Kiusaaminen voi johtua myös kiusatusta itsestään- mitä mieltä olette?

Ihmiset jotka eivät ole koskaan kiusanneet ketään kouluissa tai työpaikalla niin he voivat olla ylpeitä itsestään. Se on hieno ominaisuus ihmisessä, suurisieluisen ihmisen luonne. Se on yksi suurimpia hyveitä, joka ihmisellä voi olla, että hän ei tee tahallaan kenenkään oloa kurjaksi.

"Ihmiset jotka eivät ole koskaan kiusanneet ketään kouluissa tai työpaikalla niin he voivat olla ylpeitä itsestään. Se on hieno ominaisuus ihmisessä, suurisieluisen ihmisen luonne. Se on yksi suurimpia hyveitä, joka ihmisellä voi olla, että hän ei tee tahallaan kenenkään oloa kurjaksi."

Komppaan.

Ja samalla käväisee mielessä, että juuri noilla hyvillä ominaisuuksilla varustetut ovat kiusaaville piruille niitä helpoimpia saaliita...

Yleensähän kiusaajalla on hovi ympärillään. Ja jos hiljainen enemmistö on vielä ympärillä, hänhän suorastaan pääsee nauttimaan olostaan...

Vierailija kirjoitti:

"Ihmiset jotka eivät ole koskaan kiusanneet ketään kouluissa tai työpaikalla niin he voivat olla ylpeitä itsestään. Se on hieno ominaisuus ihmisessä, suurisieluisen ihmisen luonne. Se on yksi suurimpia hyveitä, joka ihmisellä voi olla, että hän ei tee tahallaan kenenkään oloa kurjaksi."

Komppaan.

Ja samalla käväisee mielessä, että juuri noilla hyvillä ominaisuuksilla varustetut ovat kiusaaville piruille niitä helpoimpia saaliita...

Hyvä ihminen voi olla myös vahva. Hyvyys ja heikkous eivät ole synonyymejä. Vahva ja hyvä ihminen puolustaa heikompiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka eivät ole koskaan kiusanneet ketään kouluissa tai työpaikalla niin he voivat olla ylpeitä itsestään. Se on hieno ominaisuus ihmisessä, suurisieluisen ihmisen luonne. Se on yksi suurimpia hyveitä, joka ihmisellä voi olla, että hän ei tee tahallaan kenenkään oloa kurjaksi.

Miksi oletat, että esim. vakavasti käytöshäiriöinen murrosikäinen kiusaaja kiusaisi aina "tahallaan"? Onko esim. autistisen lapsen kaupassa saama meltdown mielestäsi "tahallaan" sekoamista?

Vierailija kirjoitti:

"Ihmiset jotka eivät ole koskaan kiusanneet ketään kouluissa tai työpaikalla niin he voivat olla ylpeitä itsestään. Se on hieno ominaisuus ihmisessä, suurisieluisen ihmisen luonne. Se on yksi suurimpia hyveitä, joka ihmisellä voi olla, että hän ei tee tahallaan kenenkään oloa kurjaksi."

Komppaan.

Ja samalla käväisee mielessä, että juuri noilla hyvillä ominaisuuksilla varustetut ovat kiusaaville piruille niitä helpoimpia saaliita...

Jaksat vain toistaa samaa. Hyväsydäminen kiusattu uhri vs kiusaava piru.

Et varmaan itsekään usko näin helppoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka eivät ole koskaan kiusanneet ketään kouluissa tai työpaikalla niin he voivat olla ylpeitä itsestään. Se on hieno ominaisuus ihmisessä, suurisieluisen ihmisen luonne. Se on yksi suurimpia hyveitä, joka ihmisellä voi olla, että hän ei tee tahallaan kenenkään oloa kurjaksi.

Miksi oletat, että esim. vakavasti käytöshäiriöinen murrosikäinen kiusaaja kiusaisi aina "tahallaan"? Onko esim. autistisen lapsen kaupassa saama meltdown mielestäsi "tahallaan" sekoamista?

Ystävä hyvä, en minä sitä tarkoittanut. Tarkoitin ihmistä joka tietoisesti kiusaa ja tietää sen itsekkin. En tarkoita vaikka autistisuutta, aspergeria, tourettea jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ihmiset jotka eivät ole koskaan kiusanneet ketään kouluissa tai työpaikalla niin he voivat olla ylpeitä itsestään. Se on hieno ominaisuus ihmisessä, suurisieluisen ihmisen luonne. Se on yksi suurimpia hyveitä, joka ihmisellä voi olla, että hän ei tee tahallaan kenenkään oloa kurjaksi."

Komppaan.

Ja samalla käväisee mielessä, että juuri noilla hyvillä ominaisuuksilla varustetut ovat kiusaaville piruille niitä helpoimpia saaliita...

Jaksat vain toistaa samaa. Hyväsydäminen kiusattu uhri vs kiusaava piru.

Et varmaan itsekään usko näin helppoon.

Enhän minä noin ole sanonut. Kiusatut ja kiusaajat voivat olla hyvin monenlaisia. Kaikissa ihmisissähän on sekä hyvää että huonoa. Tarkoitan ihmisiä jotka kykenevät olemaan kiusaamatta muita.

Mä en lähtisi etsimään syyllisiä, mutta se on totta että kiusattukin voi vaikuttaa siihen kiusaamiseen usein paljon.

On totta, ettei mikään oikeuta kiusaamista, mutta sen toteaminen ei poista ongelmaa. Nuoret tietävät, ettei niin saisi tehdä. Sitä tehdään kun aikuisia ei ole lähellä. Kantelusta tehdään häpeällistä, jotta kiusaaminen pysyisi salassa. Kiusaaminen on luonnollista käytöstä ihmisille ja kaikki mikä on luonnollista käytöstä, tulee olemaan osa ihmiskuntaa aina.

Tietysti siihen on omat syynsä miten joku valikoituu kiusatuksi. Joskus kyse on huonosta onnesta ja joskus joku on todella helppo kohde. Juuri koskaan kohde ei ole fyysisesti ja henkisesti vahva henkilö, jolla on erinomaiset sosiaaliset taidot.

Olen ehdottomasti kiusaamista vastaan ja kantani on, että vika ei ole kiusatussa, mutta silti joudun vielä aikuisenakin epäilemään osallistuinko erään tytön kiusaamiseen ala-asteella.

En tiedä mikä hänen pulmansa oli, mutta hänen oli todella hankalaa pysyä muiden jutussa mukana. Siis vaikka puhuttaisiin yhteisistä luokkakavereista ja yhteisestä koulusta ja siellä tapahtuista asioista, niin hän ei ymmärtänyt ja alkoi kyselemään kummallisia asioita, joihin ei osannut vastata. Ja hän saattoi alkaa odottamatta itkemään (alaluokilla) tai lähteä yhtäkkiä pois mielenosoituksellisesti (ylemmillä luokilla). Emme uskaltaneet nauraa hänen seurassaan, sillä hän oli useamman kerran luullut, että hänelle nauretaan ja käynyt kertomassa opettajalle. Siitä seurasi selvittelyjä ja aina tuli syyllinen olo, ihan tyhjästä. Hänen seurassaan oli aina varautunut olo ja tuli sellainen tunne, että kannattaa puhua, tehdä ja elehtiä mahdollisimman vähän, ettei hän loukkaannu, ala jankkaamaan, itkemään tai mene kertomaan, että häntä kiusataan. Ja eipä ihme, että lopulta hän, aivan oikeutetusti, koki että emme halua olla hänen seurassaan ja välttelimme häntä. Se siis piti paikkaansa. Mutta kaiken tämän sanoittaminen oli ainakin minulle liian hankalaa ala-asteikäisenä. En vieläkään osannut kunnolla kuvailla, sitä erikoista olemusta ja tunnetta, kuin oltaisiin eri planeetoilta, ja että ei vaan ymmärretä toisiamme, vaikka kuinka yrittäisi. Oikeastaan välttelin lähinnä sitä, että minua ei epäiltäisi kiusaamisesta (nauraminen, jne) ja lopulta se johti siihen, että osallistuin syrjimiseen.

Kun olin teini niin lähes jokainen kiusasi minua.

Koulukaverit, pari esimiestä, vanhempani.

Se kiusaaminen oli psyykkaavaa ja mieleni meni aivan hajalle. Onneksi pääsin siitä masennustilasta pois, sillä ajatukseni oli silloin niin pohjamudissa. Pois pääsy masennuksesta oli elämäntilanteen muuttuminen. En tiedä vieläkään miksi niihin aikoihin mua psyykkisesti kiusattiin. Nykyään kukaan ei enää kiusaa mua. En edes tiedä onko minussa sitten muuttunut jotain. ???

Vai voiko aika vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen?

Jos ketjuun kommentoineet olisivat LUKENEET JA YMMÄRTÄNEET otsikon kysymyksen sen sijaan, että jaaritellaan esim. syyllisyydestä ja syyttömyydestä, ketju ei olisi millään voinut paisua 19-sivuiseksi.

Myönnän, että otsikon tarpeeton lisäys "mitä mieltä olette?" (ihan niin kuin tämä olisi joku mielipidekysymys) on ehkä osaltaan provosoinut ihmisiä kommentoimaan jatkuvasti ohi aiheen. Voiko - vai eikö voi - kiusaaminen johtua kiusatusta itsestään? Ts. kyllä vai ei.

Ne, jotka vastaavat kieltävästi, voisivat vaikka selittää, miten ylipainoista läskiksi haukkuvan kiusaaminen ei muka voi mitenkään johtua kiusatun ylipainosta? Onko kiusaaja siis jotenkin kuvitellut ylipainon, joka oikeasti ja faktisesti kuitenkin on kiusatussa havaittavissa oleva ominaisuus? Täysin älyvapaa ajatusviritelmä. Edes siinä tapauksessa, että läskiksi haukuttu ei lääketieteellisesti ole ylipainoinen, emme voi varmaksi sanoa, etteikö kiusaaminen olisi voinut johtua kiusatun jostain muusta ominaisuudesta (toki syynä voi olla vaikka ihan vaan kiusaajan luontainen sadismi, mutta se on argumentoinnin kannalta epäolennaista ja korkeintaan vahvistaa täysin järkeen käypää oletusta, että kiusaaminen voi johtua käytännössä mistä vain).  

Siinä mielessä kyllä, että jotkin piirteet voivat viestittää herkkyyttä ja vetää näin kiusaajia puoleensa. Tämä selittää sen, että sama ihminen voi olla kiusattu esim. päiväkodista lukion loppuun saakka ja vielä työelämässäkin, vaikka vaihtaisi välissä paikkakuntaa moneen otteeseen.

Näissä tapauksissa pitäisi ennemminkin nähdä asia toisinpäin ja ottaa tarkasteluun ne, joilla on taipumusta alkaa kiusaamaan muita. Tuskin tämä Ella nyt on ainoa ja viimeinen, jota Jenna kiusaa - vika on siis Jennassa, jolla on tarve etsiä ympäristöstä heikompia ikätovereita ja alistaa heitä. Jos Ella vaihtaa koulua, etsii Jenna uuden silmätikun. Kumman toimintaan ja ominaisuuksiin tässä on siis hedelmällisempää puuttua? Kiusaajan, tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Jos ketjuun kommentoineet olisivat LUKENEET JA YMMÄRTÄNEET otsikon kysymyksen sen sijaan, että jaaritellaan esim. syyllisyydestä ja syyttömyydestä, ketju ei olisi millään voinut paisua 19-sivuiseksi.

Myönnän, että otsikon tarpeeton lisäys "mitä mieltä olette?" (ihan niin kuin tämä olisi joku mielipidekysymys) on ehkä osaltaan provosoinut ihmisiä kommentoimaan jatkuvasti ohi aiheen. Voiko - vai eikö voi - kiusaaminen johtua kiusatusta itsestään? Ts. kyllä vai ei.

Ne, jotka vastaavat kieltävästi, voisivat vaikka selittää, miten ylipainoista läskiksi haukkuvan kiusaaminen ei muka voi mitenkään johtua kiusatun ylipainosta? Onko kiusaaja siis jotenkin kuvitellut ylipainon, joka oikeasti ja faktisesti kuitenkin on kiusatussa havaittavissa oleva ominaisuus? Täysin älyvapaa ajatusviritelmä. Edes siinä tapauksessa, että läskiksi haukuttu ei lääketieteellisesti ole ylipainoinen, emme voi varmaksi sanoa, etteikö kiusaaminen olisi voinut johtua kiusatun jostain muusta ominaisuudesta (toki syynä voi olla vaikka ihan vaan kiusaajan luontainen sadismi, mutta se on argumentoinnin kannalta epäolennaista ja korkeintaan vahvistaa täysin järkeen käypää oletusta, että kiusaaminen voi johtua käytännössä mistä vain).  

Mä muutin mieleeni tämän ketjun idean pelkäksi kiusaamiseksi, kun monet eivät näytä ymmärtävän ketjun ideaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ihmiset jotka eivät ole koskaan kiusanneet ketään kouluissa tai työpaikalla niin he voivat olla ylpeitä itsestään. Se on hieno ominaisuus ihmisessä, suurisieluisen ihmisen luonne. Se on yksi suurimpia hyveitä, joka ihmisellä voi olla, että hän ei tee tahallaan kenenkään oloa kurjaksi."

Komppaan.

Ja samalla käväisee mielessä, että juuri noilla hyvillä ominaisuuksilla varustetut ovat kiusaaville piruille niitä helpoimpia saaliita...

Jaksat vain toistaa samaa. Hyväsydäminen kiusattu uhri vs kiusaava piru.

Et varmaan itsekään usko näin helppoon.

Enhän minä noin ole sanonut. Kiusatut ja kiusaajat voivat olla hyvin monenlaisia. Kaikissa ihmisissähän on sekä hyvää että huonoa. Tarkoitan ihmisiä jotka kykenevät olemaan kiusaamatta muita.

Juuri näin sanoit:

Ja samalla käväisee mielessä, että juuri noilla hyvillä ominaisuuksilla varustetut ovat kiusaaville piruille niitä helpoimpia saaliita..

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka vastaavat kieltävästi, voisivat vaikka selittää, miten ylipainoista läskiksi haukkuvan kiusaaminen ei muka voi mitenkään johtua kiusatun ylipainosta?

Tässäkään tapauksessa ei kyllä voi sanoa, että kiusaaminen johtuu kiusatun ylipainosta. Sillä kiusaajalla on tarve kiusata ja alistaa, ja jollei hän kiusaisi tätä ylipainoista, kiusaisi hän jotakuta muuta. Toki tällainen ulkoinen piirre voi toimia tekosyynä kiusata, mutta ei se aiheuta kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka eivät ole koskaan kiusanneet ketään kouluissa tai työpaikalla niin he voivat olla ylpeitä itsestään. Se on hieno ominaisuus ihmisessä, suurisieluisen ihmisen luonne. Se on yksi suurimpia hyveitä, joka ihmisellä voi olla, että hän ei tee tahallaan kenenkään oloa kurjaksi.

Miksi oletat, että esim. vakavasti käytöshäiriöinen murrosikäinen kiusaaja kiusaisi aina "tahallaan"? Onko esim. autistisen lapsen kaupassa saama meltdown mielestäsi "tahallaan" sekoamista?

Ystävä hyvä, en minä sitä tarkoittanut. Tarkoitin ihmistä joka tietoisesti kiusaa ja tietää sen itsekkin. En tarkoita vaikka autistisuutta, aspergeria, tourettea jne.

"Ystävä hyvä" on kiusaamista. Sillä halutaan alistaa toista.

Vierailija kirjoitti:

Siinä mielessä kyllä, että jotkin piirteet voivat viestittää herkkyyttä ja vetää näin kiusaajia puoleensa. Tämä selittää sen, että sama ihminen voi olla kiusattu esim. päiväkodista lukion loppuun saakka ja vielä työelämässäkin, vaikka vaihtaisi välissä paikkakuntaa moneen otteeseen.

Näissä tapauksissa pitäisi ennemminkin nähdä asia toisinpäin ja ottaa tarkasteluun ne, joilla on taipumusta alkaa kiusaamaan muita. Tuskin tämä Ella nyt on ainoa ja viimeinen, jota Jenna kiusaa - vika on siis Jennassa, jolla on tarve etsiä ympäristöstä heikompia ikätovereita ja alistaa heitä. Jos Ella vaihtaa koulua, etsii Jenna uuden silmätikun. Kumman toimintaan ja ominaisuuksiin tässä on siis hedelmällisempää puuttua? Kiusaajan, tietysti.

Herkkyys ei ole syy tulla kiusatuksi. Herkkyys ei ole heikkoutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka vastaavat kieltävästi, voisivat vaikka selittää, miten ylipainoista läskiksi haukkuvan kiusaaminen ei muka voi mitenkään johtua kiusatun ylipainosta?

Tässäkään tapauksessa ei kyllä voi sanoa, että kiusaaminen johtuu kiusatun ylipainosta. Sillä kiusaajalla on tarve kiusata ja alistaa, ja jollei hän kiusaisi tätä ylipainoista, kiusaisi hän jotakuta muuta. Toki tällainen ulkoinen piirre voi toimia tekosyynä kiusata, mutta ei se aiheuta kiusaamista.

Nii. Se ylipaino ei aiheuta kiusaamista vaan se, ettei sillä ylipainoisella ole kaveritaitoja. Ei se ole sattumaa ketä kiusataan.

Kiusaaja voi olla kiusaaja aina mutta yleensä isoin osa on vain ajautunut tähän ryhmäilmiöön. Harva on tällainen paha kiusaaja.