Antti 40v neitsyt
Epäilen kyllä että tämä olisi jo palstalla, mutta en huomannut niin teen ihan oman keskustelun!
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/201707212200278148_rk… 
Missä vaiheessa ihminen on valmis kokeilemaan maksullista, jos ei tunnu ns normaaleilla tavoilla pääsevän viimeiselle pesälle asti? Vai eikö se ole ollenkaan vaihtoehto? Artikkelin perusteella ainakin se ensimmäinen kerta sängyssä on vähintään yhtä tärkeä kuin parisuhde; tuolla niistä ainakin toisen saisi hoidettua alta pois.
Kommentit (447)
Täällä "Antille" satelee neuvoja.
Kukaan ei kuitenkaan näy tajuavan sitä ilmeistä tosiasiaa, että "Antin" ongelmat johtunevat hänen sairaudestaan, joka vaikuttaa paitsi taloudelliseen tilanteeseen, myös ilmeisesti sosiaalisiin mahdollisuuksiin.
Antti on sairas.
Antti on köyhä.
Antti asuu maaseudulla, mahdollisesti syrjäisellä seudulla, jossa ei juuri ihmiskontakteja ole.
Antti omistaa todennäköisesti lapsuudenkotinsa, johon hän on käytännössä sidottu (myyminen vie esim mahdollisuudet tt-tukiin pitkäksi aikaa, ostajia ei ole).
Antti on todennäköisesti sairautensa, köyhyytensä ja yksinäisyytensä vuoksi joutunut syrjityksi / kiusatuksi, ja hän on entistä enemmän vetäytynyt kuoreensa. Antin sairaus saattaa olla myös sosiaalisia kontakteja huomattavasti vaikeuttava, esim ulkoiseen olemukseen tai puheeseen vaikuttava.
Antin suurin ongelma ei ole seksin puute, vaan todennäköisesti hänen elämänsä on monien ongelmien muodostama kimppu, joka on syrjäyttänyt hänet tavallisesta elämästä täysin.
Miettikääpä, mitä asioita ns. tavalliseen elämään kuuluu. Eräs tärkeimmistä on asunto. Suomessa on edelleen asunnottomia melko paljon näin kylmäksi maaksi. Seksuaalisesti koko iäkseen kokemattomiksi jääneitä on (sairauden tai vammaisuuden aiheuttamia laitoshoitoon sidottuja poikkeuksia lukuun ottamatta) uskoakseni Suomessa jopa vähemmän kuin asunnottomia. Mielestäni tästä voisi päätellä, että naisen saaminen on helpompaa kuin asunnon löytäminen - vain marginaaliryhmiltä se ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Antti vois vaan vetää lärvit baarissa ja käydä panemassa jotain ilman muita taka-ajatuksia. Niin me muutkin on aloitettu. Jos tulevaisuuden perhe-elämä kajastelee jo hyvänpäivän sanomisen jälkeen mielessä, ei siitä tule yhtään mitään (paitsi jännityksestä housuun).
Oon ollut vähintään 100 kertaa ihan lärvit baarissa, mutta en mä koskaan ole panemaan päässyt.
En mä edes kännissä uskalla lähestyä naisia, eikä nekään mulle koskaan ole tulleet juttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Antti vois vaan vetää lärvit baarissa ja käydä panemassa jotain ilman muita taka-ajatuksia. Niin me muutkin on aloitettu. Jos tulevaisuuden perhe-elämä kajastelee jo hyvänpäivän sanomisen jälkeen mielessä, ei siitä tule yhtään mitään (paitsi jännityksestä housuun).
Miten te muut olette paassyt alkuun?
Vierailija kirjoitti:
Näinpä. Itse tulen varmaan olemaan lopun ikääni ikuisesti katkera kaikkia maailman naisia kohtaan. Toivonkin mahdollisimman pahaa heille jokaiselle. Aina kun luen jonkun nuoremman naisen kuolleen, sairastuneen vakavasti tmv, totean vain itsekseni et siitäs sait.
Itsesihän sinä siinä tuhoat katkeruudella. Odotat naisilta liikaa. Naiset ovat naisia ja syntyneet sellaisiksi. Et voi olettaa naisten alkavan jakaa seksiä samoin periaattein kuin miehet. Ymmärrä, että kyse on itseasiassa luonnonvalinnasta, ei naisten. Näin maailma vain toimii.
Kehoitan hieman ohjelmoimaan omia romanttisia virtapiirejä uudelleen. Saduissa prinsessat naivat prinssejä. Heidän uljautensa on itsestäänselvyys, mutta ei mikään rohkea tallipoika mitään prinsessaa saa.
On yhtä turha katkeroitua naisille seksuaalisesta valinnasta kuin suuttua villieläimille siitä miten ne elävät. Keskity omaan itseesi. Ja se seksi ei todellakaan ole niin ihmeellistä, se vain kasvaa päässä isoksi asiaksi, silloin kun elää ilman.
Jos haluat elää hyvää elämää seksin puutteesta huolimatta, sääntö numero 1 on se, että itsesäälissä pyörimisen on loputtava, ja sääntö numero 2 on se, että siivoat kämppäsi ja pistät perusasiat elämässä kuntoon, ja numero 3 on, että hankit jotain järkevää tekemistä.
Yksi mitä on erittäin hyvä miettiä on se, hakeeko naisista ja parisuhteista kenties jotain sellasia asioita, joita niistä ei varsinaisesti saa. Muista, että naisella on käytännössä agenda, kun hän on kanssasi. Naiselle parisuhde on vähintäänkin alitajuntaisella tasolla missio. Pidä se mielessä. Jos sinulla on sama missio, hommasta voi tulla tyydyttävää.
Pitkäaikaissairaudella monet selittävät aika paljonkin asioita. Luetaan pitkäaikaissairauksiin esim. sellaisia lapsesta saakka olleita sairauksia, joiden takia vanhemmat ovat olleet ylihuolehtivaisia ja näin ollen lapselta on jäänyt tiettyjä asioita oppimatta. Ns. curling -vanhemmat. Tällaisia sairauksia voivat olla esim. diabetes ja epilepsia. Ja mikäli tämäntyyppinen sairaus on tarpeeksi vakava, voi saada jotain vammaistukea tms. joka edesauttaa sitä ajatusta, että ei tarvitse tehdä töitä sitä 40 h/viikko, vaan kevyemmin, jos ollenkaan.
Eli, Antilla on *pitkäaikaissairaus*, hän on työtön, vähävarainen, ei omista autoa eikä ajokorttia ja asuu pienellä paikkakunnalla. Todennäköisesti pieni muuttotappiopaikkakunta, jossa on korkeintaan KKK-Supermarket ja Siwa sekä yksi tehdas, joka työllistää 70 % kaupungin työikäisestä väestöstä sekä muutama putiikki ja kantabaari.
Pelkästään se, ettei ole tuohon ikään mennessä onnistunut edes ajokorttia tai autoa hankkimaan, kertoo jo paljon. Yleensä ne, jotka kasvavat ja varttuvat pienellä paikkakunnalla, hankkivat heti ajokortin ja edes jonkinlaisen auton, koska pienellä paikkakunnalla "ei ole mitään" ja siihen lähimpään isompaan kaupunkiin On Vaan Päästävä perjantai-iltaisin ajamaan toria ympäri ja lopuksi baariin.
Eli, katse kääntyy vanhempiin. Miten he onnistuivat kasvattamaan pojan ja miehen, joka ei pysty etenemään elämässä?
Pillun saanti ei ole se itse tarkoitus, vaan kaikki muu siinä matkan varrella. Parisuhde, työ, itsensä kehittäminen jne. Kun nämä asiat ovat normaalilla tasolla kunnossa, niin sitä pilluakin saa.
Nyt ei irtoa edes eronneelta yh-mammalta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä "Antille" satelee neuvoja.
Kukaan ei kuitenkaan näy tajuavan sitä ilmeistä tosiasiaa, että "Antin" ongelmat johtunevat hänen sairaudestaan, joka vaikuttaa paitsi taloudelliseen tilanteeseen, myös ilmeisesti sosiaalisiin mahdollisuuksiin.
Antti on sairas.
Antti on köyhä.
Antti asuu maaseudulla, mahdollisesti syrjäisellä seudulla, jossa ei juuri ihmiskontakteja ole.
Antti omistaa todennäköisesti lapsuudenkotinsa, johon hän on käytännössä sidottu (myyminen vie esim mahdollisuudet tt-tukiin pitkäksi aikaa, ostajia ei ole).
Antti on todennäköisesti sairautensa, köyhyytensä ja yksinäisyytensä vuoksi joutunut syrjityksi / kiusatuksi, ja hän on entistä enemmän vetäytynyt kuoreensa. Antin sairaus saattaa olla myös sosiaalisia kontakteja huomattavasti vaikeuttava, esim ulkoiseen olemukseen tai puheeseen vaikuttava.
Antin suurin ongelma ei ole seksin puute, vaan todennäköisesti hänen elämänsä on monien ongelmien muodostama kimppu, joka on syrjäyttänyt hänet tavallisesta elämästä täysin.
Miettikääpä, mitä asioita ns. tavalliseen elämään kuuluu. Eräs tärkeimmistä on asunto. Suomessa on edelleen asunnottomia melko paljon näin kylmäksi maaksi. Seksuaalisesti koko iäkseen kokemattomiksi jääneitä on (sairauden tai vammaisuuden aiheuttamia laitoshoitoon sidottuja poikkeuksia lukuun ottamatta) uskoakseni Suomessa jopa vähemmän kuin asunnottomia. Mielestäni tästä voisi päätellä, että naisen saaminen on helpompaa kuin asunnon löytäminen - vain marginaaliryhmiltä se ei onnistu.
No ei varmasti ole asunnottomia enemmän kuin kokemattomaksi jääneitä.
Suomessa lienee muutama tuhat asunnotonta - joskin toki suurin osa heistäkään ei missään kadulla vietä aikaansa, vaan kavereiden sun muiden nurkissa.
Suomessa pitäisi olla jenkkien tyyliin sellaisia "love coacheja", joiden kanssa voitaisiin kartoittaa "oma tilanne" esim. Pukeutuminen, treffi-ilmoituksen kirjoittamainen ja sitten vähän treenattaisiin small talkia treffejä varten ym.
Miettii vaikka Antin tapausta, jos ei ole ystäviä, eikä ole ikinä seurustellut. Miten ylipäätään tietää minkälaista kumppania etsii ja mitä treffi-ilmoitukseen kirjoittaisi. Tai missä niitä sosiallisia taitoja treenaisi?
Välillä, kun selailee suomi24-palstalla treffi-ilmoituksia niin suuresta osasta miehiä tulee tunne, että tuskin valitettavasti koskaan tulevat saamaan vastauksia ilmoituksiinsa, koska teksti saattaa naisen silmistä olla luotaantyöntävä.
Olisko kellään kiinnostusta pistää tällaista "love coach- yritystä" pystyyn, varmasti olisi kysyntää? ;DD
Vierailija kirjoitti:
Olen varma että "Antti" on samanlainen sekopää kuin naisettomuudestaan surullisenkuuluisa Teemu Ruskeepää. Hyi!
Anteeksi kuka??? Teemu Selänteen alterego?? Kommettisi joka tapauksessa kommenttisi toi mieleeni jo kulttimaineeseen kiirineen teoksen Ilman - Esseitä seksuaalisesta syrjäytymisestä, joka oli, tai siis on Timo Hännikäisen kirjoittama ja Savukeitaan vuonna 2009 julkaisema esseekirja, josta tutkija ja kriitikko Maaria Pääjärvi on sanonut, että ”Ilman on niitä harvoja kirjoja, joita 2000-luvulta voi jäädä elämään. Se onnistui artikuloimaan kokemusta, joka on yhteistä todella monelle ihmiselle" (Kansan uutiset viikkolehti, 3.8.2012).
Mutta siis kuka on tuo Teemu Rukeapää?
Minä olen vähän alle 40-vuotias yh-äiti. En jokinorsu, kouvolalainen enkä mikään muukaan palstahahmoista. Voisin aivan hyvin pari viikonloppua kuukaudessa helliä tällaista kokematonta miestä ja vaikka panna puhki.
Vaan kun ei näitä löydy mistään. Ei minulla ole aikaa kiertää maakuntia ovelta ovelle. Rakkautta minulla riittäisi ja uskallan väittää olevani aika mukavannäköinenkin.
Eli kysymys kuuluu että missä näitä miehiä on?
Olin vielä 25-vuotiaana neitsyt ja ikisinkku. Ja olen siis nainen. Muistan kuinka ihmettelin ja ajattelin oma kokemattomuutta ja vertasin itseäni jatkuvasti muihin kavereihin ja tuttaviin. Olen kaunis, hoikka mutta löytyy rintoja ja peppua, oli kavereita vaikka olin vähän ujo, opiskelin, harrastin...
En voinut ymmärtää miksi minä, aivan normaali ihminen, en löytänyt seuraa juhlista, baareista, yliopistosta tai muualta. En ole tähän kysymykseen saanut vieläkään vastausta. Aloitin lopulta nettideittailun ja pääsin ensi-kertaa elämässäni treffeile 25-vuotiaana. Pari kuukautta sen jälkeen menin treffeile mukavan miehen kanssa ja asiat eteni sitten seksiin. En kyllä missään vaiheessa kertonut kokemattomuudestani.
Tuntui että kun kerran "pääsi vauhtiin" niin niitä kiinnostuneita miehiä alkoi löytyä monessakin paikassa. Vaikka yritin kovasti olla positiivinen ihminen niin ehkä sen läpi kuitenkin paistoi. En sanoisi että olisin ollut katkera, pikemminkin surullinen ja joskus mustasukkainen muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antti vois vaan vetää lärvit baarissa ja käydä panemassa jotain ilman muita taka-ajatuksia. Niin me muutkin on aloitettu. Jos tulevaisuuden perhe-elämä kajastelee jo hyvänpäivän sanomisen jälkeen mielessä, ei siitä tule yhtään mitään (paitsi jännityksestä housuun).
Oon ollut vähintään 100 kertaa ihan lärvit baarissa, mutta en mä koskaan ole panemaan päässyt.
En mä edes kännissä uskalla lähestyä naisia, eikä nekään mulle koskaan ole tulleet juttelemaan.
Et ole ollut tarpeeksi kännissä.
Vierailija kirjoitti:
Miehillä ei ole mitään immenkalvoa tai vastaavaa, joten ei ole myöskään neitsyyttä.
Juupa juu.
Kyseinen kalvo voi myös repeytyä esim. liikuntaa harrastaessa. Meinaako sillon että olet kauheankin kokenut konkari sängyssä?
T. M
Vierailija kirjoitti:
Sitä vain mietin aina tällaisten äärimmäisen surullisten uutisten kohdalla, että mikä h*lvetti meitä suomalaisia naisia oikein vaivaa :(
Kuvitteletko tosiaan, että vain Suomessa on näitä naisettomia miehiä? Että muualla naiset suorastaan juoksee näiden kilttien ja arkojen miesten perässä vaatien heitä parisuhteeseen tai ainakin seksisuhteeseen? Hakevat tyypit kotoaan ja vievät mennessään? Ettei muualla ole vanhojapoikia ja vanhoja neitsytmiehiä? Että vain suomalainen nainen kranttu ja ilkeä.
Missä pullossa jotkut oikein elää?
Mikäli Antilla ei ole varaa tai halua maksullisiin, on ehdottoman suositeltavaa pysyäkin kokemattomana. Sen ensimmäisen kerran kun nannaa saa maistaa, niin siitä se kärvistely vasta alkaakin, kun TIETÄÄ, mitä ei saa. Paluuta takaisin ei ole.
Yhdestäkään miehestä en ole kuullut, joka olisi todennut ensimmäisen kerran jälkeen, että olipa tylsää. Vaikka olisi homoseksuaali, niin sitten sitä sorttia. Ei niin, että tulipahan nähtyä, yliarvostettua hommaa. Kiima vasta alkaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti nää antti 40v neitsyet haluaa yleensä jonkun nätin nuoren seksikkään tytön, vaikka itse tasoa matti nykänen.
Niin siis voisihan sitä itsekin miettiä, miltä tuntuisi seksi jonkun hunksin kanssa, mutta ei sitä menisi kyllä ääneen itkemään mihinkään, kun ajatus on aika irti realiteeteista.
Suurin osa yksinäisistä miehistä ei itke missään palstoilla tai iltalehdissä. Mammat vain luulee niin, koska palstat ja iltalehdet on ainoat paikat missä te heihin törmäätte.
Ero tietyissä maissa on vain siinä (kuten tänne tulleissa kulttuureissa on nähty paikallisestikin), että se nainen otetaan vaikka väkisin. Koska miehen teki mieli. Pari vuotta linnaa korkeintaan vain naurattaa, kun tietää omassa kulttuurissa koittaneen hengenlähdön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä ei ole mitään immenkalvoa tai vastaavaa, joten ei ole myöskään neitsyyttä.
Juupa juu.
Kyseinen kalvo voi myös repeytyä esim. liikuntaa harrastaessa. Meinaako sillon että olet kauheankin kokenut konkari sängyssä?
T. M
Ei kokenut, mutta ei myöskään neitsyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antti vois vaan vetää lärvit baarissa ja käydä panemassa jotain ilman muita taka-ajatuksia. Niin me muutkin on aloitettu. Jos tulevaisuuden perhe-elämä kajastelee jo hyvänpäivän sanomisen jälkeen mielessä, ei siitä tule yhtään mitään (paitsi jännityksestä housuun).
Oon ollut vähintään 100 kertaa ihan lärvit baarissa, mutta en mä koskaan ole panemaan päässyt.
En mä edes kännissä uskalla lähestyä naisia, eikä nekään mulle koskaan ole tulleet juttelemaan.
Et ole ollut tarpeeksi kännissä.
Huonoin neuvo ikinä
Joissakin ihmisissä nyt vain on sitä jotain ja toisissa ei. Seksi perustuu ehkäisyn aikakaudellakin pitkälti evoluutioon ja aivoihin. Nainen haluaa paritella yleensä vain menestyneemmän miehen kanssa, koska mahdollisten lasten ja oma asema on turvatumpi. Ei siinä auta olla kiltti nyhverö, mutta ei sosiaalinen ja persaukinen.
Samoin nämä lähiövalaslissut joutuvat tyytymään usein turvishakijoihin, joiden mielenkiinto on kansalaisuuden parissa enemmän kuin ruususussun habituksessa. Sitä nai vaikka silmät kiinni tavoite kirkkaana mielessä. Heti kun kynnelle kykenevät, ottavat paremman näköisen rakastajattaren, mihin vain pystyvät.
Höpö höpö. Tunnen vaikka kuinka paljon aivan tavallisia pariskuntia, jotka ovat tavanneet toisensa netin kautta. Paljon huonommistakin lähtökohdista monet, kuin tämä akateeminen, vakitöissä oleva, harrastava ja omien puheidensa mukaan ihan normaalin sosiaalinen mies.