Lue keskustelun säännöt.
Lapseton, mikä SINUA järkyttää eniten lapsiperhearjessa?
22.07.2017 |
Vanhemmilta kysyttiin tätä jo, joten kysytään lapsettomiltakin.
Minua eniten on järkyttänyt, miten sotkuista ja äänekästä on ihan kahden lapsen normaalitaloudessakin, ja miten kaksi introverttivanhempaa voivat olla aivan helisemässä vilkkaan ja tarvitsevan pikkulapsen kanssa.
Myös päivähoitomaksujen suuruus yllätti.
Kommentit (471)
Lapsettomana siirtyminen elämään yksinhuoltaja miehen kanssa on ollut lasten osalta pettymys. Lapset ovat hirveän itsekkäitä. Lapsilla ei ole lainkaan empatiaa ja sitä myötä tilannetajua olla kiltisti kun aikuinen on hänen takia venynyt jo kuuteen suuntaan. Lapset puristaa aikuisen vaikka hengiltä kunhan saa kaiken minkä itse haluaa.
Lasten kuntoilun ja harrastusten pitäisi jyrätä aikuisten kuntoilun ja harrastukset 6-0, vaikka kovassa työstressissä olevalle aikuiselle kuntoilu ja harrastukset ovat elinehto työtä selviämiselle. En saa kentän seisomisesta mitään, kuin hypotermian ja selkäkivut.
Koti ei ole enää sinun kotisi, se on lasten kavereiden päiväkoti, jossa syödään kaapit tyhjksi, lorotetaan kalliit shampoot slime-aineksiksi, sotketaan paikat ja huudetaan kuorossa, vaikka aikuisten olisi tehtävä esim. töitä kotona. Vastaavasti aikuisten vieraista tulee hirveät raivarit että en tahdo ja onko pakko. Kurin pitäminen on mahdotonta kun lasten oikea vanhempi haluaa ettei lapset vaan saa mitään traumoja siitä että niitä komennetaan.
Odotan jo päivää että olemme taas kahden, n. 10 vuoden päästä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten rahat riittää on ainut huoli ja murhe. Kaiken muun voi rahalla ratkaista tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Lasten harrastusten mukaan eläminen, niiden roudaaminen koko ajan jonnekin, kentän laidalla odottelu ym. Tietenkään kaikissa lapsiperheissä tätä ei ole samassa mitassa, mutta joillakin tuntemillani vanhemmilla kaikki vapaa-aika on tuota. Silloinkin, kun lapsi minun mielestäni osaisi jo itsekseen mennä sinne harrastukseensa.
Toinen niin omien lasten yletön kehuminen. Mikä tahansa riipustus paperille niin lapsi on tulevaisuuden Picasso. Ja vaikka se todistus olisikin hyvä tai meidän Ville 8 v. teki eilen kääretortun ihan itse, niin en kehtaisi äitinä sitä työpaikan kahvihuoneessa naama ylpeydestä ja onnesta loistaen tuoda julki.
Minuakin järkyttää (monen muun asian lisäksi) tuo lasten kyydityksillä paapominen ja koko perheen elämä pyörii pirjo-petterin harrastusten ympärillä. Milloin pitää leipoa tuhruuttaa koko viikonloppu mokkapaloja jonnekin turnauksen myyntikojuun, lähteä itse kenottamaan myyntikojun taakse koko päiväksi tai herätä lauanataiaamuna kello kuusi ajamaan toiselle puolelle Suomea jonnekin junioriturnaukseen. Viikolla sitten kyytsätään pentuja ees taas harrastuksiin ja kouluun, vaikka pennuilla terveet jalat ja pihassa seisoo toimivia polkupyöriä/bussi ajaa nurkan takaa.
Naapurissa asuu 3kpl 9-15- vuotiasta lasta, joita äiti kyyditsee kouluun/kavereille/harrastuksiin joka päivä useita kertoja, vaikka lapset on ihan tavallisia (tosin hemmetin kiukkuisia ja jalkaa vimmatusti polkevia äkäpusseja), ei siis ole mitään vammoja tai vaikka autismia, että erityistä kuljettamisen tarvetta olisi. Äiti vaikuttaa ihan hermorauniolta. Kyyditysten lisäksi tietysti hänen päivänsä koostuu pyykkirumbasta, ruuanlaitosta jne. lasten passaamisesta ja riitojen selvittelystä.
Eräässä sukulaisperheessä hyysätään myös isoja lapsia ja kuljetetaan autolla joka paikkaan. Siis aivan käsittämätöntä, että lähestulkoon huipputason urheilijanuoret eivät muutamaan kilometriä pääse harkkoihin omin jaloin. Viikonloput ravataan ulkomaita myöten turnauksissa. Mä ymmärrän, että joku pieni lapsi ei lähde toiselle puolelle Suomea ilman vanhempia turnausmatkalle, mutta vähän mä ihmettelen eikö 16-vuotias voi ja _halua_ lähteä pelikavereitten kanssa keskenään.
Ja varmaan on ihan kiva osoittaa lapselle silloin tällöin kiinnostusta jäämällä seuraamaan harkkoja, mutta kun joka jumalan kerta istutaan siellä kentän reunalla, niin överiksi menee.
Nuo lasten hovikuskeina toimivat vanhemmat tekevät suuren karhunpalveluksen lapsilleen. Lapset eivät opi omatoimisiksi ja se tärkeä arkiliikuntakin jää tuolla tyylillä monilta lapsilta uupumaan. Joskus on tietenkin lapsia, joista ei ole yksin henkisen tai fyysisen puutteen takia kulkemaan yksin kouluun/harrastuksiin tai koulutie on oikeasti vaarallinen tai matka liian pitkä ja hankala kuljettavaksi. Mutta suurimmassa osassa tapauksista kyse on vaan jostain sairaasta tarpeesta passata lapset liian pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ettei saa nukkua aamulla pitkään. Kaiken muun kestäisin. Olen kokenut lapsiperhe-elämää ex-avopuolisoni kautta ja se oli ainut asia mikä toden teolla ärsytti. Vielä pienemmillä tietysti tämän päälle rikkinäiset yöunet.
Miksi ihmeessä sinun piti herätä aamulla? Ymmärrän, että lapsen vanhemman täytyy, mutta ei kai sen vanhemman puolison nyt tarvitsisi? -ap
Parisuhteessa on tapana olla toinen toisensa tukena. Molempien ei tarvitse välttämättä herätä, mutta lapset kyllä tulevat herättelemään ja kun eletään yhdessä, toisellekin haluaa välillä suoda sen rauhallisemman aamun.
Okei. Itse pitäisin kyllä kiinni siitä, että vanhempi hoitaa lapsensa itsenäisesti. Olen seurustellut koiranomistajan kanssa, ja silloinkin tein selväksi, että koira oli hänen vastullaan. Näin olikin. -ap
Taidat olla aika itsekäs ihminen? "Minä itte ja muut sitte!"
Eikohan se ole aika lailla itsekkaampaa odottaa etta kumppanin pitaa hoitaa omien tekojen seuraukset. Oli se sitten koiran hankinta tai ehkaisykyvyttomyys, se lapsi tai koira on sen vanhemman tai omistajan vastuulla eika ole millaan tavalla itsekasta olettaa nain.
Ei mikään. Haluaisin omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mita ihmisille tapahtuu kun niista tulee vanhempia.
1) Alykkyys laskee sille tasolle etta lasten taysin idioottimaiset lausahdukset nahdaan nerouden osoituksina joita pitaa oyhottaa koko maailmalle.
2) Kaikki huomaavaisuus muita kohtaan katoaa. Vain oma napa ja oma perhe on tarkeita (ja sanovat meita lapsettomia itsekkaiksi, oi ironiaa).
3) Se minka tamakin ketju on osoittanut: ei minkaanlaista sietokykya muiden ajatusten tai kokemusten suhteen. Kuvitellaan etta kaikki koskee itsea, ja rynnataan puolustamaan niita maanvaivoja ja omaa elamantapaa valittomasti. Tassa ketjussa kysyttiin mika jarkyttaa lapsettomia, ja eikohan heti aitylirykmentti ryntaa trollaamaan kuinka heidan elamansa on niin ihanaa ja muut ei vaan tajua ja kylla tekin sitten kun olette vaginanne repineet ymmarratte, mutta sita ennen ette tieda mitaan.
4) Taydellinen kyvyttomyys asettaa omia tekoja suurempaan kontekstiin. Kylla, se teidan mervi-sirkkeli on ymparistolle haitaksi vaikka syottaisitte sille miten paljon muhennettua vegaanista parsaa.
5) Arvoista tulee valtavan konservatiivisia. Naiset kuvittelevat olevansa sankareita kun uhrautuvat perheensa eteen, mutta tosiasiassa he ovat vain patriarkaatin mahdollistajia tehdessaan palkatonta tyota ja tuhotessaan uransa ja elakkeensa. On uskomatonta kuinka moni feministiksi itseaan kutsuva nainen jaa kotiin istumaan miehensa elatiksi ja pitaa sita jotenkin hienona asiana. Ei minkaanlaista itsekunnioitusta.
Olen hyvin iloinen siita etta ihmiset niin avoimesti naita typeryyksiaan toitottavat, se tekee valinnan lapsettomasta elamantavasta todella helpoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on lapsia mutta järkyttää miten paljon ne sairastelee ja se kuinka moni vanhempi luulee että räkäinen lapsi on ihan terve.
Rahan vähyydestä vinkuminen ihmetyttää eniten, vaikka luulisi aikuisten ihmisten ymmärtävän lapsista seuraavat kulut jo ennen heidän tekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on varmaan ihan naurettavaa, mutta minua järkytti oikeasti kaikkein eniten sen tajuaminen, että vauvaa tai taaperoa ei ihan oikeasti voi jättää edes _muutamaksi minuutiksi_ yksin asuntoon vaikka kioskilla käynnin ajaksi, ei edes nukkumaan pinnasänkyyn. En voi kuvitellakaan, että järjestäisin itselleni tarkoituksella minkäänlaista elämäntilannetta, jossa en kerta kaikkiaan voisi vaan sen kummemmin miettimättä jättää kaikkea vaikka vartiksi pärjäämään ilman minua (tai sopimista toisen vanhemman kanssa tai jotain erikseen järjestettyä valvontaa). Oikeasti vieläpä koen, että minulle se siedettävä itsestäänselvä varmistelematon ja huoleto. aika olisi pikemminkin muutama tunti, ei muutama minuutti. Aivan sietämätön ajatus.
Se, että ne lapset ovat siinä ihan koko ajan ja ne pitää ottaa huomioon aina ja joka päivä. Luonnollista toki, mutta tosiaan tilanteesta ei pääse eroon kuin hetkeksi kovilla järjestelyillä. Itse sietäisin lapsiperhe-elämää muutaman minuutin päivässä tai sitten muutaman kokonaisen päivän vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana siirtyminen elämään yksinhuoltaja miehen kanssa on ollut lasten osalta pettymys. Lapset ovat hirveän itsekkäitä. Lapsilla ei ole lainkaan empatiaa ja sitä myötä tilannetajua olla kiltisti kun aikuinen on hänen takia venynyt jo kuuteen suuntaan. Lapset puristaa aikuisen vaikka hengiltä kunhan saa kaiken minkä itse haluaa.
Lasten kuntoilun ja harrastusten pitäisi jyrätä aikuisten kuntoilun ja harrastukset 6-0, vaikka kovassa työstressissä olevalle aikuiselle kuntoilu ja harrastukset ovat elinehto työtä selviämiselle. En saa kentän seisomisesta mitään, kuin hypotermian ja selkäkivut.
Koti ei ole enää sinun kotisi, se on lasten kavereiden päiväkoti, jossa syödään kaapit tyhjksi, lorotetaan kalliit shampoot slime-aineksiksi, sotketaan paikat ja huudetaan kuorossa, vaikka aikuisten olisi tehtävä esim. töitä kotona. Vastaavasti aikuisten vieraista tulee hirveät raivarit että en tahdo ja onko pakko. Kurin pitäminen on mahdotonta kun lasten oikea vanhempi haluaa ettei lapset vaan saa mitään traumoja siitä että niitä komennetaan.
Odotan jo päivää että olemme taas kahden, n. 10 vuoden päästä :(
Kiitos tästä silmien avauksesta.
Olin ajatellut, että yh-isä voisi kelvata kumppaniksi, mutta ei ei....
Lapsethan saa nykyään kaiken. Ei tarvitse odottaa, valita eikä pettyä.
Mukulat käyttäytyy sen mukaisesti.
Heistä tulee varmasti viehättävästi käyttäytyviä aikuisia.
Luen tän jutun vielä uudelleen.
Miksi mä suostuisin oikutteleviin mukuloihin, ja itse olemaan ainainen kakkonen?
Vierailija kirjoitti:
Päivähoitomaksujen suuruus kyllä jaksaa aina ihmetyttää.
Paljonko ne on? Veikkaan 500€/kk.
Mikäli kauhistuttaa, niin ottakaapa selvää vanhusten hoitokotimaksuista.
Siellä maataan sängyssä tokkuraan lääkittynä tai istutaan tv.n ääressä. Ohjelmaa on lukutunti 1krt/vko, fysioterapiaa toinen mokoma. Ulos pääseminen on vuoden kohokohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiin liittyvä teeskentely ja valehtelu on ollut mulle aina vaivaannuttavaa.
Alkaa raskaana olevasta nainesta. "Voi kun ihana uutinen!" Miten niin? Rajoitukset, pelot ja kivut alkavat kohta. "Oi miten ihana vauvamaha, oletpa sinä kaunis!" Turvonnut, maha kuin jättimäinen kasvain, liikkuu äheltäen jalat harallaan vaappuen. Luonnollista se on, mutta tartteeko valehdella irvokasta ulkonäköä kauniiksi.
Vauva. "Suloinen, ihana".
Jaa. Musta kaikki vauvat näyttää samalta. Silmät pullottaa, kädet heiluu, kuola roikkuu, kakka haisee. Ja kohta tulee oksu. Edelleen, luonnollista tämäkin, mutta antakaa kokovartatalosuojapuku, jos aiotte työntää sen mulle syliin. En lepertele, koska olen vaivautunut. Toivon että vauvan omistaja ottaa sen pois, ennen kuin jostain reiästä alkaa valua jotain.
Tarvittavan teeskentelyn määrä vain kasvaa. Nyt pitää kuunnella innostuneen näköisenä lapsen epäselvää selitystä milloin mistäkin. Pitää ihailla kun se kasaa palikoita, piirtää paperiin ja vähän pöytäänkin, juoksee kiljuen ympäriinsä. Keskustelu aikuisten kesken on sula mahdottomuus. Ruokailutilanteet on metelin, sotkemisen, sähläämisen ja nirsoilun sävyttämiä kiusallisia näytöksiä. Mutta sitä ei saa olla huomaavinaan.
Kun pääset vihdoin kotiin, riisut huojentuneena kivettyneen hymyn kasvoiltasi. Kaadat lasin viiniä, lasket vaahtokylvyn, laitat musiikin soimaan, otat kirjan ja menet kylpyyn.
Taivaallinen rauha!
Perinteiset sukupuoliroolit.
Tasan yhdellä tuttavaperheelläni vastuu lapsista jakautuu kummallekin vanhemmalle yhtä paljon. Oma kaveriporukkani on vielä suht koulutettua ja nykyaikaista porukkaa. Niin se vaan tuntuu olevan edelleen, että lasten syntymän jälkeen mies voi säilyttää omaa elämää, mutta äiti on ennenkaikkea äiti eikä omaa aikaa juuri ole.
Järkyttää se, että ei saa nukkua viikonloppuisin pitkään, ei saa mennä ja olla ja tulla miten haluaa. Joku roikkuu koko ajan kiinni ja ei ole hetken rauhaa, kamalaa. Myös se järkyttää, että väsyneenä pitää kestää sitä sirkusta, mitä olen tuttavilla, ystävillä jne. nähnyt. En aiokaan tehdä lapsia. Lemmikit riittävät hoitovietin laannuttamiseen. :)
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana siirtyminen elämään yksinhuoltaja miehen kanssa on ollut lasten osalta pettymys. Lapset ovat hirveän itsekkäitä. Lapsilla ei ole lainkaan empatiaa ja sitä myötä tilannetajua olla kiltisti kun aikuinen on hänen takia venynyt jo kuuteen suuntaan. Lapset puristaa aikuisen vaikka hengiltä kunhan saa kaiken minkä itse haluaa.
Lasten kuntoilun ja harrastusten pitäisi jyrätä aikuisten kuntoilun ja harrastukset 6-0, vaikka kovassa työstressissä olevalle aikuiselle kuntoilu ja harrastukset ovat elinehto työtä selviämiselle. En saa kentän seisomisesta mitään, kuin hypotermian ja selkäkivut.
Koti ei ole enää sinun kotisi, se on lasten kavereiden päiväkoti, jossa syödään kaapit tyhjksi, lorotetaan kalliit shampoot slime-aineksiksi, sotketaan paikat ja huudetaan kuorossa, vaikka aikuisten olisi tehtävä esim. töitä kotona. Vastaavasti aikuisten vieraista tulee hirveät raivarit että en tahdo ja onko pakko. Kurin pitäminen on mahdotonta kun lasten oikea vanhempi haluaa ettei lapset vaan saa mitään traumoja siitä että niitä komennetaan.
Odotan jo päivää että olemme taas kahden, n. 10 vuoden päästä :(
Kunhan nyt ymmärrät, että kaikki yh perheet eivät ole tuollaisia.
Onpa liioittelua täällä, kuten tietysti kunnon vela-ketjuun kuuluukin.
En ainakaan muista, että lapseni olisi oksentanut koskaan kenenkään sylissä. Kuolaava vaihe terveellä lapsella on todella lyhyt eli sen ajan kun tutkii suullaan maailmaa n. puolivuotiaana pari kuukautta puolin ja toisin. Ei taapero enää lähtökohtaisesti kuolaa. Eikä lapsen vanhempaa nyt jokin vauvan sylki iljetä. Ulkopuolisena asia voi olla toisin.
Siisteyskasvatus on nimensä mukaisesti kasvatusta. Jo yksivuotias voi hoitaa asiansa vessassa, jos on siihen kannustettu. Meillä kaikki olivat siistejä n. puolitoistavuotiaina täysin.
Mutta toki lapsi vaatii aikaa ja vaivaa, se on selvä. Kuitenkin nämä kauhukuvat eivät kyllä aina ole täysin terveestä päästä lähtöisin.
Ihan rauhassa jokainen saa olla lapseton. Mutta ihmettelen, miksi sitä pitää tällaisilla kauhukuvilla perustella.
Miksi minä kymmenissä lapsiperheissä vierailevana en ole haistanut mitään kusen ja oksennuksen yhdistelmiä kodin perushajuna? Hajuaistini on normaali. Onko tässä kyseessä vain oman elämänvalinnan fanaattinen puolustelu tekemällä havaintoja, jotka eivät perustu todellisuuteen?
Alapeukkuja tälle tietysti satakahdeksankymmentä, mutta ajatuksena nyt kuitenkin kaikille....
Vierailija kirjoitti:
Onpa liioittelua täällä, kuten tietysti kunnon vela-ketjuun kuuluukin.
En ainakaan muista, että lapseni olisi oksentanut koskaan kenenkään sylissä. Kuolaava vaihe terveellä lapsella on todella lyhyt eli sen ajan kun tutkii suullaan maailmaa n. puolivuotiaana pari kuukautta puolin ja toisin. Ei taapero enää lähtökohtaisesti kuolaa. Eikä lapsen vanhempaa nyt jokin vauvan sylki iljetä. Ulkopuolisena asia voi olla toisin.
Siisteyskasvatus on nimensä mukaisesti kasvatusta. Jo yksivuotias voi hoitaa asiansa vessassa, jos on siihen kannustettu. Meillä kaikki olivat siistejä n. puolitoistavuotiaina täysin.
Mutta toki lapsi vaatii aikaa ja vaivaa, se on selvä. Kuitenkin nämä kauhukuvat eivät kyllä aina ole täysin terveestä päästä lähtöisin.
Ihan rauhassa jokainen saa olla lapseton. Mutta ihmettelen, miksi sitä pitää tällaisilla kauhukuvilla perustella.
Miksi minä kymmenissä lapsiperheissä vierailevana en ole haistanut mitään kusen ja oksennuksen yhdistelmiä kodin perushajuna? Hajuaistini on normaali. Onko tässä kyseessä vain oman elämänvalinnan fanaattinen puolustelu tekemällä havaintoja, jotka eivät perustu todellisuuteen?
Alapeukkuja tälle tietysti satakahdeksankymmentä, mutta ajatuksena nyt kuitenkin kaikille....
Kyllähän hajuihin turtuu. Jos omassa kodissa haisee aina kusi ja oksennus, ei sitä jonkun ajan päästä enää huomaakaan, edes muiden kotona. No, tämä nyt vain läpällä, en itsekään ole törmännyt tuohon nimenomaiseen ilmiöön kuin hyvin harvoin. Omassa viestissäni ei kuitenkaan ollut liioittelua, nuo kauhut on omakohtaisesti koettu, ja sen vuoksi olenkin lapseton. En myöskään puolustele lapsettomuuttani "fanaattisesti", vaan vastasin kysymykseen mahdollisimman rehellisesti.
t. viestin 440 kirjoittaja.
"Sinä et ymmärrä kun sinulla ei ole lapsia", no kyllä vain ymmärrän ja JUURI SIKSI minulla ei ole niitä lapsia. Osasin ennakoida, harmi ettei kaikki ole tutustuneet lapsen kasvatukseen ennen kuin päättivät itse lisääntyä.
Ehkä voisin harkita lapsen tekemistä, jos voisin olla varma, että se lapsi on niitä hiljaisia ja huomaamattomia jotka viihtyy puuhailemassa itsekseen jotain rauhallista. Vauvanakin olisi sellainen joka alusta asti nukkuisi lähes koko yön heräämättä (ehkä syömään ja sitten taas jatkaisi uniaan) ja ei olisi syömisongelmainen jne.
Kiukutteluita tulee varmasti joka lapselle, nekin kestäisi, jos lapsi olisi muuten sellainen rauhallinen ja helppo.
Mutta koska tuolllaista ei voi tietää, pitää varautua siihen pahimpaan ja sitä pahimpaa en kestäisi, en ikinä ja se ei ole lapsenkaan kannalta oikein, töissä kestän hyvin, olenhan lastenhoitaja ja nautin kyllä työstäni, mutta on ihanaa palata omaan kotiin omaan rauhaan ja hiljaisuuteen huolehtimaan vain suhteellisen vähään tyytyvistä lemmikeistä.