Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Keski-ikäinen vastaa ulkonäkösyytöksiin. Näistä syistä tunikat, räväkät silmälasit ja lyhyt tukka ovat suosittuja...
04.08.2017 |
Tuossa oli taas jälleen kerran ikävä haukkumisketju keski-ikäisten naisten ulkonäöstä. On kuulemma kananpersetukkaa, muka-räväköitä rillejä, capreja, crocseja jne.
Kuulkaa, voisin tehdä ihan yhtä häijyn kommentin kolmekymppisten ja sitä nuorempien naisten tyylistä, mutta enpä taida viitsiä alentua samalle tasolle teidän kanssanne.
Hiukan nyt kumminkin realismia. Naisten keski-ikä alkaa hiukan alle nelikymppisenä. Aika moni teistä siellä kommentoineista ON keski-ikäisiä.
Katsokaa siis itseänne peiliin. Mitä näkyy?
Itse olen 50-vuotias. Voin kertoa, että moni ketjussa mollattu juttu on vähän ikään kuin pakon sanelemaa. Tai jos ei ole, saa kiittää hyvää tuuriaan.
1) Hiukset ohenevat ja alkavat katkeilla latvoista iän myötä. Semmonen hiirenhäntäinen pitkä tukka ei todellakaan sovi useimmille. Se tekee helposti naamasta entistä vanhemman näköisen ja antaa yhdessä leuan alle syntyvän heltan kanssa tosi raskaan vaikutelman. Lisäksi voin kuiskata teille salaisuuden: kasariajan nuorilla ei ole ihan samanlaista päähänpiinttymä pitkistä hiuksista kuten nykyajan parikymppisillä. Meidän mielestämme hiukset voivat olla hyvinkin nätit myös lyhyinä...
2) kun naama valuu ja tukka harmaantuu, huomiota helposti haluaa mieluummin kiinnittää johonkin muuhun. Siksi moni käyttää isoja koruja tai niitä räväkän värisiä silmälaseja. Ikään kuin huomiopisteenä. Silmälasimuoti on muutenkin ollut jo pidempään aika paksusankainen, jotkut kasarityyppiset metallisankaiset rillit vasta kauheilta näyttävätkin! Aika moni joutuu keski-iässä luopumaan piilolinsseistä, kun tulee ikänäköä sen likinäön rinnalle ja muutenkin piilarien käyttö vähenee, silmät käyvät aremmiksi ja kuivemmiksi.
3) Kropan malli muuttuu. Olen pitkälle kolmikymppiseksi ollut alipainoinen, mutta keski-iän lähestyessä kiloja alkoi karttua. Liikun ja syön aika lailla kuten ennenkin (paitsi että liikun hiukan jopa enemmän), ja silti vyötärölle kertyy makkaraa ja kaikki ikään kuin VALUU alemmas. En ole edelleenkään mikään tankki, mutta ei, tiukat paidat eivät näytä päälläni hyvältä. Siksi tunikat, ne peittävät armollisesti vyötäröä.
4) kun säärissä alkaa olla ryppyä tai selluliittia (jompaa kumpaa tai molempia on jokaisella 50+ -ikäisellä) ei tee kauheasti mieli kesällä kulkea hameessa tai lyhyissä shortseissa. Mä väitän, että minun reisilläni voi viedä näön vastaantulijalta! Koska en kuitenkaan kauheasti haluaisi kärsiä lämpöhalvauksestakaan, niin valitan, caprit ja sandaalit ovat aika mukava hellekelin asuyhdistelmä. Koettakaa nuoremmat kestää.
Toivoisin muutenkin hiukan suvaitsevaisuutta kanssasisariltani. Kyllä te tulette perässä, jos luoja suo.
Enkä minäkään mäkätä teille oman sukupolvenne pukeutusmis-luutumista. Voin nimittäin vakuuttaa, että niitäkin ON.
; D
N50
Kommentit (151)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitikö tännekin nyt jonkun viisikymppisen tulla kehumaan omaa nuorekkuuttaan? Kyllä se ikä meissä kaikissa näkyy, vaikka kuinka olis nuorekas mielestään. Ap:n aloitus oli positiivinen ja kannustava, ei tähän ketjuun kaivattaisi "minä-olen-vielä-nuori-ja-kaunis"-leuhkijoita hyvää keskustelua pilaamaan.
Olen itse 45-vuotias, suosin naisellista tyyliä, siis mekkoja ja hameita, hyvin lasketuvia materiaaleja, ilmavia puseroita jne. Hyvä leikkaus joka sopii omalle vartalolle, on keski-iässä tärkeä osa pukeutumista.
Olen hoikka mutta vältän kireitä vaatteita. Ei minussa ole enää sitä tietynlaista jäntevää täyteläisyyttä muodoissa kuin nuorena. Siksi ne supertiukat paidat nyt vaan ei näytä enää hyvältä, vaikka treenattu olenkin.
Mukavaa, että täällä on kerrankin pääosin positiivinen ketju keski-ikäisistä naisista :)
Vierailija kirjoitti:
Okei. Suurimmalla osalla pitää ap:n jutut paikkansa mutta on meitäkin tukevasti keski-ikäisiä joiden kroppa ei vielä valu minnekään ja hiukset ovat paksut ja pitkät. Ollaan hoikkia ja iho on kaunis ja kuulas.
Sekin on ongelma kun ne kolmikymppiset tättähäärät päsmäävät päälle kun ovat niin ulkonäkörajoitteisia ettei itsestään huolehtiva, luontaisesti hoikka nainen voi millään olla yli kolmikymppinen vaikka käyttää tunikoita. Niin ja omanikäiseni ovat inhottavia ja kateellisia koska ei kukaan voi olla hyvässä kuosissa tässä iässä. Ulkonäkö on pelkkää kemiaa ja fysiikkaa. Ne kun taitaa niin pysyy ikääntymisen merkit kaukana.
Juuri näin. Olen 49 ja vielä hyvässä kuosissa, kiitos liikunnan. Aivan lähimenneisyydessä oli minullakin vuosi, jolloin keräsin painoa. En paljoa, mutta sen verran, että käytin töissäkin vähän tätimäisempää (tunikaa!). Jotenkin vain koin olevani siinä koossa ja mallissa hyväksytympi kuin hoikkana. Kun taas palauduin normaaleihin mittoihini, en ollutkaan enää yksi joukossa. Vähän ulkopuolinen. Ja mikään muu ei muuttunut.
Kyllä tässä vähän yksinäiseksi itsensä tuntee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kommentteja. Mahdollisilta tunika-leggins -tyylin kritisoijilta kysyisin vinkkiä, mikä tyyli voisi sopia heidän mielestään paremmin pitkähkölle, sirosääriselle mutta omenavatsaiselle (oikeasti) ja iso- mutta valuvarintaiselle vartalolle? Ankara laihdutus ja treenaus voisivat vähän auttaa, mutta entäs siinä siirtymäaikana?
Ja tukka, kun siitä tuli ohuen ohut eikä mikään konsti kasvata nuoruusiän tuuheutta takaisin, niin pakko se on suht lyhyenä pitää.
Kyllähän mekko (joka on tehty oikeasta kankaasta) ja sukkahousut aina voittaa trikoiset tunika+leggins yhdistelmät. Trikootunika vaan korostaa joka ikistä muhkuraa ja makkaraa.
Mekko on ihan ok kesällä, mutta melkoisen epäkäytännöllinen kylmänä vuodenaikana. Sukkahousuilla ei tarkene ulkona, ja talvi/ulkokenkien sovitteleminen kuhunkin mekkoon sopivaksi vaatisi ison kenkävaraston. Farkuissa pystyy sentään olemaan niin sisällä kuin ulkonakin.
Talvella pitkävartiset saappaat ja 80 denierin sukkikset. Kyllä niillä pärjää yhtä hyvin kuin farkuilla. Sisätiloissa voi halutessaan vaihtaa toiset kengät.
Minä olen 172cm/130kg enkä ole käyttänyt sukkahousuja tällä vuosituhannella, ne on ahdistavat, eikä näin isoja edes saa paksuja. Eikä mahdu pitkävartiset saappaat jalkaan, vaikka tykkäisin sellaisista, niissä ei tietenkään voi olla mitää jousto/naru-juttuja joilla saisi säädettyä omaan sääreen sopivaksi.
Enkä ole koskaan tykännyt farkuista, edes lapsena ja nuorena kun olin hoikka. Yläasteella pidin mustia stretchejä, ne on ollut ainoat mukavat farkut silloin hoikkanakaan, ja sinistä inhoan... ja kaikkia "kovia" joustamattomia kankaita. Mulle vaatteen pitää olla mukava ja kiristämätön. Varsinkin jos vyötäröllä kinnaa kun istuu, niin kohta saa hyökätä vessaan kun IBS iskee.
En ymmärrä miksi kukaan arvostelee kenenkään pukeutumista, työpaikka on eri asia siellä ei voi olla liian paljastavissa tms. Vaatteet pitää olla käytännölliset ja mukavat, ja plussaa on se jos ne on kivan väriset/kuvioiset niin että itselle tulee niistä hyvä mieli.
Kolmekymppisten vaatteista joku kyseli, että miten ne näyttävät hölmöltä viisikymppisten mielestä.
Olen vasta 45 eivätkä Kolmekymppisten vaatteet näytä mielestäni hölmöltä. Lähinnä vain hirveän konservatiivisilta ja tylsiltä.
Jos olisi pakko pukeutua semmoiseen Kolmekymppisten keskivertounivormuun niin kokosin olevani pystyyn kuollut.
Tämän nykyisten Kolmekymppisten konservatiivisen tyylin huomasin jo parikymppisenä. Ihmeteltiin silloin kavereiden kanssa sen ajan teinien (niiden nykyisten Kolmekymppisten) konservatiivista tyyliä.
Onhan niitä konservatiivisia omassakin ikäluokassa, mutta taitavat olla vähemmistöä (tai muuten vaan huomaamattomia).
Itse pukeudun juuri niinkuin itse tykkään enkä pidä omaa tyyliäni parempana enkä huonompana kuin muidenkaan tyylejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytän loppuvuodesta 43 vuotta ja olen keski-ikäinen nainen. En tunne itseäni yhtään raihnaisemmaksi tai huonokuntoisemmaksi kuin kymmenen vuotta sitten. Uusia sairauksia, kolotuksia tms ei ole tullut - ei särje selkää, mitkään kivut eivät vaikuta liikkumiseen tai elämään. Painoa kyllä on n. 5 kiloa enemmän, mutta normaalipainon (BMI) keskivaiheilla liikun edelleen. "Ylimääräinen" paino on kertynyt vatsan seudulle, valitettavasti, mutta niin se on tehnyt nuoresta alkaen.
Hiukset ovat paksut, pitkät ja kiharat (tästä kiitos kuulunee puolalaiselle isoäidilleni, joka on periyttänyt hiuslaatunsa lapsilleen ja lapsenlapsilleen). Harmaita ei ole. Ryppyjä on alkanut muodostua silmien alle, muualla niitä ei vielä näy. Leukalinja on laskenut ja muuttunut raskaammaksi. Luomiväriä laittaessa huomaan silmienympäryksen ihon ohentuneen ja muuttuneen aikaisempaa kuivemmaksi.
Mutta koenko olevani vanha tai huonokuntoinen, kelvoton pukeutumaan kauniisti ja naisellisesti? En. Ihan rehellisesti en. Olen terve, hyväkuntoinen ja kaunis (en kaunis ja nuori, mutta kaunis siitä huolimatta). Jos pysyn terveenä, saatan hyvinkin elää vielä toiset 43 vuotta tai enemmänkin. En todellakaan aio alkaa tuntea itseäni vanhaksi tai millään tavalla menetetyksi tapaukseksi, kun elämästäni on mahdollisesti vielä puolet elämättä. Pukeudun juuri niin kuin haluan, olen aina ennenkin osannut valita itselleni sopivia ja hyvännäköisiä vaatteita. Keski-ikäistyminen ei ole hävittänyt tyylitajuani mihinkään.
En jaksa tätä keski-ikäisten naisten haukkumista, mutta en toisaalta myöskään sitä, että kaikki yli nelikymppiset yritetään niputtaa yhteen. Korostetaan kipuja ja särkyjä, suonikohjuja jne. Kun kaikilla ei niitä keski-iässä ole, osalla ei vielä vanhuuden koittaessakaan. Säryttömyys, kivuttomuus tai harmaiden hiusten puuttuminen ei tietenkään tee kenestäkään toista parempaa ihmistä - esim. sairaudet voivat iskea keneen tahansa, joku vain on onnekkaampi niiden suhteen niin kuin itse olen tähän asti ollut. Miksi jokainen ihminen ei vain saisi olla oma itsensä ilman jatkuvaa varteilua muihin ja painetta, että pitäisi olla sellainen tai tällainen?
T. Keski-ikäinen täti, joka ei käytä capreja mutta tunikoita kyllä, koska on teini-ikäisestä asti fanittanut 60-70- lukujen muotia ja sisällyttänyt osia siitä omaan pukeutumiseensa
Olen varmaan tuollainen tylsän konservatiivinen. Pukeutuminen vain ei kiinnosta yhtään. En yritä ilmaista itseäni sillä mitä laitan päälleni vaan käytän käytännöllisiä ja mukavia vaatteita. No, toki ilmaisen sen sen ettei pukeutuminen kiinnosta yhtään..kaikki vähänkään näyttävän tai tyylikkään tms näköiset vaatteet on päällä hirveän epämukavia. Ja en halua että minuun kiinnitetään erityisempää huomiota kaupungilla, minkä joku riikinkukonkeltainen kokovartalohaalari ja oranssit hiukset tekisi, vaikka se olisi tämän hetken kuumin trendi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua jäi kiinnostamaan mikä kolmekymppisten tyylissä näyttää hupsulta viisikymppisen silmään :) Siis ihan uteliaisuudesta, koska tuota näkökulmaa en tule koskaan saamaan (itse ollessani 50 on ajat jo erit). Voisitko ap kertoa?
Ps. En ole osallistunut keski-ikäisten naisten arvosteluun, koska siinä ei ole mitään järkeä
En ole ap, mutta minun silmääni pari- ja kolmekymppisten preppy-tyyli ja "klassinen" pukeutuminen ovat sitä mitä minun nuoruudessani pidettiin tätimäisenä ja mummomaisena pukeutumisena. En ollut uskoa silmiäni kun mummomaiset laukut tulivat muotiin muutamia vuosia sitten ja niistä maksettiin isoja summia. Ainoa ero nuoruusaikojeni täteihin on se että nyt tätivaatteiden sisältä löytyy nuoria ja hehkeitä neitoja.
Timantit korviin ja Leijona-paita päälle!
Lupaan, ettei ketään kiinnosta hiuksen asento. Aina pääsee puheisiin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa. Mun mielestä on loistavaa kun ihmiset pukeutuu niin, kuin itsestä hyvältä tuntuu. Mitä se keneltäkään muulta on pois, mitä naapurin Irmalla on päällään?
Täytyy sanoa, että alan ymmärtää räväköitä värejä ja lyhyitä hiuksia. Miksi ei voisi tehdä valintoja sen perusteella, mistä itse tykkää? Miksi ei valitsisi vaatteita, jotka joustaa ja niissä voi hengittää vapaasti? Keski-iässä tajuaa sen, että ohikulkijan mielipide asustasi ja hiuksistasi ei vaikuta elämääsi. On samantekevää, onko tyylinä räväkkä täti vai hiirulaistäti, vanhentuneelta sitä kuitenkin naamasta näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, mutta osa meistä keski-ikäisistäkin tykkää pukeutua ja on kiinnostunut vaatteista, meikeistä, tyyleistä jne. Itsellä ainakin nuo kiinnostuksenkohteet on kulkeneet läpi elämän mukana, enkä aio niistä luopua. Tai muuttua "räväkäksi- tai hiirulaistädiksi". En ollut nuorenakaan tyyliltäni sen enempää räväkkä kuin hiirulainenkaan.
Miksi "vanhentuneen naaman" pitäisi estää tyylikkäät vaatteet, kampaus tms? Ja miksi näteissä tai jopa naisellisissa vaatteissa ei muka voisi hengittää vapaasti? Ihan kuin ainoat vaihtoehdot olisi joku maripaita vs korsetti. Ja miksi "vanhentunut naama" edes olisi automaattisesti jotenkin negatiivinen asia?
Kai se riippuu enemmänkin kropan mallista ja siitä minkälaisessa asussa kukin tuntee olonsa mukavaksi.
Oma univormuni on pillifarkut ja biker-takki. Käytän joskus lyhyttä hametta paksuhkojen sukkisten kanssa. Olen normaalipainoinen (bmi 22-23), enkä viihdy hulmuavissa kukkamekoissa tai jakkupuvuissa. Tunikoita tai leggingsejä minulla ei ole, caprit on. Silmälasit maastoutuvat hyvin naamaani, koska en tykkää että minut muistettaisiin vain räväköistä silmälaseistani. Polkkatukka on, enkä aio sitä lyhentää, ellei se harvene vaihtarien aikana aivan älyttömästi.
Itseäni ärsyttää, että kauppojen sisäänostajat kuvittelevat keski-ikäisten olevan tasapaksuja tai pullukoita, ja tarjonta on lähinnä sitä makkarat peittävää tunikaa ja kuminauhavyötäröä tai tanttimaisia jakkupukuja. Jos ei ole erityisemmin vatsamakkaroita, niin pitää etsiskellä vaatteensa näistä hömppämaukoista, jos haluaa kropalleen sopivaa.
Olisi hienoa, jos joku suunnittelisi vaatteita normaalipainoisille keski-ikäisille naisille.
Niin, ja en kuvittele käyväni kolmekymppisestä. Olen sellainen ilmeisesti kauppojen sisäänostajien mielestä "harvinaisuus" kuin 53 v. normaalipainoinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei kyllä ymmärtääkseni puhunut huonosta kunnosta. Joillain on kolotuksia, joillain ei. Mutta kaikilla ne lisääntyy iän myötä, ennemmin tai myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Niin, mutta osa meistä keski-ikäisistäkin tykkää pukeutua ja on kiinnostunut vaatteista, meikeistä, tyyleistä jne. Itsellä ainakin nuo kiinnostuksenkohteet on kulkeneet läpi elämän mukana, enkä aio niistä luopua. Tai muuttua "räväkäksi- tai hiirulaistädiksi". En ollut nuorenakaan tyyliltäni sen enempää räväkkä kuin hiirulainenkaan.
Miksi "vanhentuneen naaman" pitäisi estää tyylikkäät vaatteet, kampaus tms? Ja miksi näteissä tai jopa naisellisissa vaatteissa ei muka voisi hengittää vapaasti? Ihan kuin ainoat vaihtoehdot olisi joku maripaita vs korsetti. Ja miksi "vanhentunut naama" edes olisi automaattisesti jotenkin negatiivinen asia?
Totta kai on. Minäkin olen! Mutta juuri siksi tiedän, mikä kropalleni sopii ja mikä ei. Itsekritiikki on kova, ja vaikka tiedän, mikä on muotia ja sopii vaikkapa 17-vuotiaalle tyttärelleni, en suinkaan kuvittele sen automaattisesti sopivan kaikille tai ala möyhätä täällä ja väittää sitä ainoaksi oikeaksi pukeumistyyliksi.
On myös niin, että ihmisillä - jos he ovat aidosti tyylikkäitä, eivätkä vain kopioi asukokonaisuuksia - on oma, persoonallinen tyylinsä. Ei, crocsit eivät ole sitä, mutta ehkä nekin ovat jossain tilanteessa mukavat ja paikallaan....
Muutenkin useimmilla se pukeutuminen on kompromissi monen tekijän kesken: iän ja kropan, lompakon ja tilaisuuden luonteen, oman tyylin ja mukavuuden.
Vanhentunut naama ei suinkaan estä hyvää hiusmallia, mutta hiusten ohuus kyllä voi hyvinkin estää pitkän hiusmallin. Onneksi lyhyttä tukkamalliakin on monenlaista, ja se sopii useille oikein hyvin. Itselleni esimerkiksi ei ole koskaan sopinut mikään malli karjakko, jossa tukka valuu päätä pitkin niskaan (silloinkaan, kun minulla vielä oli tuuhea kuontalo).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap ei kyllä ymmärtääkseni puhunut huonosta kunnosta. Joillain on kolotuksia, joillain ei. Mutta kaikilla ne lisääntyy iän myötä, ennemmin tai myöhemmin.
Juu ei. Minulla on ainakin noin fyysisesti ihan hyvä kunto, koska liikun. Mutta selkä kieltämättä ei ole ihan entisensä, kun on tullut tehtyä neljännesvuosisata istumatyötä. Ja lonkka ei kestä enää juoksua, koska alkava nivelrikko synnynnäisen lonkkavian takia.
Ap
Mä taas olen esimerkiksi rakastanut kiilakorkoja yläasteikäisestä asti. Ja silloin 80-luvun lopulla kiilakorot ei todellakaan olleet viimeistä huutoa. :D Joskus kiilakorkokenkiä ja -saappaita on ollut vaikeampi löytää, joskus helpompi. Edelleen ovat mielestäni ihan yhtä ihania kuin silloin viisitoistakesäisenä, vaikka muodit ovat tulleet, menneet ja tulleet takaisin. Ja itsellä ikä alkaa nykyään nelosella.
Vierailija kirjoitti:
Niin, mutta osa meistä keski-ikäisistäkin tykkää pukeutua ja on kiinnostunut vaatteista, meikeistä, tyyleistä jne. Itsellä ainakin nuo kiinnostuksenkohteet on kulkeneet läpi elämän mukana, enkä aio niistä luopua. Tai muuttua "räväkäksi- tai hiirulaistädiksi". En ollut nuorenakaan tyyliltäni sen enempää räväkkä kuin hiirulainenkaan.
Miksi "vanhentuneen naaman" pitäisi estää tyylikkäät vaatteet, kampaus tms? Ja miksi näteissä tai jopa naisellisissa vaatteissa ei muka voisi hengittää vapaasti? Ihan kuin ainoat vaihtoehdot olisi joku maripaita vs korsetti. Ja miksi "vanhentunut naama" edes olisi automaattisesti jotenkin negatiivinen asia?
No sitä just, että jos tykkää pukeutua - vaikka sitten niihin leggingseihin ja tunikoihin, niin go for it. Miksi pitäisi ajatella sitä mitä muut pitävät tyylikkäänä? Tosi monet naiset nyt vaan haikailevat nuoruuden ihonsa perään, mutta kun ei sitä takaisinkaan saa, niin miksi ei sitten edes valitsisi tyyliään sen mukaan, mikä miellyttää itseä. Totta kai saa pukeutua miten hienosti tahtoo iästä viis. Pointti oli et turha pingotus pois jos ei siitä saa mitään irti.
Alue: Aihe vapaa
Nimität juuri oikein. Tunika kuvaa vaatteen pituutta, ei materiaalia. Tunika on puseroa pidempi, yleensä takapuolen peittävä.
Omalle vartalotyypille sopivat housut ovat minusta paras kaveri tunikalle. Vaikutelma on paljon puetumman näköinen kuin legginsien kanssa. Caprihousutkin ovat jees, jos jaloissa on tarpeeksi pituutta eivätkä jalat ole kovin paksut.