Kiusaaminen voi johtua myös kiusatusta itsestään- mitä mieltä olette?

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni on menossa ysille ja vielä tosi lapsellinen ikäisekseen. Oman luokan tyttöjen kanssa ei tunnu olevan mitään yhteistä kun muut puhuvat pojista, meikkaavat yms. Minun tyttöni vielä leikkii. Lapsi itse pitää muita tyttöjä kiusaajina mutta toisaalta ymmärrän niitä muitakin tyttöjä kun ei vaan ole mitään yhteistä minun lapseni kanssa. Tyttöni ystävät ovat 4-6 luokkalaisia. Tuntuvat olevan jutuiltaan ja muilta leikeiltään samalla tasolla minun tyttöni kanssa. Oman luokan tytöt eivät varsinaisesti kiusaa mutta lapseni ajattelee että kun eivät leiki hänen kanssaan niin se on kiusaamista. Mielestäni ajattelee monista asioista vielä kuten monet pikkutytöt, kantelee jatkuvasti muiden tekemisistä, ei selvästi ymmärrä että muut eivät enää leiki. Tutkimuksissa on käyty vielä kun oli alakoulussa mutta mitään diagnoosia ei koskaan saatu. Kehittyy selkeästi muita hitaammin. Koulua on käynyt noin 7 keskiarvolla ja vain matikka yksilöllistetty ja englannissa osittain erityisopetuksessa mutta kuitenkin koko ajan ikänsä mukaisella luokalla. Syksyllä alkava yhteiskuntaoppi vähän hirvittää äitiä kun pelottaa etukäteen että on auttamatta liian vaikeaa. Ei minulla ole äitinä käynyt mielessä että nuo luokan muut tytöt pitää pakottaa ottamaan tyttöni mukaan porukkaan. Lapsella on kuitenkin kavereita eli ei ole aina yksin, ne kaverit vaan on nuorempia. Asumme pienellä paikkakunnalla eikä täällä ole mitään erityisluokkia tai vaihtoehtoja koulun suhteen. Vaikeita asioita ja kaikella on aina kaksi puolta.

Tähän väliin haluaisin vain sanoa sen, että vaikka paikkakunnallanne ei erityisluokkia yms. olekaan, niin onneksi tytölläsi on kuitenkin fiksu, realistinen ja asioita monelta kantilta pohdiskeleva äiti (oletan?) Kun tytölläsi on sinut, niin varmasti hän pärjää hyvin, nyt ja tulevaisuudessa

Kiusaaminen ei ole koska oikeutettua millään perusteella. Vaikka miten toinen on syystä tai toisesta sopiva muiden pahan olon sylkykupiksi.

Toki on tässäkin maassa "erilaisia" ja massasta erottuvia nuoria kiusattu ja seuraukset ovat sitten olleetkin kohtalokkaat koulussa. Esim Jokelassa.

Kiusaamisen määritelmään kun kuitenkin edelleen kuuluu että sen on oltava jollain tasolla jatkuvaa ja tarkoituksellista, niin että kaikki pahasti sanominen tai leikkimättä jättäminen ei ole kiusaamista. En minäkään kiusaa entistä kaveriani, kun en vain halua olla hänen kanssaan enää tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamisen määritelmään kun kuitenkin edelleen kuuluu että sen on oltava jollain tasolla jatkuvaa ja tarkoituksellista, niin että kaikki pahasti sanominen tai leikkimättä jättäminen ei ole kiusaamista. En minäkään kiusaa entistä kaveriani, kun en vain halua olla hänen kanssaan enää tekemisissä.

Toinen voi sen kokea kiusaamiseksi, kun toinen kerran sanoo pahasti. Ymmärrän mitä sanot, mutta toiset osaavat olla pikkumaisia, että kokee tulevansa kiusatuksi pienistä. Toiset sitten osaavat heittäytyä kiusattaviksi. Mukamas kiusattu. Tälläisissä tapauksissa "kiusattu" kiusaa "kiusaajaa".

Kaksi erilaista ihmistä ja ymmärtämättömyys johtavat välillä kiusaamis-tilanteisiin. Kiusata voi myös tietämättään.

Vierailija kirjoitti:

Harva varmaan tulee tajuamaan tämän ajatukseni oikein, mutta olen sitä mieltä että jotkut ovat luonnostaan uhreja.

Ja tuo ajatus toisin päin on että jotkut ovat luonnostaan kiduttajia, päällekäyjiä ja pahoja. Kuten sinä. Niinkö?

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamisen määritelmään kun kuitenkin edelleen kuuluu että sen on oltava jollain tasolla jatkuvaa ja tarkoituksellista, niin että kaikki pahasti sanominen tai leikkimättä jättäminen ei ole kiusaamista. En minäkään kiusaa entistä kaveriani, kun en vain halua olla hänen kanssaan enää tekemisissä.

Jonka sinä olet tietysti kertonut hänelle kahden kesken kasvotusten, etkä postannut avoimesti someen kutsuen häntä painokelvottomilla nimillä siinä sivussa, eikös juu?

Dislikeä kommentteihini tullut.

Ymmärtäkää se, ettei kaikki kiusaajat ole samanlaisia. Asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia. Täälläkin yritetään nähdä ja sanoa kiusaajan näkökulmia. Pitänee muistaa sekin, että kaikissa ihmisissä on hyvää ja pahaa.

Tiedän senkin, että jotkut ihmiset ovat lähes sieluttomia, mutta on niitä toisenlaisia kiusaajiakin. Jotkut esim kiusaa siksi, kun itse kokevat jotain vääryyttä.

Ihmisten psyykkeistäkin on kiinni kokeeko kiusatuksi tulemista ja psyyke voi myös laukaista toista kiusaamaan. Kaikki on kiinni mielestä. Elämän kokemukset määrittelee suhtautumisen kiusatuksi tulemiseen eli ihmisiä on erilaisia. Joku kestää enemmän kiusaamista, kuin toiset. Kiusaaminen on silti väärin.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kiusaaminen ole kiusatun vika, mutta kiusatussa henkilössä useimmiten on ominaisuuksia jotka altistavat kiusaamiselle. Aspergereita kiusataan erittäin usein.

Lapset ja nuoret osaavat olla erittäin raakoja. Kiusaajaa itseään motivoi usein vallantunne, jonka saa siitä, että kiusaa muita ja sitten sen kiusaajan ympärillä on taas porukka, joka yrittää kalastella tämän kiusaajan suosiota. Tätä samaahan esiintyy myös paljon työpaikoilla vähän eri muodossa vain.

Sanotaan ettei väkivalta ole ratkaisu. Itse sanoisin ettei väkivalta ole ainoa ratkaisu, ratkaisu se kyllä voi olla. Kun kerran lyö kunnolla takaisin niin että tuntuu, ei kiusaaminen yleensä jatku koskaan sen jälkeen. Niin se vain. Muitakin ratkaisuja kyllä voi löytyä.

Näyttelijä Leif Wager kertoi aikoinaan hyvän tarinan. Hän oli ollut lapsena ja nuorena Ranskassa hienossa koulussa (asui Ranskassa), jossa opetettiin herrasmiehen taitoja kuten paritansseja, kädelle suutelua jne. Sitten tuli Helsinkiin duunareiden kouluun eikä osannut kunnolla puhua edes suomea. Sai turpaan joka päivä koulusssa. Mitähän nuo herrasmiehen taidot tuossa tilanteessa paljon mitään auttoivat?

Väkivalta todellakin voi olla ratkaisu kiusaamisen lopettamiselle, niin kamalalta kuin se kuulostaakin. Kiusaaminen on sekin väkivaltaa ja joskus väkivaltaan voi vastata ainoastaan väkivallalla. Hyvänä esimerkkinä toimii yläasteeltani tapaus, missä kiusatulla niksahti vihdoin ja hän otti käytävältä muovisen roskakorin, jolla pari kertaa paukutti kiusaajaa kaikkien nähden. Sai jälki-istuntoa ja kunnon puhuttelun poliiseiltakin, mutta kiusaaminen loppui siihen kokonaan ja sanoisin, että tässä tilanteessa teko oli jopa hyväksyttävää, kun suhteutetaan seurauksiin. Mielestäni vastaväkivaltaa kauhistellaan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottahan se on. Itse olin ison osan ala-asteesta sellainen äänekäs mölisijä, joka ei paljoa jaksanut tunneilla keskittyä. Olin myös köyhistä oloista, jonka näki erikoisesta pukeutumisestani. Sain sitten äänekkään ja epäsiistin hölmön maineen.

Ala-asteella en edes ymmärtänyt, että minua syrjitään ja kiusataan. Ylä-asteella minusta tuli sitten arka ja hiljainen, jonka seurauksena minua kiusattiin kun olin "outo".

Olen varma, että käyttäytymiseni ala-asteella toi minulle paljon negatiivista huomiota, joka vaikutti ihmisten suhtautumiseen minuun vuosienkin päästä. Ylä-asteella "parantunut" käytökseni ei ollut tarpeeksi pyyhkimään ala-asteen riehumista, ja sen vuoksi minua inhottiin.

Saatan olla poikkeus, mutta mielestäni pitkällä tähtäimellä aiheutin oman kiusaamiseni.

Lisätään vielä että yksi kaverini oli aivan kuten minäkin, paitsi vielä pahempi. Kunnon tunneilla riehumista, öykkäröintiä ja huutelua vielä 7. luokallakin. Sitten rauhoittui, ja sai osakseen rankkaa kiusaamista. Tänäkin päivänä (melkein 30v) muistelee ahdistuneena kiusaamistaan ja toivoo kiusaajilleen pahaa. Hän ei näe tai halua nähdä, että ehkä hänessäkin oli jotain vikaa.

Sinä nyt taidat olla ihan itse joku kiusaaja, sen verran alkeellista käänteistä psykologiaa kirjoitat.

Jopas oli taas kärkäs henkilöön meneminen, itse asia jäi huomaamatta kun piti tuomita jo "kiusaajaksi". Tällä tavallako aikuiset keskustelevat?  Tuolla "öykkärillä" todennäköisesti on taustalla hoitamaton adhd, jonka johdosta hänet on aina tuomittu muiden toimesta, joten hän myös itse tuomitsee muut kun ei muuta osaa. 

Kiusaaminen on   A I N A   kiusaajan, ja vain kiusaajan, syytä. Vaikka kuinka joku ihminen ärsyttäisi, niin vain kiusaaja voi valita kiusaako vai ei.

Sijaltainen_nousisi kirjoitti:

Kiusaaminen on   A I N A   kiusaajan, ja vain kiusaajan, syytä. Vaikka kuinka joku ihminen ärsyttäisi, niin vain kiusaaja voi valita kiusaako vai ei.

Tämä on niin yksisilmäistä yleistystä, ettei voi kun ihmetellä. Ei käsitystä kiusaamisesta ilmiönä ja selkeä mustavalkoajattelu. Hyvä kiusattu ei voi mitään että on ärsyttävä, pahan kiusaajan pitää muuttaa käytöstään.

Otsikon väite on monimutkainen. Kiusatahan ei saa, oli tilanne mikä tahansa. Tämä opetetaan jo päiväkodissa.

Siitä huolimatta opettajana tiedän jo ensimmäisestä tutustumisesta lähtien kenestä tulee luokan kiusattu. Monet muutkin opettajat ovat sanoneet samaa.

Kysehän on siitä että erilaisuus ärsyttää. On myös lapsia joilla ei ole sosiaalisia taitoja olla muiden kanssa tai eivät osaa itseään puolustaa. Eli kiusatuksi tulee yleensä se luokasta ulkoisesti, puhetavalta tai persoonana poikkeava.

Minusta on valtavan surullista nähdä tätä ja välillä tuntuisi vain helpoimmalta sanoa vanhemmille että mikä on oikea syy kiusaamiseen. Mutta toki erilaisuutta pitää kunnioittaa eikä kenenkään tarvi muuttua siksi että toiset kiusaa.

Omien lapsieni en antaisi tulla kouluun erikoisissa asuissa tai muutenkaan erottua mitenkään erityisesti massasta. Saisivat toki vapaa-ajalla, mutta ei koulussa. Sen verran olen kiusaamista urallani nähnyt. Ja vanhenpien tehtävähän on suojella lasta. Tämä on vain minun mielipiteeni.

Vierailija kirjoitti:

Kiusatulla saattaa olla jokin piirre tai tapa, joka ärsyttää, mutta ei se silti oikeuta häntä kiusaamaan. Eikö olisi fiksumpaa mielummin vaikka huomauttaa tästä asiasta toiselle ilman pahantahtoisuutta kuin nolata toinen ja tuhota hänen elämänsä?

Tämä on se taito, joka olisi hyvä kaikkien opetella. ihan ensimmäiseksi aikuisten, sillä aikuisilta lapset oppivat.  Asiat riitelevät, eivät ihmiset, ikävä ominaisuus tai luonteenpiirre on "asia" , eli kypsymättömyydestä johtuva tapa, josta voi oppia pois.  On parempi kertoa toiselle, että sinun tapasi käyttäytyä häiritsee siksi että koen sen näin. Ja kuunnella toisen osapuolen vastaus, miten hän kokee tilanteen. Aito keskustelu on hyväntahtoista dialogia, ei kilpailua siitä kuka saa viimeisen sanan tms. epäkypsää. 

Näitä asioita eivät edes aikuiset osaa, tämä palsta on siitä ihan malliesimerkki. Miten siis lapset oppisivat ja miten voi vaatia heiltä enemmän kuin aikuisilta vaaditaan? 

Vierailija kirjoitti:

Sijaltainen_nousisi kirjoitti:

Kiusaaminen on   A I N A   kiusaajan, ja vain kiusaajan, syytä. Vaikka kuinka joku ihminen ärsyttäisi, niin vain kiusaaja voi valita kiusaako vai ei.

Tämä on niin yksisilmäistä yleistystä, ettei voi kun ihmetellä. Ei käsitystä kiusaamisesta ilmiönä ja selkeä mustavalkoajattelu. Hyvä kiusattu ei voi mitään että on ärsyttävä, pahan kiusaajan pitää muuttaa käytöstään.

Huoh. Kun sen kiusaamispäätöksen TEKEE VAIN JA AINOASTAAN KIUSAAJA. Mikään toisen ärsyttävyys nyt vaan EI OIKEUTA ketään kiusaamaan. Se on JUURI niin yksinkertaista.

Ja älä sä mua tuntematta oleta yhtään mitään, mitä tiedän mistäkin asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että samoja ihmisiä kiusataan koulun vaihtamisesta huolimatta. Silloin herää epäilys johtuisiko kiusaaminen kiusatusta itsestään?

Kuten siitä, että on tahallaan rillipää tai vähän pullukka tai hiljainen syrjäänvetäytyjä?

Onko se lapsen vika, jos ei ole kuin muut?

Ne ominaisuudet on osa sitä kiusattua, jotka altistaa kiusaamiselle. Se on ihan eri asia onko se oikeutus kiusaamiselle tai onko se lapsen vika jos on tietynlainen.

Lapsen vika ei ole koskaan, vaikka olisi kuinka erilainen tai ei ollenkaan erilainen. Vika on aina siinä, joka alkaa kiusaamaan. Jos kiusattu on herkkä ja kokee kiusaajan mielestä pienen asian kiusaamisena, niin silloin kiusaaja lopettaa eikä vaan jatka, koska sillä kiusatulla on oikeus olla herkkä ja oikeus elää ilman kiusaamista tai edes härnäämistä. Miksi pitää saada ilo kiusaamisesta?

Syyllisen etsiminen on huono tapa hoitaa ihmissuhteita. Kaikki ihmiset eivät pääse samalle aaltopituudelle vaikka mitä tekisi. Silti he voivat tulla toimeen keskenään ihan hyvin molemmat omina itseinään.  Syntipukin hakeminen ei ratkaise ihmissuhdeongelmia vaan pahentaa niitä.  Jos olette katsoneet vaikka ensitreffit alttarilla ohjelmaa, niin siinä kaksi ihan täysipäistä ja mukavaa ihmistä saattaa elellä sopuisasti yhdessä tai provosoida toinen toisensa pahimmat luonneviat esille.  Sama kaava toimii muissakin ihmissuhteissa, kaikilta ei voi odottaa että olisivat kavereita eikä varsinkaan kypsymättömiltä lapsilta.  Henkilökemiat. 

Sijaltainen_nousisi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijaltainen_nousisi kirjoitti:

Kiusaaminen on   A I N A   kiusaajan, ja vain kiusaajan, syytä. Vaikka kuinka joku ihminen ärsyttäisi, niin vain kiusaaja voi valita kiusaako vai ei.

Tämä on niin yksisilmäistä yleistystä, ettei voi kun ihmetellä. Ei käsitystä kiusaamisesta ilmiönä ja selkeä mustavalkoajattelu. Hyvä kiusattu ei voi mitään että on ärsyttävä, pahan kiusaajan pitää muuttaa käytöstään.

Huoh. Kun sen kiusaamispäätöksen TEKEE VAIN JA AINOASTAAN KIUSAAJA. Mikään toisen ärsyttävyys nyt vaan EI OIKEUTA ketään kiusaamaan. Se on JUURI niin yksinkertaista.

Ja älä sä mua tuntematta oleta yhtään mitään, mitä tiedän mistäkin asiasta. 

Virhepäätelmä että kiusaaminen olisi Päätös.

Vierailija kirjoitti:

Sijaltainen_nousisi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijaltainen_nousisi kirjoitti:

Kiusaaminen on   A I N A   kiusaajan, ja vain kiusaajan, syytä. Vaikka kuinka joku ihminen ärsyttäisi, niin vain kiusaaja voi valita kiusaako vai ei.

Tämä on niin yksisilmäistä yleistystä, ettei voi kun ihmetellä. Ei käsitystä kiusaamisesta ilmiönä ja selkeä mustavalkoajattelu. Hyvä kiusattu ei voi mitään että on ärsyttävä, pahan kiusaajan pitää muuttaa käytöstään.

Huoh. Kun sen kiusaamispäätöksen TEKEE VAIN JA AINOASTAAN KIUSAAJA. Mikään toisen ärsyttävyys nyt vaan EI OIKEUTA ketään kiusaamaan. Se on JUURI niin yksinkertaista.

Ja älä sä mua tuntematta oleta yhtään mitään, mitä tiedän mistäkin asiasta. 

Virhepäätelmä että kiusaaminen olisi Päätös.

Niinku meinaatko että joku selittämätön voima nyt vaan pakottaa kiusaamaan jos joku ei miellytä?

Jooh, eiköhän tämä keskustelu ole tässä jos et muuta osaa kuin vängätä vastaan.

Sijaltainen_nousisi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijaltainen_nousisi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijaltainen_nousisi kirjoitti:

Kiusaaminen on   A I N A   kiusaajan, ja vain kiusaajan, syytä. Vaikka kuinka joku ihminen ärsyttäisi, niin vain kiusaaja voi valita kiusaako vai ei.

Tämä on niin yksisilmäistä yleistystä, ettei voi kun ihmetellä. Ei käsitystä kiusaamisesta ilmiönä ja selkeä mustavalkoajattelu. Hyvä kiusattu ei voi mitään että on ärsyttävä, pahan kiusaajan pitää muuttaa käytöstään.

Huoh. Kun sen kiusaamispäätöksen TEKEE VAIN JA AINOASTAAN KIUSAAJA. Mikään toisen ärsyttävyys nyt vaan EI OIKEUTA ketään kiusaamaan. Se on JUURI niin yksinkertaista.

Ja älä sä mua tuntematta oleta yhtään mitään, mitä tiedän mistäkin asiasta. 

Virhepäätelmä että kiusaaminen olisi Päätös.

Niinku meinaatko että joku selittämätön voima nyt vaan pakottaa kiusaamaan jos joku ei miellytä?

Jooh, eiköhän tämä keskustelu ole tässä jos et muuta osaa kuin vängätä vastaan.

Hyvä kiusattu on viaton uhri.

Paha kiusaja päättää kiusata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva varmaan tulee tajuamaan tämän ajatukseni oikein, mutta olen sitä mieltä että jotkut ovat luonnostaan uhreja.

Ja tuo ajatus toisin päin on että jotkut ovat luonnostaan kiduttajia, päällekäyjiä ja pahoja. Kuten sinä. Niinkö?

Et sitten ymmärtänyt hänen ajatustaan.

Onko liian vaikea ymmärtää tätä ketjun aihetta?