Saatiin eka vauva muutama kuukausi sitten ja mun mies on alkanut vähän pelottaa mua :/

Psykoosia pukkaamassa... Syökö myös huonosti, ja on koko ajan vähän varuillaan?

Vierailija kirjoitti:

Olisi ollut ihan järkevää ottaa niistä miehen taustoista riittävän kattavasti selvää ennen sen perheen perustamista. Eikö edes neuvolassa käyty läpi miehen suvun sairauksia?

Jälkiviisaus on paras viisaus, sanotaan.

Itse ainakin haluan tavata miehen lähipiiriä ennen vakavaa seurustelua. Luulisi et muutakin sukua on olemassa, serkkuja tätejä setiä jne ja tosi tärkeitä ovat opiskelija kaverit jotka ovat tunteneet samoin entiset seurustelukumppanit. Ylipäätään menneisyys.

Öö mun mielestä kuulostaa siltä mitä naiset ovat ilmeisesti täysin hyväksytysti tehneet vuosia, eli ns. omivat vanhemmuuden ja rajoittavat isät lapsenvahdeiksi ja apulaiseksi? Miehesi haluaa että vauva voi hyvin ja on turvassa ja uutena isänä hermoilee asioista joista ei välttämättä tarvisi. En menisi niin pitkälle että puhuisin mielenterveysongelmista. Itse teen varmaan ihan samalla tavalla.

Se rakkaus sitä vauvaa kohtaan voi olla niin käsittämättömän suurta että varsinkin kontrollifriikillä saattaa mennä juttu öveiksi kun pelkää kokoajan jotain sattuvan ja että menettäisi kaiken onnen. Itsekin valvoin ekat kuukaudet kun vauva nukkui ja tarkkailin hengitystä. Itkeskelin. Mistä milloinkin. Kyllä sitä ajanmyötä rauhoittui kun oli pakko,. Ota asia puheeksi miehesi kanssa ja pyydä rauhoittumaan ja lähtemään vaikka pariksi päiväksi reissuun tms.

Vierailija kirjoitti:

Olisi ollut ihan järkevää ottaa niistä miehen taustoista riittävän kattavasti selvää ennen sen perheen perustamista. Eikö edes neuvolassa käyty läpi miehen suvun sairauksia?

Hohhoijaa. Ai kaikille potentiaalisille kumppaneille ensin laaja sukututkimus ja jätetään sitten sen mukaan mitä sieltä tulee ilmi?

Siskoni mies oli ap.kirjoittaman miehen kopio. Paheni vaan. Sisko erosi onneksi ja nykyään on onnellinen.

Jospa mies kävisi jossain puhumassa. Miesten ryhmä tms.

Jos nyt oikein annetaan mielikuvitushepan laukata niin voihan olla myös että perhe on katkaissut välit tähän mieheen jostain syystä.. Itse ainakin pistäisin tuolle lopun ettei sekoilu vain pahene

Nainen jos friikkaa, niin siellä kuitenkin vaikuttavat taustalla suuret hormonimyrskyt. Mies jos friikkaa, niin kyllä se liittyy jollain lailla mielenterveyteen.

Miehen lapsuudessa on voinut olla mitä vain: hylkäämistä, pahoinpitelyä, hyväksikäyttöä. Hän nyt ilmeisesti haluaa suojella vauvaansa maailman pahuudelta. Ei se noin voi jatkua. Hän tarvitsee apua.

Vierailija kirjoitti:

Wallah kirjoitti:

Kontrollifriikki...sori. Mulla rupesi hälytyskellot soimaan jo tuossa tennis- ja seksikohdassa... 

Mutta voiko "pelkkä" kontrollifriikkiys rajoittua vain vauvaan? ja kun ei mies muuten mua rajoita, esim. menojani, sitä kenen kanssa olen jne, ja siis tämä kaikki alkoi vasta kun tulin raskaaksi. Ja koskee vauvaan liittyviä asioita pelkästään.

Voi. Positiivinenkin elämänmuutos voi laukaista oireilun. Paljon on äitejä joilla lapsen suojelusta tulee suorastaan sairaalloinen pakkomielle  mutta kyllä se voi olla isäkin jolla lähtee tilanne käsistä.  Sinänsä ihan normaaleita kokemuksia ja taustalla luonnollinen pelko siitä että menettää itselleen rakkaimmat ihmiset maailmassa, mutta kyllä tuosta kannattaa nyt vakavasti keskustella ja käydä yhdessä puhumassa neuvolassa tai vaikka jossain pariterapeutilla.

Entä jos mies on vain poikkeuksellisen ylihuolehtivainen pienestä vauvastaan? Helpottuu lapsen kasvaessa?

Miksei mies saa huolehtia täysin rinnoin omasta vauvastaan?!

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt oikein annetaan mielikuvitushepan laukata niin voihan olla myös että perhe on katkaissut välit tähän mieheen jostain syystä.. Itse ainakin pistäisin tuolle lopun ettei sekoilu vain pahene

Ei millään pahalla mutta miksi täällä aina ollaan heti kehottamassa eroamaan? Ymmärrän jos kyse on pitempiaikaisista ongelmista joita ei ole saatu ratkottua, ja tietenkin jos kyse on päihdeongelmasta, väkivallasta tai jos tilanne on muuten totaalisen riistäytynyt käsistä. Mutta oikeastiko tuossa tilanteessa ei pitäisi edes yrittää yhdessä puhua ja miettiä asiaa läpi, hakea apua ja seurata rauhoittuuko tilanne?

Jokaisessa perheessä ja parisuhteessa tulee jossain vaiheessa vastaan jokin ongelma tai henkilökohtainen kriisi, Ei se ero aina ole mikään autuaaksi tekevä vaihtoehto, eikä varsinkaan silloin kun on yhteinen pieni vauva.

Vaikuttaa kyllä oudolta ja rasittavalta, mutta tietysti tuo huolehtiminen on kyllä hyvä asia vaikka menee jo liiallisuuksiin.

Jotain pakko-oireita ehkä miehellä on, mutta ei ne välttämättä vaarallisia ole rasittavia ja kummallisia kyllä .

Et siis ole tavannut anoppia? En ikimaailmassa olisi alkanut tekemään lapsia miehelle, jonka äitiä en ole tavannut. Jos äiti olisi jo kuollut, olisin kyllä selvittänyt taustat todella tarkasti. Voi tyttöparka, taidat olla pahassa liemessä. Ei muuta kun onnea vaan jatkoa ajatellen.

Tarinatehdas toimii jälleen.

Ihanan huolehtivainen mies. Kyllä se siitä rauhoittuu.

Mies1212 kirjoitti:

Tunnistan paljon samaa kuin itsessäni oli, juuri tuota menettämisen pelkoa mistä muutkin puhui. Ei näin pahana kyllä.

Voi mennä itsekseen ohi, ja luultavasti meneekin, mutta terapeutille tmv. puhuminen on AINA hyvä väline.

Itse näkisin suurimpana ongelmana tuon minkä mainitsit, että mies ei nuku kun on niin vainoharhainen, että vauvalle käy jotain. Se tulee aiheuttaan ongelmia ja saattaa olla isona syynä jo nyt kun ajatus ei kulje. Ostakaa kätkypatja joka varottaa hengitysongelmista, jos se saisi miehen nukkumaan rauhallisempia öitä.

Sellainen patja voi olla ihan hyvä muihin mahdollisiin hengityskatkoksiin, mutta kätkytkuolema on sellainen, että siinä ei vaan auta mikään. Tiedän perheen, jossa vauva kuoli käytkytkuoleman äitinsä syliin, eikä lasta pystytty elvyttämään. Se kun on kätkytkuoleman erityispiirre: se tulee yllättäen, ja mikään elvytys ei auta.

Eri asia jos tukehtuu peittoon tms.

Tuo vainoharhaisuus neuvolan suhteen saa kyllä hälytyskellot soimaan. Ja unettomuus tietysti.

Sano miehelle että hänen käytöksensä stressaa teitä kaikkia ja siten vahingoittaa vauvaa ja vaadi että se menee lääkäriin vähintään hakemaan unilääkkeet. Jos ei suostu, otat aikalisän ja menet vauvan kanssa vaikka omien vanhempiesi luokse.

Miehen neuroottisuus luultavasti helpottaisi merkittävästi kun se alkaisi nukkua kunnolla. Mutta niin kauan kun se on noin sekaisin se ei ilman lääkkeitä nuku. Jos mies ei suostu keskustelemaankaan avun hakemisesta, en näe muuta vaihtoehtoa kuin että tosiaan esität sille uhkavaatimuksen: mies hakee apua tai sinä ja vauva lähdette.

Sinun ensimmäinen velvollisuutesi on huolehtia vauvan hyvinvoinnista ja omasta jaksamisestasi. Kannattaa myös ottaa asia puheeksi neuvolassa. Ihan siltä varalta että jos sattuu tulemaan ero, saat varmemmin lapsen huoltajuuden kun olet ajoissa esittänyt huolesi miehesi mielenterveydestä.

Seuraavalla kerralla kun olette neuvolassa, vaikka mies olisi paikallakin niin voit aivan avoimesti puhua sen kaiken mitä tänne kirjoitit. Tässä kohtaa sinun ei tarvitse miehen tunteista välittää vähääkään, eihän sekään välitä sinun tunteistasi nyt. Jos mies tokenee ennalleen se on vain iloinen että vihelsit pelin poikki ja jos ei tokene, olet joka tapauksessa toiminut suojellaksesi vauvaa.

Vauva otetaan äidiltäkin pois jos äiti menee synnytyspsykoosiin. Isän mielialaoireita on sietäminen vielä vähemmän koska se ei ole edes välttämätön maitobaari.

Itse olen vela mutta olen mielenterveysongelmaisten kanssa paljon tekemisissä ja niiden asioiden kanssa ei pidä leikkiä.

Ei ole normaalia. Eikä edes kuulosta pakko-oireiselta häiriöitä vaan alkavalta psykoosilta. Mies on enenevässä määrin vainoharhainen, kuvittelee jopa ihmisten tahtovan pahaa vauvalle. Ja tuo että ei nuku saa hälytyskellot soimaan jo kovaa! Ajatukset kiertää kehää yhä pahemmin eikä lopulta tiedä miten pahaksi harhaisuus etenee ja mitä mies keksii vaikka ei tietoisesti pahaa tarkoitakkaan. Vaikka hän haluaa suojella vauvaa kaikelta pahalta voi käydä niin että hän itse aiheuttaa vauvalle (ja myös itselleen ja sinulle) suurimman vaaran. Tiedätkö onko hänellä aiempia psykooseja taustalla? Tilanne on hankala koska mies itse ei näe tilannetta realistisesti joten luonnollisestikaan ei suostu vapaaehtoisesti apua hakemaan. Pakkohoidon kriteerit täyttyvät vasta jos hän on akuutisti vaaraksi itselleen tai muille. Siinä tilanteessa voit soittaa ambulanssin mutta aika pelottavaa ajatella että siihen asti mies touhuaa psykoosin rajamailla pienen vauvan kanssa.