Kiusaaminen voi johtua myös kiusatusta itsestään- mitä mieltä olette?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamisen saattaa laukaista jokin kiusatun piirre, johon on helppo tarttua. Tästä syystä koulun vaihtaminen ei aina suinkaan auta kiusattua, vaan kiusaaminen alkaa uudessa koulussa alusta.

Se, että kiusattu omaa jonkin piirteen, johon on helppo tarttua, ei tarkoita, että häntä saisi kiusata. Kiusaaminen on väärin ja kaikkien on opittava, että ihmistä ei saa kiusata, vaikka tämä olisi minkälainen tahansa.

Kenestä tahansa löytyy jokin ulkoinen piirre joka otetaan kiusaamisen muodolliseksi syyksi. Todellinen syy on usein kiusatun alistuva luonne.

Kiusaaja, yleensä laumassa oleva, on osa aivotonta massaa, ja kiusattu ei samaistu ääliöruotuun.  -Virastoon päässyt sadisti saa toteuttaa fantasioitaan kiusaamalla asiakasta, kun sellaista ei voi kilpailuttaa. Kiusaajalla on asemallinen ylivoima. Kiusaaja on käytännössä aina kiusaamisen syyllinen osapuoli, syy kiusaamiselle vedetään vaikka hatusta.  Suomi on kiusaamiskulttuurin mallimaita.  Kiusaaja hyödyntää sitä, että kiusattava on pakottavassa ympäristössä,

kun kouluun on käytännössä pakko mennä ja työmaalla vainottu joutuisi irtisanoutumaan, mikä on vaikea, kun töitä ei enää saa.  Riistäminen liittyy ilmiöön läheisesti. Työvoimareservin määräperusteinen hankinta on todellisuudessa myös kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on koulu- ja työpaikkakiusaamisen kärkimaa Euroopassa. Joka viidettä suomalaista on kiusattu työpaikalla. Mistä tämä kertoo? Ei ainakaan siitä, mitä monet toitottavat, että ns. erilaisia kiusataan. Jos niin on niin Suomi on täynnä ns. erilaisia ihmisiä. Jotkut sanovat, että ihmisille ominaista kiusata ns. erilaisia ihmisiä, niin miksi tätä kiusaamista ei esiinny muualla päin niin paljon. Kiusaaminen ei johdu mistään erilaisuudesta, vaan kiusaamisen syitä pitää etsiä kulttuurista, historiasta. Suomessa on enemmän huonon kohtelun kulttuuri kuin muualla. Liekkö olla jonkinlainen kansansairaus.

Mua ihmetyttää mistä tämä johtuu. Täällä selitellään sodilla mutta kyllähän muissakin maissa on ollut sotaa ja nälänhätää, siitä huolimatta ihmiset ovat empaattisia ja pitävät yhtä. Turha selittää myöskään ilmastolla ja pimeydellä: ei tarvitse kuin katsoa Pohjanlahden yli länteen, niin ihmiset ovat 1000000x mukavampia kuin täällä. En tiedä onko juurisyy luterilaisuudessa. Lapsista ja jo pienistä vauvoista kasvatetaan itse pärjääviä = turvallinen kasvuympäristö puuttuu ja on tukeuduttava vain itseensä, josta seuraa narsistinen vaurio. 

Sijaltainen_nousisi kirjoitti:

Kiusaaminen on   A I N A   kiusaajan, ja vain kiusaajan, syytä. Vaikka kuinka joku ihminen ärsyttäisi, niin vain kiusaaja voi valita kiusaako vai ei.

Sä sanot aina, mutta ajattele kiusaajankin kannalta, että miksi hän kiusaa. Vai onko mielestäsi aina kiusaaminen pelkkää paholaisen työtä? Mitäköhän toi paholaiseksi leimaaminenkin on. Eiköhän sekin ole kiusaamista. Jotkut voivat kaduta kanssa aikaisempaa kiusaamistaan, mutta silti toiset leimaavat heitä silti myöhemminkin paholaisiksi.

Liika uppoutuminen omiin kantoihin sokaisee näkemästä kokonais-kuvaa. Tämä on myös sitä tahatonta kiusaamista kiusatulta. Osa kiusatuistakin yrittää olla niin paljon parempaa ihmistä, kuin toiset ja tästä voi syntyä katkeruuden kierrettä, josta taas syntyy kiusaamista. Vihan tunteminen asettaa ihmisen helposti kiusaajan asemaan.

Tämän ei ole tarkoitus puolustella kiusaajaa vaan avartaa näkemystä siitä, että kiusaaminen ei ole ainostaan musta-valkoista. Kiusaaminen ei ole ok.

Oikea kiusaaminen on erittäin tuomittavaa. Mutta sitten olen törmännyt sellaisiin ”kiusattuihin”, jotka itse tahallaan ärsyttävät muita lapsia ja haastavat riitaa. Kun riita sitten saadaan aikaiseksi, toiselta samanikäiseltä odotetaan sitä, että ei sano takaisin, ei tee mitään. Jos sanoo takaisin, juorutaan opettajalle, että toinen on kiusaaja ja aloitetaan kamala hämminki. Tämä jos joku on kiusaamista sille toiselle osapuolelle. Oma vastuu täytyy aina ottaa tilanteesta eikä heittäytyä uhriksi. Tällainen toiminta ei tuo kavereita eikä rakenna mitään vaan hajottaa ihmissuhteita. Tai kun lapset keskenään jotain pientä kertaluontoisia suukopua harrastavat tai pojat vähän tönivät toisiaan, niin heti on kiusausdraama pystyssä. Myös joissakin tapauksessa ”kiusatut” hakevat huomiota näin ja saattavat kateuttaan tehdä toisesta kiusaajan, ns. pahan ihmisen. Tällaiset tapaukset toki harvinaisia. Suurin osa kiusatuista on oikeasti kiusattuja. Mutta ylläolevastakin kokemusta.

Ei pidä paikkaansa!!!

Itselläni on fyysinen rajoite johon kouluaikana kiusaajat tarttuivat. Tuota ei voi todellakaan laittaa minun syyksi.

Toivottavasti oman jälkikasvusi kohdalle ei satu kiusaamista, mutta jos niin kävisi muistaa silloin kirjoituksesi ja etsi syyt lapsistasi.. Jos pystyt

Kysyisin nykyään Veli-Matilta oikein mielelläni, miksi hän kiusasi minua. Mikä minussa ärsytti? Miksi piti suuta soittaa jatkuvasti ja yrittää saada minussa aikaan reaktio?

Haluaisin myös tietää, ymmärsikö hän, miten ahdistunut olin, vai onnistuinko piilottamaan sen ”en kiinnitä sinuun mitään huomiota, sinua ei ole olemassa” -asenteellani.

Nykyään voisin kyllä Veli-Matin tavatessani antaa hänelle sellaisen reaktion, että muistaisi sen pitkän aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos on sosiaalisesti taitamaton pitää alistua kiusattavaksi.

Ei vaan opetella sosiaalisia taitoja. 

Kuvitteletko sen olevan helppoa? En väitä, että se olisi mahdotonta.

Otetaanpa minun tilanne esiin peruskoulusta:

Yhden tapauksen, jossa ihan muu teki minulle pahasti, takia sain haukkumanimen, jota huudettiin aina, kun kävelin huutajien ohi. Tai sitten mentiin kauas ja todettiin, että "Hyii, tuolta se tulee". Ihan kuin olisin ollut syytön siihen tilanteeseen, mihin jouduin.

Sitä jatkui yläkoululle saakka ja toisen kylän nuorillekin mentiin lavertelemaan asiaa.

Minulla ei ollut mitään kiinnostusta ryhmätöiden tekoon, ei mihinkään sosiaalisiin tilanteisiin pelätessäni ihmisten negatiivista reaktiota. Sen takia pakenin nettiin, koska siellä ei tarvinnut pelätä negatiivisilta kuulostavia reaktioita. Minulle puhkesi sosiaalisten tilanteiden pelko, johon en saanut apua. Vasta kaupungille muuttaminen helpotti asiaa, mutta silti kärsin epävarmuudesta ja hieman pelottaa tehdä muiden ihmisten edessä minulle vieraita tai vaikeita asioita.

En kuvitellut sen olevan helppoa ja mitä myöhemmin joutuu opettelemaan, sitä vaikeampaa. Sosiaalisiin taitoihin kuuluu myös taito sanoa vastaan ja puolustautua. Oppia pitämään myös puolensa.  Lapsille opetetaan tätä jo päiväkodissa (tai ainakin pitäisi opettaa)  sekä tietenkin kotona sisarusten kesken ja pihalla kavereiden kesken. Vanha ajatus toisenkin posken kääntämisestä ei kuulu sosiaalisiin taitoihin vaan sellainen asenne ohjaa lasta alistumaan ja hyväksymään saamansa kohtelu. Kostautuu myöhemmin helposti niin työelämässä kuin parisuhteessakin. Aikuisten tärkein tehtävä ei ole puuttua kaikkiin lasten keskinäisiin konflikteihin vaan seurata ensin, miten lapset keskenään saavat asian ratkaistua. Ja puhun nyt alle kouluikäisistä lapsista.  Jos toinen sanoo "oot tyhmä" ja toinen vastaa "ite oot", niin siihen ei tarvitse puuttua yhtään mitenkään. Ei varsinkaan siihen, että toinen sanoi "ite oot". Jos lapselta kielletään puolustautuminen, ollaan pahasti menossa metsään. 

 

No eipä minulle äiti ole koskaan opettanut itsensä puolustamista. Varmaan luuli, ettei tällainen erityistarpeinen lapsi tarvitse itsepuolustustaitoja. Se on paha virhe, jos opetetaan liialliseen kiltteyteen, koska sillä nyt on se ja se diagnoosi. En toki tiedä, onko muille sisaruksilleni opetettu, kuinka puolustaa itseään. En ole sitä kysellyt äidiltäni.

Olen helposti pelännyt jopa äidin vanhoillisuuttakin, ja hän uhkasi selkäsaunalla, jos olisin jäänyt päihteiden käytöstä kiinni. Ollessani koululainen koin senkin ristiriitaiseksi, ettei ketään saa h***ritella ja on jopa epäkohteliasta sanoa, että "ei kuulu sinulle" , mutta sitten siskon mies ehdotti, että sanoisin h**rittelijoille "äitis oli h***a, kun sua teki". En uskaltanut sanoa, koska pelkäsin helposti ihmisten negatiivisia reaktioita. Tämä on vain johtanut siihen, että miksi vaikka naamioituisin joksikin toiseksi kuin esiintyisin omana itsenäni. Sen takia minulle kehittyi nettiriippuvuus ja vieläkin viihdyn netissä, koska voin olla täällä anonyymi.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa!!!

Itselläni on fyysinen rajoite johon kouluaikana kiusaajat tarttuivat. Tuota ei voi todellakaan laittaa minun syyksi.

Toivottavasti oman jälkikasvusi kohdalle ei satu kiusaamista, mutta jos niin kävisi muistaa silloin kirjoituksesi ja etsi syyt lapsistasi.. Jos pystyt

Kohdallasi kiusaajasi käyttävät hyödykseen heikkouttasi. Tosi alhaista on mielestäni kiusata toista vammojen tai ulkonäön takia. Siis asioiden joihin toinen ei voi vaikuttaa mitenkään. Muistan tapauksia menneistä, joissa tuonlaisissa tapauksissa kiusattu murenee täysin. Itseänikin alkaa itkettää toisten puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Huomatkaa, että tässä ei puhuttu moraalisesta syystä vaan kausaalisesta syystä: siitä, mistä jokin asia johtuu.

Onko joku tässä ketjussa todella sitä mieltä, että sattumalta sama ihminen joutuu kiusatuksi alakoulussa, yläkoulussa, lukiossa, ammattikorkeakoulussa ja työelämässä, vaikka aina välissä vaihtuisi paikkakunta ja tuttavapiiri kokonaan? Ajatteleeko joku, että tässä se selittävä tekijä ei ole nimenomaan kiusattu itse?

Se ensimmäinen kiusayskokemus vaikuttaa henkilön luonteeseen, käyttäytymiseen jne. Kiusaajat tunnistavat hänessä siis helpon uhrin. Henkilö voi olla syrjäänvetäytynyt, epäluuloinen tai miellyttämishaluinen (kokemuksista riippuen). Varsinkin, jos hän on jäänyt kokemustensa kanssa yksin, eikä ole voinut käsitellä kokemuksiaan. Näin kiusaamuskokemus vaikuttaa siihen, että hän joutuu helpommin kiusatuksi.

Jos ihminen on hemmetin ärsyttävä ja saa käytöksellään aikaa vaan vihaajia ja jopa kiusaajia, niin voi olla oma vika silloin. Mun koulussa on sellainen joka kuvittelee olevansa kaikkien kaveri ja tulee aina jokaiselle juttelemaan eikä edes tajua, ettei toista kiinnosta. Ei ymmärrä edes kysyä lupaa. Koulussa hän kuitenkin lienee seiskan oppilas ettei nyt mikään kaikista huonoin tai parhainkaan ole. Hän myös puuttuu toisten asioihin esim. huutaa luokkatoverille että läksyt pitää tehdä jos jollakin jäi tekemättä ja siinä moni toteaa että mitä se sulle kuuluu.

Ihonväri, sairaus, vammaisuus tai muu sellainen ei ole oma vika, ei edes aina ylipainokaan koska vanhemmatkin ovat voineet sitä edesauttaa. On todella väärin kiusata ominaisuuksista, joihin ei voi kukaan vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ketjuun kommentoineet olisivat LUKENEET JA YMMÄRTÄNEET otsikon kysymyksen sen sijaan, että jaaritellaan esim. syyllisyydestä ja syyttömyydestä, ketju ei olisi millään voinut paisua 19-sivuiseksi.

Myönnän, että otsikon tarpeeton lisäys "mitä mieltä olette?" (ihan niin kuin tämä olisi joku mielipidekysymys) on ehkä osaltaan provosoinut ihmisiä kommentoimaan jatkuvasti ohi aiheen. Voiko - vai eikö voi - kiusaaminen johtua kiusatusta itsestään? Ts. kyllä vai ei.

Ne, jotka vastaavat kieltävästi, voisivat vaikka selittää, miten ylipainoista läskiksi haukkuvan kiusaaminen ei muka voi mitenkään johtua kiusatun ylipainosta? Onko kiusaaja siis jotenkin kuvitellut ylipainon, joka oikeasti ja faktisesti kuitenkin on kiusatussa havaittavissa oleva ominaisuus? Täysin älyvapaa ajatusviritelmä. Edes siinä tapauksessa, että läskiksi haukuttu ei lääketieteellisesti ole ylipainoinen, emme voi varmaksi sanoa, etteikö kiusaaminen olisi voinut johtua kiusatun jostain muusta ominaisuudesta (toki syynä voi olla vaikka ihan vaan kiusaajan luontainen sadismi, mutta se on argumentoinnin kannalta epäolennaista ja korkeintaan vahvistaa täysin järkeen käypää oletusta, että kiusaaminen voi johtua käytännössä mistä vain).  

Miten ihmiset eivät kykene käsittämään, että vaikka ylipaino voi olla kiusaamisen aihe, kiusaaminen ei johdu siitä, vaan kiusaajan valinnasta alkaa kiusata ja tämän valinnan takana olevista kiusaajan omista henkilökohtaisista vaillinaisuuksista. Ylipainoa voi lla ilman kiusaamista, se ei siis ole kiusaamisen syy.

Monia kiusataan ulkonäön vuoksi. Onko sekin oma vika? Elämää tehneiden venynyttä vartaloa siksi kun eivät näytä missiltä. Miksi eivät omia äitejään ja mummojaan pilkkaa?

Joitakin kiusataan siksi kun ovat jonkun mielestä olevinaan jotain. Mitä kiusaajat sitten oikein itsestään luulevat?

Kiusattu ei voi mitenkään korjata tilannetta jossa vika on kiusaajan päässä. On piirteitä joita yleismaailmallisesti pidetään huonompina, siksi kiusaaminen voi jatkua paikasta toiseen. Silti se ei oikeuta kiusaamista. Kiusaajien on opittava hillitsemään itsensä.

Minua kiusattiin koska vanhempani olivat köyhiä, rumat ja samat vaatteet, ja kyllä tulen vihaamaan noita kiusaajia lopun ikääni, sitten kun aloin varastamaan salaa isältä eläkerahoja, isä jäi jo 38 vuotiaan eläkeelle kun selkä meni, niin olinkin suosittu ja haluttu ja kaunis olin ja olen tietenkin vieläkin, sanoin jo pienenä että olen maailman kaunein tyttö ja myös sydämeltäni.

Meillä on lapsen koulussa tilanne, jossa eräs kaksikko ovat selkeästi kiusaajia ja eräs poika kiusattu. Oma lapsi ei erityisemmin pidä kiusaajista, mutta joskus viettää aikaa heidän kanssa samassa isommassa porukassa. On siis näitä, jotka eivät sinällään kiusaa, mutta eivät myöskään puutu kiusaamiseen.

No tämä kiusattu on taas todella ärsyttävä ihminen. On ollut lapsen synttäreillä ja ymmärrän miksi hän on valikoitunut kiusatuksi. Kiusatun äiti oli ylisuojeleva häsääjä, kiusattu ei oikein osannut tehdä mitään itse ja piti hyvin häiritsevää ulinaa aina jos häntä ei suoraan puhutellut. On kuulemma koulussa ja pihaleikeissä samanlainen. Oli muitakin ärsyttäviä piirteitä.

Miten tässä pitäisi suhtautua? En halua, että lapsi alkaa kiusata, mutta en väkisin halua pakottaa myöskään kaveriksi sellaisen kanssa, joka ei ole mukavaa seuraa. Ollaan puhuttu, että kaikille pitää olla ystävällinen ja ottaa mukaan leikkeihin, mutta ei tarvitse erikseen olla sellaisten kaveri joiden kanssa ei halua. Asia olisi helpompi, jos kyse olisi jostain ulkonäkö tai status kiusaamisesta, jolloin voisi vähän pakottaa lapsen tutustumaan. Mutta nyt on muutama vuosi tutustuttu ja hän ei vaan jaksa toista lasta. Kaikki lapset ovat siis erityisluokalla, niin muutenkin on itsehillintä kaikilla heillä hakusessa, myös omalla. On joutunut joskus johonkin nujakkaankin, kun joku ei ole ollut tunnilla hiljaa, niin ymmärrän, ettei vapaa-ajalla jaksa lisää häiriötä.

nepsy jutut ei ole lapsen oma syy, mutta ei sellainen oikein sovi porukoihin aina.Mutta se ei minusta ole kiusaamista.

"Toivottavasti oman jälkikasvusi kohdalle ei satu kiusaamista, mutta jos niin kävisi muistaa silloin kirjoituksesi ja etsi syyt lapsistasi."

Niinpä...

"Joitakin kiusataan siksi kun ovat jonkun mielestä olevinaan jotain. Mitä kiusaajat sitten oikein itsestään luulevat?"

Niinpä...

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että samoja ihmisiä kiusataan koulun vaihtamisesta huolimatta. Silloin herää epäilys johtuisiko kiusaaminen kiusatusta itsestään?

Minä olen yksi näistä, koulun vaihto tosin oli siis sellainen, että lähdin opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle. Minua kiusattiin sekä ulkonäön että sosiaalisien kykyjen puutteen vuoksi.