Antti 40v neitsyt

Antti vois vaan vetää lärvit baarissa ja käydä panemassa jotain ilman muita taka-ajatuksia. Niin me muutkin on aloitettu. Jos tulevaisuuden perhe-elämä kajastelee jo hyvänpäivän sanomisen jälkeen mielessä, ei siitä tule yhtään mitään (paitsi jännityksestä housuun).

Omat naiskokemukseni rajoittuvat siihen kun kävin joskus 16-vuotiaana maksullisen naisen luona. En ole tästä ylpeä ja olenkin miettinyt onkohan se mahtanut vaikuttaa siihen, etten myöhemmin ole tavallaan osannut kommunikoida tjsp. naisten kanssa niin, että se olisi johtanut mihinkään. En ole myöskään palannut maksullisiin sen koommin, koska siinä oli jotenkin tosi kovat suorituspaineet enkä nauttinut tilanteesta. Tietysti nyt vanhempana olisi varmasti eri asia ja osaisi suhtautua asiaan maksavan asiakkaan ominaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja olin neitsyt 25-vuotiaaksi asti. Ymmärrän että 25 ja 40 ovat toki kovin eri asia, mutta 25-vuotiaanakin kuitenkin suurin osa on jo kokoneita ja monilla kavereilla oli jo lapsiakin. Miksi neitsyys ei kuitenkaan koskaan ollut minulle elämän suurin ongelma tai syy olla tekemättä muita asioita tai kehittämästä itseäni? Mä opiskelin, kävin töissä, harrastin, tapasin ystäviä ja kävin jopa treffeillä. En antanut neitsyyden vallata elämääni. Antinkin kannattaisi keskittyä elämän muihin osa-alueisiin ja sitä kautta tulisi kiinnostavammaksi myös naisten silmissä.

no antti voi toivoa lottovoittoa.  jos on sairas ja työtön niin ei  naiset kiinnostu ellei ole rikas. en tajua kuinka naiset eivät koskaan voi asettua miehen asemaan. ei huulipunan käyttäminen ole sama kuin työskennellä 30 vuotta ostakseen talon/ferrarin

Vierailija kirjoitti:

Olen tuleva Antti, mutta ei sitä kukaan päällepäin uskoisi. Sukulaiset ja lapsuuden ystävät luultavasti pitävät kaappihomona. Akateeminen tutkinto, ihan ok työpaikka, urheilullinen jne ja tulen kohtalaisesti ihmisten kanssa toimeen. Kavereitakin on. Muutama nainen jopa joskus kehunut ulkonäköä nuoremana.

Näin on vaan käynyt. Mutta miksi? Koska nuorempana olin ihan oikeasti "liian kiltti" ja en tehnyt ikinä selviä aloitteita. Kaippa naiset sitten käsittivät etten ole kiinnostunut tms. Vanhempana sitten baarit jäivät ja omissa harrastuksissa/työpaikalla on pääasiassa miehiä. Enkä ole naisen saamisen takia valmis aloittamaan harrastusta joka ei kiinnosta muuten. Varmaan kyllä pitäisi... 

Kokeile nettideittailua. Noilla lähtökohdilla sen ei pitäisi olla niin mahdotonta kuin perussairaalle, syrjäytyneelle pitkäaikaistyöttömälle. Sun kirjallinen ulosantikin on kunnossa.

Anteeksi, mutta ootteko te kaikki ihan yhtä typeriä mitä tuo tarinan Antti?

Jos elätte kuin vaistojenne orjat, ei teitä ja tavoitteitanne määrittele mikään muu kuin oma typeryys. Milloin seksistä muka on tullut pakollinen tarve, ettei vaan syy olisi kaupallinen, kuten iltapäivälehtien levikkien ja klikkiuutisten tarve, vinkkejähän tarjotaan joka päivä, dildoja dildoille aina radiosta asti, ja nykyään on ihan itseoppineita "terapeuttejakin".

Kuinka yksinkertaisina ja arvottomina itseänne oikeasti pidätte? Ja kuinka typeriä olette kun hyppäätte tarinaan mukaan, aivan kuin se olisi jokin ainoa totuus ja päämäärä jonka perässä juosta kuin sopulit.

Nauttikaa nyt hyvänen aika elämästänne, ja älkää olko noin turhamaisia ellette etsi toista yhtä turhamaista ihmistä. jos sellaisen dildottajan löydät, en usko että mitään muuta sitten saatkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja olin neitsyt 25-vuotiaaksi asti. Ymmärrän että 25 ja 40 ovat toki kovin eri asia, mutta 25-vuotiaanakin kuitenkin suurin osa on jo kokoneita ja monilla kavereilla oli jo lapsiakin. Miksi neitsyys ei kuitenkaan koskaan ollut minulle elämän suurin ongelma tai syy olla tekemättä muita asioita tai kehittämästä itseäni? Mä opiskelin, kävin töissä, harrastin, tapasin ystäviä ja kävin jopa treffeillä. En antanut neitsyyden vallata elämääni. Antinkin kannattaisi keskittyä elämän muihin osa-alueisiin ja sitä kautta tulisi kiinnostavammaksi myös naisten silmissä.

Tässä se "taas" tuliu - toki ymmärrän pointtisi.

 Mutta siis taas kerran kertuaksena. Tällaisen "Antin" täytyy olla mielikuvissamme -ja siksi myös tässä jutussakin juurikin sellainen luontaansa työntävä, syrjäytänyt, syrjässä asuva vätys, joka ei ainakaan harrasta aktiivisesti mitään Ei käy missään, ei ainakaan tapaa ja kohtaa naisia (tai miehiä) missään niin, että kohtaamisesta seuraisi hteiset treffit. Ei taatusti ole koskaan opiskellutkaan mitään. Täytyy olla tyhmä, tai ei ainakaan mistään kiinnostunut. Todennäköiusesti vielä epäsiisti. Toki täytyy kertoa, että kiltti (sii ei ole niinku terroristi)  ja ettei tappele (naisen kanssa).  Muutenhan joku saattaisi luull, ettei hänessa ole mitään hyvää, että kai nyt tajuaisi itsekin, että miksi on ikisinkku ja syrjäytynyt.

Mutta kuitenkin nämä, kai positiivisiksi, kai sitten "Antin" tai jutun kirjoittaneen esiin nostamat asiat, kuten "kiltteys"-  Kai olette lukeneet täältäkin "jo" kuinka ns. itseään kilttinä pitävä mies (ns. kilttimies)  kuvittelee olevansa suurikin sankari, kun hän osaa käyttytyä suunnilleen niin, ettei kenenkään tarvitse pelätä saati jännätä hänen vierellään; niinkuin silloin jos ja kun nainen (tai mies) on yhdessä sen kilttimiehen sanoin sen "jännämiehen" kanssa, joka ei anteeksi pyytele ja käyttäytyy "jännästi"

Enä sitten se ettei tappele? - Ei tappele naisen kanssa, eikä kaikesta päätelle taida osata puollustaa lainkaan itseäänkään  toimii vain korostuksena sille, että kai huomasitte, että 40 -vuotias neitsyt mes on, jotain sellaista, mitä tavataan pitää kulttuurissamme, jonain sellaisena, josta kannattaa pysyä erossa. Sillä kuka haluaisi rinnalleen miehen joka on itseä heikompi, tai joka ei ole erityisen aktiivinen? - vaan enemmän sellainen syrjään vetäytyvä, vähemmän kouluja käynyt? - Voi olla, että joku haluaisikin. - Kulttuurimme vain haluaa esittää,että miehen tulee olla se reipas, aktiivinen sosiaalinen olento, joka reippaana ja oppineena iloluotoisena huikentelee pitkin maita ja mantuja kaihtamatta konflikteja (riitelyä),jos ne voi tehdä hyvästä syystä ja rakentavasti tai ei ainakaan korosta liiaksi olevansa, mitenkään erityisen kiltti, koska "kiltteys" mitä se nyt oikeastaan onkaan.     

Vierailija kirjoitti:

onhan tuo tosi surullita ja toivoisin Antin löytävän elämäänsä jonkun kivan naisen. Mutta sitten myönnän kyllä itsekin, että en ole kiinnostunut työttömistä miehistä. Antti itse vaikuttaa aika tuomitsevalta juuri tämän asian suhteen eikä selkeästi ymmärrä, että minulle suhde työttömän miehen kanssa tarkoittaisi luopumista omasta elämän tyylistäni. En ole rikas, ihan tavallinen keskituloinen. Ihan joka senttiä ei tarvitse laskea, matkustan ulkomaille kerran vuodessa, on omistusasunto (ei mikään lukaali mutta mielestäni ihan kiva kolmio), auto josta lupuisin heti jos ei olisi pakollinen työmatkan vuoksi yms. Käyn ystävieni kanssa ulkona syömässä ja kahvilla, leffassa, teatterissa ja niin edelleen. Pystyisinkö ylläpitämään elintasoni jos seurustelisin työttömän kanssa? En. Minusta on hassua jos parisuhteessa eletään kahta eri elintasoa enkä kuitenkaan pysty kustantamaan tuota kaikkea kahdelle. En etsi itselleni elättäjää, pystyn elättämään itseni ihan mukavasti mutta haluan kumppanin joka pystyy samaan.

Tä? Miten ihmeessä et pystyisi ylläpitämään nykyistä elintasoasi? Ei sinun tarvitse ketään työtöntä miestä elättää? Tuo on ihme argumentti joka tällä palstalla aina säännöllisesti pompsahtaa esiin. Tottakai jokainen maksaa oman elämisensä, eli siinä mielessä en tajua ollenkaan kuinka työtön puoliso olisi jotenkin automaattisesti jokin elintason laskija.

Vierailija kirjoitti:

Olen tuleva Antti, mutta ei sitä kukaan päällepäin uskoisi. Sukulaiset ja lapsuuden ystävät luultavasti pitävät kaappihomona. Akateeminen tutkinto, ihan ok työpaikka, urheilullinen jne ja tulen kohtalaisesti ihmisten kanssa toimeen. Kavereitakin on. Muutama nainen jopa joskus kehunut ulkonäköä nuoremana.

Näin on vaan käynyt. Mutta miksi? Koska nuorempana olin ihan oikeasti "liian kiltti" ja en tehnyt ikinä selviä aloitteita. Kaippa naiset sitten käsittivät etten ole kiinnostunut tms. Vanhempana sitten baarit jäivät ja omissa harrastuksissa/työpaikalla on pääasiassa miehiä. Enkä ole naisen saamisen takia valmis aloittamaan harrastusta joka ei kiinnosta muuten. Varmaan kyllä pitäisi... 

Sehän voi olla, ettei se nainen tule vastaan vielä tänä vuonna tai ensi vuonnakaan, mutta kun se tulee ja sinusta tuntuu että pitäisi sanoa jotain niin sano! Aloita itsesi psyykkaaminen siihen jo nyt, jotta se hetki ei sitten menisi sivu suun elämässäsi. 

Nylon Beat lauloi aikanaan, "Rakastuin mä luuseriin", mutta tosielämä ei ole nenän läpi laulettu laulu.

Jos olet luuseri ollut tähänkin asti, olet sitä jatkossakin. Keksi parempaa tekemistä, ala vaikka valmistamaan seksileluja jos ei työt maistu.

Pieni osuus miehistä panee suurinta osaa naisista. Se on sellainen rinki mikä pyörii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onhan tuo tosi surullita ja toivoisin Antin löytävän elämäänsä jonkun kivan naisen. Mutta sitten myönnän kyllä itsekin, että en ole kiinnostunut työttömistä miehistä. Antti itse vaikuttaa aika tuomitsevalta juuri tämän asian suhteen eikä selkeästi ymmärrä, että minulle suhde työttömän miehen kanssa tarkoittaisi luopumista omasta elämän tyylistäni. En ole rikas, ihan tavallinen keskituloinen. Ihan joka senttiä ei tarvitse laskea, matkustan ulkomaille kerran vuodessa, on omistusasunto (ei mikään lukaali mutta mielestäni ihan kiva kolmio), auto josta lupuisin heti jos ei olisi pakollinen työmatkan vuoksi yms. Käyn ystävieni kanssa ulkona syömässä ja kahvilla, leffassa, teatterissa ja niin edelleen. Pystyisinkö ylläpitämään elintasoni jos seurustelisin työttömän kanssa? En. Minusta on hassua jos parisuhteessa eletään kahta eri elintasoa enkä kuitenkaan pysty kustantamaan tuota kaikkea kahdelle. En etsi itselleni elättäjää, pystyn elättämään itseni ihan mukavasti mutta haluan kumppanin joka pystyy samaan.

Tä? Miten ihmeessä et pystyisi ylläpitämään nykyistä elintasoasi? Ei sinun tarvitse ketään työtöntä miestä elättää? Tuo on ihme argumentti joka tällä palstalla aina säännöllisesti pompsahtaa esiin. Tottakai jokainen maksaa oman elämisensä, eli siinä mielessä en tajua ollenkaan kuinka työtön puoliso olisi jotenkin automaattisesti jokin elintason laskija.

Minsätä taas ymmärrän -sinkkumieheneä- erinomaisen hyvin, että joku ei halua verraten erilaisessa taloudellisessa asemassa olevaa kumppania. En oikeiun usko muutenkaan,että vastakohdat täydentäisivät toisiaan. Minusta parisuhde eroaa siinä monista muista ihmissuhteista siinä jakaa toisen kanssa vielä korostetusti enemmän kuin muiden läheisten ihmisten kanssa. Mutta on tylsää, jollei nyt mikään erityisen rikas ole, jos suhteessa toinen on se, joka maksaa (, kun ei ole näköpiirissä keinoja tai tapoja joilla voisi korvata ne asiat, joita toinen tarjoaa tai siis maksa ja kustantaa). 

Uhkakuva siitä, että toinen tippuu kyydistä ihan vain siksi, ettei ole taloudellista kantokykyä, niin paljon, että voisi ottaa osallistua yhteisiksi suunniteltuihin toimiin. Aika moni asia maksaa. - Ja vielä enemmän maksaa, jos ja kun rahat on tiukilla. Ja vielä erityisesti ne arjen pikkuluksukset, joista toiselle on tullut jo enempi tapa kuin erityinen kohokohta; kuten nyt vaikka sitten viikottain kahvilassa käyminen tai reissata kerran vuoteen ulkomailla, luultavsti Tallinaa tai Tukholmaa kauempana.

Tai arpoa, että mennäänkö tällä viikolla teatteriin vai ostetaanko tarjous juustoa, vai ollanko oikeastaan kokonaan ilman juustoa, koska nyt teatteri käyntiviikolla juustoa ei näy olevan tarjouksessa, joten kannattaakohan mennä teatteriinkaan. 

Antin on syytä jalkautua vertaistensa naisten pariin. Toisenlaisten frendien maailmassa hän olisi varsin suosittu.

samanlainen nainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuleva Antti, mutta ei sitä kukaan päällepäin uskoisi. Sukulaiset ja lapsuuden ystävät luultavasti pitävät kaappihomona. Akateeminen tutkinto, ihan ok työpaikka, urheilullinen jne ja tulen kohtalaisesti ihmisten kanssa toimeen. Kavereitakin on. Muutama nainen jopa joskus kehunut ulkonäköä nuoremana.

Näin on vaan käynyt. Mutta miksi? Koska nuorempana olin ihan oikeasti "liian kiltti" ja en tehnyt ikinä selviä aloitteita. Kaippa naiset sitten käsittivät etten ole kiinnostunut tms. Vanhempana sitten baarit jäivät ja omissa harrastuksissa/työpaikalla on pääasiassa miehiä. Enkä ole naisen saamisen takia valmis aloittamaan harrastusta joka ei kiinnosta muuten. Varmaan kyllä pitäisi... 

Kokeile nettideittailua. Noilla lähtökohdilla sen ei pitäisi olla niin mahdotonta kuin perussairaalle, syrjäytyneelle pitkäaikaistyöttömälle. Sun kirjallinen ulosantikin on kunnossa.

Aika edesvastuutonta suositella nettideittailua ns. "tavismiehelle" jolla ilmiselvästi puutteita itsetunnossa. Nettideittimaailma on normaalille miehelle todella kova ja masentava paikka.

Minulla on vähän samanlainen "ongelma". Olen 20v nainen enkä ole koskaan harrastanut seksiä. En ole ruma enkä lihava vaan ihan tavallisen näköinen ja normaalipainoinen mutta edes yhden illan juttuja en saa. Tykkään nuorten miesten lisäksi vähän vanhemmista miehistä (30-40v) mutta sekään ei auta. Kukaan mies ei vaan taida haluta seksiä kanssani.

Toivottavasti en ole enää 40-vuotiaana samassa tilanteessa.

Kylmä totuus nyt vain on se, että miehet ja naiset eivät ole tasa-arvoisia seksissä. Se on evoluution tulos ja toimii. Parhaiten mies parantaa asemiaan tässä asiassa, kun yrittää olla oma paras itsensä. 

Itsellänikin on muuten kaveri 'Antti40'. Ja heti perään kerrottakoon, että ei välttämättä ole - mutta saattaa olla. Minulla on siis miespuolinen kaveri, jonka olen tuntenut teini-ikäisestä asti.Tietääkseni hänellä ei ole ikinä ollut minkäänlaista naissuhdetta, mutta toisaalta eihän kaverini ole ollut missään velvollisuudessa kertoa minulle suhdekuvioistaan.

Tällä kaverilla on nykyään vakituinen työ, hänellä on mielenkiintoisia harrastukisa, ja paljon kavereita. Jos joku kysyisi miksi on neitsyt (mahdollisesti), niin en osaisi sanoa. Todella kiva tyyppi, ei pistä sukkia tai muita juttuja jaloissa pyörimään, mutta varmasti olisi upea miesystävä.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja olin neitsyt 25-vuotiaaksi asti. Ymmärrän että 25 ja 40 ovat toki kovin eri asia, mutta 25-vuotiaanakin kuitenkin suurin osa on jo kokoneita ja monilla kavereilla oli jo lapsiakin. Miksi neitsyys ei kuitenkaan koskaan ollut minulle elämän suurin ongelma tai syy olla tekemättä muita asioita tai kehittämästä itseäni? Mä opiskelin, kävin töissä, harrastin, tapasin ystäviä ja kävin jopa treffeillä. En antanut neitsyyden vallata elämääni. Antinkin kannattaisi keskittyä elämän muihin osa-alueisiin ja sitä kautta tulisi kiinnostavammaksi myös naisten silmissä.

Ehkä Antti onkin tehnyt niin, mutta jossain vaiheessa kuppi on vain läikkynyt yli. Me olemme kaikki erilaisia ja jotkut kykenevät enempään kuin toiset. On helppo tuomita tuntematon ja olla välittämättä ihmisen heikkouksista. Ja kyllä, 25 ei ole todellakaan sama kuin 40.

Näinpä. Itse tulen varmaan olemaan lopun ikääni ikuisesti katkera kaikkia maailman naisia kohtaan. Toivonkin mahdollisimman pahaa heille jokaiselle. Aina kun luen jonkun nuoremman naisen kuolleen, sairastuneen vakavasti tmv, totean vain itsekseni et siitäs sait.