Tiedätkö ketään naista, äitiä, joka olisi jättänyt lapset (isälleen) ja jatkanut omaa elämää?

Tiedän

Tiedän,alkoholisti.

Kyllä, äidin äiti jätti äidin ollessaan lapsi, kun alkoholi kiinnosti enemmän. Hyvin sai pappani kasvatettua äidin.

Tiedän yhden äidin, joka tapasi (nyt jo täysikäisiä) poikiaan joka toinen viikonloppu. Muuten asuivat isällään. Samassa kaupungissa asuivat kaikki. Syytä en tiedä, koska sekä äiti että isä ovat ihan normaaleja ja mukavia. Mutta tämä sopi heille, on vaan normaalista poikkeava tapa toimia.

Tiedän pari juoppoa.

Tiedän, mutta lapset olivat jo aika isoja.

Tiedän. Poikani on asunut isänsä luona erostamme lähtien. Tuolloin poika 10 v. Poika saanut olla luonani aina kun on halunnut. Nyt 19 v. nuorimies, fiksu ja tasapainoinen vaikuttaa kasvaneen. Mitään tapaamispakkoja ei laitettu. Itse olen ihan tavallinen, en juoppo edes. Ratkaisu oli vaikea, mutta oikea.

Tiedän, takana kai jotkut mielenterveydelliset syyt. Oli myös alaikäinen kun sai esikoisensa, mies vähän vanhempi.

Nykyään on "uusi" lapsi toisen miehen kanssa, eikä edelleenkään tapaa tuota esikoistaan.

Tiedän. Älykkö, joka koki ydinperhe-elämän liian rajoittavaksi. Lapset nykyään aikuisia ja heillä menee hyvin. Olivat taaperoiässä kun tämä tapahtui.

Hankki myöhemmällä iällä pari lasta lisää. Erikoinen persoona.

En yhtäkään lapsiaan isälleen jättänyttä! Yhden tapauksen tiedän vuosikymmenien takaa, jossa lapset kasvoivat sijoitusperheessä, eivät kummankaan vanhemman kanssa.

Sen sijaan lukuisia isättä kasvaneita tiedän/tunnen.

Tiedän. Äiti totesi jo vauvavaiheessa, ettei lapsiperhe elämä ollutkaan hänen juttunsa. Näkee lasta harvoin. 

Toki tiedän monia perheitä, joissa isä on tai on ollut lähivanhempi. Syitä tähän en tiedä. 

ohi asiasta, mutta jotenkin hassu tuo fraasi "jatkanut omaa elämäänsä". Toki asian ymmärrän, mutta kyllä se "edellinenkin elämä ihan oma oli ja vaikka ne lapset ja miehen elämästä poistaa ei siitä elämästä mitenkään "omempi" tule automaattisesti.

Mun yks tuttu sai lapset tosi nuorena ja oli seurakunnan nuorisotyöntekijänä, kun olin nuori itse.Ihmettelin naista ,kun ei koskaan kiire kotiin esim. nuortenillan jälkeen.Lähti opiskelemaan ja löysi sieltä uuden miehen ja muutti tän miehen kans yhteen.Lapset jätti isälleen ja tapas näitä vain satunnaisesti. Tuntu niin erikoiselta et miten äiti voi jättää pienet lapsensa.

Minun äitini esimerkiksi. Oli 1v poika kun äiti häipyi ja jäätiin isän kanssa kahdestaan. Sen jälkeen näin äidin ehkäpä noin 5 kertaa ennen kuin hän kuoli kun olin parikymppinen. Oman kokemuksen pohjalta voin sanoa, että ei se lapsen jättäminen ole äidille sen hankalampaa kuin isällekkään. Enemmän kyse on persoonista.

Joo, äiti jätti taaperoikäisen isälleen. Ei alkoholismia tai mielenterveysongelmia. En sitten tiedä pohjimmaista syytä, mutta arvelen vapauden kaipuuta. Boheemi luonne on kyllä.

Minä. Jätin 2v ja 4v. Opiskelin ja tein iltatyötä. Olisi ollut liian rankkaa lapsille. Asuvat km päässä isällään, jokain paljon parempi vanhempi kuin minä muutenkin. Näen 2-8pvä kuussa. Ja tietenkin silloin kun lapset haluaa.

Serkkujeni äiti jätti ala-aste ikäiset isälleen ja muutti ulkomaille. Ovat kyllä nähneet 1-2 vuoden välein...

Itse asun ulkomailla ja nykyään lapset tulevat kesäksi tänne, ovat kyllä jo lähes aikuisia. Suomessa asuessani tulivat kerran kuussa kotiin äidin luokse  ja kesäloman ja talviloman olivat luonani. Asiat ajautuivat siihen pisteeseen omalla painollaan että lapset asuivat isällään kouluvuoden ajan. Saivat asua sukulaisten lähellä.Varmaan ihmiset ovat ihmetelleet ja keksineet mitä ikävämpiä asioita miksi näin kävi muttei asiaan ollut mitään "rankkaa syytä". 

Lapsille asia ei ole ollut ikävä eikä dramaattinen muuten kuin joidenkin ihmisten ikävä uteleminen ja ihmettely. Onneksi ovat fiksuja lapsia. 

Näin äkkiseltään tiedän 4 tapausta kahdessa mt/alko ongelma. 1 hylkäsi syystä, jota en tiedä (sai lapsen n 18 vuotiaana). Sitten yksi tapaus, jossa äiti lähti maalta kaupunkiin ja jätti lapset isälleen. Äiti kyllätapailee lapsiaan.

Ja nyt muistui vielä 5 tapaus mieleen. Siinäkin äiti katkaisi välit n 2 vuotiaaseen lapseensa totaalisesti. Myöhemmin sama nainen on saanut toisen lapsen, josta huolehtinut asianmukaisesti.

Mulla oli yksi työkaveri (nainen), joka oli avioeron jälkeen muuttanut Australiaan, koska tämä oli hänen nuoruuden haave. Lapset jäivät Suomeen isälle. 

Siinä vaiheessa kun hän oli työkaverini, hän oli muuttanut takaisin Suomeen vuosien jälkeen lähemmäs lapsiaan. Eli ei lapsia ollut täysin hylännyt, mutta teki ratkaisunsa täysin omista lähtökohdistaan. Ihmetteli sitten koko ajan minulle (olin silloni vastavalmistunut 25), että miksi te nykyajan nuoret sitä ja tätä (kun lasten käytös ei vastannut toiveita - esim. kotitöihin piti pyytää, eivät tehneet itsenäisesti ainakaan äidin luona vieraillessaan.) Mieli teki sanoa, että nykynuoret ovat sitä, mihin te olette niitä kasvatteneet ja Aussiesta ei tainnut onnistua etänä.