Lue keskustelun säännöt.
Saatiin eka vauva muutama kuukausi sitten ja mun mies on alkanut vähän pelottaa mua :/
13.07.2017 |
Pari vuotta seurusteltiin ennen vauvan syntymää, suht nopea tahti sen vuoksi, että ikää molemmilla jo reilummin päälle 30 ja lapsen/lapsia toivoimme kovasti molemmat. Mies on ollut ns. unelmamieheni alusta asti, ja raskausaikaan asti ei mitään ongelmia, tai siis miehen käytös oli ihan "normaalia" aina.
Raskausaikanani mies oli minusta ihan ylikorostuneen huolehtivainen, mikä sinänsä oli tottakai ihanaa ja imartelevaa, ihan vähän vaan ärsyttävää silloin kun se meni ns. liiallisuuksiin (mies mm. toivoi kovasti - ehkä voi jopa sanoa että painosti - mua lopettamaan raskausajaksi tennisharrastukseni koska pelkäsi hyppimisen aiheuttavan keskenmenon.. Samoin seksiä ei "uskaltanut" harrastaa rv 20 eteenpäin koska pelkäsi että vauva vahingoittuu.. Nämä siis siitä huolimatta, vaikka jopa äitiysneuvolan terkka häntä asiasta valisti). Synnytys (jossa mies siis oli mukana) oli tapaus sinänsä, hän neuvoi ja moitti kätilöitä jatkuvasti, ja panikoi mulle miten vauva on varmaan nyt vaarassa kun sydänäänet kuulostaa hänestä ihan omituisilta jne...
Vauvan synnyttyä tämä kaikki on vaan pahentunut. Minä en osaa tehdä hänen mielestään mitään oikein vauvan kanssa, minusta hän on aivan naurettavuuteen asti ylihuolehtivainen. Näkee vaaroja ja pöpöjä joka paikassa, tarkastaa vauvan n. 10-15 min välein ettei se vaan kätkytkuole, joka itkusta on soittamassa päivystykseen suunnilleen, vieraita ei halua meille ettei ne levitä pöpöjä, mun pitää pestä käsiä koko ajan (ja pesee itsekin), jne jne.
Viimeiset viikot mies on nukkunut tosi vähän, siis valvoo silloinkin vaikka vauva nukkuu. Ja alkanut puhua vähän outoja (?) , esim että hänestä meidän pitäisi vaihtaa neuvolan terkkaa ja mieluummin koko neuvolaa, koska on pohtinut, ettei ne välttämättä "aidosti ajattele vauvan etua".
Vauva on ihan normaali perusterve vauva, syö ja nukkuu hyvin, itkee vähän, ja vauva-arki on ollut helpompaa kuin etukäteen ajattelin, mutta tuo miehen käytös on ahdistavaa. Mulle on alkanut tulla jopa ajatuksia, voisiko kyse olla jostain mielenterveysongelmasta?
Nyt jälkikäteen kun olen ajatellut, mies ei ole juurikaan puhunut menneisyydestään mitään, hänellä ei ole paljoa ystäviä ainakaan pitkältä ajalta ja lapsuusperheeseensä ei ole missään yhteydessä (isä on kuulemma kuollut, äiti ja sisar "vaikeita" ).
Miltä tämä teistä kuulostaa? Olenko minä nyt se vainoharhainen, vai onko tuo miehen käytös oikeasti outoa muidenkin kuin mun mielestä?
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies saa huolehtia täysin rinnoin omasta vauvastaan?!
Saa huolehtia täyin rinnoin, mutta ap:n miehen tapa huolehtia vaikuttaa aika ahdistuneelta ja ahdistavalta.
Ylihuolehtivaisuus tuolla tavoin kuvattuna voi sisältää jopa pelkoa, että itse vahingoittaa vauvaa. Jos olisin tuossa tilanteessa, en ap:n asemassa uskaltaisi nukkua, kun tietäisin, ettei mies nuku.
Anteeksi vain pahanilman linnun elkeet, mutta olen sen verran nähnyt näitä nukkumattomuustapauksia muine oireineen sekä niiden seurauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mieltä perheesi on miehestäsi, entä ystävien mielipide?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen äiti.
Äiti, kun käyttäytyy noin se täysin normaalia, mutta miehen kohdalla on oltava kyse mielenterveysongelmasta.
Nukkumattomuus ja pakko-oireisuus ei ole kenenkään kohdalla normaalia.
Itse asiassa pakko-oireet ja ajatukset sekä uniongelmat ovat aika yleisiä synnyttäneillä naisilla ja varmaan isilläkin koska onhan vanhemmaksi tuleminen iso ja vastuullinen asia.
Hei ap, mun lapsen isä oli vauva-aikana joltain osin hyvinkin samankaltainen kuin miehesi, sillä erotuksella, että hän nosti neuvolassa saadut ohjeet jalustalle. Meillä tosin oli loistava, maalaisjärjen omaava "vanhanliiton" neuvolantäti ja tuolloin isän aktiivinen osallistuminen lapsen asioihin huomioitiin monin positiivisin sanakääntein (reilu 20 v. sitten). Mies oli erittäin huolehtiva perheestään (siis minusta ja lapsesta), vastuuntuntoinen isä, aina mukana neuvolassa, hoiti kaiken lapsen osalta siinä missä minäkin, nämähän on hyviä ominaisuuksia. Ja kaiken kääntöpuolella oli sitten tuo ylihuolehtivaisuus, jatkuva vauvan tarkkailu, kaikenlaisten vahinkojen ennalta minimointi ja jossain määrin arkielämää (myös minun tekemisten) rajoittavia ohjeita milloin mistäkin, minkä sattui näkemään "vaaratilanteena". Se oli hänen luonteensa, mutta koin sen ajoittain erittäin rasittavana ja rajoittavana, kontrolointina. En varmaan silloin osannut ottaa asiaa puheeksi rakentavasti
(lähinnä kai vitsailin hänelle hänen tavastaan toimia, kun toisten äitien kanssa vietimme paljon aikaa yhdessä ja puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä, arkeen ja miehiimme liittyen, jolloin sain ihan hyvän käsityksen siitä, että oma mies oli tosi superhyperextramaxsimum huolehtivainen) Tässä ketjussa on kyllä tullut tosi hyviä neuvoja siitä, miten siitä voisi sanoa, että se (käytös) aiheuttaa stressiä teille molemmille.
Jos mies ei näe omassa toiminnassaan mitään outoa, niin varmaan vastustaa omaa avunpiiriin hakeutumista, mutta kyllä hän varmaankin jotain apua tarvitsis ahdistukseensa ja menettämisen pelkoonsa. Se mun lapsen isä jossain määrin tajusi oman käytöksensä ja sen "nurinkurisuuden". Voimia sulle joka tapauksessa ja onnea pikkuisesta <3
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä perheesi on miehestäsi, entä ystävien mielipide?
Mun perhe ja ystävät tykkää miehestä, heistä hän on ihanan omistautunut ja huolehtivainen (niin kuin onkin). Perheelleni en ole "tohtinut" ihan näitä kaikkia juttuja kertoa etteivät huolestu "turhaan", parhaimmille ystävilleni olen kertonut, ja heistä toinen vihjaisi siihen mt-ongelman suuntaan, siksi ehkä rohkaistuinkin laittamaan tän aloituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie miehesi psykiartille ja äkkiä, kuulostaa nyt siltä että on menossa psykoosiin. Tuo että epäilee ettei neuvola ajattele aidosti vauvan etua kuulostaa nimittäin jo siltä että psykoosiin on menossa. Kohta alkaa epäillä että kaikki yrittää vauvalle pahaa, sinäkin. Ties minne lähtee vauvan kanssa sitten kahden. Liekö ollut jotain mielenterveysongelmia jo lapsuudessa kun ei selvästi halua että tapaat ketään lapsuudenperheestä.
Mitä jos mies alkaa pian nähdä uhkakuvia ja tosiaan vie vauvan "turvaan" pois sinunkin luotasi tai vaikka tappaa itsensä ja vauvan jos pelkää, että joku haluaa tehdä heille pahaa ja kuvittelee, että näin saavat olla ikuisesti yhdessä? No joo, tämä nyt aikamoinen kauhukuva, mutta tällaisia psykoosiin sairastuneita äitejähän on kyllä ollut. Joka tapauksessa mainitsemasi asiat kuulostavat huolestuttavilta, mies on pakko saada avun piiriin, vaikka sitten sen neuvolan kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun hälytyskelloni olisivat soineet siinä vaiheessa, kun yhteinen lapsi olisi tulossa mutta en olisi tavannut hänen lähimpiä sukulaisia. Missä hourulassa tai vankilassa lienevät, ja millaiset perintötekijät lapseni on heiltäkin saanut?
Varaa joskus aika itsellesi mielenterveystoimistoon ja kerro ongelmastasi. Sinä et ole itse sairas - vielä - mutta siellä saat ainakin neuvoja, miten kannattaa toimia akuutissa tilanteessa. Ehkä heillä on ennestään sellaista tietoa miehesi menneisyydestä ja sairauksista jota sinulla ei ole.
Tuo minullekin tuli ekana mieleen, että jos mies "kaappaa" vauvan (mielestään tarkoittaen hyvää) tms. Ihan pelottaa lukea näitä kommentteja..
Sinuna varaisin neuvolasta heti jonkun kiireellisen ajan (tai vaan menisin paikan päälle ja sanoisin, että NYT on päästävä keskusteleen asioista) ja kertoisin kaiken. Kertoisin huolen miestä kohtaan ja yhdessä voisitte ammattilaisen kanssa miettiä, miten asiassa lähteä eteenpäin. Miehelle EN VIELÄ puhuisi asiasta mitään, ettei hän vain alkaisi entistä vainoharhaisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos mies alkaa pian nähdä uhkakuvia ja tosiaan vie vauvan "turvaan" pois sinunkin luotasi tai vaikka tappaa itsensä ja vauvan jos pelkää, että joku haluaa tehdä heille pahaa ja kuvittelee, että näin saavat olla ikuisesti yhdessä?
Itselläsi taitaa olla psykoosiriski koholla, kun tällaisia sekotarinoita keksit :D Metrossa viereen istuvakin voi olla verenhimoinen kirvesmurhaaha, ja näin on tapahtunutkin... mutta todennäköisest ei ole.
Moi Ap!
Miksi täällä neuvotaan ottamaan yhteyttä neuvolaan/puhumaan asiasta neuvolassa? Sinähän olet niin tehnyt, useastikin vielä. Ota yhteys lääkäriin. Neuvolassa on vaan th, hän voi varmsti tehdä lähetteen mutta oman terveysaseman lääkäri tai jos mahdollista neuvolalääkärille kannataa jo puhua. Pääsisitte yhdessä terapiaan ja mies hoitosuhteeseen.
Tilanteenne on todella ahdistava, sinun on osattava katkaista kierre, huomenna pyydät apua esim. neuvolalääkäriltä.
Onko miehesi menettänyt vauvan aikaisemmin?
Onko miehen lapsuuden perheessä menetetty vauva/lapsi? Onko miehen lapsuudessa ollut väkivaltaa? Insestiä?
Miksi mies ei ole väleissä siskoonsa? Ymmärrän, että äitiinsä ei ole jos hän juo - mutta sisarten huonoja välejä ei voi selittää pelkästään äidin alkoholisoitumisen ja isän kuoleman kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläsi voi olla vaikka koulukoti tai vankilatausta?
Minulle tuli samantapaista oireilua saatuani ensimmäisen lapseni. Miehelläsi on ollut ilmeisesti turvaton lapsuus ja oman lapsen saaminen nostaa ne lapsuuden pelot ja tunteet pintaan. Itsestäni tuntui, että toinen ei välitä lapsesta samalla tavalla, jos hän ei reagoinut pelon aiheisiini riittävän vakavasti. Vaikka järki sanoi, että ne pelot ovat todella epätodennäköisiä, ne tunteet ovat niin vahvoja, että niitä ei pysty sivuttamaan. Mikäli miehesi oireilun syy on traumaattinen lapsuus, siitä on mahdollista toipua. Hankkikaa apua neuvolan tai terveyskeskuksen kautta. Paljon voimia teille molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedoksi kaikille, että ennestään tasapainoinenkin ihminen voi sairastua. Kuka tahansa alkaa saada psykoosioireita, kun on riittävän stressaantunut ja riittävän suuressa univelassa. Vauvan saaminen on niin iso elämäntapahtuma, että se itsessään nostaa mielenterveyden ongelmien puhkeamisriskiä.
Että se tuosta demonisoinnista, kauhutarinoista ja moraalisesta paheksunnasta.
Synnytyksen jälkeinen masennus. Tunnistan miehestä itseni. Olin samanlainen. Ei muita kuin lääkäriin niin mies saa apua.
Mun mielestä oireet kuulostaa jopa psykoottisilta. Pelottavaa. Ottaisin yhteyttä lääkäriin.
Erityisen huolestuttava on miehen tausta. Ei ole normaalia, ettet ole tavannut ainuttakaan miehen sukulaista ja ettei mies ole heihin missään yhteyksissä.
Jos mies huolehtii lapsesta, niin se on mielenterveysongelma. AV ei pettänyt tälläkään kertaa.
Kiitos taas viesteistä ja neuvoista ja kommenteista vaikka en voi väittää etteikö ne myös saanu mua ahdistumaan lisää... :/
Kuten jo avaukseen laitoin, miehen muuttunut käytös pelottaa mua koska on niin erilainen kun se ihminen johon tutustuin, mutta en oo suoranaisesti osannut pelätä että tekis mitään mulle tai vauvalle - nyt aloin miettiä, oisko mulla syytä pelätä??
Se miehen siskoasia; miehen mukaan sisko on "huithapeli" ja alko maistuu kuten heidän äidilleenkin; en ole kokenut tarvetta olla yhteydessä.
Mikään "linnakundi" hän ei ainakaan voi olla; työnkuva on sellainen, ettei rikosrekisterillä sinne pääsis.
Nyt kaipaisin konkreettisia neuvoja miten minä sitä apua haen? Ilman että joko mut nauretaan pihalle tai pidetään itteeni vainoharhaisena. Mies ei oo tosiaan ikinä ollu väkivaltainen tmv.
Eristääkö mies sinut kotiin? Käykö töissä vai onko vielä isyyslomalla? Näkeekö joku muu lähipiirissäsi jotain outoa? Ainakin neuvolan terkalla saattaa huoli herätä jos mies ei koskaan päästä yksin neuvolaan. Koeta päästä yksin neuvolaan ja ota asia puheeksi.
Nukkumattomuus ja pakko-oireisuus ei ole kenenkään kohdalla normaalia.