Kiusaaminen voi johtua myös kiusatusta itsestään- mitä mieltä olette?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva varmaan tulee tajuamaan tämän ajatukseni oikein, mutta olen sitä mieltä että jotkut ovat luonnostaan uhreja. Heillä ei ole tarvittavia sosiaalisia taitoja tai kykyjä itsensä puolustamiseen. Kiusatun ominaisuudet siis altistavat hänet kiusaamiselle. Tämä ei kuitenkaan ole heidän oma vikansa tai oikeuta kiusaamiseen, koska jokainen on millainen on, geeniensä ja kasvuympäristönsä tuotosta. Jos ympäristö tukisi kiusatun lapsen itsetunnon tervettä kehitystä ja sosiaalisia taitoja, niin hänestä voisi tulla rohkeampi ja pärjäävämpi sosiaalisissa tilanteissa, mutta kiusatuillahan tilanne on aivan päinvastainen.

Sitten taas toisaalta tämäkään asia ei ole niin mustavalkoinen. Tunnen yhden ihmisen joka on ollut koulukiusattu ja nyt aikuisenakin hänellä on vaikeuksia saada kavereita. Suurimpia syitä tähän on mm. hänen epärehellisyytensä, ajoittainen ilkeytensä sekä taipumus saarnata ihmisille päivänselviä asioita ja ylenkatsoa muita. Mikä on hänen vastuunsa tässä vaiheessa elämää? Voiko aikuiselta jo olettaa ymmärrystä siitä, kuinka tietynlainen käytös johtaa syrjintään?

Väärin. Kukaan ei ole luonnostaan uhri, koska kenestäkään ei saa tehdä uhria. Vastuu on uhrin ottajilla. Heillä on myös toinen vaihtoehto, sen asian hyväksyminen ja kunnioittaminen, että on myös herkempiä ihmisiä. Mikään ei saa ajaa syrjimään herkempiään. Heitä pitää kohdella hyvin.

Mene joskus kouluun ja katso ihan avoimin silmin, kyllä siellä valitettavasti niitä luontaisia uhreja löytyy. Tuo on sama kuin väittäisit ettei kiusaamista tapahdu ollenkaan.

Mä olen käynyt kyllä koulua ja minua on kiusattu, koska olin arka ja ujo. Joten älä sä tult sanomaan mulle, milloin kiusaaminen on sallittua ja että se on kiusatun vika.

minun sallimisella ei ole mitään merkitystä. se on geeneissä, että lapset kiusaavat poikkeavaa. en kommentoi sitä, kenen syytä se on vaan sanon, että kiusaaminen johtuu sinusta. syyllistä voit ihan itse pohtia, mutta ei se ole se kiusaaja. aikuisten työpaikkakiusaamista voidaan jo hillitä, koska osalla aikuisista on kehittyneemmät aivoin kuin lapsilla. ei sitä kiusaamista aikuisten keskenkään saada kokonaan pois.

Se ei ole missään geeneissä. Huonosti kasvatetut lapset tuota harrastavat. Ei kohdistu mitenkään " poikkeaviin", vaan voi kohdistua keneen vaan, kateus usein. Hyvin kasvatetut lapset kyllä osaavat leikkiä ja pelata ilman häiriintynyttä käytöstä muita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Pakko kyllä sanoa, että ei ole kiusatussa vikaa, jos joku toinen ärsyyntyy toisesta ihmisestä niin paljon, että pitää alkaa kiusaamaan. Vika on siinä ärsyyntyjässä, koska ei kukaan voi arvata, että joku ärsyyntyy ihan randomista asiasta ja alkaa kiusaamaan.

Oot oikeassa, mutta on myös sellaista kiusaamista, jolla kuitataan toisen käyttäytyminen. Vähän niin kuin molemmat kiusaa toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Pakko kyllä sanoa, että ei ole kiusatussa vikaa, jos joku toinen ärsyyntyy toisesta ihmisestä niin paljon, että pitää alkaa kiusaamaan. Vika on siinä ärsyyntyjässä, koska ei kukaan voi arvata, että joku ärsyyntyy ihan randomista asiasta ja alkaa kiusaamaan.

Mutta sitten ei pidä väittää kiusaamiseksi sitä, jos ärsyyntyjä ei halua olla ärsyttävän kanssa tekemisissä. 

minun sallimisella ei ole mitään merkitystä. se on geeneissä, että lapset kiusaavat poikkeavaa.

-Lapset kyllä "kiusaa" vähä kaikkea. :DDD Vasta aikuinen tiedostaa älyllisemmin mitä tekee. :D

Esim. lapset "kiusaa"/kiusottelee helposti ihmisiä jotka ei vaikuta vihasilta, kun taas vihasen olosille ei uskalla välttämättä "kiusotella". Ja näin myös aikuisten kohdalla. :D Ja kyllä tiedän ton asian lapsista ihan faktana (ovat itse sanoneet :D)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos on sosiaalisesti taitamaton pitää alistua kiusattavaksi.

Ei vaan opetella sosiaalisia taitoja. 

Kuvitteletko sen olevan helppoa? En väitä, että se olisi mahdotonta.

Otetaanpa minun tilanne esiin peruskoulusta:

Yhden tapauksen, jossa ihan muu teki minulle pahasti, takia sain haukkumanimen, jota huudettiin aina, kun kävelin huutajien ohi. Tai sitten mentiin kauas ja todettiin, että "Hyii, tuolta se tulee". Ihan kuin olisin ollut syytön siihen tilanteeseen, mihin jouduin.

Sitä jatkui yläkoululle saakka ja toisen kylän nuorillekin mentiin lavertelemaan asiaa.

Minulla ei ollut mitään kiinnostusta ryhmätöiden tekoon, ei mihinkään sosiaalisiin tilanteisiin pelätessäni ihmisten negatiivista reaktiota. Sen takia pakenin nettiin, koska siellä ei tarvinnut pelätä negatiivisilta kuulostavia reaktioita. Minulle puhkesi sosiaalisten tilanteiden pelko, johon en saanut apua. Vasta kaupungille muuttaminen helpotti asiaa, mutta silti kärsin epävarmuudesta ja hieman pelottaa tehdä muiden ihmisten edessä minulle vieraita tai vaikeita asioita.

En kuvitellut sen olevan helppoa ja mitä myöhemmin joutuu opettelemaan, sitä vaikeampaa. Sosiaalisiin taitoihin kuuluu myös taito sanoa vastaan ja puolustautua. Oppia pitämään myös puolensa.  Lapsille opetetaan tätä jo päiväkodissa (tai ainakin pitäisi opettaa)  sekä tietenkin kotona sisarusten kesken ja pihalla kavereiden kesken. Vanha ajatus toisenkin posken kääntämisestä ei kuulu sosiaalisiin taitoihin vaan sellainen asenne ohjaa lasta alistumaan ja hyväksymään saamansa kohtelu. Kostautuu myöhemmin helposti niin työelämässä kuin parisuhteessakin. Aikuisten tärkein tehtävä ei ole puuttua kaikkiin lasten keskinäisiin konflikteihin vaan seurata ensin, miten lapset keskenään saavat asian ratkaistua. Ja puhun nyt alle kouluikäisistä lapsista.  Jos toinen sanoo "oot tyhmä" ja toinen vastaa "ite oot", niin siihen ei tarvitse puuttua yhtään mitenkään. Ei varsinkaan siihen, että toinen sanoi "ite oot". Jos lapselta kielletään puolustautuminen, ollaan pahasti menossa metsään. 

 

Tässä sitä juuri mönkään mennään jos asenne on tämä, että aikuisen ei tule puuttua vaan seurata sivusta. Voi luoja! Tämän vuoksi kiusaaminen ei koskaan katoa, koska lapset jätetään oman onnensa nojaan. Aikuisen tulee puuttua vielä teinienkin kielenkäyttöön. Ehdottomasti tuohon ”oot tyhmä” ”ite oot” keskusteluun tulee aikuisen puuttua eikä jäädä seuraamaan sivusta. Aikuisen tulee sanoa, että ketään ei nimitellä tyhmäksi eikä nimittely ylipäänsä ole oikea tapa ratkaista konflikteja. Aikuisen tulee ohjata lapsia/nuoria sanoittamaan niitä tunteita eikä haukkumaan toisia. Eihän se ole mikään vuorovaikutustaito, että kun ärsyttää niin aletaan haukkua toista tyhmäksi.

Häiriintyneet ihmiset kiusaavat muita, häiriintyneet lapset tai aikuiset.

Jokainen ihminen maailmassa on välillä ärsyttävä ja vastenmielinenkin (kysykää vaikka vanhemmiltanne tai sisaruksiltanne, pomoilta ja työkavereiltanne) mutta ei se oikeuta kiusaamista. Kiusaaminen on aina kiusaajan syytä!

Jos kiusaajan motiivi on "näpäyttää" kiusattua, niin kannattaisi varmaan kertoa edes syy. Ei kiusattu voi koskaan korjata "vääränlaisuuttaan" jos ei saa suoraa palautetta. Tässä toki taas paljastuu kiusaajan vajaaälyisyys, hän ei vaan kykene näin syvään pohdintaan.

Vaikka toinen olisi puolikuollut ja toimintakyvytön, ei häntä silti saa kiusata. Syy on aina kiusaajassa.

Parikymppisenä olin hyvin oikeudenmukainen, mutta monien mielestä ärsyttävä tyyppi. Muistan, mitten opiskelija-asuntolassa sanoin juoruilijoille, että muista ei saisi puhua pahaa. Hyvin pian minut suljettiin porukan ulkopuolelle ja koin myös pienimuotoista kiusaamista. Nyt olen keski-ikäinen, en juorukello, mutta työpaikalla huomaan, että menen välillä pieneen pahanpuhumiseen mukaan. Minusta on tullut huonompi ihminen, mutta sosiaalisesti hyväksytympi. En ole ylpeä itsestäni, miksi me ihmiset ollaan tälläisiä? Koetan tehdä parannuksen. Muistan nuoren oikeudenmukaisen itseni, joka aina sai muut vihaiseksi ja pahantuuliseksi - ja mulla tulee vähän sääli nuorta itseäni. Käykö kaikille idealisteille näin - joko menee lauman mukana tai jääkin ulkopuoliseksi?

No minun mielestäni aktiivinen kiusaaminen on aina väärin, eli sellainen että jotain haukutaan, härnätään, fyysisesti käydään kiinni. En todellakaan omille lapsilleni ikinä sallisi mitään selitystä sellaiselle käytökselle. Muita pitää kunniottaa sen verran.

Passiivinen kiusaaminen on joskus tulkinnanvaraista. Eli totta kai se voi joskus olla tarkoituksella tehtyä eristämistä, jolloin se on väärin. Mutta entä jos joku on sosiaalisilta taidoiltaan niin heikko, että muut eivät oikein jaksa? Eli ollaan ystävällisiä, mutta ei oikeastaan haluta olla kavereita. Sekin on sille sosiaalisilta taidoiltaan huonolle kamalaa pidemmän päälle..Paljon monimutkaisempi kysymys.

Ja monet tietävät tällaisia tapauksia ihan omasta elämästään. Ei koske vain lasten maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että samoja ihmisiä kiusataan koulun vaihtamisesta huolimatta. Silloin herää epäilys johtuisiko kiusaaminen kiusatusta itsestään?

Olen elämäni varrella työskennellyt eri-ikäisten ihmisten parissa. Olen huomannut, että kiusaamista ilmenee kaiken ikäisten keskuudessa. Itselläni on herännyt epäilys, että kiusaamiseen syyllinen on aina kiusaaja itse. Kiusaajatkin vanhenevat. Ensin kiusataan päiväkodissa, sieltä siirrytään koulun kautta työelämään, lopulta kiusataan vanhainkodissa. Kiusauksen kohteet vain vaihtelevat.

Vaikuttaa siltä, että jotkur ihmiset ovat häiriintyneitä kiusaajia ikänsä. Eräs vanhainkodissa työskentelevä kertoi, että sielläkin on vanhuksia, jotka puhuvat toisista pahaa, supisevat, ilkkuvat ja pyrkivät muodostamaan kuppikuntia. Törmäsin samaan, kun omaiseni joutui vanhainkotiin. Siellä päivähuoneessa istui mummo, joka jupisi aina jotakin ilkeää, kun omaiseni tuli sisään. Onneksi kuulo oli jo heikentynyt niin ei kuullut. Eivätkä ne kiusanhenget edes ole muistisairaita, mikä selittäisi huonon käytöksen. Kamala ajatus, että noita sáatanoita on joka paikassa läpi ihmisiän.

Vierailija kirjoitti:

Osittain totta. Meillä oli yläasteella pari todella ärsyttävää tapausta joita kiusattiin. Tunkivat seuraan vaikka väkisin, jutut todella typeriä.

Ihan kaikilla meni heihin hermot enkä ihmettele että olivat kiusattuja.

Sitten taas jos kiusataan vaikka ulkonäön perusteella, sitä en ymmärrä ollenkaan. Se on asia johon itse ei voi vaikuttaa.

Niin että sinun mielestäsi tämän tyypin olisi pitänyt vain seisoa nurkassa itsekseen kokomyöasteajan eikä varsinkaan yrittää puhua kenenkään kanssa, koska hönen juttunsa olivat typerät. Näinhän ne suurin osa ihmisten kiusaajista, ryhmästä eristäjistä perustelevat toimintaansa, Kiusaajien mielestä liian erilaiset eivät saa kuulua ryhmään, heille e tarvitse osoittaa hyväksyntää, heidät voi blokata pois yhteisöstä. Tajuaako kirjoittaja, että se on pahinta mahdollista henkistä väkivaltaa. Et varmaan tajua, koska siihen tarvitaan sosiaalista älykkyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että samoja ihmisiä kiusataan koulun vaihtamisesta huolimatta. Silloin herää epäilys johtuisiko kiusaaminen kiusatusta itsestään?

EI johdu.

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt ilmiöön, tosin kiusaaminen ilmeni syrjimisenä. Jotkut ihmiset valitettavasti ovat niin rasittavia, että ei heidän seurassaan jaksa olla, jos ei ole aivan pakko. 

Tiedätkös, jos joku ihminen on niin "rasittava" etkä jaksa olla hänen seurassaan, niin älä sitten ole! Mutta se on eri asia kuin kiusaaminen tai edes syrjiminen. Kaikilla meillä on elämässämme joku joka on "rasittava" eikä me silti kaikki syrjitä tai kiusata muita!

Itseasiassa jos kokee jonkun rasittavaksi eikä halua hänen seurassaan olla niin kiusaaminen ei kyllä oikein ole looginen ratkaisu siihen koska silloinhan sä nimenomaan uhraat aikaasi ja huomioitasi nimenomaan siihen tyyppiin....

Ilmeisesti ihmiset tahallaan väärinymmärtävät tämän(kin) kysymyksen, ja siksi ollaan jo sivulla 16. Huoh.

Se, voiko kiusaaminen JOHTUA kiusatuksi joutuvan ominaisuuksista, ei millään tavalla implikoi kiusatuksi joutuneen SYYLLISYYTTÄ kiusatuksi joutumiselleen.

Voiko silmälaseista nälviminen johtua kiusatun silmälaseista, ylipainosta nälviminen ylipainosta? Miten kukaan voi järjellisesti väittää, että muka EI voisi?

Kiusaamisella on monta erilaista muotoa ja kaikki kiusaaminen ei ole yksiselitteistä kiusaamista.

Voisi myös sanoa, että tämä joka hyökkää toisten kommentteihin ja puolustelee kiusattuja kiusaa näitä toisia kirjoittajia. Tämäkin on sellainen aihe, jossa pitäisi avartaa näkemystään, että ymmärtää mitä toinen sanoo. Todennäköisesti lähes kaikki kirjoittajat ovat kiusaamista vastaan.

Tätä asiaakin voidaan tarkistella eri perspektiiveistä ja erilaisista tilanteista.

Ei ole yksiselitteistä.

Kiusattukin voi olla kiusaaja ja kiusaaja kiusattu.

Tässä aiheessakin on tuhansia erilaisia tilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Osittain totta. Meillä oli yläasteella pari todella ärsyttävää tapausta joita kiusattiin. Tunkivat seuraan vaikka väkisin, jutut todella typeriä.

Ihan kaikilla meni heihin hermot enkä ihmettele että olivat kiusattuja.

Sitten taas jos kiusataan vaikka ulkonäön perusteella, sitä en ymmärrä ollenkaan. Se on asia johon itse ei voi vaikuttaa.

Eivät mitkään "tyhmät jututkaan" ole todellakaan hyväksyttävä peruste kiusata ketään! Mikä on kenestäkin tyhmää, on myös hyvin subjektiivinen asia. Entä jos minusta sinun jutut onkin tyhmiä ja päätänkin ly*dä sinua. Onko se oikein?

Vierailija kirjoitti:

Ujoja ja sosiaalisesti rajoittuneita ei minun mielestäni tarvitse ottaa mukaan tai heitä ei tarvitse pitää ystävänä (ellei halua yms. Ymmärrätte) jos ei itse osaa suojautua kiusaamiselta, omapa on vikansa. Huonosta hygieniasta PITÄÄ SANOA koulukaverille. Jos ei osaa mennä juttelemaan muille on oikeutettu jäädä yksin ja turha valittaa. Kiusaaminen on mielestäni täysin väärin ja olin itsekkin koulukiusattu, mutta sanoin aina vastaan enkä alistunut heidän tahtoonsa. Kerroin kuinka olen parempi kuin he ja kerroin etteivät he voi mitään etteivät ole yhtä upeita kuin minä. En koskaan tuntenut välitunnilla itseäni yksinäiseksi. Lopulta kun halusin kavereita kaupungille ja diskoihin menin vain heidän luokseen ja muutuin kunnon bitchiksi kuten he. 'Kiusaaminen' johtui koska olin liian kiltti. Nykyään 'kiusaajat' ovat laitoksissa tai amiksessa kun taas minä olen menossa arvostettuun lukioon. Hiljaisille hylkiöille kiusaaminen on oikein.

Sinä et ole ollut kiusattu vaan henkisesti sairas kiusaaja. Todella sairas olet.

Ei kiusaaminen ole koskaan sen kiusatun vika.

Joissain tilanteissa kuitenkin olen huomannut, että jotkut kokevat kiusaamisena asioita joita "kiusaaja" ei lainkaan tarkoita kiusaamiseksi.

Esim. lapsi hyräilee "kiusatun" lähellä laulua josta "kiusattu" ei pidä, "kiusattu" tulkitsee tilanteen kiusaamisena vaikka hyräilevä lapsi ei ota mitään kontaktia "kiusattuun".

Työelämästä on esimerkki, että henkilö tuli työyhteisöön ja ilmoitti heti, että hän ei kestä kiusaamista ollenkaan kun on tullut niin usein kiusatusksi työpaikoilla.

Kun sitten hänelle joutui sanomaan, ettei ole sopivaa lähteä työpisteeltä ilmoittamatta työparille eikä muutenkaan kiireaikaan ole sopivaa poistua, niin hän tulkitsi tämän kiusaamiseksi, lopetti kaiken puhumisen työkavereille (myös työasioissa) ja jatkoi katoilua työpaikalta kesken vuoron. Ilmeisesti irtisanoutui koska jäi sitten kokonaan pois.

Hänkin varmasti koki taas tulleensa kiusatuksi, vaikka kukaan ei oikeasti kiusannutkaan häntä.

Tälläisissä tapauksissa kiusaaminen ei oikein voi olla "kiusaajankaan" vika kuitenkaan.