Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ravintolat eivät huomioi ruoka-aineallergioita
19.07.2017 |
Nämä ravintoloiden ja kahviloiden gluteenittomat tarjottavat tuottavat kyllä aina saman pettymyksen. Viimeksi kävin Prisman Pressossa, tilasin vuohenjuustopasteijan. No, mitä sain? Pienen rasvaisen nyytin, jonka sisällä ei täytettä ollut edes mainittavaksi. Maksoi lähes 6 euroa!! Täysin kusetusta ja aina sama juttu. Annokset mitättömiä ja hemmetin kalliita. Onko muiden allergisten kokemuksia?
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Miten niin vain suomalaiset ovat allergisia? Meinaatteko, että esimerkiksi Espanjassa tai Tanskassa myynnissä olevat gluteenittomat tai maidottomat tuotteet on kaikki meitä suomalaisia varten? Että ne ei olekaan myynnissä sen takia, että paikalliset kärsivät keliakiasta tai vilja-tai maitoallergiasta?
Italiassa saattaa ravintolassakin saada gluteenitonta pastaa. En koskaan tajunnut, että sekin on vaan mua varten.
Tää on aikamoinen uutinen. Isoissa kaupungeissa Euroopassa on isoissa ruokakaupoissa paljon enemmän erikoiselintarvikkeita kuin yhdessäkään prismassa Suomessa. Espanjan "Herkussa" maidonkorvikkeita on 10 eri tuottajalta ja gluteenitonta leipää vaikka kuinka paljon.
Maailmalla ei tarvitse edes välttää lihaa, koska liha myydään lihana eikä siihen lisätä mitään maitojauhetta ja vehnää niin kuin Suomessa joka toisessa makkarassa.
Nyt kun otit Espanjan puheeksi, niin kerronpa minun lomamatkastani. Oltiin viikko sellaisessa suurkaupungissa kuin Barcelona, itse gluteenittoman ja maidottoman ruokavalion takia jouduin koko viikon etsimään sopivia ravintoloita. Yhdessä ruokapaikassa jopa salaatin tilaaminen oli katastrofi, pyysin kaksi ainesosaa pois, jäljelle ei jäänyt kuin vihreää salaatinlehteä. Joka paikassa oli turisteille vain pizzaa, burgereita, paellaa ja taas pizzaa. Ja kallista oli. Yksi paikkakuntalainen neuvoi isoon supermarkettiin, sieltä löytyi monta sataa metriä pitkä hyllyrivi valikoimaa. Patonkejakin sai yhdellä vaivaisella eurolla! Oli järjetön hintaero, kun Suomessa se patonki on puolet pienempi ja maksaa 4-5 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin vain suomalaiset ovat allergisia? Meinaatteko, että esimerkiksi Espanjassa tai Tanskassa myynnissä olevat gluteenittomat tai maidottomat tuotteet on kaikki meitä suomalaisia varten? Että ne ei olekaan myynnissä sen takia, että paikalliset kärsivät keliakiasta tai vilja-tai maitoallergiasta?
Italiassa saattaa ravintolassakin saada gluteenitonta pastaa. En koskaan tajunnut, että sekin on vaan mua varten.
Tää on aikamoinen uutinen. Isoissa kaupungeissa Euroopassa on isoissa ruokakaupoissa paljon enemmän erikoiselintarvikkeita kuin yhdessäkään prismassa Suomessa. Espanjan "Herkussa" maidonkorvikkeita on 10 eri tuottajalta ja gluteenitonta leipää vaikka kuinka paljon.
Maailmalla ei tarvitse edes välttää lihaa, koska liha myydään lihana eikä siihen lisätä mitään maitojauhetta ja vehnää niin kuin Suomessa joka toisessa makkarassa.
Nyt kun otit Espanjan puheeksi, niin kerronpa minun lomamatkastani. Oltiin viikko sellaisessa suurkaupungissa kuin Barcelona, itse gluteenittoman ja maidottoman ruokavalion takia jouduin koko viikon etsimään sopivia ravintoloita. Yhdessä ruokapaikassa jopa salaatin tilaaminen oli katastrofi, pyysin kaksi ainesosaa pois, jäljelle ei jäänyt kuin vihreää salaatinlehteä. Joka paikassa oli turisteille vain pizzaa, burgereita, paellaa ja taas pizzaa. Ja kallista oli. Yksi paikkakuntalainen neuvoi isoon supermarkettiin, sieltä löytyi monta sataa metriä pitkä hyllyrivi valikoimaa. Patonkejakin sai yhdellä vaivaisella eurolla! Oli järjetön hintaero, kun Suomessa se patonki on puolet pienempi ja maksaa 4-5 euroa.
Lisäksi hotelliaamupalasta. Siellä ei vanhat keski-ikäiset espanjalaiset miehet tienneet mitään gluteenista, yksi tummaihoinen nainen tiesi. Ensimmäisenä aamuna sain hyviä kroisantteja, loppuviikoksikin oli minulle tilattu, mutta koskaan ei tullut. Piti itse hakea marketista aamupalat, vaikka koko viikon ruoat oli varaukseen maksettu. Ja kyllä, ilmoitin allergioista.
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaiset kaikkien allergisimpia/rajoittuneimpia/tutkituimpia? Meidän firmassa tavataan silloin tällöin Eurooppatiimin kanssa n.30-40 henkilöä Suomesta, Saksasta, UK:sta ja parista muusta Keski-Euroopan maasta. 7:llä suomalaisella on enemmän ruokarajoitteita kuin kaikilla muilla yhteensä. Ja muutenkin olen huomannut että pääsääntöisesti vain Suomessa on ruokalistoilla pitkä lista merkeistä (maidoton/laktoositon/gluteeniton jne) Muualla merkinnät (ja tuntemieni ihmisten rajoitteet) ovat lähinnä pähkinä, kasvisruoka tai se gluteeniton (vai gluteiiniton). Eikä esim UK:ssa tunnu olevan yhtään sähköallergista tai homeoireilevaa tai tuoksuyliherkkää, joita Suomessa on joka kolmas keski-ikäinen nainen. Mikä tämän eron voi selittää?
Suomalaiset ovat geeniperimältään kansakunnan tasolla huomattavan sisäsiittoista, meidän perimäämme on vaikuttanut muun muassa se, että suomalaiset ovat muutaman kerran olleet kuolla sukupuuttoon, ja olemme kaikki huomattavan pienen ihmismäärän jonkinasteisia jälkeläisiä. Meillähän on ties mitä geenivirhettä ja kummallisuutta, mitä ei löydy kuin suomalaisilta, emmekä geneettisesti kuulu muihin eurooppalaisiin (tai mihinkään muuhunkaan ryhmään kuten vaikka aasialaisiin). Suomalaisilla on harvinaisen paljon esim. laktoosi-intoleranssia sekä juurikin niitä allergioita. Havaintosi ei yllätä yhtään, sillä meillä ei tosiaan ole geneettisesti muutaman suvun ja yksilötason poikkeusia lukuun ottamatta mitään tekemistä amerikkalaisten tai eurooppalaisten kanssa. Ollaan mahtavan omituisia. Ne suomalaiset taas, jotka ovat omituista geeniperimäänsä vieneet vaikka Amerikkaan, ovat kuitenkin tyypillisesti sekoittaneet sen monen muun geeniperimän kanssa, joten geenivirheet jne. eivät ole periytyneet, ainakaan lähellekään samassa mittakaavassa.
Vierailija kirjoitti:
Samaa miettinyt . Kahviloissa on tarjolla pieni, ylihintainen pulla , ravintoloissa listoilla on yksi tai kaksi gluteenitonta annosta ja hotellien aamupaloilla riisikakkuja sekä riisimuroja!
Täytyy kyllä kertoa, että Scandic-hotelleissa on nykyään loistavasti huomioitu mm. gluteenittomat ja vegaanit. Siellä on erikseen pöytä, joka pullistelee gluteenittomia, maidottomia, sokerittomia juttuja. Erilaisia kasvimaitojakin oli useita!
https://www.scandichotels.fi/ravintolat-ja-baarit/ruoka-ja-juoma/aamiai…
Aivan OT,
mutta tuli mieleen, että esim. Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan ruoat voisivat sopia usealle ruokarajotteiselle. Allergikot ovat tietysti erikseen, mutta allergia on oppimisasia, ja kun tietää mitä pitää välttää, ei tarvitse ajatella asiaa sen enempää.
Ruokarajotteiset (laktoosi, gluteeni jne) tuntuvat valittavan – ainakin Suomessa – aika hanakasti, että heitä ei oteta huomioon. Kannattaa laajentaa ruokahorisonttiaan niin ei tarvitse valittaa. Toki myös Välimeren keittiöissä on vehnäleipiä (esim. pita), maitotuotteita (jugurttia, fetaa, halloumia …), mutta ne eivät ole niin keskeisessä osassa kuin esim. Pohjoismaiden keittiöissä.
Täällä palstalla muuten on ihan tietty valituskaava. Ensin valitetaan yhtä asiaa (paha gluteeniton piiras), mutta tietyssä kohdassa ketjua kyse ei enää olekaan siitä, vaan jostakin henkisestä ongelmasta (sos. tilanteiden pelko) tai somaattisesta sairaudesta (kilpirauhanen on suosittu), jolla ei ole mitään tekemistä alkup. aiheen kanssa. Mulle tulee yleensä mieleen, ettei alkup. "ongelmalla" saatu riittävästi sääliä, joten lisätään pökköä pesään. Se pilaa tietysti alkup. aiheen uskottavuuden.
Tuntemani ruokrajoitteiset, allergiset tai jotakin tiettyä ruokavaliota noudattavat ihmiset ovat sinut tilansa tai valintojensa kanssa, tuntevat sen hyvin, osaavat valita, kokata ja tarpeen tullen vaatia. He eivät ole maailman keskipisteitä, jotka luulevat että kaikki ovat kiinnostuneita heidän ominaispiirteistään, vaan elävät arkeaan niinkuin muutkin.
Jos on ainoa tuntemansa rajotteinen tms. ihminen, kannattaa tutustua muihin, niin näkee miten arjessa selviää. En tunne ainuttakaan ihmistä, jolla ei olisi elämässään haasteita tai vaikeuksia. Toisille se on ruoka, toisille joku muu asia. Kuuluu elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohiksena, ihmettelen ruokakauppojen tuotevalikoimaa. Esim tykkään kanasta todella paljon, mutta liekkisiipiä en voi syödä koska olen allerginen chilikasveille (kyllä, tarkoittaa myös paprikaa) oli aikamoinen pettymys joskus lukea hunajasiipien pakkaus-selostetta kun sieltä pomppasi esiin sana "chili" onko chiliä pakko pistää melkein kaikkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin vain suomalaiset ovat allergisia? Meinaatteko, että esimerkiksi Espanjassa tai Tanskassa myynnissä olevat gluteenittomat tai maidottomat tuotteet on kaikki meitä suomalaisia varten? Että ne ei olekaan myynnissä sen takia, että paikalliset kärsivät keliakiasta tai vilja-tai maitoallergiasta?
Italiassa saattaa ravintolassakin saada gluteenitonta pastaa. En koskaan tajunnut, että sekin on vaan mua varten.
Tää on aikamoinen uutinen. Isoissa kaupungeissa Euroopassa on isoissa ruokakaupoissa paljon enemmän erikoiselintarvikkeita kuin yhdessäkään prismassa Suomessa. Espanjan "Herkussa" maidonkorvikkeita on 10 eri tuottajalta ja gluteenitonta leipää vaikka kuinka paljon.
Maailmalla ei tarvitse edes välttää lihaa, koska liha myydään lihana eikä siihen lisätä mitään maitojauhetta ja vehnää niin kuin Suomessa joka toisessa makkarassa.
Nyt kun otit Espanjan puheeksi, niin kerronpa minun lomamatkastani. Oltiin viikko sellaisessa suurkaupungissa kuin Barcelona, itse gluteenittoman ja maidottoman ruokavalion takia jouduin koko viikon etsimään sopivia ravintoloita. Yhdessä ruokapaikassa jopa salaatin tilaaminen oli katastrofi, pyysin kaksi ainesosaa pois, jäljelle ei jäänyt kuin vihreää salaatinlehteä. Joka paikassa oli turisteille vain pizzaa, burgereita, paellaa ja taas pizzaa. Ja kallista oli. Yksi paikkakuntalainen neuvoi isoon supermarkettiin, sieltä löytyi monta sataa metriä pitkä hyllyrivi valikoimaa. Patonkejakin sai yhdellä vaivaisella eurolla! Oli järjetön hintaero, kun Suomessa se patonki on puolet pienempi ja maksaa 4-5 euroa.
Lisäksi hotelliaamupalasta. Siellä ei vanhat keski-ikäiset espanjalaiset miehet tienneet mitään gluteenista, yksi tummaihoinen nainen tiesi. Ensimmäisenä aamuna sain hyviä kroisantteja, loppuviikoksikin oli minulle tilattu, mutta koskaan ei tullut. Piti itse hakea marketista aamupalat, vaikka koko viikon ruoat oli varaukseen maksettu. Ja kyllä, ilmoitin allergioista.
Gluteeniton ja maidoton. Paella, mikä ongelma tässä on? Pihvit, broileri, salaatit ym.
Ja aamupalalla hedelmät, munat, kinkki, pekoni ym.
Pullaa on pakko saada?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatus siitä, että "ravintola on liiketoimintaa, ei sen tarvitsekaan ottaa huomioon asiakkaiden allergioita" on tietysti ihan älytön. Ravintolan bisnes ei ole myydä ruokaa vaan palvella asiakkaita.
Moni ravintola on huomannut, että esimerkiksi vegaaninen ruoka voi olla erittäinkin hyvää liiketoimintaa, kun nykyään niin moni asiakas haluaa sellaista.
Suosittelen kaikille allergisille Keliapuotia, jolla on myymälä Hakaniemen hallissa. Sieltä saa vaikka mitä. Keliapuoti myy monen sellaisen leipomon tuotteita, jotka ovat erikoistuneet gluteenittomiin tuotteisiin.
Mikä siis vahvistaa sen, että muukin kuin vehnäjauhon myyminen voi olla kannattavaa liiketoimintaa.
Perusta toki ravintola jossa palvellaan asiakkaita mutta ei myydä ruokaa ja se suunnataan mahdollisimman pienelle sekä sirpaloidulle niche-yleisölle. Olet varmasti miljonääri tuota pikaa.
Sun pitää vaan tarkistaa sun tietosi. Gluteenitonta ruokavaliota noudattavat eivät ole mikään pieni niche vaan sen kokoinen porukka, jota kannattaa ravintolankin palvella. Samoin vegaanit.
Olet varmaan töissä julkisella sektorilla etkä siksi ymmärrä, että yksityisen ravintolan tosiaan kannattaa myydä sellaista ruokaa, jota asiakkaat haluavat eikä esimerkiksi sellaista ruokaa, jota henkilökunta haluaa.
Itse olen töissä paikassa jossa myydään päivittäin satoja pullia/sämpylöitä/vastaavia tuotteita. Gluteenittomana voi tilata useita eri suolaisia ja makeita vaihtoehtoja keittiöstä. Parhaimpana päivänä olen myynyt kolme gluteenitonta tuotetta joista kaksi samalle henkilölle.
Vaikka keliaakikoita ja muita gluteenitonta ruokavaliota noudattavia onkin nykyisin paljon, se ei todellakaan näy tavallisessa kahvilassa tai ravintolassa saati olisi myyntimenestys.
Vai johtuisiko huono menestys siitä että keliaakikot eivät A) ole tietoisia siitä että gluteenitonta voi erikseen tilata
tai B) monikaan ei jaksa erikseen tilata keittiöstä jos valmista ei ole tiskillä nähtävillä.Joissakin paikoissa näkee niitä kylttejä joissa kehotetaan kysymään henkilökunnalta erikoisruokavalion mahdollisuuksista, mutta itse keliaakikkona en useinkaan vaan viitsi erikseen kysyä. Jos menen kaverin kanssa kahville ja kaveri ottaa tiskiltä kakkupalan, hän on siihen mennessä jo ehtinyt syödä koko kakkunsa kun minulle vasta selvitellään mitä pakkasesta voitaisiin minulle lämmittää. Mälsää. On oikeasti tosi tylsää kun pitäisi aina erikseen kysyä että niin olisko teillä jotain gluteenitonta. Sitten sulle selvitellään vaihtoehtoja ja kysytään että mitäs valitset. Jos vaihtoehdot ei miellytä niin ei siinä kehtaa sanoa että no itseasiassa en ota sittenkään mitään. Takana jono kasvaa ja tyydyt siihen pakastemustikkapullaan vaikka mieli olisi tehnyt jotain suklaista. Et vaan kehtaa enää siinä vaiheessa sanoa ettet haluakaan mitään gluteenitonta kiitos vaan.
Jos tietää että noin voi käydä, saattaapi olla helpompi tyytyä vain siihen kahviin. Tämä sitten vaikuttaa siltä että gluteenittomille ei ole kysyntää. Ihmiset kuitenkin haluavat tuoretta ja mahdollisuuden valita tiskistä sen mikä näyttää hyvältä. Vuosien aikana menee vähän maku siitä että pitää ikäänkuin tyytyä siihen mitä ehdotetaan. Kaikki muut saavat tiskiltä valita sen mikä näyttää herkulliselta.
Voi luoja mitä ruikutusta. Missä kahviloissa näitä megajonoja oikein on?
Ja toisekseen. Et kysy etkä osta sitä tuotetta, niin kuvittelet että se lisää niiden menekkiä ja sitä kautta kahvilat niitä automaattisesti sinulle tonnikaupalla lataa tiskiin?
Onko elämäsi muutenkin noin kovin pienistä ongelmista ahdistusta aiheuttavaa?
Ei taida olla sulla ihan noi ravintolapuolen tai edes perusyrittämisen alkeet hallussa?
No itse asiassa kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkihäiriöstä. On ylipäätään iso juttu avata suunsa ja kysyä sitä gluteenitonta. Inhoan sitä, että silloin huomio kohdistuu minuun ja takana olevat ihmiset joutuvat odottamaan minun takiani. Kassalla oleva henkilö sanoo että hän ei ole aivan varma mitä gluteenitonta on saatavilla juuri nyt. Hän sanoo että kysynpä toiselta työntekijältä. Hän menee takahuoneeseen. Menee hetki. Jono kasvaa. Sitten hän palaa ja kertoo että on heillä pakkasessa mustikkapullaa, otatko sitä. Ei siinä vaiheessa enää kehtaa sanoa että enpäs ota. Olet jo seisottanut jonoa ja juoksuttanut tahtomattasi henkilökuntaa.
Se ärsyttää, että erityisruokavalioisia väitetään huomionhakuisiksi. Moni varmaan nimenomaan haluaisi asioida kahvilassa ilman että joutuu tekemään numeroa itsestään. Kun näkee ettei tiskillä ole mitään gluteenittomaksi merkattua, tulee otettua sitten vaan se kahvi. Tilanne olisi eri, jos tiskillä olisi valmiiksi saatavilla edes yhtä gluteenitonta vaihtoehtoa.
Niissä kahviloissa missä tiskissä on gluteeniton vaihtoehto, on se gluteeniton aina loppu. Se kertoo siitä että hävikkiä ei tule, koska A) keliaakikot tarttuvat tilaisuuteen nähtyään että gluteenitonta on helposti saatavilla ja B) niitä syövät myös "normaalit" ihmiset vaikka pikkulappusessa lukeekin G. Hävikin ei pitäisi olla ongelma.
Eli mikä lopulta on ongelmasi?
Ensimmäisessä avautumisessasi syitä siihen gluteenittoman tuotteen löytäminen on hankalaa, olivat tiedonpuute ("ei tiedetä että erikseen voi tilata" tai ylipäätään paikoista joissa valikoimaa olisi) sekä viitseliäisyys ("ei aina viitsi alkaa tilata erikseen keittiöstä ellei tiskissä oo valmiina tarjolla").
Nyt lisäsin settiin vielä sosiaalisten tilanteiden pelon - eli suun avaaminen tilataksesi jotain muuta kuin tarjolla olevia tuotteita, tuottaa sinulle ylitsepääsemättömän vaikeuksia.
Viime mainittua syytä en lainkaan väheksy, mutta sitä suuremmalla syyllä:
miksi ihmeessä et ota asioista selvää jo etukäteen?!?Sanomatta sanaakaan kenelläkään voit netistä selvittää paikat ja tuotteet jotka sinulle sopivat. Ja ihan rauhassa lueskella mitä valmisteita/leipomuksia löytyy sen peruslistan ulkopuolelta.
Kun olet menossa ystäväsi kanssa vaikkapa shoppailemaan, ja tiedät että mielellänne piipahdatte samalla kahvilla, niin on liian vaikeaa sopia etukäteen että menisitte paikkaan josta löytyy sinulle sopivaa syötävää??
Ja sitten soitat ko paikkaan ja kysyt mitä gluteenittomia vaihtoehtoja heiltä löytyisi päivänä xx? Valitset niistä mieluisimman ja pyydät heitä varaamaan sen sinulle tuona pvänä. Paikan päällä sanot tarjoilijalle/myyjälle että sinulla on varaus nimellä zz, maksat ostoksesi ja menet pöytään odottamaan että herkkusi tuodaan eteesi. Tuskin menee montaa minuuttia eikä "jono takanasi" ehdi kertyä.
Onnistuisiko tämä?
Et toki ole ainoa joka tuntuu kehittävän ongelmia asioista jotka eivät vaadi kuin pientä etukäteissuunnittelua.
Hämmästellä asiaa jo niiden suolistovaivaisten kohdalla joiden mielestä heidän itsensä ei tarvitse lainkaan suunnitella päivän syömisiään tai kulkureittiään kaupungilla, vaan "hädän hetkellä" lähimmän vessan käyttöoikeus on tyyliin perustuslaillinen selviö.
Kuitenkin sekä siinä ketjussa kuin myös tässä ovat kirjoittaneet pienten lasten äidit esimerkkien avulla miten hankalissa asioista voidaan selvitä - sen etukäteissuunnittelua avulla!
Täällä saimme lukea moniallergisesta 3v lapsesta jonka äiti kirjoitti miten loistavaa palvelua - täydellisesti soveltuvasta ateriasta puhumattakaan - saivat kun äiti oli tilannut ruoat etukäteen. Tarjoilijatkin olivat moneen kertaan käyneet varmistamassa että kaikki varmasti on ookoo.
Yhteistä näille kahdelle eri ongelmaryhmälle tuntuukin olevan vaikeus kestää elämää joka ei voi aina olla täysin spontaania. Kuten tässä AP:n kohdalla, "ei tiedetä, ei haluta, ei viitsitä". Kun löytyisi sopivaa syömistä, "ei tehnyt mieli mustikkapiirakkaa kun olisi halunnut jotain suklaista".
Se mikä tässä on ikävää, on se että nämä lapsen/murrosikäisen tasolla vastuuseen oman elämänsä suunnittelua ja mielihalujensa toteuttamista kohtaan suhtauvat - anteeksi nyt vaan - uusavuttomat leimaavat koko ryhmän.
Ne oikeat ongelmat hukkuvat näiden lapsellisten narisijoiden vaatiman huomion alle.Ei täällä kukaan vähättele vaikeista allergioista, autoimmuuni- tai suolistosairauksista kärsivien kohtaamia haasteita ja vaikeuksia.
Mutta he eivät yleensä valita vaan kertovat miten ovat itse niistä selvinneet, mitä järjestelyjä vaatii pärjääminen arjessa.
Jaksamista heille.
Missasit koko pointin. Ulkona syöminen yleensä luokitellaan jonkinlaiseksi elämykseksi. Maksetaan siitä että saa syödä jotain valmista, jotain sellaista mitä ei ehkä itse jaksaisi vääntää (esim. monikerroksinen suklaakakku). Sellaista ei tule kaupastakaan ostettua, koska ei haluta koko kakkua vaan pelkkä palanen. Mennään siis kahvilaan ja käytetään rahaa siihen, vaikka oikeasti pääsisi halvemmalla jos ostaisi jotain kaupasta tai tekisi itse. Mutta eihän se sitten olisi sama ollenkaan, sillä kahvilassa käynti on eräänlainen elämys.
Miksei esim. keliaakikko saisi haaveilla ihanista kakuista ja hyvinvarusteilluista kahviloista? Täällä on tuotu monta pointtia esille siitä että gluteenittomia tuotteita voivat syödä muutkin kuin keliaakikot eivätkä gluteenittomat tuotteet itsessään tuota hävikkiä.
Sinä harhailit viestissäsi ihan omituisiin paikkoihin. En tietenkään maininnut omaa henkilökohtaista ongelmaani ensimmäisessä viestissäni, sillä se ei ollut viestini pointti. Puhuin asiasta yleisellä tasolla - siitä miksi monikaan ei välttämättä jaksa kysellä erikseen tuotteiden perään jos tiskissä ei ole jotain saatavilla. Myöhemmin toin esiin omaa ongelmaani kun siitä kysyttiin. Ymmärrätkö etten puhunut alunperin vain itsestäni vaan yleisesti?
En kuitenkaan ihan ymmärrä ehdotuksiasi. Jos nyt kommentoin omalta osaltani, niin en minä käy kahvilla varsinaisesti täyttämässä vatsaani. Käyn kahvilassa nauttiakseni. Ihan utopistista soitella etukäteen ja varata jotain leivoksia kahvittelua varten jota useinkaan ei suunnitella etukäteen. Ei tuollainen ole enää mikään elämys vaan taakka. Pointti oli alunperinkin se, että miksi kahvilat eivät halua tarjota niitä ns elämyksiä laajemmalle asiakaskunnalle eli erikoisruokavalioisille. Miksi kakkuja on vaan normaaleina versioina, mutta gluteenittomana löytyy vain mikrossa lämmitettävää pakastetta? Miksi tästä ei saisi puhua? Miksi minä en saisi harmitella sitä että kahviloissa ei ole kivaa tarjontaa? Miksi en saisi harmitella sitä että koen epämiellyttävänä sen että erityisruokavalion tuotteita pitää erikseen pyytää?
Nyt ei ollut kyse arjessa pärjäämisestä vaa arjen luksuksesta. Keliaakikolle on luksusta jos kahvilassa löytyy suoraan tiskistä gluteeniton vaihtoehto. Kyllä keliaakikko osaa varata itselleen mukaan gluteenitonta evästä jos tietää joutuvansa tilanteeseen jossa erikoisruokaa ei ole saatavilla esim. koko päivänä mistään. Mutta nyt ei ollut kyse siitä.
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Aivan OT,
mutta tuli mieleen, että esim. Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan ruoat voisivat sopia usealle ruokarajotteiselle. Allergikot ovat tietysti erikseen, mutta allergia on oppimisasia, ja kun tietää mitä pitää välttää, ei tarvitse ajatella asiaa sen enempää.
Ruokarajotteiset (laktoosi, gluteeni jne) tuntuvat valittavan – ainakin Suomessa – aika hanakasti, että heitä ei oteta huomioon. Kannattaa laajentaa ruokahorisonttiaan niin ei tarvitse valittaa. Toki myös Välimeren keittiöissä on vehnäleipiä (esim. pita), maitotuotteita (jugurttia, fetaa, halloumia …), mutta ne eivät ole niin keskeisessä osassa kuin esim. Pohjoismaiden keittiöissä.
Täällä palstalla muuten on ihan tietty valituskaava. Ensin valitetaan yhtä asiaa (paha gluteeniton piiras), mutta tietyssä kohdassa ketjua kyse ei enää olekaan siitä, vaan jostakin henkisestä ongelmasta (sos. tilanteiden pelko) tai somaattisesta sairaudesta (kilpirauhanen on suosittu), jolla ei ole mitään tekemistä alkup. aiheen kanssa. Mulle tulee yleensä mieleen, ettei alkup. "ongelmalla" saatu riittävästi sääliä, joten lisätään pökköä pesään. Se pilaa tietysti alkup. aiheen uskottavuuden.
Tuntemani ruokrajoitteiset, allergiset tai jotakin tiettyä ruokavaliota noudattavat ihmiset ovat sinut tilansa tai valintojensa kanssa, tuntevat sen hyvin, osaavat valita, kokata ja tarpeen tullen vaatia. He eivät ole maailman keskipisteitä, jotka luulevat että kaikki ovat kiinnostuneita heidän ominaispiirteistään, vaan elävät arkeaan niinkuin muutkin.
Jos on ainoa tuntemansa rajotteinen tms. ihminen, kannattaa tutustua muihin, niin näkee miten arjessa selviää. En tunne ainuttakaan ihmistä, jolla ei olisi elämässään haasteita tai vaikeuksia. Toisille se on ruoka, toisille joku muu asia. Kuuluu elämään.
Sinäkin missasit pointin. Voisitko kertoa, että miksi esim juuri keliaakikon tulisi olla jotenkin helvetin nöyrä? Miksi ei saisi kertoa että harmittaa kun valikoima on kahviloissa huono? Miksi keliaakikon pitäisi vaan tyytyä siihen mikrossa lämmitettävää känttyyn? Miksi ei saisi toivoa parempaa?
Se että ilmaisee harmituksensa asiasta ei tarkoita että olisi kuolemassa nälkään tai elämä kärsisi kohtuuttomasti. Miksi sitä harmitusta ei saisi ilmaista? Kun jollain on asiat huonommin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin hlökunnan kannalta voinen kommentoida.
Ensinnäkin, kun asiakas pyytää gluteenitonta, en voi tietää, onko hänellä vaikea keliakia, gluteeniyliherkkyys, lievä vehnäallergia vai "mun maha ei nyt tykkää"-tapaus. En tiedä, jos asiakas ei itse kerro, kuinka vakava asia on kyseessä. Tietysti yritämme tehdä mahdollisimman hyvin gluteenittoman kun sitä pyydetään, mutta on tullut valituksia, että oireita tuli silti. Jos minulle etukäteen ilmoitetaan, että asiakas ei siedä ollenkaan vehnää, voisin tilatessa ilmoittaa, että keittiössämme käsitellään vehnäjauhoja, joten vehnäpölyä saattaa olla, enkä voi taata ruuan 100% gluteenittomuutta.
Ja niille, jotka sanovat kuinka "helppoa olisi perunajauhoista tehdä kääretorttu". Ei ole. Katsokaas, kun jos tekisimme gluteenittoman leivonnaisen, pitäisi taata, että siinä ei ole hiventäkään vehnäpölyä. Ja kun keittiössämme tehdään esim. pitsaa, niin vehnäjauho pöllyää pitkin köökiä. Jos tekisimme sen yhden kääretortun, pitäisi keittiö hinkata, desinfioida ja kuurata lattiasta kattoon. Teemme sen, jos olet valmis maksamaan palasta 15e. Mutta koska se vaiva, joka nähdään sitä torttua varten ei ole sen väärti, hommaamme glut. leivonnaiset leipomoista, jotka ovat takuulla 100% gluteenittomia. Ja ne tulevat pakkasesta.
Arvostan, jos asiakas selkeästi kertoo rajoitteistaan ja jos se on erittäin vakava. Yritämme keittiössä aina parhaamme, mutta jos siitä sanoo etukäteen, niin osaamme olla ekstra varovaisia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ihmisillä on sellainen harhaluulo, että gluteenittomien leivonnaisten pitää olla jotain hankalia erikoisvaihtoehtoja jotka eivät kelpaa kenellekään muulle?
Totta kai jos gluteenittomana löytyy vain pahvilta maistuva pakastepulla joka kaiken lisäksi maksaa paljon, ei sitä kukaan täysjärkinen ei-keliaakikko osta. Mutta minun suosikkikahvilassani löytyy valikoimista aina perunajauhoon tehty kääretorttu, täysin viljaton marenkileivos ja jokin muu perunajauhoon tehty kakku. Ne eivät odota missään tiskin alla sitä, että joku keliaakikko sattuu niitä kerran päivässä kysymään, vaan ne ovat normaalisti kahvilan valikoimissa ja niitä ostavat ihmiset, jotka haluavat kääretorttua tai marenkileivosta tai sitä päivän suklaakakkua vai mikä nyt sattuu olemaan. Nämä leivonnaiset sattuvat olemaan gluteenittomia, koska ne on helppo tehdä gluteenittomina, mutta niissä ei ole mitään vilkkuvalokylttiä, että EI GLUTEENIA, VAIN KELIAAKIKOILLE. Ja menekki näkyy olevan yhtä kova kuin muillakin leivoksilla; varsinkin se herkullinen marenkileivos näkyy olevan suositumpi kuin useimmat normaalikakut.
Muita allergiavalikoimia en ole seurannut, mutta esimerkiksi maidottomia leivonnaisia kyseisestä kahvilasta löytyy myös. Esimerkiksi pullan voi ihan hyvin leipoa veteen.
Ei ole vaikeaa eikä kallista. Tuossa kahvilassa ei asiasta ole tehty mitään ongelmaa, eikä siellä nähdä asiakkaita nillittäjinä typerine toivomuksineen, vaan jokainen saa ostaa juuri sellaisen leivonnaisen minkä haluaa, ihan mistä syystä haluaa. Joku ostaa gluteenitonta kääretorttua koska on keliaakikko; joku ostaa gluteenitonta kääretorttua koska tekee mieli kääretorttua ja se näyttää herkulliselta. Lopputulos on ihan sama.[
Veteen leivottu pulla jää taatusti ainakin minulta syömättä. Ei se ole oikeaa pullaa, maito on se juttu, joka tekee pullasta pullan. Olen joskus erehtynyt ostamaan laktoositonta pullaa, kuvitellen että se on leivottu laktoosittomaan maitoon. Vasta kotona olen huomannut, että se onkin leivottu veteen. Syömättä on jäänyt, niin minulta kuin mieheltäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parannettavaa varsinkin ammattitaidossa varmasti on. Varmistin jostain, onko tuote maidoton. Vastaus oli, että on, mutta sitten selvisi (onneksi etukäteen), että sisältääkin voita... tarjoilijan mielestä voi ei siis ole maitotuote..
Minullakin maitoyliherkkyys (ei onneksi hengenvaarallinen allergia). Sen on huomannut, että moni mieltää laktoosin ja maidon keskenään samaksi tai sitten pitää vielä erikseen luetella kerma, voi, jugurtti, juusto jne.
jotkut voivat sitten juoda maito ja syödä jugurttia mutta kaikki juustot tuörejuustosta emmentaalin eivät sovi. siinä saa sitten kysyä jokaista ainesosaa erikseen kun monen tarjoilijan mielestä kasvissosekeitossa ei ole juustoa. ikinä ei tiedä miten kokki tekee ruuat, jotkut laitaa kermaa toiset tuorejuustoa.
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaiset kaikkien allergisimpia/rajoittuneimpia/tutkituimpia? Meidän firmassa tavataan silloin tällöin Eurooppatiimin kanssa n.30-40 henkilöä Suomesta, Saksasta, UK:sta ja parista muusta Keski-Euroopan maasta. 7:llä suomalaisella on enemmän ruokarajoitteita kuin kaikilla muilla yhteensä. Ja muutenkin olen huomannut että pääsääntöisesti vain Suomessa on ruokalistoilla pitkä lista merkeistä (maidoton/laktoositon/gluteeniton jne) Muualla merkinnät (ja tuntemieni ihmisten rajoitteet) ovat lähinnä pähkinä, kasvisruoka tai se gluteeniton (vai gluteiiniton). Eikä esim UK:ssa tunnu olevan yhtään sähköallergista tai homeoireilevaa tai tuoksuyliherkkää, joita Suomessa on joka kolmas keski-ikäinen nainen. Mikä tämän eron voi selittää?
Alkaa tuntua että voi olla totta. Joko asioita tiedostetaan enemmän tai sitten asumme ja syömme huonommin kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maitoallergisena olen ratkaissut asian käymällä vakiopaikoissa. Arnoldsissa on hyviä maidottomia donitseja. Hesburgerissa ja McDonaldsissa saa helposti maidottoman aterian. Samoin esimerkiksi kiinalaisessa, japanilaisessa, intialaisessa, nepalilaisessa, thaimaalaisessa... jos menen hienompaan ravintolaan niin katson listan etukäteen netistä. Ei vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatus siitä, että "ravintola on liiketoimintaa, ei sen tarvitsekaan ottaa huomioon asiakkaiden allergioita" on tietysti ihan älytön. Ravintolan bisnes ei ole myydä ruokaa vaan palvella asiakkaita.
Moni ravintola on huomannut, että esimerkiksi vegaaninen ruoka voi olla erittäinkin hyvää liiketoimintaa, kun nykyään niin moni asiakas haluaa sellaista.
Suosittelen kaikille allergisille Keliapuotia, jolla on myymälä Hakaniemen hallissa. Sieltä saa vaikka mitä. Keliapuoti myy monen sellaisen leipomon tuotteita, jotka ovat erikoistuneet gluteenittomiin tuotteisiin.
Mikä siis vahvistaa sen, että muukin kuin vehnäjauhon myyminen voi olla kannattavaa liiketoimintaa.
Perusta toki ravintola jossa palvellaan asiakkaita mutta ei myydä ruokaa ja se suunnataan mahdollisimman pienelle sekä sirpaloidulle niche-yleisölle. Olet varmasti miljonääri tuota pikaa.
Sun pitää vaan tarkistaa sun tietosi. Gluteenitonta ruokavaliota noudattavat eivät ole mikään pieni niche vaan sen kokoinen porukka, jota kannattaa ravintolankin palvella. Samoin vegaanit.
Olet varmaan töissä julkisella sektorilla etkä siksi ymmärrä, että yksityisen ravintolan tosiaan kannattaa myydä sellaista ruokaa, jota asiakkaat haluavat eikä esimerkiksi sellaista ruokaa, jota henkilökunta haluaa.
Itse olen töissä paikassa jossa myydään päivittäin satoja pullia/sämpylöitä/vastaavia tuotteita. Gluteenittomana voi tilata useita eri suolaisia ja makeita vaihtoehtoja keittiöstä. Parhaimpana päivänä olen myynyt kolme gluteenitonta tuotetta joista kaksi samalle henkilölle.
Vaikka keliaakikoita ja muita gluteenitonta ruokavaliota noudattavia onkin nykyisin paljon, se ei todellakaan näy tavallisessa kahvilassa tai ravintolassa saati olisi myyntimenestys.
Vai johtuisiko huono menestys siitä että keliaakikot eivät A) ole tietoisia siitä että gluteenitonta voi erikseen tilata
tai B) monikaan ei jaksa erikseen tilata keittiöstä jos valmista ei ole tiskillä nähtävillä.Joissakin paikoissa näkee niitä kylttejä joissa kehotetaan kysymään henkilökunnalta erikoisruokavalion mahdollisuuksista, mutta itse keliaakikkona en useinkaan vaan viitsi erikseen kysyä. Jos menen kaverin kanssa kahville ja kaveri ottaa tiskiltä kakkupalan, hän on siihen mennessä jo ehtinyt syödä koko kakkunsa kun minulle vasta selvitellään mitä pakkasesta voitaisiin minulle lämmittää. Mälsää. On oikeasti tosi tylsää kun pitäisi aina erikseen kysyä että niin olisko teillä jotain gluteenitonta. Sitten sulle selvitellään vaihtoehtoja ja kysytään että mitäs valitset. Jos vaihtoehdot ei miellytä niin ei siinä kehtaa sanoa että no itseasiassa en ota sittenkään mitään. Takana jono kasvaa ja tyydyt siihen pakastemustikkapullaan vaikka mieli olisi tehnyt jotain suklaista. Et vaan kehtaa enää siinä vaiheessa sanoa ettet haluakaan mitään gluteenitonta kiitos vaan.
Jos tietää että noin voi käydä, saattaapi olla helpompi tyytyä vain siihen kahviin. Tämä sitten vaikuttaa siltä että gluteenittomille ei ole kysyntää. Ihmiset kuitenkin haluavat tuoretta ja mahdollisuuden valita tiskistä sen mikä näyttää hyvältä. Vuosien aikana menee vähän maku siitä että pitää ikäänkuin tyytyä siihen mitä ehdotetaan. Kaikki muut saavat tiskiltä valita sen mikä näyttää herkulliselta.
Voi luoja mitä ruikutusta. Missä kahviloissa näitä megajonoja oikein on?
Ja toisekseen. Et kysy etkä osta sitä tuotetta, niin kuvittelet että se lisää niiden menekkiä ja sitä kautta kahvilat niitä automaattisesti sinulle tonnikaupalla lataa tiskiin?
Onko elämäsi muutenkin noin kovin pienistä ongelmista ahdistusta aiheuttavaa?
Ei taida olla sulla ihan noi ravintolapuolen tai edes perusyrittämisen alkeet hallussa?
No itse asiassa kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkihäiriöstä. On ylipäätään iso juttu avata suunsa ja kysyä sitä gluteenitonta. Inhoan sitä, että silloin huomio kohdistuu minuun ja takana olevat ihmiset joutuvat odottamaan minun takiani. Kassalla oleva henkilö sanoo että hän ei ole aivan varma mitä gluteenitonta on saatavilla juuri nyt. Hän sanoo että kysynpä toiselta työntekijältä. Hän menee takahuoneeseen. Menee hetki. Jono kasvaa. Sitten hän palaa ja kertoo että on heillä pakkasessa mustikkapullaa, otatko sitä. Ei siinä vaiheessa enää kehtaa sanoa että enpäs ota. Olet jo seisottanut jonoa ja juoksuttanut tahtomattasi henkilökuntaa.
Se ärsyttää, että erityisruokavalioisia väitetään huomionhakuisiksi. Moni varmaan nimenomaan haluaisi asioida kahvilassa ilman että joutuu tekemään numeroa itsestään. Kun näkee ettei tiskillä ole mitään gluteenittomaksi merkattua, tulee otettua sitten vaan se kahvi. Tilanne olisi eri, jos tiskillä olisi valmiiksi saatavilla edes yhtä gluteenitonta vaihtoehtoa.
Niissä kahviloissa missä tiskissä on gluteeniton vaihtoehto, on se gluteeniton aina loppu. Se kertoo siitä että hävikkiä ei tule, koska A) keliaakikot tarttuvat tilaisuuteen nähtyään että gluteenitonta on helposti saatavilla ja B) niitä syövät myös "normaalit" ihmiset vaikka pikkulappusessa lukeekin G. Hävikin ei pitäisi olla ongelma.
Eli mikä lopulta on ongelmasi?
Ensimmäisessä avautumisessasi syitä siihen gluteenittoman tuotteen löytäminen on hankalaa, olivat tiedonpuute ("ei tiedetä että erikseen voi tilata" tai ylipäätään paikoista joissa valikoimaa olisi) sekä viitseliäisyys ("ei aina viitsi alkaa tilata erikseen keittiöstä ellei tiskissä oo valmiina tarjolla").
Nyt lisäsin settiin vielä sosiaalisten tilanteiden pelon - eli suun avaaminen tilataksesi jotain muuta kuin tarjolla olevia tuotteita, tuottaa sinulle ylitsepääsemättömän vaikeuksia.
Viime mainittua syytä en lainkaan väheksy, mutta sitä suuremmalla syyllä:
miksi ihmeessä et ota asioista selvää jo etukäteen?!?Sanomatta sanaakaan kenelläkään voit netistä selvittää paikat ja tuotteet jotka sinulle sopivat. Ja ihan rauhassa lueskella mitä valmisteita/leipomuksia löytyy sen peruslistan ulkopuolelta.
Kun olet menossa ystäväsi kanssa vaikkapa shoppailemaan, ja tiedät että mielellänne piipahdatte samalla kahvilla, niin on liian vaikeaa sopia etukäteen että menisitte paikkaan josta löytyy sinulle sopivaa syötävää??
Ja sitten soitat ko paikkaan ja kysyt mitä gluteenittomia vaihtoehtoja heiltä löytyisi päivänä xx? Valitset niistä mieluisimman ja pyydät heitä varaamaan sen sinulle tuona pvänä. Paikan päällä sanot tarjoilijalle/myyjälle että sinulla on varaus nimellä zz, maksat ostoksesi ja menet pöytään odottamaan että herkkusi tuodaan eteesi. Tuskin menee montaa minuuttia eikä "jono takanasi" ehdi kertyä.
Onnistuisiko tämä?
Et toki ole ainoa joka tuntuu kehittävän ongelmia asioista jotka eivät vaadi kuin pientä etukäteissuunnittelua.
Hämmästellä asiaa jo niiden suolistovaivaisten kohdalla joiden mielestä heidän itsensä ei tarvitse lainkaan suunnitella päivän syömisiään tai kulkureittiään kaupungilla, vaan "hädän hetkellä" lähimmän vessan käyttöoikeus on tyyliin perustuslaillinen selviö.
Kuitenkin sekä siinä ketjussa kuin myös tässä ovat kirjoittaneet pienten lasten äidit esimerkkien avulla miten hankalissa asioista voidaan selvitä - sen etukäteissuunnittelua avulla!
Täällä saimme lukea moniallergisesta 3v lapsesta jonka äiti kirjoitti miten loistavaa palvelua - täydellisesti soveltuvasta ateriasta puhumattakaan - saivat kun äiti oli tilannut ruoat etukäteen. Tarjoilijatkin olivat moneen kertaan käyneet varmistamassa että kaikki varmasti on ookoo.
Yhteistä näille kahdelle eri ongelmaryhmälle tuntuukin olevan vaikeus kestää elämää joka ei voi aina olla täysin spontaania. Kuten tässä AP:n kohdalla, "ei tiedetä, ei haluta, ei viitsitä". Kun löytyisi sopivaa syömistä, "ei tehnyt mieli mustikkapiirakkaa kun olisi halunnut jotain suklaista".
Se mikä tässä on ikävää, on se että nämä lapsen/murrosikäisen tasolla vastuuseen oman elämänsä suunnittelua ja mielihalujensa toteuttamista kohtaan suhtauvat - anteeksi nyt vaan - uusavuttomat leimaavat koko ryhmän.
Ne oikeat ongelmat hukkuvat näiden lapsellisten narisijoiden vaatiman huomion alle.Ei täällä kukaan vähättele vaikeista allergioista, autoimmuuni- tai suolistosairauksista kärsivien kohtaamia haasteita ja vaikeuksia.
Mutta he eivät yleensä valita vaan kertovat miten ovat itse niistä selvinneet, mitä järjestelyjä vaatii pärjääminen arjessa.
Jaksamista heille.Missasit koko pointin. Ulkona syöminen yleensä luokitellaan jonkinlaiseksi elämykseksi. Maksetaan siitä että saa syödä jotain valmista, jotain sellaista mitä ei ehkä itse jaksaisi vääntää (esim. monikerroksinen suklaakakku). Sellaista ei tule kaupastakaan ostettua, koska ei haluta koko kakkua vaan pelkkä palanen. Mennään siis kahvilaan ja käytetään rahaa siihen, vaikka oikeasti pääsisi halvemmalla jos ostaisi jotain kaupasta tai tekisi itse. Mutta eihän se sitten olisi sama ollenkaan, sillä kahvilassa käynti on eräänlainen elämys.
Miksei esim. keliaakikko saisi haaveilla ihanista kakuista ja hyvinvarusteilluista kahviloista? Täällä on tuotu monta pointtia esille siitä että gluteenittomia tuotteita voivat syödä muutkin kuin keliaakikot eivätkä gluteenittomat tuotteet itsessään tuota hävikkiä.
Sinä harhailit viestissäsi ihan omituisiin paikkoihin. En tietenkään maininnut omaa henkilökohtaista ongelmaani ensimmäisessä viestissäni, sillä se ei ollut viestini pointti. Puhuin asiasta yleisellä tasolla - siitä miksi monikaan ei välttämättä jaksa kysellä erikseen tuotteiden perään jos tiskissä ei ole jotain saatavilla. Myöhemmin toin esiin omaa ongelmaani kun siitä kysyttiin. Ymmärrätkö etten puhunut alunperin vain itsestäni vaan yleisesti?
En kuitenkaan ihan ymmärrä ehdotuksiasi. Jos nyt kommentoin omalta osaltani, niin en minä käy kahvilla varsinaisesti täyttämässä vatsaani. Käyn kahvilassa nauttiakseni. Ihan utopistista soitella etukäteen ja varata jotain leivoksia kahvittelua varten jota useinkaan ei suunnitella etukäteen. Ei tuollainen ole enää mikään elämys vaan taakka. Pointti oli alunperinkin se, että miksi kahvilat eivät halua tarjota niitä ns elämyksiä laajemmalle asiakaskunnalle eli erikoisruokavalioisille. Miksi kakkuja on vaan normaaleina versioina, mutta gluteenittomana löytyy vain mikrossa lämmitettävää pakastetta? Miksi tästä ei saisi puhua? Miksi minä en saisi harmitella sitä että kahviloissa ei ole kivaa tarjontaa? Miksi en saisi harmitella sitä että koen epämiellyttävänä sen että erityisruokavalion tuotteita pitää erikseen pyytää?
Nyt ei ollut kyse arjessa pärjäämisestä vaa arjen luksuksesta. Keliaakikolle on luksusta jos kahvilassa löytyy suoraan tiskistä gluteeniton vaihtoehto. Kyllä keliaakikko osaa varata itselleen mukaan gluteenitonta evästä jos tietää joutuvansa tilanteeseen jossa erikoisruokaa ei ole saatavilla esim. koko päivänä mistään. Mutta nyt ei ollut kyse siitä.
Se on tässäkin ketjussa selitetty jo miljoonaan kertaan. Kysyntä on minimaalistakin pienempää.
Kysynnän ja tarjonnan laki.
Käy jatkossa kahviloissa , joissa tiedät niitä gluteenittomia tuotteita olevan tiskissä, kun se on sinulle selvästikin kynnyskysymys.
Huonot geenit, pullonkaula ja perustajavaikutus. Syödään huonommin, suomalainen ruokakulttuuri on vitsi, ranskalaiset ihmettelee täällä että mitä täällä olisi syömäkelpoista edes välttävästi. Ruokia käsitellään pilalle ja jalostetaan ruoaksi huonosti kelpaavia, jotka nätissä paketissa saadaan median avulla myytyä. Steriiliys ei ole ruoassakaan mikään etu, kuten ei muutenkaan ihmisen elinympäristössä. Rakennetaan halvalla ja liian nopeasti työvaiheita väliinjättäen ja käyttäen materiaaleja ja tekniikoita joista ei ole pitkäaikaisnäyttöä. Materiaaleista erittyy ihmiselle haitallisia päästöjä ja rakennelmissa ihanteelliset olosuhteet vaarallisimmille homelajikkeille. Asunnoissa ei osata asua, eikä edes ammattimainen kiinteistönhuolto välttämättä ymmärrä perusasioitakaan rakennusten kunnossa- ja terveenäpidosta, homeiden etua ajaen. Ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Aivan OT,
mutta tuli mieleen, että esim. Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan ruoat voisivat sopia usealle ruokarajotteiselle. Allergikot ovat tietysti erikseen, mutta allergia on oppimisasia, ja kun tietää mitä pitää välttää, ei tarvitse ajatella asiaa sen enempää.
Ruokarajotteiset (laktoosi, gluteeni jne) tuntuvat valittavan – ainakin Suomessa – aika hanakasti, että heitä ei oteta huomioon. Kannattaa laajentaa ruokahorisonttiaan niin ei tarvitse valittaa. Toki myös Välimeren keittiöissä on vehnäleipiä (esim. pita), maitotuotteita (jugurttia, fetaa, halloumia …), mutta ne eivät ole niin keskeisessä osassa kuin esim. Pohjoismaiden keittiöissä.
Täällä palstalla muuten on ihan tietty valituskaava. Ensin valitetaan yhtä asiaa (paha gluteeniton piiras), mutta tietyssä kohdassa ketjua kyse ei enää olekaan siitä, vaan jostakin henkisestä ongelmasta (sos. tilanteiden pelko) tai somaattisesta sairaudesta (kilpirauhanen on suosittu), jolla ei ole mitään tekemistä alkup. aiheen kanssa. Mulle tulee yleensä mieleen, ettei alkup. "ongelmalla" saatu riittävästi sääliä, joten lisätään pökköä pesään. Se pilaa tietysti alkup. aiheen uskottavuuden.
Tuntemani ruokrajoitteiset, allergiset tai jotakin tiettyä ruokavaliota noudattavat ihmiset ovat sinut tilansa tai valintojensa kanssa, tuntevat sen hyvin, osaavat valita, kokata ja tarpeen tullen vaatia. He eivät ole maailman keskipisteitä, jotka luulevat että kaikki ovat kiinnostuneita heidän ominaispiirteistään, vaan elävät arkeaan niinkuin muutkin.
Jos on ainoa tuntemansa rajotteinen tms. ihminen, kannattaa tutustua muihin, niin näkee miten arjessa selviää. En tunne ainuttakaan ihmistä, jolla ei olisi elämässään haasteita tai vaikeuksia. Toisille se on ruoka, toisille joku muu asia. Kuuluu elämään.
Sinäkin missasit pointin. Voisitko kertoa, että miksi esim juuri keliaakikon tulisi olla jotenkin helvetin nöyrä? Miksi ei saisi kertoa että harmittaa kun valikoima on kahviloissa huono? Miksi keliaakikon pitäisi vaan tyytyä siihen mikrossa lämmitettävää känttyyn? Miksi ei saisi toivoa parempaa?
Se että ilmaisee harmituksensa asiasta ei tarkoita että olisi kuolemassa nälkään tai elämä kärsisi kohtuuttomasti. Miksi sitä harmitusta ei saisi ilmaista? Kun jollain on asiat huonommin?
Voi olla, että missasin pointin, mutta: ap tod näk söi nöyrästi sen tyhjän juustopiiraansa ja tuli sitten palstalle ruikuttamaan. Täällä asialle ei voida tehdä mitään.
Kun työntää haarukkansa täytettyyn piiraaseen näkee heti, onko siinä täytettä vai ei. Silloin otetaan se lautanen kauniisti käteen, mennään kassalle ja aletaan neuvotella mitä asialle voisi tehdä. Vaihtoehtoja on useita. Eikä tällä toimella ole mitään tekemistä ruokarajoitteiden kanssa.
Huonon annoksen nöyrä puputtaminen ja jälkikäteen valittaminen netissä ei muuta tilannetta ruokarajotteisen toivomaan suuntaan. Jos asiakkaan mielestä ruoka on pahaa, se on makuasia. Jos se on huonosti tai väärin valmistettua, se on fakta. Ap:n tapauksessa kyse oli jälkimmäisestä, joten olisi ollut asiallista valittaa paikan päällä.
Ja joo, mua ärsytti, että ap kutsui Prisman Pressoa ravintolaksi (kts otsikko). En ole moisesta kuullut, mutta oletan, että kyseessä on ketjukahvila. S-ketjuhan on brändännyt itsensä "halpuuttajana", joten on ihan järkeenkäypää, että piiraat tarjotaan ilman täytettä, eli tilataan halvimmalta toimittajalta. Täytteet ovat kalliimpia kuin kuoret.
Jos paikkakunnalla valinnanvarana on Prisman Presso ja ABC, sitä suuremmalla syyllä on syytä valittaa paikan päällä.
Suomalaisten runsaat allergiat johtuvat ainakin osittain ylihygieenisyydestä. Ihmisten luontainen, suojaava bakteerikanta on liian ohut. Yksi syy on huono rakentaminen, home altistaa muillekin yliherkkyyksille. Laktoosiongelmat johtuvat paljolti siitä, että meillä aikuisetkin juovat maitoa, jonka koostumus on lehmän elimistössä säädetty vasikoita varten. Pienen kansan pieni geenipooli (sisäsiittoisuus) vaikuttaa aivan varmasti myös.
Joku keliaakikko valitti tuolla aikaisemmin, että ei saanut itselleen sopivia croissantteja espanjalaisen hotellin aamupalalla. Alkoi kiinnostaa, miten leivotaan voisarvia ilman vehnäjauhoja (gluteeni) ja voita (laktoosi). Tattari-oliiviöljysarvet voivat olla aivan ihania, mutta croissantteja ne eivät ole :D
Ja kyllä se nyt vain on niin, että jos (moni-)allergikot ja ruokarajotteiset haluavat parantaa elämänlaatuaan, heidän on kiinnostuttava ruoasta, opeteltava sitä, valittava kahvilansa ja ravintolansa. Ja valitettava siellä, missä valituksella on joku vaikutus. Muu on nöyristelyä.
Tuo lainaamasi
Alue: Aihe vapaa
Eli mikä lopulta on ongelmasi?
Ensimmäisessä avautumisessasi syitä siihen gluteenittoman tuotteen löytäminen on hankalaa, olivat tiedonpuute ("ei tiedetä että erikseen voi tilata" tai ylipäätään paikoista joissa valikoimaa olisi) sekä viitseliäisyys ("ei aina viitsi alkaa tilata erikseen keittiöstä ellei tiskissä oo valmiina tarjolla").
Nyt lisäsin settiin vielä sosiaalisten tilanteiden pelon - eli suun avaaminen tilataksesi jotain muuta kuin tarjolla olevia tuotteita, tuottaa sinulle ylitsepääsemättömän vaikeuksia.
Viime mainittua syytä en lainkaan väheksy, mutta sitä suuremmalla syyllä:
miksi ihmeessä et ota asioista selvää jo etukäteen?!?
Sanomatta sanaakaan kenelläkään voit netistä selvittää paikat ja tuotteet jotka sinulle sopivat. Ja ihan rauhassa lueskella mitä valmisteita/leipomuksia löytyy sen peruslistan ulkopuolelta.
Kun olet menossa ystäväsi kanssa vaikkapa shoppailemaan, ja tiedät että mielellänne piipahdatte samalla kahvilla, niin on liian vaikeaa sopia etukäteen että menisitte paikkaan josta löytyy sinulle sopivaa syötävää??
Ja sitten soitat ko paikkaan ja kysyt mitä gluteenittomia vaihtoehtoja heiltä löytyisi päivänä xx? Valitset niistä mieluisimman ja pyydät heitä varaamaan sen sinulle tuona pvänä. Paikan päällä sanot tarjoilijalle/myyjälle että sinulla on varaus nimellä zz, maksat ostoksesi ja menet pöytään odottamaan että herkkusi tuodaan eteesi. Tuskin menee montaa minuuttia eikä "jono takanasi" ehdi kertyä.
Onnistuisiko tämä?
Et toki ole ainoa joka tuntuu kehittävän ongelmia asioista jotka eivät vaadi kuin pientä etukäteissuunnittelua.
Hämmästellä asiaa jo niiden suolistovaivaisten kohdalla joiden mielestä heidän itsensä ei tarvitse lainkaan suunnitella päivän syömisiään tai kulkureittiään kaupungilla, vaan "hädän hetkellä" lähimmän vessan käyttöoikeus on tyyliin perustuslaillinen selviö.
Kuitenkin sekä siinä ketjussa kuin myös tässä ovat kirjoittaneet pienten lasten äidit esimerkkien avulla miten hankalissa asioista voidaan selvitä - sen etukäteissuunnittelua avulla!
Täällä saimme lukea moniallergisesta 3v lapsesta jonka äiti kirjoitti miten loistavaa palvelua - täydellisesti soveltuvasta ateriasta puhumattakaan - saivat kun äiti oli tilannut ruoat etukäteen. Tarjoilijatkin olivat moneen kertaan käyneet varmistamassa että kaikki varmasti on ookoo.
Yhteistä näille kahdelle eri ongelmaryhmälle tuntuukin olevan vaikeus kestää elämää joka ei voi aina olla täysin spontaania. Kuten tässä AP:n kohdalla, "ei tiedetä, ei haluta, ei viitsitä". Kun löytyisi sopivaa syömistä, "ei tehnyt mieli mustikkapiirakkaa kun olisi halunnut jotain suklaista".
Se mikä tässä on ikävää, on se että nämä lapsen/murrosikäisen tasolla vastuuseen oman elämänsä suunnittelua ja mielihalujensa toteuttamista kohtaan suhtauvat - anteeksi nyt vaan - uusavuttomat leimaavat koko ryhmän.
Ne oikeat ongelmat hukkuvat näiden lapsellisten narisijoiden vaatiman huomion alle.
Ei täällä kukaan vähättele vaikeista allergioista, autoimmuuni- tai suolistosairauksista kärsivien kohtaamia haasteita ja vaikeuksia.
Mutta he eivät yleensä valita vaan kertovat miten ovat itse niistä selvinneet, mitä järjestelyjä vaatii pärjääminen arjessa.
Jaksamista heille.