Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Keski-ikäinen vastaa ulkonäkösyytöksiin. Näistä syistä tunikat, räväkät silmälasit ja lyhyt tukka ovat suosittuja...
04.08.2017 |
Tuossa oli taas jälleen kerran ikävä haukkumisketju keski-ikäisten naisten ulkonäöstä. On kuulemma kananpersetukkaa, muka-räväköitä rillejä, capreja, crocseja jne.
Kuulkaa, voisin tehdä ihan yhtä häijyn kommentin kolmekymppisten ja sitä nuorempien naisten tyylistä, mutta enpä taida viitsiä alentua samalle tasolle teidän kanssanne.
Hiukan nyt kumminkin realismia. Naisten keski-ikä alkaa hiukan alle nelikymppisenä. Aika moni teistä siellä kommentoineista ON keski-ikäisiä.
Katsokaa siis itseänne peiliin. Mitä näkyy?
Itse olen 50-vuotias. Voin kertoa, että moni ketjussa mollattu juttu on vähän ikään kuin pakon sanelemaa. Tai jos ei ole, saa kiittää hyvää tuuriaan.
1) Hiukset ohenevat ja alkavat katkeilla latvoista iän myötä. Semmonen hiirenhäntäinen pitkä tukka ei todellakaan sovi useimmille. Se tekee helposti naamasta entistä vanhemman näköisen ja antaa yhdessä leuan alle syntyvän heltan kanssa tosi raskaan vaikutelman. Lisäksi voin kuiskata teille salaisuuden: kasariajan nuorilla ei ole ihan samanlaista päähänpiinttymä pitkistä hiuksista kuten nykyajan parikymppisillä. Meidän mielestämme hiukset voivat olla hyvinkin nätit myös lyhyinä...
2) kun naama valuu ja tukka harmaantuu, huomiota helposti haluaa mieluummin kiinnittää johonkin muuhun. Siksi moni käyttää isoja koruja tai niitä räväkän värisiä silmälaseja. Ikään kuin huomiopisteenä. Silmälasimuoti on muutenkin ollut jo pidempään aika paksusankainen, jotkut kasarityyppiset metallisankaiset rillit vasta kauheilta näyttävätkin! Aika moni joutuu keski-iässä luopumaan piilolinsseistä, kun tulee ikänäköä sen likinäön rinnalle ja muutenkin piilarien käyttö vähenee, silmät käyvät aremmiksi ja kuivemmiksi.
3) Kropan malli muuttuu. Olen pitkälle kolmikymppiseksi ollut alipainoinen, mutta keski-iän lähestyessä kiloja alkoi karttua. Liikun ja syön aika lailla kuten ennenkin (paitsi että liikun hiukan jopa enemmän), ja silti vyötärölle kertyy makkaraa ja kaikki ikään kuin VALUU alemmas. En ole edelleenkään mikään tankki, mutta ei, tiukat paidat eivät näytä päälläni hyvältä. Siksi tunikat, ne peittävät armollisesti vyötäröä.
4) kun säärissä alkaa olla ryppyä tai selluliittia (jompaa kumpaa tai molempia on jokaisella 50+ -ikäisellä) ei tee kauheasti mieli kesällä kulkea hameessa tai lyhyissä shortseissa. Mä väitän, että minun reisilläni voi viedä näön vastaantulijalta! Koska en kuitenkaan kauheasti haluaisi kärsiä lämpöhalvauksestakaan, niin valitan, caprit ja sandaalit ovat aika mukava hellekelin asuyhdistelmä. Koettakaa nuoremmat kestää.
Toivoisin muutenkin hiukan suvaitsevaisuutta kanssasisariltani. Kyllä te tulette perässä, jos luoja suo.
Enkä minäkään mäkätä teille oman sukupolvenne pukeutusmis-luutumista. Voin nimittäin vakuuttaa, että niitäkin ON.
; D
N50
Kommentit (151)
Mä olen 22 enkä tajua tätä haukkumista. Mulla itselläni on usein päällä joku tunika ja kesällä sen kanssa löysät trikoocaprit ja talvella reisitaskulla varustetut pillifarkut. Hiukset mulla toki on oman väriset (punertavanvaaleat) lantiolle yltävät ja yleensä luonnontilassa pikkuisen pörrössä ja silmälasit on metallisankaiset mustat ja mun mielestä ne "tädit" näyttää paremmilta kuin minä.
Tänään just katselin kylillä viipottaessani yli-isossa bändipaidassa, shortseissa ja epämukavissa muotisandaaleissa yhtä tunika/leggins/ecco-kenkä naisjoukkoa, että uskaltaispa pelkän mustan sijaan rohkeasti käyttää värejä kuten he. Tavallaan käy jopa kateeksi, mä oon se mustiin pukeutunut hiirulainen ja nämä tunikatädit rohkeesti omia itsejään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä kaikkien pitäisi pukeutua samalla tavalla? Eikö keski-ikäisellä jo ole tervettä itsetuntoa sen verran, että jättää selittelemättä, miksi ei pukeudu samanlaisiin vaatteisiin kuin teinit? Mistä tälläisiä vaatimuksia tulee?
Okei. Suurimmalla osalla pitää ap:n jutut paikkansa mutta on meitäkin tukevasti keski-ikäisiä joiden kroppa ei vielä valu minnekään ja hiukset ovat paksut ja pitkät. Ollaan hoikkia ja iho on kaunis ja kuulas.
Sekin on ongelma kun ne kolmikymppiset tättähäärät päsmäävät päälle kun ovat niin ulkonäkörajoitteisia ettei itsestään huolehtiva, luontaisesti hoikka nainen voi millään olla yli kolmikymppinen vaikka käyttää tunikoita. Niin ja omanikäiseni ovat inhottavia ja kateellisia koska ei kukaan voi olla hyvässä kuosissa tässä iässä. Ulkonäkö on pelkkää kemiaa ja fysiikkaa. Ne kun taitaa niin pysyy ikääntymisen merkit kaukana.
Olen 50-vuotias ja seuraan mielelläni kolmekymppisten pukeutumistrendejä ja ostelen mielelläni vaatteita samoista kaupoista. Jos on taitoa ja halua voi silti pukeutua samantyylisesti kuin nuoremmat, kunhan säilyttää itsekritiikin.
Olen melko hoikka, mutta tottahan - niinkuin ap sanoi - leuka ja allit alkaa roikkua, samoin vatsanahka on ruma, mutta olen silti löytänyt muitakin kuin trikootunikoita ja capreja vaatteiksi joissa viihdyn. Keväällä ostin mom jeansit ja ne ovat todella mukavat collegepaidan ja lenkkareiden kanssa.
En ole mikään himourheilija, enemmän löysäilijä, mutta saanut pidettyä sen naiselle niin kriittisen keskivartalon korsetin kasassa.
Silmälasit pitäisi hankkia ja olen päätymässä sellaisiin "tv-ruutuihin", en värikkäisiin muovipokiin, koska haluan että minusta huomataan iloinen hymyni (se saa unohtamaan syvät juonteet suupielissäni) ja hyvä ryhtini.
Tukkaa en leikkaa, se on yli hartioiden ja toistaiseksi oikein muotoiltuna näyttää jopa tuuhealta, vaikka toki ohenemaan päin. Ehkä muutaman vuoden päästä luovutan kymmenellä sentillä.
Ymmärrän nämä caprit ja kananpersetukat, jos ei vaan ole kiinnostusta näyttää joltain muulta, mutta silti sanoisin ettei keski-ikäisen ole mahdottomuus näyttää joltain muulta.
Vierailija kirjoitti:
Olen 50-vuotias ja seuraan mielelläni kolmekymppisten pukeutumistrendejä ja ostelen mielelläni vaatteita samoista kaupoista. Jos on taitoa ja halua voi silti pukeutua samantyylisesti kuin nuoremmat, kunhan säilyttää itsekritiikin.
Olen melko hoikka, mutta tottahan - niinkuin ap sanoi - leuka ja allit alkaa roikkua, samoin vatsanahka on ruma, mutta olen silti löytänyt muitakin kuin trikootunikoita ja capreja vaatteiksi joissa viihdyn. Keväällä ostin mom jeansit ja ne ovat todella mukavat collegepaidan ja lenkkareiden kanssa.
En ole mikään himourheilija, enemmän löysäilijä, mutta saanut pidettyä sen naiselle niin kriittisen keskivartalon korsetin kasassa.
Silmälasit pitäisi hankkia ja olen päätymässä sellaisiin "tv-ruutuihin", en värikkäisiin muovipokiin, koska haluan että minusta huomataan iloinen hymyni (se saa unohtamaan syvät juonteet suupielissäni) ja hyvä ryhtini.
Tukkaa en leikkaa, se on yli hartioiden ja toistaiseksi oikein muotoiltuna näyttää jopa tuuhealta, vaikka toki ohenemaan päin. Ehkä muutaman vuoden päästä luovutan kymmenellä sentillä.Ymmärrän nämä caprit ja kananpersetukat, jos ei vaan ole kiinnostusta näyttää joltain muulta, mutta silti sanoisin ettei keski-ikäisen ole mahdottomuus näyttää joltain muulta.
"Näyttää joltain muulta" - kuin oma keski-ikäinen itsensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kommentteja. Mahdollisilta tunika-leggins -tyylin kritisoijilta kysyisin vinkkiä, mikä tyyli voisi sopia heidän mielestään paremmin pitkähkölle, sirosääriselle mutta omenavatsaiselle (oikeasti) ja iso- mutta valuvarintaiselle vartalolle? Ankara laihdutus ja treenaus voisivat vähän auttaa, mutta entäs siinä siirtymäaikana?
Ja tukka, kun siitä tuli ohuen ohut eikä mikään konsti kasvata nuoruusiän tuuheutta takaisin, niin pakko se on suht lyhyenä pitää.
Kyllähän mekko (joka on tehty oikeasta kankaasta) ja sukkahousut aina voittaa trikoiset tunika+leggins yhdistelmät. Trikootunika vaan korostaa joka ikistä muhkuraa ja makkaraa.
Mekko on ihan ok kesällä, mutta melkoisen epäkäytännöllinen kylmänä vuodenaikana. Sukkahousuilla ei tarkene ulkona, ja talvi/ulkokenkien sovitteleminen kuhunkin mekkoon sopivaksi vaatisi ison kenkävaraston. Farkuissa pystyy sentään olemaan niin sisällä kuin ulkonakin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 22 enkä tajua tätä haukkumista. Mulla itselläni on usein päällä joku tunika ja kesällä sen kanssa löysät trikoocaprit ja talvella reisitaskulla varustetut pillifarkut. Hiukset mulla toki on oman väriset (punertavanvaaleat) lantiolle yltävät ja yleensä luonnontilassa pikkuisen pörrössä ja silmälasit on metallisankaiset mustat ja mun mielestä ne "tädit" näyttää paremmilta kuin minä.
Tänään just katselin kylillä viipottaessani yli-isossa bändipaidassa, shortseissa ja epämukavissa muotisandaaleissa yhtä tunika/leggins/ecco-kenkä naisjoukkoa, että uskaltaispa pelkän mustan sijaan rohkeasti käyttää värejä kuten he. Tavallaan käy jopa kateeksi, mä oon se mustiin pukeutunut hiirulainen ja nämä tunikatädit rohkeesti omia itsejään.
Bändipaidoista puheenollen : Mä just tänään mietin, että jos viisikymppinen mies kulkee bändipaidassa, se on ok. Mutta jos mä laitan sellaisen, se on mun siskon mielestä naurettavaa. Ja mun veli taas sanoo, että ei musiikin kuuntelulla ole ikärajaa, käytä jos tahdot. Kiisteltiin yksi ilta mökillä tästä. He ovat yli 50v, minä 49v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se tunika trikoota? Kyllä minä nimitän tunikoiksi kaikkia tietyn mallisia ja pituisia paitoja. Käytän puuvillaa, pellavaa ja viskoosia. En minäkään trikootunikoita käytä, sattuneesta syystä. Muut kankaat on ryhdikkäämpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 50-vuotias ja seuraan mielelläni kolmekymppisten pukeutumistrendejä ja ostelen mielelläni vaatteita samoista kaupoista. Jos on taitoa ja halua voi silti pukeutua samantyylisesti kuin nuoremmat, kunhan säilyttää itsekritiikin.
Olen melko hoikka, mutta tottahan - niinkuin ap sanoi - leuka ja allit alkaa roikkua, samoin vatsanahka on ruma, mutta olen silti löytänyt muitakin kuin trikootunikoita ja capreja vaatteiksi joissa viihdyn. Keväällä ostin mom jeansit ja ne ovat todella mukavat collegepaidan ja lenkkareiden kanssa.
En ole mikään himourheilija, enemmän löysäilijä, mutta saanut pidettyä sen naiselle niin kriittisen keskivartalon korsetin kasassa.
Silmälasit pitäisi hankkia ja olen päätymässä sellaisiin "tv-ruutuihin", en värikkäisiin muovipokiin, koska haluan että minusta huomataan iloinen hymyni (se saa unohtamaan syvät juonteet suupielissäni) ja hyvä ryhtini.
Tukkaa en leikkaa, se on yli hartioiden ja toistaiseksi oikein muotoiltuna näyttää jopa tuuhealta, vaikka toki ohenemaan päin. Ehkä muutaman vuoden päästä luovutan kymmenellä sentillä.Ymmärrän nämä caprit ja kananpersetukat, jos ei vaan ole kiinnostusta näyttää joltain muulta, mutta silti sanoisin ettei keski-ikäisen ole mahdottomuus näyttää joltain muulta.
"Näyttää joltain muulta" - kuin oma keski-ikäinen itsensä?
Siis muulta kuin tältä stereotyyppiseltä kananperse-tunikatädiltä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 22 enkä tajua tätä haukkumista. Mulla itselläni on usein päällä joku tunika ja kesällä sen kanssa löysät trikoocaprit ja talvella reisitaskulla varustetut pillifarkut. Hiukset mulla toki on oman väriset (punertavanvaaleat) lantiolle yltävät ja yleensä luonnontilassa pikkuisen pörrössä ja silmälasit on metallisankaiset mustat ja mun mielestä ne "tädit" näyttää paremmilta kuin minä.
Tänään just katselin kylillä viipottaessani yli-isossa bändipaidassa, shortseissa ja epämukavissa muotisandaaleissa yhtä tunika/leggins/ecco-kenkä naisjoukkoa, että uskaltaispa pelkän mustan sijaan rohkeasti käyttää värejä kuten he. Tavallaan käy jopa kateeksi, mä oon se mustiin pukeutunut hiirulainen ja nämä tunikatädit rohkeesti omia itsejään.
Kyllä sinä sitten viisikymppisenä uskallat :). Kun on ikänsä ollut epävarma ja halunnut sulautua tapettiin, niin jossain vaiheessa tajuaa, että on oikeasti ihan hyvä elää kuten haluaa ja näyttää siltä, miltä haluaa. Jos omaa olemassaoloa pitää pyydellä anteeksi vielä viisikymppisenä, on jotain mennyt totaalisesti pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se niin on, että iso osa nyky-yhteiskunnasta on sitä mieltä, että meidän yli nelikymppisten naisten pitäisi ymmärtää lähteä vuorillle kuolemaan.
N46
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kommentteja. Mahdollisilta tunika-leggins -tyylin kritisoijilta kysyisin vinkkiä, mikä tyyli voisi sopia heidän mielestään paremmin pitkähkölle, sirosääriselle mutta omenavatsaiselle (oikeasti) ja iso- mutta valuvarintaiselle vartalolle? Ankara laihdutus ja treenaus voisivat vähän auttaa, mutta entäs siinä siirtymäaikana?
Ja tukka, kun siitä tuli ohuen ohut eikä mikään konsti kasvata nuoruusiän tuuheutta takaisin, niin pakko se on suht lyhyenä pitää.
Kyllähän mekko (joka on tehty oikeasta kankaasta) ja sukkahousut aina voittaa trikoiset tunika+leggins yhdistelmät. Trikootunika vaan korostaa joka ikistä muhkuraa ja makkaraa.
Mekko on ihan ok kesällä, mutta melkoisen epäkäytännöllinen kylmänä vuodenaikana. Sukkahousuilla ei tarkene ulkona, ja talvi/ulkokenkien sovitteleminen kuhunkin mekkoon sopivaksi vaatisi ison kenkävaraston. Farkuissa pystyy sentään olemaan niin sisällä kuin ulkonakin.
Talvella pitkävartiset saappaat ja 80 denierin sukkikset. Kyllä niillä pärjää yhtä hyvin kuin farkuilla. Sisätiloissa voi halutessaan vaihtaa toiset kengät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kommentteja. Mahdollisilta tunika-leggins -tyylin kritisoijilta kysyisin vinkkiä, mikä tyyli voisi sopia heidän mielestään paremmin pitkähkölle, sirosääriselle mutta omenavatsaiselle (oikeasti) ja iso- mutta valuvarintaiselle vartalolle? Ankara laihdutus ja treenaus voisivat vähän auttaa, mutta entäs siinä siirtymäaikana?
Ja tukka, kun siitä tuli ohuen ohut eikä mikään konsti kasvata nuoruusiän tuuheutta takaisin, niin pakko se on suht lyhyenä pitää.
Kyllähän mekko (joka on tehty oikeasta kankaasta) ja sukkahousut aina voittaa trikoiset tunika+leggins yhdistelmät. Trikootunika vaan korostaa joka ikistä muhkuraa ja makkaraa.
Ei suinkaan. A-linjainen tunika sopii useimmille loistavasti, kun hartiat ja rinnat kannattelevat. Eihän siinä näy mitkään makkarat.
Tunikat muutenkin hyvin harvoin ovat tiukkoja, joten miten niistä nyt makkaroita näkyy?
Sen sijaan mekoissa näkyy sääret TAI ne ovat niin pitkiä, että ainakin minunkaltaiseni lyhyt ihminen hukkuu niihin. Ja ne useinmiten vasta roikkuvatkin pintaa pitkin, tai jos ovat "oikeasta kankaasta tehdyt" pönköttävät päällä kuin lampun varjostin, leventäen lanteita ja tehden entistäkin isomman vaikutelman.
Kyllähän minäkin joskus mekkoja käytän, mutta koska en välitä näyttää sääriäni, enkä käyttää sukkiksia kesäisin, niin harvemmin silti.
Ylipäätään toivoisin teitä luopumaan tuosta omituisesta besserwisseroinnista. Ette te tiedä, mikä sopii jokaiselle, varsinkaan näin pelkän tekstin perusteella. Jos teille sopii mekko ja viihdytte siinä, niin kiva juttu.
Mutta älkää nyt oikeasti alkako neuvoa pukeutumisessa ihmisiä, jotka ovat teitä vanhempia, seuranneet muotia kymmeniä vuosia ja uskokaa tai älkää, joka olleet pukeutumisestakin kiinnostuneita aina... ja tiedättekös, meidänkin nuoruudessa oli muotilehtiä ja kauppoja, ei pelkkää pässinpökkimää ja hurstipaitoja ; )
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 22 enkä tajua tätä haukkumista. Mulla itselläni on usein päällä joku tunika ja kesällä sen kanssa löysät trikoocaprit ja talvella reisitaskulla varustetut pillifarkut. Hiukset mulla toki on oman väriset (punertavanvaaleat) lantiolle yltävät ja yleensä luonnontilassa pikkuisen pörrössä ja silmälasit on metallisankaiset mustat ja mun mielestä ne "tädit" näyttää paremmilta kuin minä.
Tänään just katselin kylillä viipottaessani yli-isossa bändipaidassa, shortseissa ja epämukavissa muotisandaaleissa yhtä tunika/leggins/ecco-kenkä naisjoukkoa, että uskaltaispa pelkän mustan sijaan rohkeasti käyttää värejä kuten he. Tavallaan käy jopa kateeksi, mä oon se mustiin pukeutunut hiirulainen ja nämä tunikatädit rohkeesti omia itsejään.Bändipaidoista puheenollen : Mä just tänään mietin, että jos viisikymppinen mies kulkee bändipaidassa, se on ok. Mutta jos mä laitan sellaisen, se on mun siskon mielestä naurettavaa. Ja mun veli taas sanoo, että ei musiikin kuuntelulla ole ikärajaa, käytä jos tahdot. Kiisteltiin yksi ilta mökillä tästä. He ovat yli 50v, minä 49v.
Tätä minäkin mietin. Japanilaisten turistien mielestä paitani oli cool, ja jälkeenpäin tuli mieleen, että ehkä se olikin "cool" koska näytti hassulta keski-ikäisellä virkanaisella...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haukutaanko muissa maissa näin vanhempia naisia? Jotenkin en näe pitkäsääristen kauniiden nuorten venäläisnaisten lyttäävän babuskojen huiveja, essuja ja villasukkia.
En tiedä haukutaanko, mutta ainakin meillä monet naiset ovat täysillä omaksuneet joidenkin miesten naisvihan ja arvostelevat muita naisia: nuoria, vanhoja, äitejä, ei-äitejä, mitä vain. Vaikka arvostelun sijaan meidän naisten pitäisi arvostaa toisiamme ja pitää yhtä. Se haukkuminen vain on niin paljon helpompaa ja tuottaa tyydytystä pahantahtoiselle mielelle. Surullista.
Erittäin totta. Kilpailemme ikäänkuin koko ajan ja osan mielestä muiden kilpailijoiden mollaaminen nostaa omia osakkeita.
Ei se nosta. Se laskee kaikkien meidän itsetuntoa.
Ap
Mä olen 57v, normaalipainoinen ja tällä hetkellä päällä mustat puolipitkät legginsit ja lyhyt mustavalkoinen kesämekko tunikan virkaa tekemässä. Paksut punertavan ruskeat aina huolitellut (muutamaa valkoista hiusta lukuunottamatta) hiukset nutturalla kun pihahommia tehdessä tuli kuuma. Asun kruunasi lyhytvartiset punaiset kumpparit;D Tuohon tuttuun lähimarkettiinkin kehtaan lähteä näissä vaatteissa.
Mies sanoi että olen söpö näissä vetimissä:)
Toki mulla on "aikuismaisemmat" mutta ei tätimäiset vaatteet kun poistun esim töihin tai stadiin tapaamiseen. Epävirallisissa tilanteissa siistit kapeat caprit ja kauniita kesäpaitoja tai kesämekkoja jos sää sallii. Kuulemma on niin hyvät sääret että kehtaa vielä olla ilman sukkiksia näin kesällä kun olen ruskettunut. Muutenkin käytän tosi paljon hameita ja mekkoja.
Ap on oikeassa siinä että kroppa jotenkin valuu alaspäin. Treenaamisesta huolimatta tuon olen huomannut nyt tämän vuoden aikana, toki eräällä painoon vaikuttavalla lääkkeelläkin lienee vaikutusta. Mulla onneksi ei ole paino noussut mutta tuo valahdus on tapahtunut. En silti anna sen estää itseäni pukeutumasta naisellisesti ja kauniisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haukutaanko muissa maissa näin vanhempia naisia? Jotenkin en näe pitkäsääristen kauniiden nuorten venäläisnaisten lyttäävän babuskojen huiveja, essuja ja villasukkia.
En tiedä haukutaanko, mutta ainakin meillä monet naiset ovat täysillä omaksuneet joidenkin miesten naisvihan ja arvostelevat muita naisia: nuoria, vanhoja, äitejä, ei-äitejä, mitä vain. Vaikka arvostelun sijaan meidän naisten pitäisi arvostaa toisiamme ja pitää yhtä. Se haukkuminen vain on niin paljon helpompaa ja tuottaa tyydytystä pahantahtoiselle mielelle. Surullista.
Niin tuottaakin, mutta miten saa pahantahtoisen mielen hyväntahtoiseksi? Minua haukuttiin kodin ja koulun taholta lapsuus ja nuoruus, ja sitten siitä muutaman vuoden päästä huomasin että todellakin tuottaa tyydytystä arvostella ja haukkua puolestaan kaikkia muita vaikka sitten päässään. Minusta vain on tullut tällainen. Osaan esittää kyllä oikein empaattista ja järkevää ja suurimmat mölyt pidän päässäni mutta se ei tuota mitään tyydytystä.
Ei. Jos aina ajattelee, että tunteilleen ei voi mitään, niin kehitystä todella ei tapahdukaan.
Minä väitän, että useimmat ihmiset kokevat kannustamisen ja hyvän asenteen palkitsevana. Enkä nyt tarkoita sille kohtelleen yksinomaan, vaan sinullekin tulee hyvä mieli, kun teet hyvää ja huomaat tehneesi jonkun mielen hyväksi tai jopa onnelliseksi.
Sitä paitsi hyvä kiertää. Ennen pitkää.
Samalla lailla kiertää kielteisyys ja paha. Ei siitä saa oikeasti tyydytystä kuin pienen hetken. Vähän kuin raapisi kutiavaa hyttysenpuremaa. Se vain alkaa kutista entistä pahemmin ja menee verille ja tulehtuu.
Tietenkään en voi sanoa sinusta sen kummemmin, kun en sinua tunne, enkä tiedä, miten traumatisoitunut olet. Mutta noin yleisellä tasolla lapsuutensa huonoon itsetuntoon voi kyllä myös vajota ja sitä voi käyttää tekosyynä negatiivisuuden kehän loputtomaan kiertämiseen.
Ap
Ap:n loistavaan avaukseen pari lisäystä toiselta keski-ikäiseltä (40+).
1. Vaikka olen edelleen hoikka, olen löytänyt "mukavuuden". Inhoan yli kaiken kireitä hameita ja silitettäviä, napitettavia (ja rinnat nappien välistä tursauttavia) paitapuseroita. Nykyinen toimistotyöläisen univormuni on hyvin usein kuminauhavyötäröinen hame (niitä saa myös siistejä ja hyvin istuvia, tosin maksavat paljon enemmän kuin ginatricotin hamoset) ja sopivasti istuva neule.
2. Ikä aiheuttaa kremppoja useimmille. Välillä sattuu polviin, välillä lonkkaan, välillä selkään. Siis siitä huolimatta, että harrastan monipuolista liikuntaa. Siksi hylkäsin kaikki korkokengät jo vuosia sitten. Kengissäni on enintään 5 sentin korko, usein paljon vähemmän.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos vastauksesta. Omenavatsaisena koen, että leveälahkeiset ylhäältä tiukat housut lyhyehkön löysän yläosan kanssa saavat minut näyttämään vielä isommalta kuin olen, ts hoikat jalat eivät näy keventämässä kokonaisuutta. Mutta tasapainoilua tämäkin, ettei yläosa ole liian raskas suhteessa alaosaan - siksi suosin enemmän tiukahkoja housuja kuin lyhyitä legginsejä. Mekko-sukkahousut-yhdistelmää voisi kokeilla.
Oikeasti pitäisi saada tämä maha pois, ihan terveyssyistä. Vaikeaa se on. Keski-iän iloja.