Pitäisikö isovanhemmille taata oikeus tavata lapsenlapsiaan? Isoäiti HS:lle: ”Kaikki suvun yhteydenotot on katkaistu”

Ei todellakaan tuota lakia. Toinen vanhemmistani on narsisti ja pahoinpidellyt lapsia ihan taaperosta asti ja lopulta saatiin huostaanotto ku itse aloimme vaatia (eivät kyllä uskoneet alussa) Hänen mielestä kaikki muut ovat väärässä ja hän on itse enkeli ja täydellinen vanhempi. Välit katkaistu 10 vuotta sitten enkä ole katunut päivääkään. En ikinä päästäisi häntä lähelle lastani, en halua lapselleni samaa helvettiä mitä itse jouduin käymään

http://www.isovanhemmat.fi/etusivu/anna-palautetta/

Sinne sitten vain omia kokemuksia näistä eristetyistä, "herttaisista" isovanhemmista! Minä ainakin aion kirjoittaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävällisiä, lämpimiä isovanhempia kukaan halua lastenlasten elämästä poistaa! Hyvänen aika.

Mutta sitten on nämä äitini kaltaiset marttyyrit, joilla on kaksi naamaa. On se minkä tytär lapsineen näkee ja on se mikä vieraille näytetään. Ei kukaan ulkopuolinen voi nähdä eikä mitenkään uskoa mitä ulkokuoren alla onkaan, kun onhan isoäidillä aina niin paljon kuvia ja kehuja pikkuisista. Ja kertoo tietysti itsestään tarinaa mielettömänä isoäitinä. Totuus on, ettei haluaisi millään tulla käymään. Lapsia ei hoida, ei halua nähdä vaivaa, kun omat lapset on jo hoidettu ja kun on omatkin harrastukset. Jos ja kun tulee, istuu vartin riisumatta takkia, juo puolikkaan kupin kahvia ja ottaa lukemattomia kuvia lapsista, joita voi sitten näyttää kavereille ja kehuskella miten hyvä mummo on. Kun tytär väsyy tähän hylkäämiseen. Ei apua, ei tukea, yksin pitää lapset kasvattaa, ilman isovanhempien osallisuutta pienten elämään. Tytär toteaa ettei tarvitse tulla sitten ollenkaan, koska tapaamiset ovat harvinaisia ja silloinkin saa kokea pelkkää hylkäämistä, joka satuttaa rajusti ja isovanhemman joutuu vaatimalla pakottamaan perheen luo. Isoisä ei ole käynyt koskaan, koska lapsenlapset ovat tulleet olemaan hänen mielestään väärällä tavalla. Tämän jälkeen isovanhemmat marttyrisoituvat julkisesti, miten heidät on suljettu ulos. Tytär itkee kotona yksin, miten oma vanhempi hylkää eikä välitä, koska tärkeämpää on shoppailu, hieronnat, kunnan valtuustot, lautakunnat, vanhusten auttaminen jne jne kaikki mistä voi saada julkista kiitosta tai mielihyvää. Miten kukaan ulkopuolinen voisi uskoa tällaisen isoäidin jättävän tyttärensä yksin, kun hän joka paikassa muuten on niin antelias ja osallistuva.

Ei sun vanhempien ole pakko hoitaa sun lapsia, he todellakin on hoitaneet jo omat lapsensa. Näin se nyt vaan on.

Niin aivan, oikeuksia pitää olla, velvollisuuksia ei.

Äitini laittoi etenkin minut isovanhemmileni (asuivat samalla paikkakunnalla) hoitoon viikoittain. Parhaana viikkona 5 päivää seitsemästä, mutta nyt voi todeta oman osuutensa tehneensä? Ja yhteiskunta voi kuitenkin vaatia hänelle oikeuksia nähdä lapsenlapsiaan ilman että sen eteen tarvitsee mitään antaa?

Taidat itse olla yksi näitä "oman osuutensa tehneitä".

Itsehän kirjoitat, että isovanhempia saa anella tapaamaan teidän perhettä. Mitä oikeuksia he siis ovat vaatimassa? Saisiko tähän tarkennusta?

Laki takaisi heille oikeuden puuttuua milloin tahansa.

No ei ne varmaan haluaisi puuttua. Kokeile olla kutsumatta kylään, ja jos ei mitään kuulu niin omapahan on häpeänsä.

Pitäisi katsoa tapauskohtaisesti. Esimerkiksi tuon jutun isovanhemmille soisin tapaamisoikeuden kuolleen tyttärensä lapsiin mutta ap:n mainitsemissa tapauksissa joissa isovanhemmat esimerkiksi käyttävät reippaasti alkoholia, en sallisi tapaamisia.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsikin voi olla narsisti. Usein syytetään vanhempia narsismista, mutta noinkin voi olla. Tietysti myöntää täytyy, että piti lasta liikaa jalustalla ymmärtämättömyyttään. Narsistille on hauskaa kiusantekoa ja vallankäyttöä, ettei isovanhemmat saa tavata lapsia. Eivät he ymmärrä surua.

Narsismin perusta on kierot lapsuusolot. Eli jos oma lapsi on narsisti, niin katse peiliin.

Jos oma lapsi katkaisee välit voi vaan katsoa peiliin. Joko on ollut surkea vanhempi tai surkea kasvattaja. Kumpikaan ei varsinaisesti ole meriitti lapsenlapsia ajatellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävällisiä, lämpimiä isovanhempia kukaan halua lastenlasten elämästä poistaa! Hyvänen aika.

Mutta sitten on nämä äitini kaltaiset marttyyrit, joilla on kaksi naamaa. On se minkä tytär lapsineen näkee ja on se mikä vieraille näytetään. Ei kukaan ulkopuolinen voi nähdä eikä mitenkään uskoa mitä ulkokuoren alla onkaan, kun onhan isoäidillä aina niin paljon kuvia ja kehuja pikkuisista. Ja kertoo tietysti itsestään tarinaa mielettömänä isoäitinä. Totuus on, ettei haluaisi millään tulla käymään. Lapsia ei hoida, ei halua nähdä vaivaa, kun omat lapset on jo hoidettu ja kun on omatkin harrastukset. Jos ja kun tulee, istuu vartin riisumatta takkia, juo puolikkaan kupin kahvia ja ottaa lukemattomia kuvia lapsista, joita voi sitten näyttää kavereille ja kehuskella miten hyvä mummo on. Kun tytär väsyy tähän hylkäämiseen. Ei apua, ei tukea, yksin pitää lapset kasvattaa, ilman isovanhempien osallisuutta pienten elämään. Tytär toteaa ettei tarvitse tulla sitten ollenkaan, koska tapaamiset ovat harvinaisia ja silloinkin saa kokea pelkkää hylkäämistä, joka satuttaa rajusti ja isovanhemman joutuu vaatimalla pakottamaan perheen luo. Isoisä ei ole käynyt koskaan, koska lapsenlapset ovat tulleet olemaan hänen mielestään väärällä tavalla. Tämän jälkeen isovanhemmat marttyrisoituvat julkisesti, miten heidät on suljettu ulos. Tytär itkee kotona yksin, miten oma vanhempi hylkää eikä välitä, koska tärkeämpää on shoppailu, hieronnat, kunnan valtuustot, lautakunnat, vanhusten auttaminen jne jne kaikki mistä voi saada julkista kiitosta tai mielihyvää. Miten kukaan ulkopuolinen voisi uskoa tällaisen isoäidin jättävän tyttärensä yksin, kun hän joka paikassa muuten on niin antelias ja osallistuva.

Ei sun vanhempien ole pakko hoitaa sun lapsia, he todellakin on hoitaneet jo omat lapsensa. Näin se nyt vaan on.

Niin aivan, oikeuksia pitää olla, velvollisuuksia ei.

Äitini laittoi etenkin minut isovanhemmileni (asuivat samalla paikkakunnalla) hoitoon viikoittain. Parhaana viikkona 5 päivää seitsemästä, mutta nyt voi todeta oman osuutensa tehneensä? Ja yhteiskunta voi kuitenkin vaatia hänelle oikeuksia nähdä lapsenlapsiaan ilman että sen eteen tarvitsee mitään antaa?

Taidat itse olla yksi näitä "oman osuutensa tehneitä".

Itsehän kirjoitat, että isovanhempia saa anella tapaamaan teidän perhettä. Mitä oikeuksia he siis ovat vaatimassa? Saisiko tähän tarkennusta?

Laki takaisi heille oikeuden puuttuua milloin tahansa.

No ei ne varmaan haluaisi puuttua. Kokeile olla kutsumatta kylään, ja jos ei mitään kuulu niin omapahan on häpeänsä.

Laki takaisi oikeuden puuttua.

Tällä palstalla kaikki on aina anopin ja omien vanhempien syytä. Onneksi kaikki joilla on omia lapsia, saa maistaa omaa lääkettään sitten tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko te olette sitä mieltä, että kun lapsen vanhempi kuolee, niin samalla päättyy kaikki yhteydenpito kuolleen vanhemman sukuun? ja niin pitääkin olla? Koska kuolleen vanhemman omat vanhemmat ovat narsisteja tai alkoholisteja, epäkelpoja joka tapauksessa?

Aika julmaa ajatella niin, että kun oma lapsi kuolee niin samalla menettää myös tämän lapset.

Toisaalta jos tämä on vallalla oleva ajattelutapa, niin ei ihme, että isovanhemmat ei halua olla lastenlasten kanssa missään tekemisessä. Jos se oma lapsi kuolee, kaikki yhteys lastenlapsiin katkeaa. Jos se on joka tapauksessa ollut ohut, niin asia on edes hieman helpompi.

Öh, miten sä onnistuit noin ymmärtämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävällisiä, lämpimiä isovanhempia kukaan halua lastenlasten elämästä poistaa! Hyvänen aika.

Mutta sitten on nämä äitini kaltaiset marttyyrit, joilla on kaksi naamaa. On se minkä tytär lapsineen näkee ja on se mikä vieraille näytetään. Ei kukaan ulkopuolinen voi nähdä eikä mitenkään uskoa mitä ulkokuoren alla onkaan, kun onhan isoäidillä aina niin paljon kuvia ja kehuja pikkuisista. Ja kertoo tietysti itsestään tarinaa mielettömänä isoäitinä. Totuus on, ettei haluaisi millään tulla käymään. Lapsia ei hoida, ei halua nähdä vaivaa, kun omat lapset on jo hoidettu ja kun on omatkin harrastukset. Jos ja kun tulee, istuu vartin riisumatta takkia, juo puolikkaan kupin kahvia ja ottaa lukemattomia kuvia lapsista, joita voi sitten näyttää kavereille ja kehuskella miten hyvä mummo on. Kun tytär väsyy tähän hylkäämiseen. Ei apua, ei tukea, yksin pitää lapset kasvattaa, ilman isovanhempien osallisuutta pienten elämään. Tytär toteaa ettei tarvitse tulla sitten ollenkaan, koska tapaamiset ovat harvinaisia ja silloinkin saa kokea pelkkää hylkäämistä, joka satuttaa rajusti ja isovanhemman joutuu vaatimalla pakottamaan perheen luo. Isoisä ei ole käynyt koskaan, koska lapsenlapset ovat tulleet olemaan hänen mielestään väärällä tavalla. Tämän jälkeen isovanhemmat marttyrisoituvat julkisesti, miten heidät on suljettu ulos. Tytär itkee kotona yksin, miten oma vanhempi hylkää eikä välitä, koska tärkeämpää on shoppailu, hieronnat, kunnan valtuustot, lautakunnat, vanhusten auttaminen jne jne kaikki mistä voi saada julkista kiitosta tai mielihyvää. Miten kukaan ulkopuolinen voisi uskoa tällaisen isoäidin jättävän tyttärensä yksin, kun hän joka paikassa muuten on niin antelias ja osallistuva.

Ei sun vanhempien ole pakko hoitaa sun lapsia, he todellakin on hoitaneet jo omat lapsensa. Näin se nyt vaan on.

Niin aivan, oikeuksia pitää olla, velvollisuuksia ei.

Äitini laittoi etenkin minut isovanhemmileni (asuivat samalla paikkakunnalla) hoitoon viikoittain. Parhaana viikkona 5 päivää seitsemästä, mutta nyt voi todeta oman osuutensa tehneensä? Ja yhteiskunta voi kuitenkin vaatia hänelle oikeuksia nähdä lapsenlapsiaan ilman että sen eteen tarvitsee mitään antaa?

Taidat itse olla yksi näitä "oman osuutensa tehneitä".

Itsehän kirjoitat, että isovanhempia saa anella tapaamaan teidän perhettä. Mitä oikeuksia he siis ovat vaatimassa? Saisiko tähän tarkennusta?

Laki takaisi heille oikeuden puuttuua milloin tahansa.

No ei ne varmaan haluaisi puuttua. Kokeile olla kutsumatta kylään, ja jos ei mitään kuulu niin omapahan on häpeänsä.

Laki takaisi oikeuden puuttua.

Oot niin v@tun "pain in the ass", että en ihmettele sun vanhempien touhuja.

Kuka?

Jollain perheillä on terveet suhteet kaikkiin isovanhempiin ja se kyllä näkyy sekä vanhemmista että pikku taaperoista. Sääli, että joillakin on mielenterveysongelmaa, mutta nykyäänhän on mahdollisuus avunsaantiin. Usein se vika, minkä näkee toisessa löytyy itsestä.

Ei todellakaan. Moni isovanhempi on erittäin kontrollinhaluinen suhteessa omaan lapseensa ja hänen perheeseensä. Vaikkei isovanhemmassa sinänsä muuta "vikaa" olisikaan. Mitään lain määräämiä keinoja ei tule olla lisäämään kontrolloinnin mahdollisuutta.

Yksi pahimmista peloistani on, että kuolen ja lapsiltani katkaistaan sen jälkeen siteet omaan sukuuni. Ei niissä isovanhemmissa tarvitse mitään vikaa olla, joku äitipuoli voi haluta rajata "perheen ulkopuoliset" elämästään eikä ole mitään takeita, miten mies jaksaa suuren menetyksen jälkeen pitää yllä suhteita kuolleen vaimon sukulaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla kaikki on aina anopin ja omien vanhempien syytä. Onneksi kaikki joilla on omia lapsia, saa maistaa omaa lääkettään sitten tulevaisuudessa.

Kenen syytä se sitten oli, kun äitini mursi pahoinpitelyn aikana käteni, kun äitini kuristi tajuttomaksi?

Jonkun yliluonnollisen olennon, koska sinun mukaasi se ei voinut olla äitini syytä ja vielä toivot, että oma lapseni jatkaisi äitini aloittamaa väkivaltaa, olet oikeasti todella sairas henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi katsoa tapauskohtaisesti. Esimerkiksi tuon jutun isovanhemmille soisin tapaamisoikeuden kuolleen tyttärensä lapsiin mutta ap:n mainitsemissa tapauksissa joissa isovanhemmat esimerkiksi käyttävät reippaasti alkoholia, en sallisi tapaamisia.

Jo tapauskohtainen harkintamahdollisuuskin antaa rajattomille isovanhemmille mahdollisuuden kiusata lapsensa perhettä. Se irrottautuminen jo itsessään on vaikea ja raskas päätös, eikä siihen todellakaan tule antaa mitään keinoja isovanhemmille yrittää lain voimin luikerrella takaisin ilman aitoa sovintoa. Miten se olisi kenellekään lapsellekaan hyvä, että luodaan läheisiä suhteita ihmiseen, joka kyseenalaistaa lapsen isän tai äidin vanhemmuuden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla kaikki on aina anopin ja omien vanhempien syytä. Onneksi kaikki joilla on omia lapsia, saa maistaa omaa lääkettään sitten tulevaisuudessa.

Kenen syytä se sitten oli, kun äitini mursi pahoinpitelyn aikana käteni, kun äitini kuristi tajuttomaksi?

Jonkun yliluonnollisen olennon, koska sinun mukaasi se ei voinut olla äitini syytä ja vielä toivot, että oma lapseni jatkaisi äitini aloittamaa väkivaltaa, olet oikeasti todella sairas henkilö.

Kannattaa mennä terapiaan. Lukeminen sulla tökkii, otat myös kaiken henkilökohtaisesti. Voi sentään...

Kuka tällaista edes kehtaa ehdottaa? Varmaankin ne muka-väärinymmärretyt muka-pullantuoksuiset mummot ja vaarit, jotka eivät edes tajua, miksi heidän lapsensa eivät aikuisena halua olla yhteydessä.

Ei ikinä, mieluummin vien lapseni kauas ulkomaille loppuiäkseen kuin annan heidän viettää aikaa äitini tai isäni kanssa.

Ihan jo käytännön tasolla mahdoton idea. Mitä jos asutaan kaukana toisistaan? Velvoitetaanko lapsi matkustamaan isovanhempien takia X kertaa vuodessa käymään? Kuka maksaa vaikkapa matkat ulkomailta? Mitä jos eroperheessä on isän ja äidin tapaamisten lisäksi isovanhempien tapaamisia (parhaimmillaan jopa neljä eri perhettä, joissa isovanhempia)? Milloin lapsi ehtii normaalia koulua, harrastuksia ja kavereita?

Ei millään pakoilla saavuteta lapsen kannalta mitään hyvää. Kyllä tämä on sellainen asia, että isovanhemman tulee olla sellainen, että lapsen vanhempi haluaa tätä tavata ja haluaa ja uskaltaa lasta tämän seuraan antaa. Kaikki muu on lapsenkin kehityksen kannalta haitallista. Isovanhemmat nielkööt kiukkunsa ja opetelkoot käyttäytymään suhteessa lapsiinsa, näiden puolisoihin ja mahdollisesti ex-puolisoihin myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi katsoa tapauskohtaisesti. Esimerkiksi tuon jutun isovanhemmille soisin tapaamisoikeuden kuolleen tyttärensä lapsiin mutta ap:n mainitsemissa tapauksissa joissa isovanhemmat esimerkiksi käyttävät reippaasti alkoholia, en sallisi tapaamisia.

Jo tapauskohtainen harkintamahdollisuuskin antaa rajattomille isovanhemmille mahdollisuuden kiusata lapsensa perhettä. Se irrottautuminen jo itsessään on vaikea ja raskas päätös, eikä siihen todellakaan tule antaa mitään keinoja isovanhemmille yrittää lain voimin luikerrella takaisin ilman aitoa sovintoa. Miten se olisi kenellekään lapsellekaan hyvä, että luodaan läheisiä suhteita ihmiseen, joka kyseenalaistaa lapsen isän tai äidin vanhemmuuden?

Näinpä juuri.

Meilläkin kolme laajennettua lähestymiskieltoa oikeudenkäynteineen, sitä ennen stalkkaamista kodin, mökin, koulun, leikkipuiston ja työpaikan luona, 78 aiheetonta lastensuojeluilmoitusta, erilaisia muita viranomaiskanteluja loputtomiin, yhteydenottoja miehen sukulaisille, takanapäin herjaamista ja kunnianloukkausoikeudenkäynti jne.

Häirinnän keinot om loputtomat.

Tämä siitä enää sitten puuttuisikaan.

Ex-mieheni äiti on mielenkiintoinen tapaus. Tuohon aikaan (kymmenen vuotta sitten) esikoisemme oli 3-vuotias ja meille syntyi vauva. Anoppi oli aina ollut todella päälle päsmäri, halusi järjestää ristiäiset oman mielen mukaansa kotonaan ja yritti vaikuttaa lasten nimiin ynnä muuta.

Kun kuopus syntyi, oli anoppi virkavapaalla ja vei esikoista läheiseen leikkipuistoon päivisin kolmesti viikossa. Olimme juuri muuttaneet alueelle. Kuopus taisi olla nelisen kuukautta kun itse ensi kerran menin lasten kanssa puistoon johonkin taaperokerhoon, siellähän muut äidit tunnistivat meidän Väinön ja kysyivät että missä Väinön äiti on? Anoppi oli monta kuukautta sumuttanut uusia äitikavereitaan esittämällä lapseni äitiä. Myöhemmin selvisi että hän tosiaan oli uppoutunut äidinrooliinsa niin pahasti että oli kertonut kaikenlaisia tarinoita lapsensa vauva-ajan reflukseista ja vaikka mistä (lapsella ei ollut refluksia).

Välit meillä meni sitten poikki, mutta hän jatkoi häiriköintiä puhelimitse ja kirjeitse. Erosimme miehen kanssa myöhemmin ja noin vuosi erosta mies menehtyi onnettomuudessa. Ex-anoppi jatkoi vainoamista ja lähetteli minulle

Mm. Kirjeitä varustettuina teipatuilla kuvilla moottoripyöräjengien logoista 😆. Hänestä tehtiin rikosilmoitus. Nykyään asumme aivan eri paikkakunnalla eikä anopista ole kuulunut enää pariin vuoteen, en tiedä onko elossakaan. Mutta tällaiselle hullulle en tapaamisoikeutta antaisi, vaikka se olisi viimeinen tekoni.

Terkkuja tutuille jos tunnistavat....