainen luonne, joka ei halua liikaakin suunnitella etukäteen tai aikatauluttaa vuorokautta. Siksi en siis ehdi. Ehdin välttämättömän ja yritän myös ottaa rennosti vaikka pinna on joskus kireällä. Voi olla kiinni halusta, mutta varmasti lisäksi luonteestani. Olen liian vaativa itselleni ehtiäkseni.
113 jatkaa, etten kyllä ehtinyt tehdä kaikkea haluamaani edes ennen lapsia, että ei ne lapset ole syy ehtimättömyyteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onpas... koska sinä ehdit niin kaikki ehtii, mä en usko puoliakaan sun sepustuksesta.
Mä herään vähän ennen kuutta, koska seiskaksi töihin, töistä pääsen kolmelta, siitä sitte ruuhkassa kotiin laittamaan ruokaa ja viemään lapsi treeneihin viideksi. Sillä välin voi pari tuntia urheilla itse tai käydä tekemässä jotain pienemmän kanssa, yleensä ulkoilua joskus asioiden hoitoa. Puoli kasilta illalla kotona, lapset iltapuuhiin ja pikapesu pyykkejä. Ei kyllä kuule leipomiselle jää aikaa, kun 4pv/vkossa on samaa rataa. Perussiivousta tehdään kotona kaiken muun ohessa ja imuroidaan kun on tarvii ja sitten viikonloppuna tarkemmin. Joskus joutuu luovimaan kun sattuu turnausviikonloppu. Ja joo, ehdin mitä haluan, mutta en tosiaankaan pidä meteliä siitä, kuinka *tun erinomainen olen, kun hoidan kodin ja lapset yksin ja vielä urheilen päälle. Ps. apn vitosen lenkki on aika vaatimaton puolen tunnin urheilusuoritus ;)
Hyi saatana millaista elämää. :( Tuossa ei ole mitään mukavaa, pelkästään ankeita suorituksia. Ap:n stoorissa sentään oli ranskan tunteja sun muuta.
Niin.. Aamuvuoroviikolla mies lähtee 4.30 töihin. Toki silloin iltapäivästä on paremmin aikaa. Iltavuoroviikolla hoitaa lapsen usein hoitoon, mutta illat olen yksin sitten lapsen kanssa. Ei tulisi mieleenkään, että heräisin kotitöitä tekemään klo 5 aamusta, johtunee siitä etten saisi riittävästi unta. Tosin ei meillä ole lapsikaan 19 nukkumassa, että ehtisi aiemmin viettämään omaa aikaa tai aikaa miehen kanssa. En ole koskaan ymmärtänyt miten kukaan saa lapset unille niin aikaisin. Teillä tuntuu pekaavankin tosi hienosti. Pääset klo 16 töistä, työnnät lapset harrastuksiin, klo 19 käytkin lenkillä ja loppuajan olet miehen kanssa. Missä välissä vietät aikaa niiden lasten kanssa?
Meillä nelivuotias nukahtaa joskus iltakymmeneltä aikaisintaan. Minä olen aamu-uninen, joten nukun ihan viimeiseen minuuttiin asti.
Meillä laitetaan iltaisin koti kuntoon, olisi aivan kauheaa herätä sekaisessa talossa. Iltaisin myös laitetaan tiskikone pyörimään ja pestään ja ripustetaan pyykki ennen nukkumaanmenoa (kuivuu mukavasti saunan lämmön levitessä kodinhoitohuoneeseenkin).
Miehen kanssa yhteisiä harrastuksia ei ole, koska tarvitsisimme joko lastenhoitajan tai pitäisi ottaa lapsi mukaan. Koska mies on joka toinen viikko iltavuorossa, meillä ei myöskään ole kiinteitä viikkoharrastuksia, minulla edelleen lapsenhoidollisista syistä.
Käyn joskus kävelyllä itsekseni, jos mies on kotona. Luen kirjaa, jos sattuu niin mukavasti, että lapsi viihtyy itsekseen.
En tunne olevani ahdistuneen kiireinen tai jääväni jotain paitsi.
Niin, pitää osata priorisoida, jos haluaa ehtiä tehdä kaiken itselle tärkeän. Itsellä vaan niitä minulle tärkeitä asioita on niin paljon, että olen päättänyt jättää lapset kokonaan tekemättä. Pakettini pysyy kasassa nykyisenlaisena, mutta yhtään turhaa tuntia ei enää vuorokaudessani ole, joten lapsien tai minkään muunkaan lisääminen johtaisi siihen, etten ehtisi kaikkea.
Aikasyöppöjäni (eli intohimojani) ovat mm. viulunsoitto, kaunokirjallisuus sekä lukien että kirjoittaen, pilates, paikallisessa eläinsuojeluyhdistyksessä auttaminen, omien kissojen ja koiran pitäminen kunnossa ja tyytyväisinä, puolison kanssa vietetty laatuaika, retrovideopelit ja elokuvat. Nämä kaikki ja muutama pienempi juttu siis töiden ja kodinhoidon päälle. Erityisesti kirjoittaminen vaatii paljon aikaa, lukeminen samoin. Lisäksi jokainen ajanvietteeni on sellainen, että tyhjän kalenterin tullen se täyttyy kuin itsestään minulle rakkaalla tekemisellä.
Jos hankkisin lapsia, en ehtisi tehdä tätä kaikkea. Ehkä näitä kaikkia asioita vähän, mutta esim. kirjoittaminen ei minulla vain toimi tyylillä "nyt on vartti aikaa, kirjoita äkkiä jotain". Minun pitää saada syventyä kulloiseenkin hommaani kunnolla. Pääni ei kestä sellaista, mistä monet "tehoäidit" puhuvat, että harrastetaan puoli tuntia siellä ja toinen täällä, kun lapsilta ja kodilta ehditään.
Kaikkiaan käytän harrastuksiini, lemmikkeihini ja puolisooni työpäivinäkin 7-8 tuntia aikaa, miten nyt vain kotitöiltä ehdin. Tarvitsen noin 7h unta, joten työ matkoineen 9h + unet 7h + mielipuuhat 7h + syömiset ja kotihommat 1h = 24h humahti että hups vain. Vapaapäivinä harrastan enemmän, ja ilman niitä en saisi kaikkea minulle tärkeää tehtyä. Esim. elsu-yhdistyksessä ehdin auttaa paremmin vapaapäivinä, kun sinnekään ei kannata vain vartiksi piipahtaa, vaan eläimille pitää olla aikaa.
Tähän yhtälöön jos lisäisi lapset, niin pakko olisi vähentää rakkaisiin harrastuksiin käyttämääni aikaa. Kirjoittamista, soittamista ym. ei myöskään voi tehdä multitaskaamalla lastenhoidon ohessa. Jos joku voi niin ihmettelen, mitä mahtaa viulukonsertoista tulla kun ei saa yhtäkään soittaa keskeyttämättä.
Onnekseni mies on samanlainen megaharrastaja ja pitää enemmän eläimistä kuin lapsista. Tämä sopii meille näin, eikä lisää aikasyöppöjä kaivata. Sairaudelle ym. ei tietysti mahtaisi mitään, mutta tahallaan emme lähde omaa harrastusaikaamme ryöväämään, kun tarvitsemme harrastuksiamme pitääksemme itsemme kunnossa sekä sisä- että ulkopuolelta.
N37
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en notku baareissa, mutta arki-iltana koen tärkeäksi pysähtyä lasten hetkeen, jutella, hassutella ja leikkiä. Aika monesti siivous jää välistä. Viikonloppuisin tehdään mieluummin juttuja oman perheen kanssa kuin istutaan esimerkiksi anoppilassa (toki sielläkin käydään välillä,mutta ei se voita pitkään sängyssä lueskelua lasten kanssa tai lasten viemistä luontoretkelle).
Minä en halua äitinä olla tehokas organisointipakkaus, sitä saan olla tarpeeksi työelämässä. Kotona haluan olla läsnäoleva äiti, joka voi jättää siivoamisen kesken, koska lapsi pyytää lukemaan kirjaa raskaan päiväkotipäivän jälkeem.
Enemmän tätä kuin ap:n tehokkuuden-maksimointia!
No onpas... koska sinä ehdit niin kaikki ehtii, mä en usko puoliakaan sun sepustuksesta.
Mä herään vähän ennen kuutta, koska seiskaksi töihin, töistä pääsen kolmelta, siitä sitte ruuhkassa kotiin laittamaan ruokaa ja viemään lapsi treeneihin viideksi. Sillä välin voi pari tuntia urheilla itse tai käydä tekemässä jotain pienemmän kanssa, yleensä ulkoilua joskus asioiden hoitoa. Puoli kasilta illalla kotona, lapset iltapuuhiin ja pikapesu pyykkejä. Ei kyllä kuule leipomiselle jää aikaa, kun 4pv/vkossa on samaa rataa. Perussiivousta tehdään kotona kaiken muun ohessa ja imuroidaan kun on tarvii ja sitten viikonloppuna tarkemmin. Joskus joutuu luovimaan kun sattuu turnausviikonloppu. Ja joo, ehdin mitä haluan, mutta en tosiaankaan pidä meteliä siitä, kuinka *tun erinomainen olen, kun hoidan kodin ja lapset yksin ja vielä urheilen päälle. Ps. apn vitosen lenkki on aika vaatimaton puolen tunnin urheilusuoritus ;)