Pitäisikö isovanhemmille taata oikeus tavata lapsenlapsiaan? Isoäiti HS:lle: ”Kaikki suvun yhteydenotot on katkaistu”

Koskas saadaan nykymummoille ha nykyvaareille lastenhoito velvoite? Meinaan, että jos on oikeuksia pitää olla velvollisuuksiakin.

Nimimerkki: Ilman turvaverkkoa jo 4 vuotta

Mielenkiintoinen ja surullinen ketju.

Draamaqueeneja monessa polvessa ja rooleissa,  kun  pääosissa naiset eri rooleissa näissä draamoissa; mummo, lasten äiti, paha äitipuoli, täti,  keksi lisää. 

Kivitys menee sen mukaan, kuka on tarinan roisto/mt-ongelmainen. 

Muutamia tapauksia, joissa voi sitten miettiä, onko kumpikaan täysipäinen. Jos mummo on erehtynyt olemaan marttyyri lapsen hoitamisesta, niin kostetaan lopettamalla tapaamiset lapseen kokonaan. Molemmilta eli mummolta ja lapsen äidiltä todella vahvaa toimintaa lapsen edun mukaan.

En missään nimessä kannata lakiin kirjattua tapaamisoikeuksia isovanhemmille.  Kaikki isovanhemmat EIVÄT ole pullantuoksuisia ihania lempeitä mummoja ja pappoja, jotka pyrkivät aina toimimaan lastenlastensa parhaaksi. Varmaan suurin osa on, mutta eivät kaikki.

Ensinnäkin: Niitäkin tapauksia on, että vanhempi on esimerkiksi käyttänyt lastaan seksuaalisesti hyväksi, pahoinpidellyt tätä tai aiheuttanut muulla toiminnallaan (esimerkiksi vaihtamalla kumppania kuin sukkia) tälle emotionaalisia traumoja, MUTTA tästä ei ole mitään todisteita viranomaisten papereissa - kyllähän vielä nykyäänkin moni oikeasti lastensuojelua tarvitseva tapaus jää viranomaisilta pimentoon. Kun tällainen isovanhempi alkaisi vaatia lain sallimaa tapaamisoikeutta lastenlapsiinsa, voisi kyseessä olla katastrofi perheelle. Millä vanhemmat voisivat todistaa, että isovanhempi voi pahimmassa tapauksessa olla suorastaan vaaraksi lastenlastensa terveydelle ja kehitykselle?

Toiseksi: Näissä asioissa pitäisi aina puhua LAPSEN OIKEUKSISTA. Ei aikuisilla kuulu olla "oikeuksia" lapseen, vaan lapsella kuuluu olla oikeus turvallisiin aikuisiin. Jos haluaa lastenlastensa elämään, pitää elää niin, ettei omalla toiminnallan aiheuta muille vaaraa tai traumoja. Pitää olla luottamuksen arvoinen.

Kolmanneksi: Oikeuksia ei tule ilman velvollisuuksia ja vastuuta. Jos isovanhemmille annettaisiin laissa tapaamisoikeus, eikö heillä pitäisi silloin olla myös esimerkiksi elatusvelvollisuus ja tukku muita velvollisuuksia?

On todella ikävää, jos joku oikeasti hyvä ja hellä isovanhempi suljetaan lastenlastensa elämästä ulos. En toivoisi kenellekään sellaista kokemusta. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että jos lastenlapsia ei haluta uskoa isovanhemman huomaan, sille on useimmiten erittäin hyvä syy. Niistä syistä ei välttämättä ole mitään todisteita poliisin rekistereissä tai muissa papereissa, mutta ne ovat silti todellisia ja relevantteja.

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä kannata lakiin kirjattua tapaamisoikeuksia isovanhemmille.  Kaikki isovanhemmat EIVÄT ole pullantuoksuisia ihania lempeitä mummoja ja pappoja, jotka pyrkivät aina toimimaan lastenlastensa parhaaksi. Varmaan suurin osa on, mutta eivät kaikki.

Ensinnäkin: Niitäkin tapauksia on, että vanhempi on esimerkiksi käyttänyt lastaan seksuaalisesti hyväksi, pahoinpidellyt tätä tai aiheuttanut muulla toiminnallaan (esimerkiksi vaihtamalla kumppania kuin sukkia) tälle emotionaalisia traumoja, MUTTA tästä ei ole mitään todisteita viranomaisten papereissa - kyllähän vielä nykyäänkin moni oikeasti lastensuojelua tarvitseva tapaus jää viranomaisilta pimentoon. Kun tällainen isovanhempi alkaisi vaatia lain sallimaa tapaamisoikeutta lastenlapsiinsa, voisi kyseessä olla katastrofi perheelle. Millä vanhemmat voisivat todistaa, että isovanhempi voi pahimmassa tapauksessa olla suorastaan vaaraksi lastenlastensa terveydelle ja kehitykselle?

Toiseksi: Näissä asioissa pitäisi aina puhua LAPSEN OIKEUKSISTA. Ei aikuisilla kuulu olla "oikeuksia" lapseen, vaan lapsella kuuluu olla oikeus turvallisiin aikuisiin. Jos haluaa lastenlastensa elämään, pitää elää niin, ettei omalla toiminnallan aiheuta muille vaaraa tai traumoja. Pitää olla luottamuksen arvoinen.

Kolmanneksi: Oikeuksia ei tule ilman velvollisuuksia ja vastuuta. Jos isovanhemmille annettaisiin laissa tapaamisoikeus, eikö heillä pitäisi silloin olla myös esimerkiksi elatusvelvollisuus ja tukku muita velvollisuuksia?

On todella ikävää, jos joku oikeasti hyvä ja hellä isovanhempi suljetaan lastenlastensa elämästä ulos. En toivoisi kenellekään sellaista kokemusta. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että jos lastenlapsia ei haluta uskoa isovanhemman huomaan, sille on useimmiten erittäin hyvä syy. Niistä syistä ei välttämättä ole mitään todisteita poliisin rekistereissä tai muissa papereissa, mutta ne ovat silti todellisia ja relevantteja.

Lisään tähän vielä, että entä jos perhe haluaisi esimerkiksi työn perässä muuttaa toiselle puolelle maailmaa? Nykyään moni lapsiperheellinenkin tekee kansainvälistä uraa. Miten nämä pakkotapaamiset silloin järjestettäisiin? Kuka olisi velvollinen maksamaan kulut? Kuinka pientä lasta isovanhemmat voisivat vaatia lentämään Suomeen ilman isää ja äitiä ja kuinka pitkäksi aikaa? Entä jos ulkomailla asuva perhe ei suostuisi tapaamisiin eikä lähettäisi lasta Suomeen  - olisiko silloin Suomen lain mukaan kyseessä kansainvälinen lapsikaappaus vai mikä? Vietäisiinkö lapsi lopulta väkipakolla lentokoneeseen, vaikka sitten itkien? Millaisia traumoja tällainen tilanne lapselle aiheuttaisi?

Juu, ei todellakaan mun vanhemmat tapaa minua eikä minun perhettä, koska lapsena minua hakattiin ja aikuisena olen vihdoin vapautunut lapsuuden traumoista. En pidä kehenkään oman puolen sukulaiseen yhteyttä, mutta puolison kylläkin: ovat lämpimästi tervetulleita meille, koska aina olleet suhteet sinne päin hyvät ja puolisolla ollut normaali lapsuus ja normaalit vanhemmat <3

Vierailija kirjoitti:

Siis ei jessus...Sille on yleensä hyvä syy, ettei anneta tavata. Jos tuollainen laki tulee, niin tulen rikkomaan sitä lakia niin räikeästi, minä mietin mieluummin lapseni parasta ja turvallisuutta, kuin sitä että noudatan jotakin tyhjänpäiväistä lakia, joka vaarantaa lapseni turvallisuuden, ehkä jopa hengen.

http://www.is.fi/perhe/art-2000005290505.html

Lastensuojelulaki estää lapsesi turvallisuuden vaarantamisen tuossa tapauksessa. Ja mielenterveyslaki on voimassa niitä aikuisia varten, jotka ovat tahdosta riippumattoman hoidon tarpeessa sitä itse tiedostamattaan.

On typerää ja hyvin kuvaavaa näille "ulossuljetuille" sukulaisille, että he katsovat asioita vain omasta näkökulmastaan eikä esim. lapsen. Samaa tekevät ne sosiopaatti-isät, jotka itkevät isän oikeuksiensa perään jätettyään kaikki isän velvollisuutensa hoitamatta aikanaan. Lapsi ei isästään vieraannu, ellei isä itse lastaan heitteille jätä.

Äideillä, isillä, mummoilla ja vaareilla ei ole lähtökohtaisesti mitään oikeuksia lapsiinsa. Vain lapsilla on oikeuksia vastuullisiin, rakastaviin aikuisiinsa nähden. Aikuisilla on velvollisuuksia. Ellei niitä viitsi/osaa/jaksa kantaa, on lapsella oikeus sellaiseen kasvuympäristöön ja sellaisiin huoltajiin, jotka viitsivät/osaavat/jaksavat.

Vierailija kirjoitti:

Siis ei jessus...Sille on yleensä hyvä syy, ettei anneta tavata. Tuossa uutisessa nyt on otettu esimerkeiksi kaksi tapausta, joissa on ilmeisesti kyse ihan normaaleista isovanhemmista, mutta todellakaan kaikki ei mene noin. Ja mistä lopulta noistakaan voi varmaksi tietää, ties mitä siellä taustalla on.

Mutta minulla on hyvä syy estää tapaamiset oman sukuni kanssa. Sieltä löytyy juoppoja ja hulluja. Lätkäiskää nyt sitten laki voimaan, että noilla olisi oikeus tavata lastani. Jos tuollainen laki tulee, niin tulen rikkomaan sitä lakia niin räikeästi, minä mietin mieluummin lapseni parasta ja turvallisuutta, kuin sitä että noudatan jotakin tyhjänpäiväistä lakia, joka vaarantaa lapseni turvallisuuden, ehkä jopa hengen.

http://www.is.fi/perhe/art-2000005290505.html

Millä tavalla juoppo pilaa lapsen jos esim krapulainen tai hieman juovuksissa oleva saa nähdä lapsenlapsensa?

Tuli vaan mieleen, että miksi mainitsemasi on ehdoton este tapaamiselle ,joka voi olla lyhyt näkeminen. Tuntuu julmalta kieltää lyhyt näkeminen. Ei ole omaa kokemusta mutta mielestäni pitää olla suurrikollinen ja agressiivinen tms jotta ymmärtää ehdottoman tapaamiskiellon. Lapsi voisi itse päättää haluaako nähdä isovanhempiaan. Lapsi jolla on ikää n 10v osaa päättää. Ja ymmärrän että oma vanhempi on mukana tapaamisissa jos ei luottamusta ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos perheen vanhemmat eivät tule toimeen isovanhempien kanssa pitäisikö lasten silti tavata heitä? Ovatko lapset joku vanhemmistaan erillinen yksikkö jota kuskataan tapaamaan isovanhempia? Mielestäni ei.

Tuota minäkin mietin, miten käytännössä tällainen pakkotapaaminen toteutettaisiin.

Tulisiko lapselle joku saattaja sossusta jos lapsen vanhemmat eivät halua tavata lapsen isovanhempia. Vai olisiko vaan pakko tavata ihmistä joka ei ole mitenkään läheinen tai johon on halunnut katkaista välit.

Ja mites ihan vauvana, imeväisikäisenä. Pitäisikö vauva vain antaa vieraiden käsiin?

Ja jos vähävaraiset vanhemmat ja/tai isovanhemmat asuvat toinen Oulussa ja toinen pääkaupunkiseudulla niin kuka maksaa? Matkustavatko lapset yksin vai maksaako yhteiskunta vanhempienkin matkan?

Tietääkseni sossu maksaa etävanhemmanmatkakuluja tapaamisiin joten , jos lakiin tulee oikeus isovanhemmille tavata lastenlapsiaan niin sama käytäntö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ei jessus...Sille on yleensä hyvä syy, ettei anneta tavata. Tuossa uutisessa nyt on otettu esimerkeiksi kaksi tapausta, joissa on ilmeisesti kyse ihan normaaleista isovanhemmista, mutta todellakaan kaikki ei mene noin. Ja mistä lopulta noistakaan voi varmaksi tietää, ties mitä siellä taustalla on.

Mutta minulla on hyvä syy estää tapaamiset oman sukuni kanssa. Sieltä löytyy juoppoja ja hulluja. Lätkäiskää nyt sitten laki voimaan, että noilla olisi oikeus tavata lastani. Jos tuollainen laki tulee, niin tulen rikkomaan sitä lakia niin räikeästi, minä mietin mieluummin lapseni parasta ja turvallisuutta, kuin sitä että noudatan jotakin tyhjänpäiväistä lakia, joka vaarantaa lapseni turvallisuuden, ehkä jopa hengen.

http://www.is.fi/perhe/art-2000005290505.html

Millä tavalla juoppo pilaa lapsen jos esim krapulainen tai hieman juovuksissa oleva saa nähdä lapsenlapsensa?

Tuli vaan mieleen, että miksi mainitsemasi on ehdoton este tapaamiselle ,joka voi olla lyhyt näkeminen. Tuntuu julmalta kieltää lyhyt näkeminen. Ei ole omaa kokemusta mutta mielestäni pitää olla suurrikollinen ja agressiivinen tms jotta ymmärtää ehdottoman tapaamiskiellon. Lapsi voisi itse päättää haluaako nähdä isovanhempiaan. Lapsi jolla on ikää n 10v osaa päättää. Ja ymmärrän että oma vanhempi on mukana tapaamisissa jos ei luottamusta ole.

Hei!

Vastauksena sinulle, kyllä ihan isovanhempien mielenterveyongelmat on syy olla tapaamatta heitä. Kuka nyt haluaisi vaarantaa lapsensa henkisen hyvinvoinnin? Tai fyysisen? Ei siinä omat vanhemmatkaan tai joku muu paljon auta jos mielenterveydeltä järkkyvä ihminen saa tavata luvallisesti lapsia. Ei järkeä, ei tollasessa ole mitään järkeä! Ei, ei ja ei!

Mummoille ja vaareilke laki, jolla voisi mitätöidä lakisääteisenkin perintöosan.

Kyllähän tämä lakimuutos tulee menemään läpi. Suuret ikäluokat ovat tottuneet saamaan kaiken ja myös tämän he tulevat saamaan. Suurten ikäluokkien itsekkyydellä ei ole mitään rajaa. Pelkkiä oikeuksia vain, ei mitään velvollisuuksia.

Luin noita iltiksen kommentteja jutussa, ja tuli mieleen ettei varmasti edes moni isovanhempi ymmärrä mikä on se ongelman ydin, esim. päsmäröinti, kontrollointi, läheisriippuvuus, rajattomuus. Yksi mummo kertoi menettäneensä lapsensa ja tämän puoliso, eli lastenlasten toinen vanhempi, ei halua olla missään tekemisissä. Sitten kommentoi, että tämä on erityisen julmaa, sillä hänen lapsenlapsissa elää se hänen edesmennyt lapsi.

Toki lapsenlapset ovat tuollaisessa tilanteessa ilo ja lohtu, mutta helposti unohtuu ettei se suinkaan ole niiden lastenlasten tehtävä. Päinvastoin, on muiden tehtävä tuoda niille lapsille helpotusta, iloa ja lohtua elämään. Ja vaikka kaunis ajatus onkin että lapsi elää niissä lapsenlapsissa, niin eihän se niin ole. Jokainen ihminen on yksilö ja oma persoonansa, vaikka tietyt piirteet toisivatkin mummolle lohtua ja nostalgiaa, niin lapsen tulee saada kokea olevansa rakastettu ja arvostettu omana uniikkina persoonanaan. Eikä mikään lapsen korvike muille.

Monesti lapsenlapsissa saatetaan nähdä jonkinlaista uudelleen elämisen mahdollisuutta, varsinkin kun se oma aikuinen lapsi on menehtynyt. Tämä voi johtaa siihen, ettei edes itse huomaa kuinka loukkaavasti ja rajattomasti käyttäytyy ex-miniää/vävyä ja lapsenlapsia kohtaan. On kovin helppoa nähdä itsensä julmuuden uhrina, ja vaikeaa on kohdata omat epärealistiset odotukset ja sekin että on voinut itse käyttäytyä ikävästi.

Vierailija kirjoitti:

Mummoille ja vaareilke laki, jolla voisi mitätöidä lakisääteisenkin perintöosan.

Sinulle tiedoksi: minun puolstani vanhempani saavat jättää minut perinnöttömäksi, en oikeastaan heidän rahojaan kaipaakkaan, sellaisen lapsuuden koin heidän takiaan, että en kyllä heidän rahojakaan halua.

Kuvitelkaa nykyäidit itsenne siihen tulevaisuuteen, jossa olette itse mummoja. Vai onnistuuko se?

Entä , jos teille siunaantuu miniä/vävy tai edellisten omat vanhemmat ja he kaikki alkavat syrjimään teitä ja estämään lastenlasten tapaamiset. Keinoilla millä hyvänsä. Tyydytte osaanne mieli hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Mummoille ja vaareilke laki, jolla voisi mitätöidä lakisääteisenkin perintöosan.

Hei!

Minulle ainakin on ihan sama vaikka perinnöttömäksi jäisikin. En tarvitse minua pahoinpidelleiden vanhempien rahoja. En myöskään halua tavata heitä, enkä halua että he tapaavat myöskään lapsiani.

Tulisko samalla lakiin isovanhemmille pakote auttaa lastenlasten vanhempia.

Ei oo yksikään isovanhemmista ollut ikinä valmis auttamaan tai edes tulemaan vahtimaan esikoista sillä aikaa kun synnytin kuopusta. Ei oo kukaan isovanhemmista tullut edes esikoisen synttäreille ja hän täyttää 5v. Ja aina on kutsuttu. Ulkomailla kyllä käydään.

Ja anoppi on ammatiltaan perhepäivähoitaja joten taitoa löytyy. Keväällä oli yli 2kk saikulla mutta ei voinut tulla edes käymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ei jessus...Sille on yleensä hyvä syy, ettei anneta tavata. Tuossa uutisessa nyt on otettu esimerkeiksi kaksi tapausta, joissa on ilmeisesti kyse ihan normaaleista isovanhemmista, mutta todellakaan kaikki ei mene noin. Ja mistä lopulta noistakaan voi varmaksi tietää, ties mitä siellä taustalla on.

Mutta minulla on hyvä syy estää tapaamiset oman sukuni kanssa. Sieltä löytyy juoppoja ja hulluja. Lätkäiskää nyt sitten laki voimaan, että noilla olisi oikeus tavata lastani. Jos tuollainen laki tulee, niin tulen rikkomaan sitä lakia niin räikeästi, minä mietin mieluummin lapseni parasta ja turvallisuutta, kuin sitä että noudatan jotakin tyhjänpäiväistä lakia, joka vaarantaa lapseni turvallisuuden, ehkä jopa hengen.

http://www.is.fi/perhe/art-2000005290505.html

Millä tavalla juoppo pilaa lapsen jos esim krapulainen tai hieman juovuksissa oleva saa nähdä lapsenlapsensa?

Tuli vaan mieleen, että miksi mainitsemasi on ehdoton este tapaamiselle ,joka voi olla lyhyt näkeminen. Tuntuu julmalta kieltää lyhyt näkeminen. Ei ole omaa kokemusta mutta mielestäni pitää olla suurrikollinen ja agressiivinen tms jotta ymmärtää ehdottoman tapaamiskiellon. Lapsi voisi itse päättää haluaako nähdä isovanhempiaan. Lapsi jolla on ikää n 10v osaa päättää. Ja ymmärrän että oma vanhempi on mukana tapaamisissa jos ei luottamusta ole.

Olen väkivaltaisen alkoholistin lapsi. Ymmärrän oikein hyvin, että lapsenlapsia ei päästetä juoppojen seuraan edes krapulassa. Krapulassa pinna voi olla todella lyhyt ja juopon hermot mennä vähästäkin. Omat vanhempani eivät ole vaatimassa tapaamisoikeuksia -viina vei jo hautaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuvitelkaa nykyäidit itsenne siihen tulevaisuuteen, jossa olette itse mummoja. Vai onnistuuko se?

Entä , jos teille siunaantuu miniä/vävy tai edellisten omat vanhemmat ja he kaikki alkavat syrjimään teitä ja estämään lastenlasten tapaamiset. Keinoilla millä hyvänsä. Tyydytte osaanne mieli hyvin?

KYLLÄ. Jos olisin epäonnistunut oman lapseni kasvatuksessa niin pahasti ettei hänkään haluaisi pitää minuun yhteyttä tai päästää lapsiaan lähelleni, niin tyytyisi osaani. Mitä väliä minun surullani on, jos toinen vaihtoehto on tuottaa kärsimystä rakkaimmilleni? Rakkauteni lastani kohtaan tulee aina olemaan voimakkaampi kuin mikään negatiivinen tunne, ja juuri siksi ymmärrän päästää irti jos se on kaikkien parhaaksi.

Samalla lailla voidaan sitten varmaan määrätä myös isovanhemmat lastenhotoavuksi yms.

Täällä on taas samat hirviöminiät vauhdissa. Joulun alla näitä usein täällä kuunnellaan. Ei kaikki maailman isoäidit voi olla vakavasti mielisairaita. Kyllä on Suomessa ilkeitä ihmisiä. Odotetaan taas sitä joulua, silloin näille miniöille kelpaa taas täydellinen joulu herkkuineen ja ilmaisine ylöspitoineen siellä vihatussa mummolassa. Näin kesäaikaan onkin onkin eri riidanaiheet , riidellään siitä kuka aikuisista lapsista saa parhaan makuuhuoneen siellä mökillä.  Onneksi minulla on ollut vain ihanat isovanhemmat, mutta ei heillä vanhuksilla sentään mitään hoitovelvollisuutta ole ollut. Jossain tapauksissa ehkä voisi olla parempi ettei lapsen perheellä olisi edes perinnössä sitä oikeutta edes lakiosaan. On hassua kuunnella  kuinka he odottava appivanhempien kuolemaa kuin lottoivottoa taivaalta.