Pitäisikö isovanhemmille taata oikeus tavata lapsenlapsiaan? Isoäiti HS:lle: ”Kaikki suvun yhteydenotot on katkaistu”

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini on joutunut tuon kokemaan. Siskoni kuoli, leski löysi uuden puolison, joka halusi kuolinpesän omistaman talon myytäväksi. Äitini puuttui tähän (halusi lasten osuuden pois kuolinpesästä) ja siihen päättyi kaikki yhteydenpito.

Lopputulos oli se, että noin 10 vuotta myöhemmin siskonlapset lähtivät kotoa 16v iässä ja 2v kuluttua siitä alkoi iso riita perinnönjaosta. Kuolinpesä ei enää omistanut mitään, kaikki oli äitipuolen nimissä. Meni pari vuotta ennen kuin saatiin lopputulos eli lapsille se, mikä heille kuului.

Jeps, tuota on niin nähty miten lapsia ryöstetään jotta oma tuhlarielämäntapa säilyisi. Ja sitten joutuu tappelemaan että maksaisivat sen mitä lapsille kuului osakesalkkuja yms (myyty heti ku lahja tuli 15v aikaisemmin..)

Perinnöt voi sentään kirjoittaa siihen muotoon ettei ulkopuoliset pääse ryöstämään.

Voi olla kova paikka kun oma tytär kuolee ja tilalle löytyy melko nopeasti joku uusi. Vanhemmat ihmiset vielä haluaisivat että elellään leskenä pitkään. Liekkö mummu on käyttäytynyt hyvin uutta äitipuolta kohtaan. Mahdoton tietää. En usko että Suomella on oikein vara alkaa pyörittämään näitä eri oikeusasteissa läpi.

Vierailija kirjoitti:

Ei pitäisi.

Ei kukaan rajaa asiallisesti käyttäytyvää ihmistä lapsen elämästä. Kyllä siihen on hyvä syy, vaikkei isovanhempi "viattomana" sitä itse tajuakaan.

No joskus rajaa, jostain muusta syystä kuin isovanhempien käytöksestä johtuen. Esim itse tiedän tapauksen, jossa lasten isä on kuollut ja isän puoleiseen sukuun äiti katkaisi välit siinä vaiheessa kun löysi uuden miehen.

Motiivi välien katkaisemiseen on kai se, että on helpompi leikkiä ydinperhettä ilman ylimääräisiä sukulaisia.

Lapsi on siis lyhyen suhteen vahinko. Isä kuoli onnettomuudessa jo vauva-aikana, ei asunut koskaan yhdessä lapsen äidin kanssa. Muutaman vuoden lapsi ja lapsen äiti tapasi isän puolen sukulaisia, mutta kun uusi suhde alkoi niin siihen loppui yhteydenpito täysin. Lapsi ei kai käsittääkseni edes tiedä, että biologinen isä on joku muu kuin nuoremmilla sisaruksilla.

Jos mennään takaisin aiheeseen, niin en silti kannata lakia, sillä erittäin monessa välienkatkaisussa syy hyvinkin voi olla niissä isovanhemmissa. Ei se yle ole helppo ratkaisu katkaista välejä kokonaan. Ensimmäisen esimerkin kaltaisia tapauksia on varmasti hyvin pieni prosentti. Kunhan kerroin sen, että ei turhaan ihan jokaista isovanhempaa tuomittaisi kamalaksi, jos ei jostain syystä tapaa lapsenlapsiaan.

Lakia lain perään, mistä täällä enää kohta saa itse päättää, kun jopa lastani koskevat päätökset tekee laki?

Lapseni huoltajana ja äitinä olen kieltänyt mt- ja päihdeongelmaisen mummon tapaamiset, sillä mummo on todella vastuuton ja jopa pelottava. On myös mm. uhannut kaapata lapsen, valehdellut hänelle käsittämättömiä asioita ja siskoni lasta hoitaessa ryypännyt. Että ihan varmasti ei tule lastani näkemään, ei nyt eikä jatkossa. Näille kielloille on kyllä yleensä syynsä. Ja minusta vanhemmalla on muutenkin oikeus päättää ketä lapsi tapaa, olipa siihen syytä tai ei. Niin harva kieltää huvikseen.

Ja eiköhän eduskunnalla olisi tärkeämpääkin käsiteltävää, samoin kuin oikeuslaitoksilla (koska oikeuteenhan nämä menisi).

Ehkä laki sopisi paremmin tapauksiin, joissa on vaikkapa toisen/molempien vanhempien kuolema tms taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävällisiä, lämpimiä isovanhempia kukaan halua lastenlasten elämästä poistaa! Hyvänen aika.

Mutta sitten on nämä äitini kaltaiset marttyyrit, joilla on kaksi naamaa. On se minkä tytär lapsineen näkee ja on se mikä vieraille näytetään. Ei kukaan ulkopuolinen voi nähdä eikä mitenkään uskoa mitä ulkokuoren alla onkaan, kun onhan isoäidillä aina niin paljon kuvia ja kehuja pikkuisista. Ja kertoo tietysti itsestään tarinaa mielettömänä isoäitinä. Totuus on, ettei haluaisi millään tulla käymään. Lapsia ei hoida, ei halua nähdä vaivaa, kun omat lapset on jo hoidettu ja kun on omatkin harrastukset. Jos ja kun tulee, istuu vartin riisumatta takkia, juo puolikkaan kupin kahvia ja ottaa lukemattomia kuvia lapsista, joita voi sitten näyttää kavereille ja kehuskella miten hyvä mummo on. Kun tytär väsyy tähän hylkäämiseen. Ei apua, ei tukea, yksin pitää lapset kasvattaa, ilman isovanhempien osallisuutta pienten elämään. Tytär toteaa ettei tarvitse tulla sitten ollenkaan, koska tapaamiset ovat harvinaisia ja silloinkin saa kokea pelkkää hylkäämistä, joka satuttaa rajusti ja isovanhemman joutuu vaatimalla pakottamaan perheen luo. Isoisä ei ole käynyt koskaan, koska lapsenlapset ovat tulleet olemaan hänen mielestään väärällä tavalla. Tämän jälkeen isovanhemmat marttyrisoituvat julkisesti, miten heidät on suljettu ulos. Tytär itkee kotona yksin, miten oma vanhempi hylkää eikä välitä, koska tärkeämpää on shoppailu, hieronnat, kunnan valtuustot, lautakunnat, vanhusten auttaminen jne jne kaikki mistä voi saada julkista kiitosta tai mielihyvää. Miten kukaan ulkopuolinen voisi uskoa tällaisen isoäidin jättävän tyttärensä yksin, kun hän joka paikassa muuten on niin antelias ja osallistuva.

Ei sun vanhempien ole pakko hoitaa sun lapsia, he todellakin on hoitaneet jo omat lapsensa. Näin se nyt vaan on.

En ole tuo jolle vastasit, mutta meillä vähän saman tapainen tilanne. Ja olen itsekkin saanut tuota kuulla että ei ole velvollisuutta hoitaa, mikä on aika itsestään selvää joten sen hokeminen ärsyttää. En usko että tuokaan kirjoittaja toivoo että isovanhemmat osallistuisivat lastenlasten elämään velvollisuudentunnosta, vaan toivoo aitoa välittämistä. Minusta on ihan inhimillistä tuntea pettymystä ja loukkaantumista kun oma äiti tai isä ei ole kiinnostunut lapsestaan ja hänen perheestään. Turha lyödä jo lyötyä tuossa asiassa hokemalla että ei ole velvollisuutta. Itse olen sitä mieltä että ne isovanhemmat tuossa eniten häviää kun suhde omiin lapsenlapsiin jää etäiseksi. Sellaista suhdetta minkä lapsenlapsiin saisi rakennettua lapsesta asti ei saa enää myöhemmin.

Voi nyt hemmetti taas näitä tapaamisoikeusvaatimisuutisia... Nää nousee aina tasaisin väliajoin pinnalle. Nyt kaikki kirjoittamaan kokemuksiaan tuolle isovanhempien järjestölle. Tämä tabu aihe pitäisi nostaa myös yhtä pinnalle: kaikki isovanhemmat ei ole herttaisia ja aidosti lapsistaan ja lapsenlapsistaan välittäviä isovanhempia. Siellä tuntuu olevan joukossa paljonkin niitä, joilla on pinnan alla piilossa alkoholismia (vaikka saattavat olla siistejä työssäkäyviä ihmisiä muuten eikä ongelma näy päälle päin), päälle päin näkymättömiä ja hoitamattomia mielenterveysongelmia, pahaa ja lievempää narsismia, marttyyreita, itsemurhalla uhkailevia ja tosiaan sitä vain manipulointikeinona käyttäviä, persoonallisuushäiriöisiä mummuja ja pappoja.

Ehkä tämä tosin on vähän itsekin aiheutettu juttu. Itsekin yritin aikani äitini kanssa puhua ja puhua. Mutta ei se auttanut mitään. Äiti ei näe käytöksessään mitään ja ihmettelee vain syvästi, miksi en halua enää tavata, enkä anna tavata lastani. Vaikka on selitetty ties kuinka monta kertaa. Enää en vain jaksanut. Tuli seinä vastaan, enkä oikein nähnyt muuta vaihtoehtoa. En halua, että vielä oma lapsenikin joutuisi kärsimään tästä sukupolvien ketjusta. Yritän nyt itse saada itseni kuntoon ja käyn terapiassa. Äidin puolen sukulaisille en ole selitellyt mitään. En ole jaksanut enkä ole ollut heihin niin yhteydessäkään. Ehkä olisi pitänyt. Olen varmaan siis minäkin siinä maineessa, että olen se paha tytär, joka ei nyt vain jostain syystä muuten vain anna mummun tavata lapsenlastaan. Äitini on kovasti aina auttanut taloudellisesti kahta serkkuani ja heidän olisi varmaan vaikea uskoa hänestä mitään pahaa. Luulen, että tuokin on osa äidin kykenemättömyyttä olla äiti omille lapsilleen. Kun ei pysty omia lapsiaan ostamaan rahalla eikä manipuloimaan, hukuttaa sitten sisarensa lapset siihen.

Huonoin idea pitkään aikaan. 99,9% tapauksista sille on hyvä syy miksei olla tekemisissä.

Vaikka Suomessa tuollainen laki tulisi voimaan, niin onneksi asumme ulkomailla, jonne se ei ylettäisi. Täällä erotilanteissakin on vain yksi huoltaja, mistään tapaamisoikeuksista kuultukaan, joten voitte varmaan kuvitella miten paikalliset virkamiehet suhtautuisivat maansa kansalaiseen kohdistuvaan tapaamis-/luovutuspyyntöön jonkun ulkomaalaisen kaukosukulaisen vaatimuksesta. Turha edes kuvitella että mikään oikeudenkäynti kääntyisi heidän voitokseen. Jos ikinä ilmestyvät kotiovelle niin soitan poliisit häätämään. Jos menevät vielä pitemmälle niin lentävät pihalle koko maasta, eikä takaisin ole asiaa vuosikymmeneen. Siinäs sitten itkisivät lehtien palstoilla.

Minulle lapsi, hänen hyvinvointinsa ja turvallisuutensa, on kaikki kaikessa. Siksi emme ole tekemisissä vanhempieni kanssa. Itse olen onnekas että edes selvisin hengissä aikuiseksi asti.

Isovanhemmille oikeus tottakai, mutta vaaditaan samaa isovanhemmilta, lapsenlapsen oikeus tavata isovanhempia!

Tuttavien lapsilla isovanhempia joita ei pahemmin kiinnosta, ei ole aikaa vaikka eläkkeellä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävällisiä, lämpimiä isovanhempia kukaan halua lastenlasten elämästä poistaa! Hyvänen aika.

Mutta sitten on nämä äitini kaltaiset marttyyrit, joilla on kaksi naamaa. On se minkä tytär lapsineen näkee ja on se mikä vieraille näytetään. Ei kukaan ulkopuolinen voi nähdä eikä mitenkään uskoa mitä ulkokuoren alla onkaan, kun onhan isoäidillä aina niin paljon kuvia ja kehuja pikkuisista. Ja kertoo tietysti itsestään tarinaa mielettömänä isoäitinä. Totuus on, ettei haluaisi millään tulla käymään. Lapsia ei hoida, ei halua nähdä vaivaa, kun omat lapset on jo hoidettu ja kun on omatkin harrastukset. Jos ja kun tulee, istuu vartin riisumatta takkia, juo puolikkaan kupin kahvia ja ottaa lukemattomia kuvia lapsista, joita voi sitten näyttää kavereille ja kehuskella miten hyvä mummo on. Kun tytär väsyy tähän hylkäämiseen. Ei apua, ei tukea, yksin pitää lapset kasvattaa, ilman isovanhempien osallisuutta pienten elämään. Tytär toteaa ettei tarvitse tulla sitten ollenkaan, koska tapaamiset ovat harvinaisia ja silloinkin saa kokea pelkkää hylkäämistä, joka satuttaa rajusti ja isovanhemman joutuu vaatimalla pakottamaan perheen luo. Isoisä ei ole käynyt koskaan, koska lapsenlapset ovat tulleet olemaan hänen mielestään väärällä tavalla. Tämän jälkeen isovanhemmat marttyrisoituvat julkisesti, miten heidät on suljettu ulos. Tytär itkee kotona yksin, miten oma vanhempi hylkää eikä välitä, koska tärkeämpää on shoppailu, hieronnat, kunnan valtuustot, lautakunnat, vanhusten auttaminen jne jne kaikki mistä voi saada julkista kiitosta tai mielihyvää. Miten kukaan ulkopuolinen voisi uskoa tällaisen isoäidin jättävän tyttärensä yksin, kun hän joka paikassa muuten on niin antelias ja osallistuva.

Ei sun vanhempien ole pakko hoitaa sun lapsia, he todellakin on hoitaneet jo omat lapsensa. Näin se nyt vaan on.

Niin aivan, oikeuksia pitää olla, velvollisuuksia ei.

Äitini laittoi etenkin minut isovanhemmileni (asuivat samalla paikkakunnalla) hoitoon viikoittain. Parhaana viikkona 5 päivää seitsemästä, mutta nyt voi todeta oman osuutensa tehneensä? Ja yhteiskunta voi kuitenkin vaatia hänelle oikeuksia nähdä lapsenlapsiaan ilman että sen eteen tarvitsee mitään antaa?

Taidat itse olla yksi näitä "oman osuutensa tehneitä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävällisiä, lämpimiä isovanhempia kukaan halua lastenlasten elämästä poistaa! Hyvänen aika.

Mutta sitten on nämä äitini kaltaiset marttyyrit, joilla on kaksi naamaa. On se minkä tytär lapsineen näkee ja on se mikä vieraille näytetään. Ei kukaan ulkopuolinen voi nähdä eikä mitenkään uskoa mitä ulkokuoren alla onkaan, kun onhan isoäidillä aina niin paljon kuvia ja kehuja pikkuisista. Ja kertoo tietysti itsestään tarinaa mielettömänä isoäitinä. Totuus on, ettei haluaisi millään tulla käymään. Lapsia ei hoida, ei halua nähdä vaivaa, kun omat lapset on jo hoidettu ja kun on omatkin harrastukset. Jos ja kun tulee, istuu vartin riisumatta takkia, juo puolikkaan kupin kahvia ja ottaa lukemattomia kuvia lapsista, joita voi sitten näyttää kavereille ja kehuskella miten hyvä mummo on. Kun tytär väsyy tähän hylkäämiseen. Ei apua, ei tukea, yksin pitää lapset kasvattaa, ilman isovanhempien osallisuutta pienten elämään. Tytär toteaa ettei tarvitse tulla sitten ollenkaan, koska tapaamiset ovat harvinaisia ja silloinkin saa kokea pelkkää hylkäämistä, joka satuttaa rajusti ja isovanhemman joutuu vaatimalla pakottamaan perheen luo. Isoisä ei ole käynyt koskaan, koska lapsenlapset ovat tulleet olemaan hänen mielestään väärällä tavalla. Tämän jälkeen isovanhemmat marttyrisoituvat julkisesti, miten heidät on suljettu ulos. Tytär itkee kotona yksin, miten oma vanhempi hylkää eikä välitä, koska tärkeämpää on shoppailu, hieronnat, kunnan valtuustot, lautakunnat, vanhusten auttaminen jne jne kaikki mistä voi saada julkista kiitosta tai mielihyvää. Miten kukaan ulkopuolinen voisi uskoa tällaisen isoäidin jättävän tyttärensä yksin, kun hän joka paikassa muuten on niin antelias ja osallistuva.

Ei sun vanhempien ole pakko hoitaa sun lapsia, he todellakin on hoitaneet jo omat lapsensa. Näin se nyt vaan on.

Niin aivan, oikeuksia pitää olla, velvollisuuksia ei.

Äitini laittoi etenkin minut isovanhemmileni (asuivat samalla paikkakunnalla) hoitoon viikoittain. Parhaana viikkona 5 päivää seitsemästä, mutta nyt voi todeta oman osuutensa tehneensä? Ja yhteiskunta voi kuitenkin vaatia hänelle oikeuksia nähdä lapsenlapsiaan ilman että sen eteen tarvitsee mitään antaa?

Taidat itse olla yksi näitä "oman osuutensa tehneitä".

Itsehän kirjoitat, että isovanhempia saa anella tapaamaan teidän perhettä. Mitä oikeuksia he siis ovat vaatimassa? Saisiko tähän tarkennusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävällisiä, lämpimiä isovanhempia kukaan halua lastenlasten elämästä poistaa! Hyvänen aika.

Mutta sitten on nämä äitini kaltaiset marttyyrit, joilla on kaksi naamaa. On se minkä tytär lapsineen näkee ja on se mikä vieraille näytetään. Ei kukaan ulkopuolinen voi nähdä eikä mitenkään uskoa mitä ulkokuoren alla onkaan, kun onhan isoäidillä aina niin paljon kuvia ja kehuja pikkuisista. Ja kertoo tietysti itsestään tarinaa mielettömänä isoäitinä. Totuus on, ettei haluaisi millään tulla käymään. Lapsia ei hoida, ei halua nähdä vaivaa, kun omat lapset on jo hoidettu ja kun on omatkin harrastukset. Jos ja kun tulee, istuu vartin riisumatta takkia, juo puolikkaan kupin kahvia ja ottaa lukemattomia kuvia lapsista, joita voi sitten näyttää kavereille ja kehuskella miten hyvä mummo on. Kun tytär väsyy tähän hylkäämiseen. Ei apua, ei tukea, yksin pitää lapset kasvattaa, ilman isovanhempien osallisuutta pienten elämään. Tytär toteaa ettei tarvitse tulla sitten ollenkaan, koska tapaamiset ovat harvinaisia ja silloinkin saa kokea pelkkää hylkäämistä, joka satuttaa rajusti ja isovanhemman joutuu vaatimalla pakottamaan perheen luo. Isoisä ei ole käynyt koskaan, koska lapsenlapset ovat tulleet olemaan hänen mielestään väärällä tavalla. Tämän jälkeen isovanhemmat marttyrisoituvat julkisesti, miten heidät on suljettu ulos. Tytär itkee kotona yksin, miten oma vanhempi hylkää eikä välitä, koska tärkeämpää on shoppailu, hieronnat, kunnan valtuustot, lautakunnat, vanhusten auttaminen jne jne kaikki mistä voi saada julkista kiitosta tai mielihyvää. Miten kukaan ulkopuolinen voisi uskoa tällaisen isoäidin jättävän tyttärensä yksin, kun hän joka paikassa muuten on niin antelias ja osallistuva.

Ei sun vanhempien ole pakko hoitaa sun lapsia, he todellakin on hoitaneet jo omat lapsensa. Näin se nyt vaan on.

Niin aivan, oikeuksia pitää olla, velvollisuuksia ei.

Äitini laittoi etenkin minut isovanhemmileni (asuivat samalla paikkakunnalla) hoitoon viikoittain. Parhaana viikkona 5 päivää seitsemästä, mutta nyt voi todeta oman osuutensa tehneensä? Ja yhteiskunta voi kuitenkin vaatia hänelle oikeuksia nähdä lapsenlapsiaan ilman että sen eteen tarvitsee mitään antaa?

Taidat itse olla yksi näitä "oman osuutensa tehneitä".

Itsehän kirjoitat, että isovanhempia saa anella tapaamaan teidän perhettä. Mitä oikeuksia he siis ovat vaatimassa? Saisiko tähän tarkennusta?

Laki takaisi heille oikeuden puuttuua milloin tahansa.

Järjetön idea. Itse olen joutunut blokkaamaan rajattomat, uhkailevat, manipuloivat, lapsille valehtelevat uhriutujavanhempani pois elämästäni kokonaan. Ja voin sanoa, kukaan ei usko minua, kun kerron asioita, joita ovat tehneet, paitsi muutama läheisin ystäväni. Mm tappouhkaukset, itsemurhalla uhkailut, sairaalloinen kontrollinhalu, työpaikalle soittelu (yrittivät hommata minulle potkut selittämällä pomolle, että olen huumeidenkäyttäjä), rahojeni "varastaminen" (pitkä juttu, mutta meillä oli aikanaan yhteisomistuksessa erilaista omaisuutta, joka jouduttiin ihan oikeuden kautta lopulta jakamaan)... Ja paljon, paljon muuta. Kaiken ovat sukulaisille onnistuneet selittämään itselleen eduksi. Jopa exälle, joka on suhteemme aikana nähnyt itsekin tätä hulluutta.

Näille jos joku tapaamisoikeus vielä keksittäisiin. Huhhuh. Voin kyllä kuvitella, että ovat ensimmäisinä sitä ajamassa.

Mua kyllä pelottaa kovasti, että mitä jos tuollainen laki joskus todella tulee?

Jos isovanhemmalla on juurikin jotain tuollaista mt-ongelmaa ja alkoholismia, mikä ei päälle päin vieraille näy, osaa peitellä sitä eikä ole mitään virallista diagnoosia, niin millä voi estää tapaamiset? Kuten moni on kirjoittanut, ei tapaamisia yleensä todellakaan estetä huvin vuoksi! Vaikka ehkä joskus harvoin on kyse sellaisesta, kuten joku kirjoitti lapsen isän kuolleen ja uuden miehen tulleen kuvioihin. Sille on meilläkin painavat syyt ja juuri lapsen ja meidän perheen hyvinvoinnin takia ei äitiäni tapaa. Antaisin ihan mitä vain, jos minulla olisi normaali äiti, jota voisimme tavata. Tämä on ollut hyvin raskas päätös muutenkin.

Jos laki tulisi, niin oikeuteenko sitten pitää lähteä? Ja ottaa kaikki omat terapialausunnot mukaan todisteeksi? Kuinka monen lapsen vielä oikein pitää päätyä terapiaan???

Meillä otettiin anoppiin pesäeroa, kun oli aina halukas ottamaan lasta hoitoon (itse PYYSI usein, milloin lapsi tulisi mummolaan hoitoon).

Minulle ja anopille tuli sitten ihan muusta asiasta riitaa ja tämä julisti marttyyrinä,miten usein on JOUTUNUT hoitamaan lapsenlastaan ja vieläpä ilman palkkaa!

Totesin, että olisit ihmeessä aiemmin sanonut, ei tarvitse enää koskaan pelätä lapsen tulevan hoitoon :)

Miettiköön nyt sitten yksinään, oliko fiksu juttu sekoittaa lapsi aikuisten riitaan.

Oikeastiko te olette sitä mieltä, että kun lapsen vanhempi kuolee, niin samalla päättyy kaikki yhteydenpito kuolleen vanhemman sukuun? ja niin pitääkin olla? Koska kuolleen vanhemman omat vanhemmat ovat narsisteja tai alkoholisteja, epäkelpoja joka tapauksessa?

Aika julmaa ajatella niin, että kun oma lapsi kuolee niin samalla menettää myös tämän lapset.

Toisaalta jos tämä on vallalla oleva ajattelutapa, niin ei ihme, että isovanhemmat ei halua olla lastenlasten kanssa missään tekemisessä. Jos se oma lapsi kuolee, kaikki yhteys lastenlapsiin katkeaa. Jos se on joka tapauksessa ollut ohut, niin asia on edes hieman helpompi.

Meidän pitää perustaa joku vastajärjestö suojelemaan lapsenlasten oikeuksia olla tapaamatta isovanhemmaksi soveltumattomia isovanhempia...

Mutulla sanoisin, että ihan aiheesta välit katkoneita on aika paljon enemmän kuin sitä, että aidosti hyvä isovanhempi (muutenkin kuin omasta mielestään) eristetään lapsenlapsista. Väitän myös, että ero- ja kuolemantapauksissakin jos anoppi tai appi on ollut asiallinen lapsensa puolisolle, tavata saa edelleenkin.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko te olette sitä mieltä, että kun lapsen vanhempi kuolee, niin samalla päättyy kaikki yhteydenpito kuolleen vanhemman sukuun? ja niin pitääkin olla? Koska kuolleen vanhemman omat vanhemmat ovat narsisteja tai alkoholisteja, epäkelpoja joka tapauksessa?

Aika julmaa ajatella niin, että kun oma lapsi kuolee niin samalla menettää myös tämän lapset.

Toisaalta jos tämä on vallalla oleva ajattelutapa, niin ei ihme, että isovanhemmat ei halua olla lastenlasten kanssa missään tekemisessä. Jos se oma lapsi kuolee, kaikki yhteys lastenlapsiin katkeaa. Jos se on joka tapauksessa ollut ohut, niin asia on edes hieman helpompi.

Kyllä ne yhteydet säilyy jos isovanhemmat on asiallisia tolkun ihmisiä. Muutenkin kuin omasta mielestään.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko te olette sitä mieltä, että kun lapsen vanhempi kuolee, niin samalla päättyy kaikki yhteydenpito kuolleen vanhemman sukuun? ja niin pitääkin olla? Koska kuolleen vanhemman omat vanhemmat ovat narsisteja tai alkoholisteja, epäkelpoja joka tapauksessa?

Aika julmaa ajatella niin, että kun oma lapsi kuolee niin samalla menettää myös tämän lapset.

Toisaalta jos tämä on vallalla oleva ajattelutapa, niin ei ihme, että isovanhemmat ei halua olla lastenlasten kanssa missään tekemisessä. Jos se oma lapsi kuolee, kaikki yhteys lastenlapsiin katkeaa. Jos se on joka tapauksessa ollut ohut, niin asia on edes hieman helpompi.

Äh, miksi kukaan haluaisi tällaisessakaan tilanteessa eristää mummoa tai vaaria, jos välit ovat kuolleen lapsen puolisoon kunnossa? Tietenkin, jos on oltu ilkeitä ja aina hankaloittamassa vävyn tai miniän elämää, voikin sitten katsella peiliin.

Oma lapsikin voi olla narsisti. Usein syytetään vanhempia narsismista, mutta noinkin voi olla. Tietysti myöntää täytyy, että piti lasta liikaa jalustalla ymmärtämättömyyttään. Narsistille on hauskaa kiusantekoa ja vallankäyttöä, ettei isovanhemmat saa tavata lapsia. Eivät he ymmärrä surua.