Kiusaaminen voi johtua myös kiusatusta itsestään- mitä mieltä olette?

Vierailija kirjoitti:

Pakko kyllä sanoa, että ei ole kiusatussa vikaa, jos joku toinen ärsyyntyy toisesta ihmisestä niin paljon, että pitää alkaa kiusaamaan. Vika on siinä ärsyyntyjässä, koska ei kukaan voi arvata, että joku ärsyyntyy ihan randomista asiasta ja alkaa kiusaamaan.

Vosiko mitenkään jo jättää pois tuota syyllisen etsintää? Se ei hyödytä laisinkaan, sillä ihmiset ovat temperamentiltaan erilaisia ja se aiheuttaa suurtakin ärsyyntymistä toista kohtaan. ei elämä ole ikinä niin mustavalkoista, että joku on yksin syyllinen kaikkeen ja toinen ainoastaan ja vaan viaton. Ei ole olemassa enkeli-ihmisiä ja piruihmisiä, vaan meissä kaikissa on molempia. ja se kasvaa, jota ruokitaan.  Viattomaksi leimatusta tulee ikuinen uhriutuja, syylliseksi leimatusta taas syntipukki. Huonoa kasvatusta! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva varmaan tulee tajuamaan tämän ajatukseni oikein, mutta olen sitä mieltä että jotkut ovat luonnostaan uhreja. Heillä ei ole tarvittavia sosiaalisia taitoja tai kykyjä itsensä puolustamiseen. Kiusatun ominaisuudet siis altistavat hänet kiusaamiselle. Tämä ei kuitenkaan ole heidän oma vikansa tai oikeuta kiusaamiseen, koska jokainen on millainen on, geeniensä ja kasvuympäristönsä tuotosta. Jos ympäristö tukisi kiusatun lapsen itsetunnon tervettä kehitystä ja sosiaalisia taitoja, niin hänestä voisi tulla rohkeampi ja pärjäävämpi sosiaalisissa tilanteissa, mutta kiusatuillahan tilanne on aivan päinvastainen.

Sitten taas toisaalta tämäkään asia ei ole niin mustavalkoinen. Tunnen yhden ihmisen joka on ollut koulukiusattu ja nyt aikuisenakin hänellä on vaikeuksia saada kavereita. Suurimpia syitä tähän on mm. hänen epärehellisyytensä, ajoittainen ilkeytensä sekä taipumus saarnata ihmisille päivänselviä asioita ja ylenkatsoa muita. Mikä on hänen vastuunsa tässä vaiheessa elämää? Voiko aikuiselta jo olettaa ymmärrystä siitä, kuinka tietynlainen käytös johtaa syrjintään?

Väärin. Kukaan ei ole luonnostaan uhri, koska kenestäkään ei saa tehdä uhria. Vastuu on uhrin ottajilla. Heillä on myös toinen vaihtoehto, sen asian hyväksyminen ja kunnioittaminen, että on myös herkempiä ihmisiä. Mikään ei saa ajaa syrjimään herkempiään. Heitä pitää kohdella hyvin.

Mene joskus kouluun ja katso ihan avoimin silmin, kyllä siellä valitettavasti niitä luontaisia uhreja löytyy. Tuo on sama kuin väittäisit ettei kiusaamista tapahdu ollenkaan.

Mä olen käynyt kyllä koulua ja minua on kiusattu, koska olin arka ja ujo. Joten älä sä tult sanomaan mulle, milloin kiusaaminen on sallittua ja että se on kiusatun vika.

minun sallimisella ei ole mitään merkitystä. se on geeneissä, että lapset kiusaavat poikkeavaa. en kommentoi sitä, kenen syytä se on vaan sanon, että kiusaaminen johtuu sinusta. syyllistä voit ihan itse pohtia, mutta ei se ole se kiusaaja. aikuisten työpaikkakiusaamista voidaan jo hillitä, koska osalla aikuisista on kehittyneemmät aivoin kuin lapsilla. ei sitä kiusaamista aikuisten keskenkään saada kokonaan pois.

Se ei ole missään geeneissä. Huonosti kasvatetut lapset tuota harrastavat. Ei kohdistu mitenkään " poikkeaviin", vaan voi kohdistua keneen vaan, kateus usein. Hyvin kasvatetut lapset kyllä osaavat leikkiä ja pelata ilman häiriintynyttä käytöstä muita kohtaan.

Se menee tutkimusten mukaan aika lailla puoliksi. Puolet perimästä, puolet kasvatuksesta. Ja tätä kasvatusta suorittaa koko yhteiskunta, sinä mukaanluettuna. Vaikkei sinulla edes olisi omia lapsia, niin jätät silti jälkesi omalla käytökselläsi ja asenteellasi.  Millaisen esimerkin aiot tänään antaa muille? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos on sosiaalisesti taitamaton pitää alistua kiusattavaksi.

Ei vaan opetella sosiaalisia taitoja. 

Kuvitteletko sen olevan helppoa? En väitä, että se olisi mahdotonta.

Otetaanpa minun tilanne esiin peruskoulusta:

Yhden tapauksen, jossa ihan muu teki minulle pahasti, takia sain haukkumanimen, jota huudettiin aina, kun kävelin huutajien ohi. Tai sitten mentiin kauas ja todettiin, että "Hyii, tuolta se tulee". Ihan kuin olisin ollut syytön siihen tilanteeseen, mihin jouduin.

Sitä jatkui yläkoululle saakka ja toisen kylän nuorillekin mentiin lavertelemaan asiaa.

Minulla ei ollut mitään kiinnostusta ryhmätöiden tekoon, ei mihinkään sosiaalisiin tilanteisiin pelätessäni ihmisten negatiivista reaktiota. Sen takia pakenin nettiin, koska siellä ei tarvinnut pelätä negatiivisilta kuulostavia reaktioita. Minulle puhkesi sosiaalisten tilanteiden pelko, johon en saanut apua. Vasta kaupungille muuttaminen helpotti asiaa, mutta silti kärsin epävarmuudesta ja hieman pelottaa tehdä muiden ihmisten edessä minulle vieraita tai vaikeita asioita.

En kuvitellut sen olevan helppoa ja mitä myöhemmin joutuu opettelemaan, sitä vaikeampaa. Sosiaalisiin taitoihin kuuluu myös taito sanoa vastaan ja puolustautua. Oppia pitämään myös puolensa.  Lapsille opetetaan tätä jo päiväkodissa (tai ainakin pitäisi opettaa)  sekä tietenkin kotona sisarusten kesken ja pihalla kavereiden kesken. Vanha ajatus toisenkin posken kääntämisestä ei kuulu sosiaalisiin taitoihin vaan sellainen asenne ohjaa lasta alistumaan ja hyväksymään saamansa kohtelu. Kostautuu myöhemmin helposti niin työelämässä kuin parisuhteessakin. Aikuisten tärkein tehtävä ei ole puuttua kaikkiin lasten keskinäisiin konflikteihin vaan seurata ensin, miten lapset keskenään saavat asian ratkaistua. Ja puhun nyt alle kouluikäisistä lapsista.  Jos toinen sanoo "oot tyhmä" ja toinen vastaa "ite oot", niin siihen ei tarvitse puuttua yhtään mitenkään. Ei varsinkaan siihen, että toinen sanoi "ite oot". Jos lapselta kielletään puolustautuminen, ollaan pahasti menossa metsään. 

 

Tässä sitä juuri mönkään mennään jos asenne on tämä, että aikuisen ei tule puuttua vaan seurata sivusta. Voi luoja! Tämän vuoksi kiusaaminen ei koskaan katoa, koska lapset jätetään oman onnensa nojaan. Aikuisen tulee puuttua vielä teinienkin kielenkäyttöön. Ehdottomasti tuohon ”oot tyhmä” ”ite oot” keskusteluun tulee aikuisen puuttua eikä jäädä seuraamaan sivusta. Aikuisen tulee sanoa, että ketään ei nimitellä tyhmäksi eikä nimittely ylipäänsä ole oikea tapa ratkaista konflikteja. Aikuisen tulee ohjata lapsia/nuoria sanoittamaan niitä tunteita eikä haukkumaan toisia. Eihän se ole mikään vuorovaikutustaito, että kun ärsyttää niin aletaan haukkua toista tyhmäksi.

voi elämä sun kanssas! Tuhma, kiltti, tyhmä, nämä sanat ovat lastenkieltä! Ja sinäkö menisit tohon väliin "sanoittamaan" ja kontrollifriikkeilemään ihan turhaan.  Sä menisit täynnä itseäsi esitelmöimään pitkäpiimäisesti aikuisten käyttämillä sanoilla ja käsitteillä puolen tunnin monologia, jota pikkuiset eivät edes ymmärrä saati jaksa kuunnella.  Kyllä enemmistö lapsista jatkaa leikkimistä pikku kinasta huolimatta, ihan vaan siksi että leikkiminen toisen kanssa motivoi siihen. Huomaavat ajan myötä että on kivempi leikkiä sovussa. Älä mene väliin vaan anna hoitaa asia itse ja oppia niitä sosiaalisia taitoja. Erehtymisen kautta opitaan. Jos tilanne menee fyysiseksi, niin lapset voi erottaa toisistaan ja puhuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos on sosiaalisesti taitamaton pitää alistua kiusattavaksi.

Ei vaan opetella sosiaalisia taitoja. 

Kuvitteletko sen olevan helppoa? En väitä, että se olisi mahdotonta.

Otetaanpa minun tilanne esiin peruskoulusta:

Yhden tapauksen, jossa ihan muu teki minulle pahasti, takia sain haukkumanimen, jota huudettiin aina, kun kävelin huutajien ohi. Tai sitten mentiin kauas ja todettiin, että "Hyii, tuolta se tulee". Ihan kuin olisin ollut syytön siihen tilanteeseen, mihin jouduin.

Sitä jatkui yläkoululle saakka ja toisen kylän nuorillekin mentiin lavertelemaan asiaa.

Minulla ei ollut mitään kiinnostusta ryhmätöiden tekoon, ei mihinkään sosiaalisiin tilanteisiin pelätessäni ihmisten negatiivista reaktiota. Sen takia pakenin nettiin, koska siellä ei tarvinnut pelätä negatiivisilta kuulostavia reaktioita. Minulle puhkesi sosiaalisten tilanteiden pelko, johon en saanut apua. Vasta kaupungille muuttaminen helpotti asiaa, mutta silti kärsin epävarmuudesta ja hieman pelottaa tehdä muiden ihmisten edessä minulle vieraita tai vaikeita asioita.

En kuvitellut sen olevan helppoa ja mitä myöhemmin joutuu opettelemaan, sitä vaikeampaa. Sosiaalisiin taitoihin kuuluu myös taito sanoa vastaan ja puolustautua. Oppia pitämään myös puolensa.  Lapsille opetetaan tätä jo päiväkodissa (tai ainakin pitäisi opettaa)  sekä tietenkin kotona sisarusten kesken ja pihalla kavereiden kesken. Vanha ajatus toisenkin posken kääntämisestä ei kuulu sosiaalisiin taitoihin vaan sellainen asenne ohjaa lasta alistumaan ja hyväksymään saamansa kohtelu. Kostautuu myöhemmin helposti niin työelämässä kuin parisuhteessakin. Aikuisten tärkein tehtävä ei ole puuttua kaikkiin lasten keskinäisiin konflikteihin vaan seurata ensin, miten lapset keskenään saavat asian ratkaistua. Ja puhun nyt alle kouluikäisistä lapsista.  Jos toinen sanoo "oot tyhmä" ja toinen vastaa "ite oot", niin siihen ei tarvitse puuttua yhtään mitenkään. Ei varsinkaan siihen, että toinen sanoi "ite oot". Jos lapselta kielletään puolustautuminen, ollaan pahasti menossa metsään. 

 

Tässä sitä juuri mönkään mennään jos asenne on tämä, että aikuisen ei tule puuttua vaan seurata sivusta. Voi luoja! Tämän vuoksi kiusaaminen ei koskaan katoa, koska lapset jätetään oman onnensa nojaan. Aikuisen tulee puuttua vielä teinienkin kielenkäyttöön. Ehdottomasti tuohon ”oot tyhmä” ”ite oot” keskusteluun tulee aikuisen puuttua eikä jäädä seuraamaan sivusta. Aikuisen tulee sanoa, että ketään ei nimitellä tyhmäksi eikä nimittely ylipäänsä ole oikea tapa ratkaista konflikteja. Aikuisen tulee ohjata lapsia/nuoria sanoittamaan niitä tunteita eikä haukkumaan toisia. Eihän se ole mikään vuorovaikutustaito, että kun ärsyttää niin aletaan haukkua toista tyhmäksi.

voi elämä sun kanssas! Tuhma, kiltti, tyhmä, nämä sanat ovat lastenkieltä! Ja sinäkö menisit tohon väliin "sanoittamaan" ja kontrollifriikkeilemään ihan turhaan.  Sä menisit täynnä itseäsi esitelmöimään pitkäpiimäisesti aikuisten käyttämillä sanoilla ja käsitteillä puolen tunnin monologia, jota pikkuiset eivät edes ymmärrä saati jaksa kuunnella.  Kyllä enemmistö lapsista jatkaa leikkimistä pikku kinasta huolimatta, ihan vaan siksi että leikkiminen toisen kanssa motivoi siihen. Huomaavat ajan myötä että on kivempi leikkiä sovussa. Älä mene väliin vaan anna hoitaa asia itse ja oppia niitä sosiaalisia taitoja. Erehtymisen kautta opitaan. Jos tilanne menee fyysiseksi, niin lapset voi erottaa toisistaan ja puhuttaa. 

Kannattaa niitä lapsia huomauttaa käyttäytymisestään. Muuten lapsi ei opi ikinä mikä on oikein tai väärin.

Eri

Valitettavasti koulussa kiusataan niitä, jotka ovat kilttejä ja hyväsydämisiä. Ne piirteet leimataan heikkoudeksi. Ne luokitellaan nynnyjen piirteiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi erilaista ihmistä ja ymmärtämättömyys johtavat välillä kiusaamis-tilanteisiin. Kiusata voi myös tietämättään.

Tämä ylempi on kanssa kommenttini ja selvennän nyt tätä ajatusta.

Muistan ala-asteella bussimatkalla kotiin niin porukalla leikittiin siellä sanallisesti. Sitten seuraavana päivänä koulussa opettaja otti minut ja toisen kaverin puhutteluun ja sanoi, että oltaisiin kiusattu yhtä meidän kaveria siellä bussissa. Itse en edes kokenut kiusaavani ketään siellä bussissa, enkä nähnyt sen toisenkaan kaverin kiusanneen. Silti minut ja se toinen tuomittiin että oltaisiin kiusattu. Tässä "kiusattavan" sana painoi enemmän kuin meidän "kiusaajien". Olen nyt lähes 30v ja vieläkin muistan tuon hyvin, enkä siinä vieläkään tunnista kiusaavani. Siellä bussissa heitettiin huumorilla ja se yksi oli ottanut itseensä siitä.

Että tälläistäkin on.

Tajukaa sekin, että kiusaamista on sekin, että leimataan toisia kiusaajiksi. Jos tässä kiusasin niin ihan tahatonta kiusaamista oli.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti koulussa kiusataan niitä, jotka ovat kilttejä ja hyväsydämisiä. Ne piirteet leimataan heikkoudeksi. Ne luokitellaan nynnyjen piirteiksi.

Ja valitettavasti tämän takia en ole päässyt kokemaan seurustelua, vaikka muutin ulkonäköä ja laihdutin. Ei, vaan piti olla tupakoiva ja dokaava teini ollakseen poikien mieleen. Yritin luoda itselleni sivupersoonan vain suojautumiskeinoksi, mutten onnistunut siinä.

Suomi on koulu- ja työpaikkakiusaamisen kärkimaa Euroopassa. Joka viidettä suomalaista on kiusattu työpaikalla. Mistä tämä kertoo? Ei ainakaan siitä, mitä monet toitottavat, että ns. erilaisia kiusataan. Jos niin on niin Suomi on täynnä ns. erilaisia ihmisiä. Jotkut sanovat, että ihmisille ominaista kiusata ns. erilaisia ihmisiä, niin miksi tätä kiusaamista ei esiinny muualla päin niin paljon. Kiusaaminen ei johdu mistään erilaisuudesta, vaan kiusaamisen syitä pitää etsiä kulttuurista, historiasta. Suomessa on enemmän huonon kohtelun kulttuuri kuin muualla. Liekkö olla jonkinlainen kansansairaus.

Minua haukuttiin ja kiusattiin koko yläasteen ajan. Kai olin niin ärsyttävä kun olin huono joukkuepeleissä, en tykännyt samoista jutuista kuin muut ja sosiaaliset taitoni olivat muita huonommat.

Eristäydyin siksi itse yksikseni. Sitä en ymmärrä, miksi porukan ulkopuolella jo olevaa pitää vielä lannistaa ja ivata. Olisin kestänyt yksinäisyyden mutta en sitä huorittelua täysin tuntemattomiltakin rinnakkaisluokan pojilta kun kävelen käytävällä. Miksei vain voi jättää rauhaan?

Kiusaaminen ei ole koskaan kiusatun syytä. Kaikilla ihmisillä on oikeus ns. koskemattomuuteen: henkiseen ja fyysiseen. Vaikka olisi kuinka erilainen kuin muut. 

Vierailija kirjoitti:

Suomi on koulu- ja työpaikkakiusaamisen kärkimaa Euroopassa. Joka viidettä suomalaista on kiusattu työpaikalla. Mistä tämä kertoo? Ei ainakaan siitä, mitä monet toitottavat, että ns. erilaisia kiusataan. Jos niin on niin Suomi on täynnä ns. erilaisia ihmisiä. Jotkut sanovat, että ihmisille ominaista kiusata ns. erilaisia ihmisiä, niin miksi tätä kiusaamista ei esiinny muualla päin niin paljon. Kiusaaminen ei johdu mistään erilaisuudesta, vaan kiusaamisen syitä pitää etsiä kulttuurista, historiasta. Suomessa on enemmän huonon kohtelun kulttuuri kuin muualla. Liekkö olla jonkinlainen kansansairaus.

Kiusaamista on aina ja kaikkialla. Ei mitenkään enempää Suomessa.

Erilaisuus ei ole se syy, vaan itsetunto, sosiaaliset taidot.

Liekkö olla????

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen ei ole koskaan kiusatun syytä. Kaikilla ihmisillä on oikeus ns. koskemattomuuteen: henkiseen ja fyysiseen. Vaikka olisi kuinka erilainen kuin muut. 

Erilaisuus ei ole se syy koskaan. Vaikka olisi kolme kättä ja on sinut sen kanssa ja hyvät kaveritaidot, ei sellaista ihmistä kiusata.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti koulussa kiusataan niitä, jotka ovat kilttejä ja hyväsydämisiä. Ne piirteet leimataan heikkoudeksi. Ne luokitellaan nynnyjen piirteiksi.

Höpö höpö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on koulu- ja työpaikkakiusaamisen kärkimaa Euroopassa. Joka viidettä suomalaista on kiusattu työpaikalla. Mistä tämä kertoo? Ei ainakaan siitä, mitä monet toitottavat, että ns. erilaisia kiusataan. Jos niin on niin Suomi on täynnä ns. erilaisia ihmisiä. Jotkut sanovat, että ihmisille ominaista kiusata ns. erilaisia ihmisiä, niin miksi tätä kiusaamista ei esiinny muualla päin niin paljon. Kiusaaminen ei johdu mistään erilaisuudesta, vaan kiusaamisen syitä pitää etsiä kulttuurista, historiasta. Suomessa on enemmän huonon kohtelun kulttuuri kuin muualla. Liekkö olla jonkinlainen kansansairaus.

Kiusaamista on aina ja kaikkialla. Ei mitenkään enempää Suomessa.

Erilaisuus ei ole se syy, vaan itsetunto, sosiaaliset taidot.

Liekkö olla????

Lue tilastoja. Suomi on kärkisijalla työpaikkakiusaamisessa.

"Suomi on täynnä erilaisia ihmisiä."

Nimenomaan. Näin on kaikissa muissakin maissa.

Kiusaaja on AINA se primus motor kiusaamisessa. Tätä mustaa hän ei saa valkoiseksi parhaimmassakaan valkopesussa!

Eli jos ongelmaa juurisyytä halutaan hoitaa ja ongelma korjattua, tulee pureutua kiusaajaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti koulussa kiusataan niitä, jotka ovat kilttejä ja hyväsydämisiä. Ne piirteet leimataan heikkoudeksi. Ne luokitellaan nynnyjen piirteiksi.

Ja valitettavasti tämän takia en ole päässyt kokemaan seurustelua, vaikka muutin ulkonäköä ja laihdutin. Ei, vaan piti olla tupakoiva ja dokaava teini ollakseen poikien mieleen. Yritin luoda itselleni sivupersoonan vain suojautumiskeinoksi, mutten onnistunut siinä.

Yritin ajatella kiusaajan näkökulmasta miksi kilttejä ja hyvä sydämisiä kiusataan ja ajatelleeksi tulin, että mukavat tuskin älähtää vastaan ja siten ovat helposti kiusattavia.

Itse olen nuori mies ja teininä pidin enemmän mukavista tytöistä, kuin ilkeistä. En ole ikinä ihaillut ihmisiä, jotka tupakoivat ja kiroilevat.

Itsekin olen ollut kiusattu. Peruskoulussa olin kaikkien kanssa toimeen tuleva, mutta amiksessa en omannut yhtään kaveria. Olen mukava, mutta en halua nimittää itseäni kiltti mieheksi. Kutsuisin itseäni ennemmin tasapainoiseksi huono-onniseksi elämässä voittaneeksi ihmiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on koulu- ja työpaikkakiusaamisen kärkimaa Euroopassa. Joka viidettä suomalaista on kiusattu työpaikalla. Mistä tämä kertoo? Ei ainakaan siitä, mitä monet toitottavat, että ns. erilaisia kiusataan. Jos niin on niin Suomi on täynnä ns. erilaisia ihmisiä. Jotkut sanovat, että ihmisille ominaista kiusata ns. erilaisia ihmisiä, niin miksi tätä kiusaamista ei esiinny muualla päin niin paljon. Kiusaaminen ei johdu mistään erilaisuudesta, vaan kiusaamisen syitä pitää etsiä kulttuurista, historiasta. Suomessa on enemmän huonon kohtelun kulttuuri kuin muualla. Liekkö olla jonkinlainen kansansairaus.

Voisiko kiusaaminen olla tarttuva ominaisuus?

Tai siis opittu huono ominaisuus. Vähän samanlailla, kuin ihminen oppii puhumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on koulu- ja työpaikkakiusaamisen kärkimaa Euroopassa. Joka viidettä suomalaista on kiusattu työpaikalla. Mistä tämä kertoo? Ei ainakaan siitä, mitä monet toitottavat, että ns. erilaisia kiusataan. Jos niin on niin Suomi on täynnä ns. erilaisia ihmisiä. Jotkut sanovat, että ihmisille ominaista kiusata ns. erilaisia ihmisiä, niin miksi tätä kiusaamista ei esiinny muualla päin niin paljon. Kiusaaminen ei johdu mistään erilaisuudesta, vaan kiusaamisen syitä pitää etsiä kulttuurista, historiasta. Suomessa on enemmän huonon kohtelun kulttuuri kuin muualla. Liekkö olla jonkinlainen kansansairaus.

Voisiko kiusaaminen olla tarttuva ominaisuus?

Tai siis opittu huono ominaisuus. Vähän samanlailla, kuin ihminen oppii puhumaan.

Hyvä kysymys. Ainakin töykeys on tutkimusten mukaan tarttuvaa, se myös tutkitusti vähentää luovuutta ja ihmisen kognitiivisia kykyjä. Opittu ominaisuus tai jollain lailla liikaa jalansijaa saanut ominaisuus. Huonot käytöstavat lisäävät sitä. Jos nykykoululaiset laitettaisiin 50- luvun kouluun niin käytöstavat paranisivat heti.

Syyllinen kiusaamiseen on aina kiusaaja.

Se taas, miksi joku tietty henkilö valikoituu kiusaamisen kohteeksi, voi joskus johtua osittain uhrista itsestäänkin, mutta usein syyksi riittää se, että hän on väärässä paikassa väärään aikaan.