Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö isovanhemmille taata oikeus tavata lapsenlapsiaan? Isoäiti HS:lle: ”Kaikki suvun yhteydenotot on katkaistu”
14.07.2017 |
Siis ei jessus...Sille on yleensä hyvä syy, ettei anneta tavata. Tuossa uutisessa nyt on otettu esimerkeiksi kaksi tapausta, joissa on ilmeisesti kyse ihan normaaleista isovanhemmista, mutta todellakaan kaikki ei mene noin. Ja mistä lopulta noistakaan voi varmaksi tietää, ties mitä siellä taustalla on.
Mutta minulla on hyvä syy estää tapaamiset oman sukuni kanssa. Sieltä löytyy juoppoja ja hulluja. Lätkäiskää nyt sitten laki voimaan, että noilla olisi oikeus tavata lastani. Jos tuollainen laki tulee, niin tulen rikkomaan sitä lakia niin räikeästi, minä mietin mieluummin lapseni parasta ja turvallisuutta, kuin sitä että noudatan jotakin tyhjänpäiväistä lakia, joka vaarantaa lapseni turvallisuuden, ehkä jopa hengen.
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Meillä otettiin anoppiin pesäeroa, kun oli aina halukas ottamaan lasta hoitoon (itse PYYSI usein, milloin lapsi tulisi mummolaan hoitoon).
Minulle ja anopille tuli sitten ihan muusta asiasta riitaa ja tämä julisti marttyyrinä,miten usein on JOUTUNUT hoitamaan lapsenlastaan ja vieläpä ilman palkkaa!
Totesin, että olisit ihmeessä aiemmin sanonut, ei tarvitse enää koskaan pelätä lapsen tulevan hoitoon :)
Miettiköön nyt sitten yksinään, oliko fiksu juttu sekoittaa lapsi aikuisten riitaan.
Taidat nauttia tuosta lasten eristämisestä mummostaan? Kannattaisikohan kasvaa aikuiseksi sinunkin. Oikeassa olemisen tarpeesi menee lastesi hyvinvoinnin edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolemantapaukset ovat tietysti ikäviä ja suuressa surussa ihan asiallisetkin välit voivat repeillä, syystä tai toisesta. Tämä ei ole kuitenkaan paikka isovanhemman alkaa esittää mitään vaatimuksia perheelle, joka on juuri menettänyt äidin tai isän ja miehen tai vaimon. Toimimalla hienotunteisesti, sopivasti auttamalla ja olemalla ystävällinen ja empaattinen välitkin säilyvät ja suurimman surun mentyä, varmasti tapaamiset jne ovat taas aikuisten kesken sovittavissa.
Ja se on vaan hyväksyttävä, että kuolema muuttaa tilannetta. Jos ennen esimerkiksi oma (kuollut) tytär on käynyt useita kertoja viikossa, ei voi samaa edellyttää tyttären mieheltä, vaan tämän on annettava itse löytää sellainen yhteydenpidon malli, mikä tuntuu luontevalta ja mitä voi jatkaakin, vaikka jossain vaiheessa kuvioon tulisi uusi vaimo ja perhe. On tietysti ikävää, että yhteydenpito vähenee lapsiin, mutta kun olosuhteet muuttuvat, täytyy niihin sopeutua eikä painostaa väkisin pysymään entisessä.
Meillä nousi kamala meteli "eristämisestä" jne siinä vaiheessa kun lapset meni päivähoitoon ja kouluun.
Ei tajuttu sitä että se perheen omakin elämä muuttui ja esim perheen omakin ajankäyttö muuttui. Ja mitä isompia lapset on sitä vähemmän ne omatkaan vanhemmat heidän kanssaan on. Ja sitten kun aikaa on, ei sitä välttis juuri mummolaan mennä.
Vierailija kirjoitti:
Kuolemantapaukset ovat tietysti ikäviä ja suuressa surussa ihan asiallisetkin välit voivat repeillä, syystä tai toisesta. Tämä ei ole kuitenkaan paikka isovanhemman alkaa esittää mitään vaatimuksia perheelle, joka on juuri menettänyt äidin tai isän ja miehen tai vaimon. Toimimalla hienotunteisesti, sopivasti auttamalla ja olemalla ystävällinen ja empaattinen välitkin säilyvät ja suurimman surun mentyä, varmasti tapaamiset jne ovat taas aikuisten kesken sovittavissa.
Ja se on vaan hyväksyttävä, että kuolema muuttaa tilannetta. Jos ennen esimerkiksi oma (kuollut) tytär on käynyt useita kertoja viikossa, ei voi samaa edellyttää tyttären mieheltä, vaan tämän on annettava itse löytää sellainen yhteydenpidon malli, mikä tuntuu luontevalta ja mitä voi jatkaakin, vaikka jossain vaiheessa kuvioon tulisi uusi vaimo ja perhe. On tietysti ikävää, että yhteydenpito vähenee lapsiin, mutta kun olosuhteet muuttuvat, täytyy niihin sopeutua eikä painostaa väkisin pysymään entisessä.
Tämä on hyvin sanottu. Oma mieheni on kuollut jo pari vuotta sitten. Pidin ja pidän kyllä hänen äidistään (isänsä ei ole elossa), mutta ei hän sellainen ole, että haluaisin vaikkapa viikoittain tai edes kuukausittain tavata. Etenkin kun tuota välimatkaakin on 150km, eikä lapsia voi oikein itse vielä tuota laittaa kulkemaan (8 ja 5v, kahdella bussilla ja junalla pitäisi mennä).
Lapset tapaavat isoäitiään siis muutamia kertoja vuodessa, kun olemme muutenkin sillä suunnalla, vaikka ennen mieheni saattoikin sinne lasten kanssa ajella parikin kertaa kuussa. Ymmärrettävästi miehen äiti on ollut tästä harmissaan, mutta minä en yksinkertaisesti jaksa ja ehdi yhtä paljon yhteyttä pitää. Meillä käy ehkä kerran vuodessa, eli ei hänkään liian halukas ole meillepäin liikkumaan, vaikka tervetullut onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä otettiin anoppiin pesäeroa, kun oli aina halukas ottamaan lasta hoitoon (itse PYYSI usein, milloin lapsi tulisi mummolaan hoitoon).
Minulle ja anopille tuli sitten ihan muusta asiasta riitaa ja tämä julisti marttyyrinä,miten usein on JOUTUNUT hoitamaan lapsenlastaan ja vieläpä ilman palkkaa!
Totesin, että olisit ihmeessä aiemmin sanonut, ei tarvitse enää koskaan pelätä lapsen tulevan hoitoon :)
Miettiköön nyt sitten yksinään, oliko fiksu juttu sekoittaa lapsi aikuisten riitaan.
Taidat nauttia tuosta lasten eristämisestä mummostaan? Kannattaisikohan kasvaa aikuiseksi sinunkin. Oikeassa olemisen tarpeesi menee lastesi hyvinvoinnin edelle.
Lapsi käy mummolassa silloin kun mies siellä käy, eli n. kerran kuukaudessa/kahdessa.
Sopikoot keskenään asioista, minä pesen käteni kokonaan. Jos mies ei jaksa siellä useammin käydä, niin ei ole minun velvollisuuteni viedä lasta useammin mummolaan, etenkin kun on kertaalleen jo julistettu että on ihan joutunut lasta katomaan.
On kuulema pyydellyt lasta hoitoon, mutta lapsi ei mene hoitoon henkilölle, joka on jo kertaalleen valitellut kuinka häntä hyväksikäytetään hoidattamalla lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä nousi kamala meteli "eristämisestä" jne siinä vaiheessa kun lapset meni päivähoitoon ja kouluun.
Ei tajuttu sitä että se perheen omakin elämä muuttui ja esim perheen omakin ajankäyttö muuttui. Ja mitä isompia lapset on sitä vähemmän ne omatkaan vanhemmat heidän kanssaan on. Ja sitten kun aikaa on, ei sitä välttis juuri mummolaan mennä.
Ihan sama meillä. Kun itse menin hoitovapaalta töihin, olikin eristämistä, kun en työpäivän päätteeksi jaksanut ajaa ympäri kaupunkia tapaamaan äitiäni (30km matkaa, pk-seudun läpi pitäisi ajaa). Toinen paha paikka oli, kun esikoinen meni kouluun eikä sieltä voinutkaan pitää vapaapäivää mummon kanssa kuten päiväkodista. Nyt esikoinen on jo teini, eikä todellakaan halua mummon luokse ollenkaan. Ja taas itketään, kun eristetään. Niin ärsyttävää.
Juuei. Ihmissuhteet perustuvat vapaaseen tahtoon, ei lakiin. Jokainen voi sitten miettiä, kuinka saa jonkun toisen ihmisen haluamaan omaan seuraansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä nousi kamala meteli "eristämisestä" jne siinä vaiheessa kun lapset meni päivähoitoon ja kouluun.
Ei tajuttu sitä että se perheen omakin elämä muuttui ja esim perheen omakin ajankäyttö muuttui. Ja mitä isompia lapset on sitä vähemmän ne omatkaan vanhemmat heidän kanssaan on. Ja sitten kun aikaa on, ei sitä välttis juuri mummolaan mennä.
Ihan sama meillä. Kun itse menin hoitovapaalta töihin, olikin eristämistä, kun en työpäivän päätteeksi jaksanut ajaa ympäri kaupunkia tapaamaan äitiäni (30km matkaa, pk-seudun läpi pitäisi ajaa). Toinen paha paikka oli, kun esikoinen meni kouluun eikä sieltä voinutkaan pitää vapaapäivää mummon kanssa kuten päiväkodista. Nyt esikoinen on jo teini, eikä todellakaan halua mummon luokse ollenkaan. Ja taas itketään, kun eristetään. Niin ärsyttävää.
Juuri näin. Ja sitten jouduttiin tilille lasten harrastuksista (lasten omai valintoja) ja niitä olisi pitänyt vähentää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä otettiin anoppiin pesäeroa, kun oli aina halukas ottamaan lasta hoitoon (itse PYYSI usein, milloin lapsi tulisi mummolaan hoitoon).
Minulle ja anopille tuli sitten ihan muusta asiasta riitaa ja tämä julisti marttyyrinä,miten usein on JOUTUNUT hoitamaan lapsenlastaan ja vieläpä ilman palkkaa!
Totesin, että olisit ihmeessä aiemmin sanonut, ei tarvitse enää koskaan pelätä lapsen tulevan hoitoon :)
Miettiköön nyt sitten yksinään, oliko fiksu juttu sekoittaa lapsi aikuisten riitaan.
Taidat nauttia tuosta lasten eristämisestä mummostaan? Kannattaisikohan kasvaa aikuiseksi sinunkin. Oikeassa olemisen tarpeesi menee lastesi hyvinvoinnin edelle.
Lapsi käy mummolassa silloin kun mies siellä käy, eli n. kerran kuukaudessa/kahdessa.
Sopikoot keskenään asioista, minä pesen käteni kokonaan. Jos mies ei jaksa siellä useammin käydä, niin ei ole minun velvollisuuteni viedä lasta useammin mummolaan, etenkin kun on kertaalleen jo julistettu että on ihan joutunut lasta katomaan.
On kuulema pyydellyt lasta hoitoon, mutta lapsi ei mene hoitoon henkilölle, joka on jo kertaalleen valitellut kuinka häntä hyväksikäytetään hoidattamalla lasta.
Vaikutat edelleen lapsellisen kostonhimoiselta. Se että mummolta on lipsahtanut tuo typeryys riitanne aikana ei mitenkään edellytä että sinäkin alennut samalle tasolle. Jos lapsi viihtyy mummollaan ja mummo oikeasti haluaa häntä hoitaa niin turhaan sinä märehdit tuota riitaanne. Kostostahan tuossa on kyse, koska sinua on loukattu, ei lapsen parhaasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä otettiin anoppiin pesäeroa, kun oli aina halukas ottamaan lasta hoitoon (itse PYYSI usein, milloin lapsi tulisi mummolaan hoitoon).
Minulle ja anopille tuli sitten ihan muusta asiasta riitaa ja tämä julisti marttyyrinä,miten usein on JOUTUNUT hoitamaan lapsenlastaan ja vieläpä ilman palkkaa!
Totesin, että olisit ihmeessä aiemmin sanonut, ei tarvitse enää koskaan pelätä lapsen tulevan hoitoon :)
Miettiköön nyt sitten yksinään, oliko fiksu juttu sekoittaa lapsi aikuisten riitaan.
Taidat nauttia tuosta lasten eristämisestä mummostaan? Kannattaisikohan kasvaa aikuiseksi sinunkin. Oikeassa olemisen tarpeesi menee lastesi hyvinvoinnin edelle.
Lapsi käy mummolassa silloin kun mies siellä käy, eli n. kerran kuukaudessa/kahdessa.
Sopikoot keskenään asioista, minä pesen käteni kokonaan. Jos mies ei jaksa siellä useammin käydä, niin ei ole minun velvollisuuteni viedä lasta useammin mummolaan, etenkin kun on kertaalleen jo julistettu että on ihan joutunut lasta katomaan.
On kuulema pyydellyt lasta hoitoon, mutta lapsi ei mene hoitoon henkilölle, joka on jo kertaalleen valitellut kuinka häntä hyväksikäytetään hoidattamalla lasta.
Vaikutat edelleen lapsellisen kostonhimoiselta. Se että mummolta on lipsahtanut tuo typeryys riitanne aikana ei mitenkään edellytä että sinäkin alennut samalle tasolle. Jos lapsi viihtyy mummollaan ja mummo oikeasti haluaa häntä hoitaa niin turhaan sinä märehdit tuota riitaanne. Kostostahan tuossa on kyse, koska sinua on loukattu, ei lapsen parhaasta.
Ilmeisesti mummo ei halua hoitaa, kun sellaista riidassa lipsautellaan :)
Ja on muuten ikävän yleinen hallinnanyrityskeino isovanhemmilta, että uhataan ettei enää hoideta jos ei homma mene täsmälleen miten minä sanelen.
Ei, ei tarvitse. Lapsen avulla uhkailun otan sen verran vakavasti, että tehdään selvä pesäero tällaiseen uhkailijaan.
Ja tämä mummohan muuten ei ole tähän päivään mennessä edes myöntänyt sanoneensa mitää väärää, saati sitten pahoitellut sanojaan. Se kertonee paljon.
Jos perheen vanhemmat eivät tule toimeen isovanhempien kanssa pitäisikö lasten silti tavata heitä? Ovatko lapset joku vanhemmistaan erillinen yksikkö jota kuskataan tapaamaan isovanhempia? Mielestäni ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä otettiin anoppiin pesäeroa, kun oli aina halukas ottamaan lasta hoitoon (itse PYYSI usein, milloin lapsi tulisi mummolaan hoitoon).
Minulle ja anopille tuli sitten ihan muusta asiasta riitaa ja tämä julisti marttyyrinä,miten usein on JOUTUNUT hoitamaan lapsenlastaan ja vieläpä ilman palkkaa!
Totesin, että olisit ihmeessä aiemmin sanonut, ei tarvitse enää koskaan pelätä lapsen tulevan hoitoon :)
Miettiköön nyt sitten yksinään, oliko fiksu juttu sekoittaa lapsi aikuisten riitaan.
Taidat nauttia tuosta lasten eristämisestä mummostaan? Kannattaisikohan kasvaa aikuiseksi sinunkin. Oikeassa olemisen tarpeesi menee lastesi hyvinvoinnin edelle.
Lapsi käy mummolassa silloin kun mies siellä käy, eli n. kerran kuukaudessa/kahdessa.
Sopikoot keskenään asioista, minä pesen käteni kokonaan. Jos mies ei jaksa siellä useammin käydä, niin ei ole minun velvollisuuteni viedä lasta useammin mummolaan, etenkin kun on kertaalleen jo julistettu että on ihan joutunut lasta katomaan.
On kuulema pyydellyt lasta hoitoon, mutta lapsi ei mene hoitoon henkilölle, joka on jo kertaalleen valitellut kuinka häntä hyväksikäytetään hoidattamalla lasta.
Vaikutat edelleen lapsellisen kostonhimoiselta. Se että mummolta on lipsahtanut tuo typeryys riitanne aikana ei mitenkään edellytä että sinäkin alennut samalle tasolle. Jos lapsi viihtyy mummollaan ja mummo oikeasti haluaa häntä hoitaa niin turhaan sinä märehdit tuota riitaanne. Kostostahan tuossa on kyse, koska sinua on loukattu, ei lapsen parhaasta.
Ilmeisesti mummo ei halua hoitaa, kun sellaista riidassa lipsautellaan :)
Ja on muuten ikävän yleinen hallinnanyrityskeino isovanhemmilta, että uhataan ettei enää hoideta jos ei homma mene täsmälleen miten minä sanelen.
Ei, ei tarvitse. Lapsen avulla uhkailun otan sen verran vakavasti, että tehdään selvä pesäero tällaiseen uhkailijaan.
Ja tämä mummohan muuten ei ole tähän päivään mennessä edes myöntänyt sanoneensa mitää väärää, saati sitten pahoitellut sanojaan. Se kertonee paljon.
Meillä kuvio on juuri tuo sama. Uhataan, painostetaan ja vieraille paasataan, miten hoidetaan uhrautuen perheen lapset.
Ja sitten kun sekään ei tehonnut, alettiin uhkailla lastensuojeluilmoituksilla. Ihan mitä baan, että saadaan se kontrolli itselle.
Voin baan kuvitella, miksi se touhu karkaisi tuolla uudella lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä otettiin anoppiin pesäeroa, kun oli aina halukas ottamaan lasta hoitoon (itse PYYSI usein, milloin lapsi tulisi mummolaan hoitoon).
Minulle ja anopille tuli sitten ihan muusta asiasta riitaa ja tämä julisti marttyyrinä,miten usein on JOUTUNUT hoitamaan lapsenlastaan ja vieläpä ilman palkkaa!
Totesin, että olisit ihmeessä aiemmin sanonut, ei tarvitse enää koskaan pelätä lapsen tulevan hoitoon :)
Miettiköön nyt sitten yksinään, oliko fiksu juttu sekoittaa lapsi aikuisten riitaan.
Taidat nauttia tuosta lasten eristämisestä mummostaan? Kannattaisikohan kasvaa aikuiseksi sinunkin. Oikeassa olemisen tarpeesi menee lastesi hyvinvoinnin edelle.
Lapsi käy mummolassa silloin kun mies siellä käy, eli n. kerran kuukaudessa/kahdessa.
Sopikoot keskenään asioista, minä pesen käteni kokonaan. Jos mies ei jaksa siellä useammin käydä, niin ei ole minun velvollisuuteni viedä lasta useammin mummolaan, etenkin kun on kertaalleen jo julistettu että on ihan joutunut lasta katomaan.
On kuulema pyydellyt lasta hoitoon, mutta lapsi ei mene hoitoon henkilölle, joka on jo kertaalleen valitellut kuinka häntä hyväksikäytetään hoidattamalla lasta.
Vaikutat edelleen lapsellisen kostonhimoiselta. Se että mummolta on lipsahtanut tuo typeryys riitanne aikana ei mitenkään edellytä että sinäkin alennut samalle tasolle. Jos lapsi viihtyy mummollaan ja mummo oikeasti haluaa häntä hoitaa niin turhaan sinä märehdit tuota riitaanne. Kostostahan tuossa on kyse, koska sinua on loukattu, ei lapsen parhaasta.
Ilmeisesti mummo ei halua hoitaa, kun sellaista riidassa lipsautellaan :)
Ja on muuten ikävän yleinen hallinnanyrityskeino isovanhemmilta, että uhataan ettei enää hoideta jos ei homma mene täsmälleen miten minä sanelen.
Ei, ei tarvitse. Lapsen avulla uhkailun otan sen verran vakavasti, että tehdään selvä pesäero tällaiseen uhkailijaan.
Ja tämä mummohan muuten ei ole tähän päivään mennessä edes myöntänyt sanoneensa mitää väärää, saati sitten pahoitellut sanojaan. Se kertonee paljon.
Ok. Itse joka tapauksessa puhuisin anopille suoraan. Sanoisin että odotan anteeksipyyntöä ja että lapsia saa hoitaa, mutta velvollisuutta siihen ei ole, joten siihen on turha enää myöhemmin vedota. Tiedän kyllä että Suomessa on yleisempää hautoa itsekseen menneitä loukkauksia ja pyöriä kostonhimossa. Itse nyt vaan pidän suoraa puhetta aikuisten välillä toimivampana tapana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuei. Ihmissuhteet perustuvat vapaaseen tahtoon, ei lakiin. Jokainen voi sitten miettiä, kuinka saa jonkun toisen ihmisen haluamaan omaan seuraansa.
Juuri näin. Välien rikkoutumiseen on aina jokin syy, useimmissa tapauksissa isovanhemmat voisivat katsoa peiliin. Vain harvoin on kysymys psykopaattisesta ex-miniästä joka vittumaisuuttaan kieltää tapaamiset.
Anoppi teki itsestään tällaisen marttyyrin, kun esikoinen syntyi. Syy oli, että emme antaneet vastasyntynyttä heti yökylään ja lapsi alkoi käymään anopin siskon kanssa vauvauinnissa ja muutenkin muu suku tapasi vauvaa meillä eikä anopin luona. Muille anoppi vihjaili, että pelkää miniää ja hänen ei anneta nähdä lasta, vaikka totuus oli, että häntä kutsuttiin koko ajan käymään, mutta hän ei tullut. Joidenkin tarinoiden takana on se, että marttyyrin vaatimuksiin ei suostuta. Tilanne tasoittui vasta kun toinen lapsi syntyi.Uskon toki, että oikeasti jotkut eivät saa tavata ilman syytä lapsenlapsiaan, onhan pipipäitä kaikilla puolilla. Itse ajattelen, että lapsen etu on tavata isovanhempiaan jos heistä ei ole vaaraa. Parantaa lapsen itsetuntoa kun on paikkoja mihin mennä ja ihmisiä jotka haluavat häntä tavata. Itsellä ei näin ollut, joten en halua evätä tätä omilta lapsiltani.
Vierailija kirjoitti:
Jos perheen vanhemmat eivät tule toimeen isovanhempien kanssa pitäisikö lasten silti tavata heitä? Ovatko lapset joku vanhemmistaan erillinen yksikkö jota kuskataan tapaamaan isovanhempia? Mielestäni ei.
Tuota minäkin mietin, miten käytännössä tällainen pakkotapaaminen toteutettaisiin.
Tulisiko lapselle joku saattaja sossusta jos lapsen vanhemmat eivät halua tavata lapsen isovanhempia. Vai olisiko vaan pakko tavata ihmistä joka ei ole mitenkään läheinen tai johon on halunnut katkaista välit.
Ja mites ihan vauvana, imeväisikäisenä. Pitäisikö vauva vain antaa vieraiden käsiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä otettiin anoppiin pesäeroa, kun oli aina halukas ottamaan lasta hoitoon (itse PYYSI usein, milloin lapsi tulisi mummolaan hoitoon).
Minulle ja anopille tuli sitten ihan muusta asiasta riitaa ja tämä julisti marttyyrinä,miten usein on JOUTUNUT hoitamaan lapsenlastaan ja vieläpä ilman palkkaa!
Totesin, että olisit ihmeessä aiemmin sanonut, ei tarvitse enää koskaan pelätä lapsen tulevan hoitoon :)
Miettiköön nyt sitten yksinään, oliko fiksu juttu sekoittaa lapsi aikuisten riitaan.
Taidat nauttia tuosta lasten eristämisestä mummostaan? Kannattaisikohan kasvaa aikuiseksi sinunkin. Oikeassa olemisen tarpeesi menee lastesi hyvinvoinnin edelle.
Lapsi käy mummolassa silloin kun mies siellä käy, eli n. kerran kuukaudessa/kahdessa.
Sopikoot keskenään asioista, minä pesen käteni kokonaan. Jos mies ei jaksa siellä useammin käydä, niin ei ole minun velvollisuuteni viedä lasta useammin mummolaan, etenkin kun on kertaalleen jo julistettu että on ihan joutunut lasta katomaan.
On kuulema pyydellyt lasta hoitoon, mutta lapsi ei mene hoitoon henkilölle, joka on jo kertaalleen valitellut kuinka häntä hyväksikäytetään hoidattamalla lasta.
Vaikutat edelleen lapsellisen kostonhimoiselta. Se että mummolta on lipsahtanut tuo typeryys riitanne aikana ei mitenkään edellytä että sinäkin alennut samalle tasolle. Jos lapsi viihtyy mummollaan ja mummo oikeasti haluaa häntä hoitaa niin turhaan sinä märehdit tuota riitaanne. Kostostahan tuossa on kyse, koska sinua on loukattu, ei lapsen parhaasta.
Ilmeisesti mummo ei halua hoitaa, kun sellaista riidassa lipsautellaan :)
Ja on muuten ikävän yleinen hallinnanyrityskeino isovanhemmilta, että uhataan ettei enää hoideta jos ei homma mene täsmälleen miten minä sanelen.
Ei, ei tarvitse. Lapsen avulla uhkailun otan sen verran vakavasti, että tehdään selvä pesäero tällaiseen uhkailijaan.
Ja tämä mummohan muuten ei ole tähän päivään mennessä edes myöntänyt sanoneensa mitää väärää, saati sitten pahoitellut sanojaan. Se kertonee paljon.
Ok. Itse joka tapauksessa puhuisin anopille suoraan. Sanoisin että odotan anteeksipyyntöä ja että lapsia saa hoitaa, mutta velvollisuutta siihen ei ole, joten siihen on turha enää myöhemmin vedota. Tiedän kyllä että Suomessa on yleisempää hautoa itsekseen menneitä loukkauksia ja pyöriä kostonhimossa. Itse nyt vaan pidän suoraa puhetta aikuisten välillä toimivampana tapana.
Eihän anopin koskaan ollut pakko hoitaa, vaan hän on halutessaan saanut hoitaa.
Tästä kuitenkin niin paljon uhriuduttiin ihan muusta syystä alkaneesta riidasta, niin...
Ja kun tosiaan koko riita ei edes liittynyt lapseen. Miksi hitossa sellaisessa yhteydessä yhtäkkiä aletaan kesken ihan muun aiheen selittämään, että "minäkin olen sitä sitä x:sää niin usein joutunut hoitamaan ja vieläpä ihan ilman palkkaa! Että mietipä, mitä sanot, kun ei minun ole mikään pakko sitä hoitaa!".
Eli suomeksi: Tee minun pillini mukaan, tai en hoida enää lapsenlastani. Ei vaan mennyt loppu hänen suunnitelmiensa mukaan kun tähän vain totesin, että ok, ei tarvitse enää hoitaa jos kerran on niin vaivaksi.
Tapaa kyllä mummiaan silloin tällöin, muttei enää yhtä usein + ei mene enää hänelle hoitoon.
Omassa perheessäni kun on totuttu siihen, että vaikka riideltäisiin ja tulee erimielisyyttä, niin kukaan ei ala kiristämään millään, etenkään ottamalla siihen lasta aseeksi. En sitten tiedä, onko tuon jankkaajan perheessä ihan normimeininkiä uhkailla ja kiristää milloin milläkin, jotta saadaan toinen osapuoli hallintaan. Ei ole ihan terve riitelymalli.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että lapsen etu on tavata isovanhempiaan jos heistä ei ole vaaraa. .
Ongelma on vain siinä, että kuinka ja kuka määrittelisi ovatko isovanhemmat vastuullisia vai eivät. Eli yhteiskunnan resurssejahan näihin varmaan käytettäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perheen vanhemmat eivät tule toimeen isovanhempien kanssa pitäisikö lasten silti tavata heitä? Ovatko lapset joku vanhemmistaan erillinen yksikkö jota kuskataan tapaamaan isovanhempia? Mielestäni ei.
Tuota minäkin mietin, miten käytännössä tällainen pakkotapaaminen toteutettaisiin.
Tulisiko lapselle joku saattaja sossusta jos lapsen vanhemmat eivät halua tavata lapsen isovanhempia. Vai olisiko vaan pakko tavata ihmistä joka ei ole mitenkään läheinen tai johon on halunnut katkaista välit.
Ja mites ihan vauvana, imeväisikäisenä. Pitäisikö vauva vain antaa vieraiden käsiin?
Ja jos vähävaraiset vanhemmat ja/tai isovanhemmat asuvat toinen Oulussa ja toinen pääkaupunkiseudulla niin kuka maksaa? Matkustavatko lapset yksin vai maksaako yhteiskunta vanhempienkin matkan?
Jos ulospäin näytetään täydelliseltä perheeltä, niin toki kotona voi olla vaikka millaista kaltoinkohtelua. Mutta ei tuo päde toiseen suuntaan. Jos ulospäin on selkeää syrjimistä ja kaltoinkohtelua, niin kyllä se huono kohtelu on silloin ihan todellista.