Lue keskustelun säännöt.
Lapseton, mikä SINUA järkyttää eniten lapsiperhearjessa?
22.07.2017 |
Vanhemmilta kysyttiin tätä jo, joten kysytään lapsettomiltakin.
Minua eniten on järkyttänyt, miten sotkuista ja äänekästä on ihan kahden lapsen normaalitaloudessakin, ja miten kaksi introverttivanhempaa voivat olla aivan helisemässä vilkkaan ja tarvitsevan pikkulapsen kanssa.
Myös päivähoitomaksujen suuruus yllätti.
Kommentit (471)
Se, ettei ilmeisesti parisuhteelle ja seksille ole tosiaankaan sijaa pahemmin. Ja aina sitä toistellaan kuorossa, että eihän se seksi edes ole tärkeää ja kyllä sitä voi olla niin ja niin kauan ilman. Eli se on jäänyt todella toissijaiseksi asiaksi kun tuollaista hollataan niin paljon. Karmea ajatus, mutta ihan hyvä vain jos sen asian kanssa on sinut kun mikä siihen muukaan auttaisi. Minulle seksi on yksi tärkeimmistä asioista, niin aviomiehen kanssa kuin yksiksenikin. Itse en voisi kuvitellakaan eläväni ilman vaikka vibraattorin käyttöä (se on ihan parasta yhdynnän aikana) tai ilman seksileikkejä, joita olisi todella piinallisen vaikea harrastaa salassa tai hiljaa. Hitto, en ole ollut avioliittoni/parisuhteeni aikana edes viikkoa ilman seksiä, kertaakaan, vaikka olen sairastunutkin pahasti, ollut leikattavana ja ties mitä (se on myös minulle tapa toipua, saada unta jne).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mikään. Pitäisikö? En uskonut että näin moni aikuinen tulisi tänne kirjoittamaan jotain lapsellisempaa kuin mitä mikään teidän mainitsemista lasten tilanteista olisi.
Sellainen että ei katsota lasten perään. Milloin painellaan kännykkään tuijottaen edellä kun pikkuinen pyöräilee melkein toisten päälle tai sovitellaan rauhassa vaatteita kun ne omat kullannuput kurkkii toisten ihmisten sovituskoppeihin verhojen välistä. Kaupassa lapset saavat juoksennella ja kiljua käytävillä.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttää on liian voimakas sana, mutta jotkut asiat kyllä ihmetyttävät. Esimerkiksi se, miksi jotkut vanhemmat antavat lapsen päättää ihan kaikesta. Jopa kaupassa kysytään pikkulapselta: "Mitäs Peppi haluaisi, että tänään syödä?" tai "Otetaanko Peppi puikulaleipää vai ruispaloja?". Luulisi pienen pään menevän ihan sekaisin, kun koko ajan pitää olla valitsemassa ja vielä asioissa joista ei ole juurikaan ymmärrystä. Toiveita voi tottakai joskus kysyä, mutta aikuisen pitää osata olla pääasiallinen päätöksentekijä.
Et taida olla mikään järjenjättiläinen jos tuo on sinusta outoa. Aivan normaalia siinä kuin kysyisi puolisolta, mitä haluaisi syödä.
Keskustelu pörrää lasten ympärillä. "Meidän vilja sitä, meidän vilja tätä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä lapseton muka tietäisi lapsiperheen 24/7 arjesta? Sivusta on helppo järkyttyneenä huudella tosten elämän kamaluuksista.
Myös lapseton voi elää lapsiperhearkea 24/7. Itsekin olen elänyt. Olen yksinhuoltajaisän vaimo. Sama pätee leskimiesten vaimoihin, joilla ei ole omia lapsia.
Oletko oikeasti tyhmä?
Lapsiperheessä kyläillessä ajatus katkeaa jatkuvasti eikä keskustelusta tule mitään kun lapset vie huomion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien kaikki rahat kuluu lapsiin. Ei mahdollisuutta titeuttaa omia unelmiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen levottomuus, meteli ja se, ettei vanhemmilla ole mahdollisuutta vetäytyä rauhaan ja hiljaisuuteen.
Lasten kanssa on hauskaakin, mutta tarvitsen sen palautumisen jälkeenpäin, kuten toki muistakin ihmisistä, mutta lasten kohdalla raja tulee nopeammin vastaan.
Aikatauluttaminen lapsiperheessä: herättävä tiettyyn aikaan että ehtii vaihtaa vaipat ja tehdä ja syöttää aamupalat ja siivota jäljet ja pukea muksut ja viedä ne päiväkotiin/hoitoon/kouluun. Työpäivän jälkeen lähdettävä töistä ajoissa että ehtii päiväkotiin hakemaan lapset, kauppaan hakemaan ruokaa, kotiin tekemään ruokaa, syöttämään ruokaa, siivoamaan, vaihtamaan vaippaa, sitten viedä mukuloita harrastuksiin klo x ja y paikkaan å ja ö, ja hakemaan ne sieltä klo z, ja itse pitäisi ehtiä kirjakerhoon klo x, ja olla kotona klo mitälie kun putkimies tulee avaamaan leluilla tukitun wc-pöntön.... Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin nuorempana au pairina perheessä, jossa kaksi alle kouluikäistä lasta. Eniten yllätyin siitä, miten leppoisaa se oli. Molemmat lapset olivat hyväkäytöksisiä ja varmaan verraten helppoja lapsia hoitaa. Aamulla sai nukkua, koska lapset nukkuivat myös- eli ei mitään tosi aikaisia herätyksiä. Päivisin retkeiltiin, puuhasteltiin, leikittiin, ulkoiltiin, pyykättiin, laitettiin ruokaa ja syötiin yhdessä. Mitään epämiellyttäviä tai hankalia tilanteita ei sinä aikana oikeastaan tullut vastaan. Pienempi lapsi, poika, oli välillä hieman ylivilkas ja rasittava, mutta kun keksi riittävästi tekemistä ja oli paljon ulkoilua ja liikkumista, niin ei hänkään sitten jaksanut enää kotona riehua tai kiukutella. Mutta sen se vaati, että olin itse koko ajan lasten kanssa, koko ajan oli ohjelmaa ja yhteistä tekemistä. Esimerkiksi mistään omista jutuista, opiskeluista jne. ei olisi tullut yhtään mitään samaan aikaan kun olin lasten kanssa. Illat sitten omaa aikaa kun vanhemmat tulivat töistä.
Ennen omia lapsia olin muutaman kerran kylässä parhaan ystäväni siskon luona ja heillä oli silloin 3 lasta (nykyään paljon enemmän), kaikki alle kouluikäisiä. Ja mua ällötti. Keittiön pöytä oli ihan leivänmuruissa ja tahmea, potta vessassa, pissavaippa sohvalla.. ajattelin, että jos ikinä saan lapsia, en halua samanlaista sikolättiä kodikseni. Muutaman vuoden päästä sainkin esikoiseni ja myönnetään, että vaikka hänellä oli koliikki ja olin aivan superväsynyt, siivosin hysteerisenä kotia. Tein kaikkeni, ettei meidän koti näyttäisi lapsiperheen kodilta. Kun esikoinen oli 5, tein toisen. Ja melkein heti perään kolmannen. Ja nyt olen tajunnut, etten ehdi heilumaan rätti kädessä koko ajan. Vaikka olisin juuri siivonnut, joku tahmatassu tulee taas sotkemaan paikat.
Joten vastaus kysymykseen: lapsiperheiden likaisuus järkytti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen perheellinen ja olin kyllä ymmärtänyt nämä teidän "järkytykset" reilusti etukäteen, varautunut niihin ja pärjännyt niiden kanssa. Että hohhoh teille ja teidän "järkytyksille". Paras kaikille kun jätätte älykkyysgeeninne sukupuuton uhreiksi.
Eikös tää ketju ollut lapsettomille? Ja miksi edes loukkaannut noin kovasti siitä, että lapsiperhe-elämä ei ole kaikille mieluista?
Niin, ja perheellisille tarkoitetussa ketjussa oli puolet kommenteista velojen vänkäämistä. Niin että tulin nyt sitten vastavierailulle vähän oikomaan niitä omituisia vela-kuvitelmia.
Tälle on oma sanansakin suomen kielessä: pikkusieluisuus.
Niin, mikäs sana sille olisi että velat hokee täällä vauvapalstalla jokaisessa ketjussa jossa keskustellaan lapsiperheiden arkisista asioista niitä hokemiaan jotka ei edes pidä paikkaansa, kuin ehkä yhdessä tapauksessa tuhannesta tai kymmenestä tuhannesta? Ja velat ei suostu uskomaan että me perheelliset emme välitä siitä onko heillä lapsia tai ei, haluavatko he lapsia vai ei ja mitä mieltä he ovat meidän elämästämme.
Tälle on puolestaan kaksi sanaa suomen kielessä: harhaisuus ja itsepetos
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä lapseton muka tietäisi lapsiperheen 24/7 arjesta? Sivusta on helppo järkyttyneenä huudella tosten elämän kamaluuksista.
Myös lapseton voi elää lapsiperhearkea 24/7. Itsekin olen elänyt. Olen yksinhuoltajaisän vaimo. Sama pätee leskimiesten vaimoihin, joilla ei ole omia lapsia.
Mäkin olen ollut siskoni luona aika paljon (jopa kaksikin viikkoa yhteen putkeen), arjen askareissa auttaen, ja kyllä siinä tulee lapsiperhe-elämän plussat ja miinukset aika tutuiksi... siksi en aiokaan hankkia lapsia ikinä. Vaikka siskon lapset ovatkin ihania ja rakkaita ja heidän kanssaan on mukava puuhastella, niin ikinä en halua siihen vankilamaiseen ja rutiinien täyttämään elämään mitä lapsiperhe-elämä on. Kun minä saan ne rusinat pullasta ihan vaan olemalla täti.
Sama täällä, hienointa on olla täti!
Miksi täällä niin moni vetää herneen nenään :D Taitaa perheellisiä vituttaa, kun toiset tajuavat, että eivät jaksaisi sitä jatkuvaa showta mikä lapsien kanssa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti! Äiti! Äiti! Äiti! Äiti! Äiti! Äiti! Äiti!
Jos mulla olisi lapsia (onneksi niitä ei tule, kiitos steriloinnin), joko ne saisivat kasvaa äänieristetyssä lastenhuoneessa tai tulisi murhia. Bussissa ja muilla yleisillä paikoilla pidän korvatulppia aina, jos sattuu lapsiperhe lähelle. En tajua, miten kukaan vanhempi jaksaa tuota jatkuvaa kiduttavaa mökää napsahtamatta, onkin ihme ettei ravisteltuja vauvoja ym. ole enemmän.
Oletko sinä sellainen aistiyliherkkä lumihiutale? Aika hemmetin autistiselta kuulostaa kanniskella jotain korvatulppia mukana :D
Kuka tahansa normaaliaisteilla varustettu pitää lasten huomiohakuista kitinää ärsyttävimpänä äänenä maailmassa (jollei ole ko. melulähteen vanhempi ja siten hormonihöyryissä). Joka toinen bussissa istuja fantasioi hissy fitin aikana kakarasi vaunujen/rattaiden työntämisestä ovesta ulos seuraavalla pysäkillä tai jos vain mahdollista, liikkuvasta bussista. Kenties on siis parempi, että tämän sijaan kanssamatkustajat laittavat kuulokkeet tai korvatulpat korviinsa, vai mitä luulet? Lapsen vanhemmat ovat ainoita, jotka ovat velvoitettuja kyseistä mökää sietämään.
Melu. Se, että kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Kiitän onneani, että minulla ei ole lapsia.
Lapsettomuus on ekoteko!
Lapset saastuttavat maailman.
Olitko sinä sellainen lapsena? 0-16 vuotiaana? Etkö osannut olla hiljaa? Jos olit, niin ei kande tehdä noilla geeneillä lapsia, niistä tulisi samanlaisia kiljujia.