Keski-ikäinen vastaa ulkonäkösyytöksiin. Näistä syistä tunikat, räväkät silmälasit ja lyhyt tukka ovat suosittuja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 50-vuotias ja seuraan mielelläni kolmekymppisten pukeutumistrendejä ja ostelen mielelläni vaatteita samoista kaupoista. Jos on taitoa ja halua voi silti pukeutua samantyylisesti kuin nuoremmat, kunhan säilyttää itsekritiikin.

Olen melko hoikka, mutta tottahan - niinkuin ap sanoi - leuka ja allit alkaa roikkua, samoin vatsanahka on ruma, mutta olen silti löytänyt muitakin kuin trikootunikoita ja capreja vaatteiksi joissa viihdyn. Keväällä ostin mom jeansit ja ne ovat todella mukavat collegepaidan ja lenkkareiden kanssa.

En ole mikään himourheilija, enemmän löysäilijä, mutta saanut pidettyä sen naiselle niin kriittisen keskivartalon korsetin kasassa.

Silmälasit pitäisi hankkia ja olen päätymässä sellaisiin "tv-ruutuihin", en värikkäisiin muovipokiin, koska haluan että minusta huomataan iloinen hymyni (se saa unohtamaan syvät juonteet suupielissäni) ja hyvä ryhtini.

Tukkaa en leikkaa, se on yli hartioiden ja toistaiseksi oikein muotoiltuna näyttää jopa tuuhealta, vaikka toki ohenemaan päin. Ehkä muutaman vuoden päästä luovutan kymmenellä sentillä.

Ymmärrän nämä caprit ja kananpersetukat, jos ei vaan ole kiinnostusta näyttää joltain muulta, mutta silti sanoisin ettei keski-ikäisen ole mahdottomuus näyttää joltain muulta.

"Näyttää joltain muulta" - kuin oma keski-ikäinen itsensä?

Näyttää muulta kuin aloituksen kananpersetukalta räikeine silmälaseineen, tunikoineen ja legginseineen. Tuo ei ole mikään pakollinen uniformu keski-ikäisille, vaikka sitä niin yritetään kaupata.

Vierailija kirjoitti:

Ja mä ihmettelen joidenkin keski-ikäisten kanamaista pukeutumista ja lyhyitä hiuksia.

Mulla on pitkä tumma tukka. Ei ole räväkät silmälasit. Pukeudun kauniisti ja naisellisesti.

47v.

Ymmärrän hiusten leikkaamisen, jos hiukset ovat ohentuneet eivätkä näytä enää hyviltä pitkinä. Mutta en ymmärrä painostusta hiusten leikkaamiseen, kun nainen ikääntyy. Ja tätä painostusta tulee nimenomaan muilta vanhemmilta naisilta. Olen itse 35-vuotias ja kuusikymppisellä äidilläni on aivan upea luonnonkihara tummanruskea tukka. Hän on jatkuvasti ikäännyttyään kuullut ikätovereiltaan, että se pitää leikata lyhyeksi. Vanhalla naisella ei voi olla pitkää tukkaa. Hän on muutaman kerran niin tehnytkin, ja aina katunut, koska ei se niskasta nyrhitty tukka, johon laitetaan eteen pari räväkkää raitaa voi olla kaikille vanhemmille naisille se "omantyylinen tukka". Minun äidilleni se ei ainakaan ole. Hän näyttää aivan ihanalta pitkien kihariensa kanssa. Lyhyen tukkansa kanssa sen sijaan hukkuu massaan.

Voi kunpa olisi itsellänikin moinen tukka, mutta valitettavasti itsellä on juuri se hentoinen hiuslaatu, joka luultavasti ohenee aika lailla iän myötä. Yritän kuitenkin itse säilyttää pituutta niin kauan kuin voin, koska omaan tyyliini taas kuuluu naiselliset nuttura-, sykerö- ja lettikampaukset.

Pitää ehkä lukea tämäkin ketju kokonaan, kunhan kerkiää.

Entisenä minarilikkana olen edelleenkin hameen kannattaja, etenkin kesällä. Tosin ne kirotut caprit ovat mainion housut, jos vielä muuta materiaalia kuin trikoota. Kerran löysin Ellokselta ihanaa liukasta materiaalia olevat caprit, jotka ovat aika vilpoisatkin. Sillä se on minulle se tärkein asia, ettei tule liian kuuma. Siksi en todellakaan pukisi helteellä sukkahousuja! jalkaani. Olen niitä käyttänyt  vuosikymmeniä, nyt viimein päätin pitää töissä viimeiset ajat pitkiä housuja, joustavia. En myöskään enää haluaisi istua koko päivää farkut jalassa, kammottava ajatus! Alavatsani turpoaa iltapäivisin, johtuen monista terveysyistäkin. Jotkin kiristävät farkut saisivat minut varmaan heittämään ne helkkariin ja istumaan kalsarisillani :) Minä en ole perinyt sukurasitetta eli suonikohjuja, mutta muuten jalkojeni iho on ennen rusketusta melko kirjava. Mutta mitä sitten? Hameeni eivät tietenkään enää ole minimittaisia, joten jos joku pahoittaa mielensä niistä alueist, jotka sääristäni näkyvät, niin voivoi.

Jos jonkun mielestä pitäisi laittaa ennemmin pitkät housut/farkut kuin caprit, niin en kyllä ymmärrä. Kuten sanoin, ajattelen ennenkaikkea omaa mukavuuttani, tässä iässä (60+) se on ihan normaalia. On sitä sipsuteltu korkosandaaleissa, ajettu fillarilla korkeakorkoisilla pitkävartisilla saapikkailla, pidetty juuri vesirajaan päättyvää hametta, ja toivottu, ettei takana rappuja kiipeävä mies näe sukkisten olevan rikki haaroista :).

Jos edelleen omistaisin sen tukan, joka minulla oli ennen syöpää, pitäisin sen pitkänä. Mutta kun hiukset eivät kasvaneet uudelleen niin tuuheina. Ponnarikin on ohuempi kuin yksi saparo aikoinaan. Juuh, en pitänyt saparoita kuin kotona :)

Oikeastaan mikään muu ei ärsytä, kun joka toinen viisikymppinen väittää olevansa nuorekas, timmi ja nahkakin vasta ihan hiukan alkanut roikkua. Pukeutuu muodikkaasti ja sääret on upeat vielä kuusikymppisenä... HOHHOIJAA. Totuus on, että satoja ja satoja viisikymppisiä nähneenä oikeasti nuorekkaita on ihan muutama. Suurin ongelma on, että kuvitellaan itsestään liikoja ja ei nähdä sitä omaa vanhenemista muiden kanssa. Voisin kuvitella, että noista lähiympäristön keski-ikäisistä puolet kuvittelee olevansa jotenkin nuorekkaita ikäisekseen. Voin kertoa, ettette ole.

Olen itse keski-ikäinen ja vanheneminen on ihan jees. Mitäs sitä vastaan taistella? Kun katsoo omaa parikymppistä tyttöä, niin herranen aika semmoista nelikymppistä ei ole tullut vielä vastaan, joka olisi lähellekään niin nuoren näköinen kuin tytär kavereineen. Saati viisikymppistä. Päiväunissaan kuvittelevat menevänsä nelikymppisenä kaksikymppisestä ja viisikymppisenä 30+ -ikäisestä.

143 jatkaa...

Legginsit/leggingsit - niitä en ikinä laittaisi jalkaani paitsi kotona ja joskus takin kanssa lähikaupassa käydessäni. En oikein ole tottunut näihin pitkiin kalsareihin. Nuoret tytötkin pitävät kesäkuumalla näitä, joskus shortsien kanssa.  Mutta ei minun tarvitsekaan ymmärtää, en tosin menisi ketään siitä haukkumaankaan. Jokainen pukeutukoon ihan niinkuin haluaa. Oli kivaa olla nuori 70-luvulla; hameen pituus vaihteli ministä midiin (takki on maksi kunnes tyhmyyksissäni vein sen ompelijalle lyhennettäväksi). Mikroshortseihin minulla ei rohkeus riittänyt, ja kuten joku sanoi, ennen piiloteltiin sitä takapuolta, jos se oli iso. Nykyisin voisin kai esitellä omaa nuoruusajan takalistoani ylpeydellä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitikö tännekin nyt jonkun viisikymppisen tulla kehumaan omaa nuorekkuuttaan? Kyllä se ikä meissä kaikissa näkyy, vaikka kuinka olis nuorekas mielestään. Ap:n aloitus oli positiivinen ja kannustava, ei tähän ketjuun kaivattaisi "minä-olen-vielä-nuori-ja-kaunis"-leuhkijoita hyvää keskustelua pilaamaan.

Olen itse 45-vuotias, suosin naisellista tyyliä, siis mekkoja ja hameita, hyvin lasketuvia materiaaleja, ilmavia puseroita jne. Hyvä leikkaus joka sopii omalle vartalolle, on keski-iässä tärkeä osa pukeutumista.

Olen hoikka mutta vältän kireitä vaatteita. Ei minussa ole enää sitä tietynlaista jäntevää täyteläisyyttä muodoissa kuin nuorena. Siksi ne supertiukat paidat nyt vaan ei näytä enää hyvältä, vaikka treenattu olenkin.

Mukavaa, että täällä on kerrankin pääosin positiivinen ketju keski-ikäisistä naisista :)

Kukas 50+ nyt on noin nostattanut niskakarvoja??

Ei kai kukaan ole kauneuttaan ja nuorekkuuttaan kehunut vaan kommentoinut sitä että iästä huolimatta voi pukeutua kauniisti eikä tarvitse siirtyä mummovaatteisiin tietyn iän saavutettuaan.

Mun 78v anoppi oli tänään tosi hyvännäköinen kun kävimme kaupassa - pieni ja siro 50 kiloinen jolla oli luonnonvalkoiset kapeat farkut jalassa, (sellaiset kuosilliset minkä pinta näyttää "pitsiltä", joskus ostanut Henkasta) niiden kanssa pinkki paita ja luonnonvalkoinen neuletakki. Jalassa mokkatossut ja olkapäällä kenkien kanssa samanvärinen laukku. Kaunis rusketus ja tukka siististi laitettu, vähän meikkiä.

Jos hän olisi tuon itse kuvaillut olisiko se ollut itsensä kehumista ja leuhkimista??

Kaunis asu, mutta tuo rusketuksen ylistäminen hirvittää. Aurinkoa ei ota enää kukaan järkevä ihminen. Väri otetaan purkista, jos otetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitikö tännekin nyt jonkun viisikymppisen tulla kehumaan omaa nuorekkuuttaan? Kyllä se ikä meissä kaikissa näkyy, vaikka kuinka olis nuorekas mielestään. Ap:n aloitus oli positiivinen ja kannustava, ei tähän ketjuun kaivattaisi "minä-olen-vielä-nuori-ja-kaunis"-leuhkijoita hyvää keskustelua pilaamaan.

Olen itse 45-vuotias, suosin naisellista tyyliä, siis mekkoja ja hameita, hyvin lasketuvia materiaaleja, ilmavia puseroita jne. Hyvä leikkaus joka sopii omalle vartalolle, on keski-iässä tärkeä osa pukeutumista.

Olen hoikka mutta vältän kireitä vaatteita. Ei minussa ole enää sitä tietynlaista jäntevää täyteläisyyttä muodoissa kuin nuorena. Siksi ne supertiukat paidat nyt vaan ei näytä enää hyvältä, vaikka treenattu olenkin.

Mukavaa, että täällä on kerrankin pääosin positiivinen ketju keski-ikäisistä naisista :)

Kukas 50+ nyt on noin nostattanut niskakarvoja??

Ei kai kukaan ole kauneuttaan ja nuorekkuuttaan kehunut vaan kommentoinut sitä että iästä huolimatta voi pukeutua kauniisti eikä tarvitse siirtyä mummovaatteisiin tietyn iän saavutettuaan.

Mun 78v anoppi oli tänään tosi hyvännäköinen kun kävimme kaupassa - pieni ja siro 50 kiloinen jolla oli luonnonvalkoiset kapeat farkut jalassa, (sellaiset kuosilliset minkä pinta näyttää "pitsiltä", joskus ostanut Henkasta) niiden kanssa pinkki paita ja luonnonvalkoinen neuletakki. Jalassa mokkatossut ja olkapäällä kenkien kanssa samanvärinen laukku. Kaunis rusketus ja tukka siististi laitettu, vähän meikkiä.

Jos hän olisi tuon itse kuvaillut olisiko se ollut itsensä kehumista ja leuhkimista??

Kaunis asu, mutta tuo rusketuksen ylistäminen hirvittää. Aurinkoa ei ota enää kukaan järkevä ihminen. Väri otetaan purkista, jos otetaan.

Saattaahan se anopin rusketus ollakin purkista! Minusta on ihanaa, kun 78-vuotias on tyylikäs ja hoitaa itseään.

Ulkoisia merkkejä, joilla FeministiNainen 2.0 yrittää epätoivoisesti voimaantua Miehen tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa oli taas jälleen kerran ikävä haukkumisketju keski-ikäisten naisten ulkonäöstä. On kuulemma kananpersetukkaa, muka-räväköitä rillejä, capreja, crocseja jne.

Kuulkaa, voisin tehdä ihan yhtä häijyn kommentin kolmekymppisten ja sitä nuorempien naisten tyylistä, mutta enpä taida viitsiä alentua samalle tasolle teidän kanssanne.

Hiukan nyt kumminkin realismia. Naisten keski-ikä alkaa hiukan alle nelikymppisenä. Aika moni teistä siellä kommentoineista ON keski-ikäisiä.

Katsokaa siis itseänne peiliin. Mitä näkyy?

Itse olen 50-vuotias. Voin kertoa, että moni ketjussa mollattu juttu on vähän ikään kuin pakon sanelemaa. Tai jos ei ole, saa kiittää hyvää tuuriaan.

1) Hiukset ohenevat ja alkavat katkeilla latvoista iän myötä. Semmonen hiirenhäntäinen pitkä tukka ei todellakaan sovi useimmille. Se tekee helposti naamasta entistä vanhemman näköisen ja antaa yhdessä leuan alle syntyvän heltan kanssa tosi raskaan vaikutelman. Lisäksi voin kuiskata teille salaisuuden: kasariajan nuorilla ei ole ihan samanlaista päähänpiinttymä pitkistä hiuksista kuten nykyajan parikymppisillä. Meidän mielestämme hiukset voivat olla hyvinkin nätit myös lyhyinä...

2) kun naama valuu ja tukka harmaantuu, huomiota helposti haluaa mieluummin kiinnittää johonkin muuhun. Siksi moni käyttää isoja koruja tai niitä räväkän värisiä silmälaseja. Ikään kuin huomiopisteenä. Silmälasimuoti on muutenkin ollut jo pidempään aika paksusankainen, jotkut kasarityyppiset metallisankaiset rillit vasta kauheilta näyttävätkin! Aika moni joutuu keski-iässä luopumaan piilolinsseistä, kun tulee ikänäköä sen likinäön rinnalle ja muutenkin piilarien käyttö vähenee, silmät käyvät aremmiksi ja kuivemmiksi.

3) Kropan malli muuttuu. Olen pitkälle kolmikymppiseksi ollut alipainoinen, mutta keski-iän lähestyessä kiloja alkoi karttua. Liikun ja syön aika lailla kuten ennenkin (paitsi että liikun hiukan jopa enemmän), ja silti vyötärölle kertyy makkaraa ja kaikki ikään kuin VALUU alemmas. En ole edelleenkään mikään tankki, mutta ei, tiukat paidat eivät näytä päälläni hyvältä. Siksi tunikat, ne peittävät armollisesti vyötäröä.

4) kun säärissä alkaa olla ryppyä tai selluliittia (jompaa kumpaa tai molempia on jokaisella 50+ -ikäisellä) ei tee kauheasti mieli kesällä kulkea hameessa tai lyhyissä shortseissa. Mä väitän, että minun reisilläni voi viedä näön vastaantulijalta! Koska en kuitenkaan kauheasti haluaisi kärsiä lämpöhalvauksestakaan, niin valitan, caprit ja sandaalit ovat aika mukava hellekelin asuyhdistelmä. Koettakaa nuoremmat kestää.

Toivoisin muutenkin hiukan suvaitsevaisuutta kanssasisariltani. Kyllä te tulette perässä, jos luoja suo.

Enkä minäkään mäkätä teille oman sukupolvenne pukeutusmis-luutumista. Voin nimittäin vakuuttaa, että niitäkin ON.

; D

N50

1) Pitkä tukka on ja pysyy. Pysyy kunnossa, kun hoitaa.

2) Olen aina inhonnut pellelaseja.

3) Tunika ei peitä vyötäröä, vaan lantiota ja isoa persettä. Ei sovi mulle, ei ole koskaan sopinut, kropan malli erilainen.

4) Caprit on jees. Naiselliset, 50-luvun leffatähdetkin käytti niitä.

N48

Eivät nämä ole sukupolvikysymyksiä vaan mielipideasioita.

Ai tuohon mennään.

Mä olen aina näyttänyt kasvoista nuoremmalta. Samoin sisko ja vanhemmat. En yritä näyttää nuoremmalta. Olen oma itseni. Äskettäin joku arveli mun olevan 32v. En ole 100% rypytön. On harmaita hiuksia.

47v.

Olen hoikka ja sopusuhtainen, tiimalasivartalo. Voin käyttää mitä tahansa vaatteita, aika nuorekkaitakin. Printtipaitoja, huppareita tai reikäisiä farkkuja en käytä.

Hiukseni ovat todella pitkät (70 cm) ja vahvatkin. Hiuksia en värjää, harmaita hiuksiakin on. En meikkaa, mutta ihosta pidän hyvää huolta. Kulmat ja ripset kestovärjään. Silmälasit hengettömät.

Minua on sanottu nuoren näköiseksi. En kuitenkaan kuvittele olevani enää nuori, kyllä iän huomaa.

Nainen, 52.