Tiedätkö ketään naista, äitiä, joka olisi jättänyt lapset (isälleen) ja jatkanut omaa elämää?

Heti tulee mieleen 4 äitiä jotka jättivät vauvan/taaperon isälle. Eivät ole missään tekemisissä lapsen kanssa.

Tätini sai 17-vuotiaana vahinkolapsen, jätti vauvan isälle ja muutti vielä toiseen maahan. Hän ei halunnut lapsia, mutta tämä oli sitä aikaa kun aborttia ei noin vaan tehty, en tiedä oliko abortti vielä edes laillinen maassa jossa tätini synnytti tuolloin. Minulla on siis tuolla jossain noin 65-vuotias serkku, en tosin tiedä hänestä mitään.

Tunnen valitettavasti. Lapset oli vähän tuuliajolla, eivät ymmärtäneet miksi äiti vain häipyi :( Nyt jo isoja, mut kyllä se äidinkaipuu siellä on syvällä. Kuten isänkaipuu monilla heistä, joiden isä vain häipyi.

En voi ymmärtää tällaista käytöstä, oli kyseessä sitten äiti tai isä!

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. Poikani on asunut isänsä luona erostamme lähtien. Tuolloin poika 10 v. Poika saanut olla luonani aina kun on halunnut. Nyt 19 v. nuorimies, fiksu ja tasapainoinen vaikuttaa kasvaneen. Mitään tapaamispakkoja ei laitettu. Itse olen ihan tavallinen, en juoppo edes. Ratkaisu oli vaikea, mutta oikea.

Tuo on sikäli eri asia, että et vain häippässyt ja jatkanut omaa elämääsi ilman lastasi. Onneksi!

Äitini. Nyt haluaisi olla tekemisissä kun olen 30 mutta se laiva meni jo.

Juu. Baariyrittäjä. Heillä oli 3 lasta. Viimeinen oli ehkä jotain 14, kun se nainen vaan lähti uuden miehen matkaan ja lapset ei enää kiinnostanut lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden äidin, joka tapasi (nyt jo täysikäisiä) poikiaan joka toinen viikonloppu. Muuten asuivat isällään. Samassa kaupungissa asuivat kaikki. Syytä en tiedä, koska sekä äiti että isä ovat ihan normaaleja ja mukavia. Mutta tämä sopi heille, on vaan normaalista poikkeava tapa toimia.

Kun otsikossa puhutaan lapsien hylkäämisestä, tuntuu pöyristyttävältä lukea tällainen kommentti. Etä-äiti tulee aina olemaan tabu ja syntinen asia, jos se aina liitetään hylkäämiseen.

Etä-äidit ovat aivan yhtä vanhempia ja äitejä ilman hylkäämistä, kuin muutkin. Uskomatonta soopaa sitä saa lukea vielä 2020!

Lähipiirissäni on muutamakin etä-äiti, enkä ole koskaan heidän kuvitellut hylänneensä lapsiaan. Heillä on lämmin ja läheinen suhde keskenänsä, ei sitä ole asumis- ja tapaamisjärjestelyt muuttaneet.

Tiedän, eikä ollut edes alkoholi tms. taustalla vaan puhtaasti ”kyllästyminen tylsään lapsiarkeen” kuten itse sanoi.

Tuttu muutti muutaman sadan kilometrin päähän uuden miehen luo ja jätti 8v ja 14v lapset isiensä kanssa asumaan. Joka toinen viikonloppu näkee vissiin. Olen miettinyt miltä tuntuu ensin asua lastensa kanssa ja sitten vaan päättää et arjessa mieluummin on ilman heitä.

Tuttavani sai nuoruuden rakkauden kanssa kolme lasta liian nuorena. Ahdistui perhe-elämästä, nuoruus ja biletysvaihe oli jäänyt elämättä. Otti eron, löysi uuden miehen toiselta paikkakunnalta ja muutti sinne. Tapaa lapsiaan aika vähän, välimatkasta johtuen. Ex miehen kanssa kerran juttelin, hän sanoi olevansa käytännössä lasten yksinhuoltaja, koska lapset käyvät äidin luona niin vähän. Nyt tämä nainen nauttii elämästä uuden miehen kanssa, matkustelevat, bilettävät paljon kahdestaan ja ystävien kanssa. Lapset käyvät "kylässä" ja silloin kyllä somessa hehkuttaa lapsiaan ja yhdessä vietettyä aikaa, minua ne päivitykset lähinnä surettavat.

En vain voi ymmärtää miestä enkä naista, joka pystyy elämään, niin ettei näe omia lapsiaan säännöllisesti. Tai asuu niin kaukana, että lapset eivät pääse käymään milloin haluavat, helposti. Kyllä oma uusi elämä, rakkaus ja työt, pitäisi pystyä järjestämään niin, että lapsia pystyy näkemään.

Tunnen. Itsekkin harkitsen vakavasti ainakin pojan lähihuoltajuuden siirtämistä isälleen, koska tuntuu että isä pärjää hänen kanssaan paremmin. Minä en pärjää. En kyllä silti ajatellut "hylätä" häntä. Mutta kipeällä tavalla joutunut toteamaan omakohtaisesti että aina äiti ei ole paras huoltaja. 

Yksi tapaus tulee mieleen, kaverini äiti joka oli alkoholisti. Lapsensa jättäneitä miehiä tiedän enemmänkin. Juuri kuulin kuinka kaverini oli ollut auttamassa muutossa miestä, joka lähti väkivaltaisesta suhteesta ja jätti pienen lapsen äidilleen. Toivon todella, että mies nyt pitää myös lapsen puolia ja hakee itselleen huoltajuutta, eikä vaan pelasta itseään ja jätä lasta henkisesti ja fyysisesti väkivaltaisen äidin armoille :( kuka äiti oikeasti tekisi noin, että pakenee itse ja jättää lapset??

Bonuslapsen äiti kirjoitti:

Tiedän, mieheni lapsi on jätetty miehelleni alle vuodenikäisenä. Äidillä on mielenterveysongelmia ja perussairaus joka vaikeuttaa hänen elämää psyykkisesti ja taloudellisesti. Heillä on kirjallinen sopimus missä lukee että lapsi asii isällään, äiti ottaa hetkeksi aina kun voi, välillä tulee peruutuksia viime tingassa minkä takia ei pysty ikinä lupaamaan että hän pääsee äidilleen ennen kuin on oikeasti menossa viemään.

Itse en ymmärrä tätä mutta olen ottanut poikaa lämpimästi vastaan meidän uusioperheeseen. Vaikeudet toki näkyvät vielä kiukkumisena tms. draamaa, ja toki uusi naispuolinen henkilö pojan elämässä on vaikeeta, koska hän on tosi kiinnittynyt äitiinsä.

Äidillä on se ongelma että koska he näkevät harvemmin niin hän hemmottelee ja suostuu kaikkeen (näin olen kuullut, en ole itse toki paikalla katselemassa touhumista) ja tämä näkyy jo nyt sellaisena "äidin kanssa/luona saan" ilmiönä johon olemme vastanneet että meillä on meidän säännöt ja äidillä äidin säännöt. Jossain vaiheessa saattaa poika tajuta mikä on "normaalia" ja mikä ei. 

Vaikka on välillä vaikeeta niin meidän uusioperhe on silti ihana. Suunnitellaan lähitulevaisuudessa veli/sisko hänelle.

Mahtavaa tuo sinun asenne. Varmasti on välillä rankkaa mutta tuo hyväksyntäsi on todella merkityksellistä lapselle ja kantaa häntä pitkälle...

Oma äitini jätti 3 veljeäni, itse olin jo aikuinen tuolloin. Silloin 7 v pikkuveljeni, nykyään 35 v, ei edelleenkään ole antanut anteeksi.

Tiedän yhden, jonka olisi pitänyt antaa huoltajuus pojastaan miehelleen. Sen verran on akka sekaisin. Onneksi yhteys isään on pysynyt ja pojasta tuli yllättävänkin terve nuori mies.

Tiedän kyllä. Ainakin yhdessä tapauksessa äiti persoonaltaan niin erikoinen, että koki varmaan lapset liian suureksi taakaksi ja vastuuksi "omalle elämälle" . Nyt nainen jo hyvin reilusti keski-ikäinen eikä ikinä ole "asettunut" tähän päivään mennessä, vaan koko ajan kuviot muuttuvat.

Ex työkaverini jätti pojan isälleen ja sen jälkeen salaili tuloja ja työpaikkoja ettei tartte maksaa elareitta. Ei ole juoppo ihan normi nainen.

Ex anoppini antoi pojan/ex-mieheni poikakotiin.