Lue keskustelun säännöt.
Lapseton, mikä SINUA järkyttää eniten lapsiperhearjessa?
22.07.2017 |
Vanhemmilta kysyttiin tätä jo, joten kysytään lapsettomiltakin.
Minua eniten on järkyttänyt, miten sotkuista ja äänekästä on ihan kahden lapsen normaalitaloudessakin, ja miten kaksi introverttivanhempaa voivat olla aivan helisemässä vilkkaan ja tarvitsevan pikkulapsen kanssa.
Myös päivähoitomaksujen suuruus yllätti.
Kommentit (471)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki järkytti/järkyttää edelleen kun tuttava pariskunnat ovat tehneet lapsia. Jo parin tunnin vierailun jälkeen olen aivan rättiväsynyt kun olen kuunnellut ja katsellut heillä pikkulasten menoa. En ymmärrä miten tuttavani jaksavat. Lapset ovat kaiketi ihan normaaleja, iloisia ja ihan hauskojakin ja vanhemmat pitävät heistä hyvää huolta. Mutta meno on silti minulle aivan liikaa. Tämä on vahvistanut näkemystäni siitä että itse en aio hankkia lapsia. Tiedän, että en pystyisi luopumaan omista harrastuksistani lasten takia enkä jaksaisi pyörittää edes yhden lapsen huushollia.
Minkälaisia harrastuksia sulla on kun niistä pitäisi lapsen takia luopua??? Ryyppääminen? Yksinpurjehdusmaailmanympäri? No senkin ajan voi ukko olla lapsen kanssa.
Liikuntaharrastukset. Paksun mahan tai pienen lapsen kanssa ei pääse juoksemaan, pyöräilemään, tenniskentälle, uimaan tai jumppaan. Saati sitten hevosen selkään. Näitä ei vaan voi yhdistää lapsiperhe-elämään.
Sivusta lisään että ei meillä ainakaan "ukko" voisi lasta vahtia, koska harrastaa vähintään yhtä paljon. Kun molempien päivä töineen ja liikuntaharrastuksineen kestää noin 7-17, pitäisi molempien luopua puolesta harrastusajasta, että lapsen ehtisi viedä ja hakea tarhasta. Ei ne siellä varmaan yli kymmentä tuntia pidä... Ja ei taida ekaluokkalaistenkaan hyvä noin pitkään yksin olla joka päivä. Käytännössä siis lapsi vähintään puolittaisi harrastusmäärän molemmilta vanhemmilta ainakin noin kymmeneksi vuodeksi.
Meilläkin molemmat ollaan aktiivisia harrastajia eli lasten hoitoa olisi mahdotonta jakaa. Eikä olla valmiita luopumaan tästä elämäntyylistä, asiasta on kyllä käyty keskusteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen todella tyytyväinen että lapsella alkaa olla sen verran ikää, ettei tarvitse koko ajan olla vahtimassa, vaan pärjää itsenäisesti. Lisää ei ole tulossa, tämä riitti.
yh m
Juuri näin!
Enpä sitä osannut aavistaakaan kuinka tarvitseva lapsi on, ennenkuin se oma syntyi. Ja oma lapseni on ollut kaikenkaikkiaan vieläpä erittäin "helppo" lapsi. Miehellä oli ennestään kaksi lasta, joten kuvittelin tietävänä mitä lapsiperhearki on, asuivathan nämä lapsukaiset puolet ajasta meidän luonamme. No, enpä todellakaan tiennyt ennen ikioman lapsen saamista. Kaikkea sitä vastuuta, jatkuvaa huolta ja huolehtimista ym. ym. Ja todellakin: Oman ajan puutetta siitäkin huolimatta, että hommat kotona on jaettu tasapuolisesti.
Eli vaikka en lapseton olekaan, ja ketjua luettuani en siis saisi joidenkin mielestä ollenkaan edes kommentoida täällä, kommentoin silti. Eli ymmärrän aivan hemmetin hyvin, että monet eivät halua lapsia, kun tuota lapsiperheiden menoa läheltä joutuu seuraamaan. Ja voi kuinka monen lapsettoman kanssa ollenkaan täysin samaa mieltä asioista! Kyllä ihmisen pitää sen verran "itsekäs" ollakin, että tekee omasta ainutkertaisesta elämästään
juuri sellaisen kuin haluaa. Itsekkyydestä ei ole yhtään mitään väärää niin kauan kun sillä ei vahingoita muita. Ja miksi sitä paitsi juuri lapsettomia pidetään itsekkäinä? Ihan yhtä itsekästä tai vielä paljon itsekkäämpääkin mielestäni on lasten tekeminen tähän epävarmaan maailmaan. Omaa sukua ja geenejähän siinä halutaan jatkaa.
Minun mielestä se jatkuva puhuminen niistä lapsista ärsyttää. Käyt vaikka kaverin kanssa kaupungilla niin koko ilta, se NiiloPetteri sitä ja tätä silmät surrissa väsymyksestä jankataan miten ihanaa on ja ollaan ihan sekasin. Niinku vähääkään kiinnostaisi NiiloPetterin aamuheräämiset. Vanhoja kivoja juttuja ei haluta enää kun on niin hauskaa ottaa NiiloPetteri jokapaikkaan jarruksi mukaan. Kaupungilla lihavat äitit joka paikassa tukkona MattiPekkoineen ja sit se huuto. Äitu!Äiti!Äiti!Äiti!!!!!! Koitappa rauhassa siinä ite nauttia mistä huvituksesta haluutkaan kun nuita huutavia apinoita joka nurkasta tunkee.Hyi olkoon, pysysivät kotina huutavine kersoineen "onnessaan", ei tarvi muille tulla sitä jakaa. Ei ole itsellä lapsia eikä aikomuksia hommatakkaan.
Ja sit ku joku kouluttamaton yhäri juntti rouva tulee neuvoja antamaan kun on kerta lapsenki lasvattunut kouluttautuneelle miehelle. Paljo varmaa meriittejä antaa jos jonku juopon lapsen pitäny hengissä kymmenen vuotta sossun tuella.
täällä ketjussa on jo sanottukin aika lailla kaikki...juuri se kokonaisvaltaisuus, tarvitsevuus ja ehdottomasti se meteli-älämölö. Etenkin siis jos lapsia on useampi kuin 1.
Aamuheräämiset, voi luoja. Viikonloppunakin 8lta viimeistään ylös, sama lomalla, voi jessus.
Siskonperheessä silloin tällöin vierailleena (okei, he ovat kyllä koko perhe aika aamuvirkkua porukkaa) mutta jotenkin juuri se oman ajan puute, jatkuva ruuan tekeminen ja tylsyys. Töistä kun pääsee, ruuanlaittoon suoraan, sitten sekalaista kodinhoitohommaa ja sitten onkin iltapalan ja pesujen aika. Muksut nukkumaan. Sitten kello onkin 21.30-22. Ja omaa aikaa on sitten se tunti, jonka jaksaa kattoa telkkarista jotakin pskaa. Sitten nukkumaan, että jaksaa herätä aamulla töihin (tai vaikkei töistä olisikaan, niin lapset heräväät kuitenkin aikaisin). Ja annas olla, jos vaikka olisikin itsellä nukahtamisongelmaa, joo ei auta! Vaikka lomalla olisi koko perhe ja olisit unen saanut vasta 3-4 aikaan aamuyöstä, niin muksu(t) nousee tikkana 7.30. Ja kaikki alusta taas päivästä päivään forever and forever...
Kyllähän ihan lapsetonkin joutuu aamusin nousemaan töihin (jos niitä on) ja tekemään ruokansa ja pesemään pyykkinsä, mutta noiden kotitöiden osuus kasvaa lapsiperheessä. Ja siinä missä nyt lapseton voi vetää vaikka pitsaa ja kebabbia kiireviikon läpi, niin lapsiperheessä ei niin oikein voi tehdä. Tai voi, mutta aijai, miten pskavanhempi sitä sitten onkaan.
Lisäksi se sama "systeemiin joutuminen" josta joku tuolla aiemmin kirjoitti. Ymmärrän täysin! Siis sen, että sitten joutuu ikään kuin uudestaan koulumaailmaan, neuvolat, terveystarkastukset. Ja koko ajan tarkkaillaan ja arvioidaan, kehittyykö muksu nyt "oikein", millainen vanhempi olet, miten tuet lastasi jne. Se tuntuu todella raskaalta. Ja toki lapsen mukana tulevat sosiaaliset velvollisuudet, synttäreiden viettämiset yms. yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huh kirjoitti:
Minun mielestä se jatkuva puhuminen niistä lapsista ärsyttää. Käyt vaikka kaverin kanssa kaupungilla niin koko ilta, se NiiloPetteri sitä ja tätä silmät surrissa väsymyksestä jankataan miten ihanaa on ja ollaan ihan sekasin. Niinku vähääkään kiinnostaisi NiiloPetterin aamuheräämiset. Vanhoja kivoja juttuja ei haluta enää kun on niin hauskaa ottaa NiiloPetteri jokapaikkaan jarruksi mukaan. Kaupungilla lihavat äitit joka paikassa tukkona MattiPekkoineen ja sit se huuto. Äitu!Äiti!Äiti!Äiti!!!!!! Koitappa rauhassa siinä ite nauttia mistä huvituksesta haluutkaan kun nuita huutavia apinoita joka nurkasta tunkee.Hyi olkoon, pysysivät kotina huutavine kersoineen "onnessaan", ei tarvi muille tulla sitä jakaa. Ei ole itsellä lapsia eikä aikomuksia hommatakkaan.
No olipa katkeraa :D jos et kestä muiden onnea ja muita ihmisiä niin ehkä sinun pitäisi pysyä kotona. Minuakin vituttaa lihavat ihmiset mutta en odota heidän pysyvän vain kotonaan minun takiani.
"Elämän tarkoitus on jatkuminen. Elämän suurin tarkoitus tulisi olla lisääntyminen.
Mieti millä sinä tähän maailmaan tulit. Haluatko katkaista pitkän evoluution ketjun kohdallasi?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs se sun nimi sitten on ellei sun isän ja isän isän nimi? Itsenäisintä lienee keksiä itselleen oma nimi? Se on perheelliselle ihan mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Kunka lopulta on niin paljon vanhemmista kiinni, millaisia lapsista tulee. Tähän sopii hyvin esimerkki kahdesta hyvin erilaisesta ystäväperheestäni. Toisessa perheessä vanhemmat tykkäävät juhlia paljon, käyvät vähintään kerran kuukaudessa irtiottoviikonlopulla ja harrastavat itse enemmän kuin lapsensa. Huomaa hyvin, ettei vanhemmat oikein ole läsnä arjessa ja muutenkin lapset ovat todella paljon hoidossa joko päiväkodissa tai mummolassa. Lapset ovat tässä perheessä aivan kauhukakaroita. Alkeellisiakaan käytöstapoja ei ole opetettu. Kuvittelin ennen siis että kaikki lapset ovat lähtökohtaisesti tällaisia. Kylässä ollessaan lapset sotkevat tarjottavilla, lappavat lautasen täyteen ja jättävät puolet syömättä, sitten lähtevät leikkimään tai pelaamaan tabletilla. Kiitos ja anteeksi on aivan vieraita käsitteitä.
Toisessa perheessä taas vanhemmat ovat oikeasti kiinnostuneita lapsistaan, lapset harrastavat liikuntaa ja joka päivä kysellään kuulumiset ja lapset istuvat rauhassa paikoillaan ruokapöydässä kunnes saavat luvan poistua. Mehusta aina kiitetään ja pyydetään nätisti, jos jotain tarvitaan. EN olisi ikinä uskonut, että kahden perheen välillä voi olla ero kuin yöllä ja päivällä.
Niin, eli vaihtoehtoina ovat joko jotenkuten mielekäs elämäntapa ja levoton perhearki tai rauhalliset lapset mutta oman elämän uhraaminen vanhemmuuden edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkyttää on liian voimakas sana, mutta jotkut asiat kyllä ihmetyttävät. Esimerkiksi se, miksi jotkut vanhemmat antavat lapsen päättää ihan kaikesta. Jopa kaupassa kysytään pikkulapselta: "Mitäs Peppi haluaisi, että tänään syödä?" tai "Otetaanko Peppi puikulaleipää vai ruispaloja?". Luulisi pienen pään menevän ihan sekaisin, kun koko ajan pitää olla valitsemassa ja vielä asioissa joista ei ole juurikaan ymmärrystä. Toiveita voi tottakai joskus kysyä, mutta aikuisen pitää osata olla pääasiallinen päätöksentekijä.
Toki aikuisen pitääkin olla päätöksentekijä isoissa asioissa ja kaikessa sellaisessa mikä koskee terveyttä ja henkeä. Mutta ei se, että lapsi saa esimerkiksi välillä kaupassa päättää mitä ostetaan, ole mitenkään huono juttu. Jos lapsen mielipidettä kysytään pienissä asioissa, lapsi oppii päätöksentekoa, neuvottelemaan toisten kanssa (esim. jos haluaa ostaa pelkkiä herkkuja, siinä ei tietenkään anneta periksi) ja saa sen tunteen, että häntäkin arvostetaan. Aika monesta aikuisesta valitettavasti huomaa, että lapsena ei joko ole ollut mitään rajoja - tai sitten on ollut liiankin despoottista, tahdon yli on kävelty aina ja kaikessa, mikä ei varsinaisesti kasvata yhteiskuntakelpoiseksi sekään.
Huoh teille jotka jankuatatte nimestä että "miehen se kuitenkin on". Miksi ihmeessä vieraan suvun nimi jonka joudut erikseen vaihtamaan on muka parempi kuin oma synnyinnimi? Kyseessä on siitä että nainen saa kaksi kertaa miehen nimen, ensin isän ja sitten aviomiehen. Muistuttaa aika paljon tapaa jossa nainen siirtyy isän omistuksesta miehen omistuksene. Eikun katos, siksihän se tapa onkin keksitty!
Se että olette valmiita ottamaan nimenkin vain häiventää edelleen yksilöidentiteettiänne kun ette muutenkaan mitään näkyviä persoonia ole siellä äitiyden ja miehenne tyydyttämisen lomassa ole. Typerät argumenttinne vain vahvistavat miksi olette päätyneet noin paskaan työhön ettekä pidä omista juuristanne edes kiinni.
Onneksi en ikinä tule päätymään noin idioottiin asemaan lässyttämään ja tekemään paskaa jota kukaan ei arvosta. Ai niin, se aviomiehesi tappaa sinut todennäköisemmin kuin isäsi ja myös pettää sinua. Side omaan sukuun on biologinen.
Miehillä on vaikka mitä syitä olla vaihtamatta nimiä. Mutta te olette naisia. Alistuvia, kritiikittömiä, tunteella ajattelevia ja passiivisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen seurannut veljeni perheen elämää. Esikoinen nyt noin1,5v. ja toinen lapsi tulossa. Koti on ollut aina siisti, ihan tavallinen. Perhe reissaa ja harrastaa luonnossa, sukuloivat. Ovat olleet jopa vaeltamassa ja retkeilemässä. Elämänasenne positiivinen. Tottakai ovat väsyneitä joskus mutta molemmat vanhemmat harrastavat ja tapaavat ystäviään ja sukulaisiaan. Ja sitten on niitä sukuja ja perheitä joissa lapsia inhotaan tai niiden annetaan kasvaa kuin pellossa.
Se että niitä tehdään useita ja niiden kanssa eletään niin kuin maapallolla olisi rajattomat resurssit. Ne opetetaan syömään lihaa joka aterialla, koska mutupohjalta vaan jotenkin kuvitellaan, että kasvava lapsi tarvitsee lihaa. Yksi isä just selitti oikein ylpeänä, kuinka hänen lapsensa syö vain lihaa. Teki mieli lyödä sitä faijaa.
Jouluisin ja syntymäpäivillä ne hukutetaan muovikrääsään, joka jaksaa kiinnostaa niitä ehkä pari päivää. Kaikki pitää ostaa niille uutena. Niitä kuskataan ympäri maailmaa lentokoneilla ja isoilla bensa-autoilla. Ne vieraannutetaan luonnosta kaikin keinoin, opetetaan suorastaan halveksumaan eläimiä ja sitä elinympäristöä, josta kumminkin ollaan riippuvaisia.
Muutaman kymmenen vuoden päästä ne kysyvät, että faija hei, miksei sua kiinnostanut pätkääkään lastesi tulevaisuus, vaikka ilmastonmuutos ja muut uhat olivat taatusti tiedossa. Siinäpä sitten selittämistä, nii!
Bloggaus aiheesta: https://katastrofikytta.wordpress.com/2017/02/04/isa-taidan-vihata-sinu…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh huh kirjoitti:
Minun mielestä se jatkuva puhuminen niistä lapsista ärsyttää. Käyt vaikka kaverin kanssa kaupungilla niin koko ilta, se NiiloPetteri sitä ja tätä silmät surrissa väsymyksestä jankataan miten ihanaa on ja ollaan ihan sekasin. Niinku vähääkään kiinnostaisi NiiloPetterin aamuheräämiset. Vanhoja kivoja juttuja ei haluta enää kun on niin hauskaa ottaa NiiloPetteri jokapaikkaan jarruksi mukaan. Kaupungilla lihavat äitit joka paikassa tukkona MattiPekkoineen ja sit se huuto. Äitu!Äiti!Äiti!Äiti!!!!!! Koitappa rauhassa siinä ite nauttia mistä huvituksesta haluutkaan kun nuita huutavia apinoita joka nurkasta tunkee.Hyi olkoon, pysysivät kotina huutavine kersoineen "onnessaan", ei tarvi muille tulla sitä jakaa. Ei ole itsellä lapsia eikä aikomuksia hommatakkaan.
No olipa katkeraa :D jos et kestä muiden onnea ja muita ihmisiä niin ehkä sinun pitäisi pysyä kotona. Minuakin vituttaa lihavat ihmiset mutta en odota heidän pysyvän vain kotonaan minun takiani.
Itse en tuossa kommentissa katkeruutta kyllä huomaa, ärtyneisyyttä kylläkin. Se, että joku ei intoile samasta asiasta kuin sinä itse, ei tee siitä katkeroitunutta :D Ja ehkä ne vitutustasi aiheuttavat lihavat ihmiset osaavat kuitenkin pääsääntöisesti olla huutamatta julkisilla paikoilla (ainakin suurimmaksi osaksi), toisin kuin valitettavan monesti näkee lasten tekevän.
Se on totta, että suurimmalla osalla tuntemistani äideistä se oma elämä häviää heti lasten syntymän myötä. Ymmärrän, on uutta ja jännittävää ja ihanaa ja sellaista. Mutta kun unohdetaan, ettei nyt ihan kaikki jaksa kuunnella tosiaankaan siitä Irma-Anteron päivästä koko aikaa. Jos lähden kaverini kanssa vaikkapa kahville, haluan jutella ja vaihtaa kuulumisia hänen kanssaan, en suinkaan Irma-Anteron. Mutta kun se I-A pitää ottaa ihan aina mukaan, koska kyllähän kaikki nyt lapsia rakastavat (vaikka esim. omalla kohdallani kaikki ystäväni tietävät kantani lapsiin). Siinä se kahvittelu menee sitten 99% I-A:n perässä roikkumiseen, sen touhuihin ja komentamiseen. Kiitos, olipa kiva käydä kanssasi kahvilla.
Bonuksena heitän vielä senkin, kuinka jotenkin oletetaan automaattisesti, että on ok jättää se I-A minun käsiini kysymättä sen kummemmin asiasta. Esimerkkinä vaikkapa "Minä käyn vessassa niin katsotko I-A:n perään sen aikaa?" ja puolessa välissä lausetta ollaan jo juoksujalkaa menossa sinne vessaan ettet ehdi edes kieltäytyä. Tai "Odota sinä I-A:n kanssa tässä kaupan edessä niin minä käyn pikaisesti ostamassa leipää" ja taas puolijuoksulla kauppaan ja siellä sitten ostellaan kassillinen ruokaa kun kerrankin saa rauhassa olla. Toisille tällainen käytös varmaan on ihan ok ja heitä ei haittaa tuollaiset pienet vahtikeikat. Minua haittaa, koska en ole lapsi-ihminen ja tämä on kyllä tiedossa. Ei ole ok vaan tuupata sitä kakaraa harteilleni ja olettaa, että kyllähän se nyt pärjää ja haluaa olla sen kanssa. Eikä tietenkään auta vaikka sanot sitten tilanteen jälkeen, että ensi kerralla kannattaa kysyä ennenkuin poistut paikalta ja oletat asian olevan ok. "No mutta hyvinhän te pärjäsitte!" Niin. Ehkä ensi kerralla ei pärjätä ja lapsesi jää yksin ja minä poistun paikalta. Kyllä, paska ihminen olen mutta itse olen lapsettoman tien valinnut ja olen todella tyytyväinen siitä. Jos haluan jostain syystä lapsesi kanssa viettää aikaa, tarjoan sitä mahdollisuutta ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti osaatte asettua sen pienen ihmisen asemaan, joka yrittää opetella elämään tässä maailmassa ja yhteiskunnassa. Aikuiset vaan vihaa eikä kukaan opasta tai auta vaikka ei vielä osaa kulkea bussilla tai tiedä miten julkisilla paikoilla käyttäydytään.
Surku tulee tästä lapsivihaketjusta, hävetkää ;(
Samaa mieltä. Joku fantasio jopa kuinka haluaisi työntää rattaat bussista ulos. Kerran olen heittänyt yhden kundin ulos bussista kun valitti vauvani itkusta. Bussikuski pysäytti auton ja antoi merkin, että poista vain häirikkö. Silloin lensi lapsivihaaja dösästä ulos ja kanssamatkustajat ääntelivät hyväksyvästi. Itse suorastaan odotan, että joku lapsivihaaja sanoo poikkipuolisin sanan ja silloin mennään.. come on make my day lapsivihaajat
No ensinnäkin ne lapset, vaipat, ymmärtämättömyys, sun elämä loppuu oikeasti siihen kun saat pennut, ei vapautta, rahat menee lapseen, vaaterumba, itkuperseilyt, aika useasti jää paskan kumppanin kanssa jumiin, jotkut jopa loppuelämäksi "Koska lapset!!!", jos juot oot paska äiti, jokaikinen asia.
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin ne lapset, vaipat, ymmärtämättömyys, sun elämä loppuu oikeasti siihen kun saat pennut, ei vapautta, rahat menee lapseen, vaaterumba, itkuperseilyt, aika useasti jää paskan kumppanin kanssa jumiin, jotkut jopa loppuelämäksi "Koska lapset!!!", jos juot oot paska äiti, jokaikinen asia.
Ai, mä en ainakaan oo vela sen takia että saisin juoda rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin suloinen ketju, ettepä tiedä asiasta mitään. Olin ensin 15 vuotta tätinä eikä sitä voi verrata samana päivänäkään äitiyteen. Se on se RAKKAUS mikä saa jaksamaan ja tekee ne teidän negatiivisena kokemat asiat positiivisiksi. Voi kun ette saa sitä kokea.
Älä viitsi.
Tuo lomamatkahomma... joku kesälomamatka pienten lasten kanssa muumimaahan tms olisi mulle maanpäällinen helvetti. Tai että pitäisi viettää jonkun lastenaltaan reunalla päivystäen etelänreissu, ja tietty sitten illalla syömään hotellin ravintolaan klo 18 että pienen saa ajoissa nukkumaan.