Tiedätkö ketään naista, äitiä, joka olisi jättänyt lapset (isälleen) ja jatkanut omaa elämää?

Mä tiedän yhden. Työkaveri lähti aikoinaan ravintolasta suoraan nuoren pojan mukaan ja jätti miehensä, pienen lapsen, työpaikkansa ja reilusti velkaa. Ei tietoa, kuinka jatkossa kävi, ainakaan muutamaan vuoteen ei antanut kuulua itsestään.

moniko teistä oikeasti tietää että on kyse alkoholi yms. ongelmaisesta ja moniko vain otaksuu:) Minä kuulin niin pöyristyttäviä asioita itsestäni jälkeenpäin etten ensin uskonut korviani! Olin aina hoitanut lapseni esimerkillisesti mutta sitten tuli ero ja muutin lasten kanssa pois toiseen kaupunkiin. Sain opiskelupaikan ja lasten isä jäi työttömäksi niin päätimme että lapset muuttavat hänen luokseen. Tarkoitus oli tarkistaa asia uudelleen jos eksä löytää töitä mutta niin ei käynyt koska hän ei ilmoittanut että oli töitä löytynyt ja hänen tyttöystävänsä toimi lastemme hoitajana silloin kun eksä oli töissä (lapset olivat jo kouluikäisiä mutta eksä teki myös iltavuoroa.

Se tuntui kamalalta eikä eksä ollut halukas antamaan lapsia takaisin minulle. Sitten aloin kuulemaan näitä juttuja joissa olin kuulemma rahaongelmissa ja elelin railakasta elämää. En halunnut alkaa oikeudessa tappelemaan asiasta ihan lasten takia eikä heillä ollut paha olla isänsä luona. En ole hankala minäitse-luonne ollenkaan. Me pärjättiin lasten lapsuuden läpi ja nyt he ovat jo aikuisia. Minulla on uusi mies johon tutustuin melko pian eron jälkeen ja lapseni ovat kiintyneet myös häneen suuresti. Minulla on pienempiä lapsia myös mutta voin rehellisesti sanoa että en ole heille aina pystynyt olemaan täyspainoinen äiti koska olen kaivannut isompia lapsiani normaalissa arjessa. Ihmisten puheet jättivät kyllä haavoja joiden paraneminen on ollut pitkän työn takana. Moni minut jälkeenpäin tavannut onkin ihmetellyt että olen ihan normaali perheenäiti , itseasiassa oikein hyvin toimeentuleva ja naimisissa rikkaan miehen kanssa enkä olekaan mikään alkoholisoitunut koditon. Itseasiassa en ole lainkaan käyttänyt alkoholia sen eroni jälkeen ja ero tapahtui siksi että olimme olleet teinistä asti yhdessä ja halusin edetä elämässä ja opiskella mikä ei sopinut eksälle. Miettikääpä siis tosiaan hiukan ennen kuin levittelette juttuja ihmisistua.

Mä en ymmärrä,miksi tänä tasa-arvon aikana te mammat ette hyväksy tasa-arvoa tässä asiassa.

Miksi isän on alistuttava etävanhemmaksi,miksei mahdollisuudet voi olla fifty-fifty.Miksi se on niin pakko että lapset on aina äidillä ja isä lempataan sivuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kolme.

Yksi erosi ja jätti lapset miehelleen ja perusti uuden perheen toisen miehen kanssa. Oli luokkakaverini 8 vuotta eli tunnen hänet hyvin ja on ihan normaali tapaus eikä mitään mt ongelmaa eikä alkoholismia tms. Ex mies on kuulemma hyvä isä lapsille.

Toinen on fiksu mukava nainen, joka teki hienoa uraa ja joutui muuttamaan toiseen maahan vuodeksi töihin. Jätti siksi aikaa lapset isälle.

Kolmas oli samantyyppinen juttu, mutta äiti muutti työn perässä ihan eri puolelle Suomea ja lapset olivat isällä monta vuotta. Tunnen jopa yhden lapsista ja on tosi tasapainoinen ja menestynyt.

Ilmeisesti naisten kannattaisi jättää lapset useamminkin isälle erossa.

Ollaan kaiki akateemisia nelikymppisiä naisia Helsingistä.

Ei hitsi, tiedän neljännenkin. Se in niin lähellä ja normaalia, etten edes tullut ajatelleeksi ensin.

Mieheni ex vaimo jätti lapset miehelkeni alussa vuodeksi, kun muutti toiselle puolelle Suomea uuden miehen luokse. Mieheni oli siis tacatessamme yh isä. Erittäin hyvin hoiti kaiken ja on hyvä isä. Nykyisin heillä on yhteishuoltajuus viikko viikko systeemillä ja sekin sujuu. Myös se ex vaimo on hyvä äitinä, vaikkei heillä avioliitto ollut aikuisten välillä onnellinen.

Eli kyllä näitä esimerkkejä on. Kannattaisi jo heittää romukoppaan nuo asenteet, että lapset jäävät erossa aina äidille ja että on muka normaalia miehen saada aloittaa uusi elämä tyhjältä pöydältä.

Tuota, eihän tämä ole mikään sukupuolten välinen taistelu-kysymys. Lapsille olis parasta, ettei kukaan jätä heitä, vaikka vanhempi parisuhteen toisen osapuolen jättäisikin. "Aloittaa tyhjältä pöydältä" ??

Aivan käsittämätön tämä nykyinen asenne!

Miehillä on kieltämättä käsittämätön asenne! Kuvitellaan että voidaan vaan kutea sen uuden tyttiksen kanssa ja äiti innolla hoitaa yksin lapset. Ei päde nykyään tämä harhaluulo.

Äidillä on yhtäläinen oikeus aloittaa elämänsä puhtaalta pöydältä.

Ei sellaista " puhdasta pöytää" ole olemassakaan. Kyllä ne lapset ovat olemassa ja vaivaavat todennäköisesti omaatuntoa jos heidät on hylännyt. Eivätkä kaikki uudet kumppaniehdokkaat katsele hyvällä lasten hylkäämistä, sukulaiset saattavat vieroksua yms.

Enkä ymmärrä ajatusta että on oikeus aloittaa puhtaalta pöydältä, toisin sanoen ei muka tarvitsisi kantaa tekosistaan vastuuta.

Ja tämäkö ei koske miehiä, miesten kumppaneita tai sukulaisia? Kummasti silti miehet pääsevät livahtamaan kuin koira veräjästä ja uusi tyttis oikein komppaa, ettei pentuja tänne kutuaikana. Joten jos äiti on huonossa kondiksessa eron jälkeen, on ihan oikeutettua laittaa lapset isälleen vaikka se kutuaikaa verottaakin. Ja tämä ei ole sukupuolikysymys, vaan traumaperäinen stressireaktiokysymys.

Hyvin yleistä vasemmistopiireissä.

Maisa torppa

Julia Toivola ei jättänyt lasta isälle, vaan lapsen mummille (tyttölapsi)

Omituinen tapaus, mikä mietityttää joskus...

Minusta tuli arjen äiti lapselle, jonka äiti jätti ennen 2-vuotispäivää. Lapselle tämä on normaalia eikä hän juurikaan ikävöi äitiään. Tapaavat säännöllisen epäsäännöllisesti. Pahoin pelkään että jossain vaiheessa lapsi alkaa miettiä miksi äiti ei halunnut elää hänen kanssaan, ei soitella kuulumisia tai olla muutenkaan tekemisissä "sovittua enempää".

Tapaamisilla lykkää usein lapsen omille vanhemmilleen. Surullista.

Anu Saagim. Ymmärtääkseni pojan on kasvattunut mummo eli Anun äiti.

Tiedän. Mummini jätti kaksi lastaan ja perusti uuden perheen toisen miehen kanssa. Kamala teko, jonka vaikutus tuntuu yhä näissä hylätyissä lapsissa (jotka ovat nykyään jo yli kuusikymppisiä) ja trauma on valitettavasti siirtynyt seuraavaankin sukupolveen. Tuollainen hylkäämiskokemus jättää ikuiset jäljet ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, Maisa Torppa.

Siis onko hänellä lapsi? Isänkö luona asuu vai?

Tiedän parikin äitiä, toinen jätti lapsen isälleen ja lähti toteuttamaan itseään jenkkeihin. En käsitä.

Toinen sitten sellainen lapsuudessaan rikkiennyt äiti jätti lapsensa ja lähti kapakkaan töihin Espanjaan, ovat kai tekemisissä kuitenkin, mutta eihän näitä vain voi käsittää. Hyvät isät ilmeisesti molemmilla lapsilla.

Tiedän vain oman äitini, joka on jättänyt minut oman onneni nojaan. Koska alkoholi.

Tiedän, äiti lähti uuden, itseään nuoremman miehensä kanssa isoon kaupunkiin elämään elämäänsä ja toteuttamaan itseään, otti "paremman" pojan mukaansa, "huonomman" lykkäsi isälleen ja tämän vaimolle.

Retostelee tällä paremmalla pojallaan häikäilemättä somessa. 

Ja todennäköisesti edes kaikki heidän tuttavansa eivät tiedä, että toinen poika on jätetty pois unelmaliitosta. Ne, jotka tietävät, ovat luultavasti saaneet selitykseksi jotakin "lasten parhaasta". Kuinka toinen poika itse halusi jäädä isälleen tms.

Totuus kuitenkin on, että toinen poika ei enää kelvannut äidille. Ei ollut enää rehvastelun arvoinen, kun  lopetti harrastuksensa äitinsä tahdon vastaisesti.

Olen jo vanhempi henkilö, mutta en tunne ketään naista, joka olisi jättänyt lapsensa. Tiedän kyllä joitakin yksinhuoltaja isiä, mutta he hoidattavat lapsensa uusilla naisystävillään.

Tiedän tällaisen tapauksen: äiti hylkäsi kolme teini-ikäistä isälle, ja perusti uuden perheen. Ei tapaa näitä vanhoja lapsia ollenkaan. Aika kurjaa oli katsoa 12-vuotiaan hämmennystä siitä, että äiti ei enää häntä halua.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, äiti lähti uuden, itseään nuoremman miehensä kanssa isoon kaupunkiin elämään elämäänsä ja toteuttamaan itseään, otti "paremman" pojan mukaansa, "huonomman" lykkäsi isälleen ja tämän vaimolle.

Retostelee tällä paremmalla pojallaan häikäilemättä somessa. 

Ja todennäköisesti edes kaikki heidän tuttavansa eivät tiedä, että toinen poika on jätetty pois unelmaliitosta. Ne, jotka tietävät, ovat luultavasti saaneet selitykseksi jotakin "lasten parhaasta". Kuinka toinen poika itse halusi jäädä isälleen tms.

Totuus kuitenkin on, että toinen poika ei enää kelvannut äidille. Ei ollut enää rehvastelun arvoinen, kun  lopetti harrastuksensa äitinsä tahdon vastaisesti.

Ei ulkopuolinen ihminen voi koskan tietää perheen sisäisiä asioita paremmin, kuin perhe itse. On helppo huudella huonosta äidistä, joka "jätti" lapsen isälleen vaikka totuus voi olla se, että poika halusi jäädä isälleen. Teitpä niin tai näin aina joku näkee asiakseen arvostella. Jos nainen ottaa lapset erossa, se ei ole hyvä, koska isällä on yhtä suuri oikeus lapsiinsa. Jos taas äiti jättää lapset isälle, sekän ei ole hyvä, koska silloin nainen on paska äiti

Oma äitini. Meillä oli ikää 9v, 10v ja 11v, kun äiti lähti. Syy: isä hakkasi lapsia, ei äitiä. Mutsi ahdistui kovasti ja nosti kytkintä.

Olen edelleen sanaton. Nyt nelikymppinen, ja molemmat sisarukset tappaneet itsensä. Minä pinnallisesti selviytyjä, loppuikäni kai terapiassa. Ja nyt MUMMI haluaisi leikkiä lastenlasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

En yhtäkään lapsiaan isälleen jättänyttä! Yhden tapauksen tiedän vuosikymmenien takaa, jossa lapset kasvoivat sijoitusperheessä, eivät kummankaan vanhemman kanssa.

Sen sijaan lukuisia isättä kasvaneita tiedän/tunnen.

Minullekin tulee mieleen vain yksi tapaus, jossa äidillä oli vakavia mielenterveysongelmia. Isättömänä kasvaneita lapsia tiedän paljon!

Tiedän pari tapausta. Toisessa äiti lähti ulkomaille työharjoitteluun ja jäi sinne, löysi uuden miehen ja perusti tämän kanssa uuden perheen. Toisessa äiti vain totesi, että ei hänestä ollutkaan äidiksi ja lapsen on parempi kasvaa isänsä luona.