Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö isovanhemmille taata oikeus tavata lapsenlapsiaan? Isoäiti HS:lle: ”Kaikki suvun yhteydenotot on katkaistu”
14.07.2017 |
Siis ei jessus...Sille on yleensä hyvä syy, ettei anneta tavata. Tuossa uutisessa nyt on otettu esimerkeiksi kaksi tapausta, joissa on ilmeisesti kyse ihan normaaleista isovanhemmista, mutta todellakaan kaikki ei mene noin. Ja mistä lopulta noistakaan voi varmaksi tietää, ties mitä siellä taustalla on.
Mutta minulla on hyvä syy estää tapaamiset oman sukuni kanssa. Sieltä löytyy juoppoja ja hulluja. Lätkäiskää nyt sitten laki voimaan, että noilla olisi oikeus tavata lastani. Jos tuollainen laki tulee, niin tulen rikkomaan sitä lakia niin räikeästi, minä mietin mieluummin lapseni parasta ja turvallisuutta, kuin sitä että noudatan jotakin tyhjänpäiväistä lakia, joka vaarantaa lapseni turvallisuuden, ehkä jopa hengen.
Kommentit (157)
Tosi helposti näissä uutisissa unohtuu se, että nykyiset isovanhemmat ovat jotain 60-70 -vuotiaita, eli syntyneet ja kasvaneet sodan jälkeen, 1950- ja 60-luvuilla. Ne stereotyyppiset, nöyrät ja kiltit mummit ja kiikkustuolissa keinuttelevat vaarit, jotka ovat itse eläneet ja kokeneet sodan, ovat jo isoisovanhempia tai haudassa. Meillä kasvaa nyt rock'n'roll -isovanhempisukupolvi, joka on elänyt farkuissa koko elämänsä, bilettänyt festareilla ja rällännyt siinä, missä lapsensakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosi helposti näissä uutisissa unohtuu se, että nykyiset isovanhemmat ovat jotain 60-70 -vuotiaita, eli syntyneet ja kasvaneet sodan jälkeen, 1950- ja 60-luvuilla. Ne stereotyyppiset, nöyrät ja kiltit mummit ja kiikkustuolissa keinuttelevat vaarit, jotka ovat itse eläneet ja kokeneet sodan, ovat jo isoisovanhempia tai haudassa. Meillä kasvaa nyt rock'n'roll -isovanhempisukupolvi, joka on elänyt farkuissa koko elämänsä, bilettänyt festareilla ja rällännyt siinä, missä lapsensakin.
JA pointtisi oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi helposti näissä uutisissa unohtuu se, että nykyiset isovanhemmat ovat jotain 60-70 -vuotiaita, eli syntyneet ja kasvaneet sodan jälkeen, 1950- ja 60-luvuilla. Ne stereotyyppiset, nöyrät ja kiltit mummit ja kiikkustuolissa keinuttelevat vaarit, jotka ovat itse eläneet ja kokeneet sodan, ovat jo isoisovanhempia tai haudassa. Meillä kasvaa nyt rock'n'roll -isovanhempisukupolvi, joka on elänyt farkuissa koko elämänsä, bilettänyt festareilla ja rällännyt siinä, missä lapsensakin.
JA pointtisi oli?
Se, että artikkelissakin kaivettu stereotyyppi pullantuoksuisista mummeleista ei enää pidä paikkaansa.
Eiköhän se riitä että Suomessa vaikkapa murhaaja-psykopaatilla on oikeus tavata lastaan vaikka olisi tehnyt mitä, tappanut, uhkaillut tappaa exänsä ja lapsensa äidinkin useaan kertaan, on narsistinen ja ei kykene normaaliin toimintaan, keksii kiusaa, uhrit hurmaa, valehtelee minkä ehtii, myös oikeuteen...
Tällaisen kasvattaneelle isovanhemmalle vielä oikeudet lapseen? Ei kiitos! :O
"Mikä on vallassamme tehdä, se on vallassamme jättää tekemättä." — Aristoteles
Scheherazade kirjoitti:
Eiköhän se riitä että Suomessa vaikkapa murhaaja-psykopaatilla on oikeus tavata lastaan vaikka olisi tehnyt mitä, tappanut, uhkaillut tappaa exänsä ja lapsensa äidinkin useaan kertaan, on narsistinen ja ei kykene normaaliin toimintaan, keksii kiusaa, uhrit hurmaa, valehtelee minkä ehtii, myös oikeuteen...
Tällaisen kasvattaneelle isovanhemmalle vielä oikeudet lapseen? Ei kiitos! :O
Ymmärrätköhän miten naivilta tuo sinun kommenttisi kuulostaa mitä tulee kasvattamiseen. Kasvatuksella on toki merkitystä mutta tuskin se perintötekijöistä johtuvaa persoonallisuuden kieroonkasvamista estää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisuuteen kuuluu oikeus määrätä itse omasta elämästään. Et ole periaatteessa tilivelvollinen elämästäsi kenellekään (no, juu työnantajalle työn puitteissa, parisuhteessa sen mitä on sovittu jne, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan) niin kauan kuin sen itse rahoitat. Ei tätä perusoikeutta tule lähteä rikkomaan vain siksi, että on mennyt tekemään lapsia.
Irtautuminen vanhemmista voi olla kipeä prosessi, vaikka vanhemmat olisivat ihan okei. Aikuisilla lapsilla on kuitenkin ihan samat oikeudet kuin kenellä tahansa tuttavalla, yhteydenpitoa voi olla paljon, vähän tai ei ollenkaan, eikä sitä tarvitse perustella sen ihmeemmin. Toki se on kaksisuuntainen suhde, eli vanhemmalla on yhtä lailla oikeus olla pitämättä yhteyttä.
Useimmat haluavat aikuisinakin pitää yhteyttä vanhempiinsa, jos vanhemmat ovat edes suurinpiirtein tolkun ihmisiä. Veri on sen verran vahvaa. Välien katkaisulle on aina joku oikeasti painava syy. Ei ole minkään valtiovallan asia lähteä sorkkimaan veitsellä näitä haavoja ja ihmisen perusoikeutta päättää ihmissuhteistaan.
Kannatan sitä, että rikkoutuneille perheille voitaisiin tarjota vapaaehtoista sovittelua. Siitä olisi kuitenkin täysi oikeus kieltäytyä kummalla tahansa osapuolella ilman perusteluita.
Vierailija kirjoitti:
Meinasin juuri ennen tätä artikkelia tehdä avauksen aiheesta, koska nämä artikkelit alkavat jo ahdistaa. Näissä puhutaan koko ajan vain aikusten oikeuksista tapaamisiin, eikä välitetä siitä mitä siellä taustalla oikeasti on. Omat vanhempani pidän loitolla, koska asuessani kotona isäni kommentoi painoani ja ulkonäköäni jatkuvasti ja en halua ottaa mitään riskiä, että isäni pääsisi kommentoimaan lastani ja aiheuttamaan myös hänelle syömishäiriön.
Mieheni äiti on narsisti. Annettu on mahdollisuuksia useamman kerran, vaan ei ole tullut mitään. Silloinkin kun oltiin väleissä, muisti aina mainita, että jokainen hoitaa omat lapsensa itse ja että hän voi ainoastaan hätätilanteessa tunnin vahtia. Ikinä ei ole vahtinut. Muutamalle ystävälle/yhteiselle tutulle, kuulemma näyttää kuvia meidän lapsesta (minun instasta otettuja) ja kertoo kuinka niin lapsenlapsi on se tärkein mummun oma kulta, ihan lapsi melkeen äidiksi häntä kutsuu.. Laitettiin tällä teemalla välit poikki, kun oli sukulaisille ja tuttaville tällaista selittänyt ja vielä perään lisännyt, että kun oma äiti hyljeksii lastaan, eikä osaa rakastaa ja lapsi puettu ja syötetty huonosti jne jne jne. Nyt kun ei olla väleissä on tämä artikkelin kaltainen viuraaja, kuinka hänet on vaan syyttömänä hylätty.
Edellisen sukupolven vanhemmilla tuntuu kaikilla olevan enemmän tai vähemmän omia traumojaan, jotka teki heistä huonoja vanhempia ja sellaisia ihmisiä en kaipaa kauniin, positiivisen ja nauravaisen lapseni elämää pilaamaan. Ei lasten kuulu olla vanhempien tai isovanhempien terapeutteja tai välineitä, johon puretaan oma paha olo.
Tämä on totta. Sodanjälkeinen sukupolvi, suuret ikäluokat on lähes poikkeuksetta traumatisoitunutta porukkaa. Näitä traumojaan he sitten purkavat vielä lapsenlapsiinsakin. Ei kiitos.
Yksi traumatisoitumisen seuraus on itsekkyys ja ahneus. Sodanjälkeinen köyhyys ja edeltävän polven tunnekylmyys tekivät heistä ahneita ja omaa etuaan ajavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä otettiin anoppiin pesäeroa, kun oli aina halukas ottamaan lasta hoitoon (itse PYYSI usein, milloin lapsi tulisi mummolaan hoitoon).
Minulle ja anopille tuli sitten ihan muusta asiasta riitaa ja tämä julisti marttyyrinä,miten usein on JOUTUNUT hoitamaan lapsenlastaan ja vieläpä ilman palkkaa!
Totesin, että olisit ihmeessä aiemmin sanonut, ei tarvitse enää koskaan pelätä lapsen tulevan hoitoon :)
Miettiköön nyt sitten yksinään, oliko fiksu juttu sekoittaa lapsi aikuisten riitaan.
Taidat nauttia tuosta lasten eristämisestä mummostaan? Kannattaisikohan kasvaa aikuiseksi sinunkin. Oikeassa olemisen tarpeesi menee lastesi hyvinvoinnin edelle.
Lapsi käy mummolassa silloin kun mies siellä käy, eli n. kerran kuukaudessa/kahdessa.
Sopikoot keskenään asioista, minä pesen käteni kokonaan. Jos mies ei jaksa siellä useammin käydä, niin ei ole minun velvollisuuteni viedä lasta useammin mummolaan, etenkin kun on kertaalleen jo julistettu että on ihan joutunut lasta katomaan.
On kuulema pyydellyt lasta hoitoon, mutta lapsi ei mene hoitoon henkilölle, joka on jo kertaalleen valitellut kuinka häntä hyväksikäytetään hoidattamalla lasta.
Vaikutat edelleen lapsellisen kostonhimoiselta. Se että mummolta on lipsahtanut tuo typeryys riitanne aikana ei mitenkään edellytä että sinäkin alennut samalle tasolle. Jos lapsi viihtyy mummollaan ja mummo oikeasti haluaa häntä hoitaa niin turhaan sinä märehdit tuota riitaanne. Kostostahan tuossa on kyse, koska sinua on loukattu, ei lapsen parhaasta.
Ilmeisesti mummo ei halua hoitaa, kun sellaista riidassa lipsautellaan :)
Ja on muuten ikävän yleinen hallinnanyrityskeino isovanhemmilta, että uhataan ettei enää hoideta jos ei homma mene täsmälleen miten minä sanelen.
Ei, ei tarvitse. Lapsen avulla uhkailun otan sen verran vakavasti, että tehdään selvä pesäero tällaiseen uhkailijaan.
Ja tämä mummohan muuten ei ole tähän päivään mennessä edes myöntänyt sanoneensa mitää väärää, saati sitten pahoitellut sanojaan. Se kertonee paljon.
Pääsisit jo yli. Joku riidassa käytetty sanavalinta saa aikaan välien poikkaisemisen loppuiäksi. Kirjoittelusi perusteella olet pitkävihainen herkkis. Olet jostain loukkaantunut ja tehnyt kärpäsestä härkäsen. Juuri tällaisten tapausten välttämiseksi isovanhemmilla tulisi olla tapaamisoikeus. Harmi vaan että laki ei ole mahdollinen huonojen isovanhempien takia ja tavalliset isovanhemmat joutuvat kärsimään.
Muuten minäkin puhun että joudun hoitamaan omia lapsiani. Sanon näin vaikka heitä ehdottomasti rakastan ja ovat toivottuina syntyneet. Lapsista on vaivaa ja siksi "joudun" vaikka se onkin mieluista joutumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä otettiin anoppiin pesäeroa, kun oli aina halukas ottamaan lasta hoitoon (itse PYYSI usein, milloin lapsi tulisi mummolaan hoitoon).
Minulle ja anopille tuli sitten ihan muusta asiasta riitaa ja tämä julisti marttyyrinä,miten usein on JOUTUNUT hoitamaan lapsenlastaan ja vieläpä ilman palkkaa!
Totesin, että olisit ihmeessä aiemmin sanonut, ei tarvitse enää koskaan pelätä lapsen tulevan hoitoon :)
Miettiköön nyt sitten yksinään, oliko fiksu juttu sekoittaa lapsi aikuisten riitaan.
Taidat nauttia tuosta lasten eristämisestä mummostaan? Kannattaisikohan kasvaa aikuiseksi sinunkin. Oikeassa olemisen tarpeesi menee lastesi hyvinvoinnin edelle.
Lapsi käy mummolassa silloin kun mies siellä käy, eli n. kerran kuukaudessa/kahdessa.
Sopikoot keskenään asioista, minä pesen käteni kokonaan. Jos mies ei jaksa siellä useammin käydä, niin ei ole minun velvollisuuteni viedä lasta useammin mummolaan, etenkin kun on kertaalleen jo julistettu että on ihan joutunut lasta katomaan.
On kuulema pyydellyt lasta hoitoon, mutta lapsi ei mene hoitoon henkilölle, joka on jo kertaalleen valitellut kuinka häntä hyväksikäytetään hoidattamalla lasta.
Vaikutat edelleen lapsellisen kostonhimoiselta. Se että mummolta on lipsahtanut tuo typeryys riitanne aikana ei mitenkään edellytä että sinäkin alennut samalle tasolle. Jos lapsi viihtyy mummollaan ja mummo oikeasti haluaa häntä hoitaa niin turhaan sinä märehdit tuota riitaanne. Kostostahan tuossa on kyse, koska sinua on loukattu, ei lapsen parhaasta.
Ilmeisesti mummo ei halua hoitaa, kun sellaista riidassa lipsautellaan :)
Ja on muuten ikävän yleinen hallinnanyrityskeino isovanhemmilta, että uhataan ettei enää hoideta jos ei homma mene täsmälleen miten minä sanelen.
Ei, ei tarvitse. Lapsen avulla uhkailun otan sen verran vakavasti, että tehdään selvä pesäero tällaiseen uhkailijaan.
Ja tämä mummohan muuten ei ole tähän päivään mennessä edes myöntänyt sanoneensa mitää väärää, saati sitten pahoitellut sanojaan. Se kertonee paljon.
Pääsisit jo yli. Joku riidassa käytetty sanavalinta saa aikaan välien poikkaisemisen loppuiäksi. Kirjoittelusi perusteella olet pitkävihainen herkkis. Olet jostain loukkaantunut ja tehnyt kärpäsestä härkäsen. Juuri tällaisten tapausten välttämiseksi isovanhemmilla tulisi olla tapaamisoikeus. Harmi vaan että laki ei ole mahdollinen huonojen isovanhempien takia ja tavalliset isovanhemmat joutuvat kärsimään.
Muuten minäkin puhun että joudun hoitamaan omia lapsiani. Sanon näin vaikka heitä ehdottomasti rakastan ja ovat toivottuina syntyneet. Lapsista on vaivaa ja siksi "joudun" vaikka se onkin mieluista joutumista.
On hieman eri asia puhua joskus väsyneenä omasta lapsestaan noin, kuin että sen sanoisi henkilö, jolta ei ole koskaan velvoitettu katsomaan minuuttiakaan lapsen perään.
Jos itse haalii jaksamiselleen liikaa hoitokeikkaa, niin siitä on turha vanhemmille kiukutella.
Ja jos ei näe mitään väärää lapsen riitakapulaksi ottamiselle, niin voi tosissaan miettiä tarkemmin miksi välit ovat jäässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä otettiin anoppiin pesäeroa, kun oli aina halukas ottamaan lasta hoitoon (itse PYYSI usein, milloin lapsi tulisi mummolaan hoitoon).
Minulle ja anopille tuli sitten ihan muusta asiasta riitaa ja tämä julisti marttyyrinä,miten usein on JOUTUNUT hoitamaan lapsenlastaan ja vieläpä ilman palkkaa!
Totesin, että olisit ihmeessä aiemmin sanonut, ei tarvitse enää koskaan pelätä lapsen tulevan hoitoon :)
Miettiköön nyt sitten yksinään, oliko fiksu juttu sekoittaa lapsi aikuisten riitaan.
Miettiköön nyt sitten yksinään, oliko fiksu juttu sekoittaa lapsi aikuisen riitaan. Joku ei täsmää????
Yllättävä ketju. Näin moni vihaa aikuisena omia vanhempiaan ja sulkee heidät elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllättävä ketju. Näin moni vihaa aikuisena omia vanhempiaan ja sulkee heidät elämästään.
Jos havainnoi kuinka paljon Suomessa on alkoholismia, perheväkivaltaa ja mt-ongelmia, niin en kyllä yhtään ihmettele. Omia vanhempiaan on hyvin vaikea vihata, mutta ymmärrän täysin heitä jotka eivät halua olla tekemisissä ja haluavat suojella lapsiaankin siltä helvetiltä jossa itse joutuivat varttumaan.
Suurimmalla osalla on kuitenkin ihan terve suhde vanhempiinsa, lapsiinsa, isovanhempiinsa ja lapsenlapsiinsa.
Voin vaan kuvitella miten monet isovanhemmat alkaisivat vastustamaan kaikkia omien lastensa kasvatusperiaatteita jos lakiin tulisi isovanhempien pakkotapaamiset.
Ei olisi mitään syytä enää kunnioittaa "vaikeita" ohjeita, kuten esim. hattu päässä auringossa, hampaiden pesu illalla, ensin ruoka ja sitten vasta jälkkäri ja kaikkia muita isovanhempien mielestä älyttömiä ja turhia sääntöjä.
Lapsen voisi hyvin jättää vaikka ulos yksikseen, tehtiinhän ennenkin niin, lapset voisi lukita huoneisiinsa jos ne käyttäytyvät huonosti se oli ihan tavallista aikoinaan jne.
Minun lapsella on juuri sellainen mummo joka varmasti vain lällätellen ilkkuisi että etpäs voikkaan mulle mitään, mä saan pitää "mun lasta" miten haluan, ja sun on pakko se tänne tuoda silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin vaan kuvitella miten monet isovanhemmat alkaisivat vastustamaan kaikkia omien lastensa kasvatusperiaatteita jos lakiin tulisi isovanhempien pakkotapaamiset.
Ei olisi mitään syytä enää kunnioittaa "vaikeita" ohjeita, kuten esim. hattu päässä auringossa, hampaiden pesu illalla, ensin ruoka ja sitten vasta jälkkäri ja kaikkia muita isovanhempien mielestä älyttömiä ja turhia sääntöjä.
Lapsen voisi hyvin jättää vaikka ulos yksikseen, tehtiinhän ennenkin niin, lapset voisi lukita huoneisiinsa jos ne käyttäytyvät huonosti se oli ihan tavallista aikoinaan jne.Minun lapsella on juuri sellainen mummo joka varmasti vain lällätellen ilkkuisi että etpäs voikkaan mulle mitään, mä saan pitää "mun lasta" miten haluan, ja sun on pakko se tänne tuoda silti.
Meillä ihan sama. Jo nyt uhkaillaan, kiristetään, haukutaan lapsille ja järjestetään kohtauksia. Jos yhtään oliis jotain lain suomaa siimaa, meidän perheen elämästä tulisi helvettiä.
Oma äitini on hyvin kontrolloiva. On ollut aina.
Hän mm. katkaisi kaikki välit isäni sukuun isäni kuoleman jälkeen. Olin silloin vielä lapsi ja menetin isäni lisäksi mummon, vaarin,kaikki serkut (heitä on useita kymmeniä, sillä isällä oli paljon sisaruksia ja heillä suuret perheet) , sedät ja tädit.
Äidin puolella yhteydet sukulaisiin olivat myös hyvin outoja. Oli hyvin tarkkaa kenen kanssa sai jutella esim sukujuhlissa. Käytännössä sain pitää yhteyttä vain äidin veljeen ja isoäitiin. Ehkä yhteyksien vähyys helpotti kontrollointia.
Joka tapauksessa ihmissuhteet kutistuivat todella vähiksi.
Nyt äitini on mummo, joka valittaa kuinka ei saa tarpeeksi olla yhteydessä lapsenlapsiin. Minä kuulemma pimitän lapsiani mummolta.
Hänen kanssaan pitää aina olla todella tarkka rajoista, siitä että ei kerro vahingossa mitään henkilökohtaista. Äitini sai kerran raivokohtauksen siitä kun sai kuulla että olin käynyt ystävän kanssa kahvilla. Kaikkiin muihinkin asioihini hän suhtautuu yhtä suurella intohimolla. Häneltä täytyy todellakin salata aivan kaikki.
Sukutapaamiset ovat hyvin mielenkiintoisia. Mummo vahtii jokaisen liikkeitä ja puheita. Ja huomauttaa ja toruu jos jollakin on vaikka ruma ilme tai käsi typerästi, tai joku sanoo mummon mielestä jotain väärin (eli jos keskustelu ei etene mummon käsikirjoituksen mukaan). Hänen täytyy myös pitää porukka kasassa. Jos osa siirtyy ulos tai toiseen huoneeseen, alkaa heti hirveä hössötys ja komentelu kuinka kaikkien on oltava samassa paikassa. Liian pitkiä välimatkoja ei hyväksytä. Nehän vaikeuttaisivat kontrollointia.
Yleensä nämä tapaamiset järjestetään minun tai siskoni kotona, sillä äitini asuu pienessä yksiössä.
Lapsia, jotka ovat poikia äitini kutsuu usein minun ja siskoni nimillä ja itseään sanoo äidiksi. Minulle jos puhuu mummostani, käyttää nimitystä "meidän äiti", aivan kuin pitäisi minua siskonaan. Siskoa äidilläni ei ole koskaan ollut.
Hänen kanssaan on pakko pitää yhteydenpito minimissä oman mielenterveyden ja oman perheen hyvinvoinnin takia.
Ulospäin, vieraille ihmisille, hän vaikuttaa ihanan herttaiselta ja huolehtivaiselta mummolta.
Varmasti saisi surkean nyyhkyjutun lehteen julmasta tyttärestä.
Lotte kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä otettiin anoppiin pesäeroa, kun oli aina halukas ottamaan lasta hoitoon (itse PYYSI usein, milloin lapsi tulisi mummolaan hoitoon).
Minulle ja anopille tuli sitten ihan muusta asiasta riitaa ja tämä julisti marttyyrinä,miten usein on JOUTUNUT hoitamaan lapsenlastaan ja vieläpä ilman palkkaa!
Totesin, että olisit ihmeessä aiemmin sanonut, ei tarvitse enää koskaan pelätä lapsen tulevan hoitoon :)
Miettiköön nyt sitten yksinään, oliko fiksu juttu sekoittaa lapsi aikuisten riitaan.
Miettiköön nyt sitten yksinään, oliko fiksu juttu sekoittaa lapsi aikuisen riitaan. Joku ei täsmää????
Niinkuin mikä mielestäsi?
Rautalangasta väännettynä, jos riidan aihe koskee vaikka verhojen väriä, niin yhtäkkiä toinen alkaa marttyrisoida lapsen hoidosta.
Niin, että itse jäädyt hetkeksi miettimään, että millä ihmeen asianyhteydellä toinen sai lapsen kiskottua asiaan mukaan.
Eli siinä joko yritetään hoitoavulla kiristää itselleen mieleinen lopputulos, tai sitten hoidetaan lasta pitkin hampain.
Kun vielä ei nähdä mitään väärää tässä lapsen mukaan kiskomisessa, niin itsekö mielinkielin kiikuttaisit lapsen tällaiselle hoitoon?
Ja ei, tapaamisia ei ole kokonaan estetty, vaan lapsi menee mummolaan mukaan silloin kun isänsä kanssa siellä käy. Se taas ei minulle kuulu, kuinka usein mies haluaa äitinsä luona vierailla.
Iso peukku tälle kommentille!!