Lue keskustelun säännöt.
Antti 40v neitsyt
24.07.2017 |
Epäilen kyllä että tämä olisi jo palstalla, mutta en huomannut niin teen ihan oman keskustelun!
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/201707212200278148_rk…
Missä vaiheessa ihminen on valmis kokeilemaan maksullista, jos ei tunnu ns normaaleilla tavoilla pääsevän viimeiselle pesälle asti? Vai eikö se ole ollenkaan vaihtoehto? Artikkelin perusteella ainakin se ensimmäinen kerta sängyssä on vähintään yhtä tärkeä kuin parisuhde; tuolla niistä ainakin toisen saisi hoidettua alta pois.
Kommentit (447)
Vierailija kirjoitti:
"En suutu, en riitele."
Niin, kenenpä kanssa Antti riitelisi?
Ei kannattaisi esittää itsestään väitteitä, joita ei ole lainkaan testattu.
Ei kannattaisi myöskään esittää väitteitä ihmisistä, joita et lainkaan tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti nää antti 40v neitsyet haluaa yleensä jonkun nätin nuoren seksikkään tytön, vaikka itse tasoa matti nykänen.
Et ole tosissasi?
Miehet "tyytyvät" paljon vähempään naisten ulkonäössä kuin mitä paskamediat antavat ymmärtää sitten kun oikeasti naista haetaan. Eikä se ole varsinaisesti edes tyytymistä, koska ihan normaali naisen ulkonäkö kyllä miellyttää useimpia miehiä tarpeeksi.
Luulisin kyllä jokaisen aikuisen naisen tietävän tämän...
Itse haluan hoikan ja söpön naisen. Itsekin harrastan aktiivisesti liikuntaa ja syön terveellisesti. Odotan toiseltakin osapuolelta samaa. Lihavat naiset lähinnä aiheuttavat kuvotuksen. Mutta jos en sellaista sievää sitten saa, elän mieluummin yksin. Parempi kattoa vaikka pornoa ja vetää käteen. Ikää on 31 vuotta ja löytyy yliopistotason tutkinto. Ja rahaakin reippaanlaisesti. En vain pidä paikoista, joissa on paljon tuntemattomia ihmisiä. Rajoittaa vähän elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä voin vastata nyt Antin puolesta kun itse olen samassa tilanteessa.
(Siitäkin huolimatta, että ketjun keskustelun tason on luokattoman kehnoa.)
Ei, ei me valiteta KOKO AJAN, mutta joskus tulee heikkoja hetkiä, jolloin kaipaisi naista. Mulla apeus iskee kesäisin, saattaa olla sellainen lamaantunut, tyhjä olo, mutta se menee ohi n. päivässä, sitten olo on taas normaali, eikä kaipaa naista ollenkaan.
Joo, elän ihan omaa elämää, teen sitä mistä tykkään. (En siis itke naisettomuttani päivästä toiseen)
Ei, Ei me teitä naisia vaadita tätä ongelmaa ratkomaan. Kyllä me tiedetään, että itsestä se on kiinni. Vaikka me neitsyitä olemmekin, emme sentään idiootteja. Jokaisella on tietysti omat syyt miksi on neitsyt. Minä en pidä baareista, olen vähän hiljainen enkä kovin pitkä.
En ole ajatellut hankkia kavereita vain jotta löytäisin naisen.
Ja EI, Seuran löytämiseksi EI riitä "olemalla kohtelias, ystävällinen, mukava, huumorintajuinen, avoin ja huolehtimalla ulkonäöstään (riittää päivittäinen suihku, puhtaat ehjät vaatteet, hiusten ja parran siistiminen)"
Vaikka olen 40-vuotias neitsyt, ei mussa ole mitään vikaa henkisellä eikä fyysisellä puolella, olen kouluttautunut, töissä, omistan asunnon. Ei ole itsetunto-ongelmia, vaikka ujonpuoleinen olenkin. Tiedän, että olisin hyvä, huomaavainen kumppani, jos mulle annettaisiin mahdollisuus.
Täällä 39-vuotias. En ole neitsyt, mutta yli 15 vuotta oolen yksin ollut, seksiäkään ei siis sen jälkeen kun exä lähti ole ollut kuin muutaman kerran. Ulkoisesti mulla on asiat ihan ok, on oma asunto, auto, työpaikka, en siis ole syrjäytynyt kuten ehkä tämä 40-v Antti. Ulkonäöstäni en sano mitään, koska sillä ei kuulemma ole naisille niin suurta merkitystä, ruma en silti ole.
Allekirjoitan silti nuo asiat mitkä sanot. Saan valtavasti vihaa tällä palstalla ja lähinnä pelkkiä alapeukkuja, kun kerron tilanteestani. Onneksi sinä sait ilmaistua asian niin kuin se on, toistaiseksi ilman viharyöppyä.
Minulle usein sanotaan, että olen mukava ihminen ja ihmetellään miksen seurustele. Usein tätä kysyy parisuhteessa olevat naiset, joskus omien kavereideni kumppanit. Tähän tekisi mieli aina kysyä, haluaisitko itse seurustella minun kanssani? Tai mikset esittele minua sinkkukavereillesi ja järkkää meitä treffeille? On helppoa olla kohtelias ja ihmetellä toisen sinkkuutta, kun itse on onnellisesti suhteessa, tuntuu varmaankin todella kummalliselta miksi me kaikki muut emme pysty samaan.
Kyllä minä olisin valmis treffeille, seurustelemaan, sen kun tulee kysymään ja ehdottamaan. Monta kertaa olen viime vuosien aikana itse treffejä ja seurustelua ehdottanut, mutta en ole kelvannut.
Tämä ei siis ole itkua. Nämä ovat vain faktoja. Me eletään nyt sellaisessa maailmassa, että osa meistä jätetään parisuhteiden ulkopuolelle. Pariutuvat ihmiset ovat ehkä jollain lailla erilaisia. Minäkin seuraan vierestä miten moni koulukaverini on mennyt naimisiin, tehnyt lapsia, eronnut, mennyt uudelleen naimisiin. Sitten taas nähdään vuosien kuluttua ja kysytään että mites sä, etkö ole vieläkään parisuhteessa? Niin, en ole. Kun ei iske niin ei iske.
Olen huomannut, että usein parisuhteesta toiseen surffaajat ovat varsin huolettomia. Eivät jää koskaan miettimään, että jäävät yksin, koska tietävät että uusi ihminen odottaa jo kulman takana. Eivät sitoudu kummemmin, koska heillä ei syystä tai toisesta ole yksinjäämisen riskiä. Vaihdetaan kumppania saman tien kun vanha käy tylsäksi. En tiedä tekeekö se heitä onnelliseksi, mutta hieman kateellinen olen niille, joilla sarjatreffailu ja kumppanin vaihtaminen onnistuu melkeinpä lennosta.
Parisuhteet on aivan käyttötavaraa joillekin. Itse kyllä vaalisin sitä yhtäkin suhdetta aivan tosissaan. Joskus mietin että näkyykö epätoivoisuus jo pelkästä olemuksestani ja äänensävystäni, ehkä jopa kävelytyylistä. Itseään alkaa tarkkailla varsin kriittisesti kun tajuaa, että kukaan ei näe minussa potentiaalia parisuhteeseen.
Oletko lähestynyt myös ikisinkkuja vai niitä, joilla on kysyntää muutenkin?
Antin kaltaisia miehiä on maassamme kymmeniä tuhansia. Asia johtuu yksinkertaisesti miesten ja naisten erilaisista sukupuolijakaumista ja tähän asiaan ei oikein voi vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Antin kaltaisia miehiä on maassamme kymmeniä tuhansia. Asia johtuu yksinkertaisesti miesten ja naisten erilaisista sukupuolijakaumista ja tähän asiaan ei oikein voi vaikuttaa.
Ei vaan siitä että näiden syrjäkylien miesten maailma on kuin eri kulttuuri sinkkunaisille. Tosi vaikeaa kuvitella miten esimerkiksi minä tapaisin tällaisen antin. Netissä varmaan. Missä olisi treffit? Minä matkustaisin aina sinne hevonkuuseen. Seurustelun edellytys olisi myös kaiketi minun muuttoni sinne jonnekin. Ymmärtänette mitä haen takaa.
Kohtaamattomuus on se ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antin kaltaisia miehiä on maassamme kymmeniä tuhansia. Asia johtuu yksinkertaisesti miesten ja naisten erilaisista sukupuolijakaumista ja tähän asiaan ei oikein voi vaikuttaa.
Ei vaan siitä että näiden syrjäkylien miesten maailma on kuin eri kulttuuri sinkkunaisille. Tosi vaikeaa kuvitella miten esimerkiksi minä tapaisin tällaisen antin. Netissä varmaan. Missä olisi treffit? Minä matkustaisin aina sinne hevonkuuseen. Seurustelun edellytys olisi myös kaiketi minun muuttoni sinne jonnekin. Ymmärtänette mitä haen takaa.
Kohtaamattomuus on se ongelma.
Ei johdu kohtaamattomuudesta. Kaupungit on täynnä antteja, usein vielä koulutettuja ja työssäkäyviä
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti nää antti 40v neitsyet haluaa yleensä jonkun nätin nuoren seksikkään tytön, vaikka itse tasoa matti nykänen.
Niin siis voisihan sitä itsekin miettiä, miltä tuntuisi seksi jonkun hunksin kanssa, mutta ei sitä menisi kyllä ääneen itkemään mihinkään, kun ajatus on aika irti realiteeteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haaveilee irtoseksistä kauniin naisen kanssa, vaikka ainoat realistiset mahdollisuudet ovat parisuhde omantasoisen naisen kanssa tai maksu.
Ei tämä ole mikään syrjäkylien ilmiö pelkästään. Kaupungeissa on ihan samassa jamassa olevia miehiä. Kuten vaikkapa minä ja parikin työkaveriani. Ja jos jo sinänsä "normaalia" elämää eläville työssä käyville miehille seuran löytäminen on näin hankalaa, rohkenen olettaa ikikokemattomuuden olevan vielä yleisempää jos on tyttömyyttä, masennusta tms. taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä voin vastata nyt Antin puolesta kun itse olen samassa tilanteessa.
(Siitäkin huolimatta, että ketjun keskustelun tason on luokattoman kehnoa.)
Ei, ei me valiteta KOKO AJAN, mutta joskus tulee heikkoja hetkiä, jolloin kaipaisi naista. Mulla apeus iskee kesäisin, saattaa olla sellainen lamaantunut, tyhjä olo, mutta se menee ohi n. päivässä, sitten olo on taas normaali, eikä kaipaa naista ollenkaan.
Joo, elän ihan omaa elämää, teen sitä mistä tykkään. (En siis itke naisettomuttani päivästä toiseen)
Ei, Ei me teitä naisia vaadita tätä ongelmaa ratkomaan. Kyllä me tiedetään, että itsestä se on kiinni. Vaikka me neitsyitä olemmekin, emme sentään idiootteja. Jokaisella on tietysti omat syyt miksi on neitsyt. Minä en pidä baareista, olen vähän hiljainen enkä kovin pitkä.
En ole ajatellut hankkia kavereita vain jotta löytäisin naisen.
Ja EI, Seuran löytämiseksi EI riitä "olemalla kohtelias, ystävällinen, mukava, huumorintajuinen, avoin ja huolehtimalla ulkonäöstään (riittää päivittäinen suihku, puhtaat ehjät vaatteet, hiusten ja parran siistiminen)"
Vaikka olen 40-vuotias neitsyt, ei mussa ole mitään vikaa henkisellä eikä fyysisellä puolella, olen kouluttautunut, töissä, omistan asunnon. Ei ole itsetunto-ongelmia, vaikka ujonpuoleinen olenkin. Tiedän, että olisin hyvä, huomaavainen kumppani, jos mulle annettaisiin mahdollisuus.
Täällä 39-vuotias. En ole neitsyt, mutta yli 15 vuotta oolen yksin ollut, seksiäkään ei siis sen jälkeen kun exä lähti ole ollut kuin muutaman kerran. Ulkoisesti mulla on asiat ihan ok, on oma asunto, auto, työpaikka, en siis ole syrjäytynyt kuten ehkä tämä 40-v Antti. Ulkonäöstäni en sano mitään, koska sillä ei kuulemma ole naisille niin suurta merkitystä, ruma en silti ole.
Allekirjoitan silti nuo asiat mitkä sanot. Saan valtavasti vihaa tällä palstalla ja lähinnä pelkkiä alapeukkuja, kun kerron tilanteestani. Onneksi sinä sait ilmaistua asian niin kuin se on, toistaiseksi ilman viharyöppyä.
Minulle usein sanotaan, että olen mukava ihminen ja ihmetellään miksen seurustele. Usein tätä kysyy parisuhteessa olevat naiset, joskus omien kavereideni kumppanit. Tähän tekisi mieli aina kysyä, haluaisitko itse seurustella minun kanssani? Tai mikset esittele minua sinkkukavereillesi ja järkkää meitä treffeille? On helppoa olla kohtelias ja ihmetellä toisen sinkkuutta, kun itse on onnellisesti suhteessa, tuntuu varmaankin todella kummalliselta miksi me kaikki muut emme pysty samaan.
Kyllä minä olisin valmis treffeille, seurustelemaan, sen kun tulee kysymään ja ehdottamaan. Monta kertaa olen viime vuosien aikana itse treffejä ja seurustelua ehdottanut, mutta en ole kelvannut.
Tämä ei siis ole itkua. Nämä ovat vain faktoja. Me eletään nyt sellaisessa maailmassa, että osa meistä jätetään parisuhteiden ulkopuolelle. Pariutuvat ihmiset ovat ehkä jollain lailla erilaisia. Minäkin seuraan vierestä miten moni koulukaverini on mennyt naimisiin, tehnyt lapsia, eronnut, mennyt uudelleen naimisiin. Sitten taas nähdään vuosien kuluttua ja kysytään että mites sä, etkö ole vieläkään parisuhteessa? Niin, en ole. Kun ei iske niin ei iske.
Olen huomannut, että usein parisuhteesta toiseen surffaajat ovat varsin huolettomia. Eivät jää koskaan miettimään, että jäävät yksin, koska tietävät että uusi ihminen odottaa jo kulman takana. Eivät sitoudu kummemmin, koska heillä ei syystä tai toisesta ole yksinjäämisen riskiä. Vaihdetaan kumppania saman tien kun vanha käy tylsäksi. En tiedä tekeekö se heitä onnelliseksi, mutta hieman kateellinen olen niille, joilla sarjatreffailu ja kumppanin vaihtaminen onnistuu melkeinpä lennosta.
Parisuhteet on aivan käyttötavaraa joillekin. Itse kyllä vaalisin sitä yhtäkin suhdetta aivan tosissaan. Joskus mietin että näkyykö epätoivoisuus jo pelkästä olemuksestani ja äänensävystäni, ehkä jopa kävelytyylistä. Itseään alkaa tarkkailla varsin kriittisesti kun tajuaa, että kukaan ei näe minussa potentiaalia parisuhteeseen.
Oletko lähestynyt myös ikisinkkuja vai niitä, joilla on kysyntää muutenkin?
En ole hän jolta kysyt, mutta uteliaiuudestapa tiedustelen, että mistä tunnitat ikisinkun, ellei tuo ikisinkku kuulu ennestään läheisiisi / tuttava piiriisi? - Yleisemmin sanoisin, että jostain minulle käsittämättömästä syystä olen ollut laittavinaini merkille, että silloin kun olen ollut parisuhteessa, niin minua (miestä) on naisten, mutta myös joidenkin miesten puolelta lähestytty ja osoitettu enempi kiinnostusta, kuin nyt kun olen sinkku; onneksi toki myös nyt.
Tarkennan vielä, jos nyt ketään kiinnostaa, niin yksikään parisuhteeni ei ole päättynyt siksi, että syyn päättymisestä voisi vierittää, jonkun kolmannen osapuolen syyksi.
Mistä itse olen jos nyt en aivan iloinen, niin ainakin hyvin tyytyväinen on, että olen kaikkien ex-kumppaneitteni, -ei heitä montaa ole - kanssa asiallisissa, etten sanoisi hyvissä väleissä. - En toki ollut sillä hetkellä suhde päättyi, mutta aikaa myöten.
En tiedä, mutta helposti tulee mielikuva tämäntapaisesta miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antin kaltaisia miehiä on maassamme kymmeniä tuhansia. Asia johtuu yksinkertaisesti miesten ja naisten erilaisista sukupuolijakaumista ja tähän asiaan ei oikein voi vaikuttaa.
Ei vaan siitä että näiden syrjäkylien miesten maailma on kuin eri kulttuuri sinkkunaisille. Tosi vaikeaa kuvitella miten esimerkiksi minä tapaisin tällaisen antin. Netissä varmaan. Missä olisi treffit? Minä matkustaisin aina sinne hevonkuuseen. Seurustelun edellytys olisi myös kaiketi minun muuttoni sinne jonnekin. Ymmärtänette mitä haen takaa.
Kohtaamattomuus on se ongelma.
Ei johdu kohtaamattomuudesta. Kaupungit on täynnä antteja, usein vielä koulutettuja ja työssäkäyviä
Maailmojen kohtaamattomuus myös
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä voin vastata nyt Antin puolesta kun itse olen samassa tilanteessa.
(Siitäkin huolimatta, että ketjun keskustelun tason on luokattoman kehnoa.)
Ei, ei me valiteta KOKO AJAN, mutta joskus tulee heikkoja hetkiä, jolloin kaipaisi naista. Mulla apeus iskee kesäisin, saattaa olla sellainen lamaantunut, tyhjä olo, mutta se menee ohi n. päivässä, sitten olo on taas normaali, eikä kaipaa naista ollenkaan.
Joo, elän ihan omaa elämää, teen sitä mistä tykkään. (En siis itke naisettomuttani päivästä toiseen)
Ei, Ei me teitä naisia vaadita tätä ongelmaa ratkomaan. Kyllä me tiedetään, että itsestä se on kiinni. Vaikka me neitsyitä olemmekin, emme sentään idiootteja. Jokaisella on tietysti omat syyt miksi on neitsyt. Minä en pidä baareista, olen vähän hiljainen enkä kovin pitkä.
En ole ajatellut hankkia kavereita vain jotta löytäisin naisen.
Ja EI, Seuran löytämiseksi EI riitä "olemalla kohtelias, ystävällinen, mukava, huumorintajuinen, avoin ja huolehtimalla ulkonäöstään (riittää päivittäinen suihku, puhtaat ehjät vaatteet, hiusten ja parran siistiminen)"
Vaikka olen 40-vuotias neitsyt, ei mussa ole mitään vikaa henkisellä eikä fyysisellä puolella, olen kouluttautunut, töissä, omistan asunnon. Ei ole itsetunto-ongelmia, vaikka ujonpuoleinen olenkin. Tiedän, että olisin hyvä, huomaavainen kumppani, jos mulle annettaisiin mahdollisuus.
Täällä 39-vuotias. En ole neitsyt, mutta yli 15 vuotta oolen yksin ollut, seksiäkään ei siis sen jälkeen kun exä lähti ole ollut kuin muutaman kerran. Ulkoisesti mulla on asiat ihan ok, on oma asunto, auto, työpaikka, en siis ole syrjäytynyt kuten ehkä tämä 40-v Antti. Ulkonäöstäni en sano mitään, koska sillä ei kuulemma ole naisille niin suurta merkitystä, ruma en silti ole.
Allekirjoitan silti nuo asiat mitkä sanot. Saan valtavasti vihaa tällä palstalla ja lähinnä pelkkiä alapeukkuja, kun kerron tilanteestani. Onneksi sinä sait ilmaistua asian niin kuin se on, toistaiseksi ilman viharyöppyä.
Minulle usein sanotaan, että olen mukava ihminen ja ihmetellään miksen seurustele. Usein tätä kysyy parisuhteessa olevat naiset, joskus omien kavereideni kumppanit. Tähän tekisi mieli aina kysyä, haluaisitko itse seurustella minun kanssani? Tai mikset esittele minua sinkkukavereillesi ja järkkää meitä treffeille? On helppoa olla kohtelias ja ihmetellä toisen sinkkuutta, kun itse on onnellisesti suhteessa, tuntuu varmaankin todella kummalliselta miksi me kaikki muut emme pysty samaan.
Kyllä minä olisin valmis treffeille, seurustelemaan, sen kun tulee kysymään ja ehdottamaan. Monta kertaa olen viime vuosien aikana itse treffejä ja seurustelua ehdottanut, mutta en ole kelvannut.
Tämä ei siis ole itkua. Nämä ovat vain faktoja. Me eletään nyt sellaisessa maailmassa, että osa meistä jätetään parisuhteiden ulkopuolelle. Pariutuvat ihmiset ovat ehkä jollain lailla erilaisia. Minäkin seuraan vierestä miten moni koulukaverini on mennyt naimisiin, tehnyt lapsia, eronnut, mennyt uudelleen naimisiin. Sitten taas nähdään vuosien kuluttua ja kysytään että mites sä, etkö ole vieläkään parisuhteessa? Niin, en ole. Kun ei iske niin ei iske.
Olen huomannut, että usein parisuhteesta toiseen surffaajat ovat varsin huolettomia. Eivät jää koskaan miettimään, että jäävät yksin, koska tietävät että uusi ihminen odottaa jo kulman takana. Eivät sitoudu kummemmin, koska heillä ei syystä tai toisesta ole yksinjäämisen riskiä. Vaihdetaan kumppania saman tien kun vanha käy tylsäksi. En tiedä tekeekö se heitä onnelliseksi, mutta hieman kateellinen olen niille, joilla sarjatreffailu ja kumppanin vaihtaminen onnistuu melkeinpä lennosta.
Parisuhteet on aivan käyttötavaraa joillekin. Itse kyllä vaalisin sitä yhtäkin suhdetta aivan tosissaan. Joskus mietin että näkyykö epätoivoisuus jo pelkästä olemuksestani ja äänensävystäni, ehkä jopa kävelytyylistä. Itseään alkaa tarkkailla varsin kriittisesti kun tajuaa, että kukaan ei näe minussa potentiaalia parisuhteeseen.
Oletko lähestynyt myös ikisinkkuja vai niitä, joilla on kysyntää muutenkin?
En ole hän jolta kysyt, mutta uteliaiuudestapa tiedustelen, että mistä tunnitat ikisinkun, ellei tuo ikisinkku kuulu ennestään läheisiisi / tuttava piiriisi? - Yleisemmin sanoisin, että jostain minulle käsittämättömästä syystä olen ollut laittavinaini merkille, että silloin kun olen ollut parisuhteessa, niin minua (miestä) on naisten, mutta myös joidenkin miesten puolelta lähestytty ja osoitettu enempi kiinnostusta, kuin nyt kun olen sinkku; onneksi toki myös nyt.
Tarkennan vielä, jos nyt ketään kiinnostaa, niin yksikään parisuhteeni ei ole päättynyt siksi, että syyn päättymisestä voisi vierittää, jonkun kolmannen osapuolen syyksi.
Mistä itse olen jos nyt en aivan iloinen, niin ainakin hyvin tyytyväinen on, että olen kaikkien ex-kumppaneitteni, -ei heitä montaa ole - kanssa asiallisissa, etten sanoisi hyvissä väleissä. - En toki ollut sillä hetkellä suhde päättyi, mutta aikaa myöten.
No ilmeisesti tässä sinun tapauksessasi lähestytään ulkonäköpohjalta vieraita ihmisiä, kun ei tiedetä toisesta paljoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nainen ja olin neitsyt 25-vuotiaaksi asti. Ymmärrän että 25 ja 40 ovat toki kovin eri asia, mutta 25-vuotiaanakin kuitenkin suurin osa on jo kokoneita ja monilla kavereilla oli jo lapsiakin. Miksi neitsyys ei kuitenkaan koskaan ollut minulle elämän suurin ongelma tai syy olla tekemättä muita asioita tai kehittämästä itseäni? Mä opiskelin, kävin töissä, harrastin, tapasin ystäviä ja kävin jopa treffeillä. En antanut neitsyyden vallata elämääni. Antinkin kannattaisi keskittyä elämän muihin osa-alueisiin ja sitä kautta tulisi kiinnostavammaksi myös naisten silmissä.
Mä olen tavannut tämän Antin! Tai kaksoisolennon, nimi ja ikäkin natsaavat.
Hän oli kaverini työkaveri, joka sai kenkää myöhemmin sosiaalisten ongelmien takia.
Kaverini kertoi Antin poikuudesta ennenku Antti liittyi baarissa seuraamme.
Kaverin kanssa yritettiin vähän auttaa Antin tietämättä. Ahtaassa baarissa saatiin pari mukavaa naista seuraamme, jotka molemmat näyttivät kiinnostusta hänelle. Antti karkasi vessa reissulla paikalta. Yritimme uudelleen noin kymmenisen kertaa kunnes totesimme ettei tule mitään. Eikä todellakaan ollut mitään painostusta eikä hän varmasti tajunut mitään. Mut jalat otti aina alle jos joku nainen puhui hänelle. Kolmistaan olessamme valitti vain kuinka naiset eivät näe häntä ja on vain ilmaa. Tällästä en todistanut kertaakaan. Seksistä jauhoi ja kyseli. Aivan onneton tapaus.
Japanissa jo yli 40% nuorista aikuisista on kokemattomia. Sama kehityssuunta on täälläkin vahvasti menossa.
Veikkaan että tulee vielä aika jolloin on harvinaisempaa, että on harrastanut seksiä kuin se ettei olisi. Ainakin miehillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antin kaltaisia miehiä on maassamme kymmeniä tuhansia. Asia johtuu yksinkertaisesti miesten ja naisten erilaisista sukupuolijakaumista ja tähän asiaan ei oikein voi vaikuttaa.
Ei vaan siitä että näiden syrjäkylien miesten maailma on kuin eri kulttuuri sinkkunaisille. Tosi vaikeaa kuvitella miten esimerkiksi minä tapaisin tällaisen antin. Netissä varmaan. Missä olisi treffit? Minä matkustaisin aina sinne hevonkuuseen. Seurustelun edellytys olisi myös kaiketi minun muuttoni sinne jonnekin. Ymmärtänette mitä haen takaa.
Kohtaamattomuus on se ongelma.
Ei ole. Maassamme on kymmeniätuhansia 20-50-vuotiaita miehiä enemmän kuin naisia ja lisää tulee kokoajan.
Olen tuleva Antti, mutta ei sitä kukaan päällepäin uskoisi. Sukulaiset ja lapsuuden ystävät luultavasti pitävät kaappihomona. Akateeminen tutkinto, ihan ok työpaikka, urheilullinen jne ja tulen kohtalaisesti ihmisten kanssa toimeen. Kavereitakin on. Muutama nainen jopa joskus kehunut ulkonäköä nuoremana.
Näin on vaan käynyt. Mutta miksi? Koska nuorempana olin ihan oikeasti "liian kiltti" ja en tehnyt ikinä selviä aloitteita. Kaippa naiset sitten käsittivät etten ole kiinnostunut tms. Vanhempana sitten baarit jäivät ja omissa harrastuksissa/työpaikalla on pääasiassa miehiä. Enkä ole naisen saamisen takia valmis aloittamaan harrastusta joka ei kiinnosta muuten. Varmaan kyllä pitäisi...
Surkuhupaisaa ajatella, että Anttikin on kuitenkin seurustellut nuorena.
Minä olen 30v mies, eikä minulla ihan oikeasti ole ollut mitään kosketusta tyttöihin tai naisiin.
Antti on rinnallani suorastaan pelimies.
Eiköhän jokainen saa haluta sellaisen kumppanin kuin haluaa. Eri asia sitten pitääkö sitä realistisena haaveena vai ei. Itselläni ei mammatyyppiset merinorsut nappaa yhtään, enkä voi tätä mieltymystäni muuttaakaan, joten ennemmin olen sitten yksin kuin otan jonkun teikäläisen. Haaveenani pidän kuitenkin sellaisia naisia kuin itse haluan, sille te ette mitään voi.