Lapseton, mikä SINUA järkyttää eniten lapsiperhearjessa?

Vierailija kirjoitti:

Piti vielä jatkaa, että usein nepsy-lapsien ongelmat eivät ole kotona niin pahoja, koska vanhemmat tuntevat lapsensa ja osaavat mukauttaa omaa toimintaansa sen mukaan, kun taas päiväkodissa/koulussa tehdään tiettyjen sääntöjen mukaan.

Esim. Vanhempi tietää että Erkki haluaa kastikkeen ja perunat erikseen. Tietää, että jos ne on sekaisin, Erkki ei syö - tulee nälkäkiukku, mikään ei onnistu, vaikuttaa uneen- ja seuraavaan päivään.

Päiväkodissa tällaista ei ymmärretä ja käytös näyttäytyy huonona.

Tosin olen huomannut, että vanhemmat eivät tunne lapsiaan (työnnetty hoitoon pienestä pitäen) ja eivät myöskään siitä johtuen osaa kohdata heitä tunnetasolla, mikä aiheuttaa monenlaista psyykkistä ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti vielä jatkaa, että usein nepsy-lapsien ongelmat eivät ole kotona niin pahoja, koska vanhemmat tuntevat lapsensa ja osaavat mukauttaa omaa toimintaansa sen mukaan, kun taas päiväkodissa/koulussa tehdään tiettyjen sääntöjen mukaan.

Esim. Vanhempi tietää että Erkki haluaa kastikkeen ja perunat erikseen. Tietää, että jos ne on sekaisin, Erkki ei syö - tulee nälkäkiukku, mikään ei onnistu, vaikuttaa uneen- ja seuraavaan päivään.

Päiväkodissa tällaista ei ymmärretä ja käytös näyttäytyy huonona.

Tosin olen huomannut, että vanhemmat eivät tunne lapsiaan (työnnetty hoitoon pienestä pitäen) ja eivät myöskään siitä johtuen osaa kohdata heitä tunnetasolla, mikä aiheuttaa monenlaista psyykkistä ongelmaa.

HALUAA MUUSIN JA KASTIKKEEN ERIKSEEN!

Miten ehtii käydä aamuisin rauhassa suihkussa, juoda aamukahvin, lukea lehden, meikata ja laittaa hiukset? Tai miten työvaatteet pysyy puhtaina, jos jaloissa pyörii pari sottaista pikkulasta?

Kuinka ehtisimme hakea lapset päivähoidosta, jos menee iltaisin pidempään? jne.

Vielä sen verran, että tuo nauraminen ja jatkuva pahan tekeminen viittaa sekä huomionhakuisuuteen, että siihen, että lapsi itsekkin tietää ettei hänellä muuta odotettakaan. Onko tullut sanottua lasta ilkeäksi? Tai huokaistua, että miksi olet aina tuollainen? Onko alkuolettamuskin se, että lapsi epäonnistuu eikä osaa käyttäytyä? Suhtaudutaanko negatiivisesti niihinkin tilanteisiin, missä lapsi on tarkoittanut hyvää, mutta ei ole ihan ymmärtänyt rajoja/omannut tilannetajua? Entä vanhempien oma käytös, miten suhtadutte lapseen ja miten kohtelette häntä? Sylitelläänkö, ilmaistaanko lapselle, että hänestä pidetään, huomataanko hyvät asiat mitä lapsi tekee (ne pienetkin)?

Lapsella voi kyllä olla jotain taustallakin esim. tunne-elämän ongelmia tai jotain muuta, mutta sellaisista huolimatta paljon ratkaisee se, millaisessa vuorovaikutuksessa aikuiset ovat tämän lapsen kanssa. Tiedän että tuollainen käytös voi vaikuttaa hirveältä, ärsyttävältä ja kiristää pinnaa ihan kunnolla, se on ihan luonnollista eikä aina vanhemmilla tai muilla kasvattajillakaan mene ihan oppikirjan mukaan niiden omien tunteiden kanssa, mutta jos lapsesta on jo tehty paha, niin hän myös toimii näiden odotusten mukaisesti. Hankkikaa apua.

Olen ihan loppu tähän sontaan. Olen lapseton ja elän puolisoni lapsiperheessä. Pojat tekevät kaikkensa että heistä tulisi työttömiä ja naisettomia luusereita. Koko ajan luulevat että elämän pitäisi jo alkaa helpottua, vaikka tähän asti aivan kaikki on tehty heidän puolesta. Säästän huolella ison kasan rahaa lomamatkoihin ja perillä saamme kuulla pelkkää kiukuttelua ja pään aukomista.

Ikinä et voi luottaa että lapset olisivat hoitaneet jonkun sovitun homman - tai yleensä voi kyllä luottaa siihen että eivät ole hoitaneet sitä. Sotkevat kaikki paikat missä vaan ovatkaan. Ovat ihan aidosti huonokäytöksisiä lapsia. Hyväksikäyttävät sitä että lapsi saa kaiken anteeksi. Mistään tavaroista eivät osata pitää huolta. Hukkaavat ihan mitä tahansa ihan minne tahansa.

Joka päivä valittavat kuinka eivät välitä siitä ruoasta mitä olen kotiin kantanut ja valmistanut koko perheelle. Minkään uuden asian tai taidon opettaminen ei onnistu. Kärsivällisyyden maksimiaika on 2 minuuttia, sitten alkaa huuto kun kaikki on liian vaikeaa ja työlästä. Poikien omat vanhemmat haluaisivat varmaan vaan ummistaa silmänsä ja toivoa että olisi jo vuosi 2028.

Ihan normaalissa, tasapainoisessa lapsiperheessäkin se MELU. En vaan jaksa parin tunnin kyläilyä kauempaa, ei kuule eikä tunnista enää omia ajatuksiaan. Ihana mennä omaan hiljaiseen kotiin, varsinkin jos mieskin on poissa. 

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa teistä tekee kuitenkin ne lapset, siinäs esitätte :D

Ps. Ette ole oivaltaneet mitään mitä perheelliset eivät olisi. Ette ole viisaampia ettekä tunne itseänne paremmin. Teiltä puuttuu ainoastaan kyky joustaa elämäntilanteissa ja kasvaa ihmisenä.

Tämä

1. En kestä sitä HUOLTA lapsista joka ei kunnolla poistu ennenkuin kuolee. 

2. Pienten lasten kanssa oleminen 24/7

3. Tätä ei ole sanottu täällä, mutta tukiverkkojen puute. Nykyään ei ole sitä auvoista tilannetta useallakaan että molemmat isovanhemmat ovat tarvittaessa hoitamassa mussukkaa tarpeen vaatiessa.

Mieheni sisko (asuu eri maassa kuin me) kun teki lapsen hänelle oli tosi onni, että sekä molemmat isovanhemmat sekä isoisovanhemmat olivat auttamssa. Kaikki em. asuu alle 20 min. päässä. Lapsi meneekin mummulaan yökylään joka viikko + usena päivänä viikossa päiväsaikaan tarhan jälkeen jotta miehen sisko voi siivota kotona rauhassa tai käydä vain ruokakaupassa miehensä kanssa, vaikka siskolla aikaa olisi päivälläkin kun ei käy töissä. Minulla itsellä lähimmät isovanhemmat ovat aina asuneet vähintään 250 km päässä ja tädit ja sedät vielä kauempana, mieheni siskon kaltainen autuas tilanne on aivan absurdi. Saattaisin harkita lasten hankintaa jos päätettäis muuttaa miehen kotimaahan - paitsi että maa on niin täyteenahdettu ihmisistä, että en sittenkään.

Lasten sotkuisuus, kaikenlainen "söhrääminen"; laamitaan ikkunoita ja peilejä, suuta ei pyyhitä, rasvaisilla käsillä sotketaan nahkasohvat... Tällaisen siistin ihmisen painajainen on lapsivieraat, jotka jättävät saastaisia jälkiä joka paikkaan. Mutta toisaalta itse uskon, että on vanhemmista kiinni. Jos vanhemmat itsekin on vähän hällä väliä tyyppejä siisteyden ja hygienian osalta niin lapsetkaan ei opi tavoille.

Huonot tavat liittyen ruokaan ym. ; "double dipping", "en mä  otakkaa tätä karkkia, laitan tän takas ja otan jonku toisen", kaivetaan nenää ruokapöydässä, yskitään laittamatta mitään eteen

Aikataulut. Kaikkeen menee älyttömästi aikaa, lapset eivät osaa toimia nopeasti ja tehokkaasti. Samoista asioista pitää huomauttaa joka kerta.

Kuvittelin myös, että lapset oppivat paljon aikaisemmin nukkumaan koko yön omassa sängyssä. Lähipiirissä on eskari-ikäisiä lapsia, jotka herättävät vanhemmat/vanhemman lähes joka yö. Luulin myös, että jo n. 4-vuotias lapsi osaa pestä itsensä ja pyyhkiä pyllyn, mutta tuttujen lapset taisivat oppia suunnilleen eskari-iässä. Muistelisin ainakin itse osanneeni nuo jo 4-vuotiaana.

Sitä että lapset haluavat tuntuvat koko ajan haluavan vanhempien huomiota. Ei voi keskustella vanhemman kanssa ilman että viereen tulee lapsi keskeyttämään ja vaatimaan äidiltään/isältään olemassaolonsa huomaamista. Ymmärrettävää tuo käytös lapselta tietysti on, mutta sen määrä yllätti itseni. Hyvä että saa yhtä lausetta loppuun kun on jo lapsi roikkumassa taas hihasta. Samaten päivähoitomaksujen suuruutta olen itsekin kauhistellut. 

Meteli. Ei puhuta normaaliäänellä toisille vaan huudetaan ja kailotetaan.

Muovirojut eli lelut ympäri kämppää ja pihaa. Karmeeta kattella. Meidän rivarissa yhdellä 1 vuotiaalla on heidän piha kirjaimellisesti muovitraktorien sun muiden peitossa. Ja eihän se edes osaa niillä vielä leikkiä, kun on niin pieni. Ja toisen naapurin 1,5-vuotiaalle piti hankkia valtava trampoliini...

Vierailija kirjoitti:

Se miten äidit ovat persoonattomia miehen omistamia synnytyskoneita jotka tekevät ilmaista paskaduunia joka ei näy ikinä missään ja sitä omaa identiteettiä rikotaan vielä ottamalla miehen nimi ja antamalla miehen nimi aina ja poikkeuksetta lapsille kaikissa perheissä.

En ikinä halua äidiksi kun tajusin miten irvokasta ja naista alistavaa se on.

Onko sulla äitisi nimi vai joku omakeksimä? Ymmärrän sun pointin ilmaisesta paskaduunista, jos tarkoitat sillä kotitöitä tms. Hyvässä suhteessa kotityöt jakautuu tasan, samoin lapsista huolehtiminen, vähempään tyytyviä ihmisiä pidän outoina.

Lasten jatkuva sairastelu ja siihen liittyvät ongelmat. Tuntuu ainakin että omat työkaverit on koko ajan siivoamassa ripuleita ja oksuja, imemässä räkää vauvansa nenästä ja mitä lie kuvottavaa. Ja valvovat kaiket yöt kun lapset herättää milloin mistäkin syystä.

En mä vaan jaksaisi tuollaista, tarviin 8h yöunet jotta jaksan päivän töissä. Enkä jaksaisi siivota muiden sotkuja koko ajan, niin ällöttävääkin on etenkin eritteiden käsittely että ei kiitos.

Se järkyttävä meteli ja kaaos. Lisäksi se, että jos kysyy äidiltä että mitä sinulle kuuluu, ensimmäisenä kerrotaan kuinka Castehelmiina-Pellervolla oli korvatulehdus ja Sipuliina-Cuccacaalia oppi paskomaan pottaan.

Potasta puheen ollen,myös ne olohuoneessa tai keittiössä olevat eritekiulut on yököttäviä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se hämmentää, miten perheen perustaminen on monelle niin itsestäänselvää, kun minulle mikään ei ole :D

Mua mietityttäisi mm. seuraavat asiat:

- Olisinko tarpeeksi hyvä äiti? Voisinko tarjota hyvän ja turvallisen lapsuuden? Pystyisinkö kasvattamaan lapsestani tasapainoisen ja onnellisen ihmisen?

- Parisuhde. Vaikka tilanne on nyt hyvä, kestääkö se? Kykenisinkö yksinhuoltajuuteen?

- Onko taloudellinen tilanteeni tarpeeksi hyvä?

- Sosioekonomisen aseman periytyminen.

- Maapallon tila. Tarvitaanko tänne lisää ihmisiä? Haluanko tälläiseen maailmaan lisää ihmisiä?

Miettiikö muut tälläisiä?

Turha miettiä. Tuossa ei ollut oikeastaan mitään mihin voisit itse etukäteen vaikuttaa.  Toki kaikista asioista saadaan monimutkaisia ongelmia jos niin haluaa. 

Minusta tuntuisi aika vastuuttomalta ja itsekkäältä olla miettimättä noita asioita :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ettei saa nukkua aamulla pitkään. Kaiken muun kestäisin. Olen kokenut lapsiperhe-elämää ex-avopuolisoni kautta ja se oli ainut asia mikä toden teolla ärsytti. Vielä pienemmillä tietysti tämän päälle rikkinäiset yöunet.

Miksi ihmeessä sinun piti herätä aamulla? Ymmärrän, että lapsen vanhemman täytyy, mutta ei kai sen vanhemman puolison nyt tarvitsisi? -ap

Mun mielestä jos on puoliso, jolla on lapsia, niin kyllä sitä sitten pitää elää osana lapsiperhearkea. On se kurja jos aina puoliso herää kukonlaulunaikaan lasten kanssa ja puoliso vetää sikeitä puoleenpäivään. Vastaavasti iltarytmit aivan eri. En mä ainakaan haluaisi tuollaista.

En tiiä onko joku maininnu jo, mut se mua hämmästyttää ettei äitiä saa KOSKAAN vituttaa vaan kaiken pitää aina olla ihanaa. Joku kysyy kuulumisia ja äidin vastaus pitää olla aina tyylin"noo heikki-petteri hajotti kaikki paikat ja sotki seinät paskalla jnejne mut onhan se ihanaa" vaikka tosi asiassa tekisi mieli sanoa "vittu toi kakara lähtee laitoksee mä pakkaan kamat ja häivyn"..

Se, ettei ole hetken rauhaa. Edes öisin, pitkään aikaan. Tulisin hulluksi parissa päivässä.

Eläminen vain ja ainoastaan lasten ehdoilla.

Ei voi tehdä mitään omien mieltymysten ja halujen mukaan, vaan lapset laitettava aina etusijalle ja kaikki asiat tehtävä heidän ehdoilla.

Se on raskainta.

Myös jatkuva sotku ja älämölö.

Vierailija kirjoitti:

Eläminen vain ja ainoastaan lasten ehdoilla.

Ei voi tehdä mitään omien mieltymysten ja halujen mukaan, vaan lapset laitettava aina etusijalle ja kaikki asiat tehtävä heidän ehdoilla.

Se on raskainta.

Myös jatkuva sotku ja älämölö.

Hups, kysymys olikin lapsettomille. Olen ex-lapseton 😄