Lapseton, mikä SINUA järkyttää eniten lapsiperhearjessa?

Vierailija kirjoitti:

Unenpuute. Se ettei saa nukkua tekee äkkiä hulluksi. Ja se ettei osaa enää nukkua vaikka saisi. 

Ja se lapsiarki, eli se kellotettu arki kun viet lapsen hoitoon, käyt töissä, haet hoidosta, kauppaan, ruokaa, kotitöitä, välissä harrastuksia jos jaksaa, iltapuuhat, pesut, nukuttamiset..huoh. Palaa loppuun pelkästä ajatuksesta. Lapsettomana on töiden jälkeen täysin vapaa lepäämään tai tekemään mitä jaksaa/huvittaa. Ruokaa ei ole pakko laittaa jos ei jaksa, ja voi tehdä sen sitten kun jaksaa. 

Ja yksi isoin asia mikä mua lapsissa ahdistaa on se, että lapset sitoo ihmisen "kiinni yhteiskuntaan ja systeemiin". (Hankala selittää.) Mutta kun tulet raskaaksi, alkaa tarkkailu neuvolassa, sitten synnytyssairaalassa, taas neuvolassa, päiväkodissa, koulussa jne.jne.

Raskaaksi tuloon asti nainen on yksilö, mutta sen jälkeen jopa synnytystapa halutaan päättää hänen puolestaan. Jonkinlainen itsemääräämisoikeus katoaa ja se on ahdistavaa. Ja kun yleinen oletus on edelleen että kroppansa pitää pystyä uhraamaan vauvan vuoksi. Ymmärrän kyllä sen ettei muutama raskausarpi elämää pilaa ja lapsi on arvokkaampi, mutta en olisi valmis kärsimään lopun ikääni pahoista laskeumista tai repeämisen aiheuttamista haitoista. 

Lapsettomana olet täysin vapaa tästä kaikesta, kunhan työssä käyt ja itsesi elätät. 

Eli mulla ja puolisolla se suurin syy on varmasti jonkinlainen vapaudenkaipuu, tarve olla itsenäinen ja riippumaton. Töissä on periaatteessa pakko käydä mutta lomilla ja töiden jälkeen saa tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä. 

Ja nukkuminen on toinen. Kroonisesta ja vaikeasta unettomuudesta kerran kärsittyään ei halua "tarkoituksella" pilata yöuniaan. Ja tiedän että kaikki lapset eivät valvota, mutta ei se unen määrä silti lapsen myötä ainakaan lisäänny. 

No just tämä. Se oma yksityisyys ja itsemääräämisoikeus kehoon loppuu. Ja sittenkin kun raskaus ja imetys on ohi, päiväkodin ja koulun puolesta syynätään kaikkea mitä teet... Ai niin, ja sukulaisten ja ihan tuntemattomienkin taholta. Ja mitään et tietenkään tee oikein, eikä mistään välilihan repeämistä saa valittaa, kun vauva on ainut asia, josta sopii olla kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa teistä tekee kuitenkin ne lapset, siinäs esitätte :D

Ps. Ette ole oivaltaneet mitään mitä perheelliset eivät olisi. Ette ole viisaampia ettekä tunne itseänne paremmin. Teiltä puuttuu ainoastaan kyky joustaa elämäntilanteissa ja kasvaa ihmisenä.

Elämäm kova koulu se on tainnut sinuakin opettaa.

Vanhempien oman identiteetin katoaminen. Moni ennen hauska, mielipiteitä omaava kaveri (miehiä ja naisia) on muuttunut pelkäksi isä-/äitihahmoksi.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa teistä tekee kuitenkin ne lapset, siinäs esitätte :D

Ps. Ette ole oivaltaneet mitään mitä perheelliset eivät olisi. Ette ole viisaampia ettekä tunne itseänne paremmin. Teiltä puuttuu ainoastaan kyky joustaa elämäntilanteissa ja kasvaa ihmisenä.

Ei tässä ole siitä kyse. Tämä ei ole vela-keskustelu vaan (tällä hetkellä) lapsettomien.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa teistä tekee kuitenkin ne lapset, siinäs esitätte :D

Ps. Ette ole oivaltaneet mitään mitä perheelliset eivät olisi. Ette ole viisaampia ettekä tunne itseänne paremmin. Teiltä puuttuu ainoastaan kyky joustaa elämäntilanteissa ja kasvaa ihmisenä.

Sen edellisen ketjun perusteella tosi monelta vanhemmalta olivat jääneet nämä jutut oivaltamatta ennen lasten hankintaa.

Yksinkertaisesti kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Se miten äidit ovat persoonattomia miehen omistamia synnytyskoneita jotka tekevät ilmaista paskaduunia joka ei näy ikinä missään ja sitä omaa identiteettiä rikotaan vielä ottamalla miehen nimi ja antamalla miehen nimi aina ja poikkeuksetta lapsille kaikissa perheissä.

En ikinä halua äidiksi kun tajusin miten irvokasta ja naista alistavaa se on.

Olen jotenkin tosi helpottunut, etten ole ainut joka ajattelee näin! Missään muualla kuin täällä palstalla anonyymisti en tätä oikein voi myöntää - paitsi omalle miehelle onneksi. Jännä juttu muuten noi lasten sukunimet, miksi ne tulee aina mieheltä, vaikka naisella olis oma sukunimensä? Ihan oikeasti ihmetyttää, vaikka nyt sinänsä hyvin merkityksetön juttu kaiken muun rinnalla onkin.

Vierailija kirjoitti:

Se, että on pakko esim. laittaa aina ruokaa, vaikkei haluta. Minä voin väsätä jotain äkkiä töistä tultuani tai hakea vaikka kebabin. Vireystila vaihtelee. Lapsien kanssa ei kysytä vireystilaa, vaan se safka on aina tehtävä. Muutenkin lapsettomana ei tarvitse tehdä koko päivänä yhtään mitään jos ei huvita. Tällaista vaihtoehtoa ei silloin enää ole.

Allekirjoitan monia juttuja täällä, mutta mä kyllä myönnän että meillä lähdetään arki-iltana lasten kanssa kebabille vaikka jos ei nappaa ruuanlaitto. Ei nyt liian usein tietty, koska en halua itsekään syödä liikaa ravintolaruokaa. Mutta suht usein laiskottaa aika paljon.. Meillä on kaksi lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se miten äidit ovat persoonattomia miehen omistamia synnytyskoneita jotka tekevät ilmaista paskaduunia joka ei näy ikinä missään ja sitä omaa identiteettiä rikotaan vielä ottamalla miehen nimi ja antamalla miehen nimi aina ja poikkeuksetta lapsille kaikissa perheissä.

En ikinä halua äidiksi kun tajusin miten irvokasta ja naista alistavaa se on.

Olen jotenkin tosi helpottunut, etten ole ainut joka ajattelee näin! Missään muualla kuin täällä palstalla anonyymisti en tätä oikein voi myöntää - paitsi omalle miehelle onneksi. Jännä juttu muuten noi lasten sukunimet, miksi ne tulee aina mieheltä, vaikka naisella olis oma sukunimensä? Ihan oikeasti ihmetyttää, vaikka nyt sinänsä hyvin merkityksetön juttu kaiken muun rinnalla onkin.

Itse ainakin olen ottanut miehen nimen koska oma oli niin ruma. Jos miehellä olisi ollut ruma nimi ja minulla hieno niin koko perheelle olisi tullut se. Ei se nyt varmaan lähtökohtaisesti ole naista alistavaa parisuhteessa :D

Minä olen perheellinen ja olin kyllä ymmärtänyt nämä teidän "järkytykset" reilusti etukäteen, varautunut niihin ja pärjännyt niiden kanssa. Että hohhoh teille ja teidän "järkytyksille". Paras kaikille kun jätätte älykkyysgeeninne sukupuuton uhreiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa teistä tekee kuitenkin ne lapset, siinäs esitätte :D

Ps. Ette ole oivaltaneet mitään mitä perheelliset eivät olisi. Ette ole viisaampia ettekä tunne itseänne paremmin. Teiltä puuttuu ainoastaan kyky joustaa elämäntilanteissa ja kasvaa ihmisenä.

Elämäm kova koulu se on tainnut sinuakin opettaa.

Omituinen kommentti. Tottakai on, eikö elämä ole opettanut sinulle mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että on pakko esim. laittaa aina ruokaa, vaikkei haluta. Minä voin väsätä jotain äkkiä töistä tultuani tai hakea vaikka kebabin. Vireystila vaihtelee. Lapsien kanssa ei kysytä vireystilaa, vaan se safka on aina tehtävä. Muutenkin lapsettomana ei tarvitse tehdä koko päivänä yhtään mitään jos ei huvita. Tällaista vaihtoehtoa ei silloin enää ole.

Allekirjoitan monia juttuja täällä, mutta mä kyllä myönnän että meillä lähdetään arki-iltana lasten kanssa kebabille vaikka jos ei nappaa ruuanlaitto. Ei nyt liian usein tietty, koska en halua itsekään syödä liikaa ravintolaruokaa. Mutta suht usein laiskottaa aika paljon.. Meillä on kaksi lasta.

Sun lapset on varmaan vähän vanhempia? Ei tulis mieleenkään että veisin 1,5- ja 3-vuotiaat lapset kebabille. Mutta ehkä olenkin ruokanatsi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen perheellinen ja olin kyllä ymmärtänyt nämä teidän "järkytykset" reilusti etukäteen, varautunut niihin ja pärjännyt niiden kanssa. Että hohhoh teille ja teidän "järkytyksille". Paras kaikille kun jätätte älykkyysgeeninne sukupuuton uhreiksi.

Eikös tää ketju ollut lapsettomille? Ja miksi edes loukkaannut noin kovasti siitä, että lapsiperhe-elämä ei ole kaikille mieluista?

Vai HS julkaisi totuuden: maailmassa 6 miljardia ihmistä? Aikoja sitten. Nyt maailmassa on 7,5 miljardia ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva melu. Kasvatan ja hoidan työkseni lapsia ja en voi ymmärtää, miten vanhemmat jaksavat sitä saatanan melua joka ikinen päivä! Itse olen äärirajoilla jo 6-9h työpäivän jälkeen. Olen vain entistä varmempi päätöksestäni, etten hanki lapsia.

Harvassa perheessä lapsia on yhtä paljon kuin päiväkotiryhmässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että on pakko esim. laittaa aina ruokaa, vaikkei haluta. Minä voin väsätä jotain äkkiä töistä tultuani tai hakea vaikka kebabin. Vireystila vaihtelee. Lapsien kanssa ei kysytä vireystilaa, vaan se safka on aina tehtävä. Muutenkin lapsettomana ei tarvitse tehdä koko päivänä yhtään mitään jos ei huvita. Tällaista vaihtoehtoa ei silloin enää ole.

Allekirjoitan monia juttuja täällä, mutta mä kyllä myönnän että meillä lähdetään arki-iltana lasten kanssa kebabille vaikka jos ei nappaa ruuanlaitto. Ei nyt liian usein tietty, koska en halua itsekään syödä liikaa ravintolaruokaa. Mutta suht usein laiskottaa aika paljon.. Meillä on kaksi lasta.

Sun lapset on varmaan vähän vanhempia? Ei tulis mieleenkään että veisin 1,5- ja 3-vuotiaat lapset kebabille. Mutta ehkä olenkin ruokanatsi.

En ole tuo kommentoija. Ei siellä ole pakko kebabia syödä vaikka onkin kebab-ravintola. Vaikka salaattia ja riisiä sormiruokailijalle. Lasten listalta jotain pienille ja aikuisille kebabia.

Mutta ehkä en haluakaan syyllistää muita äitejä korostamalla omaa erinomaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Se, että on pakko esim. laittaa aina ruokaa, vaikkei haluta. Minä voin väsätä jotain äkkiä töistä tultuani tai hakea vaikka kebabin. Vireystila vaihtelee. Lapsien kanssa ei kysytä vireystilaa, vaan se safka on aina tehtävä. Muutenkin lapsettomana ei tarvitse tehdä koko päivänä yhtään mitään jos ei huvita. Tällaista vaihtoehtoa ei silloin enää ole.

Ööö... minä joudun tekemään miehen takia ruokaa, tai mies tekee itse, lapsille on helppo väsätä jotain pientä, esim. pakkasesta tai mikroaterian, ja ihan koko perheelle voi hakea pitsan tai mäkkiä, mikä ihme estää? Tai sit mennään ihan sinne ravintolaan syömään koko porukka. Ei mun äitikään aina jaksanut laittaa ruokaa kun tuli väsyneenä töistä, kaikki naahi kaapista kuka mitäkin, me lapset oltiin sentään syöty kunnon ruoka koulussa/hoidossa. Kukaan ei ole koskaan tullut pakottamaan että aina pitää tehdä ruokaa vaikka ei halua. Meillä tosiaan vaativin on mies, joskus kyllä korvaa ruuan sitten mikrossa tehdyllä kaurapuurolla, vähän tylsää kun sitä se syö jokaikinen aamukin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen perheellinen ja olin kyllä ymmärtänyt nämä teidän "järkytykset" reilusti etukäteen, varautunut niihin ja pärjännyt niiden kanssa. Että hohhoh teille ja teidän "järkytyksille". Paras kaikille kun jätätte älykkyysgeeninne sukupuuton uhreiksi.

Eikös tää ketju ollut lapsettomille? Ja miksi edes loukkaannut noin kovasti siitä, että lapsiperhe-elämä ei ole kaikille mieluista?

Sori, mä en tiennyt ettei tää toimi näin päin. Unohdin että vaan lapsettomat saa käydä pilaamassa perheellisten keskustelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen perheellinen ja olin kyllä ymmärtänyt nämä teidän "järkytykset" reilusti etukäteen, varautunut niihin ja pärjännyt niiden kanssa. Että hohhoh teille ja teidän "järkytyksille". Paras kaikille kun jätätte älykkyysgeeninne sukupuuton uhreiksi.

Eikös tää ketju ollut lapsettomille? Ja miksi edes loukkaannut noin kovasti siitä, että lapsiperhe-elämä ei ole kaikille mieluista?

Niin, ja perheellisille tarkoitetussa ketjussa oli puolet kommenteista velojen vänkäämistä. Niin että tulin nyt sitten vastavierailulle vähän oikomaan niitä omituisia vela-kuvitelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen perheellinen ja olin kyllä ymmärtänyt nämä teidän "järkytykset" reilusti etukäteen, varautunut niihin ja pärjännyt niiden kanssa. Että hohhoh teille ja teidän "järkytyksille". Paras kaikille kun jätätte älykkyysgeeninne sukupuuton uhreiksi.

Eikös tää ketju ollut lapsettomille? Ja miksi edes loukkaannut noin kovasti siitä, että lapsiperhe-elämä ei ole kaikille mieluista?

Niin, ja perheellisille tarkoitetussa ketjussa oli puolet kommenteista velojen vänkäämistä. Niin että tulin nyt sitten vastavierailulle vähän oikomaan niitä omituisia vela-kuvitelmia.

Tälle on oma sanansakin suomen kielessä: pikkusieluisuus.