Poika tuli armeijasta ja mies sai raivarin.

Vierailija kirjoitti:

Armeijan käyneenä voin sanoa että ihan paska ja turha paikkahan se on. Ei siellä kasva mieheksi, vitutus vaan kasvaa. Olisin oppinut ne tarpeelliset ampumiset ynnä muut parissa viikossa.

Ei sota ole pelkkää ampumista ja tetsaamista ja sitten lähdetään kotiin. Sotaan kuuluu nuo odottelut, turhapäiväiset puskassa kyttimiset ja myös se ajan kuluttaminen kasarmilla. Osa inttiä on myös näiden opettelu.  Samalla totutellaan olemaan ja toimimaan joukossa kaikenlaisten ihmisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Venäjä ei ole uhitellut yhtään entisen Neuvostoliiton ulkopuolella asuvaa kansaa ,eikä maata, eikä valtiota.

On paljon ihmisiä jotka eivät ole halukkaita kärsimään vain  voidakseen aiheuttaa muille surua ja kärsimyksiä.

Näinhän  tapahtuu aina kun kaksi armeijaa sotatilanteessa kohtaa .

Sota on aina ollut  edellistä sotaa pahempi onnettomuus.

On ihmisiä jotka haluavat toimia vain rauhan oloissa,rauhan säilymisen hyväksi ja elää ja tehdä työtään  sen puolesta, eivätkä halua ottaa missään tilanteessa tunnolleen kenenkään tappamista.

Sinulla on todella naiivi ja idealistinen näkemys sodasta. Edellisestä sodasta Itänaapuria vastaan on hädin tuskin kulunut yksi elinikä, siitä on siis verrattain lyhyt aika. Se ettei sen jälkeen ole tapahtunut meidän välillä mitään, ei kerro yhtään mistään. Rauhaa ei saavuteta sillä että julistaudutaan pasifisteiksi ja laitetaan kukkia aseiden piippuun, päin vastoin. Se provosoi Venäjän kaltaista suurvaltaa ottamaan tällaiset naiivit hölmöt siipiensä suojaan. Se on totta että sota on aina molemminpuolista kärsimystä ja voittajakin on aina tavallaan häviäjä, tappioiden ja kärsimyksen muodossa. Parhaiten sodalta voi välttyä valmistautumalla siihen. Niin se vain valitettavasti on. Ei sotaa kukaan halua, mutta kun se on tullakseen, kukaan ei kysy tavalliselta kansalaiselta haluaako tämä sotaa vai ei, tai työskenteleekö(?) tämä rauhan puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Armeijan käyneenä voin sanoa että ihan paska ja turha paikkahan se on. Ei siellä kasva mieheksi, vitutus vaan kasvaa. Olisin oppinut ne tarpeelliset ampumiset ynnä muut parissa viikossa.

Ei sota ole pelkkää ampumista ja tetsaamista ja sitten lähdetään kotiin. Sotaan kuuluu nuo odottelut, turhapäiväiset puskassa kyttimiset ja myös se ajan kuluttaminen kasarmilla. Osa inttiä on myös näiden opettelu.  Samalla totutellaan olemaan ja toimimaan joukossa kaikenlaisten ihmisten kanssa. 

Onneksi ei ole tarvinnut intin jälkeen katsella niitä, joiden kanssa oli osana joukkoa - vaikka palvelinkin porukoissa joissa liikuttiin max 3 äijän voimin.

Jälkikäteen kilpailee lukion kanssa turhuudessaan tuo 11 kk, ei edes "etelänloma" ympyräkaupungissa pelastanut tuota typeryyden huipentumaa.

Saapi muuten poikalapsen vanhemmat katsoa peiliin aika helvetin monta kertaa, jos poika tarvitsee jotain valtion instanssia oppiakseen toimimaan osana porukkaa tai kärsivällisyyttä. Voisi jopa sanoa, että kasvatus on ryssitty totaalisesti...

Eipä ole ainut isä, joka on saanut samanlaisen kohtauksen intin keskeyttämisestä. Valitettavan yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Peräsmies kirjoitti:

Itse olen armeijan käymätön mies, hyvin toimeentuleva, korkeasti koulutettu, hyvässä fyysisessä kunnossa. Pienestä asti on tullut oltua ulkosalla ja leikittyä airsoftia, tehtyä nuotioita, ym, ym, leikittiin jo 13-vuotiaana metsässä -25 asteen pakkasessa useita tunteja, eikä ollut mitään haittaa. Penkistä menee se +120kg(no aika huono joo), leukoja noin 10-15kpl, sisäsoutu 500m täydellä vastuksella 1:30 alle menee kyllä ;) Siten inttiin, kun menin ensimmäisenä päivänä Vekaralle; voi vittu mitä anaalimatoja siellä oli, niin johtajissa, kuin omissa tupakavereissa. Mätisäkkejä, jotka ei pystyisi edes 5min nyrkkitappeluun, saati sitten johonkin sodankäyntiin. Katsoin viikko-aikataulua, pisin leiri oli muutama päivä. Ei saanut juosta, ettei paikat mene rikki. Salille ei päässyt. Tupakointia kannustettiin ja sanottiin, että "Kyllä iltalomilla voi kaljaa ottaa vaikka keskellä vikkoa, kunhan vaan pysyy pystyssä." Siis näin kapiaisten suusta. Siis "sotilaallisessa"  yhteisössä tällainen kulttuuri. Joopajooo... Pidin PV:tä järkevänä ja kovana paikkana ennen sinne menoa, mutta muutama päivä muutti kaiken; en minä näiden kanssa rintamalle mene, lähdin pois ja menin opiskelemaan yliopistoon, josta valmistuinkin. Valmistumisen jälkeen C-paperit. Nyt on arvostettu työ ja hyvä palkka. Jotkut jopa sanoo, että olen hyvä työssäni. Maanpuolustus kuitenkin kiinnostaa, kyllä minä rintamalle lähden, jos sota tulee. Enkä kysele siihen kenenkään lupia, menen vaikka yksin. Opettelen käyttämään Glock 17 pistoolia ja tarkka-ampujan kivääri olisi tarkoitus ehkäpä hankkia, rahasta ei ole puute, niin voi ostaa oikein kivoja aseita ja varusteita :). Erätaidot osaan kyllä.

Kannattaa miettiä, että joillekin se intti on oikeasti liian helppo ja pitkäveteinen paikka. Mikään ei ole niin turhauttavaa, kuin ajan tuhlaaminen haastamattomassa ympäristössä, idioottien keskellä. Jos se teidän pikkupoika ei ole kovaa tekoa ennen inttiin menoa, ei se sieltä kovana jätkänä pois tule, vaikka miten olisi äiti ylpeä. 

Hyvä että ymmärsit pysyä pois, vaikutat idiootilta. Ei sinulla tee sodassakaan mitään jos et tule muiden kanssa toimeen. Ei sinne mitään Ramboja tarvita, vaan henkisesti ja fyysisesti riittävän kestäviä ja ampumataitoisia sotilaita, jotka osaavat toimia osana joukkoa. Sinulla hajoaisi pakki jo muutamassa päivässä. Todennäköisesti saisit luodin selkääsi ennnenkuin ehtisit lähellekään vihollista.

Mikä sanoo, etten osaisi ryhmässä toimia? Kyllä onnistunut kriisitilanteissa toimimaan ryhmässä ainakin työelämässä, silloin, kun ihmisten henget ovat olleet kyseessä. Kyllä siellä armeijassa käskyjen noudattaminen onnistui varsin hyvin, kaikki onnistui varsin hyvin meikän osalta. Näin vaan siellä sellaista kurittomuutta, jotan en ikinä osannut odottaa sotilaallisessa toiminnassa. Johtajille vittuiltiin ja kukaan ei voinut mitään. Varusmiehet varastelivat toisten tavaroita, ym, ym. Fyysisestä kunnosta huolehtiminen: onko sekin jotain ramboilua? Tai se, että sotilasaseiden keskellä päihteiden käyttöä en suvaitse? Ramboilua sekin? Juokseminenkin ramboilua vai?  Jos olisin sinne päättänyt jäädä, olisin kyllä päässyt RUK:iin asti, jos olisin halunnut, mutta nähdessäni muiden ihmisten motivaation, lopahti se omanikin. Ja mitä väärää on siinä, jos opettelee käyttämään aseita vapaa-ajalla? Onko sekin ramboilua? Eikös niitä sotilaallisia taitoja pidä pitää yllä ja kehittää myös siviilissä? Onko se jotenkin ramboilua, jos odotin, että se armeija olisi kova paikka, jossa opeteltaisiin intensiivisesti ja kurinalaisesti? Että siellä ei kokoajan pidettäisi hengähdystaukoa sen heikoimman uuvatin vuoksi? Ymmärrän kyllä, että väkivaltaisia hulluja ei sinne haluta, mutta kyllä nämä uutiset varusmiesten Pokemon Go-pelaamisesta vaan vahvistaa sitä käsitystä, että huonompaan päin ollaan menty ja pahasti. 

Vierailija kirjoitti:

Res. kers. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kuulemma osaa kasvattaa lapsia ja olen liian kiltti äiti, poika taas on selkärangaton, josta ei koskaan tule kunnon miestä?! Tällaisia asioita laukoo faktoina ja huutaen, vaikka eivät pidä paikkaansa. Haukkui niin pahasti ja rumasti omaa lastansa sekä vaimoansa, että aloin tosissaan miettiä olenko elänyt 20v täyden typeryksen kanssa. Perheemme on kriisissä ja jakautuu kohta kahteen leiriin, lapset ja minä vs. mies.

Intin käyminen on miehille paljon tärkeämpi asia kuin äkkiseltään luulisi. Monet isät (mm. omani aikanaan) kokevat varsin vahvasti sen, että nyt pojasta tehdään mies, kun tämä menee armeijaan. Pettymys on vahva, kun pojasta ei tullutkaan miestä vaan kruunun raakki. Epäkelpo. Hylätty. Jostakin irrationaalisesta syystä johtuen isän kokemus voi olla yhtä musertava kuin ainoan lapsen tuottamista lastenlapsista kymmenen vuotta haaveille äidille on sen ainoa pojan sanat "Äiti, mä olen homo. Sä et saa niitä lastenlapsia."

Miten uskomattoman tyhmä oikein voit olla? Homot voivat saada lapsia, jopa omia biologisia lapsia.

Niin voivat. Kokonaan toinen juttu sitten on se, moniko saa. Vahingossa niitä ei tule ja erittäin harva avoimesti homo haluaa lasta niin vakaasti, että niitä ryhtyy hankkimaan. Sattuneesta syystä johtuen tuttavapiiriin kuuluu toista sataa homomiestä. Lapsia heistä on noin kymmenellä ja vain yksi näistä on sellainen, että hän oli tajunnut oman homoutensa ennen kuin lapset oli hankittu. Vanhimmat totuuden myöntäjät ovat olleet nelikymppisiä tullessaan kaapista ja yksi tuttu on päättänyt odottaa lasten itsenäistymistä ennen kuin kertoo vaimolle. Voitte vapaasti arvailla, mitä Helsinkiin suuntautuvilla työmatkoilla oikeasti tapahtuu.

Tuli muuten mieleen yksi lapsuudenkaverini, valitsi sivarin vaikka isäukko oli jo lentonsa lentänyt hävittäjäpilotti, "kenttämajuri". Oli vaan kaveri katsellut niin paljon sotavaltion touhuja lapsuudessaan että oli jo hyvissä ajoin päättänyt ettei astu jalallakaan "firmaan". Helevetinmoinen huutohan siitä tuli ja olihan se aika surkeaa kun kaverin faija kuulemma vuorotellen raivosi ja maanitteli menemään inttiin, Eihän sitä kehtaa duuniinkaan mennä jos poika on sivari. Käydessäni heillä yritti alhaisesti vedota "kun sääkin olet menossa inttiin, niin et saisi puhuttua meidän junioria mukaan?".

Olisihan hänellä todnäk ollut fyysiset edellytykset samalle uralle kuin faijallaan, mutta minkäs tekee kun suorastaan vihasi laitosta.

Kaverini veli kotiutettiin armeijasta koska kävi ilmi että kärsi autismista ja jotain muutakin. Isänsä ei ottanut asiaa kovin hyvin. Nyt 10v jälkeenpäin kaverini veljellä on vieläkin omituisia käyttäytymisiä (esim. kun kokee epäonnistuneensa jossain asiassa. saattaa mennä ihan yhtäkkiä ja ilmoittamatta telttailemaan metsään "koska näin sitä tehdään armeijassa") ja luulen että isänsä asenne vaikuttanut asiaan.

Mun mielestä vanhemmat jotka arvostaa armeijaa enemmän kuin omia lapsiaan sais vähän miettiä mitä hallaa tuollainen asenne voi aiheuttaa.

Peräsmies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peräsmies kirjoitti:

Itse olen armeijan käymätön mies, hyvin toimeentuleva, korkeasti koulutettu, hyvässä fyysisessä kunnossa. Pienestä asti on tullut oltua ulkosalla ja leikittyä airsoftia, tehtyä nuotioita, ym, ym, leikittiin jo 13-vuotiaana metsässä -25 asteen pakkasessa useita tunteja, eikä ollut mitään haittaa. Penkistä menee se +120kg(no aika huono joo), leukoja noin 10-15kpl, sisäsoutu 500m täydellä vastuksella 1:30 alle menee kyllä ;) Siten inttiin, kun menin ensimmäisenä päivänä Vekaralle; voi vittu mitä anaalimatoja siellä oli, niin johtajissa, kuin omissa tupakavereissa. Mätisäkkejä, jotka ei pystyisi edes 5min nyrkkitappeluun, saati sitten johonkin sodankäyntiin. Katsoin viikko-aikataulua, pisin leiri oli muutama päivä. Ei saanut juosta, ettei paikat mene rikki. Salille ei päässyt. Tupakointia kannustettiin ja sanottiin, että "Kyllä iltalomilla voi kaljaa ottaa vaikka keskellä vikkoa, kunhan vaan pysyy pystyssä." Siis näin kapiaisten suusta. Siis "sotilaallisessa"  yhteisössä tällainen kulttuuri. Joopajooo... Pidin PV:tä järkevänä ja kovana paikkana ennen sinne menoa, mutta muutama päivä muutti kaiken; en minä näiden kanssa rintamalle mene, lähdin pois ja menin opiskelemaan yliopistoon, josta valmistuinkin. Valmistumisen jälkeen C-paperit. Nyt on arvostettu työ ja hyvä palkka. Jotkut jopa sanoo, että olen hyvä työssäni. Maanpuolustus kuitenkin kiinnostaa, kyllä minä rintamalle lähden, jos sota tulee. Enkä kysele siihen kenenkään lupia, menen vaikka yksin. Opettelen käyttämään Glock 17 pistoolia ja tarkka-ampujan kivääri olisi tarkoitus ehkäpä hankkia, rahasta ei ole puute, niin voi ostaa oikein kivoja aseita ja varusteita :). Erätaidot osaan kyllä.

Kannattaa miettiä, että joillekin se intti on oikeasti liian helppo ja pitkäveteinen paikka. Mikään ei ole niin turhauttavaa, kuin ajan tuhlaaminen haastamattomassa ympäristössä, idioottien keskellä. Jos se teidän pikkupoika ei ole kovaa tekoa ennen inttiin menoa, ei se sieltä kovana jätkänä pois tule, vaikka miten olisi äiti ylpeä. 

Hyvä että ymmärsit pysyä pois, vaikutat idiootilta. Ei sinulla tee sodassakaan mitään jos et tule muiden kanssa toimeen. Ei sinne mitään Ramboja tarvita, vaan henkisesti ja fyysisesti riittävän kestäviä ja ampumataitoisia sotilaita, jotka osaavat toimia osana joukkoa. Sinulla hajoaisi pakki jo muutamassa päivässä. Todennäköisesti saisit luodin selkääsi ennnenkuin ehtisit lähellekään vihollista.

Mikä sanoo, etten osaisi ryhmässä toimia? Kyllä onnistunut kriisitilanteissa toimimaan ryhmässä ainakin työelämässä, silloin, kun ihmisten henget ovat olleet kyseessä. Kyllä siellä armeijassa käskyjen noudattaminen onnistui varsin hyvin, kaikki onnistui varsin hyvin meikän osalta. Näin vaan siellä sellaista kurittomuutta, jotan en ikinä osannut odottaa sotilaallisessa toiminnassa. Johtajille vittuiltiin ja kukaan ei voinut mitään. Varusmiehet varastelivat toisten tavaroita, ym, ym. Fyysisestä kunnosta huolehtiminen: onko sekin jotain ramboilua? Tai se, että sotilasaseiden keskellä päihteiden käyttöä en suvaitse? Ramboilua sekin? Juokseminenkin ramboilua vai?  Jos olisin sinne päättänyt jäädä, olisin kyllä päässyt RUK:iin asti, jos olisin halunnut, mutta nähdessäni muiden ihmisten motivaation, lopahti se omanikin. Ja mitä väärää on siinä, jos opettelee käyttämään aseita vapaa-ajalla? Onko sekin ramboilua? Eikös niitä sotilaallisia taitoja pidä pitää yllä ja kehittää myös siviilissä? Onko se jotenkin ramboilua, jos odotin, että se armeija olisi kova paikka, jossa opeteltaisiin intensiivisesti ja kurinalaisesti? Että siellä ei kokoajan pidettäisi hengähdystaukoa sen heikoimman uuvatin vuoksi? Ymmärrän kyllä, että väkivaltaisia hulluja ei sinne haluta, mutta kyllä nämä uutiset varusmiesten Pokemon Go-pelaamisesta vaan vahvistaa sitä käsitystä, että huonompaan päin ollaan menty ja pahasti. 

Siitä olen samaa mieltä että armeijaa helpotetaan ihan turhaan, ei ole hyvä suunta. Ramboilulla tarkoitin tuota sinun asennetta, että kaikkien pitäisi kestää nyrkkitappelua 5 min ja nostaa vähintään 100 kg penkistä ja 15 leukaa ym, tai muuten on mätisäkki ja tuollaisen roskasakin kanssa sinua ei kiinnostanut toimia, vaan lähdit pois. Ei olisi Simo Häyhästäkään ollut mihinkään noihin asioihin fyysisesti, kun mittaakin alle 160 cm, no leukoihin ehkä, mutta se ei ole se pointti.

Meitä on eri junaan, eri ominaisuuksilla varustettuja ihmisiä ja tuollainen väheksyvä asenne ei johda mihinkään. Kaikkia tarvitaan. Liiat lihakset sitäpaitsi vie vain energiaa, kestävyys on oleellisempaa, ei se paljonko nousee penkistä. Armeijassa se juoksemattomuus muuten kestää vain siihen asti, että on käyty lääkärintarkastuksessa, joka on ekalla viikolla. Salille sai vapaasti mennä vaikka joka ilta, ei ehkä vielä ekalla viikolla, mutta sitten kun tavoille oli opittu. Sinulla vaan ei kärsivällisyys riittänyt ottamaan selvää. Kaikki mulle heti. Väärä asenne.

Itse olisin sanonut isälleni tavataan seuraavan kerran hautajaisissa.

Ylipäätänsä kaikki keskustelut sodasta näyttävät nojaavan naiiviin uskomukseen, että siellä idässä on Stalin, joka edelleen lähettäisi rivissä miehiä ammuttavaksi teloitettuaan sitä ennen kaikki kokeneet kenraalinsa. Jos kyse olisi ihan totisesta sodasta, mitään rintamaa ei välttämättä tarvita. Suomen infra kyykkyyn ja ohjusarmadoja puolen tusinaan Suomen suurimmista kaupungeista saa meidät ennen näkemättömällä tavalla polvilleen ja taloudellisesti olemme taantuneet hetkessä Bulgaria-Romania-Albania akselille. Edes biologisten aseiden käyttö ei olisi poissuljettu. Kun totisia sotia ei ole ollut, on ilmeisesti unohtunut, että  siviilikohteet ovat erittäin tehokas tuhokohde ja joka kerta suursodissa siviiliuhrien määrä on kasvanut eksponentiaalisesti.

Miehesi on sotahullu koulukiusaaja-tyyppinen sekopäänatsi. Jätä se sika! Armeija on vain nahkahomoille suunnattu S/M-laitos.

Parempi lopettaa, jos siltä tuntuu. Puolustusvoimat kouluttaa varusmiehiä toimimaan todellisissa kriisitilanteissa sekä kaunistelematta asiaa tappamaan mahdollisesti maahan hyökkääviä vihollisen sotilaita. Jos sellaiseen tehtävään katsoo itse olevansa kykenemätön, on oikeasti parempi keskeyttää palvelus. Siinä epätoivottavassa tositilanteessa en itse haluaisi rinnalleni aseveljeä, joka on kykenemätön tehtäväänsä. Menisi henki molemmilta ja pahimmassa tapauksessa usealta muultakin.

Vaimon velipuoli aikanaan tuli kotiin muutaman päivän jälkeen. Appiukko oli kovin huolissaan että voiko sieltä nyt noin vain päästä pois vai onko kaveri ottanut omaa lomaa? Samainen kaveri muuten lopetti autokoulunkin kesken kun opettaja oli sanonut pahasti kun yritti ajaa yksisuuntaista väärään suuntaan. No, eipä ole kaverista myöhemminkään ollut loikein mihinkään. Työtön sekatyömies yhteiskunnan elätettävänä.

Emmä kyllä armeijan käymistä minkään miehuuden mittapuuksi laittais, kaikki tietää ketkä ovat käyneet. Ehkä joillekkin koulukiusatuille junteille se saattaa olla piristävä kokemus että pääsee kerrankin hierarkiassa ylemmälle tasolle. Fyysisyys on intistä kaukana, kunto vain laski siellä lorviessa, se on enemmänkin mielen kannalta kokemus, kuinka kauan jaksat sitä paskaa komentelua. Koulutus oli erittäin puutteellista muutenkin, suurinosa pääsee aseella ampumaan alle 5 kertaa koko armeijan aikana, itse en ainekaan suomalaisten sotilaiden rinnalla haluaisi taistella :D

Intin koulutus ja kuri on niin puutteellista että sitä ei voi kyllä minään meriittinä pitää. Sodan syntyessä suuremmassa osassa tulee olemaan poliisit. Itse en ainekaan kovin isänmaallisella tuulella olisi kun kanssatoverit ei osaa edes ampua aseella. Naiset ja suomileijona miehet yleensä pitää inttiä jotenkin ihmeellisenä asiana, itse kävin upinniemen sukelluskoulun ja voin kertoa että vuoden aikana se lorviminen aiheuttaa vaan pään särkyä, kuntokin heikkeni merkittävästi.

Ihan kun minun isä. En tajua mikä noita ihmisiä riivaa :/

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei riitä sympatia intin lopettaneille "miehille". Se on vaan 6kk ihmisen elämästä,6kk!!!!!

Ei kai sellaiseen pellejärjestelmään kenenkään täysjärkisen kannata tai pidä sitoutua. Itse kävin armeijan -94, mutta jos nykyisillä tiedoillani olisin silloin ollut päättämässä mennäkö vai ei armeijaan, niin en ehdottomasti menisi. Ei tarvitse kuin miettiä kysymystä, onko sodissa järkeä? Vastaus tietenkin on, ei ole. Eli tästä ensimmäinen syy olla menemättä.

Toinen kysymys olisi, kuka aiheuttaa sodat (minä ja muut tavalliset ihmisetkö?) ja onko minun ja muiden silloin oltava vastuussa myös niiden käytännön suorittamisesta, eli sotimisesta? Vastaus, poliitikot saavat sodat aikaan, eivätkä tavalliset kansalaiset, koska he haluavat elää rauhassa, joten tavallisten kansalaisten ei silloin pidä siivota muiden aiheuttamia sotkuja. Poliitikot saavat siis myös keskenään suorittaa taistelutoimet.

Nämä pari helppoa mietintää ja vastaus armeijalle on helppo ei.

Res. kers. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei riitä sympatia intin lopettaneille "miehille". Se on vaan 6kk ihmisen elämästä,6kk!!!!!

Paitsi että läheskään aina maitojuna ei ole varusmiehen oma ratkaisu, vaikka se taitavasti sellaiseksi onkin saatettu naamoida. Toisin kuin meidän vanhusten ollessa intti-iässä, ei "tornin" nykyisiin toimintatapoihin kuulu kenttäkelpoisuudeltaan keskitasoa heikompien kouluttaminen. Puolustusvoimatkin ymmärtää nykyisin rahan päälle eikä siellä anneta kallista koulutusta ja ylöspitoa sellaisille kavereille, joille ei sodan sattuessa kannata antaa varusteita. Vain 50 % ikäluokasta voi olla keskimääräistä parempia ja nykyisin "kruunu" katsoo tarvitsevansa vain noin 75 % ikäluokan pojista. Loput raakataan C- tai D-luokkaan.

Karmaiseva ajatus. Miettikääs tätä: Nämä C tai D-luokan geenipuutot säästyvät sodissa kuolemalta/ehtivät lisääntymään, toisin kuin terveet, hyväkuntoiset ja -aivoiset, jotka tekevät uran ja maksavat verot -> huono aines lisääntyy, hyvä vähenee -> sairaat ja päävikaiset kansoittavat maan -> Suomi tuhoutuu sisäisesti

Olen sitä mieltä, että C-ja D-luokka pitäisi myös steriloida. Ja mikäs se luokka on, johon päävikaiset laitetaan? Ne voisi lähettää vapaaehtoisina Syyriaan etulinjaan.

Poika jos terve ja keskeyttää armeijan niin onhan se noloa ja häpeällistä. Ymmärrän isän reaktion.

Ihan sairas ja turha persläpihän se koko laitos on. Hienoa vain kun yhä useammat eivät mene sinne lammastelemaan. Heikoimman aineksenhan voisi uhrata tosipaikan tullen, sellaisiahan ne inttimiehet ja -naiset vain ovat, korvattavissa olevia. Oma puolisoni meni lammastelemaan sinne, seurauksena rasitusastma homeisista paskaläävistä jossa joutuivat asumaan ja tuhoutunut polvi kun parhaassa iässä olevien nuorten pitää koheltaa ihan miten sattuu. Tai kunnes sattuu, pikemminkin. Voi kun oli kannattavaa, mutta siitäs sai kun oli niin typerä.